K.Salminen
08.10.09, 07:15
Haen otsikossa sisällissodan aikana Helsingin poliisipäällikönä toimineen Kustaa Rovion taustaa: missä syntyi, ketkä olivat vanhemmat jne.
Wikistä hänestä on seuraavaa:
"Kustaa Adolf Simonpoika Rovio (23. tammikuuta 1887 – 21. huhtikuuta 1938) oli pietarilainen metallimies, bolsevikki, Suomen sosialidemokraattisen nuorisoliiton sihteeri ja Helsingin miliisipäällikkö 1917–1918. Lenin asui hänen kotonaan Helsingissä ollessaan pakomatkalla. Rovio erosi miliisipäällikön tehtävistä tammikuussa 1918 jolloin seuraajakseen tuli Edvard Nyqvist ja oli kansanvaltuuskunnan tulkkina Pietarissa. Hän työskenteli Suomen sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjällä Vapaus-lehden toimituksessa, SKP:n tehtävissä ja komissaarina punaupseerikoulussa. Hän työskenteli myös Vähemmistökansallisuuksien yliopiston rehtorina ja Karjalan aluekomitean puheenjohtajana vuodesta 1929. Hänet vangittiin Stalinin puhdistuksissa ja ammuttiin Kommunarkan teloituspaikalla 1938."
Ähtärin puolessa näitä Rovio sukuisia on, mutta en ole löytänyt ketään Kustaa Simonpoikaa johon sopisi tuo syntymäaika 23.1.1887.
Hjalmar Frontin kirjasta "Kremlin kiertolaisia" (1971, 177-178) saamme Kustaa Roviosta seuraavan kuvauksen:
Kustaa Rovio
Kustaa Rovio lukeutui Pietarin suomalaisiin. Venäjän vallankumousta edeltäneenä aikana hän työskenteli Pietarin metallitehtaissa. Eino Rahjan tavoin, hän tsaarinaikaisessa Pietarissa osallistui Leninin johtamien bolsevikkien maanalaiseen toimintaan; puolueeseen hän liittyi 1905.
Tsaarivallan kukistuttua hänet nimitettiin Helsingin kaupungin poliisipääliköksi huhtikuussa 1918. Mannerin punaisen hallituksen mukana Rovio pakeni Venäjälle.
Kustaa Rovio nautti venäläisten vallankumousjohtajien rajatonta luottamusta. Sitä osoittaa edellä kertomani Leninin suojeleminen Väliaikaisen hallituksen vainukoirilta.
Ei ole syytä lähteä arvailemaan, minkä suunnan Venäjän vallankumouksen kehitys olisi saanut, jos Eino Rahja ja Kustaa Rovio eivät olisi onnistuneet pelastamaan Leniniä. Rahja vei Leninin Helsinkiin, jossa hän piiloitteli Rovion asunnossa, Rahjan toimiessa vartijana. Poliisipäällikkö Rovio lähetteli väliaikaiselle hallituksen sisäministeriöön viestejä, joissa sanottiin, ettei Leniniä Helsingissä ole näkynyt. Kun välittömien toimien aika tuli, Rahja järjesti Leninin kuljetuksen takaisin Venäjälle samalla tavoin junalla kuin hän Helsinkiin oli saapunutkin. Tässä voidaan nähdä niiden palvelusten suuruus, joita Eino Rahja ja Kustaa Rovio Venäjän vallankumouksen hyväksi tekivät.
Syyskuussa 1918 Rovio osallistui SKP:n perustavaan kokoukseen ja valittiin sen keskuskomitean jäseneksi.
Kun Pietarin Kansainvälinen Sotakoulu, jossa Rovio toimi Rahjan jälkeen koulun komissaarina, lakautettiin v 1926, Rovio sai siirron Karjalan kommuunin puoluesihteeriksi.
