Adoptio

[HilkkaSinikka]

Johan Wilhelm Marisson on Pernå församling mukaan adoptoitu 22.6.1884. Tiedustelin adoptiovanhempien nimiä, mutta srk:sta ilmoitettiin, että tuohon aikaan ei merkitty "ylös" mihin lapsi on annettu. Ihmettelen sitä, että voiko se olla mahdollista. Onko tiedossanne mistä muualta voisin asiaa tiedustella kuin srk:sta.

Hilkka

[kkylakos]

Verkosta löytyneen gradun (http://www.pslastensuojelu.fi/opinnaytetyot/Adopitio_ja_adoptiokaytannot_suomessa.pdf) mukaan adoptiolainsäädäntöä ei ennen vuotta 1925 ollut. Todetaan

Ennen tämän lain säätämistä Suomessa oli tapana luovuttaa perhettä tarvitsevia lapsia joko liian varattomille tai vastaavasti liian varakkaille perheille. Kumpikaan vaihtoehto näistä ei kuitenkaan ollut lopulta lapsen edun mukainen. Varattomat perheet saattoivat ottolasten kautta saada lisätuloja perheelleen, kun taas varakkaissa perheissä lapsia saattoi kohdata kasvattaminen perheen palvelijoiksi.

Oudolta tuntuu, ettei sijoittamista mikään instanssi 1880-luvulla olisi vahtinut. Holhouslautakunnatkin tosin asetettiin vasta 1890-luvulla.

[UllaR]

Vuonna 1908 2-vuotiaana adoptoitu hekilö löytyi vuoden 1910 lastenkirjassa, jossa hänet oli merkitty adoptiovanhemmille. Jos lapsi on annettu adoptoitavaksi heti syntymän jälkeen ei lastenkirjoista taida olla apua.

[HilkkaSinikka]

Oh!

On kulunut melkein kaksi vuotta, ja nyt vasta huomaan, että en ole kiittänyt vastauksista Hyi, hyi ei ole tapakasvatusta. Mutta puolustelen sillä, että tämä Johan Wilhelm Hagmanin (s. 5.5.1884) adoptiovanhemmat eivät ole minulle selvinneet. Sain vanhan paperipalan johon kirjoitettu Johan Wilhelm Hagmanin jälkeläiset ja lisäksi: Johan Hagman född de 24 juni 1868 (tai 1858). Olisikohan kyse adoptioisästä? Ei sekään ole vielä selvinnyt. Meneeköhän toiset kaksi vuotta...

Hilkka:mad:

[Sami Lehtonen]

Jäin miettimään, oliko kyse adoptiosta sanan varsinaisessa eli nykymerkityksessä. Tämä lienee tuttu:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Huutolainen

Se myös selittää, miksi nimenomaan varattomiin perheisiin päätyi elatusta vailla olleita lapsia. Huutolaiset kokivat eräänlaisen käänteisen huutokaupan, jossa huudettiin siitä, kuka halvimmalla suostuu ottamaan nämä elätikseen.

Hieman lähempänä adoptiota kenties oli sellaiset tapaukset, jossa esimerkiksi lapsirikkaan perheen muutama lapsi siirtyi vaikkapa lapsettomille sedilleen/tädeilleen kasvatuslapseksi - monta kertaa todennäköisesti oman lapsen korvikkeeksi.

[HilkkaSinikka]

Kysyin 1) Johan Wilhelm Hagmanin jälkeläiseltä, että tiesikö hän isänsä olleen adoptoitu, ja hämmästys oli aito. 1) Johan Wilhelm Hagmanin äidillä ei ollut muita lapsia adoptiohetkellä 22.6.1884. Se, että lapsi on saanut kasteessa nimen 1) John, kallistaa ajatukseni 2) Johan Hagmaniin, joka on mainittu vanhassa lappusessa josta kerroin edellisessä ihmettelyssäni. En vain ole löytänyt 24.6.1968 (24.6.1858?) Pernajan syntyneistä. Vaikuttaa siltä, että 1) John on ollut perheessä "oma poika". :confused:

[HilkkaSinikka]

No niin..!

Avautui selvittämätön! Johan Wilhelm Hagman löytyi, kun kuumuudesta tuskastuneena, otin jälleen kerran tietsikan auki.

Pernajan rippikirjan vv.1890-1900 sivulta 654 Tervik Wirviksdal

Torp. Anders Gustaf Hagman f. 1.2.1830
Hust. Hedda Sofa Sneckendal f. 11.10.1835

Fosterson (kasvattipoika) Johan Wilhelm Hagman f. 5.5.1884
Son Emil Hagman f. 13.6.1874
Son Frans Richard Hagman v. 8.2.1880

Måg Wilhelm Alfred Granqvist f. 4.3.1867
Hustru Maria Lovisa Hagman f. 30.9.1871

Täytyy vielä tarkistaa olenko lukenut muutamat sanat oikein. Lisäksi en saanut selvää koukeroista, jotka ovat Johan Wilhelm Hagmanin s.ajan, paikan jälkeen..tullut sivulta..sarakkeessa.

