Puhtain sukuhaara Suomessa

[Heikki Koskela]

Se on nyt todistettu, että eteläpohjalainen Könnin suku on puhtain mahdollinen haaras Suomessa. Kaksi suomalaista geenitutkijaa (Kalevi Wiik ja Lauri KOskinen) on päätynyt kyseiseen lopputulokseen. Asiasta on pidetty esitelmä Seinäjoella Könnin sukukokouksessa.

Olen jälleen heikohkon käsityskykyni takia ymmällä. Miten tuo puhtaus mitataan? Yksi perustelu on tekstissä kyllä mainittu: "Poikkeuksellinen sukupuu tarkoittaa, että kaikki sen jäesnet 1750-luvulta lähtien ovat syntyneet Suomessa. Sukuun ei ole myöskään tänä aikana sekoittunut muita kansoja." Mutta selvennyksenä on sitten tekstissä myöhemmin maininta, että suvulla ei ole isälinjanssa kosketusta ulkomaisiin kansoihin. Tämä puhtaus perustuu siis isälinjalta päättelyyn, joka pitäneen paikkansa.

[kkylakos]

Hei,

noiden tietojen varassa kuullostaa oudolta. Miten on määritelty geeniperimä, joka on puhtaasti "suomalainen"? Länsisuomalainen vai itäsuomalainen, eikös niissä pitänyt olla vissi ero? Ja missä kohtaa marssia Afrikasta Pohjanmaalle sekoittuminen "muihin" on lopetettu?

Että jälkeläispuu on pysynyt "puhtaana" on helpommin todistettavissa, mutta merkitykseltään ... no, jokainenhan saa olla omasta suvustaan ylpeä ihan millä perusteella tahansa?

[kkylakos]

Että jälkeläispuu on pysynyt "puhtaana" on helpommin todistettavissa, mutta merkitykseltään ... no, jokainenhan saa olla omasta suvustaan ylpeä ihan millä perusteella tahansa?

Könnin suvulla ylpeydenaiheita pitäisi kyllä riittää muutenkin. Suvun internetsivutkin ovat kehumisen arvoiset http://www.konninsuku.net/fi/index.html

[Matti Lund]

Könnin suvulla ylpeydenaiheita pitäisi kyllä riittää muutenkin. Suvun internetsivutkin ovat kehumisen arvoiset http://www.konninsuku.net/fi/index.html


Sukuselvitysten virheet vaan ovat vaivanneet Könnin kotisivuillakin. Olen niistä heille huomauttanut noin viiden vuoden välein, mutta ilman tulosta. Olen saanut sen mielikuvan, että sukuseuran piirissä ei ole ollut vuosikymmeniin ketään sukututkijaa, ei alunperinkään. Joten ei ole ollut ketään, joka olisi tunnetut virheet oikaissut sukuseurassa. Luultavasti Jaakko Sarvela yritti korjausta tietoihin ~30 vuotta sitten, muttei mennyt sekään korjaus (joka olisi ehkä korjannut pahimman virheen) läpi.

Ne periytyvät seuraavasti:

1. Perimätiedoista, jotka eivät pidä yhtä primaarien aikalaislähteiden kanssa
2. 1940 -luvulla laadittuun sukuselvitykseen pujahtaneista virheellisistä arvauksista

Tätä vasten ymmärrän, että on yritelty DNA:lla selvitellä, kun ei kyetä aikalaislähteistä selvittelemään.

Itse polveudun 1500 -luvun puolelta Ilmajoelta samoista esivanhemmista kuin Könnin kantavaari Jaakko Könni ja myös kantavaarin äidin sisaruksia Laihialta kuuluu esivanhempiini.

Siten näin geneettisesti lähellä olevana minua pitäisi kiinnostaa heidän DNA -selvityksensä, mutta en kovasti lämpene sillekään, varsinkin, kun esitetään perusväittämäksi moista potaskaa.


Siis on selvää, että Könnien sukujuurissa on roppakaupalla ainesta muista Pohjoismaista samalla tavalla kuin itselläni. Varmaankin tätä kautta tulee juurta vähän laajemmaltakin.

Vaikuttaa pannukakulta tai ankalta koko geeniselvityksen loppulausuma, jos on tuohon suuntaan???

Sen olen sanonut, vaikka olen itse lähellä Könnejä, että kelloja osaavat tehdä, mutteivät tutkia sukuja.

Itselläni ovat lahjat päinvastoin. - Ei minkäänlaisia kädentaitoja, mutta sukuja osaan kohtuullisesti tutkia.

terv Matti Lund

[M.Sjostrom]

Se on nyt todistettu, että eteläpohjalainen ..... suku on puhtain mahdollinen haaras Suomessa. Kaksi suomalaista .... on päätynyt kyseiseen lopputulokseen....

Olen jälleen heikohkon käsityskykyni takia ymmällä. Miten tuo puhtaus mitataan? Yksi perustelu on tekstissä kyllä mainittu: "Poikkeuksellinen sukupuu tarkoittaa, että kaikki sen jäesnet 1750-luvulta lähtien ovat syntyneet Suomessa. Sukuun ei ole myöskään tänä aikana sekoittunut muita kansoja." Mutta selvennyksenä on sitten tekstissä myöhemmin maininta, että suvulla ei ole isälinjanssa kosketusta ulkomaisiin kansoihin. Tämä puhtaus perustuu siis isälinjalta päättelyyn, joka pitäneen paikkansa.

puhtaus.
Khm.
.... ovat puhtaita arjalaisia...., tätäkö mallia?
tässä tapauksessa,
ovat puhtaita ugrilaisia.

eli että 'alempien rotujen' geenejä ei ole sekoittunut tähän puhdastakin puhtaampaan sukuun...

Jotenkin tällaisista puhtaus-argumenteista tulee mieleen jotkin epätoivottavien ideologioiden haamut.
Kannattiko kyseisen suvun valita juuri tällainen ilmaisu.

[Matti Lund]

Se on nyt todistettu, että eteläpohjalainen Könnin suku on puhtain mahdollinen haaras Suomessa. Kaksi suomalaista geenitutkijaa (Kalevi Wiik ja Lauri KOskinen) on päätynyt kyseiseen lopputulokseen. Asiasta on pidetty esitelmä Seinäjoella Könnin sukukokouksessa.
.


Kalevi Wiik ei ole geenitutkija, vaan kielentutkija. Hän on ehkä paras länsimurteiden tuntijamme ja varsinkin tunnetaan Turun murteen ohittamattomana asiantuntijana.

Jäätyään eläkkeelle yliopiston oppituolin haltijan paikalta, hän ryhtyi uusia uria aukovaksi emeritustutkijaksi yhtenä tavoitteena Suomen heimojen alkuperän selvitys. Tässä projektissaan hän on "poikkitieteellinen", eli hän on ollut yhteistyössä eri alan tutkijoitten kanssa ja on pyrkinyt heimojen selvityksessä käyttämään kielitieteen ohella arkeologian, genetiikan, geologian yms. tutkimusalojen viimeaikaisia saavutuksia ja vetämään niistä uusia johtopäätöksiä kielitieteen tuloksia vasten. Hän on joutunut näiden tulosten valossa hylkäämään joskus joitakin kielitieteilijänä hyväksymiään väittämiä.



terv Matti Lund

[Heikki Koskela]

Kalevi Wiik ei ole geenitutkija, vaan kielentutkija. Hän on ehkä paras länsimurteiden tuntijamme ja varsinkin tunnetaan Turun murteen ohittamattomana asiantuntijana.

Jäätyään eläkkeelle yliopiston oppituolin haltijan paikalta, hän ryhtyi uusia uria aukovaksi emeritustutkijaksi yhtenä tavoitteena Suomen heimojen alkuperän selvitys. Tässä projektissaan hän on "poikkitieteellinen", eli hän on ollut yhteistyössä eri alan tutkijoitten kanssa ja on pyrkinyt heimojen selvityksessä käyttämään kielitieteen ohella arkeologian, genetiikan, geologian yms. tutkimusalojen viimeaikaisia saavutuksia ja vetämään niistä uusia johtopäätöksiä kielitieteen tuloksia vasten. Hän on joutunut näiden tulosten valossa hylkäämään joskus joitakin kielitieteilijänä hyväksymiään väittämiä.



terv Matti Lund

Varmuuden vuoksi laitan referaattini tietolähteen, josta voi jokainen halutessaan tehdä johtopäätäksiä: sanomalehti Pohjalainen, tämänpäiväinen numero (14.9.2009). Tässä pitää myös ottaa huomioon "Lapin lisä", jota saattaa toimittajan avustuksella tulla mukaan tahtoipa hän tai ei. Asia muuttuu aina hieman subjektiiseen suuntaan kun se muuttuu sekundääriseksi tiedoksi.

[Sariainen]

Kalevi Wiik ei ole geenitutkija, vaan kielentutkija. Hän on ehkä paras länsimurteiden tuntijamme ja varsinkin tunnetaan Turun murteen ohittamattomana asiantuntijana.

Jäätyään eläkkeelle yliopiston oppituolin haltijan paikalta, hän ryhtyi uusia uria aukovaksi emeritustutkijaksi yhtenä tavoitteena Suomen heimojen alkuperän selvitys. Tässä projektissaan hän on "poikkitieteellinen", eli hän on ollut yhteistyössä eri alan tutkijoitten kanssa ja on pyrkinyt heimojen selvityksessä käyttämään kielitieteen ohella arkeologian, genetiikan, geologian yms. tutkimusalojen viimeaikaisia saavutuksia ja vetämään niistä uusia johtopäätöksiä kielitieteen tuloksia vasten. Hän on joutunut näiden tulosten valossa hylkäämään joskus joitakin kielitieteilijänä hyväksymiään väittämiä.


terv Matti Lund

Kaikkea sitä kuuleekin. Puhtosista puhtosin. Onkohan se pessy oikeen "valkopyykkii" kielihutkimistensa välissä ???
Ja muutenkin sopii "eppäillä" koko emeriiitusta :eek:. Puurot ja vellit taitaa mennä jutuissa sekasin. :cool:
Sanoilla ei paljon perimää Volkan mutkineen selitella...
"Likasista likasin ".
Terv. SARIAINEN :D:

[Giösling]

puhtaus.
Khm.
.... ovat puhtaita arjalaisia...., tätäkö mallia?
tässä tapauksessa,
ovat puhtaita ugrilaisia.

eli että 'alempien rotujen' geenejä ei ole sekoittunut tähän puhdastakin puhtaampaan sukuun...

Jotenkin tällaisista puhtaus-argumenteista tulee mieleen jotkin epätoivottavien ideologioiden haamut.
Kannattiko kyseisen suvun valita juuri tällainen ilmaisu.

Miksi kirjoittaja pistää toistuvasti sanomiaan ja johtopäätöksiään toisten suuhun?

Hieman hillintää, toivon.

[Pekka Hiltunen]

Heh.
Äidinäitini isä oli Luumäen Purasia. Olen selvittänyt kaikki esivanhempihaarat ainakin 1730-luvulle saakka enkä ole löytänyt minkäänlaisia epäpuhtaita aineksia: kaikki olivat syntyneet samassa pitäjässä eivätkä vain jossain päin Etelä-Karjalaa...
PH

[Erkki]

"Poikkeuksellinen sukupuu tarkoittaa, että kaikki sen jäesnet 1750-luvulta lähtien ovat syntyneet Suomessa. Sukuun ei ole myöskään tänä aikana sekoittunut muita kansoja." Mutta selvennyksenä on sitten tekstissä myöhemmin maininta, että suvulla ei ole isälinjanssa kosketusta ulkomaisiin kansoihin. Tämä puhtaus perustuu siis isälinjalta päättelyyn, joka pitäneen paikkansa.

Tästä ei ainakaan minulle selviä miten käsite "suku" on tässä määritelty. Jos suvulla tarkoitetaan Ilmajoella 1721 syntyneen Jacob Jacobinp. Königsbäck-Könnin jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa, niin tuntuu ihmeelliseltä, että yksikään jälkeläinen ei olisi joutunut vierasmaalaisen kanssa avioon. Samoin tuntuu oudolta, että eikö Könneistä kukaan muuttanut Amerikkaan?

SuomiDNA-projektin sivustolla tuo lähtöhenkilö on merkitty I1 haploryhmään kuuluvaksi ja muutamaa (montako ?) sukupolvea aikaisemmin varhainen esi-isä on tullut Suomen kamaralle Skandinavian suunnasta.

Tämä uutinen paljastunee lähipäivinä sellaisen tiedon tuottamaksi, jota on ohjannut kirjoittajan merkittävä väärinymmärrys sekä sukututkimuksen luonteesta että varsinkin DNA-tutkimuksen liittymisestä siihen. En suosittele uutisen takia pillastumista.

[Matti Lund]

Kaikkea sitä kuuleekin. Puhtosista puhtosin. Onkohan se pessy oikeen "valkopyykkii" kielihutkimistensa välissä ???
Ja muutenkin sopii "eppäillä" koko emeriiitusta :eek:. Puurot ja vellit taitaa mennä jutuissa sekasin. :cool:
Sanoilla ei paljon perimää Volkan mutkineen selitella...
"Likasista likasin ".
Terv. SARIAINEN :D:


Minä epäilen kovasti, että Kalevi Wiikiltä olisi alkuunkaan lähtöisin tämä "puhtausklausuuli" ja jos hän olisi sitä sanaa jossain raportissaan käyttänyt, tuskin asiayhteys olisi siinä muotoilussa aivan sama?

Ennemminkin kuulostaa kovin pohojalaasen trossailutoimistosta lähteväiseltä.

Nimittäin, sen mitä olen lukenut Wiikiltä, on ollut ennemminkin päinvastaiseen suuntaan menevää, mutta silloin on liikuttu yleisellä heimotasolla, siis on analysoitu kansanryhmien piirteitä.

Kielianalyysilla on saavutettavissa muutakin tulosta kuin "puuron ja vellin sekoittumista", mutta nimenomaan sitä on jossain määrin tapahtunut ennen vanhaan kielitieteilijöitten keskuudessa, kun on omiin analyyseihin sekoitettu ripaus omaa ideologiaa. Tämä on ollut paheena kielitieteilijöillä ja se on synnyttänyt sangen kyseenalaisia kontribuutioita, joita on otettu käyteaineiksi imbesilleihin ideologioihin.

Nähdäkseni Wiikillä on ollut yritys saada käteensä riittävästi ronskia saippuaa, jolla pestä ja halkaista vanhat puurovellit erilleen. Genetiikassakin saattaisi olla lipeää tämän saippuan halkaisukyvyn aineksena ja spekulaatioiden ja tulkinnallisuuksien poishuuhtomiseksi.

Nyt näyttää Wiikin nimeä käytetyn johonkin päinvastaiseen, mistä olen hänet olevinani tunnistanut.

terv Matti Lund

[Erkki]

Minä epäilen kovasti, että Kalevi Wiikiltä olisi alkuunkaan lähtöisin tämä "puhtausklausuuli" ja jos hän olisi sitä sanaa jossain raportissaan käyttänyt, tuskin asiayhteys olisi siinä muotoilussa aivan sama?

Ennemminkin kuulostaa kovin pohojalaasen trossailutoimistosta lähteväiseltä.



Alkoi kiinnostaa sen verran, että käväisin http://www.pohjalainen.fi/ sivulla ja maksoin 1,50 € päästäkseni lukemaan näköislehdestä tuon "uutisen". Tekstin lainaaminen tähän lienee tekijänoikeuslainsäädännön valossa vähän arveluttavaa, mutta sanon vilpittömästi, että asiatiedoiltaan yhtä heikkoa uutista harvoin näkee. Käykää itse toteamassa.

Ei kannata kommentoida enempää eikä varsinkaan pelihousuja repiä "sukupuhtauden" takia.

[Matti Lund]

Tästä ei ainakaan minulle selviä miten käsite "suku" on tässä määritelty. Jos suvulla tarkoitetaan Ilmajoella 1721 syntyneen Jacob Jacobinp. Königsbäck-Könnin jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa, niin tuntuu ihmeelliseltä, että yksikään jälkeläinen ei olisi joutunut vierasmaalaisen kanssa avioon. Samoin tuntuu oudolta, että eikö Könneistä kukaan muuttanut Amerikkaan?

SuomiDNA-projektin sivustolla tuo lähtöhenkilö on merkitty I1 haploryhmään kuuluvaksi ja muutamaa (montako ?) sukupolvea aikaisemmin varhainen esi-isä on tullut Suomen kamaralle Skandinavian suunnasta.

Tämä uutinen paljastunee lähipäivinä sellaisen tiedon tuottamaksi, jota on ohjannut kirjoittajan merkittävä väärinymmärrys sekä sukututkimuksen luonteesta että varsinkin DNA-tutkimuksen liittymisestä siihen. En suosittele uutisen takia pillastumista.


Tässä on ollut pari viestiä, jossa on pohdittu sitä, kuinka paikallinen suku voikaan olla.


Sen verran kerron yleispiirteenä Könneistä, että se on perustaltaan laajimmalla mahdollisella tavalla eteläpohjalainen, jossa on nimenomaan paljon nainteja pitäjänrajojen yli, mutta on pysytty pitkään aika hyvin Pohjanmaan puitteissa, kunnes on senkin rajojen yli laajennuttu.

Jos tarkastellaan 1500 -luvun ja 1800 -luvun välistä aikaa, siinä voidaan nähdä karkeistaen kaksi vaihetta.

