Taas (mahdollisesti) epäkorrektia huumoria

[Sami Lehtonen]

Törmäsinpä verkossa tähän sivustoon. Säästin linkin kuitenkin tämän viestin loppuun sillä en malta olla hehkuttamatta tätä yhtä selvästikin maamme kärkifilosofeihiin kuuluvaa ajattelijaa. Hänen eri ohjelmiaan seuranneena olen monasti ihmetellyt, kuinka hänellä on kyky kiteyttää olennainen yhdeksi lauseeksi ja toisinaan taas tarinoida minuuttitolkulla jostakin aivan yhdentekevästä. Siinä jää Himaset ja Saariset toiseksi:

http://www.markuskajo.com/P8.html

[tellervoranta]

Olipa kerran pikkupikku Tellu, jolla oli mm. ärrävika. Olipa alusta asti ryystänyt kahavia (kukahan älliskukko opettanut tuon) :D:

-yleisin sanonta: kokkaa, kemmaa ja kollikaavea
-Kissalla on hiili hampaissa
-Kylässä hienossa paikassa, rouvan hätäiltyä, mitä lapsi ottaa, kakkua, pikkuleipiä vai mitä, vastaus oli: Juon minä ainaski kahavea.

Jk. Markus Kajo on suuremmoinen. ;););)

[Make]

Yritetään jotenkin tuoda pilkahduksia edes hymystä tähän arktiseen kaamokseen. On nii todella synkän harmaata tuolla ulkona. Ainakin täällä Tampereella. Mutta juttu siis Turusta.

Vaimo kerttos seuraavaa tyäpaikkas kaffehuanes:

-Eile ehtol munt ol kutsuttu viättämä muijaporukas iltta. Mää lupasi miähellen, et mää tulen kotti enne pualtyät. "Mää luppa".

No, tunnik kulusiva ja siiterii meni alas vissi vähä liijanki hyvi. Vähä enne kolme aamuyäst, kännis ku käki, mää lährin kottim päite. Juur ku mää pääsi ovest sisäl, nii etese käkikello kukkus kol kertta. Mää tajusi sill samal hetkel,et ukko varmaste heräs ja mää ku nerokas naine ole, nii mää keksisi kukku yhreksän kertta lissä.

-Mää oli oikke ylppiä itestän, ku mää keksisi nii nerokka ajatukse ja viäl tukka iha täyn. Nyy ei ukko huamannu varmaste yhtikäs mittä.

- Seuraaval aamul mun ukkon kysys et mihi aikka mää tulin kotti ja mää kertosi, et kahrelttoist, eikä ukko ollu ollenka epäluulose olone. Voi noit miähi.

Mies kertos seuravan aamuna työpaikallas:

-Tiäratteks tee, misä myyrä käkikelloi? Mee tarvittais uus.

-Viime yä see kukkus kol kertta. Sej jälkke se sanos "Voi Vittu" ja kukkus neli kertta lissä. Sit see selvittel kurkkutas ja kukkus sej jälkke viäl kol kertta lissä, kikatti ja lopuks piaras.

[Seppo Niinioja]

Vaimo oli löytänyt torstaina Sarin tiskiltä hyvää savupotkaa. Siitä eilen hernekeitto keitettiin. Ruottalaiseen tapaan arrakkipunssia kyytipojaksi ostin. Hyllyssä luki: Mieto alkoholijuoma (21 %). Säilyvyys rajoitettu. Vaimolle kerroin. Yskän oivalsi: Kaikkien pullojen säilyvyys on meillä rajoitettu.

Seppo Niinioja

[Sami Lehtonen]

Teuvalla oli vuosia sellainen liike kuin "Sepon sekatavarakauppa". Se oli rakennettu ennen kirkkona toimineeseen puutaloon ja sen jo suhteellisen kuuluisa mainoslause, joka myös seinällä luki, kuului "Kaikkea kivaa poikkeaville".

Ilmeisesti kyltti ei kuitenkaan houkuttanut ostoksille, kun televisiostakin tuli dokumentinpoikanen, joka tiesi kertoa kaupassa olleen remonttimyynnin, jonka jälkeen tiloihin tuli Lauri Tähkä & Elonkerjuun harjoitustilat. Kieltämättä täytyy myöntää, että tuo sanaleikki "elonkerjuu" on aina huvittanut minua. Onko kyse sitten nykymaailman allegoriasta suhteessa vanhaan hyvään voittopuolisesti alkutuotannon ympärille rakentuneeseen elämänmenoon.

[Sami Lehtonen]

Tuota Sepon iskulausetta katsoessa törmäsin tällaiseen hauskaan sivuun:
https://kielikeskus.jyu.fi/opetus/kirjoitusviestinta/kielikukkasia-osa-3

Joku on todella ansiokkaasti kerännyt mediasta kömmähdyksiä. Oma suosikkini:
"Vuosittain syöpään kuolee noin 24 000 ihmistä, joista puolet onneksi paranee."

