Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Nenästä filosofiaa
Sami Lehtonen
07.11.09, 20:03
Eilisen nenäpäivän kunniaksi herätän keskustelua näistä tuulenhalkaisijoista, vaikka aivan kaikki pienimmät nöpönenät eivät välttämättä aivan tähän kategoriaan ylläkään. Ainakin minulle on täysin mysteeri, mistä nenäpäivä juontaa juurensa (siis termi - ei rahan kerääminen kehitysmaiden lapsille) ja millä tavalla rahankeruuta nopeuttaa punaiset nenät. Toisaalta se punainen nenä lienee parempi, kuin sian töpselinenä, jonka avulla kerättyjä varoja ei välttämättä voitaisi vastaanottaa kaikissa kolmannen maailman maissa.
Mitä kaikkea nykyihmiset nenällään tekevätkään? Sillä voi tietysti haistella - tai korrektimpana verbinä kenties tuoksutella - kukkasia tai erinäisiä herkkuruokia. Toinen perinteinen käyttötapa on kaivaminen, mutta sitä pidetään yleisesti paheksuttavana tapana, jota tietenkään ei kukaan korrekti ihminen julkisesti tee - tai ei ainakaan tunnusta tekevänsä.
Huomattavasti modernimpi käyttökohde nenälle on palkoviljoihin kuuluvan kasvin siemenosien sinne vetäminen. iGS:n arkistosta löytyvä tieto osoittaa slangisanakirjan käsityksen mukaan tämän olevan vasta 1990-luvulta lähtöisin:
http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Herne
Olen elänyt siinä uskossa, että herneiden nenään vetäminen olisi kyllä alkanut jo tuotakin aikaisemmin, mutta mitään aikalaislähdettä minulla ei ole osoittaa. Liekö sitten mielessä mennyt sekaisin kuulemani tarinat eräästä pojasta (en minä!), joka putkella pihlajanmarjoja ampuessa keksi myös kokeilla, josko sieraimet soveltuisivat putkeksi silloin kun varsinainen ampumaväline ei ole saapuvilla. Tarina tietää vielä kertoa, että ei sovellu, mutta pihlajanmarjan poistaminen sieraimesta ei ole aivan helppoa puuhaa. Happamuutta ei sierain taida kuitenkaan aistia.
Jostain syystä - ollakseen näinkin nuori - tämä sanonta ei kuitenkaan kerro, millaisesta herneestä on kyse. Suomalaisittain tutumpia vaihtoehtoja olisivat tietysti silpoydinherne ja sokeriherne. Jälkimmäinen tosin käytetään yleensä lituskaisena palkoineen, joten kovin pieninenäisten ei kannata vetää ainakaan sokerihernettä nenään.
Maahanmuuttajien mukana ja muutenkin Suomeenkin on alkanut tulla vaikutteita muista kulttuureista. Toisten mukaan monikulttuurisuus on rikkaus - sekin väittämä olisi varmasti filosofisen pohdinnan ja kenties useammankin viestiketjun arvoinen, mutta rajataan se nyt tässä yhteydessä pois tämän viestiketjun skoopista. Muista kulttuureista voitaisiin kuitenkin poimia muutama vaihtoehto nenään vedettäviksi, kuten wasabiherne tai kikherne. Kaupassa tarkasteltuna wasabiherneet ovat varsin kookkaita, joten nekään eivät aivan vasta-alkajille sovellu. Kikherneet taas ovat myrkyllisiä, joten jos niitä aikoo vetää suuremman erän kerralla nenään on ne syytä keittää. Kikherne oli muuten antiikin roomalaisilla cicer-herne, josta mm. Cicero sai nimensä.
Jos on erilaisia herneitä, niin on myös erilaisia tapoja vetää ne nenään. Vanhan kansan ihmiset varmaankin poimivat taskustaan hernerasian ja sieltä poimivat herneen kämmenselälle josta imaisevat sen nenäänsä. Joku kaupungin värivaloissa viihtyvä pintaliitäjä todennäköisesti vetää herneet nenäänsä käärityn sadan dollarin setelin läpi suoraan tarjottimelta vaikka imppaamisesta opettaja koulussa varoittikin.