Ensiksi Könnien vanhasta pesäpaikasta Rannon talosta ja Jouppilankylästä on suuntauduttu sukusuhteisiin länteen, Laihialle ja Isoonkyröön. Tästä on todisteita 1500 -luvulta saakka ja tämä vaihe tavallaan päättyy juuri Jaakko Könniin itseensä, jonka äiti oli Laihialla asuneen lautamiehen Sifferi Sifferinpojan tytär Maria. Tämä Sifferi oli syntynyt Isonkyrön Ritaalassa, jossa hänen isoisänsä oli tunnettu lautamies Erkki Markunpoika Kauppila. Sifferi oli Laihialla talollisen Martti Tuomaanpoika Pöyryn vävy ja sitä kautta könniläisten juuret ovat Laihian Kylänpään Pöyryn ja Talson taloissa. Sifferillä oli itselläänkin täysi paja ja Pöyryssä myös. Näistä taloista sukua oli levittäytynyt aina Turkua myöten ja sukusuhteita oli myös ruotsinlieliseen väestöön. Näiden Ylä-Laihian sukusuhteiden lisäksi oli vanhoja sukusuhteita Ala-Laihialle, jonka väki oli 1500 -luvulla ruotsinkielistä. Näiden suhteet varsinkin Vaasan kaupunkiin olivat tiiviit.




Kun seurataan Jaakko Könnin jälkeläisten liikkeitä, havaitaan, että enää ei suuntauduttu niin voittopuolisesti länteen, vaan alettiin naida enemmän Könninluoman itä- ja pohjoispuolisista pitäjistäkin. Ehkäpä tuo uusi asuinpaikkakin on vaikuttanut jonkin verran, mutta sepäntöiden nousulla toimeliaisuuden keskipisteeksi on ollut siihen vaikutusta, vaikkakin tutkimusteni mukaan Jaakko Könni itse oppi opittavat sepäntaidot suurimmalta osaltaan Laihian ja Mustasaaren suunnasta, osin vieläpä ruotsinkielisiltä sepiltä.

Yksi kummallisimmista Könnien perimätiedoista on myytti kukoistavasta Tuppiraudan sepäntalosta. Sieltä kerrotaan Jaakko Könnin monet taitonsa ammentaneen. Talossa oli asunut tunnettuja seppiä, jotka olivat kylläkin muuttaneet sieltä pois Ylä-Satakuntaan ja Hämeeseen isonvihan loppuvuosina jo ennen Jaakko Könnin syntymää ja jättäneet talon useiksi vuosiksi täysin asumattomaksi ja rappeutumaan siksi ajaksi, jolloin Jaakko Könnin omat oppivuodet olivat. Sen jälkeen Tuppiraudan mailla asusteli Mikki Kreinpoika Uppa yrittäin muutamana vuonna jotain veroa maksaa, mutta hänkin jätti Tuppiraudan autioksi, tosin asuen omassa itsellisasumuksessaan talon maalla. Sen aikalaisasiakirjoista saa irti, että Jaakko Jaakonpoika Jaakko-Kokko, jonka renkinä tuleva Jaakko Könni eli Rannon talon poika, oli 17 -vuotiaana, yritti ottaa autiosta tämän Tuppiraudan talon viljelykseen ja muutti sinne Ilmajoelta, mutta Rannon pojan asumisesta sieltä ei ole merkkejä. Ehkäpä hän kävi siellä muuttokuormaa tuomassa ja siten olisi saanut muistoja Tuppiraudan talosta, mutta siihen hänen pestinsä Jaakko Jaakko-Kokon luona on nähtävästi päättynyt. Pian Jaakko Jaakko-Kokkokin jätti Tuppiraudan autioksi eikä siellä ollut taaskaan pariin vuoteen ketään asujaa. Samaan aikaan tuleva Jaakko Könni pysyi tiukasti Ilmajoella.

terv Matti Lund

[Giösling]

Tässä on ollut pari viestiä, jossa on pohdittu sitä, kuinka paikallinen suku voikaan olla.


Sen verran kerron yleispiirteenä Könneistä, että se on perustaltaan laajimmalla mahdollisella tavalla eteläpohjalainen, jossa on nimenomaan paljon nainteja pitäjänrajojen yli, mutta on pysytty pitkään aika hyvin Pohjanmaan puitteissa, kunnes on senkin rajojen yli laajennuttu.

Jos tarkastellaan 1500 -luvun ja 1800 -luvun välistä aikaa, siinä voidaan nähdä karkeistaen kaksi vaihetta.

Ensiksi Könnien vanhasta pesäpaikasta Rannon talosta ja Jouppilankylästä on suuntauduttu sukusuhteisiin länteen, Laihialle ja Isoonkyröön. Tästä on todisteita 1500 -luvulta saakka ja tämä vaihe tavallaan päättyy juuri Jaakko Könniin itseensä, jonka äiti oli Laihialla asuneen lautamiehen Sifferi Sifferinpojan tytär Maria. Tämä Sifferi oli syntynyt Isonkyrön Ritaalassa, jossa hänen isoisänsä oli tunnettu lautamies Erkki Markunpoika Kauppila. Sifferi oli Laihialla talollisen Martti Tuomaanpoika Pöyryn vävy ja sitä kautta könniläisten juuret ovat Laihian Kylänpään Pöyryn ja Talson taloissa. Sifferillä oli itselläänkin täysi paja ja Pöyryssä myös. Näistä taloista sukua oli levittäytynyt aina Turkua myöten ja sukusuhteita oli myös ruotsinlieliseen väestöön. Näiden Ylä-Laihian sukusuhteiden lisäksi oli vanhoja sukusuhteita Ala-Laihialle, jonka väki oli 1500 -luvulla ruotsinkielistä. Näiden suhteet varsinkin Vaasan kaupunkiin olivat tiiviit.




Kun seurataan Jaakko Könnin jälkeläisten liikkeitä, havaitaan, että enää ei suuntauduttu niin voittopuolisesti länteen, vaan alettiin naida enemmän Könninluoman itä- ja pohjoispuolisista pitäjistäkin. Ehkäpä tuo uusi asuinpaikkakin on vaikuttanut jonkin verran, mutta sepäntöiden nousulla toimeliaisuuden keskipisteeksi on ollut siihen vaikutusta, vaikkakin tutkimusteni mukaan Jaakko Könni itse oppi opittavat sepäntaidot suurimmalta osaltaan Laihian ja Mustasaaren suunnasta, osin vieläpä ruotsinkielisiltä sepiltä.

Yksi kummallisimmista Könnien perimätiedoista on myytti kukoistavasta Tuppiraudan sepäntalosta. Sieltä kerrotaan Jaakko Könnin monet taitonsa ammentaneen. Talossa oli asunut tunnettuja seppiä, jotka olivat kylläkin muuttaneet sieltä pois Ylä-Satakuntaan ja Hämeeseen isonvihan loppuvuosina jo ennen Jaakko Könnin syntymää ja jättäneet talon useiksi vuosiksi täysin asumattomaksi ja rappeutumaan siksi ajaksi, jolloin Jaakko Könnin omat oppivuodet olivat. Sen jälkeen Tuppiraudan mailla asusteli Mikki Kreinpoika Uppa yrittäin muutamana vuonna jotain veroa maksaa, mutta hänkin jätti Tuppiraudan autioksi, tosin asuen omassa itsellisasumuksessaan talon maalla. Sen aikalaisasiakirjoista saa irti, että Jaakko Jaakonpoika Jaakko-Kokko, jonka renkinä tuleva Jaakko Könni eli Rannon talon poika, oli 17 -vuotiaana, yritti ottaa autiosta tämän Tuppiraudan talon viljelykseen ja muutti sinne Ilmajoelta, mutta Rannon pojan asumisesta sieltä ei ole merkkejä. Ehkäpä hän kävi siellä muuttokuormaa tuomassa ja siten olisi saanut muistoja Tuppiraudan talosta, mutta siihen hänen pestinsä Jaakko Jaakko-Kokon luona on nähtävästi päättynyt. Pian Jaakko Jaakko-Kokkokin jätti Tuppiraudan autioksi eikä siellä ollut taaskaan pariin vuoteen ketään asujaa. Samaan aikaan tuleva Jaakko Könni pysyi tiukasti Ilmajoella.

terv Matti Lund


Miten "laajimmalla mahdollisella tavalla eteläpohjalainen" (s.o. Könni-suku?)
on sellaiseksi mitattu?

Enkö ymmärrä enää suomenkieltä, vai onko kirjoittaja valinnut (yli-) sanansa huonosti?

[Heikki Koskela]

Kirjoituksen teki kiinnostavaksi se, että sen avulla luotiin erittäin kiilloitettu kuva tavallisesta eteläpohjalaisesta suvusta, jonka tausta on pääosin talonpoikainen. Kirjoitus oli mielestäni sukututkimuksellisesti tietyllä tavalla vääristynyt ja antoi hyvin positiivsen kuvan tavoitteena tehdä juuri tästä suvusta ylivertainen muihin pohjalaisiin sukuihin nähden.

Olen kovasti tutkinut eteläpohjalaisia sukuja ja minulla on tiettyjä kononaisuuksia omalla koneellani ainakin 1700-luvun ensipuoliskolta alkaen - mukaan luettuna oma sukun isäni puolelta. Voisin saada kokoon vastaavanlaisen sukokoknaisuuden muutamassa kuukaudessa eikä se juuri poikkeaisi tekstissä mainitusta suvusta.

Täältä alueelta ei oikeastaan saakkaan muita kokonaisuuksia kuin talonpoikaissukuja ja levinneisyys pysyisi melko suppealla alueella. Niistä tulisi kyllä varmaan yhtä "puhtaita" sukuja kuin tekstissä mainittu. Kysymys näyttää olevan vain siitä miten suku markkinoidaan ulospäin. Könnin suku on markkinoitu hyvin vaikka ehkä realiteetit eivät sitä edellytä. En tarkoita sitä, etteikö Könnin suku ole taidollisesti aivan erinomainen suku. Me kaikki tiedämme mm. Könninkellon hienon historian, joka on vertaansa vailla Etelä-Pohjanmaalla.

Lisäksi on muistettava eteläpohjalainen perusluonne: "Minä oon meiltä ja muut on meirän krannista"! Kaikki täällä meilläpäin on komiaa - likatkin.

[EeroK]

Se on nyt todistettu, että eteläpohjalainen Könnin suku on puhtain mahdollinen haaras Suomessa. Kaksi suomalaista geenitutkijaa (Kalevi Wiik ja Lauri KOskinen) on päätynyt kyseiseen lopputulokseen. Asiasta on pidetty esitelmä Seinäjoella Könnin sukukokouksessa.

Olen jälleen heikohkon käsityskykyni takia ymmällä. Miten tuo puhtaus mitataan? Yksi perustelu on tekstissä kyllä mainittu: "Poikkeuksellinen sukupuu tarkoittaa, että kaikki sen jäesnet 1750-luvulta lähtien ovat syntyneet Suomessa. Sukuun ei ole myöskään tänä aikana sekoittunut muita kansoja." Mutta selvennyksenä on sitten tekstissä myöhemmin maininta, että suvulla ei ole isälinjanssa kosketusta ulkomaisiin kansoihin. Tämä puhtaus perustuu siis isälinjalta päättelyyn, joka pitäneen paikkansa.
Eiköhän tuohon kyseiseen lopputulokseen päätynyt jutun kirjoittanut heikohkohkon käsityskyvyn omaava ja geneettisestä geneaologiasta mitään tietämätön toimittaja. Wiik ja Koskinen sentään tuntevat asian niin hyvin, etteivät tuollaista möläyttäisi.

[Erkki]

Tässä on ollut pari viestiä, jossa on pohdittu sitä, kuinka paikallinen suku voikaan olla.


Alkuperäinen tarkoitukseni oli viedä keskustelua siihen suuntaan, että miten suku kussakin tapauksessa määritellään.

Esimerkki 1. minun sukuani ovat minun lapseni puolisoineen jne.

Esimerkki 2. minun sukuani ovat kaikki esivanhempani hamaan iankaikkisuuteen ja näiden kaikkien lapset puolisoineen jne tähän päivään saakka.

Esimerkki 3. minun sukuani ovat sen esivanhemmistani löytyneen mahtimiehen jälkeläiset, jonka jälkeläinen minä erikoisesti ja ylpeänä haluan olla.

Kaikkia tyyppejä sukulaisuuksista olen havainnut.

Mutta miten esim. tämän päivän Könnit ovat suku-käsitteensä ratkaisseet.

[Matti Lund]

Miten "laajimmalla mahdollisella tavalla eteläpohjalainen" (s.o. Könni-suku?)
on sellaiseksi mitattu?

Enkö ymmärrä enää suomenkieltä, vai onko kirjoittaja valinnut (yli-) sanansa huonosti?


Suvun naimakaupoissa näyttävät yhdistyneen tietyt suvut eri puolilta Etelä-Pohjanmaalta, joten se ei ollut taipumuksiltaan yhteen vetovoimakeskukseen keskittäytyvä suku kuten edellisissä viesteissä annetut esimerkit muualta sangen suppean alueen "puhtaudesta". Könnit pyrkivät alueellisesti laajentumaan, eivät olleet taipuvaisia jäämään yhteen kohtaan, ja tämä oli ehkäpä eräs heidän menestyspiirteistään ja saattoi auttaa heitä tunnistamaan paremmin omat lahjakkuustekijänsä?

Esimerksiksi se, mikä minua itseäni erottaa useimmista Könneistä, on se, että esivanhempani jämähtivät lähes nykyaikaan asti sille suppeammalle alueelle, siihen 3-4 pitäjän alueeseen, josta heidän sisaruksensa ja serkkunsa, Könnit ponnistivat, paljon laajemmalle alueelle, lähes koko maakuntaan. Kun genetiikasta tämä keskustelu aloitettiin, niin itse koen, kun olen Könnejä kohdannut, että he ovat fysionomialtaan hyvin erilaisia kuin lähisukuni, eli heihin olisivat lyöneet enemmän leimansa laajentuessa saadut geenit kuin lähtöalueen geenit.

Jaakko Könnin isä ja isoisä olivat joutuneet suuriin vaikeuksiin Rannon talon kanssa ja he olivat pudonneet johtavien talollisten kelkasta sivupoluille ja talo mennyt rappiolle. Talosta syntyi katkeria riitoja suvun keskuudessa jo ennen tulevan Jaakko Könnin syntymää. Selvästikin heidän esi-isänsä olivat olleet talollisten ylemmässä kastissa ja tätä heijasti vielä se, että Jaakon isä avioitui Laihian Pöyryn sukuun kuuluvan kanssa. Pöyry oli maakunnan suurimpiin taloihin kuuluvaa kastia, oli vanha ratsumiestalo, ja monin tavoin kytkeytynyt sikäläisiin talonpoikaisiin "vallassukuihin" ja alempaan säätyväkeen; ja oli kohtalaisessa kunnossa. Jaakko Könni johti tavallisesta edukseen erottuvilla sepäntöillä ja suurella aherruksella suvun uuteen nousuun.

Osaltaan lisääntyvä maine lienee laajentanut könniläisten suhdeverkkoja ja tämä heijastui naimakaupoissakin, joiden alueellinen sektori alkoi laajeta enemmän kuin talonpoikaisväessä keskimäärin.



terv Matti Lund

[Giösling]

Mutta se mittaustapa?

Kuka toimi tuomarina?

Mitkä olivat valintakriteerit?

Julkistettiinko voitto muuallakin kuin Suku Forumilla?

[Jari Nykänen]

No kyllä melko puhtaat (vaikka vähän multaiset ja saviset) on meikäläisenkin sukujuuret:

Isänisänisänisän (IIIisä) esivanhemmat 1600-luvun alkuun savolaista nykässukua ... ei näy minkäänlaista vierasveristä, tosin pohjalaisten mukaan savolaiset ei taida olla suomalaisia. IIIäidin sukua en ole päässyt pidemmälle.

IIÄisän suvusta löytyy 1600 luvulta ulkolaista verta; Benedikt Masalin Inkerinmaalta, Erik Stenrothin vanhemmista en tiedä ovatko puhtaita suomalaisia vai ulkomaanpellejä. IIÄäidin menee Saarijärven Liimataisista Soiniin Vilppu Keisariin Hämäläisen Pietarin vävyyn, joten suomalaista 1500-luvulle.

Äidin puolelta löytyy jonkin verran ulkomaalaista taustaa

ÄÄIisänisä kokonaan hämäläistä (Nastola Ahtiala) talonpoikaisjuurta. ÄÄIIäidin puolella on muutama kirkonmies joilta voi löytyä ulkolaista verta; Arvid Erik Sorthaniuksen appi Nicolaus Lindormi sekä anopin äidin isä Anders Bartholdi ja ei kirkollista anopin isä Daniel Wellamsson Serlachius ...

ÄÄäidinisän puolelta löytyy aatelisen äpärä Petter Dufva, kirkonkirjoihin isäksi merkitty Petter Johan Taube. ÄÄÄäidin puolelta taas Asikkala-Lammin seudun talonpoikaisjuurta.

Äidinisän suku on jäänyt myös selvittämättä (ÄIisä Vuolenkoskella työmiehenä, kotoisin Sysmästä(?). ÄIäiti Vuolenkoskelta talollisen tytär(?))

Joten ei kai sitä nyt kovin paljon ole ulkolaista verta minuunkaan siunaantunut ... mutta ainakin joka sukuhaarasta on peritty itsepäinen luonne. :D:

[Heikki Koskela]

No kyllä melko puhtaat (vaikka vähän multaiset ja saviset) on meikäläisenkin sukujuuret:

Isänisänisänisän (IIIisä) esivanhemmat 1600-luvun alkuun savolaista nykässukua ... ei näy minkäänlaista vierasveristä, tosin pohjalaisten mukaan savolaiset ei taida olla suomalaisia.

