PDA

Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Mitähän on mahtanut siskoksille tapahtua?


louise80
02.10.09, 13:44
Susanna Kaisa (s.611.1871) ja Serafia (s.1.3.1876) Yli-Annala
Molempien Lapualta kotoisin siskosten "kuollut kohdassa" lukee:
Julistettu kuolleeksi, Kuolinpäiväksi määrätty 1.1.1920

Mitähän heille on mahtanut käydä, voikohan asiaa tutkia jotenkin kun tapaukset ovat aika "tuoreita"? Ihan mielenkiinnosta jäi vaivaamaan.. kun poikani sukua tutkin..

louise80
02.10.09, 16:28
Susanna Kaisa (s.611.1871) ja Serafia (s.1.3.1876) Yli-Annala
Molempien Lapualta kotoisin siskosten "kuollut kohdassa" lukee:
Julistettu kuolleeksi, Kuolinpäiväksi määrätty 1.1.1920

Mitähän heille on mahtanut käydä, voikohan asiaa tutkia jotenkin kun tapaukset ovat aika "tuoreita"? Ihan mielenkiinnosta jäi vaivaamaan.. kun poikani sukua tutkin..

http://www.pp.htv.fi/lkivinie/politik/dat454.htm#4

Täällä tämä alkuperäinen.

eeva häkkinen
02.10.09, 17:22
Susanna Kaisa (s.611.1871) ja Serafia (s.1.3.1876) Yli-Annala
Molempien Lapualta kotoisin siskosten "kuollut kohdassa" lukee:
Julistettu kuolleeksi, Kuolinpäiväksi määrätty 1.1.1920

Mitähän heille on mahtanut käydä, voikohan asiaa tutkia jotenkin kun tapaukset ovat aika "tuoreita"? Ihan mielenkiinnosta jäi vaivaamaan.. kun poikani sukua tutkin..

Jos kuolleeksijulistaminen on tapahtunut Suomessa, on asia käsitelty paikallisessa käräjäoikeudessa. Asiakirjat ovat julkisia, jollei niitä ole julistettu salaisiksi, eli tokihan asiaa voi tutkia ihan tavalliseen tapaan.
Yli 50-vuotta vanhat pöytäkirjat lienevät jo paikallisessa maakunta-arkistossa, uudemmat tuomiokunnan arkistossa. Näin uusia en ole joutunut hakemaan, ehkä joku muu osaa kertoa menettelyn.

Jouni Kaleva
02.10.09, 18:02
Tavallisin syy kuolleeksi julistamiseen oli se, että henkilöstä ei ole enöö mitään tietoa vuosiin, vuosikymmeniin. useimmiten kait häipynyt ulkomaille. Muistaakseni lain mukaan voidaan julistaa kuolleeksi 90 v täyttänyt henkilö, josta ei ole enää mitään tietoa. Oikeus määrittää teknisen kuolinpäivän, jonka mukaa määräytyy mahd. kuolinpesän oikeudet ja velvollisuudet. On kait käynyt niinkin, että tämmöinen kuoliaaksi julistettu on ilmestynyt esiin ihan elävänä.

Seppo Niinioja
02.10.09, 18:17
Kuolleeksi julistaminen on tietysti tapahtunut 1.1.1920 jälkeen, ehkä juuri vuonna 1920. Siitä on varmastikin merkintä ja viittaus oikeuden päätökseen pääkirjassa (entinen nimi rippikirja). Kuolleeksi julistamisesta annettiin 23.4.1901 laki 15/1901 (http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1901/19010015001?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=kuolleeksi%20julistaminen , joka on siihen tehtyinen muutoksineen kumottu lailla 4.3.2005/127. Yksinkertaistaen kuolleeksi julistaminen voidaan suorittaa, kun henkilö olisi saavuttanut tietyn iän ilman että hänestä tiedetään mitään. Vuonna 1901 ikäraja oli 75, nykyisessä laissa 100 vuotta, sitä ennen 90 vuotta. Amerikkaan menneet siirtolaiset on monessa tapauksessa julistettu kuolleiksi aikanaan. Ainakin ennen väestökirjanpidon siirtymistä VRK:lle seurakunnat kokosivat vuosittain luettelon kuolleiksi julistettavista, mikä sitten vahvistettiin oikeudessa.

Kun tässä mainitut sisarukset eivät ikänsä puolesta vuoden 1901 lain mukaankaan olisi tulleet kuolleeksi julistettaviksi, käsittäkseni on sovellettu 2 §:n kohtaa "Kuolleeksi julistaminen olkoon sallittu, jos vähintään kymmenen vuotta on kulunut siitä kalenterivuodesta, jolloin kadonnut henkilö tiettävästi viimeksi oli elossa."

Ajankohdan huomioonottaen he saattaisivat olla Suomen sotasurmat 1914 - 1922 -tiedostossakin (http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main?lang=fi ). Noissa oloissa murhattiin tai kuoli muulla tavoin joukko siviilejäkin.

Seppo Niinioja

tellervoranta
02.10.09, 18:22
...rustasin juuri kirjoitusta, mutta onneksi peruin, koska Seppo sanoi samat asiat kuin minulla oli mielessä; Tosin ajattelin laivaonnettomuuksia...

louise80
02.10.09, 19:01
Kiitos vastauksiasta jotain samaa minäkin mietiskelin..
Suomen sotasurmat 1914 - 1922 -tiedostoista en löytänyt tietoa. Ehkäpä pitää joskus suunnata maakunta-arkistoon ;)

Erkki Kiuru
02.10.09, 21:49
Tein aikoinaan Asikkalan osalta Sotasurmatutkimusta, jolloin luin 1910- ja 1920-lukujen rippikirjat läpi. Asikkalan rippikirjoissa oli runsaasti merkintöjä, joissa henkilö julistettiin kuolleeksi lääninhallituksen (vai oliko kihlakunnanoikeuden?) päätöksellä xx/pvm. Perusteena oli ymmärtääkseni se, että ao. henkilö oli kadonnut pysyvästi kevään/kesän 1918 tapahtumissa.

