Kosintatapoja

[JaMaHa]

Hei!

Olen tässä mietiskellyt entisaikojen kosintatapoja. Ovatko kosinnat olleet enimmäkseen romanttisia vai järkiperäisiä? Entä onko kosintatavoista mitään kirjoja kirjoiteltu?

Oman pappani kosinta mummulleni oli melko erikoinen, ainakin minun mielestäni, mutta varmaan melko järkevä sellainen.

Aino mummuni oli Matti pappani ensimmäisen vaimon Tildan paras ystävätär. Tilda paran kohtalona oli kuolla vain 32-vuotiaana keuhkotautiin ja kuolinvuoteellaan hän pyysi Ainoa pitämään huolta perheestään. Ainon kulkiessa hoitelemassa perhettä, eräänä päivänä oli Matti tokaissut" Elä suotta kulje noin pitkää matkaa ees taas, vuan tuo tavaras tänne". Aino toi, häät vietettiin ja perheeseen syntyi kaksi tytärtä lisää.

Terv. Jaana

[Antti Järvenpää]

Niin - nykyisin tuo kai tapahtuu kysymällä: "Ootsämunkaa ....?"

Ymmärtääkseni sulhon pulma on aina ollut kaksitahoinen. On pitänyt valoittaa vastakkainen sukupuoli ja lisäksi kysyä kättä huoltajalta. Kaiken lisäksi tämä isän tai huoltajan suostumuksen pyytäminen on jatkunut jonkinlaisena normina nykypäiväänkin, vaikka sille ei ole enää laillisia tarpeita.

Näitä "ootsämunkaa" variaatioita on kaiketi historiassa vaikka kuinka paljon, mutta kun ne on yleensä esitetty suullisesti, ei niistä ole jäänyt jälkeen juurikaan mitään dokumentoitua tietoa. Sen sijaan huoltajan suostumuksen pyytämisestä lienee aika tavalla kirjallista materiaalia.

[kkylakos]

Mummoni isä (Vetelissä 1900-luvun alussa) oli lähestynyt mielitiettyään kihlalahjana kello. Sai pakit ja suutuksissaan rikkoi kellon. Ei olisi kannattanut ottaa niin vakavasti sillä nuoren naisen mieli sittemmin muuttui ja heistä tuli aviopari.

[Alpo Rantala]

Kyllä kai nuo ”kosimiset” sovittiin ainakin 1800-luvulla ja sitä ennen, ainakin talollisten keskuudessa, isäntien kesken, tai puhemiesten välityksellä. Oma isoäitini meni kihloihin ,täysi-ikäisenä, pitäjän sahan ostoasiamiehen, vai mikä lie titteli silloin, kanssa. Kihlauksen tultua julki pakotti isä kuitenkin purkamaan kihlauksen, joka tapahtuikin. Miehestä ei kuulemma tiennyt, mikä oli miehiään, kravattikin kaulassa. Kihlattu mies suivaantui hommasta ja lähti Amerikkaan. Isoäidille löytyi myöhemmin sopiva mies, omasta säädystä. Muistelen isoäitiä lämmöllä, kun hän sotien jälkeen vieraili meillä tyttärensä uudessa ”rintamamiestalossa” ja keräsi meidät, pienet pojat, radion ääreen sunnuntaisin jumalanpalvelusta kuuntelemaan. Pukeutui itse mustaan körttiasuun, hartaana körttiläisenä, ja veisasi virret radiosta kuuluvan veisuun mukana. Vasta tämän jälkeen me pojat päästiin omiin touhuihin.
Alpo Rantala

[TapioV]

Tehtaan työmies jäi yllättäen leskeksi pienten lasten kanssa. Työssä pitäisi käydä, mutta kuka hoitaa lapset? Näissä mietteissä kävellessään tiellä hän päätti kysyä ensimmäiseltä vastaantulevalta naiselta, tulisiko hän vaimoksi ja lasten äitipuoleksi. Kohta tulikin nainen vastaan, hyvännäköinenkin oli, ja mies sai myöntävän vastauksen. Hyvä perhe tulikin! Nainen elää vielä hyväkuntoisena vanhuksena.
Tapio Vähäkangas

[Matti Lund]

Hei!

Olen tässä mietiskellyt entisaikojen kosintatapoja. Ovatko kosinnat olleet enimmäkseen romanttisia vai järkiperäisiä? Entä onko kosintatavoista mitään kirjoja kirjoiteltu?

Oman pappani kosinta mummulleni oli melko erikoinen, ainakin minun mielestäni, mutta varmaan melko järkevä sellainen.