Virka oli sinänsä korkea, mutta Roviolle se merkitsi kunniallista karkotusta valtakunnan etäiseen seutuun. Se lienee johtunut siitä, että vallankumouksen suurmiehet Lenin, Trotski ja Zinovjev eivät enää olleet valtion ja puolueen peräsimessä. Stalin, kuten olen edellä jo sanonut, ei sietänyt henkilöitä, jotka olivat olleet läheisessä kosketuksessa Leniniin.
Vuosien 1935–38 suomalaisvainoissa Rovio oli yksi ensimmäisistä uhreista. Hänet erotettiin virastaan ja myöhemmin asetettiin syytteeseen ja ammuttiin – suomalaisen kansallismielisyyden istuttajana ja työskentelystä Suomen salaisen palvelun laskuun. Oli kotalon ivaa, että sellainen mies kuin Rovio tuhottiin tuulesta temmattujen syytösten perusteella. GPU leikki uhreillaan kuin kissa hiirellä. Mitä taatumpi miehen menneisyys oli, mitä suuremmat hänen ansionsa vallankumouksen hyväksi olivat, sitä loukkaavammat olivat syytökset, jotka hänelle ladeltiin.
Kustaa Rovio oli sikäli poikkeava ilmiö riitelevien suomalaisjohtajien joukossa, ettei hän mainostanut itseään eikä esim. Kuusisen tapaan yrittänyt hyötyä asiasta, vaan toiminnallaan hyödyntää ja edistää asiaa.
Kun riidat SKP:ssa kuohahtivat asiallisuuden rajojen ulkopuolelle, niin Rovion sovitteleva ja rauhallinen esiintyminen palautti rauhan ja asiallisuuden.”
Stalinin puhdistuksiin liittyvästä ns Gylling-Rovion jutusta kertoo seuraava Gylling-seminaarissa Ikaalisissa heinäkuussa 1991 pidetty esitelmä, josta poimintoja:
Irina Takala, Petroskoin yliopisto:
Gylling-Rovion oikeusjuttu
Stalinilaisen terrorin elimellisenä osana oli taistelu ”porvarillista nationalismia” vastaan.
Karjalan tasavalassa 1930-luvulla toteutettujen joukkovainojen ytimenä oli ns ”Gyllingin-Rovion asia” eli ”Gyllingin ja Rovion johtaman suomalaisten porvarillisten nationalistien vastavallankumouksellisen järjestön oikeusjuttu”. ..
”Gylling-Rovion juttua” valmisteltiin pitkään ja huolitellusti. Ensimmäisen kerran, myöhemmin ”suomalaisia porvarillisia nationalisteja” vastaan nostettujen oikeusjuttujen, painavimmat väitteet muotoiltiin NL:n turvallisuuselinten asiakirjoissa jo 1930-luvun alussa, jolloin Karjalan tasavallassa ryhdyttiin tasiteluun ”paikallista karjalais-suomalaista nationalismia” vastaan. Tämän taistelun jatkotoimena oli kokonainen vainojen sarja.
Sen jälkeen kun Gylling ja Rovio oli kutsuttu Moskovaan, tämä ”taistelu” pääsi täyteen vauhtiin. Vuosien 1935–36 pidätyksiä (A.Ursenius, O.Vilmi, V.Kangas, A.Hilden ym.) NKVD – sisäasiainministeriö käytti hyväkseen ”jutun” lopullista muotoilua varten.
Kustaa Rovio vangittiin Moskovassa ilman yleisen syyttäjän lupaa 8.7.1937, ja 20.7.1937 hänet erotettiin kommunistisesta puolueesta. Roviota syytettiin siitä, että kommunistisen puolueen Karjalan aluekomitean sihteerinä hän yhdessä muiden kanssa v 1928 perusti Karjalaan ”neuvostovastaisen nationalistisen tihu- ja terrorijärjestön”, jonka tavoitteena oli ”neuvostovallan kumoaminen, Karjalan irrottaminen ja sen liittäminen Suomeen”. Vuodesta 1930 hän olisi ollut myös ”Suomen tiedustelupalvelun asiamies”.
