Giösling
05.09.07, 09:50
Helmikuussa 2005, luettuani Göran Sparrlöfin artikkelin Broddo Svennoniksesta Släkt och Hävd-lehdessä,
pistin sen viitteissä merkille maininnan, jonka mukaan Ake Barck-Berkénin Barck-aiheista kokoelmaa
säilytetään Genealogiska Föreningenin arkistossa Tukholmassa.
Lähestyin tuolloin arkiston ylläpitäjää pyynnöllä saada tutustua Barck-Berkénin keräämään aineistoon.
Kävi ilmi, että kyseessä on mahtava sukuselvitys, jonka GF oli aikanaan saanut lahjoituksena Stig
Barthelsenin välityksellä. Kokoelma käsitti yli 1000 käsinkirjoitettua sivua, korttirekisterin, sukutauluja,
tuomiokirjaotteita, näköiskopioita Ruotsin valtionarkistossa säilytettävista valitusrunoista suvun
jäsenten poismenon johdosta, ja muitakin valokuvia, jotka Barck-Berkén oli koonnut vv. 1948-1949 ja täydentänyt eräin
osin myöhemmin.
Selvityksen kohteena on etupäässä Smoolannin Barkerydin pitäjässä vaikuttanut Barck-pappissuku ja siihen
liittyvät aviosuvut pääpiirteittäin.
Kokelman laajuudesta johtuen sen käsinkopiointi todettiin tuolloin mahdottomaksi. Ilokseni sain kuitenkin
kuulla, että mielenkiinnosta johtuen, GF oli päättänyt digitoida aineiston.
CD on nyt valmistunut ja saapunut Riadiin. Mikä hieno ele ja maineteko GF:ltä! Suurkiitokset!!
Ake Barck-Berkénin selkeällä käsialalla kirjoitettuja sivuja on ilo lukea. Ryhmitys on looginen ja helppo seurata.
Aivan pikaisella läpikäynnillä aineisto tarjoaa runsaasti lisätietoja Barck-tutkijoille.
Mitä mielenkiintoisin on mm. monisivuinen selvitys Barkerydin kirkkoherran nimityskiistasta vuonna 1665 kuolleen
Johannes Ludovici Backin jälkeen, jolloin kilpakandidaatteina kirkkoherraksi olivat Johannes Ludovicin nuorin, 28-vuotias,
juuri papiksivihitty poika Johan Johannis Barck ja tämän lanko, Barkerydin kappalaisena toiminut Andreas Magni Barchenius,
joka virkaa hakiessaan oli 50 vuoden ikäinen. Kolmantena pyöränä kisaan ilmestyi linnanpastori Sven Theodor Lallerus
suvun ulkopuolelta.
Valttikorttia nimitysasiassa piti eversti Lennart Ribbing, Gotlannin kuvernööri, jolla oli historiallisesti “ius patronatus”-oikeus
Barkerydin pappisnimityksissä.
Vehkeilyyn nimitysasiassa joutuivat ottamaan kantaan myös Barck-suvun läheisesti tunteva Per Brahe, sekä lopulta
itse majesteetti, joka Lennart Ribbingin vetoomuksesta antoi Johan Johannis Barckille valtakirjan Barkerydin kirkkoherraksi.
Nimitys vahvistettiin 10.10.1666.
Mitä hämmästyttävin aukkopaikka selvityksessä liittyy juuri tämän Johan Barck nuoremman perheeseen, jossa kahden
vanhimman pojan Johanin ja Broddon sivu on, Turussa opiskelumerkinnän ja parin Broddon kastetodistajana toimimisen
lisäksi, tyhjää täynnä.
Barck-Berkénin tarkan tutkijansilmän ovat välttäneet myös edellisten serkut Alexander ja Johan Modelin, jotka opiskelivat
samanaikasesti Turussa. Kolmantena veljesparina samalla vuosikurssillla olivat Alftan-veljekset. Nimeä Modelin ei esiinny
tutkimuksessa kertaakaan! Padasjoen pitäjänkirjuri “vierailee” irrallisena nimenä kortistossa matrikkelimaininnoin.
Ruotsinpyhtään Abraham Johannis Barck, Johan Barck & Fabian Broddo Barck loistavat poissaolollaan.
Miksi Barck-Berkén on jättänyt seuraamatta Turkuun lähteneitten jalanjälkiä?, ei ole tiedossani. Sitäkin suurempi
on ollut se löytämisen ilo, joka liittyy vuonna 2000 Fabian Broddo Barckin toisesta nimestä alkunsasaaneeseen
ja anbytarforumilla jatkuneeseen keskusteluketjuun, jota tukivat samanaikaisesti Suomessa suoritetut tuomiokirjatutkimukset.
Näiden yhteisvaikutuksella “kotiinkutsuttiin” Turkuun lähteneet Barck-pojat ja everstiluutnantiksi edennyt Alexander Modelin.
