Sukukirja haaveena

[Reiska]

Minullakin alkaa pian eläkeläisen kiireettömät päivät ja kun olen etsinyt suvustani tietoa jo monta mapillista niin haluaisin kerätä tiedot yksiin kansiin sukukirjan muodossa.
Voisiko joku neuvoa mistä saa tietoa ja opetusta miten kannattaa kirjaa alkaa kokoamaan. Tietoa tietysti saa lukemalla muiden laatimia kirjoja, mutta kaikki tieto olisi kullan arvoista.

Reiska:)

[kkylakos]

Sukukirjan tekemisestä löytyy kirjallisuutta, mutta ottaen huomioon, että tutkimusta on jo tehtynä kuvaisin prosessin yksinkertaisuudessaan:

1. Mieti mitä sisältöä sukukirjassa pitäisi olla. Mitä haluat kertoa, minkälaisessa muodossa (teksti, taulukot, kuvat, kartat). Ideoita saa selaamalla muiden tekemiä kirjoja.

2. Ykköskohdan hahmotelmaa vasten käy läpi sinulla jo oleva materiaali. Mikä on valmista, mikä vaatii vielä työtä. Onko valokuvista painatuskelpoiset kuvat? Puuttuuko paikallisteitoutta? Onko joku sukuhaara kuitenkin jäänyt kesken? Onko eläviltä ihmisiltä tarvittavat luvat (jos aiot heidän tietojaan julkaista)? Jne. Muodostuu työlista, joka pitää tehdä kohdan 3 aikana, ennen kohtaa 4.

3. Käsikirjoituksen muokkaus sopivalla työkalulla. (Itselleni on sopinut tavallinen tekstinkäsittelysofta.)

4. Painatus

[kkylakos]

Sukuhakurissa käytiin kesällä keskustelua siitä, mitkä elementit sukukirjassa ovat oleellisimpia

http://www.sukujutut.fi/sukuhaku/sukuhak2.asp?kid=129055

[Matti Lund]

Sukukirjan tekemisestä löytyy kirjallisuutta, mutta ottaen huomioon, että tutkimusta on jo tehtynä kuvaisin prosessin yksinkertaisuudessaan:

1. Mieti mitä sisältöä sukukirjassa pitäisi olla. Mitä haluat kertoa, minkälaisessa muodossa (teksti, taulukot, kuvat, kartat). Ideoita saa selaamalla muiden tekemiä kirjoja.

2. Ykköskohdan hahmotelmaa vasten käy läpi sinulla jo oleva materiaali. Mikä on valmista, mikä vaatii vielä työtä. Onko valokuvista painatuskelpoiset kuvat? Puuttuuko paikallisteitoutta? Onko joku sukuhaara kuitenkin jäänyt kesken? Onko eläviltä ihmisiltä tarvittavat luvat (jos aiot heidän tietojaan julkaista)? Jne. Muodostuu työlista, joka pitää tehdä kohdan 3 aikana, ennen kohtaa 4.

3. Käsikirjoituksen muokkaus sopivalla työkalulla. (Itselleni on sopinut tavallinen tekstinkäsittelysofta.)

4. Painatus


Tämä on hyvä, yksinkertainen pohja mistä ponnistaa.

Jos katsotaan sukukirjojojen ja sukumatrikkeleitten yleisimpiä heikkoja kohtia, niin mielestäni ne liittyvät niiden historialliseen johdanto-osaan ja muutenkin historialliseen taustoitukseen. Muuten sukututkimuksellisesti ihan kelvollisissa julkaisuissa saattaa olla aivan ontuvainen historiallinen katsaus, jossa puurot ja vellit ovat menneet pahasti selaisin, eri vuosisatojen tapahtumia on sekoitettu keskenään, kouluhistoriasta on siteerattu jokin irrallinen lausahdus joka ei "istu", paikallishistoriasta on repäisty jokin nyrkkisääntö, joka ei kuitenkaan päde juuri puheenaolevaan sukuun, jne... kun historiaosuutta ei ole harkittu riittävästi, vaan sen on laatinut muun jatkeena sellainen sukutaulujen keräilijä, jolta on puuttunut historian riittävä tuntemus ja historismin taju.

Nämä ovat niitä yhden miehen tai yhden naisen kokonaan työstämiä opuksia, joissa on käynyt näin höpsösti.

Siis testaa ensin historian tuntemuksesi ja tajusi, ja jos siinä on puutteita, pyydä sen osuuden laatijaksi joku historiaa tunteva henkilö, mieluummin joku historiantutkija. Harkitse tätä vakavasti, vaikka sukukirjasi ei ulottuisikaan kovin kauas ajassa taaksepäin. Ellei tämä käy, tulee harkita, että työstät pelkän matrikkelin ilman historiallista johdantoa ja ilman taustahistoristista kommentointia (varustettuna vain suppeilla henkilöhistorian selitteillä).

terv Matti Lund

[Sami Lehtonen]

Tämä on hyvä, yksinkertainen pohja mistä ponnistaa.

Jos katsotaan sukukirjojojen ja sukumatrikkeleitten yleisimpiä heikkoja kohtia, niin mielestäni ne liittyvät niiden historialliseen johdanto-osaan ja muutenkin historialliseen taustoitukseen. Muuten sukututkimuksellisesti ihan kelvollisissa julkaisuissa saattaa olla aivan ontuvainen historiallinen katsaus, jossa puurot ja vellit ovat menneet pahasti selaisin, eri vuosisatojen tapahtumia on sekoitettu keskenään, kouluhistoriasta on siteerattu jokin irrallinen lausahdus joka ei "istu", paikallishistoriasta on repäisty jokin nyrkkisääntö, joka ei kuitenkaan päde juuri puheenaolevaan sukuun, jne... kun historiaosuutta ei ole harkittu riittävästi, vaan sen on laatinut muun jatkeena sellainen sukutaulujen keräilijä, jolta on puuttunut historian riittävä tuntemus ja historismin taju.

Nämä ovat niitä yhden miehen tai yhden naisen kokonaan työstämiä opuksia, joissa on käynyt näin höpsösti.

Siis testaa ensin historian tuntemuksesi ja tajusi, ja jos siinä on puutteita, pyydä sen osuuden laatijaksi joku historiaa tunteva henkilö, mieluummin joku historiantutkija. Harkitse tätä vakavasti, vaikka sukukirjasi ei ulottuisikaan kovin kauas ajassa taaksepäin. Ellei tämä käy, tulee harkita, että työstät pelkän matrikkelin ilman historiallista johdantoa ja ilman taustahistoristista kommentointia (varustettuna vain suppeilla henkilöhistorian selitteillä).

terv Matti Lund

Minä jatkaisin vielä tuosta kohtaa, jossa historiantuntemus todetaan puutteelliseksi siten että kysyt itseltäsi, onko puutteet mahdollista paikata säällisessä ajassa. Tässä, kuin myös siinä tapauksessa, että oman historiantuntemuksen rankkaa riittäväksi, on minun mielestäni hyvä joka tapauksessa vilauttaa käsikirjoitusta toiselle - mieluummin asiantuntevalle - historiantutkijalle, jotta ainakin pahimmat virheet tulee seulottua pois.

[Matti Lund]

Minä jatkaisin vielä tuosta kohtaa, jossa historiantuntemus todetaan puutteelliseksi siten että kysyt itseltäsi, onko puutteet mahdollista paikata säällisessä ajassa. Tässä, kuin myös siinä tapauksessa, että oman historiantuntemuksen rankkaa riittäväksi, on minun mielestäni hyvä joka tapauksessa vilauttaa käsikirjoitusta toiselle - mieluummin asiantuntevalle - historiantutkijalle, jotta ainakin pahimmat virheet tulee seulottua pois.