Hilkka

[HilkkaSinikka]

Korjattu versio lisäyksellä Johan Hagman s. 20.6.1857, eli lappusessa, jonka sain oli väärä syntymäaika.

Torp. Anders Gustaf Hagman f. 1.2.1830
Hust. Hedda Sofa Sneckendal f. 11.10.1835

Son Johan Hagman f. 20.6.1857
Fosterson (kasvattipoika) Johan Wilhelm Hagman f. 5.5.1884
Son Emil Hagman f. 13.6.1874
Son Frans Richard Hagman v. 8.2.1880

Måg Wilhelm Alfred Granqvist f. 4.3.1867
Hustru Maria Lovisa Hagman f. 30.9.1871

Hilkka

[Antti Järvenpää]

Verkosta löytyneen gradun (http://www.pslastensuojelu.fi/opinnaytetyot/Adopitio_ja_adoptiokaytannot_suomessa.pdf) mukaan adoptiolainsäädäntöä ei ennen vuotta 1925 ollut. Todetaan



Oudolta tuntuu, ettei sijoittamista mikään instanssi 1880-luvulla olisi vahtinut. Holhouslautakunnatkin tosin asetettiin vasta 1890-luvulla.

Tämä Kaisan kirjoitus kirvoitti ajattelemaan, onko adoptio asia todella näin nuori. Toisaalta sukututkimuksen kautta on törmännyt kasvattilapsiin, jotka ovat olleet oman lapsen asemassa, mutta vuosirajat eivät ole jääneet mieleen.

Juridisesti kaiketi lapseton pariskunta on voinut testamentata omaisuutensa melko pitkään haluamallaan tavalla, joskaan en ole aivan varma siitäkään, miten perintökaari on aikojen saatossa kehittynyt.

Hiukan samankailtaisia perintötilanteita on tullut vastaani syytinkisopimusten muodossa, joissa lähtökohta on voinut olla kasvattitilanne. Ainakin itselleni on tullut vastaan aina 1700-luvulta alkaen tilanteita, jossa lapsettoman pariskunnan talo on mennyt syytinkisopimuksella eteenpäin. Näissä toki voi olla kyse pelkästä taloudellisesta sopimuksesta, mutta vaikutelma usein toki on se, että talo on haluttu antaa tietylle henkilölle.

Periaatteessa sukulaiset huolehtivat pitkälti suvun orvoista ja vielä nykyisinkin monessa yhteiskunnassa suvun vastuu on suuri. Huutolaiseksi päätyi kaiketi ne, joille ei löytynyt sukua tai sellaista sukulaista, joka olisi kyennyt huolehtimaan.

Joka tapauksessa Kaisan rivit laittoivat ajattelemaan, mitenhän tämän asian kanssa on oikeasti ollut historian saatossa.

[eeva häkkinen]

Kyllähän tällainen syytinkijärjestely, sen ajan adoptio, on varmaan ollut yleinen ja välttämätönkin järjestely lapsettoman isäntäparin kohdalla. Jälkiä näistä on tuomiokirjoissa jo 1500-luvulta lähtien. Laitan tähän pari esimerkkiä:

Juvan kesäkäräjät 1564: (Pirinen: Savon vanhimmat tuomiokirjat)

Kom för rette Ollij Höhenen och kwngiiorde, thet han haffuer tagiidt Eriick Matts[son] Lapuetelen tiill sin son, epter han ingen barn siiellff haffuer, och skall Eriick syta och föda Olloj och hans hustru tiill döder dag, oc seden skall Eriick erffhua honom epter hans dödt ich j[n]gen annen, epter 12 men ransacan.

Visulahden ja Pellosniemen talvikäräjät 1607:

Kom för rätta Poffwell Peerson Kaipahainen, Wplyste och giorde witterligit för the 12 nempnden adt effter han sampt hans hustru äro både gamble och ålderslagne, adt the har efter icke kunna förestå dheres hemman och giöra Crono sin räntta och ingeld af effter dhe inga barn hafua Derföre togh för:ne Pofwell Person med sin hustrus samtycke sin systerszon Peer Markusson Haijanen sigh till szon och sytingh man, och af sin frij willie och wälberådde mode lofwade och skenchte honno för skötzlelön och sytningzgofua all ted han äger bådhe i löst och fast inted undantagandes Med dhe förord, att han som een szon egnar och böör skall wara dem hörigh och lydigh, syta, kläda och föda dem in till begges döderdagh. Effter 12 ms ran:kan.

Suunnilleen tämmöisellä formaatilla on kaikki näkemäni syytinkijärjestelyt kirjattu. Ainoa ongelma, johon tässä saatettaisiin törmätä, on perintötilan sukuoikeus. Jollei syytinkipoika ollut omistajasukua, olisi joku "lähempi sukulainen" saattanut vaatia saada lunastaa tilan takaisin sukuun. Tällaisia tapauksia en ole nähnyt. 1700-luvun loppupuolella otti lapseton esisetäni vaimonsa sisarenpojan (esi-isäni) perillisekseen, mutta koska tila oli kruununluontoinen, ei tätä ongelmaa syntynyt.