Arvelen, että Barck-Berkén olisi ollut heitä avosylin “vastaanottamassa” lähes tasan 50-vuotta oman tutkimusrupeamansa
jälkeen.
Materiaalin pikainen silmäily on tuottanut myös allekirjoittaneelle suuryllätyksen. Tusinanverran tiheäänkirjoitettuja sivuja
käsittelee itselleni niin läheistä Röding-sukua. Jo liki 10 vuoden ajan olen metsästänyt vanhempia sille Annica (Anna) Rödingille, joka toimi kapteeni von Krassowin taloudenhoitajana Kuninkaankylän Yrjas- (Gustavslugn-) kapteeninpuustellissa ja sai
poikansa Jacob Giöslingin ohella periä von Krassowin jälkeensäjättämän omaisuuden tämän kuollessa joulupäivänä
vuonna 1751. von Krassow oli seurannut puustellinhaltijan-virassa everstiluutnatti Modelinia, joka eläkkeellesiirtyessään oli hankkinut
itselleen Pappila-nimisen rusthollin naapurikylästä (Svenskby).
Eräänä vinkkinä Annan isän etunimestä olen pitänyt Jonasta, jonka korpraali Jacob Giösling kasteessa antoi
vanhimmalle pojalleen. Tuolloinhan usein isovanhempien nimet periytyivät lapsenlapsille.
Olisiko Barck-Berkénin “vastalahja” se, että Wretassa vaikuttaneen Röding-suvun jäseniin kuuluu Jonas Rödingin
lisäksi myös kastetodistajana 11.10.1724 toiminut Annica Röding, jonka jäljet sitten Barck-Berkéniltä katoavat.
Ruotsinpyhtään varhaisimmissa rippikirjoissa Anna Rödingin etunimi esiintyy nimenomaan muodossa Annica.
Olisiko jopa niin, että Annica olisi toiminut jo virassaan poikamiehenä olleen Alexander Modelinin taloudenhoitajana
ja olisi sitten, tämän avioiduttua ja siirryttyä Ruotsinkylän Pappilaan, jäänyt Modelinin seuraajan ja niinikään
vaimottoman saksalaisen aatelismiehen Christian Henrik von Krassowin palvelukseen?
Ruotsissakin harvinaisen Röding-sukunimen esiinpulpahtaminen Barck-Berkénin kokoelman yhteydessä
antaa siitä vahvan viitteen.
Tässä aivan ensimmäiset vaikutelmani tästä suurenmoisesta aineistosta, josta jatkossakin tulee olemaan
paljon iloa ja hyötyä Barck-polvien kartoittajille.
Parhain terveisin
Juhani Pesu
pistin sen viitteissä merkille maininnan, jonka mukaan Ake Barck-Berkénin Barck-aiheista kokoelmaa
säilytetään Genealogiska Föreningenin arkistossa Tukholmassa.
Lähestyin tuolloin arkiston ylläpitäjää pyynnöllä saada tutustua Barck-Berkénin keräämään aineistoon.
Kävi ilmi, että kyseessä on mahtava sukuselvitys, jonka GF oli aikanaan saanut lahjoituksena Stig
Barthelsenin välityksellä. Kokoelma käsitti yli 1000 käsinkirjoitettua sivua, korttirekisterin, sukutauluja,
tuomiokirjaotteita, näköiskopioita Ruotsin valtionarkistossa säilytettävista valitusrunoista suvun
jäsenten poismenon johdosta, ja muitakin valokuvia, jotka Barck-Berkén oli koonnut vv. 1948-1949 ja täydentänyt eräin
osin myöhemmin.
Selvityksen kohteena on etupäässä Smoolannin Barkerydin pitäjässä vaikuttanut Barck-pappissuku ja siihen
liittyvät aviosuvut pääpiirteittäin.
Kokelman laajuudesta johtuen sen käsinkopiointi todettiin tuolloin mahdottomaksi. Ilokseni sain kuitenkin
kuulla, että mielenkiinnosta johtuen, GF oli päättänyt digitoida aineiston.
CD on nyt valmistunut ja saapunut Riadiin. Mikä hieno ele ja maineteko GF:ltä! Suurkiitokset!!
Ake Barck-Berkénin selkeällä käsialalla kirjoitettuja sivuja on ilo lukea. Ryhmitys on looginen ja helppo seurata.
Aivan pikaisella läpikäynnillä aineisto tarjoaa runsaasti lisätietoja Barck-tutkijoille.
Mitä mielenkiintoisin on mm. monisivuinen selvitys Barkerydin kirkkoherran nimityskiistasta vuonna 1665 kuolleen
Johannes Ludovici Backin jälkeen, jolloin kilpakandidaatteina kirkkoherraksi olivat Johannes Ludovicin nuorin, 28-vuotias,
juuri papiksivihitty poika Johan Johannis Barck ja tämän lanko, Barkerydin kappalaisena toiminut Andreas Magni Barchenius,
joka virkaa hakiessaan oli 50 vuoden ikäinen. Kolmantena pyöränä kisaan ilmestyi linnanpastori Sven Theodor Lallerus
suvun ulkopuolelta.