Juu, tällä reseptilläsi oltaisiin säästytty lukuisilta kommelluksilta sukukirjoissa. Esimerkiksi nuijasodan ja isonvihan sekaantuminen, isonvihan ja Suomen sodan sekaantuminen, jne. saisivat kyytiä.

Myös historian käännekohtien aikalaiskokemuksiin liittyvät historiallisesti mahdottomat perimäuskomukset, joissa on enimmäkseen niissä viitattua tapahtumaa paljon myöhäisempiä aineksia siitä syystä, että ne jutut on keksitty niin paljon myöhemmin ja kuvastavat enemmän keksijänsä myöhäisempää ajankohtaa kuin kohdetapahtuman ajankohtaa, jäisivät sukukirjoista pois. Nämä ovat aika usein pelkkää sotkua.

terv Matti Lund

[eeva häkkinen]

Hyviä neuvoja on täällä tullut, jos jokainen sukukirjan laatija näitä noudattaisi, kohenisi sukukirjojen taso merkittävästi. Lämpimästi kannatan minäkin ehdotusta esilukijoiden/tarkistajien käyttämisestä, tämähän on ihan tavanomainen menettely osaavampienkin eri alojen tutkijoiden keskuudessa. Joskus tuntee suorastaan "myötänoloutta" sukukirjaa lukiessaan "kuinka se nyt tuommoista on tuonne mennyt kirjoittamaan"....

[tkukkonen]

Ehdotan, että kirjoitat ylös jokaisen lähteen. Kun olet ottanut syntymäpäivän rippikirjasta, kirjoitat esim. tietokoneohjelmasi asianmukaiseen kohtaan RK 1858 -1865 f 234 eli rippikirjan 1858 -1865 folio 234, tai vastaavasti Hiski syntyneet, ja myös seurakunnan, josta tiedot löysit. Kun olet saanut edustavan määrän syntymäpäiviä kokoon niin kunniahimosi luultavasti kasvaa ja haluat tarkistaa saman tiedon syntyneiden luettelosta. Silloin näillä lähtötiedoilla olevat on syytä tarkistaa. Itse keräsin nämä tarkistuskohteet Exceliin tai vastaavaan ohjelmaan ja sain päivämäärän mukaisen lajittelun varsin nopeasti aikaan. Olipa sitten kätevää arkistossa käydä läpi rullafilmiä, jossa päiväykset näin olivat samassa järjestyksessä kuin luettelossani. Oma kokemukseni Lappeen kirjoista on että noin 2-3 % päivämääristä oli rippikirjoissa virheellisiä. Tarkistetut päivämäärät voi myös kirjoittaa erinäköisellä kirjasimella kuin ne joiden kohdalla tarkistusta ei ole tehty tai se ei ole onnistunut jostain hyvästä syystä.

Jos et ole tehnyt näin alusta pitäen niin saatat katua. Tietokoneohjelmasta on järkevästi käytettynä suuri etu.

Mieti myös sitä, tuleeko suvun miniöistä ja kotivävyistä mukaan heidän vanhempansa syntymäaikoineen, heidän sisarensa ja veljensä, aikaisemmat avioliittonsa ja niissä saadut lapset, ja edelleen miten tarkasti näistä otat tietoja mukaan. Tällainen suvun laajennus voi lisätä henkilömäärää ja työmäärää tuntuvasti.

Jos kyse on maatilalla asuneesta suvusta, niin yksi hyväksyttävä rajaus on selvittää vain ne jotka tilalla asuvat ja poislähteneistä käsitellään vain yksi sukupolvi. Niin syntyy tilakirja. Jos se onnistuu hyvin, voit olla valmis ottamaan poislähteneet sukuhaarat yksi kerrallaan käsittelyyn, ja kokemuksen kartuttua osaat luultavasti arvioida kuhunkin haaraan tarvittavan työmäärän etukäteen. Kaikkien haarojen samanaikaisesta käsittelystä on sekä etuja että haittoja, ainakin siitä seuraa pitkäaikainen projekti.