Tarve kuolleeksi julistamiseen oli ainakin juridinen, koska esim. omaisuuden hallinta ilman oikeuden omistajia kävi käytännössä mahdottomaksi.

Asikkalan kuolleeksi julistetuissa oli varmaankin taisteluissa kadonneita ja tuntemattomina jääneet tunnistamatta. Samoin Neuvosto-Venäjälle katosi punaisten puolella taistelleita henkilöitä.

Kysyjän kannattaisi tutustua Lapuan rippikirjassa olevaan merkintään ja päätösnumeroon ja tutkia lääninhallituksen tai kihlakunnanoikeuden arkistosta asiakirjoista perusteet.

Erkki

eeva häkkinen
02.10.09, 23:17
Tein aikoinaan Asikkalan osalta Sotasurmatutkimusta, jolloin luin 1910- ja 1920-lukujen rippikirjat läpi. Asikkalan rippikirjoissa oli runsaasti merkintöjä, joissa henkilö julistettiin kuolleeksi lääninhallituksen (vai oliko kihlakunnanoikeuden?) päätöksellä xx/pvm. Perusteena oli ymmärtääkseni se, että ao. henkilö oli kadonnut pysyvästi kevään/kesän 1918 tapahtumissa.

Kysyjän kannattaisi tutustua Lapuan rippikirjassa olevaan merkintään ja päätösnumeroon ja tutkia lääninhallituksen tai kihlakunnanoikeuden arkistosta asiakirjoista perusteet.

Erkki

Ymmärtääkseni lääninhallitus ei ole missään vaiheessa puuttunut kuolleeksijulistamisiin, vaan ainoa toimivaltainen tässä asiassa oli paikkakunnan käräjäoikeus. Vuoden 2005 lain mukaan voi maistraatti hoidella asian omin päin silloin kun henkilön syntymästä on kulunut 100 vuotta. Muussa tapauksessahan henkilön oikeudenomistaja (puoliso, avopuoliso tai perillinen) joutuu hakemaan kuolleeksijulistamista. Rippikirjaan on yleensä käsittelyn päivämäärä merkitty, edellyttäen, että henkilö on merkittynä rippikirjaan. Virallinen lehti on toinen lähde, josta voi etsiä kuolleeksijulistamisen päiväystä.

vikmapi
03.10.09, 13:48
Olen mielenkiinnolla seurannut tätä viestiketjua.
Omassa sukututkimuksessani on vastaavanlainen tapaus: Äiti muutti vuonna 1901 piikomaan Pietariin, synnytti siellä aviottomat kaksostyttäret joulukuussa 1904, palasi seuraavana vuonna kotipaikkakunnalleen Suomeen - tyttäret mukanaan, ainakin kirkonkirjojen mukaan. Vihittiin joulukuussa 1905 1. avioliittoonsa ja muutti Helsingin seudulle tyttäret mukanaan -ainakin kirkonkirjojen mukaan. Kaksoset julistettu kuolleiksi 01.01.1915.
Mitähän on mahtanut siskoksille tapahtua? Koska lähisukulaisia vielä elää, en ole asiaa kehdannut kaivella.

Erkki Kiuru
04.10.09, 14:26
Kaivoin tänään vanhat muistiinpanot Asikkalan Sotasurmatutkimuksesta esiin ja löysin Asikkalassa kuolleeksi julistetut. Tapauksia taisi olla neljä:
- Kalle mm-poika, Asikk.kihlak.oik.päät. 27/9 1937 julist. kuolleen 1/1 1922. Kadonnut punakaartissa 1918
- Tuomas nn-poika, Asikk.kihlak.oik.päät. 27/4 1937 julist. kuolleen 1/1 1922. Kadonnut punakaartissa 1918
- Yrjö oo-poika, katosi punak. 1918, 14/5 1940 julistettu kuolleeksi 1/1 1922
- Tuomas pp-poika, kadonnut punakaarttilaisena , julistettu Asikkalan kihlak. oikeuden päätöksellä 1924 1/9 kuolleeksi 1/5 1918

Em. tekstit suoria kopioita rippikirjan selityssarakkeesta. Päätökset kuolleeksi julistamisesta teki Asikkalan kihlakunnanoikeus. Kukahan niissä mahtoi olla hakija, lähiomainen ilmeisesti.

Erkki

P.Talvitie
04.10.09, 15:19
Sisarukset löytyvät Kauhavan rippikirjasta 1889-98 (perhe muutti Lapualta Kauhavalle 1881). Sanna Kaisan viimeinen ripilläkäynti Kauhavalla on vuonna 1890, muuttomerkintää hänellä ei ole. Tämä tarkoittaa yleensä tämän ajan Kauhavan kirjoissa Amerikkaan lähtöä, sillä sitä ei ole erikseen merkitty. Serafialla jatkuvat ripilläkäynnit tämän kirjan loppuun eli vuoteen 1898.
Tästä ei kuitenkaan paljon apua ole ilman seuraavia Kauhavan rippikirjoja, niistä ehkä selviäisi lisää.

t. Pauliina Talvitie