Eivät olekaan:D:! Ainakaan sen armeijankaverin mukaan vuonna 1955. Olimme silloin RUK:ssa ja kyseinen savolainen - ilmiselvästi piällysmiehen vikkaa - ilmoitti juhlallisesti meille pohjalaisjunteille, että alkaa tehdä sanakirjaa nimellä: "Tuhat sanaa savoa suomalaisille". Ei ehtinyt silloin vielä jakeluun. Lappalainen oli nimeltään (erikoinen sukunimi savolaiselle).

[Pekka Hiltunen]

Hei,

noiden tietojen varassa kuullostaa oudolta. Miten on määritelty geeniperimä, joka on puhtaasti "suomalainen"? Länsisuomalainen vai itäsuomalainen, eikös niissä pitänyt olla vissi ero? Ja missä kohtaa marssia Afrikasta Pohjanmaalle sekoittuminen "muihin" on lopetettu?

Olen jostain lukenut Könni-nimen juontuvan Köningsbäckistä.

Länsirannikon asuttaminen aloitettiin unioniaikana keskiajan lopulla. Luulen, että yksi etappi Afrikasta pohjoista kohti on voinut olla Raision Köningsbäck eli Kuninkoja.
PH

[Tuulakki]

Se on nyt todistettu, että eteläpohjalainen Könnin suku on puhtain mahdollinen haaras Suomessa. Kaksi suomalaista geenitutkijaa (Kalevi Wiik ja Lauri KOskinen) on päätynyt kyseiseen lopputulokseen. Asiasta on pidetty esitelmä Seinäjoella Könnin sukukokouksessa.

Olen jälleen heikohkon käsityskykyni takia ymmällä. Miten tuo puhtaus mitataan? Yksi perustelu on tekstissä kyllä mainittu: "Poikkeuksellinen sukupuu tarkoittaa, että kaikki sen jäsenet 1750-luvulta lähtien ovat syntyneet Suomessa. Sukuun ei ole myöskään tänä aikana sekoittunut muita kansoja." Mutta selvennyksenä on sitten tekstissä myöhemmin maininta, että suvulla ei ole isälinjassa kosketusta ulkomaisiin kansoihin. Tämä puhtaus perustuu siis isälinjalta päättelyyn, joka pitäneen paikkansa.

En oikein ymmärrä tätä väitettä. Isänpuoleinen sukuni on v. 1733 syntyneen mieshenkilön mukaan samasta pitäjästä ja samasta talosta (Mynämäki, psot osin Karjala Tl), ja tämän henkilön isän esipolvet löytyvät toisesta pitäjästä (Taivassalo) ainakin n. v. 1642 syntyneeseen henkilöön asti. Kaikkien tämän isäni isälinjan miesten puolisot ovat myös olleet "paikkakuntalaisia" - isänäitini tosin on syntynyt kolmannessa pitäjässä, Lokalahdella, jossa vanhemmat asuivat lyhyen aikaa.

Näitä yhtä ja samaa suvun taloa hoitaneiden isäntien luetteloita Suomessa lienee runsaasti n. 300 vuoden ajalta, joten en mitenkään ymmärrä, mitä erityistä Könnin suvun isälinjassa on? En myöskään ymmärrä lausetta "kaikki suvun jäsenet 1750-luvulta alkaen syntyneet Suomessa". Tarkoittaako tämä, että suvussa on tehty luettelo myös isälinjan sisarusten jokaikisestä jälkeläisistä tähän päivään asti? Kaikki-sana on aika vahva määrite suvun jäsenistä.

Neljästä isovanhemmastani isoäitien isä- tai äitilinjojen esipolvilinjoista löytyy ulkomaalainen (Saksa) viimeistään 1600-luvulla syntynyt esivanhempi... joten ihan "puhdassukuinen" en sitten liene minäkään :), vaikka isoisien suorista esipolvilinjoista ei ainakaan 1600-luvulta alkaen löydykään ulkomaalaisia geenejä? Kauemmaksi menneisyyteen ei ole vielä tutkimuksia tehty.

Onkohan kuitenkin todennäköisempää, että harvasta suvusta loppujen lopuksi löytyy ulkomaalaisia henkilöitä viimeisten 300 vuoden ajalta? Ruotsin vallan aikaisia Ruotsin puolella syntyneitä ja kuninkaan tänne lähettämiä henkilöitä ei varsinaisesti voitane pitää ulkomaalaisina? Vai voidaanko? Sama kysymys voitaisiin siinä tapauksessa esittää autonomian aikana idän suunnalta Suomeen tulleista henkilöistä?

Mielenkiintoinen näkökulma esipolviimme, toden totta!

[Erkki]

Kukaan muu aloittajan lyhyttä lainausta lukuunottamatta ei ole viitannut tämän päivän 14.9.2009 'Pohjalainen' sanomalehdessä olleeseen alkuperäiseen uutiseen kokonaisuudessaan, niin laitan sen tähän silläkin uhalla, että tekstin lainaaminen lähde mainiten olisi rikollista.

Mutta arvioikaa itse onko tuo teksti yhtä pitävä professori Kalevi Wiikin ja SuomiDNA-projektin admininstraattori Lauri Koskisen käsityksistä, vai onko tieto 'hovissa' muuttunut. Ainakin minä arvostan heitä kumpaakin DNA-tutkimuksen ja sukututkimuksen yhdistäjinä.


"
Könnin suku edustaa puhtainta mahdollista haaraa Suomessa
Könnin suku voi olla erityisen ylpeä juuristaan, sillä se edustaa DNA-testien perusteella puhtainta mahdollista suomalaishaaraa. Poikkeuksellinen sukupuu tarkoittaa, että kaikki sen jäsenet 1750-luvulta lähtien ovat syntyneet Suomessa. Sukuun ei ole myöskään tänä aikana sekoittunut muita kansoja.
SEINÄJOKI
Seppo Kontunen
Könnin vaiheet on pystytty luotaamaan 1750-luvulle saakka. Avuksi otettu DNA-tutkimus osoittaa, että suvulla ovat erityisen vahvat juuret Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla.
Asia nousi esiin lauantaina Seinäjoella pidetyssä Könnin sukukokouksessa. Paikalla oli 200 suvun jäsentä.
Geenitutkijat, professori Kalevi Wiik ja Suomi Dna-administraattori Lauri Koskinen selvittivät luennoissaan suomalaisten ja könniläisten juuria ja mistä suomalaiset ovat ylipäätään tulleet.
Professori Kalevi Wiikin mukaan Könnin suku ja 30 prosenttia suomalaisista kuuluu I eli Iivari DNA-ryhmään. Eteläpohjalaisista heitä on 50 prosenttia.
— Samaan ryhmään kuuluu puolet ruotsalaisista. Tämä antaa myös osviittaa, mistä Iivari-haara on aikoinaan tullut. Esi-isän arvellaan syntyneen 15 000 vuotta sitten jossain Balkanilla. Hänen kauttaan syntyi kaksi poikaa, joista toinen jäi etelään ja toinen suuntasi Baltian kautta pohjolaan ja Suomeen.
— Suomalaisista naisista tavallisin on H eli Helena-tyyppi. DNA:n
perusteella naissukukuntamme kuuluu yleiseurooppalaiseen tyyppiin. He ovat näin ollen huomattavasti kansainvälisempiä juuriltaan kuin miehet.
Suomi DNA-projekti ja Könnin oltermannikunnan DNA-tutkimus pohjautuu Suomi DNA-administraattori Lauri Koskisen mukaan amerikkalaiseen 150 000 vertailutuloksen pankkiin.
— Selvitys osoittaa, että Könnin suvun isälinjassa ei ole kosketusta ulkomaisiin kansoihin. Könnin tämä puoli onkin erittäin yhtenäinen, eli se on lähtenyt matkaan yhdestä kantaisästä. Kantaäiti sen sijaan on syntynyt saamelaisella poronhoitoalueella. Tätä samaa saamelaistyyppiä on näkyvissä kovasti muuallakin Etelä-Suomen alueella.
Jalasjärveläissyntyinen Juhani Aittomäki kertoo DNA-tutkimuksen olevan maassamme hyvin nuorta.
— Se alkoi 2000-luvun alussa. Tähänastisten DNA-selvitysten perusteella Könnin sukuun kuuluu teoreettisen arvion mukaan 12 000–15 000 henkeä, jo kuolleet mukaan lukien.

Kuvateksti:
Geenitutkijat, professori Kalevi Wiikin mukaan jokaisella ihmisellä on oma DNA-laatu ja suomalaiset miehet edustavat neljää pääryhmää: I, N, R1a ja R1b. Eteläpohjalaisista puolet kuuluu Könnin suvun kanssa samaan I-tyyppiin eli Iivariin.
HARRI TOIVOLA
"

[M.Sjostrom]

tämä y-DNAn Iivari-haploryhmähän on mitä selvimmin indoeurooppalainen linja, eikä suinkaan ugrilainen linja.

siinä mielessä, sille valittu mielivaltainen nimi, Iivari (ruots. Ivar, tansk. Iver), on aika osuva. Olisikin huono vitsi valita juuri sille jokin suomalaisperäinen nimi...

Mutta minusta on huvittavaa (ja tietämättömyyden osoittavaa surkuhupaisuutta), että indoeurooppalaista, ja ilmeisesti juuri Ruotsin kautta (ja germaanikansan välityksellä) kulkeutunutta, patrilinjaa joku kehtaa ryhtyä käyttämään todisteena 'puhtaasta suomalaisuudesta'. Sehän on näyttö pikemminkin oikeastaan päinvastaisesta, eli germaanisesta (indoeurooppalaisesta) verenperinnöstä alueella, jossa puhutaan suomalais-ugrilaista kieltä.

[KimmoK2]

Mielenkiintoisia ovat väitteet. Yksi perustavanlaatuinen asia jutussa (itse tutkimukseen puuttumatta) mättää: otsikon väittämä olisi todennettavissa vain, jos kaikki suomalaiset suvut olisi tutkittu ko. tavalla ja Könni havaittu niistä vertailussa "puhtaimmaksi". Todellisuudessa Könnit voivat olla siksi korkeintaan puhtain tunnettu suku. Voihan toki olla niin, että vielä "puhtaampia" sukuja luuraa siellä täällä, mutta niitä ei tunneta ts. ole tutkittu.
Tutkimuksesta yleensä: mielenkiintoista, että perimän vähäinen sekoittuminen ymmärretään tutkimuksessa positiiviseksi seikaksi, vaikka darwinismin näkökulmasta muuntelun vähäisyys ei sellainen ole.

[Sami Lehtonen]

Artikkeli on kyllä mennyt varsin paljon metsään siitä, mitä Wiik ja Koskinen ovat yhdessä puuhanneet. Olisiko niin, että Könnin sukua testatessa on useista sukuhaaroista saatu yhtäpitäviä tuloksia siten, että niidenkin perusteella voidaan olla sitä mieltä, ettei jyvien joukkoon ole päässyt kovasti akanoita.

Muuten en ihan täysin ymmärrä Wiikin teorioiden pohjana olevia käsityksiä. Minusta kun kieli ei ole millään tavalla geeniperimään sidottu ominaisuus ja on olemassa useita esimerkkejä siitä, kuinka siirtyvä populaatio omaksuu toisen populaation kielen tai ainakin osia siitä. Samoin on esimerkkejä siitä, että täysin eri kieltä puhuvat kansat käyttävät muinaisten asujien käyttämiä paikannimiä tai kuinka kauppa- ym. suhteet ovat tuoneet sanavaihtoa kielien välille. Tässä valossa on kovin vaikeaa lähteä esittämään mitään verifioitavissa olevaa hypoteesia kansojen liikkeistä pelkästään kielitieteen keinoin. Jos taas otamme pohjaksi DNA-tutkimukset, niin ne riittävät yksinäänkin osoittamaan todennäköisen kulkusuunnan, jota kielitiede ei voi erityisesti vahvistaa - saati sitten, että sillä voitaisiin kumota geneettisen perimän osoittama sukulaisuussuhde eri alueiden populaatioiden välillä.

Puhtauteen liittyen laitan tähän vielä pienen loppukevennyksen. Tälläkin pätkällä on tekijänoikeus, mutta lyhyenä lainana se mennee sitaattioikeuden piiriin:
"Herra antoi Herra otti
tyydy siihen hottentotti
Tasa-arvohan on silkkaa jumalanpilkkaa
Olen buuri Johannesburgista
kiitän Herraa hyvästä tuurista,
ettei mussa virtaa neekeriveren tilkkaa"
san. Mikko Saarela

[Pekka Hiltunen]

Evoluutiobiologisesta näkökulmasta tarkastellen saattaa p.o. suku osoittautua mitä "epäpuhtaimmaksi": tietyillä ominaisuuksilla on voimakkaampi taipumus periytyä kuin toisilla - muutoinhan emme mitenkään voisi olla täällä tämmöisiä pähkäilemässä. Katovuosien jälkeen näet sai Kaikkeuden Herra enemmittä aherruksitta aittansa täyteen niin, että vain vahvimmat yksilöt jäivät jatkamaan sukuaan tänne paratiisin portinpieleen.

Jos, ja kun mainittu suku edelleen on hengissä, voidaan 100-prosenttisella varmuudella esittää, että suvussa on vähintään yksi, mutta todennäköisesti useampikin esivanhempi, jolla oli geeneissään kymmeniä tuhansia vuosia sitten Itä-Afrikan hautavajoamasta Etiopian kautta Eurooppaan siirtyneitä ylivertaisia alleeleja (tahi persoonallisia ominaisuuksia), jotka epäilemättä esiintyivät myös vaikkapa frankkien kuningas Kaarle Suurella.

Kenties nykypäivän genealogien jälkipolvet vielä löytävät tästä(-kin) suvusta "putipuhtaaksi viljeltyjä" Egyptin faarao Seti I:n tai Persian kuningatar Esterin DNA-sekvenssejä...
PH

[skoykka]

Miten Könnit voivat olla puhtaampia kuin muut suomalaiset suvut? Meidän suvussa on sama SEKOITUS I1+U5 eli ruotsalaista ja lappalaista.
Aletaanko taas etsiä jotain rotupuhtautta? Nämä I1-miehet ovat tulleet tänne Suomenniemelle paljon myöhemmin kuin U5-naiset ja matkan varrella vaihtaneet kieltä ehkä useammankin kerran.:rolleyes:

[Erkki]

Tämä on peräti masentava viestiketju. On monen kirjoittajan voimin ryhdytty toistamaan samomalehteen kirjoitettua tietämättömyydelle rakentunutta uutista DNA-tutkimuksen eräästä osa-alueesta. Asiasta täysin pihalla olleen toimittajan (?) kirjoituksessa ei ole päätä eikä häntää.

Vielä masentavampaa on, että riehaannutaan monen kirjoittajan voimin etsimään ja peräti löytämään kaikesta tiedosta tyhjästä uutisesta viitteitä rotuhygieniaan. Pikkuisen lähdekritiikkiä nyt, kiitos.

Toivon, että luette alkuperäisen uutisen ketjun viestistä n:o 25. Siinä on alkuperäinen juttu. Jos olet sitä mieltä, että siinä kuvattaisiin professori Kalevi Wiikin ja SuomiDNA-projektin admininstraattori Lauri Koskisen tilaisuudessa lausumia käsityksiä, niin ole hyvä, ota suoraan heihin yhteyttä ja varmistu.

SuomiDNA-projektin sivuilta löytyy Jacob Jacobinp Königsberg-Könnin s. 1721 Ilmajoki yhden jälkeläisen antama näyte, joka sijoittuu haploryhmään I1. Tämä viittaa siihen, että näytteenantajan mieslinjan varhaisen esi-isän tulo Suomeen on tapahtunut lännen suunnalta, ilmeisesti Ruotsista. Ajankohta saattaa mennä kirjallisten dokumenttien ulkopuolelle. Sama tulos tulisi mahdollisesti muiltakin mainitun lähtöhenkilön suoran mieslinjan jälkeläiseltä.

P.S. Oma haploryhmäni on I1d.

[Heikki Koskela]

Tämä on peräti masentava viestiketju. On monen kirjoittajan voimin ryhdytty toistamaan samomalehteen kirjoitettua tietämättömyydelle rakentunutta uutista DNA-tutkimuksen eräästä osa-alueesta. Asiasta täysin pihalla olleen toimittajan (?) kirjoituksessa ei ole päätä eikä häntää.

Vielä masentavampaa on, että riehaannutaan monen kirjoittajan voimin etsimään ja peräti löytämään kaikesta tiedosta tyhjästä uutisesta viitteitä rotuhygieniaan. Pikkuisen lähdekritiikkiä nyt, kiitos.

Toivon, että luette alkuperäisen uutisen ketjun viestistä n:o 25. Siinä on alkuperäinen juttu. Jos olet sitä mieltä, että siinä kuvattaisiin professori Kalevi Wiikin ja SuomiDNA-projektin admininstraattori Lauri Koskisen tilaisuudessa lausumia käsityksiä, niin ole hyvä, ota suoraan heihin yhteyttä ja varmistu.

Minä luulin auttavani kaikkia niitä tuhansia tämänkin Forumin lukijoita, jotka saattavat lukea kyseisen tekstin joko suoraan lehdestä tai sitten tekemästäni referaatista ja päätyisivät tekemään omat johtopäätöksensä tavasta miten sukukirjoja tehdään. Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta tässä yhteydessä DNA-tutkimus lainkaan vaan se tyyli, jolla asioita käsitellään julkisesti. En omista kyseistä tutkimusta kirjana, mutta niin sokea ei toimittajakaan voi olla, etteikö tekstistä välittyisi itse tuotteen olemus.

Haluan korostaa, että sukukirjan sanoman tulisi olla objektiivinen ja tosiasioihin perustuva. Kyseisen teksin luettuani minulle jäi mielikuva poikkeuksellisen hyvästä suvusta malliin "meidän lapset ja naapurin kakarat". Sen vuoksi minulle tuli vähän vieroksuva tuntemus ja sen vuoksi kannan tyhmyyden viittaa harteillani.

