Sukututkija saa monet kirkonkirjat nyt netistä

[Erkki Järvinen]

http://www.aamulehti.fi/verkkolehti/a/2009/09/03/page11.htm

[harrysme]

Olikohan se linkki maksullisille sivuille ?

Referoisitko tietoa ?

[Erkki Järvinen]

Olikohan se linkki maksullisille sivuille ?

Referoisitko tietoa ?

Katsos pirua, linkki toimi vielä aamulla eli pääsin ongelmitta Aamulehden näköislehteä selaamaan ilman mitään rekisteröintejä tms.

No juttu käsitteli SSHY:n vapaaehtoisten skannaajien valtavaa urakkaa kirkonkirjojen siirtämisestä digitaaliseen muotoon joka asia nyt kyllä on kaiketi muutenkin tiedossa sukututkijoilla.

Lehtikirjoituksessa todetaan, että Pirkanmaalta seurakuntien täydelliset nettitiedot löytyvät kattavasti paitsi, että Tampereen seutu on valkoinen läiskä kartalla.

Valitan ettei lehtikirjoitukseen päässyt käsiksi.

[Seppo Niinioja]

Katsos pirua, linkki toimi vielä aamulla eli pääsin ongelmitta Aamulehden näköislehteä selaamaan ilman mitään rekisteröintejä tms.

No juttu käsitteli SSHY:n vapaaehtoisten skannaajien valtavaa urakkaa kirkonkirjojen siirtämisestä digitaaliseen muotoon joka asia nyt kyllä on kaiketi muutenkin tiedossa sukututkijoilla.

Lehtikirjoituksessa todetaan, että Pirkanmaalta seurakuntien täydelliset nettitiedot löytyvät kattavasti paitsi, että Tampereen seutu on valkoinen läiskä kartalla.

Valitan ettei lehtikirjoitukseen päässyt käsiksi.

Sinäkin Erkki olisit kyllä yhden messun arvoinen mm. Ruoveden osalta uutteruutesi ansiosta.

Seppo N.

[Seppo Niinioja]

Katsos pirua, linkki toimi vielä aamulla eli pääsin ongelmitta Aamulehden näköislehteä selaamaan ilman mitään rekisteröintejä tms.

No juttu käsitteli SSHY:n vapaaehtoisten skannaajien valtavaa urakkaa kirkonkirjojen siirtämisestä digitaaliseen muotoon joka asia nyt kyllä on kaiketi muutenkin tiedossa sukututkijoilla.

Lehtikirjoituksessa todetaan, että Pirkanmaalta seurakuntien täydelliset nettitiedot löytyvät kattavasti paitsi, että Tampereen seutu on valkoinen läiskä kartalla.

Valitan ettei lehtikirjoitukseen päässyt käsiksi.

Sinäkin Erkki olisit kyllä yhden messun arvoinen Ruoveden osalta , jota jutussa käsiteltiin, uutteruutesi ansiosta.

Seppo N.

[Erkki Järvinen]

Hei Seppo ja toisetkin; tässä nyt on aivan pakko todeta etten minä ole mitenkään ollut osallisena siinä valtavassa skannaustyössä minkä Ruoveden sukututkijat ovat suorittaneet kirkonkirjojen digitoinnissa SSHY:n sivuille. Sepon kommentti osaltani on siten harhaanjohtava, tiietenkin tahattomasti.

[Ulla Kota-aho]

Kuulepas Erkki,

Jos nyt et ihan skannaamassa ole ollut, niin kyllä vaan hieno juttu oli, että saimme pitkäaikaiseen lainaan kaikki Virtain ja Ruoveden mikrokorttisi! Niin että kyllä ISO KIITOS :) kuuluu sinulle, niin kuin aika monelle muullekin nimeltä mainitsemattomalle, jotka ovat eri tavoin tehneet skannauksen sujuvaksi!

[Erkki Järvinen]

Niin jos se noin pyöritellään:)
se on täällä Ruoveden - Virtain
alueella tuo yhteistyö myös
meillä sukututkijoilla saumatonta,
siinä autetaan missä voidaan
yhteisen hyvän eteen. Tässä
nyt onkin hyvä tilaisuus niille
valkeille alueille kartalla katsoa
mitä mahdollisuuksia olisi niiltä
osin kartuttaa SSHY:n sivuja
kirkonkirjoilla.

[Sami Lehtonen]

Niin jos se noin pyöritellään:)
se on täällä Ruoveden - Virtain
alueella tuo yhteistyö myös
meillä sukututkijoilla saumatonta,
siinä autetaan missä voidaan
yhteisen hyvän eteen. Tässä
nyt onkin hyvä tilaisuus niille
valkeille alueille kartalla katsoa
mitä mahdollisuuksia olisi niiltä
osin kartuttaa SSHY:n sivuja
kirkonkirjoilla.