Nenäteemaan löyhästi liittyy tiistain uutinen Telegraphissa (lue (http://www.telegraph.co.uk/earth/wildlife/6487154/Rudolph-the-red-nosed-reindeer-is-a-female.html)).
Sen mukaan pari Edinburghin yliopiston professoria on päätynyt siihen, että Petteri Punakuonon täytyykin olla naaras. Perusteluna se, että koiraat pudottavat sarvensa jo joulukuun alussa, naaraat vasta keväällä.
Mitähän mieltä asiasta on paliskuntain yhdistys ja muut suomalaiset asiantuntijat?
:) Jaska
Seppo Niinioja
08.11.09, 10:50
Nenäteemaan löyhästi liittyy tiistain uutinen Telegraphissa (lue (http://www.telegraph.co.uk/earth/wildlife/6487154/Rudolph-the-red-nosed-reindeer-is-a-female.html)).
Sen mukaan pari Edinburghin yliopiston professoria on päätynyt siihen, että Petteri Punakuonon täytyykin olla naaras. Perusteluna se, että koiraat pudottavat sarvensa jo joulukuun alussa, naaraat vasta keväällä.
Mitähän mieltä asiasta on paliskuntain yhdistys ja muut suomalaiset asiantuntijat?
:) Jaska
Lapissa ei asiaan kaiketi ole otettu kantaa. Eihän alkuperäisellä Joulupukin porolla ole tietääkseni nimeä, tuskin sukupuoltakaan. Petteri Punakuonon esikuva Rudolph the Red-Nosed Reindeer on Robert L. Mayn 1939 luoma hahmo. Rudolphin tarina on kyllä upea, ehtaa amerikkalaista unelmaa:
Koulukiusatusta
(All of the other reindeer used
to laugh and call him names)
historiaan ja kaikkien lasten lemmikiksi.
Seppo Niinioja
Sami Lehtonen
08.11.09, 11:16
Lapissa ei asiaan kaiketi ole otettu kantaa. Eihän alkuperäisellä Joulupukin porolla ole tietääkseni nimeä, tuskin sukupuoltakaan. Petteri Punakuonon esikuva Rudolph the Red-Nosed Reindeer on Robert L. Mayn 1939 luoma hahmo. Rudolphin tarina on kyllä upea, ehtaa amerikkalaista unelmaa:
Koulukiusatusta
(All of the other reindeer used
to laugh and call him names)
historiaan ja kaikkien lasten lemmikiksi.
Seppo Niinioja
Petterille eli Rudolfille on sävelletty myös hieman rokahtavampi Xmas Carol, jossa lauletaan mm: "run Rudolf run, Santa is coming to town" - lauseen voi tulkita myös niin, että Petterin täytyy paeta Joulupukkia.
Eilisen nenäpäivän kunniaksi herätän keskustelua näistä tuulenhalkaisijoista, vaikka aivan kaikki pienimmät nöpönenät eivät välttämättä aivan tähän kategoriaan ylläkään.
Viettäessäni isänpäivää Espoon Nokkalassa, en malta olla työntämättä nenääni Samin esiin nostamaan teemaan. Teema on tärkeä tässä herneen vedon ja nokkapokkailun luvatussa maassa. Nuori Pentti Saarikoski, tuskin sattumalta, valitsi nenän nimimerkiksi pakinoidessaan Ylioppilaslehdessä 1950–60-lukujen taitteessa. Nenän pakinoita ilmestyi sittemmin myös mm. Uudessa Suomessa.
Toinen mieleen nouseva nenämies on tietysti se klassikko Gogol, jonka Nenä-novellissa kollegiasessori Kovaljovilta karannut nenä viilettää valtioneuvoksen univormuun pukeutuneena pitkin Nevan valtakatua. Herkullinen tarina sopisi isänpäivälukemiseksikin, mutta arvelen tuoreempaakin pian olevan tarjolla. Novellistahan on kaksikin tulkintaa: yhteiskunnallinen ja seksuaalinen. Jälkimmäisestä en uskalla sanoa sanaakaan, sillä myös tällä sivustolla ovat aikamme reviisorit voimissaan (kuten veli Samikin on saanut kokea). Gogolilla olisi myös tuohon keskusteluun sopiva lausahdus: ”ei pidä peiliä syyttää, jos naama on vino”. Tästä voisi jatkaa pidempäänkin, mutta nenääni leijuu uunista kakun tuoksua ja sellainen on kutina, että kohta voi myös ovikello kilahtaa…
t. Olavi A.
