Muuan mittayksikkö

[Heikki Koskela]

Tuli tuossa illan kohveessa mieleeni yksi asia. Meillä päin tukeista tehtiin tarvittaessa läpisahattua lautaa tai lankkua, jota minäkin innokkaana puutyön harrastajana käytin raaka-aineena ostettuani läpisahatut lankut suoraan sahalta. Tein mm. könninkelloja muutaman kappaleen (ja möin ne). Tuppeensahattu puutavara oli minulle vieras asia kunnes asia kirkastui minulle jokin aika sitten :).

No niin, nyt sitten se todellinen asia, jota kyselen puolitosissani. Lueskelen lainaamaani Kokkolan historiaa siinä toivossa, että löydän jonkinlaisen tiedonjyväsen sukuni Wacklineista Kokkolassa. Selaus tuotti toistaiseksi seuraavan tuloksen: "Eräs nuori, maakauppaa harjoittanut renki oli v. 1680 ostanut 200 tolttia lautoja." Lainaus päättyy tähän.

Kun en ilkiä kovin korkealta taholta kysellä mikä toltti on, niin osoitan kysymykseni rahvaalle, joka varmasti tietää mikä se toltti on :confused:. Jokossamme on aina ollut tietäviä ihmisiä, joten varmaan joku tietää kuinka paljon on toltti lautaa.

Menen jatkamaan Kokkolan historian luentaa tuonne toiseen huoneeseen.

[JaskaS]

http://www.nba.fi/fi/vanhatmitat
vastaa:
Rakentamisessa kappaleittain mitattiin ainakin puutavaraa, nauloja ja erilaisia heloja. Perinteinen puutavarayksikkö oli toltti (ruots. tolft) eli 12 kpl lautoja.

:) Jaska

[Juha]

Esimerkiksi 1800-luvulla Varsinais-Suomen suurin saha taisi löytyä Kiskon Toijasta ja sen vuosituotanto oli muistaakseni noin 800 tolttia. Sahaamiseen tarvittiin kaksiraamisen sahan ja 20 terän lisäksi keskimäärin seitsemän miestä.


Kiitos Jaskalle tuosta linkistä - ei tarvi aina etsiä erikseen!


Juha

[Erkki Järvinen]

tästäkin linkistä voi joskus olla apua niin toltin kuin muidenkin mittojen kanssa;
http://www.hum.utu.fi/projects/historia/cgi-bin/mitat/

[Heikki Koskela]

http://www.nba.fi/fi/vanhatmitat
vastaa:
Rakentamisessa kappaleittain mitattiin ainakin puutavaraa, nauloja ja erilaisia heloja. Perinteinen puutavarayksikkö oli toltti (ruots. tolft) eli 12 kpl lautoja.

:) Jaska

Kyllä, totta on. Mutta minulle 12 kpl lautoja ei vielä kerro lautojen todellista määrää. Puuttuu jotain vielä, että tietäisin montako tolttia minun täytyy ostaa, jotta saisin vesikaton aluslaudoituksen valmiiksi 180 neliön kattoon.

[Juha]

Ehdotan, että otat yhteyttä johonkin seminaari- tai taulupalveluita tarjoavaan yritykseen. Eiköhän vyyhti ala selvitä siellä

Tai sitten tilaat niitä "määrissä" kuten eräs entinen asiakkaani tukkumyynnissä ollessani - ei, en tiedä kuinka paljon "määrissä" on, mutta lähetin aina varuiksi 20 yksikköä

Juha

[tellervoranta]

Tulipas vastaani Pikkuvihasta ja Hailuodon kahakasta 27.5.1743 lukiessani tällainen:
"Merkittävin tapahtuma oli 23.-24.4. välisenä yönä Utajärvellä Laitisen talon luona sijainneen venäläisten jauhovaraston haltuunotto. Jauhoja oli kaikkiaan 121 kulia ( yksi kuli = 151,5kg), joiden joukossa oli 6 kulia tattariryynejä."
Ei näytä tämä kuli olevan yhtäpitävä lukuyksikköluettelon kanssa. Miksihän :confused:

[Make]

Sahatyömiesvainaan kaksi kesää lautatarhalla kesätöissä ollut poika esittää kokemusperäisen näkökulmansa ilman lähdeviitettä tai muuta faktaa.