Kaikkein parhaiten ja nopeimmin nuo valkeat aukot tulevat valmiiksi, kun joku valkean läntin asukas/sukututkija päättää ottaa asiassa aktiivisen roolin, metsästää muutaman samanmielisen ja ottaa yhteyttä suoraan SSHY:een. Jos seudulla ei ole omaa skannerilaitteistoa, niin sekin järjestynee - jos ei heti, niin vuoden sisään. Käytän tässä samalla tilaisuuden kiittää kaikkia niitä vapaaehtoisia, jotka ovat kirjoja digitoineet sekä kirjoittaneet niihin hakemistoja.

Kävin puolisentoista vuotta sitten Tampereella kertomassa SSHY:n digitointiprojektista ja muistaakseni silloin sanoin heille, että: "Ei sitä tuu teirän pualesta varmaan kukaan tekeen", mutta ilmeisesti eivät silloin uskoneet. Muutama aktiivinen Tampereen seudun sukututkija kyllä digitoi, mutta painopiste taitaa olla siinä ympäristössä.

Tämä tällaisena kannustuspuheenvuorona kaikille niille, jotka kaipaavat jotakin uutta aluetta tai sitten sitä tuttua vanhaa, jota kukaan ei ole vielä tehnyt. Ruvetkaa röyhkeästi itsekkäiksi ja tehkää se itse itsellenne - niin ovat muutkin tehneet - meidän kaikkien iloksi.

Urakkana digitointityö on kaiken kaikkiaan aivan mieletön työsarka - yksin siitä ei tulisi mitään. Meissä sukututkijoissa on suunnattomasti joukkovoimaa; yhdessä tehden, toista auttaen ja neuvoen se onnistuu!

[Tiina Miettinen]

Puolustan tamperelaisia sukututkijoita. Tampereen seudun sukututkimusseura ry on parikin kertaa tehnyt kyselyn jäseniänsä kiinnostavista alueista. Suurin osa jäsenistöstämme eli aktiivisista tamperelaisista sukututkijoista omaa sukujuuret jonnekin ihan muualle kuin Tampereen lähialueelle. Itseasiassa pääosin jäsentemme sukujuuret ovat Satakunnassa ja Pohjanmaalla. Mitä nuoremmista henkilöistä on kyse, sen varmemmin ollaan muualta kuin Tampereelta. Tämän olen havainnut myös omilla sukututkimuskursseillani. Oppilaiden sukujuuret ovat ympäri Suomea mutta eivät juurikaan Tampereen seudulla. Toki aitotamperelaisiakin sukututkijoita löytyy mutta varsin usein he ovat iäkkäitä ja tekevät sukututkimusta ilman internettiä muutenkin.

Sukututkimustapahtumissa on huvittavaa, kun ihmiset sivuuttavat joskus pöytämme perustellen, että heillä ei ole mitään sukujuuria Tampereen tienoille :)

Tunnettu totuus on, että mieluusti digitoidaan niiden seurakuntien kirjoja, joista löytyvät ne omat esivanhemmat. Vapaaehtoisia on pyydetty useita kertoja Tampereen seudun sukututkimusseuran jäsenilloissa ilmoittautumaan SSHY:lle, jotta valkoinen aukko saataisiin umpeen. Pääkirjasto Metson skannerilla digitoidaan ilmeisesti aika paljonkin kirkonkirjoja, mutta ei välttämättä Tampereen seutua....

PS. Olen SSHY:n jäsen muuten minäkin.... ja tyypillinen syntyperäinen tamperelainen, jonka vanhemmat muuttivat ihan muualta Tampereelle töihin.

[Sami Lehtonen]

Puolustan tamperelaisia sukututkijoita. Tampereen seudun sukututkimusseura ry on parikin kertaa tehnyt kyselyn jäseniänsä kiinnostavista alueista. Suurin osa jäsenistöstämme eli aktiivisista tamperelaisista sukututkijoista omaa sukujuuret jonnekin ihan muualle kuin Tampereen lähialueelle. Itseasiassa pääosin jäsentemme sukujuuret ovat Satakunnassa ja Pohjanmaalla. Mitä nuoremmista henkilöistä on kyse, sen varmemmin ollaan muualta kuin Tampereelta. Tämän olen havainnut myös omilla sukututkimuskursseillani. Oppilaiden sukujuuret ovat ympäri Suomea mutta eivät juurikaan Tampereen seudulla. Toki aitotamperelaisiakin sukututkijoita löytyy mutta varsin usein he ovat iäkkäitä ja tekevät sukututkimusta ilman internettiä muutenkin.

Sukututkimustapahtumissa on huvittavaa, kun ihmiset sivuuttavat joskus pöytämme perustellen, että heillä ei ole mitään sukujuuria Tampereen tienoille :)

Tunnettu totuus on, että mieluusti digitoidaan niiden seurakuntien kirjoja, joista löytyvät ne omat esivanhemmat. Vapaaehtoisia on pyydetty useita kertoja Tampereen seudun sukututkimusseuran jäsenilloissa ilmoittautumaan SSHY:lle, jotta valkoinen aukko saataisiin umpeen. Pääkirjasto Metson skannerilla digitoidaan ilmeisesti aika paljonkin kirkonkirjoja, mutta ei välttämättä Tampereen seutua....