Heikki Koskela
08.11.09, 12:49
Toinen mieleen nouseva nenämies on tietysti se klassikko Gogol, jonka Nenä-novellissa kollegiasessori Kovaljovilta karannut nenä viilettää valtioneuvoksen univormuun pukeutuneena pitkin Nevan valtakatua. Herkullinen tarina sopisi isänpäivälukemiseksikin, mutta arvelen tuoreempaakin pian olevan tarjolla. Novellistahan on kaksikin tulkintaa: yhteiskunnallinen ja seksuaalinen. Jälkimmäisestä en uskalla sanoa sanaakaan, sillä myös tällä sivustolla ovat aikamme reviisorit voimissaan (kuten veli Samikin on saanut kokea). Gogolilla olisi myös tuohon keskusteluun sopiva lausahdus: ”ei pidä peiliä syyttää, jos naama on vino”. Tästä voisi jatkaa pidempäänkin, mutta nenääni leijuu uunista kakun tuoksua ja sellainen on kutina, että kohta voi myös ovikello kilahtaa…
t. Olavi A.
Tällä nenä-teema-aloituksella on luonnollisesti tietty tarkoitus. Muutoinhan sitä ei olisi otettukaan esille. On luonnollista, että tämänkitapaisia ideoita pitää tuoda esille, jos tuntee siihen tarvetta.
Minullekin tuli tarve kertoa eräästä nenään liityvästä teemasta. On koko joukko ihmisiä, joiden luonteeseen kuuluu uteliaisuus. He ovat halukkaita tunkemaan nenänsä asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Tällaisia henkilöitä arvioidaan termillä: "Hän tunkee nenänsä toisten asioihin". Tämä uteliaisuus saattaa olla perinnöllistä ja riippumaton sukupuolesta.
Muuan tuntemani henkilö tietää paikkaunnan asioita satakertaisesti enemmän kuin minä, vaikka yritän lukea paikkakunnan tapahtumat ja mahdoliset juorut paikallislehdistä.
Erinomainen nenäasiantuntija oli erään unkarikailaisen (?) kansansävelmän "akka", jota siteeraan muistinvaraiseti vähän matkaa: "Akka, joka pauhaa, puijaa, tyhjää ostaa, hyvää myy. Kiusaa, nauraa, huijaa, räpättä kuin turkin pyy. Kujein kulkee, liehuu leijaa, tunkee kyökkiin....."
Voi olla, että muistini pettää laulun osalta kovasti, mutta jotain tämäntapaista siinä kerrottin. Sävelmän sentään osaan vaan se onkin jo toinen juttu.
Reviisori.
Seppo Niinioja
08.11.09, 12:54
Petterille eli Rudolfille on sävelletty myös hieman rokahtavampi Xmas Carol, jossa lauletaan mm: "run Rudolf run, Santa is coming to town" - lauseen voi tulkita myös niin, että Petterin täytyy paeta Joulupukkia.
Taidan toistaa itseäni, mutta kuten Veikko Huovinen on todennut Havukka-ahon ajattelijassa, mikään ei ole niin viisas kuin insinööri, paitti majava, se kun rakentaa pesänsäkin veden alle. Teekkarit ovat lähes yhtä viisaita ja he ovat laskeneet, millaista vauhtia Joulupukin on pidettävä ehtiäkseen kaikkien lasten luo aikavyöhykket huomioon ottaen. En muista tulosta, mutta se ylittää joka tapauksessa moninkertaisesti valon nopeuden. Varmaan pukki onkin hyvin perillä Stephen Hawkinin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Hawking) tutkimustyöstä, aikamatkustuksesta, madonrei'istä ynnä muista. Itseäni kiinnostaa luonnollisista syistä erityisesti isoisäparadoksi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Isois%C3%A4paradoksi) . Kaikkea sitä ihmismieli osaa kuvitellakin.
