Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : avioliitto purettu
Onko tämä uusi muoto ilmaista avioero? Vai onko virallisesti aina merkitty "avioliitto purettu" ?
- luin ensin paperista "avioliitto peruttu" ja pysähdyin sitä ihmettelemään, mutta siinähän lukikin "avioliitto purettu". :rolleyes:
Seppo Niinioja
28.08.09, 10:46
Onko tämä uusi muoto ilmaista avioero? Vai onko virallisesti aina merkitty "avioliitto purettu" ?
- luin ensin paperista "avioliitto peruttu" ja pysähdyin sitä ihmettelemään, mutta siinähän lukikin "avioliitto purettu". :rolleyes:
Tässä on nykylainsäädäntöä avioliiton purkamisesta: http://www.om.fi/17900.htm . Tilastokeskuksen julkaiseman "Siviilisäädyn muutokset 2008" mukaan avioliittolaissa (411/1987) ei ole enää säännöksiä ”avioliiton peruuntumisesta” tai ”avioliiton mitätöinnistä”. Ennen uutta 1988 voimaan tullutta lakia nämä olivat omina luokkinaan, nyt avioerojen joukossa. Peruuntumisesta ja mitätöinnistä löytyy varmasti tietoa.
Silloin tällöin kysytty HisKin kuolleissa näkyvä uppl.(öst) tarkoittaa sitä, että avioliitto purkautui eli paremminkin päättyi ko. henkilön kuolemaan ja siis puoliso jäi leskeksi.
Seppo Niinioja
Heikki Koskela
28.08.09, 11:15
Onko tämä uusi muoto ilmaista avioero? Vai onko virallisesti aina merkitty "avioliitto purettu" ?
- luin ensin paperista "avioliitto peruttu" ja pysähdyin sitä ihmettelemään, mutta siinähän lukikin "avioliitto purettu". :rolleyes:
Minulla sattuu juuri edessä mikrokortti, jossa on maininta: "Eroitettu laill. 1:stä vaimosta." Vastaavia merkintöjä löytyy "Mainittavia"-sarakkeessa. Olen ymmärtänyt niin, että ovat nykykielellä avioeroja. Syitä eroon ei mainita.
Onko tämä uusi muoto ilmaista avioero? Vai onko virallisesti aina merkitty "avioliitto purettu" ?
- luin ensin paperista "avioliitto peruttu" ja pysähdyin sitä ihmettelemään, mutta siinähän lukikin "avioliitto purettu". :rolleyes:
Joissakin tapauksissa, joita olen tutkinut, on avioliitto purettu. Esim Sahalahdella 1800-luvun alussa rusthollarin tytär, joka oli solminut avioliiton kangasalalaisen rusthollarin pojan kanssa, haki avioliiton purkamista tuuomiokapitulilta. Huomattavaa tässä on se, ettei heitä oltu vihitty kirkollisesti (tätähän laki ei vaatinut). Avioliitto purettiin, koska a) sitä molemmat halusivat b) sitä ei oltu pantu toimeen (=eivät olleet lihallisessa kanssakäymisessä) ja c) koska morsiamen isä siihen suostui.
Avioliiton purkaminen oli hieman eri asia kuin avioero, sillä avioerosa haettiin syyllinen, joka ei voinut mennä uudelleen naimisiin ennenkuin toinen osapuoli oli mennyt itse uudelleen naimisiin tai jos toinen osapuoli antoi siihen suostumuksen. Puretussa avioliitossa kumpikin oli vapaa avioitumaan uudelleen ilman noita em. rasitteita.
Make
Erkki Järvinen
28.08.09, 12:33
Joissakin tapauksissa, joita olen tutkinut, on avioliitto purettu. Esim Sahalahdella 1800-luvun alussa rusthollarin tytär, joka oli solminut avioliiton kangasalalaisen rusthollarin pojan kanssa, haki avioliiton purkamista tuuomiokapitulilta. Huomattavaa tässä on se, ettei heitä oltu vihitty kirkollisesti (tätähän laki ei vaatinut). Avioliitto purettiin, koska a) sitä molemmat halusivat b) sitä ei oltu pantu toimeen (=eivät olleet lihallisessa kanssakäymisessä) ja c) koska morsiamen isä siihen suostui.