[Irkku]

Hei!
Hiukan ihmettelen Lundin tekstissä kohtaa
"Nämä ovat niitä yhden miehen tai yhden naisen kokonaan työstämiä opuksia, joissa on käynyt näin höpsösti.
Siis testaa ensin historian tuntemuksesi ja tajusi jne"

Olen nähnyt työryhmien tekemiä sukukirjoja, joissa on myös käytetty historiantutkijaa ja tulos ei ainakaan ole juurikaan parempi kuin yhden sukututkijan yksikseen tekemä kirja.

Kyllä hyvin tehdyistä paikallishistorioista saa ihan tavallinen sukututkija oikean historiallisen tiedon kirjaansa, jos sitä haluaa ja osaa lukea.

Minusta sukukirjan tietojen tulee tietysti olla oikeat ja rajauksen hyvin perusteltu. Ei ole tärkeää, että esim. tyttöjen jälkeläisten seuranta alkaa
hamasta muinaisuudesta, kun vain se on rajauksessa sanottu tarkasti.

Minusta tärkeää on myös, että sukukirja on tekijänsä näköinen eikä matkittu joidenkin muiden kirjoista. En pidä tärkeänä, että kaikki noudattavat samaa kaavaa. Parempi, että kirjasta tulee sellainen, jota
suvun jäsenet mielellään tutkivat ja lukevat ja kiinnostuvat suvustaan.

Irkku

[Matti Lund]

Hei!
Hiukan ihmettelen Lundin tekstissä kohtaa
"Nämä ovat niitä yhden miehen tai yhden naisen kokonaan työstämiä opuksia, joissa on käynyt näin höpsösti.
Siis testaa ensin historian tuntemuksesi ja tajusi jne"

Olen nähnyt työryhmien tekemiä sukukirjoja, joissa on myös käytetty historiantutkijaa ja tulos ei ainakaan ole juurikaan parempi kuin yhden sukututkijan yksikseen tekemä kirja.

Kyllä hyvin tehdyistä paikallishistorioista saa ihan tavallinen sukututkija oikean historiallisen tiedon kirjaansa, jos sitä haluaa ja osaa lukea.

Minusta sukukirjan tietojen tulee tietysti olla oikeat ja rajauksen hyvin perusteltu. Ei ole tärkeää, että esim. tyttöjen jälkeläisten seuranta alkaa
hamasta muinaisuudesta, kun vain se on rajauksessa sanottu tarkasti.

Minusta tärkeää on myös, että sukukirja on tekijänsä näköinen eikä matkittu joidenkin muiden kirjoista. En pidä tärkeänä, että kaikki noudattavat samaa kaavaa. Parempi, että kirjasta tulee sellainen, jota
suvun jäsenet mielellään tutkivat ja lukevat ja kiinnostuvat suvustaan.

Irkku


Nii...in,

Peruustotuushan on, että erehtyminen on inhimillistä - ja päälle on tällöin hyvä lisätä, ettei kukaan parhaimmiten meritoitunut ammattitutkijakaan ole täysin säästynyt sortumasta virheisiin selvityksissään, vaikka ehkä joku yhtä meritoitunut on ollut oikeellisuuden tarkastajana.

Yhä enemmänhän sukukirjoja "pykätään" tiimillä, varsinkin, kun alkuunpanijana on jokin sukuseura. Siinä ovat hyvät puolensa, kun työtä jaetaan ja sitä tarkastetaan ristiin.

Mutta tässähän oli taustana, että eräs yksinpuurtaja haluaa sovittaa "elämäntyönsä" yksien kansien väliin, joten se lähtökohtana kirjoitin nämä sanat. Ja näitäkin tapauksia vielä riittää.

Myöskään ei ollut tarkoitus torjua kokonaan pitäjänhistorioitten käyttöä. Kyllä niissä on käyttökelpoisuutta sukututkijoillekin, mutta on tällöin oltava selvillä niistä "sudenkuopista", joita pitäjänhistorioissa on sukututkimuksen kannalta.