Ostin kerran kuusi Tenavat-sarjan videokasettia. Ehkä paras pätkä oli se, jossa Ressu liikaa syötyään näkee painajaista, jossa hän joutuu koiravaljakkoon isojen hurttien mukaan. Isäntä läiskäyttelee ruoskaa ja Ressu ei pysty tauolla pitämään puoliaan ruokapaloista, kunnes lopulta ottaa hurjan muodon ja Hellaakosken(?) Hauen laulun sanoin
Niin villinraskaan se virren veti
että vaikeni linnut heti.
Ruokapuoli oli sen jälkeen turvattu.
Kerrassaan loistavia nämä Charles M. Schulzin luomukset. En yhtään epäile sen nettikirjoittajan sanoja, joka toteaa, että vaikka Tenavien tekijä on nyt (2000) jo kuollut, niin Tenavat eivät kuole. Laatusarjakuvan tunnistaakin siitä, että se jatkaa elämäänsä ja aina uudet sukupolvet tulevat lukemaan puhki edellisten sukupolvien kätköistä löytyvät kirja-aarteet.
Sami Lehtonen
08.11.09, 21:45
Tällä nenä-teema-aloituksella on luonnollisesti tietty tarkoitus. Muutoinhan sitä ei olisi otettukaan esille. On luonnollista, että tämänkitapaisia ideoita pitää tuoda esille, jos tuntee siihen tarvetta.
Alkuperäisen viestini tarkoitus oli tuoda hieman viihdykettä arkeen. Toivottavasti se huvitti edes jotakuta. Nenäteemaan voidaan lisätä vielä yksi nenäaiheinen sanonta, joka koskee valitettavan montaa tämänkin maan johtavaan eliittiin kuuluvaa henkilöä: he eivät näe nenäänsä pidemmälle.
Nenä oli muuten ensimmäinen kohde, johon kehitettiin plastiikkakirurgisia toimenpiteitä. Intialainen kirurgi (saattaa olla hieman anakronistista käyttää tätä nimitystä) Sushruta kuvasi rinoplastian jo n. 600 eaa. Silloisessa Intiassa kun oli tapana leikata nenä rikollisilta ja huorintekijöiltä.
... sillä myös tällä sivustolla ovat aikamme reviisorit voimissaan (kuten veli Samikin on saanut kokea).
Hyvä, Veljet! Mukavaa huomata, että toiveeni on toteutunut :cool: !
Heikki Koskela
09.11.09, 05:31
Hyvää huomenta!
Omassa psalmissani taisin kirjoittaan aivan väärää tietoa siitä akan synnyttäjästä. Epäilys jäi vaivaamaan ja selasin nettiä. Löysin yhden esityksen, joka puhdistaa unkarilaisten mainetta. Löytämäni tiedon mukaan teksti onkin Topeliuksen käsialaa ja kuuluu netistä lainattuna:
"akka , joka vaihtaa, puijaa,,tyhjää ostaa,,hyvää myy,,juoksee,,kiusaa,,puuhaa,, puijaa,,räpättää kuin turkin pyy,, kujein kulkee,,liehuu,,leijaa,, tunkee kyökkiin totta mar,,petkuttaa ja peijaa ja on pradajerskatar..
onksj vai vanhoj takii herrall, rouvall vanhoj hattuj - häh ? mitä maksaa ? kaikki kerrall kinkut, porsaat, ostan mä ! mit sä , jumfru, tyhjää pruuttaat ! koko kuorma mun on mar. mars vain matkaan ! pois, te juuttaat ! olen pradajerskatar."
Epäilen kyllä vieläkin, että olisiko Topeliuksen käsialaa.
Onhan toki nenästä kiinnostavaa kerrottavaa. Meitä oli melkoinen liuta lapsia kotona parhaimpaan aikaan ja mummu vieä lisänä. Äiti ei aina ehtinyt olla niistämässä kaikkien neniä eikä katsomassa perään mitä kukin nenäänsä työnteli. Yksi siskoistani (olisko ollut 6-7-vuotias) päästä eräänä päivänä hätäisen kirkaisun ja huusi apua. Äiti tietysti kiirehti hätiin, kun siskoni näytti nenäänsä ja kertoi työntäneensä nenäänsä sen aloituksessa mainitun herneen - hän ei siis vetänyt hernettä nenäänsä.