Avioliiton purkaminen oli hieman eri asia kuin avioero, sillä avioerosa haettiin syyllinen, joka ei voinut mennä uudelleen naimisiin ennenkuin toinen osapuoli oli mennyt itse uudelleen naimisiin tai jos toinen osapuoli antoi siihen suostumuksen. Puretussa avioliitossa kumpikin oli vapaa avioitumaan uudelleen ilman noita em. rasitteita.
Make
Tuo vahventamani lainaukseni sinulta ainakin minulle on outo asia johon kaipaisin lisätietoa.
Esivanhemmastani on kirjotettu "erotettu" -- hän petti eli aviorikos....
Valtakunnan laki 1734: 3. luku
1.§. Jos mies sijttä lapsen kihlatun morsiamens canssa, eli awio-lijton alla, eli salawuoteudesa, jonga päälle sitte kihlaus, eli awioskäsky seura; ne lapset owat awio-lapset, ja waimo nautitze laillisesti-naidun waimon oikeuden.
4. luku
4.§. Jos kihlacumpanit tahtowat eritä, ja he ei ole toinentoiseens ryhtyneet; andacot sen Capitlumille tietä, ja käykön kihlaus tacaisin.
5.§. Jos wiha ja catkerus tule kihlacumpanein wälillä muista erinomaisista syistä, jotca ei ilme ollet, ennen cuin kihlaus tapahdui, ja yxi tahto eritä, ja se toinen ei; tuomitcon silloin Oikeus eroon. Jos ei sencaldaisia syitä löydy; nijn ei mahda ricollinen awioskäskyä raketa jongun muun canssa, nijn cauwoin cuin se hyljätty ei ole sowitettu; palkitcon myös caiken wahingon.
Kirkollinen vihkiminen ei siis ollut pakollinen, etteikö avioliitolla olisi ollut juridista asemaa. Tämän jälkeenhän jokseenkin kaikki sitten vihittiin, mutta tässä tarkoitin sitä, että kihlattuna ollessa oli jo juridinen avioliitto solmittu, jonka huomaa mm. noiden lasten asemasta. noissa tapauksissa joihin viittasin, puhuttiin koko ajan avioliitosta, ei kihlauksen purkamisesta, joten olen tulkinnut sen olleen voimassa oleva avioliitto. Kirkon näkemys poikkesi tietenkin tästä ja siitä seurasi jokseenkin aina niitä varsin tavallisia sakkoja ennenaikaisesta avioyhteydestä.
Make
Erkki Järvinen
28.08.09, 17:30
Valtakunnan laki 1734: 3. luku
1.§. Jos mies sijttä lapsen kihlatun morsiamens canssa, eli (tai) awio-lijton alla, eli (tai)salawuoteudesa, jonga päälle sitte kihlaus, eli (tai) awioskäsky seura; ne lapset owat awio-lapset, ja waimo nautitze laillisesti-naidun waimon oikeuden.
4. luku
4.§. Jos kihlacumpanit tahtowat eritä, ja he ei ole toinentoiseens ryhtyneet; andacot sen Capitlumille tietä, ja käykön kihlaus tacaisin.
5.§. Jos wiha ja catkerus tule kihlacumpanein wälillä muista erinomaisista syistä, jotca ei ilme ollet, ennen cuin kihlaus tapahdui, ja yxi tahto eritä, ja se toinen ei; tuomitcon silloin Oikeus eroon. Jos ei sencaldaisia syitä löydy; nijn ei mahda ricollinen awioskäskyä raketa jongun muun canssa, nijn cauwoin cuin se hyljätty ei ole sowitettu; palkitcon myös caiken wahingon.