PS. Olen SSHY:n jäsen muuten minäkin.... ja tyypillinen syntyperäinen tamperelainen, jonka vanhemmat muuttivat ihan muualta Tampereelle töihin.

Enhän minä tamperelaisia kritisoinutkaan - ihan niinkuin totesitkin, niin minäkin toin esiin sen, että Tampereella digitoidaan muita alueita. Onpa se minunkin isoäitini syntynyt Tampereella, mutta siihen se sitten jääkin - muualta oli tullut ja muualle meni. Viestini pääsisältö oli se, että jotakin aluetta kaipaava tutkija on todennäköisesti itse paras tekijä ko. alueelle.

[Matti Lund]

Enhän minä tamperelaisia kritisoinutkaan - ihan niinkuin totesitkin, niin minäkin toin esiin sen, että Tampereella digitoidaan muita alueita. Onpa se minunkin isoäitini syntynyt Tampereella, mutta siihen se sitten jääkin - muualta oli tullut ja muualle meni. Viestini pääsisältö oli se, että jotakin aluetta kaipaava tutkija on todennäköisesti itse paras tekijä ko. alueelle.


Seuraamalla sivujen kehittymistä käsitykseni on muodostunut kutakuinkin päinvastaiseksi.

Ilmeisesti tällä "itse paras tekijä" -uskomuksella melko moni skannaaja on lähtenyt liikkeelle ja mikä on ollut tulos:

On skannattu äkkiä ja suuressa innostuksessa ja siinä hurmiossa ovat täysin unohtuneet skannausohjeet ja hyvät neuvot (jos ylipäänsä niihin on tutustuttu kurssilla tai oivallisilla skannauksen ohjeistussivuilla?) ja niinpä tulos on käytettyjen laitteitten kykyyn nähden surkea. - Tohelointia sanalla sanoen.

Oma suositukseni:

SSHY:ssä pitäisi olla kontrollihenkilö, "skannausportsari", joka "avaa skannerin kannen yrittäjälle", kun on ensin todentanut, että kokelas on omaksunut skannausohjeet eikä pahemmin tutise (tai järjestää pääsykoe netissä). Näin saataisiin laitteista irti lähestulkoon se, mikä niistä on saatavissa.

Parhaiten soveltuvia digitointiin eivät ole välttämättä innokkaat sukututkimusharrastuksen aloittelijat, jotka ovat odottaneet kärsimättömästi omaa vuoroaan skannerille päästäkseen, vaan näppärät nuoret ihmiset, joilla on kätevyyttä ja kärsivällisyyttä suoriutua digitoimistehtävistä ja muista samankaltaisista askarteluista, joissa välineiden joutuisa omaksuminen, sorminäppäryys ja visuaalinen hahmotuskyky ovat avainasemassa kohtuullisen tuloksen saavuttamiseksi.

Siis tiivistelmäni tuloksista on: skannauksiin ja digitointeihin on SSHY:n talkoissa osallistunut huomattava määrä vapaaehtoisia, joilla ei ole ollut riittävää soveltuvuutta niitä suorittamaan.

Itseni kaltaisille tumpuloille sanon suoraan (pitäen jämerästi peiliä edessäni, jotta viesti menisi ainakin yhdelle perille): älkää menkö pilaamaan SSHY:n sivuja tuppautumalla skannaamaan, kun ette osaa ja varsinkaan, kun ei ole valmiutta noudattaa skannausohjeita.

Toisaalta ymmärrän, ettei ole helppoa toteuttaa vapaaehtoistyöllä riittävää laadunvalvontaa ja värvätä toimintaan enimmäkseen sellaisia henkilöitä, joilla on kohtuullisia taipumuksia suoritua senkaltaisista tehtävistä.

Katson, että edelläolevat mainitani ovat suureksi eduksi SSHY:lle, jos ne siellä huomioidaan ja kannustavat kehittämään toimintaa.

terv Matti Lund

[Sami Lehtonen]

Lundille lyhyesti: ongelma on kyllä tiedostettu ja juuri siitä syystä lähtökohta on se, että jokainen digitoija toimittaa jotakin SSHY:lle arvioitavaksi ennen suurempien määrien digitointia. Tällä tavoitellaan sitä, että digitoijan mahdollisesti tekemät (systemaattiset?) virheet loppuisivat heti alkuunsa.

Argumenttisi siitä, että huonolaatuinen aineisto olisi jotenkin turhaa saati lopullista on väärä. Huonosti digitoitukin kirjan sivu on todennäköisesti parempi kuin ei ollenkaan. Lisäksi kuva voidaan _AINA_ vaihtaa parempaan, jos meille sellaisen joku toimittaa. Usein ongelma on myös kelvoton arkistoaineitso so. mikrofilmit ja kortit. SSHY:n toiminta-ajatukseen tai tehtäviin ei myöskään kuulu aineiston pitkäaikaissäilytys tai arkistointi. Ainoa tehtävämme on saattaa aineistoa tutkijoiden saataville.