[Seppo Niinioja]

Tämä on peräti masentava viestiketju. On monen kirjoittajan voimin ryhdytty toistamaan samomalehteen kirjoitettua tietämättömyydelle rakentunutta uutista DNA-tutkimuksen eräästä osa-alueesta. Asiasta täysin pihalla olleen toimittajan (?) kirjoituksessa ei ole päätä eikä häntää.

Näin on, vaikka en haploryhmääni tiedäkään, enkä tiedä uskallanko sitä ruveta tutkittamaankaan. Jos vaikka ilmenisi, että olen Suomen likaisinta sukua, samaa juurta hutsien ja/tai tutujen kanssa, kumpi noista nyt olikaan tehokkaampi kansanmurhaaja, tai Idi Amin -vainajan etäserkku. Asiakirjalöydöt tosin eivät siihen viittaa, tai sitten on pojasta polvi parantunut.

Seppo Niinioja

[Juha]

Pistänpä minäkin lusikkani soppaan:


Käsi ylös kuka kuuluu vain yhteen sukuun?

Itse käsittääkseni kuulun jo isovanhempieni osalta ainakin neljään eri sukuun... joten miten ihmeessä voin olla sen kummemmin suomalainen/skandinaavi/itäeurooppalainen/balttilainen/tiesmikäyhdistelmäedellämainituista.

Koko sukukäsite tuppaa ainakin itselläni hämärtymään joskus - en haluaisi nostaa yhtään esi-isääni tai äitiäni sen kummemmin pallin päälle. Tasan tarkkaan niitä kaikkia on tarvittu, jotta meikäläinenkin on tänne tupsahtanut.

Sinänsä mielenkiintoinen tutkimus, mutta olen täysin samaa mieltä Heikki Koskelan kanssa sen julkipanosta

Juha

[Matti Lund]

Minä luulin auttavani kaikkia niitä tuhansia tämänkin Forumin lukijoita, jotka saattavat lukea kyseisen tekstin joko suoraan lehdestä tai sitten tekemästäni referaatista ja päätyisivät tekemään omat johtopäätöksensä tavasta miten sukukirjoja tehdään. Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta tässä yhteydessä DNA-tutkimus lainkaan vaan se tyyli, jolla asioita käsitellään julkisesti. En omista kyseistä tutkimusta kirjana, mutta niin sokea ei toimittajakaan voi olla, etteikö tekstistä välittyisi itse tuotteen olemus.

Haluan korostaa, että sukukirjan sanoman tulisi olla objektiivinen ja tosiasioihin perustuva. Kyseisen teksin luettuani minulle jäi mielikuva poikkeuksellisen hyvästä suvusta malliin "meidän lapset ja naapurin kakarat". Sen vuoksi minulle tuli vähän vieroksuva tuntemus ja sen vuoksi kannan tyhmyyden viittaa harteillani.


Hei, kyllä Sinä ihan suotavasti esiinnostettavan aiheen otat esille Könnin "hutkimuksen" kannustamana. Turha siitä on kiittää omaa "tyhmyyttä".

Könneillä on tavallisuudesta erottavat perinteet oman kuvan kiillottamisessa ja siloittelemisessa, jolle he eivät mahda mitään, tai me emme mahda mitään. Jo 1800 -luvulla kävivät Helsingin ja Turun toimittajat ihmettelemässä Ilmajoella Könnien kädentöitä ja haastattelemassa silloisia könniläisiä, jotka niitä ylpeinä esittelivät. Lehtiartikkelit olivat sangen hymisteleviä ja panivat liikkeelle myyttejä, joita osin haastateltavat ruokkivat. Tiedoissa oli ns. totuuden siemen, mutta ne heittivät yli laidan vähän siellä sun täällä. Jos suvun naisia olisi samassa yhteydessä haastateltu ja heidän aatoksiansa kirjattu, uskoisin kuvan olevan realistisemman ja perimätietojen luonnehdintojen lähempänä todellisuutta.

Siitä lähtien Könnin suku on keskittynyt suvun ylpeyden aiheisiin, ennen muuta kädentaitoihin, joihin on ollut suuri innostus. Tässä luonnollisesti yhdistyvät kaksi piirrettä, jotka ärsyttävät vaatimattomuuteen ja piiloutumiseen taipuvaisia kansanryhmiä: ammattimiehiin liittyvä ylpeily, joka on perinteisten käsityöläisten perusominaisuuksia, ja eteläpohjalaisiin liittyvä uhoaminen omista saavutuksistaan.

Könneistä laadittuihin 1800 -luvun artikkeleihin liittyy myös selvästi kansanvalistusta, jossa korostettiin Könnien esimerkin kautta ahkeruutta ja yrittäjyyttä, joka valistus sekin uppoaa liukkaimmin Etelä-Pohjanmaalle.

Ei Könnejä kuitenkaan voi pitää sen epärehellisempinä kuin muitakaan pohjalaisia. Kysymys on ennemminkin keskittymisestä siihen yhteen asiaan, joka saattaa vaikuttaa ulkopuolisesta oudoksuttavalta. Kyllä Könneillä ovat omat häijyynsä ja mustat lampaansa, mutta tuskin niitä varsinaisesti peitellään. Niitä kohtaan ei vain tunneta heidän keskuudessaan mielenkiintoa siinä määrin kuin monissa muissa suvuissa, vaikkapa esimerkiksi Keisarin suvussa.

Paljon puhutun artikkelin uutisointitapa oli tosiaan tyhmyydessään lyömätön "ankka" ja asenteellisuudeltaan kuin tuulahdus saksalaisten rotuoppien kulta-ajalta vuossadan takaa.

Itse "tutkimustulosta" voidaan luonnehtia "nollatutkimukseksi": se ei tuo sukututkimuksellisesti mitään sellaista uutta tietoa tai johtopäätöstä, jota ei voitaisi vetää suvusta saaduista tiedoista vanhoista asiakirjalähteistä, joista huomattavaa osaa Jaakko Könnin esipolvia voidaan jäljittää 1500 -luvun puoliväliin saakka. Niiden perusteella mainittu haploryhmä oli täysin odotettu.

terv Matti Lund

Ps. Hyvät pisteet Sinulle, että kiinnitit huomiota tähän aiheeseen.

[Giösling]

Mitä Könni-suku on tehnyt, ansaitakseen moisen toimituksen?

Keskitytäänpä konkreettisiin kädentöihin mieluummin.

Hankin keväällä omistukseeni Ilmolassa signeeratun aidon könninkellon
"ukkokellon", jossa on täysin toimintakuntoinen koneisto.

Komea kuin mikä tuvassani ja taattua pohjalaista työtä, josta suku syystä
voi olla ylpeä, kuten nykyomistajansakin.

[Erkki]

Minä luulin auttavani kaikkia niitä tuhansia tämänkin Forumin lukijoita, jotka saattavat lukea kyseisen tekstin joko suoraan lehdestä tai sitten tekemästäni referaatista ja päätyisivät tekemään omat johtopäätöksensä tavasta miten sukukirjoja tehdään. Henkilökohtaisesti minua ei kiinnosta tässä yhteydessä DNA-tutkimus lainkaan vaan se tyyli, jolla asioita käsitellään julkisesti. En omista kyseistä tutkimusta kirjana, mutta niin sokea ei toimittajakaan voi olla, etteikö tekstistä välittyisi itse tuotteen olemus.

Haluan korostaa, että sukukirjan sanoman tulisi olla objektiivinen ja tosiasioihin perustuva. Kyseisen teksin luettuani minulle jäi mielikuva poikkeuksellisen hyvästä suvusta malliin "meidän lapset ja naapurin kakarat". Sen vuoksi minulle tuli vähän vieroksuva tuntemus ja sen vuoksi kannan tyhmyyden viittaa harteillani.

Mistä "sukukirjasta" sinä nyt puhut? Voisitko antaa linkin tms. tiedon, että pääsisi vilkaisemaan.

Minä en ole havainnut muuta "julkaisua" kuin Pohjalaisen toimittajan viittilöinnit Wiikin ja Koskisen luentoihin. Könnin suvun nettisivuilla mainitaan kaksi luentoa; Kalevi Wiik - mistä suomalaiset ovat tulleet sekä Lauri Koskinen - SuomiDNA-projekti ja Könnin oltermannikunnan DNA-tutkimus.

Minä en aiheiden perusteella pitäisi kumpaakaan noista "sukukirjana" enkä varsinkaan sellaisen tekoon opastavana.

Sen verran plarasin noita nettisivuja, että kyseessä näyttää olevan suku, jolla on kunnioitusta herättävä historia, eikä heillä ole tullut mieleen sitä unohtaa.

[Heikki Koskela]

Mistä "sukukirjasta" sinä nyt puhut? Voisitko antaa linkin tms. tiedon, että pääsisi vilkaisemaan.

Minä en ole havainnut muuta "julkaisua" kuin Pohjalaisen toimittajan viittilöinnit Wiikin ja Koskisen luentoihin. Könnin suvun nettisivuilla mainitaan kaksi luentoa; Kalevi Wiik - mistä suomalaiset ovat tulleet sekä Lauri Koskinen - SuomiDNA-projekti ja Könnin oltermannikunnan DNA-tutkimus.

Minä en aiheiden perusteella pitäisi kumpaakaan noista "sukukirjana" enkä varsinkaan sellaisen tekoon opastavana.

Sen verran plarasin noita nettisivuja, että kyseessä näyttää olevan suku, jolla on kunnioitusta herättävä historia, eikä heillä ole tullut mieleen sitä unohtaa.

Minä puhuin siitä sukukirjasta, jota en siis ole lukenut. Sen (sukukirjan siis) esittely löytyy osoitteesta: http://www.konninsuku.net/fi/fi_3.html

Muutoinkin netistä löytyy runsaasti Könnin sukuun liittyvää materiaalia aina Wikipediaa myöten kuten olet näköjään huomannut.

Minä en puolestani osaa vielä antaa arvoa DNA-tutkimukselle sikäli kun sitä sovelletaan tämän päivän sukututkimukseen. Odottelen jotain uutta ja konkreettista DNA-tutkimuksen kehityksessä, jotta sitä voitaisiin tehokkaasti käyttä suomalaiseen sukututkimukseen. Tällä hetkellä tämä alue on ainakin minulle niinkuin arabiaksi kirjoitettu koraani ja varmaan tuhansille muillekin sukututkijoille. Sen sijaan DNA-tutkimus perustutkimuksena on erittäin tärkeä.

[Seppo Niinioja]

Ennen kuin tämäkin ketju suljetaan, ehdotan kunnioittavasti, että joku asiaa tunteva laatisi Pohjalainen-lehteen vastineen Erkki Pekolan viestissä 25 julkistamaan eiliseen juttuun. Tulisi oikeaan yhteyteen ja laajempaan tietoisuuteen kuin täällä. Forumin viesteistä on syytä olla ihan hiljaa, sillä niitä ei ymmärrä erkkikään. Tällä en tietysti viittaa kehenkään Erkkiin. Vastineen voisi julkaista täällä, kun se on ollut lehdessä, jos on, mutta ei ruveta "keskustelemaan" Forumilla etukäteen. Kyllähän useampikin vastine saattaa lehteen kelvata.

Seppo Niinioja

[Matti Lund]

Minä puhuin siitä sukukirjasta, jota en siis ole lukenut. Sen (sukukirjan siis) esittely löytyy osoitteesta: http://www.konninsuku.net/fi/fi_3.html


Minä en puolestani osaa vielä antaa arvoa DNA-tutkimukselle sikäli kun sitä sovelletaan tämän päivän sukututkimukseen. Odottelen jotain uutta ja konkreettista DNA-tutkimuksen kehityksessä, jotta sitä voitaisiin tehokkaasti käyttä suomalaiseen sukututkimukseen. Tällä hetkellä tämä alue on ainakin minulle niinkuin arabiaksi kirjoitettu koraani ja varmaan tuhansille muillekin sukututkijoille. Sen sijaan DNA-tutkimus perustutkimuksena on erittäin tärkeä.


Hei,

Luulisin, että nykyisellään DNA -analyysillä on annettavaa niille, jotka "ovat hukanneet sukunsa" ja saatavissa olevista geeniaineksista yritetään saada edes jotain osviittaa irti.

Toinen ryhmä, jotka saattavat kokea saavansa DNA:sta jotain viitteitä sukututkimuksen tueksi ovat ne, jotka ovat kovin epävarmoja selvityksestänsä ja toivovat paljastavansa pahimmat kömmähdykset selvityksissään ja saavansa suuntaviivaa, mistä päin oikaista selvitystä. - Eräänlaista hakuammuntaa tämäkin.

Toisaalta, jotkut nähtävästi myös haluavat saada sitä kautta viitteitä kuuluvansa johonkin vanhaan aateliin lukeutuneen suvun jälkeläisiin, jotka olisivat ajan saatossa ajautuneet rahvaan pariin. Haluavat kullata rahvaanjuuriaan tällaisella pienoisella tietoiskulla.

Tulevaisuudessa sukututkimukseen liitettävän DNA -analyysin perusteella pyrittäneen arvioimaan suuntia, joista käsin analysoijan varhaisimmat esi-isät ovat tulleet asuttamaan niitä sijoja, joista varhaisimmat tiedot asiakirjalähteistä, eli käytännössä voudintileistä ovat. Könneillä on otettu ensi askelia tähän lähestymistapaan. Tässä kohtaa Kalevi Wiikin peräänkuuluttama heimotutkimuksen ja sukututkimuksen toistensa kohtaaminen saattaisi tapahtua.

terv Matti Lund

[EeroK]

Pistänpä minäkin lusikkani soppaan:


Käsi ylös kuka kuuluu vain yhteen sukuun?

Itse käsittääkseni kuulun jo isovanhempieni osalta ainakin neljään eri sukuun... joten miten ihmeessä voin olla sen kummemmin suomalainen/skandinaavi/itäeurooppalainen/balttilainen/tiesmikäyhdistelmäedellämainituista.

Koko sukukäsite tuppaa ainakin itselläni hämärtymään joskus - en haluaisi nostaa yhtään esi-isääni tai äitiäni sen kummemmin pallin päälle. Tasan tarkkaan niitä kaikkia on tarvittu, jotta meikäläinenkin on tänne tupsahtanut.

Sinänsä mielenkiintoinen tutkimus, mutta olen täysin samaa mieltä Heikki Koskelan kanssa sen julkipanosta

Juha
Eivätkös sukututkijatkin puhu usein "suvun kantaisästä"?

[Juha]

Nimenomaan - mutta kun niitä kantaisiä on sitten sellaiset 32 kappaletta, kun päästään 1700-luvulle.

Puhumattakaan 1500-luvusta....


Juha

[Erkki]

Useampi kirjoittaja on epäillen kysynyt, että mitä tietoa DNA-tutkimus voisi sukututkijalle antaa. Lyhyesti omia havaintoja, jotka eivät ole kaikki mitä aiheesta irtoaa.

Miehen Y-kromosomista tehty tutkimus kertoo isälinjan historian. Siitä voi (ehkä) päätellä mistä suunnasta Suomeen on tultu, mutta nimeä tai vuosilukua tai sukupolvien määrää se sellaisenaan ei kerro.

SuomiDNA-projekti antaa mahdollisuuden vertailla näytettä muiden antamiin näytteisiin. Vertailussa paljastuu ennen muuta ne näytteet, joihin geneettinen sukuyhteys on niin kaukana, että siitä ei ole iloa eikä surua. Näitä näytteitä taitaa nyt olla n. 1200 kpl.

Omaan 67 markkerin näytteeseeni sijoittui lähimmäksi näyte, jossa oli 3 poikkeamaa. Tämän näytteenantajan kanssa olemme asiakirjojen mukaan 10. serkut. Maasto ja kartta vastaavat mitä ilmeisimmin toisiaan. Seuraavaksi lähin näyte poikkeaa minusta 4 kohdassa. Häneen ei asiakirjoista löydy sukuyhteyttä, joten se menee kirjoitetun historian taakse. Mutta kuinka monen sukupolven taakse, se saattaa jäädä arvoitukseksi.

Omassa ja tuon 10. serkun tapauksessa meitä kumpaakin kiinnostaa kuka oli tuon yhteisen esi-isämme iso-isä. Paikkakunnalla on yksi mahdollinen tapaus ja yritämme löytää siitä mieslinjasta näytteenantajaa. Siis yritämme varmistua onko kaksi sukua samalla yksi suku vai eikö.

Kolmas tutkimisen arvoinen lohko on DNA-tutkimuksen liittäminen asutushistoriaan ja asiakirjoihin perustuvaan sukututkimukseen. Oma lähtöalustani on hyvin lähellä nykyisen ruotsinkielisen asutuksemme koillisnurkkaa. Miksi se muuten on juuri siinä? Tähän liittyy vielä hyvin selkeästi nimistötutkimuksen hyödyntäminen.

Kaikki tämä edellyttää tietysti, että näytteenantajalla on mahdollisimman kaukainen tieto omasta mieslinjastaan. 1500-luvulle päästään monissa tapauksissa ja silloin noihin luettelemiini seikkoihin voi saada lisävalaistusta, tai voi sulkea joitain teorioita pois.

DNA-tutkimukselta ei sukututkijan pidä odottaa mahdottomia. On oltava näytteitä, joita voi verrata. Ja silloinkin yleensä päästään vain sulkemaan mahdollisuuksia pois.

P.S. jätin tässä kokonaan mainitsematta, että äitilinjaa voi myös tutkia.

[EeroK]

Nimenomaan - mutta kun niitä kantaisiä on sitten sellaiset 32 kappaletta, kun päästään 1700-luvulle.