Kirkollinen vihkiminen ei siis ollut pakollinen, etteikö avioliitolla olisi ollut juridista asemaa. Tämän jälkeenhän jokseenkin kaikki sitten vihittiin, mutta tässä tarkoitin sitä, että kihlattuna ollessa oli jo juridinen avioliitto solmittu, jonka huomaa mm. noiden lasten asemasta. noissa tapauksissa joihin viittasin, puhuttiin koko ajan avioliitosta, ei kihlauksen purkamisesta, joten olen tulkinnut sen olleen voimassa oleva avioliitto. Kirkon näkemys poikkesi tietenkin tästä ja siitä seurasi jokseenkin aina niitä varsin tavallisia sakkoja ennenaikaisesta avioyhteydestä.
Make
En nyt tiedä miten tuon lain laatijan ajatus on ollut - mutta itse kyllä tulkitsen asian toisin kuin mitä sinä olet tehnyt. - Tulkintani selvinnee edellä olevista väritetyistä kohdista joissa katson lainlaatijan puhuvan vaihtoehtoisista tapauksista käyttäessään "eli" sanaa joka olisi yhtä kuin "tai" .
Heikki Koskela
28.08.09, 18:22
Valtakunnan laki 1734: 3. luku
1.§. Jos mies sijttä lapsen kihlatun morsiamens canssa, eli awio-lijton alla, eli salawuoteudesa, jonga päälle sitte kihlaus, eli awioskäsky seura; ne lapset owat awio-lapset, ja waimo nautitze laillisesti-naidun waimon oikeuden.
4. luku
4.§. Jos kihlacumpanit tahtowat eritä, ja he ei ole toinentoiseens ryhtyneet; andacot sen Capitlumille tietä, ja käykön kihlaus tacaisin.
5.§. Jos wiha ja catkerus tule kihlacumpanein wälillä muista erinomaisista syistä, jotca ei ilme ollet, ennen cuin kihlaus tapahdui, ja yxi tahto eritä, ja se toinen ei; tuomitcon silloin Oikeus eroon. Jos ei sencaldaisia syitä löydy; nijn ei mahda ricollinen awioskäskyä raketa jongun muun canssa, nijn cauwoin cuin se hyljätty ei ole sowitettu; palkitcon myös caiken wahingon.
Kirkollinen vihkiminen ei siis ollut pakollinen, etteikö avioliitolla olisi ollut juridista asemaa. Tämän jälkeenhän jokseenkin kaikki sitten vihittiin, mutta tässä tarkoitin sitä, että kihlattuna ollessa oli jo juridinen avioliitto solmittu, jonka huomaa mm. noiden lasten asemasta. noissa tapauksissa joihin viittasin, puhuttiin koko ajan avioliitosta, ei kihlauksen purkamisesta, joten olen tulkinnut sen olleen voimassa oleva avioliitto. Kirkon näkemys poikkesi tietenkin tästä ja siitä seurasi jokseenkin aina niitä varsin tavallisia sakkoja ennenaikaisesta avioyhteydestä.
Make
Minä tulkitsen tämän monimutkaiselta vaikuttavan lain sillä tavalla, että kihlauksen aikana tapahtunut (avioliiton alla = ennen avioliiittoa) tai ennen kihlausta salavuoteus (avioliiton ulkopuolinen suhde), jonka seurauksena syntyy lapsi, on vaimolla avioliiton mukaiset oikeudet. Laki siis antaa vaimolle ja lapselle lainmukaiset oikeudet vihkimisen jälkeen.