Haluan myös korostaa sitä, että tarkoittamani paras tekijä ei tietenkään tarkoita teknisesti parasta - teknisesti paras olisi todennäköisesti ammattimainen reprotyöntekijä, jonka työ sitten maksaakin satoja euroja per mikrofilmirulla. Paras tarkoitti tässä tapauksessa parasta vaihtoehtoa, eli sellaista, joka:
1) on saatavilla
2) on halukas panostamaan työhön "ilman eest"
3) jatkaa, vaikka oman työn jälkeä tullaan julkisesti repostelemaan

[Matti Lund]

Lundille lyhyesti: ongelma on kyllä tiedostettu ja juuri siitä syystä lähtökohta on se, että jokainen digitoija toimittaa jotakin SSHY:lle arvioitavaksi ennen suurempien määrien digitointia. Tällä tavoitellaan sitä, että digitoijan mahdollisesti tekemät (systemaattiset?) virheet loppuisivat heti alkuunsa.

Argumenttisi siitä, että huonolaatuinen aineisto olisi jotenkin turhaa saati lopullista on väärä. Huonosti digitoitukin kirjan sivu on todennäköisesti parempi kuin ei ollenkaan. Lisäksi kuva voidaan _AINA_ vaihtaa parempaan, jos meille sellaisen joku toimittaa. Usein ongelma on myös kelvoton arkistoaineitso so. mikrofilmit ja kortit. SSHY:n toiminta-ajatukseen tai tehtäviin ei myöskään kuulu aineiston pitkäaikaissäilytys tai arkistointi. Ainoa tehtävämme on saattaa aineistoa tutkijoiden saataville.

Haluan myös korostaa sitä, että tarkoittamani paras tekijä ei tietenkään tarkoita teknisesti parasta - teknisesti paras olisi todennäköisesti ammattimainen reprotyöntekijä, jonka työ sitten maksaakin satoja euroja per mikrofilmirulla. Paras tarkoitti tässä tapauksessa parasta vaihtoehtoa, eli sellaista, joka:
1) on saatavilla
2) on halukas panostamaan työhön "ilman eest"
3) jatkaa, vaikka oman työn jälkeä tullaan julkisesti repostelemaan



Näin määritetyn "parhaan" toki hyväksyn, kun kerran reaalisia edellytyksiä olennaisesti parempaan ei ole olemassa.

Toki pelkäsin parisen vuotta sitten, että sitä menoa SSHY saa kentälleen jonkun kilpailijan joka näyttää mallin sille, millaiseen tasoon skannaamisessa nykyään harrastuspohjaltakin voidaan päästä aivan korkeimpaan laatuun edes pyrkimättä - ja sitten eri tahot toisivat sekavuutta aineistojen säilyttäjien ja esittäjien kentälle. SSHY:n onneksi kiinnostus vanhojen asiakirjojen digitoimiseen ja hyvä harrastuspohja digitointiin eivät ole kohdanneet ja siten varteenotettavaa kilpailua kentälle ei ole syntynyt.

Itse näen, että pitkällä tähtäyksellä arkistolaitoksen velvollisuus on saattaa kaikki käyttökopionsa digitaaliseen muotoon, ja suurimittaiset arkistolaitoksen digitointiprojektit olisi pitänyt aloittaa viimeistään 1990 -luvun alkupuolella ja kiihdyttää projekteja sitä mukaa kuin digitoinnin kustannukset ovat romahtaneet ja samalla digitoinnin tulosteiden laatutaso olennaisesti noussut.

Mutta fiktiiviseen bisnesloveen langennut opetusministeriö ei ole suonut arkistolaitokselle näiden velvollisuuksien täyttämisen mahdollisuutta, vaan on hoippunut määrärahapolitiikassaan joron jäljillä ja unohtanut sivistysasian, eli on tähdätty lyhyen tähtäimen bisnesosaajien tuottamiseen (mitä myös on edistettävä) ja unohdettu pitkän tähtäimen sivistystehtävän ajaminen (kvarttaalihenkinen bisnesosaamisen edistäminen ei saa tukahduttaa tätä perusasiaa kuten nyt on toteutunut).

Tästä linjasta arkistolaitos on paljon kärsinyt.

Ja näihin hätiin tietysti on tarvittu vapaaehtoistyöhön perustuvaa arkistokopioiden digitointia ja tullaan tämän opetusministeriössä tapahtuneen sivistysasian hukkantumisen takia edelleenkin tarvitsemaan. Ei ole merkkejä trendin kääntymisestä kohti pitkän tähtäimen sivistystehtävää.

Ehkä kuplatalouden puhkeaminen ja pyramidihuijausten luvatun ajan päättyminen nyt vähäsen vahvistaa sivistystahtoa, johon opetusministeriönkin on reagoitava, ja tästä tilaisuudesta on otettava hyöty irti myös arkistolaitokselle ja kaikkille arkistoiville tahoille niiden digitointiprojektien kiihdyttämiseksi.

Kuitenkin näen tilanteen arkistolaitoksen kannalta vielä niin alkeelliseksi ja alkupisteessä olevaksi, että SSHY:kin on tähdättävä jonkin verran pitemmälle kuin se ehkä nyt tekee. Näen itsekin SSHY:n tuottaman palvelun tilapäisenä apuna parempia aikoja odotellessa, mutta aika pitkäkestoinen tilapää on näköpiirissä.