Kun kesätöissä lautatarhalla kesinä 1968 ja 1969 purimme tapulia (taapelia) trukkikuormiksi edelleen kuorma-autoon nostettavaksi, tarkoitti toltti/stoltti todellakin 12 laudan päällekkäistä pinoa. Näitä toltteja tuli vierekkäin n kpl laudan leveydestä riippuen ja aina kun tolttikerros oli täynnä tuli poikkilauta (silläkin oli jokin oma nimensä, mutta en muista).

Kun yksi toltti eli 12 laudan "pino" oli valmis, laitettiin sen päälle jalkamitta eli keppi johon oli merkitty jalan välein numeroilla jalkojen määrä ja sen jälkeen LAULETTIIN toltin lautojen pituus kirjurille. Eli laulaminen jotensakin " viidessä neljä, kuudessä seitsemä, kasissa yksi" eli viiden jalan mittaisia lautoja oli toltissa 4, kuuden jalan 7, seitsemän jalan 0 ja yksi kahdeksan jalan lauta. Näistä kirjuri (tuli oltua siinäkin hommassa) sai laskettu laudan kokonaismäärän jaloissa ja edelleen lautamäärän kuormassa "tanttuina" eli standardeina, jota vielä 1960-luvun lopulla käytettiin sahatavaran määrän yksikkönä.

Lautatapulin purkamisessa oli yleensä 3 miestä tai 2 miestä ja nainen kirjurina. Yksi mies oli tapulin päällä ja tapulin kylkeen oli viritetty puinen ränni, jota pitkin ylhäällä taapelin päällä ollut liu´utti 1- n kpl lautaoja yhtäaikaa alas ja kuorman tekijä otti vastaan laittamalla kämmenensä vastaan ja nostamalla kuormaan omaan tolttiinsa.

Olen valmis pyörtämään joitain kohtia edellä olevasta toiseksi, koska kirjoitin muistivaraisesti 40 vuoden takaisesta kesätyöstä.

PS. Laudat olivat raakalautaa; eivät tuppeen- eivätkä silmäänsahattua eivätkä erikoishöylättyä tai -höynäytettyä :D:

[Heikki Koskela]

Sahatyömiesvainaan kaksi kesää lautatarhalla kesätöissä ollut poika esittää kokemusperäisen näkökulmansa ilman lähdeviitettä tai muuta faktaa.

Kun kesätöissä lautatarhalla kesinä 1968 ja 1969 purimme tapulia (taapelia) trukkikuormiksi edelleen kuorma-autoon nostettavaksi, tarkoitti toltti/stoltti todellakin 12 laudan päällekkäistä pinoa. Näitä toltteja tuli vierekkäin n kpl laudan leveydestä riippuen ja aina kun tolttikerros oli täynnä tuli poikkilauta (silläkin oli jokin oma nimensä, mutta en muista).

Kun yksi toltti eli 12 laudan "pino" oli valmis, laitettiin sen päälle jalkamitta eli keppi johon oli merkitty jalan välein numeroilla jalkojen määrä ja sen jälkeen LAULETTIIN toltin lautojen pituus kirjurille. Eli laulaminen jotensakin " viidessä neljä, kuudessä seitsemä, kasissa yksi" eli viiden jalan mittaisia lautoja oli toltissa 4, kuuden jalan 7, seitsemän jalan 0 ja yksi kahdeksan jalan lauta. Näistä kirjuri (tuli oltua siinäkin hommassa) sai laskettu laudan kokonaismäärän jaloissa ja edelleen lautamäärän kuormassa "tanttuina" eli standardeina, jota vielä 1960-luvun lopulla käytettiin sahatavaran määrän yksikkönä.

Lautatapulin purkamisessa oli yleensä 3 miestä tai 2 miestä ja nainen kirjurina. Yksi mies oli tapulin päällä ja tapulin kylkeen oli viritetty puinen ränni, jota pitkin ylhäällä taapelin päällä ollut liu´utti 1- n kpl lautaoja yhtäaikaa alas ja kuorman tekijä otti vastaan laittamalla kämmenensä vastaan ja nostamalla kuormaan omaan tolttiinsa.

Olen valmis pyörtämään joitain kohtia edellä olevasta toiseksi, koska kirjoitin muistivaraisesti 40 vuoden takaisesta kesätyöstä.

PS. Laudat olivat raakalautaa; eivät tuppeen- eivätkä silmäänsahattua eivätkä erikoishöylättyä tai -höynäytettyä :D:

Johan alkoi asia valjeta minullekin. Itsekin olin muuten sahalla taapelomassa pari kesää ihan 1950-luvun ensipuoliskolla. Mutta taapeloinnin yhteydessä en tarvinnut muuta kuin raakaa lihasvoimaa ja yksinkertaista mielenlaatua. Nyt on jäljellä enää toinen noista avuista.

