Miten päästä eteenpäin?

[j.amnelin]

En ole sukututkija millään muotoa mutta sukututkimus kiinnostaa kovasti. Olen koittanut saada myös isäni puoleista sukujuuristoa avattua, mutta siinä onnistumatta. Isäni isän ja äidin jälkeen kellään ei tunnu olevan tietoa, isäni ja hänen sisarukset eivät muista koskaan kuulleensa isovanhempiensa nimiä saatika miltä paikkakunnalta nämä olisivat voineet olla kotoisin.
Mistä voin siis alkaa etsiä tietoa? Isäni vanhemmat ovat syntyneet noin 1920-luvulla.

[Sami Lehtonen]

En ole sukututkija millään muotoa mutta sukututkimus kiinnostaa kovasti. Olen koittanut saada myös isäni puoleista sukujuuristoa avattua, mutta siinä onnistumatta. Isäni isän ja äidin jälkeen kellään ei tunnu olevan tietoa, isäni ja hänen sisarukset eivät muista koskaan kuulleensa isovanhempiensa nimiä saatika miltä paikkakunnalta nämä olisivat voineet olla kotoisin.
Mistä voin siis alkaa etsiä tietoa? Isäni vanhemmat ovat syntyneet noin 1920-luvulla.

Virkatodistuspyyntöä siihen seurakuntaan, jossa isänisäsi ja -äitisi ovat eläneet. Sieltä saa ainakin syntymäajat ja todennäköiset -paikat selville, josta jo luultavasti pääsee itsekin eteenpäin. Joissakin seurakunnissa pääsee itse tutkimaan kirjoja ja 1800-luvun lopulta tai viimeistään 1900-luvun puolelta löytyy myös henkilöhakemistoja.

[j.amnelin]

Ok Kiitos kovasti :D:

[Matti Lund]

Virkatodistuspyyntöä siihen seurakuntaan, jossa isänisäsi ja -äitisi ovat eläneet. Sieltä saa ainakin syntymäajat ja todennäköiset -paikat selville, josta jo luultavasti pääsee itsekin eteenpäin. Joissakin seurakunnissa pääsee itse tutkimaan kirjoja ja 1800-luvun lopulta tai viimeistään 1900-luvun puolelta löytyy myös henkilöhakemistoja.


Toisaalta kun tilanne on näin auki ja mielenkiinto on suuri ja mieli on nuori, niin on myös kiehtova seikkailu yrittää aluksi selvittää isovanhempien elämänpiiriä kerryttämällä ja täsmentämällä itselle heistä tiedonrippeitä lisäten näillä koko ajan johtolankoja siitä, mistä he ovat lähtöisin.

Sinun ympärilläsi on vaikka kuinka paljon näitä johtolankoja: Sinun täytyy vain niin sanoakseni osata kääntää katseesi niiden suuntaan ja alat niitä huomata. Isovanhempasi ovat ehkä olleet luonteiltaan umpimielisiä ja ehkä lisäksi kuolleet nuorina ja jääneet sitä kautta Sinulle tuntemattomiksi, mutta todennäkäisesti on edelleenkin kymmeniä keski-ikäisiä tai sitä vanhempia ihmisiä, jotka ovat tunteneet heidät ja jotkut heistä saattavat olla sangen luotettavia tietolähteitä. - Etsi näitä tietolähteitä.

Suvun luotettavat muistilähteet ovat suvun naiset ja vanhimmissa muistinvaraisissa asioissa suvun iäkkäät naimattomat naiset. Suvun koulutetuilla jäsenillä on yleensä jotain paperilla säilytettynä piironginlaatikossa suvun asioista.

Kirkkoherranviraston lisäksi monet muut viranomaiset ovat keränneet paljon tietoja isovanhemmistasi ja niitä löytyy monenlaisista arkistoista ja luetteloista.

Lähinnä ovat tietysti lähisuvun "perhearkistot", perheraamatut, vieraskirjat, albumit yms., mutta jos isovanhempasi ja sukusi laajemminkin on ollut kovin kouluttamatonta, näitä arkistoja lienee niukalti?


Ilmeisesti Sinulla ei ole kunnollisia lähtötietoja oikean kirkkoherranviraston löytämiseksi ja oikeitten ja riittävän täsmällisten kysymysten esittämiseksi. Jos näin on, joka tapauksessa Sinun on nämä selvitettävä, jotta voit kääntyä pyynnölläsi kirkkoherranviraston puoleen.

Nämä esiselvitykset vaativat "jalkautumista" eli käymistä eri paikoissa noutamassa näitä tarvittavia tietoja.

Esimerkiksi Sinun kannattaa selvittää, millä paikkakunnalla isovanhempasi ovat viimeksi eläneet ja minne heidät on haudattu. Sieltä sitten saatat löytää heidän "virkatodistuksensa" kiveen hakattuna tai saatat sen löytää jalkautumattakin netissä olevista hautakivikuvastoista, kunhan olet ensin jotain vihiä isovanhempiesi vaiheista saanut.

Oma lähisukuni ei ole lainkaan umpimielistä, vaan sangen puheliasta ja arkailematonta, mutta isäni oli ottanut periaatteen, ettei lapsille kerrota mitään sotakokemuksista. Se vähä mitä niistä tiesin, oli vahingossa kuultua satunnaisista rintamakaverien välisistä keskusteluista. Niistä esimerkiksi tuli kirkas kuva ns. Lapin sodasta, että armeijan johto ei saanut keneltäkään puhtaita papereita Lapin suojelemiseksi saksalaisilta, vaan miehet joutuivat täydessä valmiudessa odottamaan komentoja ja katsomaan kivenheiton päästä omien silmien alla, kuinka saksalaiset räjäyttelivät siltoja ja pistivät kyliä palamaan, ja sen sellaista rintamajermujen jurinaa. He olivat aina yhden askeleen jäljessä, ei olosuhteista johtuen, vaan sodanjohdosta johtuen. Minua paljon nuorempi veljeni ei edes niitä voinut kuulla (oli 6 -vuotias isäni kuollessa) ja kun minä en pystynyt valistamaan häntä niistä riittävästi ja tyydyttämään myöhemmin hänessä virinnyttä uteliaisuutta, hän marssi sota-arkistoon ja löysi sieltä isääni koskevasta kansiosta melko paljon tietoja, jotka eivät tietystikään kerro kuin erään armeijan raportoiman valikoidun "pintatodellisuuden" isääni liittyvistä sodanaikaisista tiedoista, mutta se oli veljelleni sangen antoisaa.

terv Matti Lund

[j.amnelin]

Kiitti vinkistä, tosiaan mulla onkin valokuva hautakivesta jossa isäni täti ja isoäiti, en muistanutkaan tätä asiaa ennen kun luin vastauksesi, siitä sain siis nimen ja syntymä ja kuolin ajan :D: