Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : kasvattilapset
Hei! Tietääkö kukaan, miten kasvattilapset 1880-1900 luvulla perheisiin rekisteröitiin? Miten nimen vaihtaminen onnistui? Ukkini on ottolapsi ja nimi vaihdettu niin, ettei tietoja löydy mistään. Hän on todennäköisesti romani, mutta mistä tietoa? Mistä löytyy henkikirjat tuolta ajalta koskien Lapinlahtea? Olisinpa tosi kiitollinen vinkeistä. Arkistot on pengottu, mutta miten eteenpäin?
Täytynee antaa lisäkysymyksiä aiheeseen... onko olemassa jossakin luetteloita lastenkotien lapsista 1880-luvun lopulta. Tietääkseni sellaisia oli olemassa jo silloin? Entä vankien lapset ja kehruuhuoneisiin sijoitetut?
Miten pääsisi lukemaan henkikirjoja siltä ajalta? Vai onko niitä edes olemassa? Ukkini on syntynyt 1885 ja otettu kasvatiksi ilmeisesti 1892 Lapinlahdelle. Suku on visusti vaiennut ko. henkilön alkuperästä eikä kirkonkirjoihinkaan ole mainintaa tehty...:confused:
eeva häkkinen
18.09.07, 08:49
Oliko ukkisi ottolapsi (adoptoitu) vai kasvattilapsi?
Adoptiot käsiteltiin paikallisessa alioikeudessa ja niistä on kirkonkirjoissa
aina merkintä, yleensä myös adoption päivämäärä. Adoptiosta seurasi
lapsen oikeudellisen aseman muutos ja yleensä myös nimenvaihto.
Kasvattilapset taas olivat kunnan ja ennen 1865 seurakunnan toimesta "huostaanotettuja" eli hedät sijoitettiin kasvatuskotiin yleensä oman kodin puuttumisen tai sen vaikeiden olosuhteiden takia. Sijoituksesta löytyy lisätietoja pitäjän- tai kunnankokousten ja erityisesti vaivaishoitolautakunnan pöytäkirjoista.
Vankiloiden tai kehruulaitosten asukkaiden lapsista en osaa sanoa, paitsi että lapsen kotikunta joutui tarvittaessa ottamaan näidenkin huoltoon kantaa. Kehruulaitosten asiakirjoista oli Arkistoviestissä Jari Oinosen esitys pari-kolme vuotta sitten.
Kiitos vastauksesta, en tiedä pääsenkö eteenpäin. Ongelma on se, että kasvatti-isä on ollut huoltolautakunnassa ja ilmeisen vaikutusvaltainen henkilö muutenkin. Talossa on ollut lapsia hoidossa ja muutakin väkeä eri nimikkeellä. Kylän huhujen mukaan ukkini ostettiin taloon jauhosäkillä romaniperheeltä. kuitenkin perukirjassa vakuutetaan hänen syntyneen avioliitossa... Tämä kai siksi, että muutenhan iso talo olisi mennyt sukulaisille. Myöhemmin hän on, k-isän kuoltua, ostanut kasvattiäitinsä osuuden itselleen. herää kysymys, miksi, kun kerran oli ainoa lapsi ja näin ainoa perijä... Ehkä piilottelu on onnistunut ja kyläläisten suita on tukittu, sillä näyttää siltä, että useampi kuin yksi oli velkaa taloon.. Lapinlahden arkistosta ei löytynyt mitään, joten asia lienee hoidettu ilman isompia paperitöitä. Ihmeellistä on, että kirkonkirjoihin ukki ilmantuu yht´äkkiä. Jos isoon taloon ilmaantuu poika kymmenen lapsettoman vuoden jälkeen, kai siinä olisi jo kaikkia kelloja soitettu ja lapsi kastettu ym. Nyt kuitenkin kesti 7 vuotta, ennenkuin mitään merkintää tehtiin...On kai tyydyttävä siihen, ettei tietoja kertakaikkiaan ole missään.