Valttikorttia nimitysasiassa piti eversti Lennart Ribbing, Gotlannin kuvernööri, jolla oli historiallisesti “ius patronatus”-oikeus
Barkerydin pappisnimityksissä.
Vehkeilyyn nimitysasiassa joutuivat ottamaan kantaan myös Barck-suvun läheisesti tunteva Per Brahe, sekä lopulta
itse majesteetti, joka Lennart Ribbingin vetoomuksesta antoi Johan Johannis Barckille valtakirjan Barkerydin kirkkoherraksi.
Nimitys vahvistettiin 10.10.1666.
Mitä hämmästyttävin aukkopaikka selvityksessä liittyy juuri tämän Johan Barck nuoremman perheeseen, jossa kahden
vanhimman pojan Johanin ja Broddon sivu on, Turussa opiskelumerkinnän ja parin Broddon kastetodistajana toimimisen
lisäksi, tyhjää täynnä.
Barck-Berkénin tarkan tutkijansilmän ovat välttäneet myös edellisten serkut Alexander ja Johan Modelin, jotka opiskelivat
samanaikasesti Turussa. Kolmantena veljesparina samalla vuosikurssillla olivat Alftan-veljekset. Nimeä Modelin ei esiinny
tutkimuksessa kertaakaan! Padasjoen pitäjänkirjuri “vierailee” irrallisena nimenä kortistossa matrikkelimaininnoin.
Ruotsinpyhtään Abraham Johannis Barck, Johan Barck & Fabian Broddo Barck loistavat poissaolollaan.
Miksi Barck-Berkén on jättänyt seuraamatta Turkuun lähteneitten jalanjälkiä?, ei ole tiedossani. Sitäkin suurempi
on ollut se löytämisen ilo, joka liittyy vuonna 2000 Fabian Broddo Barckin toisesta nimestä alkunsasaaneeseen
ja anbytarforumilla jatkuneeseen keskusteluketjuun, jota tukivat samanaikaisesti Suomessa suoritetut tuomiokirjatutkimukset.
Näiden yhteisvaikutuksella “kotiinkutsuttiin” Turkuun lähteneet Barck-pojat ja everstiluutnantiksi edennyt Alexander Modelin.
Arvelen, että Barck-Berkén olisi ollut heitä avosylin “vastaanottamassa” lähes tasan 50-vuotta oman tutkimusrupeamansa
jälkeen.
Materiaalin pikainen silmäily on tuottanut myös allekirjoittaneelle suuryllätyksen. Tusinanverran tiheäänkirjoitettuja sivuja
käsittelee itselleni niin läheistä Röding-sukua. Jo liki 10 vuoden ajan olen metsästänyt vanhempia sille Annica (Anna) Rödingille, joka toimi kapteeni von Krassowin taloudenhoitajana Kuninkaankylän Yrjas- (Gustavslugn-) kapteeninpuustellissa ja sai
poikansa Jacob Giöslingin ohella periä von Krassowin jälkeensäjättämän omaisuuden tämän kuollessa joulupäivänä
vuonna 1751. von Krassow oli seurannut puustellinhaltijan-virassa everstiluutnatti Modelinia, joka eläkkeellesiirtyessään oli hankkinut
itselleen Pappila-nimisen rusthollin naapurikylästä (Svenskby).
Eräänä vinkkinä Annan isän etunimestä olen pitänyt Jonasta, jonka korpraali Jacob Giösling kasteessa antoi
vanhimmalle pojalleen. Tuolloinhan usein isovanhempien nimet periytyivät lapsenlapsille.
Olisiko Barck-Berkénin “vastalahja” se, että Wretassa vaikuttaneen Röding-suvun jäseniin kuuluu Jonas Rödingin
lisäksi myös kastetodistajana 11.10.1724 toiminut Annica Röding, jonka jäljet sitten Barck-Berkéniltä katoavat.
Ruotsinpyhtään varhaisimmissa rippikirjoissa Anna Rödingin etunimi esiintyy nimenomaan muodossa Annica.
Olisiko jopa niin, että Annica olisi toiminut jo virassaan poikamiehenä olleen Alexander Modelinin taloudenhoitajana
ja olisi sitten, tämän avioiduttua ja siirryttyä Ruotsinkylän Pappilaan, jäänyt Modelinin seuraajan ja niinikään
vaimottoman saksalaisen aatelismiehen Christian Henrik von Krassowin palvelukseen?
Ruotsissakin harvinaisen Röding-sukunimen esiinpulpahtaminen Barck-Berkénin kokoelman yhteydessä
antaa siitä vahvan viitteen.
Tässä aivan ensimmäiset vaikutelmani tästä suurenmoisesta aineistosta, josta jatkossakin tulee olemaan
paljon iloa ja hyötyä Barck-polvien kartoittajille.
Parhain terveisin
Juhani Pesu