Biologiasta vähän tietävä äiti aloitti pelastustoimet, etsi taipperineulan ja käänsi jollain konstilla neulan kärjen äkkimutkalle ja alkoi kaivella siskoni nenää. Toimenpide onnistui hyvin ja herne tipahti lattialle. Ja se päivä oli pelastettu siskoni osalta.
Nenään liittyen tunnen joitakin ihmisiä, jotka katsovat nenänvarttaan pitkin tätä maailman menoa - joskus aiheellisestikin.
Nenän varjoonkin voi jäädä asioita. Toisilta taas ei jää mitään nenän varjoon: he lukevat jopa rivien välistä ja ottavat siitäkin nokkiinsa.
Onkohan tässä keskusteluketjussa harjoitettu rivien väliin kirjoittamista, sitä en osaa tietää, ja Samihan omalta osaltaan kielsi, kun Heikki oli löytävinään jotain tarkoituksia rivien välistä.
Tällä nenä-teema-aloituksella on luonnollisesti tietty tarkoitus. Muutoinhan sitä ei olisi otettukaan esille. On luonnollista, että tämänkitapaisia ideoita pitää tuoda esille, jos tuntee siihen tarvetta.
Alkuperäisen viestini tarkoitus oli tuoda hieman viihdykettä arkeen. Toivottavasti se huvitti edes jotakuta.
Rivien välistä lukemisesta löytyi Googlella täällä (http://serpent.blackmetal.fi/?p=123):
”Ihmisillä on taipumus lukea rivien välistä mitä haluavat, kunhan se sopii heidän tilanteeseensa tai tuntiessaan syyllisyyden piston sydämessään. “Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa” onkin osuva sananlasku jälkimmäisestä esimerkistä. Horoskoopit puolestaan ovat kuin koulukirjaesimerkki ensimmäisestä vaihtoehdosta.”
”Rivien välistä lukeminen ei olisi sinänsä haitallinen taito tai taipumus, jos ihmiset vain osaisivat kommunikoida asioista selkeästi ja vetämättä hernettä nenään näistä kuvitelluista piilomerkityksistä.”
”Reviisoreille” tai jollekin muulle asiaan vihkiytyneelle taholle uusi työsarka: kitkeä rivien väliin kirjoittaminen ja rivien välistä lukeminen (kaksimielisten/pervojen vitsien ohessa).
- Raija-Leena H
Seppo Niinioja
09.11.09, 10:18
Hyvää huomenta!
Omassa psalmissani taisin kirjoittaan aivan väärää tietoa siitä akan synnyttäjästä. Epäilys jäi vaivaamaan ja selasin nettiä. Löysin yhden esityksen, joka puhdistaa unkarilaisten mainetta. Löytämäni tiedon mukaan teksti onkin Topeliuksen käsialaa ja kuuluu netistä lainattuna:
"akka , joka vaihtaa, puijaa,,tyhjää ostaa,,hyvää myy,,juoksee,,kiusaa,,puuhaa,, puijaa,,räpättää kuin turkin pyy,, kujein kulkee,,liehuu,,leijaa,, tunkee kyökkiin totta mar,,petkuttaa ja peijaa ja on pradajerskatar..
onksj vai vanhoj takii herrall, rouvall vanhoj hattuj - häh ? mitä maksaa ? kaikki kerrall kinkut, porsaat, ostan mä ! mit sä , jumfru, tyhjää pruuttaat ! koko kuorma mun on mar. mars vain matkaan ! pois, te juuttaat ! olen pradajerskatar."
Epäilen kyllä vieläkin, että olisiko Topeliuksen käsialaa.