Puhumattakaan 1500-luvusta....


Juha
Sukunimeä Könni käyttäneitä kantaisiä ei välttämättä ole kuin yksi, mikäli tuo sukunimi on periytynyt isältä pojalle kuten Y-haploryhmäkin.

[Heikki Koskela]

Useampi kirjoittaja on epäillen kysynyt, että mitä tietoa DNA-tutkimus voisi sukututkijalle antaa. Lyhyesti omia havaintoja, jotka eivät ole kaikki mitä aiheesta irtoaa.

Miehen Y-kromosomista tehty tutkimus kertoo isälinjan historian. Siitä voi (ehkä) päätellä mistä suunnasta Suomeen on tultu, mutta nimeä tai vuosilukua tai sukupolvien määrää se sellaisenaan ei kerro.

SuomiDNA-projekti antaa mahdollisuuden vertailla näytettä muiden antamiin näytteisiin. Vertailussa paljastuu ennen muuta ne näytteet, joihin geneettinen sukuyhteys on niin kaukana, että siitä ei ole iloa eikä surua. Näitä näytteitä taitaa nyt olla n. 1200 kpl.

Omaan 67 markkerin näytteeseeni sijoittui lähimmäksi näyte, jossa oli 3 poikkeamaa. Tämän näytteenantajan kanssa olemme asiakirjojen mukaan 10. serkut. Maasto ja kartta vastaavat mitä ilmeisimmin toisiaan. Seuraavaksi lähin näyte poikkeaa minusta 4 kohdassa. Häneen ei asiakirjoista löydy sukuyhteyttä, joten se menee kirjoitetun historian taakse. Mutta kuinka monen sukupolven taakse, se saattaa jäädä arvoitukseksi.

Omassa ja tuon 10. serkun tapauksessa meitä kumpaakin kiinnostaa kuka oli tuon yhteisen esi-isämme iso-isä. Paikkakunnalla on yksi mahdollinen tapaus ja yritämme löytää siitä mieslinjasta näytteenantajaa. Siis yritämme varmistua onko kaksi sukua samalla yksi suku vai eikö.

Kolmas tutkimisen arvoinen lohko on DNA-tutkimuksen liittäminen asutushistoriaan ja asiakirjoihin perustuvaan sukututkimukseen. Oma lähtöalustani on hyvin lähellä nykyisen ruotsinkielisen asutuksemme koillisnurkkaa. Miksi se muuten on juuri siinä? Tähän liittyy vielä hyvin selkeästi nimistötutkimuksen hyödyntäminen.

Kaikki tämä edellyttää tietysti, että näytteenantajalla on mahdollisimman kaukainen tieto omasta mieslinjastaan. 1500-luvulle päästään monissa tapauksissa ja silloin noihin luettelemiini seikkoihin voi saada lisävalaistusta, tai voi sulkea joitain teorioita pois.

DNA-tutkimukselta ei sukututkijan pidä odottaa mahdottomia. On oltava näytteitä, joita voi verrata. Ja silloinkin yleensä päästään vain sulkemaan mahdollisuuksia pois.

P.S. jätin tässä kokonaan mainitsematta, että äitilinjaa voi myös tutkia.

DNA-tutkimuksen tulosten soveltaminen siis edellyttää mahdollisimman suurta joukkoa jo tutkittuja ihmisiä. Suomen osalta tutkimus on vielä näköjään hyvin ohut ja vertailupohja melko vaatimaton. Tuloksia en epäile mutta tulkinnat ja sukulaisten etsiminen on vielä kovin pienen populaation varassa. Tutkimusten tulkintaa tietenkin helpottaisi myös se, että verrokki löytyisi tutkittujen sukujen parista.

Suomen DNA-tutkimuksen pohjana on Lauri Koskisen mukaan vasta 150 000 vertailutuloksen pankki ja sekin on amerikkaisten hallussa. Toivotaan, että tutkimus etenee myös Suomessa.

Niin, kävin tässä välissä kirjastossa perehtymässä Könnin sukukirjaan, jota ei voinut lainata. Pikainen sukunimien selaus kertoi todellakin sen, että valtaosa Könnin jälkeläisiä oli todella lähtöisin pääosin Pohjanmaalta. Mutta ainakin yhden lipsahduksen suvun puhtauteen tekee eräs aatelinen suku, joka sekoittuu Könnien vereen. Kyseessä on Jordan-suku.

[Lauri Koskinen]

Se on nyt todistettu, että eteläpohjalainen Könnin suku on puhtain mahdollinen haaras Suomessa. Kaksi suomalaista geenitutkijaa (Kalevi Wiik ja Lauri KOskinen) on päätynyt kyseiseen lopputulokseen. Asiasta on pidetty esitelmä Seinäjoella Könnin sukukokouksessa.

Olen jälleen heikohkon käsityskykyni takia ymmällä. Miten tuo puhtaus mitataan? Yksi perustelu on tekstissä kyllä mainittu: "Poikkeuksellinen sukupuu tarkoittaa, että kaikki sen jäesnet 1750-luvulta lähtien ovat syntyneet Suomessa. Sukuun ei ole myöskään tänä aikana sekoittunut muita kansoja." Mutta selvennyksenä on sitten tekstissä myöhemmin maininta, että suvulla ei ole isälinjanssa kosketusta ulkomaisiin kansoihin. Tämä puhtaus perustuu siis isälinjalta päättelyyn, joka pitäneen paikkansa.

Pahoittelen, että yllä sitaateissa oleva haamulause ja toisessa lehdessä yhtä käsittämätön lause: "Selvitys osoittaa, että Könnin suvun isälinjassa ei ole kosketusta ulkomaisiin kansoihin" on päässyt toimittajan kynästä, mutta lehtitekstin tarkistusmahdollisuutta ei ollut tarjolla. Ei ole kovin mukavaa oikoa niitä lehdessä, ellei joku lehden lukija ole kysymässä ristiriitaisten ja mahdottomien lauseiden oikomista. Onko?

Seuraavassa " " merkkien sisällä toimittajalle laittamani sähköposti perjantaina 11.9. eli päivää ennen Könnin sukujuhlaa

"Könnien sukuhaarojen DNA-tulokset täsmäävät – erityisen läheistä DNA-sukulaista ei ole vielä ilmaantunut Suomesta eikä muista maista.

Könnien suoran isälinjan DNA-päätyyppi on Länsi-Suomessa yleinen, lännestä Suomeen tullut I1-tyyppi.

Kahdesta Könnin sukuhaarasta on tehty DNA-sukututkimuksessa käytettävä DNA-testi. Testatut haarat polveutuvat suoraa isälinjaa pitkin ensimmäisestä Könni-nimisestä ja vielä kauempaakin, ensimmäisen Könnin tiedetystä suomalaisesta esi-isästä. suoraa isälinjaa pitkin. 67 markkerin testitulokset täysin täsmäsivät ilman pientäkään mutaatiota kummassakaan sukuhaarassa.

Könnienkin 67 markkerin testitulosta verrataan Suomi DNA-projektin www.fidna.info (http://www.fidna.info/) sivuilla muihin I1-tyypin suomalaistuloksiin. Perusteelliseen 67 markkerin vertailuun on kertynyt Suomesta 115 I1-tyypin tulosta. Enemmänkin, nimittäin 261 I1-vertailutulosta Suomi-DNA-vertailuprojektissa on, mutta kaikki eivät ole ottaneet vertailuun riittävää 67 markkeria. Sen hinta on 199 dollaria eli nykyisen dollarin halvan kurssin mukaan 140-150 euroa.

Vielä ei ole löytynyt Könnin sukuseuran isälinjalle erittäin läheistä 67 markkerin DNA-tulosta sukuseuran ulkopuolista vertailutuloksista. Internet-sivu
http://fidna.info/pmw/index.php?n=En.YPTables (http://fidna.info/pmw/index.php?n=En.YPTables) testinumerosta 108262 kertoo, että 50 %:n todennäköisyydellä lähin DNA-sukulainen on yhteiseltä esi-isältään arviolta 12,5 sukupolven päässä. Arvio perustuu vain satunnaismutaatioiden määrään, joka lähimmällä sukuseuran ulkopuolisella on 4 mutaatiotapahtumaa 67 markkerin joukossa, kun Könnien sukuhaarojen sisällä ei ole sattunut yhtään satunnaismutaatiota. Lisää vertailutuloksia tulee kuitenkin kaiken aikaa, joten lähin DNA-sukulainen esi-isän syntymäpaikkoineen vielä muuttuu.

I1-tyyppi on Suomi DNA-vertailuprojektissa toiseksi suurin, osuus 28%, kun idästä tulleen N-tyypin osuus on 61 %. Keski-eurooppalaisen R1b-tyypin osuus on 4 % ja slaavilaisen R1a-tyypin osuus myös 4 %. Loppu 3 % hajautuu neljään muuhun päätyyppiin. Katso ajantasasivulta http://fidna.info/pmw/index.php?n=En.YLive (http://fidna.info/pmw/index.php?n=En.YLive)

Ensimmäisen Könnin äitilinja viittaa saamelaistyyppiin


Könnin sukuseurassa on jokaisella oma suora äitilinjansa. Ensimmäisen Könnin suora äitilinja nykyhetkeen löytyi, ja se tutkittiin perusteellisella täystutkimuksella, jossa verrataan 16569 mtDNA-kohtaa. Tulokseksi saatiin mtDNA-tyyppi U5b1.
Amerikkalaislaboratorio, jonka vertailuaineistossa on 97000 äitilinjan tulosta, ilmoittaa tuosta tyypistä näin: U5b1:n oletetaan syntyneen saamelaisilla ja se on yleinen poronhoitoalueella.

Suomesta löytyi kuin löytyikin yksi, jolla on varma yhteinen suomalainen esiäiti, sillä kaikki 16569 mtDNA-kohtaa täysin täsmäsivät. Karttamerkki näkyy Somerolla, kun Könnin esiäidin merkki on Ilmajoella Suomi DNA-projektin täystutkimuksen karttamerkkien sivulla http://www.fidna.info/map2.php?title=T%e4ystutkimus%20-%20Full%20Sequence%20mtDNA&colors=mtcolors.txt&people=mtFSpeople.txt (http://www.fidna.info/map2.php?title=T%e4ystutkimus%20-%20Full%20Sequence%20mtDNA&colors=mtcolors.txt&people=mtFSpeople.txt) "




Mitä tulee puhtain -superlatiivin käyttöön, se on vaarallinen, jos ei samalla ilmoita mihin nähden.
Tilaisuudessa käytiin läpi muutamia I1-Bothnia eli pohjalaistyypin tunnusomaisia avainmarkkereita. Niitä ovat DYS 358 a,b = 14-14, DYS 439=10, DYS 511=9, DYS 413 a,b =21-24.
Aivan kaikkia näitä tunnusmerkkejä ei I1-Bothnialaisen tarvitse täyttää satunnaismutaation osuttua johonkin niistä. Könnit kuitenkin täyttivät kaikki. Eli olivat tässä mielessä puhtainta I1-Bothnia-tyyppiä, suomalaista I1-tyyppiä.
On myös tarjolla erillinen haploryhmän tarkennustesti. Se antaa pohjanmaalaistyypille tuloksen L22+ ja sen määrittelemän alahaploryhmätunnuksen I1d. Ilman muutaman kymmenen dollarin laboratoriotestiäkin on selvää, että kaikilla suomalaistyyppisillä I1:llä on tuo alahaplotyyppi I1d.

Esillä 12.9. tilaisuudessa oli DNA-tutkimuksen alkuperäinen tavoite selvittää, onko Könnin isälinja ja sen myötä kellonrakennustaito tullut Suomeen ulkomailta. DNA-analyysi näytti, että suora isälinja - huom ei kokonaisperimä - on supisuomalaista, eteläpohjanmaalaista, eikä ulkomailta vastikään tullutta.


Pahoittelen kömpelyyttä, millä näille sivuille pääsee keskustelemaan. Hyväksyntä kesti päivätolkulla.

Toivon kiinnostuneiden keskustelijoiden osallistuvan DNA-sukututkimukseen ja seuraavan www.fidna.info (http://www.fidna.info) vertailutaulukoita.

Tärkeää on pitää mielessä, että DNA-sukututkimuksessa on aina kyse vain suorista isälinjoista ja suorista äitilinjoista, ei sekalinjoista eikä niiden tuomasta ihmisen 3,5 miljardin emäsparin kokonaisperimästä.

Kysymyksiä voi esittää mieluiten suoraan koskinen.lauri*gmail.com , jota 1441-jäsenisen DNA-vertailuprojektin administraattorina seuraan päivittäin, jos internet-yhteys on saatavilla.

Ystävällisin terveisin
Lauri Koskinen

[Heikki Koskela]

Pahoittelen, että yllä sitaateissa oleva haamulause ja toisessa lehdessä yhtä käsittämätön lause: "Selvitys osoittaa, että Könnin suvun isälinjassa ei ole kosketusta ulkomaisiin kansoihin" on päässyt toimittajan kynästä, mutta lehtitekstin tarkistusmahdollisuutta ei ollut tarjolla. Ei ole kovin mukavaa oikoa niitä lehdessä, ellei joku lehden lukija ole kysymässä ristiriitaisten ja mahdottomien lauseiden oikomista. Onko?


Toivon kiinnostuneiden keskustelijoiden osallistuvan DNA-sukututkimukseen ja seuraavan www.fidna.info (http://www.fidna.info) vertailutaulukoita.

Tärkeää on pitää mielessä, että DNA-sukututkimuksessa on aina kyse vain suorista isälinjoista ja suorista äitilinjoista, ei sekalinjoista eikä niiden tuomasta ihmisen 3,5 miljardin emäsparin kokonaisperimästä.

Kysymyksiä voi esittää mieluiten suoraan koskinen.lauri*gmail.com , jota 1441-jäsenisen DNA-vertailuprojektin administraattorina seuraan päivittäin, jos internet-yhteys on saatavilla.

Ystävällisin terveisin
Lauri Koskinen

Kiitokset Lauri Koskiselle perusteluista lehden tekstin johdosta. Aloittamani ketju sai odottamattoman paljon huomiota, jota en suinkaan hakenut. Minua todellakin pelkkänä sukututkijana hämmensi maininta suvun puhtaudesta enkä oikein tiennyt mistä oli kyse. Koskisen selvitys asiasta selvittää riittävästi perustelut asialle ja tekstin kirjoittaja on tulkinnut asian omalla tavallaan.

[Pekka Paavola]

Hei. Miten me,joiden sukuhaarat on Ruotsissa, Vienan- ja Laatokan Karjalassa, sekä Etelä Pohjanmaalla. Ainoastaan n. 150-100 vuoden ajan on sukuni haarat naineet naapuri kylista ja kunnissa. Mitä mieltä oletta DNa-tutkimuksen foorumista, jonka linkki on Suomi DNA-Projekti (http://fidna.info/pmw/)., ja olettavo käyttäneet. Terv. Pekka Paavola

[Sami Lehtonen]

Toisin vielä sellaisen näkökulman DNA-testaamiseen eli sitä voidaan kyllä käyttää kahden eri sukuhaaran välisen sukulaisuussuhteen vahvistamiseen, mutta _ei_ kumoamiseen. Syy on se, ettei tuloksesta voida päätellä mahdollisen katkoksen sijaintia jos kahden haaran tulokset eivät täsmääkään keskenään.

SuomiDNA -projekti on hieno projekti. Siinä ei oikeastaan ole kuin yksi vika tällä hetkellä. Se vika on se, että analysoituja näytteitä lasketaan tuhansissa eikä kymmenissä tuhansissa. No, ehkäpä aihe alkaa kiinnnostaa yhä enenevässä määrin ja uusia ihmisiä saadaan projektiin mukaan.

[Heikki Koskela]

SuomiDNA -projekti on hieno projekti. Siinä ei oikeastaan ole kuin yksi vika tällä hetkellä. Se vika on se, että analysoituja näytteitä lasketaan tuhansissa eikä kymmenissä tuhansissa. No, ehkäpä aihe alkaa kiinnnostaa yhä enenevässä määrin ja uusia ihmisiä saadaan projektiin mukaan..

Minusta siinä on toinenkin vika. DNA-analyysin teettäminen maksaa turhan paljon. Ihan äkkiä ei siihen kovin moni rahojaan laita toistaiseksi.

[j.amnelin]

Moi, saanko tunkeutua tähän ketjuun kysymyksineni

Jos henkilö antaa DNA näytteen, mitä siitä saa selville ja kuinka varmaa tämä tieto on?

Olen kyllä lukenut tämän ketjun, mutten löytänyt vastausta..

toinen kysymys, löysin tältä (http://www.fidna.info/map2.php?title=mtDNA%20All%20Haplogroups&colors=mtcolors.txt&people=mtpeople.txt) sivulta esiäitini tiedot: 136295 H http://www.fidna.info/mapdata/pins/023.png Liisa Laurintytär HAAPOJA s. ?, k. 1671 Härmä 63.1510277 22.8151741Mitä tämä tarkoittaa ja miten hänen DNA näyte on saatu, hänhän on kuollut aikoja sitten :eek::confused:

kolmas kysymys, onko minulla samanlainen DNA? :p:

[tkukkonen]

Moi, saanko tunkeutua tähän ketjuun kysymyksineni

Jos henkilö antaa DNA näytteen, mitä siitä saa selville ja kuinka varmaa tämä tieto on?