Miksi järjestön perustamisvuodeksi on valittu 1928, on vaikeata sanoa. Rovio ei tuolloin ollut vielä puolueen aluekomitean sihteerinä. Keksimällä hirveitä vääristelyjä NKVD:n elimet eivät viitsineet liioin vaivata itseään saadakseen väitteilleen edes todenperäisyyden verhon. ”Rovion-Gyllingin jutun” yhteydessä syytettyjen asiakirjoissa heidän liittyminen ”järjestön” jäseniksi päivitään erittäin kirjavasti – 1927, 1925, 1923. Karjalan NKVD:n johtajan Karl Tenisonin kansankomissaari Jezoville osoitetussa raportissa mainitaan vielä 1 vuosiluku: 1920.
Rovion oikeusjutun asiapapereissa on vain yksi ainoa kuulustelupöytäkirja maaliskuun 13. päivältä 1938. Siitä käy ilmi, että Rovio tunnusti syyllisyytensä hänelle esitettyihin rikoksiin. Ei voida varmuudella sanoa, oliko tuo kuulustelu ainoa, mutta nähtävästi tutkinta ei pystynyt pitkään saamaan häneltä tarvittavia todisteita. Rovio ei ollut lopullisesti sortunut.
Oikeuden istunnossa 21.4.1938 Rovio kielsi edelliset näyttönsä ja syyllisyytensä hänelle esitettyihin rikoksiin. Mutta tällä ei ollut enää mitään merkitystä. NL:n Korkeimman oikeuden sotakollegio 21.4.1938 katsoi hänen syyllistyneen rikoksiin ja Venäjän SFNT:n rikoslain 58.pykälän momenttien 1-a, 10, 11 nojalla määräsi hänelle korkeimman rangaistuksen – kuolemantuomion.
Tuomioistuimen päätös pantiin täytäntöön heti – Kustaa Rovio teloitettiin ampumalla 21.4.1938. ”
Summa summarum: toivon siis tietoja Kustaa Rovion syntymäpaikasta ja vanhemmistaan ym. hänen taustaansa liittyvää infoa.
T. Kari Salminen
Wikistä hänestä on seuraavaa:
"Kustaa Adolf Simonpoika Rovio (23. tammikuuta 1887 – 21. huhtikuuta 1938) oli pietarilainen metallimies, bolsevikki, Suomen sosialidemokraattisen nuorisoliiton sihteeri ja Helsingin miliisipäällikkö 1917–1918. Lenin asui hänen kotonaan Helsingissä ollessaan pakomatkalla. Rovio erosi miliisipäällikön tehtävistä tammikuussa 1918 jolloin seuraajakseen tuli Edvard Nyqvist ja oli kansanvaltuuskunnan tulkkina Pietarissa. Hän työskenteli Suomen sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjällä Vapaus-lehden toimituksessa, SKP:n tehtävissä ja komissaarina punaupseerikoulussa. Hän työskenteli myös Vähemmistökansallisuuksien yliopiston rehtorina ja Karjalan aluekomitean puheenjohtajana vuodesta 1929. Hänet vangittiin Stalinin puhdistuksissa ja ammuttiin Kommunarkan teloituspaikalla 1938."
Ähtärin puolessa näitä Rovio sukuisia on, mutta en ole löytänyt ketään Kustaa Simonpoikaa johon sopisi tuo syntymäaika 23.1.1887.
Hjalmar Frontin kirjasta "Kremlin kiertolaisia" (1971, 177-178) saamme Kustaa Roviosta seuraavan kuvauksen:
Kustaa Rovio
Kustaa Rovio lukeutui Pietarin suomalaisiin. Venäjän vallankumousta edeltäneenä aikana hän työskenteli Pietarin metallitehtaissa. Eino Rahjan tavoin, hän tsaarinaikaisessa Pietarissa osallistui Leninin johtamien bolsevikkien maanalaiseen toimintaan; puolueeseen hän liittyi 1905.