Mutta siitä lähden, että arkistolaitoksen on digitoitava (siis tarkemmin ottaen teetettävä digitoituja tuloksia) kaikki ne säilyttämänsä vanhojen dokumenttien käyttökopiot, joita mm. historiantutkijat ja sukututkijat käyttävät. Tämän projektin kylkiäisenä arkistolaitos on myös pakotettu digitoimaan kaikki ne säilyttämänsä niteet, jotka on fuskattu 1940 - ja 1950 -luvun arkistokopioitten tuotantoprosessissa.

terv Matti Lund

[Alpo Rantala]

Ilmoittaudun suhteellisen tyytyväiseksi SSHY:n digiarkiston ja Hiskin käyttäjäksi. Mielestäni SSHY:n jäsenmaksulla saa selvää taloudellistakin hyötyä, ajan säästön lisäksi, kun vertaa mikrofilmien tilaamista ja maakunta-arkistoissa käyntejä kotona tapahtuvaan työskentelyyn. Tuo skannaaminen on hiukan monipiippuinen juttu. Totta kai on harmittavaa katsella lähes tunnistamatonta kuvaa, mutta omalla koneellakin, jossa on kuvankäsittelyohjelma, pystyy tulosta jossain määrin parantelemaan. Olen skannaillut Suonenjoen kirjaston uudella skannerilla melko paljon. Skannauksen säätöjen kanssa saa olla melko tarkkana, koska maakunta-arkistoista lainaksi saatavat filmit ja kortit eivät aina ole kovin laadukkaita. Mikrofilmeissä on joskus niin pahoja naarmuja ja muita sotkuja, että kuvasta ei kerta kaikkiaan saa selvää. Parhaaseen tulokseen varmasti päästäisiin, jos skannauksen tekisivät asiantuntijat alkuperäisestä aineistosta. Kukahan ilmoittautuu maksajaksi? Rahan puute on yleismaailmallinen ilmiö, ja verojen korotuksista harvat ovat iloisia, joten ollaan tyytyväisiä vapaaehtoisista Hiski-tallentajista ja SSHY: skannaajista. He ansaitsevat todella suuret kiitokset.
Alpo Rantala
Suonenjoki

[Matti Lund]

Ilmoittaudun suhteellisen tyytyväiseksi SSHY:n digiarkiston ja Hiskin käyttäjäksi. Mielestäni SSHY:n jäsenmaksulla saa selvää taloudellistakin hyötyä, ajan säästön lisäksi, kun vertaa mikrofilmien tilaamista ja maakunta-arkistoissa käyntejä kotona tapahtuvaan työskentelyyn. Tuo skannaaminen on hiukan monipiippuinen juttu. Totta kai on harmittavaa katsella lähes tunnistamatonta kuvaa, mutta omalla koneellakin, jossa on kuvankäsittelyohjelma, pystyy tulosta jossain määrin parantelemaan. Olen skannaillut Suonenjoen kirjaston uudella skannerilla melko paljon. Skannauksen säätöjen kanssa saa olla melko tarkkana, koska maakunta-arkistoista lainaksi saatavat filmit ja kortit eivät aina ole kovin laadukkaita. Mikrofilmeissä on joskus niin pahoja naarmuja ja muita sotkuja, että kuvasta ei kerta kaikkiaan saa selvää. Parhaaseen tulokseen varmasti päästäisiin, jos skannauksen tekisivät asiantuntijat alkuperäisestä aineistosta. Kukahan ilmoittautuu maksajaksi? Rahan puute on yleismaailmallinen ilmiö, ja verojen korotuksista harvat ovat iloisia, joten ollaan tyytyväisiä vapaaehtoisista Hiski-tallentajista ja SSHY: skannaajista. He ansaitsevat todella suuret kiitokset.
Alpo Rantala
Suonenjoki


Hei

Minä olen kyllä itsekin perehtynyt tutkimuksissani satoihin mikrofilmirulliin ja samalla kuvannut itselleni kaikki viime 2 1/2 vuoden vuoden aikana KA:sta tilaamani lähes 200 rullaa ja noin 50 täällä Turussa olevaa rullaa, eli ottanut vaatimattomalla digikameralla (Ixus 60) ~300000 kuvaa käyttökopioitten aukeamista / sivuista, enimmäkseen tuomiokirjoja. Lisäksi olen kuvannut itselleni lähes kaikki tarvitsemani voudintilit, eli koko Pohjanmaan ja suppeampia valikoimia muualta. Ja väliin erittäin huonoissa olosuhteissa, joita on tahallaan entisestään monin tavoin huononnettu.

Olen inventoinut eteentulleet sellaiset kelvottomat rullat, joiden sisältämät niteet on välttämätöntä digitoida ja korvata sen jälkeen liikkeelläolevat fuskurullat kelvollisilla käyttökopioilla.

