Sukututkimus Saksassa?

[SukuNiko]

Hei!

Minua on kiinnostanut laajentaa sukututkimustani ulkomailta tulleisiin sukulaisiin. Ehkä nuorin tieto on, jos Ruotsia ei lasketa niin 1752 Saksassa.
Pyydänkin neuvojanne miten aloittaa ja mistä voi etsiä?

[Tuulakki]

Hei,

laitoin Googleen hakusanoiksi Genealogie +Deutschland ja tulokseksi tuli mm. tämä :
http://genealogy.about.com/od/germany/German_Genealogy_Family_History.htm Valitse kiinnostavimmat linkit.

http://www.geneal-forum.com/index_en.php osoite vastaa suomalaista Suku Forumia! Kannattanee esittää täällä kysymyksiä ja luoda pikkuhiljaa kontakteja saksalaisiin sukututkijoihin, joilta saanee parhaat neuvot, miten seuloa tietolähteiden määrä minimiin. Tietoa ei nimittäin netistä puutu! Stammbaum = sukupuu ja Ahnenforschung = sukututkimus (oik. esivanhempien tutkimus) sekä Vorfahren = esivanhemmat ovat myös hyviä hakusanoja. Voit kokeilla onneasi myös Googlessa lisäämällä tuntemasi saksalaisen nimen Ahnentafel (esipolvitaulu) -sanan jälkeen. Esim. Ahnentafel +Beethoven. Useilla sivustoilla pärjännee myös englantilaisilla sanoilla, jos saksan kielen taitoja ei ole.

Viel Glück!

[Sariainen]

Hei!

Minua on kiinnostanut laajentaa sukututkimustani ulkomailta tulleisiin sukulaisiin. Ehkä nuorin tieto on, jos Ruotsia ei lasketa niin 1752 Saksassa.
Pyydänkin neuvojanne miten aloittaa ja mistä voi etsiä?

Heippa SukuNiko ! :D:
Minunkin kotisivuni Linkeissä saattaa olla joitakin hyviä linkkejä.
Ainakin niistä oli minulle apua tutkiessani omia saksalaisia sukujuuriani.
Käypä kurkkaamassa.

www.sukusari.fi (http://www.sukusari.fi)

Siellä ei kyllä ole kaikkia linkkejäni mutta niistä pääsee jyvälle.
Terv. SARIAINEN :D:

[ttulkki]

Kannattaa lukea huolella Pertti Ebelingin artikkeli "Saksalaisten sukujen tutkiminen hakemistojen ja painettujen lähteiden avulla" (Sukutietotekniikka 2-3/1987).

[ttulkki]

Olen juuri lukenut seuraavan kirjan ja kirjoitan siitä tässä hieman arviota:

James Beidler: The Family Tree German Genealogy Guide: How to Trace Your Germanic Ancestry in Europe
http://www.amazon.co.uk/Family-Tree-German-Genealogy-Guide/dp/1440330654/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1429094751&sr=8-1&keywords=The+Family+Tree+German+Genealogy+Guide

Ennen suomalaiset sukututkijat osasivat saksaa paremmin kuin nykyisin. Itsekin osaan englantia huomattavasti paremmin kuin saksaa ja siksi tällainen englanninkielinen sukututkimusopas on hyödyllinen. Sen avulla on nopeampi ja helpompi päästä kiinni perustietoon.

The Family Tree German Genealogy Guide on erityisen hyvä siksi, että siinä pyritään kertomaan ajan tasalla olevaa tietoa siitä mitä aineistoa on mikrofilmattuna ja mistä sen kulloinkin löytää helpoimmin (Ancestry.com, mormonikirkon sivusto ja sukututkimuskeskukset, jne.) Joku sukututkimusopas on välttämätöntä lukea esim. jo sen vuoksi, että saksalainen kirkonkirjasysteemi poikkeaa suomalaisesta. Esim. rippikirjat ovat Saksassa yleistyneet vasta 1800-luvulla ja esim. juuri vihkiluetteloissa on mainittu morsiamen ja sulhasen isät tai vanhemmat, minkä avulla etupäässä on mahdollista siirtyä sukupolvesta toiseen. Kirkonkirjat on aloitettu jo 1500-luvulla, mutta yleensä niitä on säilynyt vasta 30-vuotisen sodan jälkeiseltä ajalta (poikkeuksena Sveitsi, jossa ne ovat säilyneet paremmin). Nykyään Itä-Eurooppaan kuuluvien entisten saksankielisten alueiden kirkonkirjat ovat edelleen aika hyvin tallessa. Kirjassa annetaan myös hyviä lähteitä tietyn paikkakunnan etsimiseen, jota ei ehkä löydy enää nykykartoista.

Kirkonkirjojen tuhoutuminenkaan ei ole ylittämätön este, sillä esim. tavalliset maanviljelijät joutuivat sukupolven välein uudistamaan tilojensa tietynlaisen hallintaoikeuden tai vuokrasopimuksen lääninherran kanssa ja tätä varten oli olemassa omat alioikeutensa, joista ihan tavallisia maanviljelijäsukuja voidaan periaatteessa seurata jopa 1500-1400 -luvuille saakka. Tietyn paikallisen ruhtinaskunnan alueelta muuttavan piti usein maksaa ennakkoon perintöveronsa tai jokin muu vero, minkä vuoksi muutoista on säilynyt lähteitä. Tämän vuoksi muualle muuttaneet saksalaiset usein pitivät yhteyttä sukulaisiinsa tulevan perinnönjaon vuoksi, joskin monet muuttivat salaa välttääkseen verot. Kirjassa ei edes mainita eri kiltojen arkistoista joita on 1600-luvulta saakka ja jotka sisältävät jäsenten perhe- ja syntymäpaikkatietoja, eikä jo reformaatioajalta alkavia ruumissaarnoja, koska sukutututkimuksen kohteena ovat tässä lähinnä tavalliset ihmiset.

Kutakuinkin vaikuttaa siltä, että lähdepohja on periaatteessa sukututkimusta ajatellen osittain parempikin kuin Suomessa. Vaikka kirja on suunnattu lähinnä amerikkalaisille, se osoittaa että Saksasta muuttaneiden jäljittäminen ja tutkiminen on täysin mahdollista jo ennen 1800-lukua riippuen siitä, miten eri tavoin lopulta on mahdollista löytää esi-isän syntymäpaikka Saksassa.