Eräs sudenkuoppa sukututkijoilla, jotka eivät ole osanneet tarkastaa lähdettä, on nojata johonkin pitäjänhistorian lausumaan kuin vuoreen, vaikka se olisi pelkkä otaksuma. (Taustalla lienee usein se, että harrastelija on auktorisoinut suoralta kädeltä ammattilaishistorioitsijantutkijan eikä mitenkään kyseenalaista tämän väittämiä, vaan on jäykän tottelevainen niitä kohtaan, vaikka omat tutkimukset sotivatkin niitä vastaan.)

Toinen pitäjän- ja maakuntahistorioiden sudenkuoppa, joka usein johtaa harhaan, ovat lisänimet. Varsinkin säätyläisväestä käytetään ilman mitään varauksia lisänimiä, vaikka vasta jokin 2-3 polvea myöhäisempi sukupolvi olisi ottanut lisänimen käyttöönsä. Lisäksi on taipumusta transskriptoida jonkin aivan eri sukuhaaran käyttämä lisänimi sukuhaaraan, joka ei ole sitä lainkaan käyttänyt, vaan vallan muuta lisänimeä, sitten kun on sen muita myöhemmin ottanut käyttöönsä. Ja vielä näissä historiateoksissa on jonkin verran väärin arvattuja lisänimiä.


Lopuksi näistä pitäjänhistorioista totean, että olen itsekin joskus sortunut näihin "sudenkuoppiiin", joten osittain puhun myös omasta kokemuksestani "kantapään kautta". Esimerkiksi lisänimilankaan olen sortunut hölmöyksissäni 2-3 kertaa enkä voi antaa sitä itselleni anteeksi, sillä olen ehtinyt jonkin aikaa levittää väärää tietoa, ennen kuin olen havahtunut töppiini, johon leväperäinen lähdekritiikki tai hosuminen oli minut suistanut.


terv Matti Lund

[Erkki]

. . . . olen etsinyt suvustani tietoa jo monta mapillista niin haluaisin kerätä tiedot yksiin kansiin sukukirjan muodossa.
Reiska:)

Aloittajan teksti oli pidempi, mutta kiinnitän huomiota tähän lainaamaani.

Ystävällisiä neuvoja on tullut, mutta ovatko ne niitä neuvoja, joita kysyjä kaipasi?

Ensimmäisiä lähtökohtia mielstäni ovat:
- kenelle sinä teet sitä kirjaa?
- miten sinä määrittelet sukusi, oletko vain yhden suvun jäsen, vai oletko kaikkien esivanhempiesi jälkeläinen vaikka et kaikkia sukuhaaroja tässä käsittelekään?
- keitä ovat kirjasi lähtöhenkilöt, otatko jälkeläiset puolisoineen kuolleina syntyneitä lapsia myöten kirjasi henkilöiksi, vai ainoastaan ne menestyneet?
- miten rajaat kirjan henkilöt ja tapahtumat ajallisesti, tuotko henkilöt tähän päivään asti?
- pitääkö kaiken kertyneen aineiston päätyä kirjan tekstiin, miten aiot suorittaa karsinnan?
- oletko valmis käsittelemään myös sukusi mahdollisia 'kipeitä' kohtia?
- kestätkö mahdollisen lähisuvun kritiikin?

Teknisiä kysymyksiä, joihin sinun täytyisi saada vastauksia ovat:
- miten kirjahanke rahoitetaan?
- tarvitsetko apua kuvien käsittelyssä ja painoasun viimeistelyssä?

Ota huomioon, että ryhmätyönä synnytetty kirja on kompromissi. Jos haluat jäädä historiaan sukusi historioitsijana, niin ota riski ja tee se yksin.

[kkylakos]

Ystävällisiä neuvoja on tullut, mutta ovatko ne niitä neuvoja, joita kysyjä kaipasi?

Valitettavasti hän ei ole palannut tänne tarkentamaan tarpeitaan. Erinomaiset kysymyksesi uppoavat kyllä tarjoamaani neljän askeleen malliin.