Olen kyllä lukenut tämän ketjun, mutten löytänyt vastausta..

toinen kysymys, löysin tältä (http://www.fidna.info/map2.php?title=mtDNA%20All%20Haplogroups&colors=mtcolors.txt&people=mtpeople.txt) sivulta esiäitini tiedot: 136295 H http://www.fidna.info/mapdata/pins/023.png Liisa Laurintytär HAAPOJA s. ?, k. 1671 Härmä 63.1510277 22.8151741Mitä tämä tarkoittaa ja miten hänen DNA näyte on saatu, hänhän on kuollut aikoja sitten :eek::confused:

kolmas kysymys, onko minulla samanlainen DNA? :p:

1. Voit ehkä löytää henkilöitä joilla on yhteinen esi-isä kanssasi.
2. Kyseessä on mtDNA luokitus. Näytteen antajalla se on H. Tarkka selitys menee liian laajaksi. Perehdy Finland DNA:n sivuihin.

136295 näyttää hakuindeksiltä. Siinä ei ole mitään DNA-tietoa.
Henkilön kotipaikan sijainti on annettu asteissa.

3. Vain naislinjassa periytyy sama mtDNA. Jos olet mies, niin äitisi mtDNA voisi ehkä sama. Jos olet nainen, voisi olla sama mtDNA, riippuen onko esipolvissa välissä yhtään miestä vai ei. Mies ei välitä äitinsä mtDNA:ta eteenpäin. Näytteen on antanut joku, joka on nimetyn henkilön tyttären tyttären .... tytär (tai ehkä viimeinen voi olla poika).

[skoykka]

...öysin tältä (http://www.fidna.info/map2.php?title=mtDNA%20All%20Haplogroups&colors=mtcolors.txt&people=mtpeople.txt) sivulta esiäitini tiedot: 136295 H http://www.fidna.info/mapdata/pins/023.png Liisa Laurintytär HAAPOJA s. ?, k. 1671 Härmä 63.1510277 22.8151741Mitä tämä tarkoittaa ja miten hänen DNA näyte on saatu, hänhän on kuollut aikoja sitten :eek::confused:
kolmas kysymys, onko minulla samanlainen DNA? :p:

Tuohan tarkoittaa, että joku sukulaisesi on tutkituttanut äitilinjansa ja jos teillä on sama suora äitilinja, niin sinun tuskin tarvitsee tehdä tutkimusta, jollet halua varmistua, onko jossain välissä ollut joku mutaatio.
Meidän suvussa pikkuserkku tutkitutti meidän yhteisen äitilinjan ja serkku äidin isälinjan. Suoran isälinjan löysin neitistä, enkä sitä itse pystyisi tutkimaankaan. Myös joitain muita sukulaisia olen löytänyt netistä.

[j.amnelin]

Ok, kiitos selvennyksistä, Olen nainen :p: eli mullako voisi olla sama dna kun tuolla liisalla, katsoin sukupuustani, että meillä ei kyllä ole suora äitilinja hänen kanssaan vaan välissä on miehiäkin :confused:

[Erkki]

Ok, kiitos selvennyksistä, Olen nainen :p: eli mullako voisi olla sama dna kun tuolla liisalla, katsoin sukupuustani, että meillä ei kyllä ole suora äitilinja hänen kanssaan vaan välissä on miehiäkin :confused:

Sinun antamasta näytteestä (kaavittu posken limakalvolta) saadaan sukututkimustarkoituksessa mitokondrio DNA (mt-DNA) jonka sinä olet perinyt äidiltäsi (munasolusta), hän äidiltään jne loputtomiin. Vastaava mt-DNA on veljilläsi, ja sen he ovat saaneet samoin äidiltään. Veljesi eivät siirrä tätä perimää lapsilleen. Tuo kysymäsi näyte ei voi vastata omaasi, koska sukuyhteytesi kulkee myös miehen kautta.

Y-kromosomin DNA (y-DNA) periytyy isältä pojalle jne. Tämä y-kromosomi on mies-sukupuolen määrittävä kromosomi ja sitä ei siitä syystä ole koskaan naisella.

Siis mt-DNA periytyy äidiltä lapselle ja y-DNA isältä pojalle.

Mahdollisesti ajan kanssa esipolvikaaviossasi oleville esivanhemmillesi ilmestyy DNA-tuloksia, josta saattaisit päätellä jotain geneettisestä taustastasi ja varmistua mahdollisista geneettisistä sukuyhteyksistä. Sinun (naisen) näytteestä saadaan selville vain viivasuora äitilinja.

[j.amnelin]

ahaa, kiitos :oo:

[Jaakontytär]

Puutun tähän keskusteluun näin ikävästi keskeltä, mutta tämä jäi vaivaamaan:

Siis mt-DNA periytyy äidiltä lapselle ja y-DNA isältä pojalle.
---
Sinun (naisen) näytteestä saadaan selville vain viivasuora äitilinja.

Eikös nainen kuitenkin peri isältään sen toisen X-kromosominsa - kai siitäkin jotakin selviää? Ilmeisesti suora äitilinja isänäidistä taaksepäin? Voisin siis käsittääkseni selvittää geeniperimääni DNA-tutkimuksin sekä äidinäidin että isänäidin puolelta (mikä olisi sikäli kiinnostavaa, että he ovat kotoisin Suomen vastakkaisilta puolilta, joten geeneissä olisi mukavasti "hajontaa").

[Karoliini]

Puutun tähän keskusteluun näin ikävästi keskeltä, mutta tämä jäi vaivaamaan:



Eikös nainen kuitenkin peri isältään sen toisen X-kromosominsa - kai siitäkin jotakin selviää? Ilmeisesti suora äitilinja isänäidistä taaksepäin? Voisin siis käsittääkseni selvittää geeniperimääni DNA-tutkimuksin sekä äidinäidin että isänäidin puolelta (mikä olisi sikäli kiinnostavaa, että he ovat kotoisin Suomen vastakkaisilta puolilta, joten geeneissä olisi mukavasti "hajontaa").
En ole toistaiseksi nähnyt yhdenkään kaupallisen labran tarjoavan miehen
x-kromosomi tutkimusta väestögenetiikan tarpeisiin.
Autosomaali dna:ta kyllä tutkivat,mutta senkin tulokset toistaiseksi melko lavealla pohjalla.Pitänee odotella vielä jonkun aikaa koko genomin testiä ja
sen oikeata tulkintaa väestögenetiikan kannalta.
Tällä hetkellä koko genomin (autosomaalidna) testi maksaa 35.000e,hinta
on siis nopeasti tipahtanut parin vuoden takaisesta miljoonasta dollarista.

[M.Sjostrom]

Könnien suoran isälinjan DNA-päätyyppi on Länsi-Suomessa yleinen, lännestä Suomeen tullut I1-tyyppi.
n

Tulipa mieleeni,
tämä Iivarin poikien ryhmän korostaminen *puhtaimpana sukuhaarana Suomessa*, onkohan tämä nyt sitten sen nostamista että puhdasta väkeä olisivat nämät indoeurooppalaiset,
eli Suomen tapauksessa ne paljolti, joita viikinkimaat ovat tänne levittäneet.

Iivari-ryhmähän on nimenomaan indoeurooppalainen -ei siis ugrilainen- ja mitä todennäköisimmin on ruotsalaisten jälkeläisiä Suomessa, ja joka tapauksessa germaanien jälkeläisiä.

Freudenthal olisi varmasti syystä ylpeä siitä, että juuri näitä on Pohjanmaan valtalehdessä ryhdytty kutsumaan *puhtaimmaksi* sukuhaaraksi'.

Tämä Pohjalainen-lehti, en minä siitä niin paljoa tiedä, mutta olen kuvitellu että se on Pohjanmaan valtalehtiä; ja että se edustaisi jonkinlaista arvovaltaa pohjalaisväestön keskuudessa.

[j.amnelin]

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6465776
Liitty vähän aiheeseen :cool:

[Heikki Koskela]

Freudenthal olisi varmasti syystä ylpeä siitä, että juuri näitä on Pohjanmaan valtalehdessä ryhdytty kutsumaan *puhtaimmaksi* sukuhaaraksi'.

Tämä Pohjalainen-lehti, en minä siitä niin paljoa tiedä, mutta olen kuvitellu että se on Pohjanmaan valtalehtiä; ja että se edustaisi jonkinlaista arvovaltaa pohjalaisväestön keskuudessa.

Se on Ilkan jälkeen luetuin maakuntalehti suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaalla.

[sepeteus]

No hei!
Eikös se puhtaus näissä asioissa olekin jo jonkinlaista sisäsiittoisuutta?

...arvelee Sepeteus

[_eOw_]

No joo...
Pohjanmaalla poiketessani kuulin, että sivukylillä on ollut tapana "naira suvustha". Näkyy kuulemma tuonlaatuinen "puhtaus" ihan päältäpäinkin :D:
Se siitä (hymiöineen)
_eOw_

PS. Jaa miksikö poikkesin - no lapsillani on sielläpäin sukua (ei siis minulla) :eek:

[j.amnelin]

"naira suvustha"
:p::D:
Näin kuulemma

Pohjanmaan pappissuvut

Pohjalaiset pappissuvut loivat vähitellen mahtavan Pohjanmaan papiston, joka esimerkiksi säätyvaltiopäivillä kykeni ajamaan omia etujaan. Ruotsin kuninkaat myönsivät Pohjanmaan papistolle syntyperäoikeuden maakunnallisiin virkoihinsa. Vasta 1772 tämän oikeus kumottiin Turun tuomiokapitulin pyynnöstä.
Piispa Johannes Terserus ihmetteli ensimmäisellä Pohjanmaalle suuntaamallaan tarkastusmatkalla, miten pappisperheet näyttivät olevan kaikki sukua toisilleen. Hän huomasi, että näiden sukujuuret juonsivat samaan talonpoikaan, Uumajan Tegin pitäjässä 1500-luvun alussa eläneeseen Erik Ångerman Sursilliin. Suurin osa tämän lapsista ja lapsenlapsista oli muuttanut Pohjanmaalle, avioitunut pappien kanssa, tai hankkinut itselleen muuten korkean aseman yhteiskunnassa. Selvitystyöstä tuli perusta yhdelle Ruotsin ja Suomen vanhimmista sukututkimuksista. Se julkaistiin 1800-luvulla kirjana, jonka nimi on Genealogia Sursilliana. Tänä päivänä tähän sukuun kuuluviksi voidaan laskea miljoonia ihmisiä Suomessa, Ruotsissa ja muissa maissa - mm. useat Suomen presidentit;)

[Heikki Koskela]

:p::D:
Näin kuulemma

;)

Lainaa:
"Suurin osa tämän lapsista ja lapsenlapsista oli muuttanut Pohjanmaalle, avioitunut pappien kanssa, tai hankkinut itselleen muuten korkean aseman yhteiskunnassa. Selvitystyöstä tuli perusta yhdelle Ruotsin ja Suomen vanhimmista sukututkimuksista. Se julkaistiin 1800-luvulla kirjana, jonka nimi on Genealogia Sursilliana. Tänä päivänä tähän sukuun kuuluviksi voidaan laskea miljoonia ihmisiä Suomessa, Ruotsissa ja muissa maissa - mm. useat Suomen presidentit."

Rohkeita päätelmiä kieltämättä. Voi olla oikeakin päätelmä. Selasin juuri nenäni alla olevaa Genealogia Sursillianaa ja kääntelin sivuja nopeasti nähdäkseni, miten vahva edustus on Pohjanmaalta. Onhan siellä pohjalaisia paikkakuntia mainittu runsaasti. Mutta kyllä siellä vilahtelee mm Varsinais-Suomesta ja Uudeltamaalta paikannimiä, vieläpä Keski-Suomen alueelta.

Onhan teos (ollut) merkittävä mutta on saavuttanut ylimitoitetun aseman tutkijain keskuudessa - luultavasti pelkän nimensäkin takia. On trendikästä (hieno sana) vedota Sursill-teokseen. Monet hyvin tehdyt sukututkimukset sivuuttavat kirkkaasti Sursillin teoksen. Samoin yksittäiset tutkimukset monista suvuista ovat laadukkaita ja kestävät vertailun tähän teokseen. Haluan tällä vain sanoa, että on elämää kaupungin muurien ulkopuolellakin.

Sitäpaitsi kirjaa on hieman vaikea lukea.

[Matti Lund]

:p::D:
Näin kuulemma


Lainaa:
Pohjanmaan pappissuvut

Pohjalaiset pappissuvut loivat vähitellen mahtavan Pohjanmaan papiston, joka esimerkiksi säätyvaltiopäivillä kykeni ajamaan omia etujaan. Ruotsin kuninkaat myönsivät Pohjanmaan papistolle syntyperäoikeuden maakunnallisiin virkoihinsa. Vasta 1772 tämän oikeus kumottiin Turun tuomiokapitulin pyynnöstä.
Piispa Johannes Terserus ihmetteli ensimmäisellä Pohjanmaalle suuntaamallaan tarkastusmatkalla, miten pappisperheet näyttivät olevan kaikki sukua toisilleen. Hän huomasi, että näiden sukujuuret juonsivat samaan talonpoikaan, Uumajan Tegin pitäjässä 1500-luvun alussa eläneeseen Erik Ångerman Sursilliin. Suurin osa tämän lapsista ja lapsenlapsista oli muuttanut Pohjanmaalle, avioitunut pappien kanssa, tai hankkinut itselleen muuten korkean aseman yhteiskunnassa. Selvitystyöstä tuli perusta yhdelle Ruotsin ja Suomen vanhimmista sukututkimuksista. Se julkaistiin 1800-luvulla kirjana, jonka nimi on Genealogia Sursilliana. Tänä päivänä tähän sukuun kuuluviksi voidaan laskea miljoonia ihmisiä Suomessa, Ruotsissa ja muissa maissa - mm. useat Suomen presidentit
;)


Hei ei se aivan noin mene. Tästä on totta vain toinen puoli, jos sekään.

Oli toki aika merkitsevä osuus liittymisessä pappissukuihin ja Terseruskin kiinnitti tähän huomiota, mutta aivan niin totaalista avioituminen pappisukuihin ei ollut ja siten tuossa annettu kuva ei ole realistinen.

Toki jo aikalaiset hieman mytologisoivat nainteja luomalla kuvitteellisia miniöitä kuten seitsemän sisaren myytin.

Tegbyn talosta, jota Eerik Ångermanin jälkeläiset asuivat ja omistivat, muutti Pohjanmaalle myös näitä jälkeläisiä, siis Sursilleja, jotka eivät naineet lainkaan Pohjanmaan tai muidenkaan maakuntien pappissukuihin tai pappissuvut näihin Sursilleihin. Esimerkiksi valtaosa laihialaista maalaisrahvasta, melkein kaikki, on näitä pappissukuihin kuulumattomia Sursilleja.

terv Matti Lund

[j.amnelin]

Mutta onhan muutoinkin Pohjanmaalla naitu sukua, siis ihan muutkin kuin sursilliin liittyvät taikka pappeihin liittyvät henkilöt.
Tuntuu että vähän kaikki Pohjanmaalla on toisilleen jotain serkkuja :cool:
Kuten koko Suomi varmaan verrattuna muuhun maailmaan :oo:

[Jaakontytär]

En ole toistaiseksi nähnyt yhdenkään kaupallisen labran tarjoavan miehen
x-kromosomi tutkimusta väestögenetiikan tarpeisiin.

Aika yllättävää. Ja hiukan omituista...? Äksä kuin äksä, kromosomi siinä kuin muutkin, siitä riippumatta tuliko se äidinäidiltä vai isänäidiltä. Luulisi että niitä voisi tutkia yhtä lailla... (En nyt jää miettimään sen tarkemmin sitä, mistä [naisen] perimää tutkiva tutkija näkee, kumpi x-kromosomi on tullut kummalta puolelta... :rolleyes:)


Tällä hetkellä koko genomin (autosomaalidna) testi maksaa 35.000e,hinta
on siis nopeasti tipahtanut parin vuoden takaisesta miljoonasta dollarista.

Ihan mukvasti on hinnoissaan edelleen, tavallisen ihmisen näkökulmasta. Ehkä se siitä vielä halpenee, jos jaksaa odotella.

[EeroK]

Aika yllättävää. Ja hiukan omituista...? Äksä kuin äksä, kromosomi siinä kuin muutkin, siitä riippumatta tuliko se äidinäidiltä vai isänäidiltä. Luulisi että niitä voisi tutkia yhtä lailla... (En nyt jää miettimään sen tarkemmin sitä, mistä [naisen] perimää tutkiva tutkija näkee, kumpi x-kromosomi on tullut kummalta puolelta... :rolleyes:)

Mitokondrio periytyy vain äidiltä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mitokondrio#Mitokondrioiden_alkuper.C3.A4_ja_DNA

Mitokondrioiden alkuperä ja DNA

Koska mitokondriolla on käytössään oma DNA-sekvenssinsä ja sillä on työkalut proteiinisynteesiin, uskotaan mitokondrion olleen viherhiukkasen ohella alun perin itsenäinen solu. Tumallisten solujen mitokondrioiden ajatellaan polveutuneen endosymbioosin välityksellä aerobisista bakteereista ja kloroplastien syanobakteereista.[1]
mtDNA on ihmisellä noin 16 600 emäksen mittainen rengasmainen DNA-molekyyli. Jälkeläinen saa hedelmöityksessä mtDNA:n vain äidiltä (uniparentaalinen perityminen), toisin kuin tuman DNA:n, joka saadaan molemmilta vanhemmilta. MtDNA:ssa tapahtuu paljon mutaatioita, jotka eivät korjaannu korjausmekanismien tehottomuuden vuoksi, joten mutaatiot jäävät mtDNA:han. Mutaatioita käytetään esimerkiksi ihmisgenetiikassa äitilinjojen määrittämisen apuna. Yhden emäksen muutosta (single nukleotide polymorphism SNP) pidetään yleensä mutaation merkkitekijänä.
Koska isän perimä ei ole vaikuttanut mitokondrion DNA:han eikä näin ollen sen mutaatioihin ja mutaatioiden on katsottu tapahtuneen suhteellisen säännöllisesti, ovat tutkijat voineet määrittää yksilöiden mitokodrioiden DNA:n avulla, miten kauan sitten kaikkien ihmisten kantaäiti on elänyt. Äitilinjan kantaäitinä pidetään noin 200 000 vuotta sitten Afrikassa elänyttä naista, jota kutsutaan Mitokondrio-Eevaksi.