Lauloimme mekin (siis ne muut, jotka osasivat laulaa...) tuota värssyä koulussa. Näyttää olevan Wilho Siukosen kokoamasta Laulukirjasta: koulun ja kodin lauluja. Eteläinen veljeskansamme kun on kovia laulamaan, turvauduin luetteloon http://ester.nlib.ee/record=b2257330~S1*est . Ryhmässä V. Työn lauluja on numero 170. Akka, joka vaihtaa / W. Siukonen. 171. Kaiku / P. J. Hannikainen ; sõn.: Z. Topelius. jne. Kaiku on Hannikaisen ja Topeliuksen ja alusta näkyy, että sävelmän numero on ennen tekijöitä. Numero 170. Akka, joka vaihtaa on siis ilmeisesti W.Siukosen itsensä (1885-1941) säveltämä ja sanoittama, m.o.t.
Katsokaaa myös tämä: http://www.phpoint.fi/ulrikaj/bookshelf/koululaulujax.htm
Aivan ihana minusta on esim. tämä tuttu Oskar Merikannon ja Larin Kyöstin
Karjalan mail eli Reppurin laulu:
Luadogan meren randamil
mie kazvoin kaugopriha,
siel mie paimoivirzie lauloin,
nyt eis on mieron piha.
Karjalan mail kuldakägözet kukkuu,
kirikön ristat kiildelöö,
taljankka se illoin tantshuloih kutshuu,
kannel hembieh helisöö.
---
Seppo Niinioja
Heikki Koskela
09.11.09, 12:09
Onkohan tässä keskusteluketjussa harjoitettu rivien väliin kirjoittamista, sitä en osaa tietää, ja Samihan omalta osaltaan kielsi, kun Heikki oli löytävinään jotain tarkoituksia rivien välistä.
”Reviisoreille” tai jollekin muulle asiaan vihkiytyneelle taholle uusi työsarka: kitkeä rivien väliin kirjoittaminen ja rivien välistä lukeminen (kaksimielisten/pervojen vitsien ohessa).
- Raija-Leena H
Ei minua häiritse ensinkään rivien väliin kirjoittelu. Joskus näin tietenkin tehdään, kun tarve vaatii. Tällainen kirjoittelu antaa pikantin säväyksen myös lukijalle. Minulla on vain semmoinen nokka, joka haistelee vähän eri tavalla kuin muiden nenä. Johtuneeko siitä, että nokkani kyljestä leikattiin vuosia sitten basaliooma ja siitä tuli varmaan semmoinen vika.
En ole aikonut nokkani takia ryhtyä kenekään moraalinvartijaksi. Jokainen kirjoittakoon itsenäisesti kuten minäkin.
Hieno laji tämä sukututkimus. Tulin juuri hautuumaalta, kun pyydettiin antamaan lausuntoa vapaussoturien hautarivistöstä. Epäselväksi jäi minulle oliko minusta lainkaan apua.
Vielä vähän: Seppo kirjoitti löytäneensä todistetun tiedon lainaamani laulun alkuperästä. Pakkohan minun on uskomien tosiasiaan. Löysin tämän laulun itse muualta kuin Siukosen kirjasta. Olisikohan se ollut joku 101 laulua sovitettuna kitaralle, joka soitinta rääkkäsin noin 50 vuotta sitten ilman läpimurtoa.
Lauloimme mekin (siis ne muut, jotka osasivat laulaa...) tuota värssyä koulussa. Näyttää olevan Wilho Siukosen kokoamasta Laulukirjasta: koulun ja kodin lauluja. Eteläinen veljeskansamme kun on kovia laulamaan, turvauduin luetteloon http://ester.nlib.ee/record=b2257330~S1*est . Ryhmässä V. Työn lauluja on numero 170. Akka, joka vaihtaa / W. Siukonen. 171. Kaiku / P. J. Hannikainen ; sõn.: Z. Topelius. jne. Kaiku on Hannikaisen ja Topeliuksen ja alusta näkyy, että sävelmän numero on ennen tekijöitä. Numero 170. Akka, joka vaihtaa on siis ilmeisesti W.Siukosen itsensä (1885-1941) säveltämä ja sanoittama, m.o.t.
Topelius kirjoitti ruotsiksi, hän ei varmaan osannut noin hyvin suomea että olisi tuon kirjoittanut. On voinut kirjoittaa ruotsiksi, josta suomennettu?
Marjatta
Seppo Niinioja
09.11.09, 13:50
Topelius kirjoitti ruotsiksi, hän ei varmaan osannut noin hyvin suomea että olisi tuon kirjoittanut. On voinut kirjoittaa ruotsiksi, josta suomennettu?