Tietysti on joitakin huonokuntoisia niteitä, lähinnä vesivahinkoisia, joista ei saa selvää kuvaa ja jonkin verran reunoilta pahasti hapristuneita, mutta nämä ovat häviävän pieni osa kelvottomista käyttökopioista ja niihin nähden moninkertainen osuus on nähtävästi jonkun Rekolidin kesälomittajan valokuvaamon kehittämössä töppäilemiä fuskuja: kelvottomuus ei noudata nidesarjaa, vaan alkaa työnteon tietystä päivästä ja päättyy tiettyyn kopioinnin päiväykseen ja näiden päiväysten ulkopuolella on esim. Pohjanmaan osalta hyvin vähän kelvottomina, huonosti luettavia tai täysin lukukelvottomia rullia. Näiden fuskujen takana saattaa olla yksi ja sama tilapäinen henkilö, joka ei ole ollut tehtävien tasolla, tai sitten kehittämössä on sattunut suuri vahinko siinä vaiheessa?

VA:ssa ei ollut nähtävästi näitä kopioita vastaanotettaessa 1950 -luvulla minkäänlaista laaduntarkkailua, ja siksi fuskut pääsivät helposti läpi ja ovat olleet 50-60 vuotta tutkijan riesana, mutta nähtävästi Tukholman Riksarkivetissa oli rullia vastaanottamassa näkeviä ja tarkkaavaisia ihmisiä. Esimerkiksi Cajaneborgin vapaaherrakunnan tuomiokirjoissa on useita lukukelvottomia vuosia VA:n käyttökopioissa, mutta Riksarkivetin vastaavat käyttökopiot ovat upeata luettavaa, siis samat käräjät, kaksi eri kuvien käsittelijää, siinä todennäköinen syy eroon.


Monessa yhdyn Alpo käsitykseesi, mutten siinä, että digitoimisen tökkiminen arkistolaitoksessa perustuisi aitoon julkiseen rahapulaan ja että sivistykseen satsaaminen (siinä joukkossa digitointien rahoittaminen), aiheuttaisi paineita verotuksessa. Kysymys on arvovalinnoista, jotka ovat olleet sivistykseen satsaamista vastaan ja sivistykseen satsaaminen on alettu nähdä harhaisesti rasitteena, joka uhkaa lyhyen tähtäimen hyötyyn tähtäävää resurssointia.

Pitää taas kerran muistaa, että moninverroin kalliimpi ja suurisuuntaisempi käyttökopioiden tuotantoprojekti polkaistiin pystyyn heti sodan jälkeen pulataloudessa, jossa kansa kilvoitteli ja urakoi suoriutuakseen sotakorvausten maksamisesta ja leikkaili elintarvikekuponkeja. Nämä reaaliset uhraukset olivat niin suuria, että silloinen suuri sivistykseen satsaaminen, joka oli nykyistä suhteellisesti vielä suurempaa, tuntui "pilipalilta", jota ei nähty niin, että sen takia pitäisi akuuteista tarpeista tinkiä, vaikka osassa kansaa oli leivästäkin puutetta; ja Amerikasta katsottiin tarpeelliseksi lahjoittaa laivalasti appelsiineja ja käytettyjä vaatteita Suomen sotaorvoille. Näissä olosuhteissa ja silloisella verokannalla toteutettiin paljon kalliimpia sivistysprojekteja kuin esimerkiksi tämän digitoinnin vaatima rahoitus nykyään. Näin uskon vakaasti, kun henkilötyöpanokset lasketaan ja projekteja sen jälkeen verrataan.

Taas nykyinen digitointi on "pilipalihalpaa" verrattuna siihen projektiin, jossa luotiin täysin manuaalisella 1800 -luvun kuvaus- ja kehitystekniikalla suurella ihmistyömäärällä ne arkistolaitoksen käyttökopiot, jotka nyt pitäisi digitoida murto-osalla siitä työmäärästä, koskapa lähes kaikki vaadittavat työvaiheet on kapseloitu huippunopeisiin itsesäätyviin automaatiolaitteisiin, ja niiden taitovaatimuksetkin ovat nyt jokamiehen ulottuvilla.

terv Matti Lund

[Seppo Niinioja]

Puuttumatta asiaan tällä kertaa enempää, lienee aiheellista palauttaa mieleen mikrofimirullien syntyhistoria, jota on kuvattu muun muassa täällä: http://pohjoiskarjalasuku.net/historiikki.htm kohdassa Sukututkimuksesta. Myös jossakin SSS:n sivuilla on kerrottu sama asia:

Sukututkimustyö on parin viime vuosikymmenen aikana helpottunut monella tavoin. Mormonikirkko pyysi aikanaan Suomen kirkon johdolta lupaa filmata seurakuntien arkistot. Lupa myönnettiin sillä ehdolla. että Valtionarkistolle luovutetaan ilmaiseksi filmien kopiot. Tämä oli erittäin arvokas tapaus sukututkimuksen kannalta, sillä nyt voitiin ostaa filmejä tai lainata niitä maakunta-arkistoihin tai sellaisiin kirjastoihin, joiden kanssa oli tehty asianmukainen sopimus. Enää ei tarvinnut matkustaa arkistoihin muualle. Maakunta-arkistot hankkivat alueensa seurakuntien filmit käyttöönsä. Mormonikirkolta tuli myöhemmin toinenkin apu. Se nimittäin laati ns. IGI-kortiston (Intemational Genealogica Index 1988). Se on järjestetty kahdeksi kortistoksi, joihin nimet on koottu lääneittäin kastettujen luetteloista. Kortistoissa on toisistaan eroava hakemisjärjestelmä. Nämäkin kortistot ovat maakunta-arkistoissa.