[Erkki]

Eikös nainen kuitenkin peri isältään sen toisen X-kromosominsa - kai siitäkin jotakin selviää? Ilmeisesti suora äitilinja isänäidistä taaksepäin? Voisin siis käsittääkseni selvittää geeniperimääni DNA-tutkimuksin sekä äidinäidin että isänäidin puolelta (mikä olisi sikäli kiinnostavaa, että he ovat kotoisin Suomen vastakkaisilta puolilta, joten geeneissä olisi mukavasti "hajontaa").

Tässä sukututkimusta palvelevassa DNA-projektissa tutkitaan vain miehen Y-kromosomia, josta selviää näytteenantajan viivasuora isälinja ja mitokondriota, josta jokaisen osalta selviää hänen viivasuora äitilinjansa.

Muita tutkittavia kohtia on n. 3,1 mrd kappaletta, joista selviäisi paljon mielenkiintoista mutta tässä keskitytään nyt vain sukututkimustarpeisiin.

[Pekka Paavola]

Kyllä me voimme herkutella Suomessa tyyliin, että koko kylä on enämpi tai vähempi sukua toisilleen. Syitä on lähinnä pappis/kirkkosuvuissa tuo halu pysyä erossa rahvaasta,vaikka oma pudasjärvinen Törrö-sukuni tulee Angleneihin osin "rahvas-avioliiton" kautta, l. täysin edelle yhtälö ei ole pitänyt. On myös ns. maatieteellisiä ja ilmasto tekijöitä, laajat suo-ja metsä-alueet esim. Pudasjärven ja Ylikiimingin alueilla( tästä esim. Oinas/Paavola-sukuni Hetekylässä). Mutta Hailuoto, joka vuotisin kelirikkoineen, ei liene niin "sisäsiittoista" aluetta, kun luulisi Onhan Luoto saanut uuttakin verta avioliittojen kautta ja muuttojen kautta, esim. Kellon kylästä sinne avioiduttiin,ja tultiin myös perheineen asumaan , samoin myös Lumijoki-Saloinen akselilta( esim. Broström sukuani). Mutta yleensä käytäntö, että esim. pikkuserkut aviotuivat, ei ollut olleenkaan tuomittavaa. Liekkö se ollut esin. Keski Euroopassa näin ylesitä? Jälkikäteen me "pitkään 200-400" Pohjanmaalla asuneet saamme osittain maksaa runsaista ns. perillisten tautien määrästä, varmaankin edellä kerrotuista syistä. Mutta mikä on vaikutus näillä venäläisten raaoilla ryöstöretkillä Pohjois Pohjan maalle, jotka autioitti monia "savuja" 1550- 1980 lukujen välillä, jopa moneen kertaan. Ei välltämättä huono asia geneetisesti ???. Mitä olett mieltä Terv. Pekka

[Helena Heikkinen]

X-kromosomin tutkiminen on sukututkimuksen tavoitteiden kannalta liian monimutkaista. Tulisi hirveän kalliiksi eikä tuloksesta pystyisi vetämään oikein mitään johtopäätöksiä. Siksi tutkitaan mt-dna, millä siis saadaan suora äitilinja. Sen voivat tutkituttaa niin naiset kuin miehet.

Mt-dna on ihan hauska juttu, koska suomi-dna -projektiin liittymällä löytyy yhteys henkilöihin, joiden esiäidin kanssa on "osuma". Kirkonkirja-aikaa varhaisemmista naisihmisistä kun on meidän tavallisten pulliaisten muuten aika mahdotonta saada esiäideistä mitään tietoa. Sitten kun nykyistä useammat ovat antaneet testinäytteensä, voi tehdä varmempia oletuksia yhteisestä esiäidistä: mistä päin tullut, milloin elänyt, missä päin asunut, mihin "tyttäret" muuttaneet.

Tähän astiset dna-tutkimusten tulokset ovat paljastaneet jo aika paljon Suomen asutushistoriasta: Naisilla on yleisin haploryhmä H, joka on yleisin myös muualla Euroopassa. Ja sitten on tuo selvä saamelaishaplo U-ynnäjotakin... Itse olen harvinaisempaa haploa, jolle Euroopassa kyllä löytyy "sukua" sieltä täältä.
Mutta suomalaiset miehet ovat eri maata. Eniten N-tyyppiä eli "tyypillisiä suomalaisugrilaisten kielten puhujia", sitten I-tyypit - mm. Könnit lännestä, R-tyypit Baltiasta päin... Tämä nyt oli yksinkertaistamista, anteeksi kauheasti.

Meillä naisilla kun ei sitä Y-kromosomia ole, niin jos ei ole täysveljeä, pitää turvautua isään, tämän isään tai isoisään tai heidän miespuolisiin jälkeläisiin. Kyllä sieltä joku joku testiin löytyy. Tällä hetkellä selvitellään mm. sitä, miten paljon Heikkis-miehet ovatkin samaa juurta. (Psst... Alkaa tuntua siltä, että itäsuomalaiset sukunimet voivat olla vielä vanhempia kuin mitä on tähän asti esitetty...)

Jokainen annettu näyte lisää tietoa suomalaisten juurista ja väestön muuttoliikkeistä.
Näytteensä voi testauttaa jo ihan pelkästä tieteellisestä mielenkiinnosta. Suomi-projektissa on suomalaisille alennuksia ja joskus edullisia tarjouksiakin. Nyt on dollarin kurssi vielä alhaallakin...

[Juha]

Hetkinen Heikkiset; miten dna-testaus voi kertoa jotain sukunimien käytöstä?

Selventäisitkö ainakin minulle tuota kohtaa?


Juha

[M.Sjostrom]

(Psst... Alkaa tuntua siltä, että itäsuomalaiset sukunimet voivat olla vielä vanhempia kuin mitä on tähän asti esitetty...) ...

Minulla on joitain hieman samanlaisia kokemuksia.
En enää epäile, etteikö itäsuomalaisessa kulttuuripiirissä jotkin sukunimet (tai periytyvät lisänimet) voisi periytyä mieslinjassa -toisinaan ja joidenkin poikkeusten kera- jo ainakin 1500-luvulta.

Sain hiljattain ilon antaa neuvoja eräille savolaisperheille heidän sukujensa dna-testituloksien tiimoilta.

Paikkakunnan vaihdoksistakin huolimatta, on ilmeistä että sukunimi Kamalainen/Komulainen periytyisi käytettynä mieslinjassa jo 1500-luvulta alkaen.

Ja suurimpana tähänastisista pitämäni evidenssi: nähtävästi, useistakin paikkakuntien vaihdoksista huolimatta, nyyssö-kantainen nimi (Nyyssönen...) olisi periytynyt ja pysynyt saman agnaaattisen suvun *joillakin* sellaisilla haaroilla jotka haarautuivat viimeistään 1500-luvulla.

Vaikka kyllä näissä sitten näkyy joitakin alihaaroja joissa on tullut muu sukunimi jossain vaiheessa käyttöön. Syystä tai toisesta.

Eli, ei siihen sukunimeen pidä oikeasti luottaa, siis liikoja. Mutta tiettyä agnaattista periytyvyyttä on dokumentoitu jo ehkä viiden viimeisen vuosisadan lävitse. Itäsuomalaisessa kulttuuripiirissä.



------------------

DNA-testaus nimenomaan auttaa tällaisen kartoittamisessa.
Kun sama (muutamin mutaatioin) y-DNA putkahtaa esille useilla eri miehillä, joilla on sama periytynyt sukunimi.
Ja kun setvii heidän sukujuuriaan, patrilinja (usein ennen yhtymäkohdan löytymistä) häviää dokumentatiota edeltävään hämärään - ja silti näyttäisivät olleen siinä vaiheessa lähtöisin samoilta seuduilta, jopa samoilta kyliltä... ja itäsuomalaiselta alueelta, kuten Karjalasta tai eteläisestä Savosta.
Silloin vahva ehdokas sukunimen selittäjäksi tosiaan on agnaattinen periytyminen jo 1500-, 1500- tm luvulla.

[Helena Heikkinen]

1500-luvulta on jo paljon dokumentteja sukunimistä, maa-omistuksista ja asutuksesta. Itäsuomalainen sukunimikäytäntö SAATTAA OLLA vanhempikin.

[Matti Lund]

X-kromosomin tutkiminen on sukututkimuksen tavoitteiden kannalta liian monimutkaista. Tulisi hirveän kalliiksi eikä tuloksesta pystyisi vetämään oikein mitään johtopäätöksiä. Siksi tutkitaan mt-dna, millä siis saadaan suora äitilinja. Sen voivat tutkituttaa niin naiset kuin miehet.

Mt-dna on ihan hauska juttu, koska suomi-dna -projektiin liittymällä löytyy yhteys henkilöihin, joiden esiäidin kanssa on "osuma". Kirkonkirja-aikaa varhaisemmista naisihmisistä kun on meidän tavallisten pulliaisten muuten aika mahdotonta saada esiäideistä mitään tietoa. Sitten kun nykyistä useammat ovat antaneet testinäytteensä, voi tehdä varmempia oletuksia yhteisestä esiäidistä: mistä päin tullut, milloin elänyt, missä päin asunut, mihin "tyttäret" muuttaneet.

Tähän astiset dna-tutkimusten tulokset ovat paljastaneet jo aika paljon Suomen asutushistoriasta: Naisilla on yleisin haploryhmä H, joka on yleisin myös muualla Euroopassa. Ja sitten on tuo selvä saamelaishaplo U-ynnäjotakin... Itse olen harvinaisempaa haploa, jolle Euroopassa kyllä löytyy "sukua" sieltä täältä.
Mutta suomalaiset miehet ovat eri maata. Eniten N-tyyppiä eli "tyypillisiä suomalaisugrilaisten kielten puhujia", sitten I-tyypit - mm. Könnit lännestä, R-tyypit Baltiasta päin... Tämä nyt oli yksinkertaistamista, anteeksi kauheasti.

Meillä naisilla kun ei sitä Y-kromosomia ole, niin jos ei ole täysveljeä, pitää turvautua isään, tämän isään tai isoisään tai heidän miespuolisiin jälkeläisiin. Kyllä sieltä joku joku testiin löytyy. Tällä hetkellä selvitellään mm. sitä, miten paljon Heikkis-miehet ovatkin samaa juurta. (Psst... Alkaa tuntua siltä, että itäsuomalaiset sukunimet voivat olla vielä vanhempia kuin mitä on tähän asti esitetty...)

Jokainen annettu näyte lisää tietoa suomalaisten juurista ja väestön muuttoliikkeistä.
Näytteensä voi testauttaa jo ihan pelkästä tieteellisestä mielenkiinnosta. Suomi-projektissa on suomalaisille alennuksia ja joskus edullisia tarjouksiakin. Nyt on dollarin kurssi vielä alhaallakin...


Kun itsekin olen mm. siten Heikkisiä, että äitini isän äiti oli talollisen tytär Reetta Joosepintytär Heikitär Kuhmosta (jonka isällä Joosepilla asui Kuhmossa muistaakseni seitsemän ikätoverikaimaa, eli siis Jooseppi Heikkisiä; Ja nämä Heikkiset tulivat Sotkamoon, kun sitä ryhdyttiin uudestaan asuttamaan heti 25 -vuotisen sodan jälkeen), rohkenen antaa Savon Heikkisiä edustavalle pari kommenttia.

Ensiksikään dna -tutkimuksen tulokset eivät ole vielä mielestäni paljastaneet mitään uutta, eli siis olisi antaneet täysin uusia tai käänteentekeviä tietoja Suomen asutushistoriasta.

Siis ei mitään paljastavaa ole mielestäni tapahtunut, vaan tulokset ovat noudattaneet sitä, mitä on ollut pääteltävissä muilla metodeilla kuten sukututkimuksellakin. Toisaalta on ollut tunnettuja myyttejä asutushistoriastamme ja sukujuuristamme ja näiltä myyteiltä lisääntyvät dna -tulokset ovat viemässä liikkumaalaa ja sen päälle tarkentamassa entisestään asutus- ja sukuhistoriaamme. Tätä mieltä olen nyt.

Näihin käsityksiin ovat voimakkaasti vaikuttaneet erinäiset aatteelliset hapatukset, joilta geenitutkimus on vetämässä lopunkin maton kulman alta pois, mutta nyt geenitutkimukseen perustuva kielenkäyttö on saanut kummallisia ilmaisutapoja, joista on vaarana kehittyä uutta mytologiaa vanhan tilalle. Nyt tässä kielenkäytössä pannaan geenien tilille kaikenlaista epämääräistä, joka ei lainkaan siihen kuulu, nostetaan ikäänkuin geenejä ympäröivästä informaatiosta jokin osa geenien sisälle. Jo nyt kovasti uskotellaan monenlaisesta informaatiosta, että se on geenien antamaa informaatiota, vaikka ei ole.

Toistaiseksi en näe mitään yleistä pointtia enkä siis odota mitään lisäinformaatiota itselleni dna:n selvittämisestä sukututkimukselleni.

DNA:sta en usko saavani yleisellä tutkimustasolla mitään lisävalaisua irti tutkimukselleni, vaan vain dna -jarkongin lisäformaatin, uuden ilmaisumuodon samoille asioille, jotka pystyn muilla menetelmillä selvittämään.

Sen sijaan genealogina voisin tehdä itselleni tiettyjä osittaisia kysymyksenasetteluja, fataaleja ratkaisuyrityksiä, joihin ei ole saavutettavissa varmoja vastauksia genealogialla. Toisin sanoen tavoitella vastauksia sellaisiin avoimiin kysymyksiin, jotka saattavat askarruttaa, mutta joihin ei ole riittäviä historiallisia asiakirjalähteitä. Tällöin luulen, että dna -tuloksista voisi saada kykyä falsifioida varmuudella joitakin sukulaisuuksia, jotka ovat jääneet "pattitilaan" perinteisen genealogian keinoin (siis mitään suoranaisesti omaa sukujohtoa verifioivaa en usko sillä saavutettavan, mutta ehkä sillä kylkenisi varmuudella poissulkemaan jotakutakin).

Tietysti monella muulla on aivan toisenlainen tilanne kuin itselläni, eli suuri epävarmuus esivanhemmistaan monien lehtolapsitapausten, suvun umpimielisyyden, itseä kohdanneen monien ratkaisevien asiakirjojen tuhoutumisen ynnä muitten sellaisten seikkojen tähden, jonka takia he eivät koe pääsevänsä riittävään selvyyteen perinteisin menetelmin.

Täten motivaatio dna:n selvitykseen genealogisista lähtökohdista on jollakin suuri, minulla olematon. Jostain aivan muusta syystä minullekin toki voi tulla korkea motivaatio selvitellä tarkemmin perimääni.


terv Matti Lund

[Helena Heikkinen]

Kirjoitin uusista tuloksista. Niitä ei ole vielä julkaistu.
Olisi hyvä saada myös lisää näytteiden antajia, analyysi 67 markkerilla.

Sukututkimuksen keinoin on toki voitu tehdä aika varmoja olettamuksia - niistä jotka ovat maata omistaneet ja hankkineet - Kustaa Vaasan ajoista lähtien. Nyt tämä dna-tutkimus joko vahvistaa ne tai kumoaa niitä - ja laajentaa samalla aikaperspektiiviä taaksepäin.

[Helena Heikkinen]

Sukunimiä on käytetty itä-Suomessa ja ne ovat periytyneet isältä lapsille. Vaimo säilytti alkuperäisen sukunimensä myös avioiduttuaan, mutta häneltä se ei periytynyt (yleensä). Hetkinen Heikkiset; miten dna-testaus voi kertoa jotain sukunimien käytöstä?

Selventäisitkö ainakin minulle tuota kohtaa?
Juha
Nyt kun tehdään näitä dna-testauksia, niin muutamat sellaiset heikkis-nimiset, jotka eivät ole tienneet olevansa samaa juurta, ovat yllättäen osoittautuneet samojen markkerien kantajiksi. Eli yhteinen kantaisä siis menneisyydessä on, ja on helppo arvata, että nimi oli Heikki. Nimi on periytynyt samoin kuin Y-dna. Sukunimen ikääkin voidaan arvioida.

Nyt vain pitäisi saada vertailuun suomalaisia mahdollisimman laajasti. Kunhan on testattu esim. 100 eri sukuhaarojen heikkis-miestä, joiden kirkonkirja-ajan iiiiiiiii-esi-isät tiedetään eri seuduilla asuneiksi, niin voidaan päätellä, montako eri Heikkiä olisi ollut joskus 1300- tai 1400-luvulla sukunimen antajina ja missä päin nämä heikit olisivat vaikuttaneet.
(Aina on mahdollista, että jossain sukuhaarassa sukunimi on periytynyt naisen kautta, ja siksi testattavia tarvitaan paljon.)

Länsi-Suomestakin voi toki löytyä samaa Y-dna-tyyppiä, mutta siellä ei sukunimi anna vihjettä.
Mielenkiinnolla odotan, mitä dna-tutkimus kertoo eläinaiheisten vanhojen sukunimien kantajista. Joko Kettuset, Hirvoset ja Oravat on dna-testattu?

[Juha]

OK, nyt hoksasin mitä ajoit takaa - kiitoksia!