Tsaarivallan kukistuttua hänet nimitettiin Helsingin kaupungin poliisipääliköksi huhtikuussa 1918. Mannerin punaisen hallituksen mukana Rovio pakeni Venäjälle.
Kustaa Rovio nautti venäläisten vallankumousjohtajien rajatonta luottamusta. Sitä osoittaa edellä kertomani Leninin suojeleminen Väliaikaisen hallituksen vainukoirilta.
Ei ole syytä lähteä arvailemaan, minkä suunnan Venäjän vallankumouksen kehitys olisi saanut, jos Eino Rahja ja Kustaa Rovio eivät olisi onnistuneet pelastamaan Leniniä. Rahja vei Leninin Helsinkiin, jossa hän piiloitteli Rovion asunnossa, Rahjan toimiessa vartijana. Poliisipäällikkö Rovio lähetteli väliaikaiselle hallituksen sisäministeriöön viestejä, joissa sanottiin, ettei Leniniä Helsingissä ole näkynyt. Kun välittömien toimien aika tuli, Rahja järjesti Leninin kuljetuksen takaisin Venäjälle samalla tavoin junalla kuin hän Helsinkiin oli saapunutkin. Tässä voidaan nähdä niiden palvelusten suuruus, joita Eino Rahja ja Kustaa Rovio Venäjän vallankumouksen hyväksi tekivät.
Syyskuussa 1918 Rovio osallistui SKP:n perustavaan kokoukseen ja valittiin sen keskuskomitean jäseneksi.
Kun Pietarin Kansainvälinen Sotakoulu, jossa Rovio toimi Rahjan jälkeen koulun komissaarina, lakautettiin v 1926, Rovio sai siirron Karjalan kommuunin puoluesihteeriksi.
Virka oli sinänsä korkea, mutta Roviolle se merkitsi kunniallista karkotusta valtakunnan etäiseen seutuun. Se lienee johtunut siitä, että vallankumouksen suurmiehet Lenin, Trotski ja Zinovjev eivät enää olleet valtion ja puolueen peräsimessä. Stalin, kuten olen edellä jo sanonut, ei sietänyt henkilöitä, jotka olivat olleet läheisessä kosketuksessa Leniniin.
Vuosien 1935–38 suomalaisvainoissa Rovio oli yksi ensimmäisistä uhreista. Hänet erotettiin virastaan ja myöhemmin asetettiin syytteeseen ja ammuttiin – suomalaisen kansallismielisyyden istuttajana ja työskentelystä Suomen salaisen palvelun laskuun. Oli kotalon ivaa, että sellainen mies kuin Rovio tuhottiin tuulesta temmattujen syytösten perusteella. GPU leikki uhreillaan kuin kissa hiirellä. Mitä taatumpi miehen menneisyys oli, mitä suuremmat hänen ansionsa vallankumouksen hyväksi olivat, sitä loukkaavammat olivat syytökset, jotka hänelle ladeltiin.
Kustaa Rovio oli sikäli poikkeava ilmiö riitelevien suomalaisjohtajien joukossa, ettei hän mainostanut itseään eikä esim. Kuusisen tapaan yrittänyt hyötyä asiasta, vaan toiminnallaan hyödyntää ja edistää asiaa.
Kun riidat SKP:ssa kuohahtivat asiallisuuden rajojen ulkopuolelle, niin Rovion sovitteleva ja rauhallinen esiintyminen palautti rauhan ja asiallisuuden.”
Stalinin puhdistuksiin liittyvästä ns Gylling-Rovion jutusta kertoo seuraava Gylling-seminaarissa Ikaalisissa heinäkuussa 1991 pidetty esitelmä, josta poimintoja:
Irina Takala, Petroskoin yliopisto:
Gylling-Rovion oikeusjuttu
Stalinilaisen terrorin elimellisenä osana oli taistelu ”porvarillista nationalismia” vastaan.
