Erkki Järvinen
06.09.09, 10:48
Huomenna tulee kuluneeksi 80 v. Kuru -laivan haaksikosta;
http://www.tampere-seura.fi/tampere/Kuru/index.html
Surullinen laulu
"Kuru" laivan
haaksirikosta
joka
Laiva upposi Näsijärvellä Syyskuun
7 p:nä 1929 jossa kuoli 136 henkeä.
Ensimmäinen painos.
Sepitti ja kustansi B. Marttinen, Petäjävedeltä.
Jälkipainos ja mukailu ankarasti kielletään kaikki
oikeudet pidätetään.
Hinta 2 mk
Surulaulu Kurun haaksirikosta.
Lauletaan Villiruusun nuotilla.
(On metsän siimeksessä)
1. Jos ystävänä tahdotten,
nyt lähteä laulamaan,
niin surumielin käymme tapausta katsomaan.
Vien teidät Näsijärvelle,
missä tapaus astuu eteemme,
Jossa näemme omat voimamme,
kun kohtalo meidät vie.
2. Kun syksy myrsky säällään,
pois kukan kuihduttaa,
sen elon virkeimmänkin elosta eroittaa.
Ei sitä suojaa lannoitus,
ei juurten kauniiks´ puhdistus,
ei aitaus, ei maalaus,
se on turha koru vaan.
3. On samoin ihminenkin,
täällä ellon matkallaan,
jonka kuolon syli tempaa vie pian tuonelaan.
Ei auta arvo koreus,
ei maailman tavaran valtaus,
ei koulunkäynti, kielten taito,
ei uudet muodit myös.
4. Joka tätä epäilee
käy Näsijärvelle,
siellä Siilinkarin lähellä on muisto ijäinen.
Täällä syysmyrskyn käsissä,
sai ihmmiset kauhusta väristä,
kun kuoleman herra määräsi
heidät viime matkalleen.
5. Kun lähti Kuru laiva,
Tampereen rannasta,
oli matkustajia paljon ja tavaraa laivassa.
Ihmiset kiiruhti laivahan,
kunn monen oli matka kotiaan,
heitä moni lapsiraukka
ikävällä odotti.
6. Kuru kun katkoeli,
Näsijärven laineita,
ei lähteissä arvannu kukaan,
niitten voimain paineita.
Siilinkari kun läheni,
niin myrskyn valta eteni,
kolmas aalloista suurempi
kaatoi laivan kyljelleen.
7. On kuvaamatta keltään,
ihmisten kauhua,
kun laineet yli laivan yhä mennä pauhua.
Ihmiset laivan kyljellä,
laineet vie heidät vuorollaan
kunnes laiva pian upposi
ja meni pohjahan.
8. Pelastusvenhe täyteen,
hädässä lastaantui,
hekin veden varaan joutui
ja aaltoin helmassa ui.
Tarjanne antoi apuaan,
ken vielä oli veden pinnalla,
ja nosti laivaan lämpimään,
eloonsa elpymään.
9. Se joukko oli pieni,
kun laivaan nostettiin,
kuten Hiskialle muinoin elämää jatkettiin.
Siinä todistus kansoille muillenkin,
että luoja tuo apunsa uivillenkin
ketä määrätty ei ole vielä
tästä elosta erkanemaan.
10. Sielun pelastuksen,
sai aaltoinkin sisässä,
neito rukous-asennossa oli laivan hytissä.
Ei hyljänny häntä luojansa,
joka polvistui hänen luonansa,
oli onnellisia kaikki,
ken häneen turvasi.
11. Muistakaa kansat niitä,
lapsi raukkoja,
jotka ikävällä odotteli vanhempainsa tuloa.
He saunan valmiiks´ lämmitti,
ja vartoessansa nukahti,
kun tiedon varsin ikkävän
heille sanan tuoja toi.
12. Ei tuntea voi vielä,
tapauksen laatua,
olisko syytä ollu tään laivan hoidossa?
sen antaa tutkimus tarkempi,
jossa ilmi tulee varmemmin,
mikä oli syynä
tapaukseen kaameaan?
13. Te kansa tämän kaiken,
nyt mieleen painakaa
et ero täältä teille on yhden arvoisaa.
Ei kysy kuolo sinulta
mitä täällä omistat,
kuinka kaunihilla vaattehilla
sä itses komistat.
14. Kuolo tempaa isän, äidin,
parhaimmat ystävät,
hajoittaa maailmassa vankimmat yhtymät.
Ei kysy kuolo sinulta
mitä olet tääll´ oppinut,
oletko maailman uudet muodit
mukaasi ottanut.
15. Nyt Kuru sekä Teisko,
on surun vallassa,
kun kymmeniä monta on
maan mustan povessa.
Ei anna uni lepoaan,
vie rakkaitansa muistamaan,
ja aamulla ylös herättyä ikävästä valveentuu.
16. On Tampereella toinen tämä,
tapaus kauhea,
näin kuolema meitä vaatii
matkalle eroamaan.
Ei tarjoo kättään vanhemmat,
ei lapset hellät rakkahat,
kun veden kuohuvat aallot, on erovuoteena.
17. On varoitus meille tämä,
että pitäis oppia,
ett´ ei öljy lampuistamme,
saisi koskaan loppua.
Kun ylkää vastaan käsketään
ett´ oisimme valmiit lähtemään,
jos hetkellä millä meillenkin
tuo kutsun kello soi.
18. Nyt tämän laulun lopetan,
vaan sitten jatketaan,
kun tutkimukset tapauksen
tarkkaan lasketaan.
Niin saamme nähdä ihmiselon
ken on määräävä,
onko luojan sallimus vai ihmis´ säätämää.
******************************
näitä arkkiviisuja on muillakin sanoilla ja sävelillä.
http://www.tampere-seura.fi/tampere/Kuru/index.html
Surullinen laulu
"Kuru" laivan
haaksirikosta
joka
Laiva upposi Näsijärvellä Syyskuun
7 p:nä 1929 jossa kuoli 136 henkeä.
Ensimmäinen painos.
Sepitti ja kustansi B. Marttinen, Petäjävedeltä.
Jälkipainos ja mukailu ankarasti kielletään kaikki
oikeudet pidätetään.
Hinta 2 mk
Surulaulu Kurun haaksirikosta.
Lauletaan Villiruusun nuotilla.
(On metsän siimeksessä)
1. Jos ystävänä tahdotten,
nyt lähteä laulamaan,
niin surumielin käymme tapausta katsomaan.
Vien teidät Näsijärvelle,
missä tapaus astuu eteemme,
Jossa näemme omat voimamme,
kun kohtalo meidät vie.
2. Kun syksy myrsky säällään,
pois kukan kuihduttaa,
sen elon virkeimmänkin elosta eroittaa.
Ei sitä suojaa lannoitus,
ei juurten kauniiks´ puhdistus,
ei aitaus, ei maalaus,
se on turha koru vaan.
3. On samoin ihminenkin,
täällä ellon matkallaan,
jonka kuolon syli tempaa vie pian tuonelaan.
Ei auta arvo koreus,
ei maailman tavaran valtaus,
ei koulunkäynti, kielten taito,
ei uudet muodit myös.
4. Joka tätä epäilee
käy Näsijärvelle,
siellä Siilinkarin lähellä on muisto ijäinen.
Täällä syysmyrskyn käsissä,
sai ihmmiset kauhusta väristä,
kun kuoleman herra määräsi
heidät viime matkalleen.
5. Kun lähti Kuru laiva,
Tampereen rannasta,
oli matkustajia paljon ja tavaraa laivassa.
Ihmiset kiiruhti laivahan,
kunn monen oli matka kotiaan,
heitä moni lapsiraukka
ikävällä odotti.
6. Kuru kun katkoeli,
Näsijärven laineita,
ei lähteissä arvannu kukaan,
niitten voimain paineita.
Siilinkari kun läheni,
niin myrskyn valta eteni,
kolmas aalloista suurempi
kaatoi laivan kyljelleen.
7. On kuvaamatta keltään,
ihmisten kauhua,
kun laineet yli laivan yhä mennä pauhua.
Ihmiset laivan kyljellä,
laineet vie heidät vuorollaan
kunnes laiva pian upposi
ja meni pohjahan.
8. Pelastusvenhe täyteen,
hädässä lastaantui,
hekin veden varaan joutui
ja aaltoin helmassa ui.
Tarjanne antoi apuaan,
ken vielä oli veden pinnalla,
ja nosti laivaan lämpimään,
eloonsa elpymään.
9. Se joukko oli pieni,
kun laivaan nostettiin,
kuten Hiskialle muinoin elämää jatkettiin.
Siinä todistus kansoille muillenkin,
että luoja tuo apunsa uivillenkin
ketä määrätty ei ole vielä
tästä elosta erkanemaan.
10. Sielun pelastuksen,
sai aaltoinkin sisässä,
neito rukous-asennossa oli laivan hytissä.
Ei hyljänny häntä luojansa,
joka polvistui hänen luonansa,
oli onnellisia kaikki,
ken häneen turvasi.
11. Muistakaa kansat niitä,
lapsi raukkoja,
jotka ikävällä odotteli vanhempainsa tuloa.
He saunan valmiiks´ lämmitti,
ja vartoessansa nukahti,
kun tiedon varsin ikkävän
heille sanan tuoja toi.
12. Ei tuntea voi vielä,
tapauksen laatua,
olisko syytä ollu tään laivan hoidossa?
sen antaa tutkimus tarkempi,
jossa ilmi tulee varmemmin,
mikä oli syynä
tapaukseen kaameaan?
13. Te kansa tämän kaiken,
nyt mieleen painakaa
et ero täältä teille on yhden arvoisaa.
Ei kysy kuolo sinulta
mitä täällä omistat,
kuinka kaunihilla vaattehilla
sä itses komistat.
14. Kuolo tempaa isän, äidin,
parhaimmat ystävät,
hajoittaa maailmassa vankimmat yhtymät.
Ei kysy kuolo sinulta
mitä olet tääll´ oppinut,
oletko maailman uudet muodit
mukaasi ottanut.
15. Nyt Kuru sekä Teisko,
on surun vallassa,
kun kymmeniä monta on
maan mustan povessa.
Ei anna uni lepoaan,
vie rakkaitansa muistamaan,
ja aamulla ylös herättyä ikävästä valveentuu.
16. On Tampereella toinen tämä,
tapaus kauhea,
näin kuolema meitä vaatii
matkalle eroamaan.
Ei tarjoo kättään vanhemmat,
ei lapset hellät rakkahat,
kun veden kuohuvat aallot, on erovuoteena.
17. On varoitus meille tämä,
että pitäis oppia,
ett´ ei öljy lampuistamme,
saisi koskaan loppua.
Kun ylkää vastaan käsketään
ett´ oisimme valmiit lähtemään,
jos hetkellä millä meillenkin
tuo kutsun kello soi.
18. Nyt tämän laulun lopetan,
vaan sitten jatketaan,
kun tutkimukset tapauksen
tarkkaan lasketaan.
Niin saamme nähdä ihmiselon
ken on määräävä,
onko luojan sallimus vai ihmis´ säätämää.
******************************
näitä arkkiviisuja on muillakin sanoilla ja sävelillä.