Mormonien Rekolid Ab:llä teetttämiähän ne viisikymmenluvun vaihteen rullafilmit ovat, kuten otsikkoruuduista näkyy. VA, sittemmin KA taisi aloittaa kuvaamisen vasta noin v. 1980. Ne ovat paljon parempia kuin Rekolidin tuotokset.

Seppo Niinioja

[K-Erik]

Kun itse on suhteellisen huono arvaamaan, joutuu aika usein SSHY:n sinänsä arvokkaasta materiaalista pelkästään toteamaan, ettei lukeminen onnistu. En kritisoi skannaajia muttayhdyn ML:n mielipiteeseen arkistomateriaalin skannaamisen toteutuksesta, jottei vanhoja huonoja rullia enää jouduttaisi jatkokäsittelemään ja kopioimaan yhtä huonoja tuloksia. Luulisi olevan mahdollista käsitellä kertaalleen vielä arkistolaitoksen perusaineistoa niissä tapauksissa, missä kopiointi jo kopioiduista ei enää onnistu.
Ja vielä suurkiitokset SSHY:n käsittelijöille.
K-Erik

[Alpo Rantala]

Kukaan ei vastusta mahdollisimman suuren aineiston digitoimista kaikkien käyttöön.Nykyään rahoista kilpailee niin moni yhteiskunnallinen ryhmittymä, että vaatimusten saaminen läpi vaatii taitavaa edunvalvontaa. No sitä vartenhan meillä on tämä yhteinen yhdistys. Edunvalvonnassa ei auta pelkät julkilausumat ja kirjelmät, kyllä se nykyaikana edellyttää muitakin keinoja. Itseään ei voine koskaan sivistää liikaa, ihmisillä on vain erilaisia kohteita. Sukututkimus on meille tärkeä ja siihen liittyvä historian tuntemus ja ymmärtäminen. Tässä mielessä ML:n vaatimukset ovat oikeutettuja. Jotta ei menisi arkistolaitoksen moittimiseksi, niin ao. linkistä näkee mihin aineistoon arkistolaitos tällä hetkellä satsaa saamiaan ”ylimääräisiä” rahoja

http://www.narc.fi/Arkistolaitos/kansallisarkisto/tutkimushankkeet/digitointihanke.htm

Alpo Rantala
Suonenjoki

[Matti Lund]

Puuttumatta asiaan tällä kertaa enempää, lienee aiheellista palauttaa mieleen mikrofimirullien syntyhistoria, jota on kuvattu muun muassa täällä: http://pohjoiskarjalasuku.net/historiikki.htm kohdassa Sukututkimuksesta. Myös jossakin SSS:n sivuilla on kerrottu sama asia:

Sukututkimustyö on parin viime vuosikymmenen aikana helpottunut monella tavoin. Mormonikirkko pyysi aikanaan Suomen kirkon johdolta lupaa filmata seurakuntien arkistot. Lupa myönnettiin sillä ehdolla. että Valtionarkistolle luovutetaan ilmaiseksi filmien kopiot. Tämä oli erittäin arvokas tapaus sukututkimuksen kannalta, sillä nyt voitiin ostaa filmejä tai lainata niitä maakunta-arkistoihin tai sellaisiin kirjastoihin, joiden kanssa oli tehty asianmukainen sopimus. Enää ei tarvinnut matkustaa arkistoihin muualle. Maakunta-arkistot hankkivat alueensa seurakuntien filmit käyttöönsä. Mormonikirkolta tuli myöhemmin toinenkin apu. Se nimittäin laati ns. IGI-kortiston (Intemational Genealogica Index 1988). Se on järjestetty kahdeksi kortistoksi, joihin nimet on koottu lääneittäin kastettujen luetteloista. Kortistoissa on toisistaan eroava hakemisjärjestelmä. Nämäkin kortistot ovat maakunta-arkistoissa.

Mormonien Rekolid Ab:llä teetttämiähän ne viisikymmenluvun vaihteen rullafilmit ovat, kuten otsikkoruuduista näkyy. VA, sittemmin KA taisi aloittaa kuvaamisen vasta noin v. 1980. Ne ovat paljon parempia kuin Rekolidin tuotokset.

