Väitös kirkonkirjoista ja henkikirjoista Sortavalan kaupungin väestöllisen profiilin

[P. T. Kuusiluoma]

Joensuun yliopisto tiedottaa

Kaksi todellisuutta? Kirkonkirjat ja henkikirjat Sortavalan kaupungin väestöllisen profiilin kuvaajina 1800-luvun alusta vuoteen 1940 Sortavalan kirkon- ja henkikirjat kertovat väestöstä kahta eri todellisuutta vuosilta 1800-1940.

Filosofian lisensiaatti Päivi Happonen tarkastelee Joensuun yliopistossa tarkastettavassa historian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan henkikirjojen ja kirkonkirjojen sekä kirkonkirjatiedoista koottujen väestötilastojen luotettavuutta. Tutkimuskohteena ovat Sortavalan kaupungin henkikirjat ja kirkonkirjat 1800-luvun alusta vuoteen 1940.

Tutkimuksessa selvisi, että henkikirja- ja kirkonkirjaväestön epäidenttisyys on paikallinen tekijä, jonka voimakkuus vaihtelee tutkimuskohteittain. Tekijän merkittävyys olisi kuitenkin aina todennettava tutkimustulosten luotettavuuden osoittamiseksi. Tutkittavan väestön määrää tai rakenteellisia ominaisuuksia ei voida luotettavasti tarkastella vain henkikirjojen tai kirkonkirjojen tai väestötilastojen mukaan, jos henkikirjaväestö ja kirkonkirjaväestö eroavat henkilötasolla toisistaan.

Sortavalan pieni kaupunkiväestö mahdollisti tutkimuksessa lähteiden syvällisen tarkastelun. Sortavalassa kaupunkilaisista enimmillään puolet oli ortodokseja. Siten kahden kirkkokunnan väestölähteitä voitiin verrata paitsi toisiinsa, myös henkikirjoihin. Kun Vanha Suomi yhdistettiin vuonna 1812 muuhun Suomeen, ulotettiin sinne Ruotsin valtakunnassa vuonna 1749 käyttöön otettu väestötilastointi. Tilastointivelvoitteet koskivat vuodesta 1830 alkaen myös ortodoksisia seurakuntia.

Sortavalan kaupungissa henkikirjoihin ja kirkonkirjoihin rekisteröitiin suuressa määrin täysin eri henkilöitä, joten vain jompaankumpaan lähdesarjaan perustuva väestönkehityksen tarkastelu olisi vääristänyt huomattavasti kaupungin väestöllistä profiilia.

Sortavalan kaupungin henkikirjoihin merkitystä väestöstä 34 prosenttia puuttui rippikirjoista, ja rippikirjoihin merkityistä seurakuntalaisista 43 prosenttia ei sisältynyt kaupungin henkikirjoihin. Henkikirjojen luotettavuus väkiluvun kuvaajana lisääntyi 1860-luvulta lähtien. Samaan aikaan rippikirjojen ja väkilukutaulujen luotettavuus heikentyi. Ortodoksiset rippikirjat olivat luterilaisia ajantasaisempia. Sen sijaan Sortavalassa ortodoksisten väkilukutaulujen väkiluvut perustuivat ilmeiseen arvaukseen. Henkikirjat kuvaavat myös Sortavalan kaupungin perhe- ja kotitalousrakennetta kirkonkirjoja luotettavammin.

Väestöhistoriallisissa tutkimuksissa ei ole systemaattisesti analysoitu henkikirjojen ja kirkonkirjojen ja kirkonkirjatiedoista koottujen väestötilastojen luotettavuutta. Luotettavuustarkastelu on pääsääntöisesti kohdentunut määrällisten tietojen vastaavuuksien arviointiin, mutta ei lukujen muotoutumisen tutkimiseen. Tällöin henkikirjoihin ja kirkonkirjoihin rekisteröidyn väestön oletetaan olevan pääsääntöisesti henkilötasolla sama.

Lisäksi historiallisten väestölähteiden luotettavuuden on yleisesti ajateltu parantuneen 1800-luvulla. Todellisuudessa kirkonkirjojen ja väestötilastojen luotettavuus heikentyi, koska kirkonkirjajärjestelmä ei pystynyt mukautumaan yhteiskunnan muutoksiin.

Päivi Happosen väitöskirja esitetään tarkastettavaksi Joensuun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa lauantaina 28.11.2009. Vastaväittäjänä on dosentti Kari Pitkänen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena on professori Maria Lähteenmäki Yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekunnasta.

Väitöskirja julkaistaan Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja -sarjassa ja Arkistolaitoksen toimituksia -sarjassa. Väitöskirja julkaistaan myös sähköisenä versiona: http://joypub.joensuu. fi/publications/dissertations/happonen_kaksi/happonen.pdf

Väittelijän yhteystiedot: puh. 09 228 52254, paivi.happonen(at)narc.fi

Tietoja väittelijästä: Päivi Happonen on kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1986. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi vuonna 1992 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 2000 Joensuun yliopistosta. Nykyisin hän toimii Kansallisarkistossa kehittämisjohtajana.

[Tapani Kovalaine]

Entisenä henkikirjoittajana voin vain todeta, että näitä väitöskirjoja henkikirjoista ilmestyy aika harvakseen. Edellisen kerran väittelijä oli Onni Talas vastaväittäjänään Juho Kustaa Paasikivi Helsingin yliopistosta. Onni Talas toimi sittemmin senaattorina ja Suomen Espanjan lähettiläänä. Väitöskirjan nimi oli Kotipaikka-oikeus Suomen lain mukaan. Elettiin vuotta 1905.

Hänen Hirmuisuutensa Lars Gabriel von Haartman (1789-1859) kiinnitti 1830-luvun lopulla maaherrana toimiessaan senaatin huomion kirkonkirjojen ja henkikirjojen sisältämien tietojen keskinäisiin eroavuuksiin ja virheisiin. Haartmanin muistion johdosta senaatti asetti komitean tutkimaan asiaa. Uudistuksen toteutus kuitenkin lykkääntyi samaan aikaan valmisteilla olleiden muiden uudistushankkeiden vuoksi. - On hyvä että Sortavalan kohdalta saamme nyt oikaistua tietoa uuden väitöskirjan ansiosta.

Lars von Haartman tuli tunnetuksi paitsi äksystä luonteestaan myös monista muista asioista. Suomen raha-asioiden hoitajana hän toimi siten, että 1850-luvulla Ruotsin raha poistui Suomessa ja siirryttiin Venäjän rupliin ja pian sen jälkeen Suomen markkoihin. Vapaaherra, senaattori, maaherra von Haartmanin aloitteesta perustettiin maahamme Mustialan maanviljelysopisto vuonna 1840 ja tehtiin paljon muutakin hyvää. Ei kylläkään henkikirjojen laadun nostamiseksi, mutta se ei ollut Haartmanin vika.