Antti Järvenpää
18.09.07, 11:54
....... Adoptiot käsiteltiin paikallisessa alioikeudessa ja niistä on kirkonkirjoissa aina merkintä, yleensä myös adoption päivämäärä. ......
Mielenkiintoni heräsi sen verran, että ajattelin kysyä, missä luettelossa nämä adoptiomerkinnät ovat, kaste- vai lastenkirjassa, ja miltä ajalta alkaen olet tällaisia havainnut?
Minulla ei ole kopioita kaikista mikrokorteista, mutta Ollikkala (Lapinlahti) Lastekirja, vv. 1891 - 1900 sivu 940 sisältää tiedot Matti ja Kaisa (Katariina) Sonnisen lapsista. Siinä on nimet Loviisa ja Eeva sekä tämä ukkini Heikki. Heikistä ei ole merkintää syntyneiden kirjassa, eikä tietoa missä on syntynyt. Syntymäaika on 12.8.1885 ja se on aika varma ainakin vuoden osalta, sillä hän on avioitunut jo 17.10. 1904.
Olen yrittänyt etsiä tuon päivämäärän avulla Hiskin sivuilta, mutta ei ole tärpännyt. Eihän esim. romanilapsia välttämättä merkitty mihinkään ja päivämääräkin voi olla virheellinen. Kaikki tiedon murut ja vinkit kuitenkin kelpaavat ja olen niistä kiitollinen!!
eeva häkkinen
18.09.07, 13:07
Hyvä kysymys Antilla - en nimittäin muista ajankohtaa. Olen nähnyt näitä
niissä kirjoissa, joihin lapset on merkitty ja niissä on mainittu myös oikeat
vanhemmat, mutta on mahdollista, että havaintoni ovat 1900-luvun puolelta. 1600-luvulta lähtien on tuomiokirjoissa juttuja, joissa lapseton
pariskunta ottaa syytinkipojan luvaten tälle täyden perimysoikeuden.
Mitähän talon lainhuudot sanovat tässä kyseessäolevassa tapauksessa?
1800-luvun lopulla oltiin jo varsin tarkkoja omistusoikeuden selvittämisessä,
mutta perimysoikeushan varmistettiin papin antamalla sukuselvityksellä,
joten jos pappi on tähän merkinnyt pojan perheen lapseksi, on tuomari
tuskin ruvennut asiaa peräämään. Oliko kyseessä perintö- vai kruununtila?
Em. tapauksessa olisivat muut sukulaiset päässeet lunastamaan tilan
riitauttamalla pojan sukulaisuuden.
Taitaisi olla DNA-testin paikka....
Taitaisipa nousta kova haloo jos alkaisin kysellä dna-testejä...Ja kenestäpä niitä otettaisiin? No, sukua on tietty olemassa ja talokin edelleen samalla suvulla, serkullani. Useimmat suvustani eivät edes tiedä asiasta, sillä useimmat kuvittelevat asian olevan ok. Sain sen itsekin kuulla sattumalta ja aloin penkoa arkistoja. Ikävä vain, että useimmat jotka voisivat jotain tietää, ovat jo kuolleet. pitäisi kai olla jotain todella konkreettista tietoa, ennenkuin voisi mennä verikokeisiin.. joensuun maakunta-arkisto antoi apua aivan kiitettävästi ja ne tukivat omia tutkimuksiani. Lienee kai niin, että siihen aikaan, 1914, kun perimys olisi pitänyt riitauttaa, useimmilla talollisilla oli muut murheet. Ja luulen ettei kukaan ollut pienen rahan puutteessa, sillä ko. suku kai omisti maata muutenkin.
eeva häkkinen
18.09.07, 22:00
Luulin lähettäneeni vastauksen tähän, vaan eipä ole näkynyt. Anteeksi
etukäteen, jos tulee kahdesti
Hyvä kysymys Antilla, voi olla, että havaintoni ovat 1900-luvun puolelta.