Oikein mielenkiintoista, mutta taidan silti pysyä perinteisemmän sukututkimuksen kannalla. Ja kun nuo testit halpenevat tavallisen mattimeikäläisen kukkarolle sopiviksi, niin sitten voisi sellaisen teettää


Juha

[Matti Lund]

Sukunimiä on käytetty itä-Suomessa ja ne ovat periytyneet isältä lapsille. Vaimo säilytti alkuperäisen sukunimensä myös avioiduttuaan, mutta häneltä se ei periytynyt (yleensä).
Nyt kun tehdään näitä dna-testauksia, niin muutamat sellaiset heikkis-nimiset, jotka eivät ole tienneet olevansa samaa juurta, ovat yllättäen osoittautuneet samojen markkerien kantajiksi. Eli yhteinen kantaisä siis menneisyydessä on, ja on helppo arvata, että nimi oli Heikki. Nimi on periytynyt samoin kuin Y-dna. Sukunimen ikääkin voidaan arvioida.

Nyt vain pitäisi saada vertailuun suomalaisia mahdollisimman laajasti. Kunhan on testattu esim. 100 eri sukuhaarojen heikkis-miestä, joiden kirkonkirja-ajan iiiiiiiii-esi-isät tiedetään eri seuduilla asuneiksi, niin voidaan päätellä, montako eri Heikkiä olisi ollut joskus 1300- tai 1400-luvulla sukunimen antajina ja missä päin nämä heikit olisivat vaikuttaneet.
(Aina on mahdollista, että jossain sukuhaarassa sukunimi on periytynyt naisen kautta, ja siksi testattavia tarvitaan paljon.)

Länsi-Suomestakin voi toki löytyä samaa Y-dna-tyyppiä, mutta siellä ei sukunimi anna vihjettä.
Mielenkiinnolla odotan, mitä dna-tutkimus kertoo eläinaiheisten vanhojen sukunimien kantajista. Joko Kettuset, Hirvoset ja Oravat on dna-testattu?


No, nyt jo päästään aprikoimaan mahdollisia Heikki -nimisiä esi-isiä keskiajalla.


Oletan, että Heikkinen -nimisistä suoraa varmaa isälinjaa edeten tutkituista selvä enemmistö on itäsuomalaista tyyppiä, mutta jos näytteenantajat ovat laajemmalta alueelta, todetaan pienempi ryhmä Heikkisiä, jotka ovat enemmän länsisuomalaista tyyppiä, joiden esi-isiä geenit viitoittavat muualle Skandinaviaan. Kainuun Heikkistenkin ryhmästä tullaan tällöin havaitsemaan jakautuma, eli ilmenisi jokin vähäisempi ryhmä Heikkisiä, joilla on kyllä paljolti savolaisia esi-isiä, mutta suora Heikki -isälinja viittaakin jonnekin länteenpäin.


Mielenkiintoinen vertailukohta on se, että Itä-Suomen Heikkinen -nimiset muodostavat ikäänkuin valtavan suuren sumuisen suku -möhkäleen, jonka edustajat luulevat olevansa yhden ja saman kantavaarin jälkeläisiä joltain paikkakunnalta, josta löytyy Heikkinen jostain hopeaveroluettelosta tai vähän varhaisemmasta Savoon sijoittuvasta voudintililuettelosta, joka on kirjoitettu joskus puhtaaksi ja julkaistu jossain kirjasarjassa (Pirisen ym. toimittamat luettelot, joiden tietojen poimimiseen ei vaadita vanhojen asiakirjojen lukemisen osaamista, ja joista opuksista yleensä otetaan sukusivuilla umpimähkäinen lähtökohta-arvaus suvun alkuperästä!).

Toisaalta, kun laajennetaan näkökulmaa siihen, että lisänimen "alkuperäisenä" antajana on yleensä joku muinoinen Heikki -niminen esi-isä, löydetään Länsi-Suomesta aivan toisenlaisesti rakentuva vertailukohta:


Länsi-Suomi on täynnänsä kaikenkattavana nauhana, joka ulottuu Länsi-Pohjasta Inkerinmaalle ikivanhoja, vanhahkoja ja uudempia Heikkilä -nimisiä taloja, jotka ovat saaneet lisänimensä joskus Heikki -nimisestä isännästä, joista Heikeistä huomattava osa voidaan sitäpaitsi identifioida talon voudin- ja/tai läänintilidokumenteista. Nämä Heikkilät muodostavat äärimmäisen heterogeenisen joukon ja lisäksi useimmilla Heikkilän taloilla on sangen dramaattisesti vaihteleva historia: suvut talossa vaihtuvat totaalisesti tuon tuostakin ja uusi isäntäsuku voi tulla kaukaakin ja kaukaisesta säädystä.

Itselläni on sukujuurissa useampi Länsi-Suomen Heikkilän talo kuten melkein kaikilla, joilla on vähäsen samansuuntaisesti Länsi-Suomeen painottuvat sukujuuret. Omalta kohdalta yhdestäkään niistä ei ole annettavissa voudintileissä näkyvästä Heikistä suoraa isoisälinjaa talon omistavaan nykyiseen sukuun, mutta kylläkin tapauksia, joissa tämä Heikki kyllä voidaan tunnistaa monen sukuun kuuluvan esi-isäksi, mutta taloa on kohdannut lähinnä sodassa kaatumisten takia mieskato useaan otteeseen ja taloon on tullut tämän kanta -Heikin jälkeen isännäksi vävy tai joku muu sukuun kuuluva puuttuvan miehen korvaaja niin, että puhtaasti mieskantaista dna -linjaa ei voi aukottomasti sieltä enää jäljittää.

Lisäksi omissa Heikkilä -juurissani on tapauksia, joissa talon isäntäsuku on vaihtunut edellisen isäntäsuvun lankosuvun puolelle siten, että kanta -Heikin jälkeläinen, sanotaan vaikka pojanpojanpoika on kuollut nuorena. Tällöin tämän pojanpojan pojan poika on perinyt talon ja sen esikoisoikeuden. Tämä perijä on kuitenkin kuollut pienenä vähän isänsä jälkeen ja hänen äitinsä on perinyt hänet ja talon esikoisoikeudenkin. Äiti on sitten avioitunut uudestaan, saanut paljon lapsia uuden miehen kanssa, jotka ovatkin perineet talon ja muodostaneet pitäjään ja sen lähialueille huomattavan suuren Heikkilä -suvun.

Kuitenkin merkitsevässä osassa Heikkilöitä suku on täydellisesti vaihtunut muutamaan otteeseen ja huomattava osa Heikkilä -nimisistä (luulisin enemmistöksi) on saanut nykyisen sukunimensä ihan muutama polvi sitten periytyneestä lisänimestä.

Näiden Länsi-Suomen Heikkilöitten keskuudesta on siis vaikea löytää tapauksia (ne ovat tosi ani harvassa), joissa voidaan identifioida suoria kanta -Heikin jälkeläisiä aukotonta mieskantaa pitkin, mutta on kyllä identifioitavissa huomattavampi määrä talojen kanta -Heikkejä naislinjoja pitkin. Näin käy useimmiten, kun ankkuroidutaan talon asukkaista saataviin tietoihin asiakirjoista.

Nythän asetelma on aivan eri Savon Heikkisten yhteisen suurjoukon, ison möhkäleen, ja Länsi-Suomen lukuisien erityineitten Heikkilöitten pienjoukkojen dna -testauksen lähtötilanteessa, vaikka tähdätäänkin aivan samaan, eli mahdollisten kanta -Heikkien seulontaan suoralla mieslinjalla edeten.

Uskon kyllä myös siihen, että mitä kattavammin Heikkisiä testataan, sitä useammin tulokset viittaavat sitä suurempaan määrään eri kanta -Heikkejä. Testit paljastanevat senkin, jos ovat riittävän tarkkoja, että noin 10 % nimipäätelmään nojaavasti varmoiksi oletetuista mieslinjoista ei ollutkaan niitä, mutta toki Savon tapaukset mahdollistavat suuren määrän näytteitä mieslinjan toteamiseksi, mikä mahdollistuminen jäänee kokonaan puuttumaan monien Länsi-Suomen Heikkilöiden omassa asetelmassa silloin, kun tähdätään omaan kanta -Heikkiin talon kaukaisen alkuhistorian puolella.


terv Matti Lund

[Helena Heikkinen]

1200-luvulla "kristittyjä" Varsinais-Suomesta lähti ristiretkelle ja muutti Karjalaan. Se oli sen ajan uskonvahvistusta ja osa läntisen ja itäisen kirkon valtataistelua. Pyhän Henrikin kulttia oli tietyillä seuduilla ja niissä oletettavasti Heikki-nimeä annettiin. Mitään vanhaa ortodoksinimistöähän Heikki ei ole.
Dna-tutkimus voi tähänkin jotain uutta valoa tuoda. Pitäisi siis löytyä sama Y-dna jostain kantaväestöön kuuluvalta sieltä Vakka-Suomestakin.

Heikkiä on myös etsitty Saksan suunnasta, Baltian suunnasta ja vaikka mistä. Nyt tiedän ainakin, ettei oman isäni iiiiiiiiii mistään Saksinmaalta eikä Holmenkollenilta tullut, vaan ihan toisesta suunnasta. On muuttoreitti kartalla jo Aatamista alkaen. :D:

[M.Sjostrom]

1200-luvulla "kristittyjä" Varsinais-Suomesta lähti ristiretkelle ja muutti Karjalaan. Se oli sen ajan uskonvahvistusta ja osa läntisen ja itäisen kirkon valtataistelua. Pyhän Henrikin kulttia oli tietyillä seuduilla ja niissä oletettavasti Heikki-nimeä annettiin. Mitään vanhaa ortodoksinimistöähän Heikki ei ole.
Dna-tutkimus voi tähänkin jotain uutta valoa tuoda. Pitäisi siis löytyä sama Y-dna jostain kantaväestöön kuuluvalta sieltä Vakka-Suomestakin.

Heikkiä on myös etsitty Saksan suunnasta, Baltian suunnasta ja vaikka mistä. Nyt tiedän ainakin, ettei oman isäni iiiiiiiiii mistään Saksinmaalta eikä Holmenkollenilta tullut, vaan ihan toisesta suunnasta. On muuttoreitti kartalla jo Aatamista alkaen. :D:


Ihmisten konventioita se kun on, minä en usko liikoja siihen että välttämättä juuri mieslinjainen esi-isä olisi ollut Heikki, vaikka suvun nimi sitten olisikin Heikkinen.
Mahdollistahan se on, mutta muitakin mahdollisuuksia on.

Eli, sen verran on epävarmaa oliko siellä oikeasti kantaisä Heikki, että enpä lähtisi laittamaan sukutauluun -vaikka y-DNA täsmäisi, että olisi Heikki-niminen josta sitten haarautuisi poikia jotka perustivat sukuhaarat joista saman Yn nyky-Heikkisiä polveutuu.

Pikemminkin, sen yhteisen esi-isän nimi on tietymättömissä. faktaa on vain, että yhteisnen patrilinjainen esi-isä jossakin kohtaa on - kun y-DNAt täsmäävät.

[Pekka Paavola]

Matti Lundin perusteellinen "aukaisu" myös länteen sain minut abrikoimaan, että tuo vahva pääosin idästä 1500-luvun , 1660-luvun alun aikanainen muutto, Kustaa Vaasan verovapaus kannustein, ei pelkästään voinut olla kannustimina Pohjois- ja Koillis Suomen erämaiden asuttamiselle. Mielestäni on ollut jonkunlaista tietoa , että minne muutetaan, sillä minäkin uskon ,että 1200-1300 luvun muuttoa on tapahtunut lännestä itään, ja tuo 1500-1600 luvun muutto on ollut osin perimätiedollista( onko rohkea väite? ). Minun 1500-luvun alun esi-isä Oinaat, jotka on tulleet jostakin Pudasjärven Hetekylään( tai ovat siellä jo sitä ennenkin asuneet, mutta sitä ei voi todistaa) ei mielestäni ole kyllä olleet kaskenpolton varassa, koska asuminen on satojen vuosien ajan tapahtunut pienehkölla alueella soiden ympäröiminä, ja ns. kaski maita ei juurikaan lähellä ole ollut.
Mielestäni tuo itäisen vaikutus on osin ylikorostettua, vaikka tänne oli tilaustakin tulla, kun esim. venäläisvainot teki monet savut autioiksi, mutta myös tuhotuiksi.

[Aslak67]

Se on nyt todistettu, että eteläpohjalainen Könnin suku on puhtain mahdollinen haaras Suomessa. Kaksi suomalaista geenitutkijaa (Kalevi Wiik ja Lauri KOskinen) on päätynyt kyseiseen lopputulokseen. Asiasta on pidetty esitelmä Seinäjoella Könnin sukukokouksessa.

Olen jälleen heikohkon käsityskykyni takia ymmällä. Miten tuo puhtaus mitataan? Yksi perustelu on tekstissä kyllä mainittu: "Poikkeuksellinen sukupuu tarkoittaa, että kaikki sen jäesnet 1750-luvulta lähtien ovat syntyneet Suomessa. Sukuun ei ole myöskään tänä aikana sekoittunut muita kansoja." Mutta selvennyksenä on sitten tekstissä myöhemmin maininta, että suvulla ei ole isälinjanssa kosketusta ulkomaisiin kansoihin. Tämä puhtaus perustuu siis isälinjalta päättelyyn, joka pitäneen paikkansa.

Valitettavasti haluan esittää kommenttini tässäkin ikivanhassa topikissa.
Wiik (kuului ennen ystäviini sukulaisten marttakerhon esitelmissä) ei ole genetisti ja hyvin tuntemastani "ystävästäni" Lauri Koskisesta en halua kommentoida. Mitä paljastaa Lauri Koskisen suurin pomo jenkeissä? Ei antanut kirjallisena, mutta jatketaan.

Itse olen 4 sukupolven jälkeen suomalaisgeneettisesti "Dirty Harry".

Kuitenkin käsite "PUHDAS SUOMALAINEN" on laskettavissa FBI:n metodeilla autosomaalisella STR:llä eli CODIS. Myös isoäidin suomalaisuusaste on otettava huomioon, minkä mm. Wiik syystäkin uhohtaa.

Esitän, että genetiikan huiman kehityksen myötä, jotta nämäkin väittämät kumotaan tai VAHVISTETAAN nyt joulun koittaessa vuonna 2015!

Tämän seurauksena DNATribesin (STR) ja FBI:n CODIS-järjestelmällä todella löydämme muutaman tyypin (ei välttämättä koko sukua), jotka ovat "kappale kauneinta Suomea".

https://www.youtube.com/watch?v=v3US8s3vC3M

Ehdottomasti olen pelkästään N1c1-tulkintaa vastaan. On väärin tulkita "puhdasta" suomalaisuutta vain Y DNA:n ja mtDNA:n perusteella.

Sieltä saattaa hyvinkin putkahtaa esiin FINN number one, koska CODIS-järjestelmä pelaa nähdäkseni auSTR:n tavoin promilien tarkuudella. Kahdella siskolla ja veljellä ei voi olla samaa tulosta - identtisillä kylläkin.

[Aslak67]

Se on nyt todistettu, että eteläpohjalainen Könnin suku on puhtain mahdollinen haaras Suomessa. Kaksi suomalaista geenitutkijaa (Kalevi Wiik ja Lauri KOskinen) on päätynyt kyseiseen lopputulokseen. Asiasta on pidetty esitelmä Seinäjoella Könnin sukukokouksessa.

Olen jälleen heikohkon käsityskykyni takia ymmällä. Miten tuo puhtaus mitataan? Yksi perustelu on tekstissä kyllä mainittu: "Poikkeuksellinen sukupuu tarkoittaa, että kaikki sen jäsenet 1750-luvulta lähtien ovat syntyneet Suomessa. Sukuun ei ole myöskään tänä aikana sekoittunut muita kansoja." Mutta selvennyksenä on sitten tekstissä myöhemmin maininta, että suvulla ei ole isälinjanssa kosketusta ulkomaisiin kansoihin. Tämä puhtaus perustuu siis isälinjalta päättelyyn, joka pitäneen paikkansa.

Valitettavasti haluan esittää kommenttini tässäkin ikivanhassa topikissa.
Wiik (kuului ennen ystäviini sukulaisten marttakerhon esitelmissä) ei ole genetisti ja hyvin tuntemastani "ystävästäni" Lauri Koskisesta en halua kommentoida. Mitä paljastaa Lauri Koskisen suurin pomo jenkeissä? Ei antanut kirjallisena, mutta jatketaan.

Itse olen 4 sukupolven jälkeen suomalaisgeneettisesti "Dirty Harry".

Kuitenkin käsite "PUHDAS SUOMALAINEN" on laskettavissa FBI:n metodeilla autosomaalisella STR:llä eli CODIS. Myös isoäidin suomalaisuusaste on otettava huomioon, minkä mm. Wiik syystäkin uhohtaa.

Esitän, että genetiikan huiman kehityksen myötä nämäkin macho-valtaiset väittämät kumotaan tai VAHVISTETAAN nyt joulun koittaessa vuonna 2015!

Tämän seurauksena DNATribesin (STR) ja FBI:n CODIS-järjestelmällä todella löydämme muutaman tyypin (ei välttämättä koko sukua), jotka ovat "kappale kauneinta Suomea".

https://www.youtube.com/watch?v=v3US8s3vC3M

Ehdottomasti olen pelkästään "junttimaista" N1c1-tulkintaa vastaan. On väärin tulkita "puhdasta" suomalaisuutta vain Y DNA:n ja mtDNA:n perusteella.

Sieltä saattaa hyvinkin putkahtaa esiin FINN number one, koska CODIS-järjestelmä pelaa nähdäkseni auSTR:n tavoin promilien tarkuudella. Kahdella siskolla ja veljellä ei voi olla samaa tulosta - identtisillä kylläkin.