Karjalan tasavalassa 1930-luvulla toteutettujen joukkovainojen ytimenä oli ns ”Gyllingin-Rovion asia” eli ”Gyllingin ja Rovion johtaman suomalaisten porvarillisten nationalistien vastavallankumouksellisen järjestön oikeusjuttu”. ..
”Gylling-Rovion juttua” valmisteltiin pitkään ja huolitellusti. Ensimmäisen kerran, myöhemmin ”suomalaisia porvarillisia nationalisteja” vastaan nostettujen oikeusjuttujen, painavimmat väitteet muotoiltiin NL:n turvallisuuselinten asiakirjoissa jo 1930-luvun alussa, jolloin Karjalan tasavallassa ryhdyttiin tasiteluun ”paikallista karjalais-suomalaista nationalismia” vastaan. Tämän taistelun jatkotoimena oli kokonainen vainojen sarja.
Sen jälkeen kun Gylling ja Rovio oli kutsuttu Moskovaan, tämä ”taistelu” pääsi täyteen vauhtiin. Vuosien 1935–36 pidätyksiä (A.Ursenius, O.Vilmi, V.Kangas, A.Hilden ym.) NKVD – sisäasiainministeriö käytti hyväkseen ”jutun” lopullista muotoilua varten.
Kustaa Rovio vangittiin Moskovassa ilman yleisen syyttäjän lupaa 8.7.1937, ja 20.7.1937 hänet erotettiin kommunistisesta puolueesta. Roviota syytettiin siitä, että kommunistisen puolueen Karjalan aluekomitean sihteerinä hän yhdessä muiden kanssa v 1928 perusti Karjalaan ”neuvostovastaisen nationalistisen tihu- ja terrorijärjestön”, jonka tavoitteena oli ”neuvostovallan kumoaminen, Karjalan irrottaminen ja sen liittäminen Suomeen”. Vuodesta 1930 hän olisi ollut myös ”Suomen tiedustelupalvelun asiamies”.
Miksi järjestön perustamisvuodeksi on valittu 1928, on vaikeata sanoa. Rovio ei tuolloin ollut vielä puolueen aluekomitean sihteerinä. Keksimällä hirveitä vääristelyjä NKVD:n elimet eivät viitsineet liioin vaivata itseään saadakseen väitteilleen edes todenperäisyyden verhon. ”Rovion-Gyllingin jutun” yhteydessä syytettyjen asiakirjoissa heidän liittyminen ”järjestön” jäseniksi päivitään erittäin kirjavasti – 1927, 1925, 1923. Karjalan NKVD:n johtajan Karl Tenisonin kansankomissaari Jezoville osoitetussa raportissa mainitaan vielä 1 vuosiluku: 1920.
Rovion oikeusjutun asiapapereissa on vain yksi ainoa kuulustelupöytäkirja maaliskuun 13. päivältä 1938. Siitä käy ilmi, että Rovio tunnusti syyllisyytensä hänelle esitettyihin rikoksiin. Ei voida varmuudella sanoa, oliko tuo kuulustelu ainoa, mutta nähtävästi tutkinta ei pystynyt pitkään saamaan häneltä tarvittavia todisteita. Rovio ei ollut lopullisesti sortunut.
Oikeuden istunnossa 21.4.1938 Rovio kielsi edelliset näyttönsä ja syyllisyytensä hänelle esitettyihin rikoksiin. Mutta tällä ei ollut enää mitään merkitystä. NL:n Korkeimman oikeuden sotakollegio 21.4.1938 katsoi hänen syyllistyneen rikoksiin ja Venäjän SFNT:n rikoslain 58.pykälän momenttien 1-a, 10, 11 nojalla määräsi hänelle korkeimman rangaistuksen – kuolemantuomion.
Tuomioistuimen päätös pantiin täytäntöön heti – Kustaa Rovio teloitettiin ampumalla 21.4.1938. ”
Summa summarum: toivon siis tietoja Kustaa Rovion syntymäpaikasta ja vanhemmistaan ym. hänen taustaansa liittyvää infoa.
T. Kari Salminen