[Laardi]

http://winku.fi/wp-content/blogs.dir/1/files/mediamaksu-1/20091209-osta-digiboxi.jpg

Riittääkö huumori?

[Heikki Koskela]

Alajärven itälaidalla on Kuolema-nimellä tunnettu taloryhmä. Siellä toimi aikoinaan jauhomylly, joka oli erään kerran korjauksen alla. Korjauksen jälkeen paikallisessa lehdessä oli ilmoitus: "Kuoleman mylly jauhaa jälleen. Tervetuloa jauhattamaan".

[Pauli]

Alajärven itälaidalla on Kuolema-nimellä tunnettu taloryhmä.

Eikö siellä muuten ole Kuoleman lähettyvillä myös kylät nimeltä Nälkä ja Halla? Virallisesti kai Nälkämäki ja Halla-aho, mutta puhekielessä sopivasti lännestä itään Halla, Nälkä ja Kuolema.

Alajärven Luoma-ahoa taas kuulemma sanottiin Kiitosluomaksi, koska sieltä oli joku mennyt Helsiinkiin piiaksi, ja häntä oli vannotettu sanomaan kohteliaasti "kiitos" aina vastatessaan kysymykseen. Kun Helsingissä oli sitten kysytty, mistä olet kotoisin, oli luoma-aholainen vastannut, että "Kiitos, Luomalta."

Ja siis tämä mielestäni hauskana perimätietona ja paikallishuumorina, tarkoitukseni ei ole todellakaan missään tapauksessa halveerata Heikkiä tai muita alajärveläisiä, on vaan tullut E-P:n järviseudulla, jossa itse en ole koskaan asunut, näitä kuultua. Näitä kertomalla Alajärvellä voisi varmaan kyllä vieläkin tulla nupatuksi. ;)

[Heikki Koskela]

Eikö siellä muuten ole Kuoleman lähettyvillä myös kylät nimeltä Nälkä ja Halla? Virallisesti kai Nälkämäki ja Halla-aho, mutta puhekielessä sopivasti lännestä itään Halla, Nälkä ja Kuolema.

Alajärven Luoma-ahoa taas kuulemma sanottiin Kiitosluomaksi, koska sieltä oli joku mennyt Helsiinkiin piiaksi, ja häntä oli vannotettu sanomaan kohteliaasti "kiitos" aina vastatessaan kysymykseen. Kun Helsingissä oli sitten kysytty, mistä olet kotoisin, oli luoma-aholainen vastannut, että "Kiitos, Luomalta."

Ja siis tämä mielestäni hauskana perimätietona ja paikallishuumorina, tarkoitukseni ei ole todellakaan missään tapauksessa halveerata Heikkiä tai muita alajärveläisiä, on vaan tullut E-P:n järviseudulla, jossa itse en ole koskaan asunut, näitä kuultua. Näitä kertomalla Alajärvellä voisi varmaan kyllä vieläkin tulla nupatuksi. ;)

Mainitut nimet kuuluvat alajärveläiseen imagoon. Kuolemassa oli mm. postipaikka, jolla oli oma postileima "Kuolema". Mainitut nimet ovat olleet todella käytössä ja ne ovat sen tien varrella olleita talon/paikannimiä. Jos oikein muistan järjestyksen, niin nimet Alajärveltä Kyyärven suuntaan ovat: Halla-aho, Nälkämäki, Kuolema, Niskakangas ja Taivasmäki. Siitä tulee rimpsu: halla, nälkä, kuolema, niskat nurin ja taivaaseen. Kuolema ei ole talon nimi vaan tappopaikka, jossa eräs romaniperhe kauan sitten vieraili eräässä Nygårdin talossa ja tappoivat talon isännän jonkun vähäpätöisen riidan vuoksi. Tästä tapahtumasta on professori Toivo Nygård kirjoittanut kirjan "Erään tapon tarina". Tapettu henkilö oli muistaakseni Nygårdin sukulaisia.

Luoma-aho on kiinnostava sukututkimuksen kohde pelkästään sen vuoksi, että se on Vimpelin ja Alajärven rajalla sijaitseva nykyisin hyvin virkeä kylä. Sen asujaimistoon on vaikuttanut Vimpelin että Alajärven väliset naimakaupat kautta aikojen. Luoma-aholta pääsi ensimmäinen alajärveläinen kansanedustaja läpi konstaapeli Matti Luoma-aho ja oli kansanedustaja 1939-1943. Ankarana raittiusmiehenä kuoli hieman hämärissä olosuhteissa Helsingissä. Kuolema todettiin virallisesti tapaturmaksi.