Aino mummuni oli Matti pappani ensimmäisen vaimon Tildan paras ystävätär. Tilda paran kohtalona oli kuolla vain 32-vuotiaana keuhkotautiin ja kuolinvuoteellaan hän pyysi Ainoa pitämään huolta perheestään. Ainon kulkiessa hoitelemassa perhettä, eräänä päivänä oli Matti tokaissut" Elä suotta kulje noin pitkää matkaa ees taas, vuan tuo tavaras tänne". Aino toi, häät vietettiin ja perheeseen syntyi kaksi tytärtä lisää.

Terv. Jaana

Savossa käytettiin varmaan sangen eläväisiä ilmaisutapoja näissä asioissa liikuttaessa.

Pohjanmaalla, joka lienee Sinulle tuntematon sikäli, ettei esipolviasi taida olla siellä, oli hyvin yleinen tapa, että lesken edesmenneen puolison sukulainen tai paras ystävä nai pian lesken.

Vaikuttimet olivat ilmeisen asialliset. Varsinkin Etelä-Pohjanmaalla avioliitto oli sukujen välinen liitto, jossa oli velvoitteita, ja edesmenneen suku tavallaan joutui poismenon johdosta samalla antavaksi puoleksi. Siksi Etelä-Pohjanmaalla on yleisempää kuin jossain muualla se, että jos nuori talon emäntä kuoli, niin jos hänellä oli nuorempi sisko, hänet, käly, naitettiin isännälle, langolle ... jos pappi ei sattunut kovasti pistämään vastaan.

Talollisilla oli yleensä joku ripillepääsyikään tulossa oleva "sukulaislikka" lapsenlikkana. Joissakin tapauksissa emännän kuoltua isäntä joutui odottamaan, että lapsenlikka kasvoi papin hyväksymään naimaikään (tuomiokapitulilta anottiin joskus aika nuorten lapsenlikkojen naittamista) ja nai sitten tämän. Suvussani on muutama tällainen tapaus. Siis itse asiassa edesmenneen pienokaisilla oli uusi lapsiäiti, jo ennen kuin hänestä tuli äitipuoli heille. Kun lapset eivät olleet ehtineet vielä kovin kasvaa, perinteisiä äitipuolen ja lapsipuolten välisiä kitkoja ei esiintynyt.

terv Matti Lund

[tellervoranta]

Kotipuolessani oli varmaan paljon samantyyppisiä tapauksia kuin mitä Matti L edellä esitti.
Naapurissa emännän kuoltua,( perheessä 4 lasta) emännän sisar avioitui lesken kanssa ja syntyi lapsia aikalailla. Sitten näillä sisaruksilla oli vielä avioton Impi-sisar, joka tuli asumaan naapuriin. Ja yleisesti laskettiin leikkiä, että hänestä tulisi sitten kolmas emäntä, jos edellinen sattuisi kuolemaan. Nämä sisarukset elivät kyllä sitten yli 90-kymppisiksi, joten isännän aika oli lähteä ennemmin.:oo:
Meidän talokohtainen suku on sieltä isonvihan jälkeisiltä ajoilta säästynyt huomautuksitta sivusarakkeessa eli on ollut ns. nuhteettomia polvesta toiseen. Mutta kas :), yhtäkkiä huomasin kumman merkinnän erään Alakyläläisen naisen kohdalla ja se viittasi isoisän veljeen. Olipas tämä ollut taatuilla puheilla ko naisen kanssa, mutta mieli muuttui kun kolmeen Honkaan lensi kolme Mettoa. Eli vaimoksi koppautukin sitten Brita Sofia.
Isäni on kirjoittanut kronikankin tästä kolmen veljeksen ja kolmen sisaruksen tapauksesta. (esim. missä paikassa he tapasivat ja missä järjestyksessä perheet perustettiin). Taisi olla kuitenkin rakkauven rääsinkiä eikä laskelmointia.:eek:. Vaan mukavahan se oli kun kaikki sisarukset emannoivat samalla mäellä.

[JaMaHa]

Kiitokset mielenkiintoisista vastauksistanne. Matti Lundille tiedoksi, ettei tosiaankaan minulla ole sukua Pohjanmaalla vaan juureni ovat syvällä Savossa ja Karjalassa ja kait joku lonkero ulottuu nyt jo Rauman maaperäänkin, sillä sen verran kauan olen täällä jo asunut.

Vastauksistanne heräsi kunnolla mielenkiinto entisaikojen kosintamenoja kohtaan. Olisi kiva jotenkin saada tietää, onko niissä ollut paljonkin alueellisia eroja? Ehkäpä joskus saan tähän(kin) pohdintaani vastauksen.


Terv. Jaana :)

[jjj]

Tässä linkissä Valkjärven kosintatapoja:http://www.vilppula.com/images/Naimatapoja.pdf