Ainakin jo varhaiselta 1600-luvulta lähtien on tuomiokirjoissa juttuja, joissa
lapseton pariskunta ottaa syytinkipojan ja lupaa tälle omaisuutensa, mutta
varsinainen adoptiolaki saattaa olla aika myöhäistä perua - tietäisikö
joku?
Oliko talo kruunun- vai perintömaata? Jälkimmäisessä tapauksessa oltiin
aika tarkkoja siitä, että maa pysyi suvussa. Onko tilan lainhuudot tallessa?
Jos pappi on antanut lainhuutoa varten sukuselvityksen, jossa poika on
merkitty isäntäväen lapseksi, tuskin tuomari lähti asiaa peräämään - pappi
kirjoitti sukuselvitykset virkavelvollisuudella ja sellainen on yleensä
mukana ensimmäisessä lainhuutokäsittelyssä. Toisaalta kuka hyvänsä,
joka katsoi olevansa lähempää sukua, kuin se, jolle taloa huudatettiin, saattoi vaatia lunastusoikeutta, joka yleensä myönnettiinkin, jos näyttöä
sukulaisuudesta löytyi. Tämä menettely oli voimassa ainakin 1600-luvulta
ja vielä 1900-luvun alkupuolella.
Henkikirjat 1800-luvun lopulta löytyvät arkistoista, ensin joutuu kuitenkin
tarkistamaan, mihin kihlakuntaan pitäjä on kuulunut. Tuomiokirjat voisivat
tässä tapauksessa silti olla parempia lähteitä.
Hei,
Ei ehkä vastaa suoraan kysymyksiisi eikä valttämättä muutenkaan päde tähän kyseiseen tapaukseen, mutta kerronpa omakohtaisen esimerkin Hämeestä aiheeseen liittyen:
Tila oli kr-tilana 1850-luvulla ja hoito siirtynyt saman suvun sukupolvelta toiselle noin pari sataa vuotta. Perimätieto suvussa kertoi, että tuolloin päättyi alkuperäisen suvun hallinta taloon ja talonpidon sai (ja 1870-luvulla osti vaimonsa kanssa verolle) talon ottopoika, koska viimeisen "sukuun kuuluneen" pariskunnan poikalapset kuolivat pieninä ja tyttäret olivat ilmeisesti vielä liian nuoria (= eivät vielä naimisissa - tai "vaan tyttöjä").
Isoäitini, joka aloitti sukututkimuksen 50-luvulla ja äitini, joka on jatkanut tutkimuksia hänen jälkeensä, pitivät asiaa selvänä ja silloisten tutkimusmenetelmien varassa toiselta paikkakunnalta tulleen ottopojan tarkempi taustojen tutkiminen oli jäänyt.
Nykymenetelmien mahdollistamana selvisi aika helposti, että ottopoika olikin isännän naispuolisen serkun lapsi toisesta pitäjästä.
---
Tämä vain kertomuksena siitäkin, että kannattaa penkoa sukujaan varsin laajalti. Usein (ja väittäisinpä melkein enimmäkseen) "tyhjästä" ilmaantuneet henkilöt ovat hyvinkin sukua tai suvun läheisistä vaikutuspiireistä.
t. Helena V.
Kiitos Eeva ja Helena, olin unohtanut nuo lainhuutoasiakirjat. Pitänee vielä hankkiutui Joensuun maakunta-arkistoon. Tämä ukkini tila on tullut hänen kasvatusisälleen kaupalla 1880-luvun paikkeilla. Edellinen omistaja oli ilmeisesti jotain sukua hänen vaimolleen, ainakin sukunimi on sama. Eräs mahdollisuus todellakin on, että poika on jotain sukua, tai sitten peräti papan harha-askel, sillä niitäkinhän on sattunut...