Seppo Niinioja

Kyllähän Rekolidin tuotoksetkin näin 2000 -luvun tumpulan näkökulmasta tuotettuina 1800 -luvun kuvaus- ja kehitystekniikalla ovat voittopuolisesti uskomattoman hyviä, mutta kaikki urakkaan liittyvät mokat menivät fuskuna läpi ja nämä fuskut muodostavat tuomiokirjojen osalta siellä täällä monia kokonaisia vuosikertoja koko kopiointityön osalta. Kun KA digitoi nämä dokumentit ja tekee niistä uudet käyttökopiot, saadaan yksistään Pohjanmaan osalta tuhansia nideaukeamia 1600 -luvun lopulta ja 1700 -luvun alusta, joihin kukaan nykytutkija ei ole päässyt tutustumaan tai on voinut vain arvailla, mitä niissä on lukenut. Jos muissa vouti- ja maakunnissa on yhtä suuri osuus tätä fuskua kuin Pohjanmaalla, tulossa on kymmeniätuhansia aukeamia aivan uutta tuomiokirjamateriaalia nykytutkijoiden ulottuville ja tuhansiin ratkaisemattomiin sukututkimusongelmiin tullaan niistä saamaan vastaus, kunhan niitä vain ahkerasti tutkitaan.

Tietysti mormonien panos oli pulakautena toteutetussa käyttökopioitten luomisessa aivan ratkaiseva, jota ilman ei olisi ollut resursseja sitä toteuttaa. Sitähän on pidettävä oikeastaan kehitysavun kaltaisena tukemisena, vaikkakin mormooneilla olivat omat aivan itsekkäät motiivinsa, jotka eivät käyneet yhteen meidän sivistystehtävämme kanssa.

Nykyisellään julkisella vallalla on rahaa ja tulkintani mukaan laki edellyttää niin tekemään, eli toteuttaa tällaisia hankkeita eikä meillä vauraana kansakuntana ole moraalista oikeutusta hankkia sellaisille sivistysprojekteille ulkopuolista tukea, vaan pikemminkin tarjota sellaista tukea köyhille maille, jotka ovat kipeästi sellaisen tarpeessa, mihin mikään muu ei sinänsä meitä velvoita kuin se, kuinka avaraksi ja epäitsekkääksi määrittelemme sivistystahtomme.



terv Matti Lund

[Matti Lund]

Kun itse on suhteellisen huono arvaamaan, joutuu aika usein SSHY:n sinänsä arvokkaasta materiaalista pelkästään toteamaan, ettei lukeminen onnistu. En kritisoi skannaajia muttayhdyn ML:n mielipiteeseen arkistomateriaalin skannaamisen toteutuksesta, jottei vanhoja huonoja rullia enää jouduttaisi jatkokäsittelemään ja kopioimaan yhtä huonoja tuloksia. Luulisi olevan mahdollista käsitellä kertaalleen vielä arkistolaitoksen perusaineistoa niissä tapauksissa, missä kopiointi jo kopioiduista ei enää onnistu.
Ja vielä suurkiitokset SSHY:n käsittelijöille.
K-Erik

Kyllä kyselyihini kelvottomien rullien takana olevien ihan kelvollisten niteitten digitoimisesta KA:ssa on vastattu hyvin myönteisesti ja pyydetty antamaan palautetta, eli osoittamaan kelvottomat rullat.

Toinen juttu on sitten se, joutuvatko nämä niteet mustasukkaisten reviirinvartijoitten kissanhännän vedon ja nokittelun kohteeksi, ja tutkimuskohteet tyhjän panteiksi, kuten pakkaa julkisen hallinnon kaikissa laitoksissa käymään tällaisissa asioissa, joissa asiakaskunta osoittaa suurta kiinnostusta jotain hyödyllistä kohtaan; ja tuskin opetusministeriön ylempi virkamiehistö muodostaa tästä keskinkertaisuuksien keskinkertaisuuden säännön toteumisesta poikkeusta. Sen sijaan uskon, että siellä missä KA:ssa sijaitsee osaaminen, lahjakkuus ja motivoituneisuus, on pelkästään myönteinen suhtautumistapa. Toinen juttu on sitten se, jos esimiehet, jotka eivät ole näissä asioissa ajantasalla, pääsevät torpedoimaan tälläisen myönteisyyden. Sellaistakin on joutunut näkemään.

Siis minä en mitenkään arvostele KA:ta, vaan tuen sitä, ja haukun opetusministeriötä, jonka kirstunvartijoiden takana koko KA:n rahoitus on. KA:n ylempien viranhaltijoitten vastahakoisuudenkin näen enemmän pelkona opetusministeriön vastaantuloja kohtaan ja turhautumisena sitä vasten, että opetusminiteriö on harjoittanut nähdäkseni pulakauden budjetointia sitä kohtaan viime laman päivistä läpi taloudellisen nousukauden huipun ja jättänyt tutkijapalvelutehtävän kehittämisen täysin tuuliajolle. Siis nämä näkemykseni perustuvat siihen, minkä olisi nähnyt kohtuulliseksi panostukseksi arkistolaitoksen tutkijapalvelufunktion kehittämiseksi vallitsevissa taloudellisissa olosuhteissa, siis mihin olisi ollut hyvin varaa, jos arvot opetusministeriössä olisivat olleet kohdallaan.

terv Matti Lund