Marjatta
EVVK. Wilho Siukonen on tietysti voinut ottaa sen koululaulukirjaansa muualta. Minulle tuli ensimmäiseksi mieleen Paciuksen säveltämä ensimmäinen suomalainen ooppera (1852) Kaarle-kuninkaan metsästys Topeliuksen librettoon, jos sitä sanaa voi tässä yhteydessä käyttää:
Me riennämme pois nyt Suomesta
tään rakkaan maamme rannoilta
etc.
Tätäkin komeaa alkulaulua(?) veisattiin koulussamme. Mitä ilmeisimmin käännös, ei kai Topelius mitään alunperin suomeksi kirjoittanutkaan.
Seppo Niinioja
Matti Lehtiö
10.11.09, 22:22
Mihinkähän sarjaan sitten sijoitamme Isokyröläinen itsellisen vuodelta 1675, nimeltään Lauri Nesswijs?
Matti Lehtiö
Risto Toivonen
11.11.09, 07:50
Nenän pituudesta. Maailman pisin nenä on 11,9 tuumaa, koska 12 tuumaa on jo jalka.
Heikki Koskela
11.11.09, 09:33
Mihinkähän sarjaan sitten sijoitamme Isokyröläinen itsellisen vuodelta 1675, nimeltään Lauri Nesswijs?
Matti Lehtiö
Olisikohan Lauri ollut liian viisas muitten mielestä. Sitten on vielä mm nenäkäs eli nokkava (laatusanana), nokkapokka, nokkamies ja monia muita nenä-sarjaan kuuluvia.
Kalle Päätalo kertoo nenästäneensä veneen rantaan.
Seppo Niinioja
11.11.09, 12:43
Vielä vähän: Seppo kirjoitti löytäneensä todistetun tiedon lainaamani laulun alkuperästä. Pakkohan minun on uskomien tosiasiaan. Löysin tämän laulun itse muualta kuin Siukosen kirjasta. Olisikohan se ollut joku 101 laulua sovitettuna kitaralle, joka soitinta rääkkäsin noin 50 vuotta sitten ilman läpimurtoa.
Ei olisi kannattanut uskoa. Netti on täynnä väärää tietoa ja joskus siihen saatamme langeta niinkin kokeneet ja arvostelukysyiset miehet kuin me :D:.
Ellei YLE:n äänitetietokannassa ole oikeita tietoja akasta (http://www.fono.fi/KappaleenTiedot.aspx?culture=fi&ID=53525b2e-3bfd-47d0-ba19-7beac6601792), niin ne pitää korjata.
Viimeisimpien tutkimusteni mukaan ja EVVK-väitteestäni huolimatta kyseinen Akka, joka vaihtaa on mukana mm. äänitteellä KAIKUJA KARJALASTA. Esittäjä(t):Parviainen, Jari (basso). Alakärppä, Juho (piano).Tekijä(t):Siukonen, Wilho [1885-1941] (sävellys). Topelius, Zacharias [1818-1898] (sanoitus). Nimeämätön (käännös).
Olit siis Heikki ilmeisesti oikeassa sanoituksen tekijän Topeliuksen suhteen. Siukonen on säveltänyt, jos nyt osaan tuotakaan oikein lukea. Kaarle-kuninkaan metsästyksen libretto on myös Topeliuksen, mutta koska sävelet ovat Paciuksen, tämä hauska laulu ei ole siitä. Missähän se Topeliuksen tuotannossa esiintyy?
Seppo Niinioja
Kyllä netsivä aina jotain löytää.
Olisiko noista viitteistä apua:
http://www.sls.fi/topelius/suomeksi/savelin.htm (http://www.sls.fi/topelius/suomeksi/savelin.htm) Topelius sävelin
http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/browse.html?action=directory&id=2217 (http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/browse.html?action=directory&id=2217)
Arvosteluja Sakari Topeliuksen Teosten Suomenkielisistä Käännöksistä. Muuten, 24.2.1862 Suomen julkisten sanomien arviointi luonnonkirjasta on aika napakka.
Marjatta
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.