Riitta Nieminen
21.09.07, 11:10
Hei Mirja,
lähetin viestiketjun sisarelleni, joka on tutkinut Lapinlahden Sonnisia, sukua äitimme puolelta. Hän antoi puhelimitse seuraavat tiedot:
Matti Sonninen 1838-1914
Kaisa Väisänen 1854-1931
Heikki 12.8.1885-18.8.1948 Lapinlahti
Anna Henriikka Pekantytär Koistinen 1887-1969
edellisten lapsia mm
Aino Katri
Otto Viljam
Johanna
Tyyne Loviisa
Eetu
Sisareni osoite: marketta.partanen*kolumbus.fi
Terveisin Riitta Partanen-Nieminen
Kiitos Riitta vastauksesta, lapsiluvusta puuttuivat vielä Väinö, Pentti ja Hellin, sekä lapsena kuollut Eino Olavi... Minulla on tiedot tästä nuoremmasta sukupolvesta tähän asti, mutta vain tuo Heikin syntymäpaikka puuttuu, sillä se ei ole Lapinlahti. Mikään sukututkija ei vielä tähän mennessä ole sitä saanut selville, valitettavasti. Sonnisten sukua on helppokin seurata tuolta Hiskin sivuilta, mutta sehän ei varsinaisesti ole Heikin suku... Kiinnostaisi kyllä Anna-mummonkin suku, hänhän oli Koistisia, mutta ei ole ollut aikaa siihen enempi perehtyä. Sen toki tiesin että Pekantytär on ja Sonkajärveltä...
No, heti pitää oikaista...Ei siellä kyllä Heikin lapsissa Johannaa ole, Juho kylläkin...
Satu Matintytär
30.01.11, 23:17
Onko aloittaja päässyt asiassa eteenpäin? Alkoi tavattomasti kiinnostaa.
Tervehdys! Valitettavasti ei ole uutta tietoa tullut. Asia on kuitenkin edelleen mielessä ja tarkoitus jatkaa tutkimista, kunhan on mahdollisuus. Keväällä on suunnitelmissa tehdä retki arkistoihin, Joensuuhun ja Helsinkiin. Tutkimukset on hiukan olleet jäissä, mutta ehkä virittelen jotain uudelleen. Kaikki tiedon rippeet ja tutkimusvihjeet kiinnostaa tietenkin. Kun muistaa puhua suvullekin, aina jotain irtoaa. Itse sain yllättäen etsimäni henkilön valokuvan, ilmeisesti 1930-luvulta. En tiennyt sellaista olevan olemassakaan. Näinhän se on, että aarteet eivät häviä, ne vain ovat piilossa. Jatketaan harratusta ja iloitaan pienistä asioista!
Heikki Turunen
31.01.11, 22:32
Kiitos Riitta vastauksesta, lapsiluvusta puuttuivat vielä Väinö, Pentti ja Hellin, sekä lapsena kuollut Eino Olavi... Minulla on tiedot tästä nuoremmasta sukupolvesta tähän asti, mutta vain tuo Heikin syntymäpaikka puuttuu, sillä se ei ole Lapinlahti. Mikään sukututkija ei vielä tähän mennessä ole sitä saanut selville, valitettavasti. Sonnisten sukua on helppokin seurata tuolta Hiskin sivuilta, mutta sehän ei varsinaisesti ole Heikin suku... Kiinnostaisi kyllä Anna-mummonkin suku, hänhän oli Koistisia, mutta ei ole ollut aikaa siihen enempi perehtyä. Sen toki tiesin että Pekantytär on ja Sonkajärveltä...
Minulla on Anna Henriikan sukutiedot aina 1600-luvun lopulle. Tulee tulevaisuudessa Koististen sukukirjaan.
Heikki Turunen
Hienoa! Siis että kirja tulee. Tämä keskustelu on jo sikäli vanha, että olen itsekin saanut jo tiedot Annan kohdalta sinne 1600-luvulle. Toki suku on huomattavasti laajempi, joten kirja on tervetullut. En ole muita sisaruksia edes tutkinut, kun tuppaa olemaan aikapula. Pidähän meidät ajantasalla kirjan suhteen!
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.