[Seppo Niinioja]

Tulipas vastaani Pikkuvihasta ja Hailuodon kahakasta 27.5.1743 lukiessani tällainen:
"Merkittävin tapahtuma oli 23.-24.4. välisenä yönä Utajärvellä Laitisen talon luona sijainneen venäläisten jauhovaraston haltuunotto. Jauhoja oli kaikkiaan 121 kulia ( yksi kuli = 151,5kg), joiden joukossa oli 6 kulia tattariryynejä."
Ei näytä tämä kuli olevan yhtäpitävä lukuyksikköluettelon kanssa. Miksihän :confused:

Pienen Tietosanakirjan (1925-1928) verkkoversio kertoo:

Kuli, viljasäkki, jauhosäkki, hiilikori;
ven. tilavuusmitta, vastaa eri tavaroita
mitattaessa 220-360 naulaa; itä-aas., vars.
kiinalainen työmies.

Epätäsmällisyys johtuu siitä, että kiinalaiset kulit ovat kovin eri painoisia. Nuo 360 naulaa painavat vaikuttavat tosin enemmänkin japanilaisilta sumo-painijoilta.

Seppo Niinioja

[tellervoranta]

Ei tämä minunkaan n.152 kiloinen KULI mikään keijukainen ole :D:

[Heikki Koskela]

Kokkolan historiaa tutkiessani tuli vastaan minulle jännittäviä asioita, joilla ei suoraan ole sukututkimuksen kanssa tekemistä. Ajattelin kuitenkin esitellä muutamia laivatyyppejä, joiden kantavuus mitattiin lästeinä (selitys löytynee netistä helposti).

Mutta eri laivatyypit oli kiintoisa ja maakravulle uusi tuttavuus. Laitan muille nimet esille. Saavat ennen saunaan menoa miettiä mitä laivoja ne oikeastaan ovatkaan. Ja vielä lauteilla äkäisten löylyjen keskellä miettiä vielä tarkemmin:
kuutti, kreijari, fregatti, huilulaiva, kaljuutti, pinkkialus, kattialus, snouvari, parkki, priki ja brigantiini (ja joitakin muita).

Kaikkia näitä alustyyppejä rakennettiin Kokkolassa 1700-1800-luvuilla.

Jännittävää tämä sukututkimus!

[Seppo Niinioja]

Kokkolan historiaa tutkiessani tuli vastaan minulle jännittäviä asioita, joilla ei suoraan ole sukututkimuksen kanssa tekemistä. Ajattelin kuitenkin esitellä muutamia laivatyyppejä, joiden kantavuus mitattiin lästeinä (selitys löytynee netistä helposti).

Mutta eri laivatyypit oli kiintoisa ja maakravulle uusi tuttavuus. Laitan muille nimet esille. Saavat ennen saunaan menoa miettiä mitä laivoja ne oikeastaan ovatkaan. Ja vielä lauteilla äkäisten löylyjen keskellä miettiä vielä tarkemmin:
kuutti, kreijari, fregatti, huilulaiva, kaljuutti, pinkkialus, kattialus, snouvari, parkki, priki ja brigantiini (ja joitakin muita).

Kaikkia näitä alustyyppejä rakennettiin Kokkolassa 1700-1800-luvuilla.

Jännittävää tämä sukututkimus!

Eräs kaukainen sukulaiseni oli nuorena miehenä Helsingissä 1866-1874 matruusina Suomen kaaderiekipaasissa. Entisessä Sota-arkistossa on autonomian ajan joukko-osastoista tavattoman tarkat päiväkäskyt. Eräässä mainitaan, että hänet oli komennettu muutamaksi viikoksi alukseen nimeltä amiralens wellbåt. Minulla on vaivalloisesti hankittu kohtuullisen hyvä käsitys siitä, millainen alus oli kyseessä, mutta lisätiedot olisivat tervetulleita.

Niinpä niin, ennen oli laivat puuta, miehet oli rautaa hii-o-hoi, kuten Tapio Rautavaara lauloi ja häntä siteerasikinkin pikikeskustelussa.

Nyt löylyihin. Saattavat ollakin äkäiset, kun lämpömittari on rikki.

Seppo Niinioja