Pelkkä kihlauksen purkaminenkin oli kuitenkin prosessi, joka saattoi johtaa jopa käräjätupaan, kuten kävi eräälle esivanhemmalleni: " Kihlakunnakirjuri Benjamin Östling oli kyllä Magdalenan kihlannut, mutta ei halunnut mennä tämän kanssa naimisiin. Woivalenius haastoi nyt kirjurin käräjille, ja näin alkoi kaksi vuotta kestänyt oikeusjuttu, joka päättyi siten, ettei avioliittoa syntynyt, mutta Östling joutui maksamaan huomattavia korvauksia Woivaleniukselle. Saman Magdalenan nai lopulta muuan Jakob Ticcander, josta Woivaleniuksen jälkeen tuli Kauton isäntä ja Viitasaaren nimismies. (Reino Kallio: Vanhan Saaijärven historia).
Eikö tuo edellä esitettykin jo kuvasta sitä, että pelkällä kihlauksella oli jo oma juridinen sitovuutensa ja sen aikana:
Sen vuoksi vuoden 1686 kirkkolaissa todetaan, että maalliselle vallalle kuuluu oma osansa avioliitosta ja kirkolle vastaavasti oma osansa. Maallisen vallan tuli päättää seuraavat seikat: ketkä voivat mennä naimisiin, kuka on oikea naittaja, kihlariidat, kihlauksen ajan salavuoteudet ja aviottomat lapset sekä näiden perintöoikeus ja avioerotapauksessa ositus. Piispan ja tuomiokapitulin alaisuuteen sen sijaan tuli sukulaisuusesteiden tutkinta, kuinka kihlaus oikein rakennetaan ja toisaalta puretaan, kuten myös avioeron muodolliset seikat varsinaisen oikeuden päätöksen jälkeen.[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftn1) Varsinaiset oikeudelliset seikat siis jäivät maallisen oikeuden päätettäväksi ja kirkolle varattiin lähinnä seremoniallinen osuus. Siksi kihlaus säilyttikin juridisen asemansa, vaikkakin valtaosa liitoista saikin myös kirkollisen sinetin vihkimistoimituksessa.
[1] (http://suku.genealogia.fi/#_ftnref1) Kirkkolaki 1686, 15. luku.
Tämän lisäksi täytyy huomioida kihlaus jo kristinuskoa edeltävänä tapana, jolloin oikeammin voitiin puhua naimakaupoista.Avioliitto sai kihlauksessa jo oikeutuksensa ja häävuoteessa vahvistettiin. Tämä asetelma siten periytyi myöhempäänkin aikaan.
Kysymys on kuitenkin melko monipolvinen, enkä ole juridiikan asiantuntija, joten...
Make
Heikki Koskela
29.08.09, 05:32
Eikö tuo edellä esitettykin jo kuvasta sitä, että pelkällä kihlauksella oli jo oma juridinen sitovuutensa ja sen aikana:
Make
Kyllä kihlauksella oli jurdinen sitovuus, joka tarkoitti sitä, että "maalliset lait" olivat molempia osapuolia sitovia, jos esim. kihlaus purkautui jostain syystä. Mutta eikö lopullinen avioliitto syntynyt vasta kirkollisen siunauksen jälkeen? Vai muuttuiko käytäntä nk. luterilaisen uskonpuhdistuksen jälkeen? Minun asiantuntemus on melko heikko tässä asiassa, mutta näin minä ajattelen. Nykyaikana ei tarvita ainakaan Suomessa kenekään lupaa avioliitonkaltaisen suhteen muodostamiseksi.
Mm tässä osoitteessa kerrotaan avioliiton olemuksesta enemmän: http://www.tsasouna.net/avioliiton_sakramentti.htm
Seppo Niinioja
29.08.09, 11:24
Kyllä kihlauksella oli jurdinen sitovuus, joka tarkoitti sitä, että "maalliset lait" olivat molempia osapuolia sitovia, jos esim. kihlaus purkautui jostain syystä. Mutta eikö lopullinen avioliitto syntynyt vasta kirkollisen siunauksen jälkeen? Vai muuttuiko käytäntä nk. luterilaisen uskonpuhdistuksen jälkeen? Minun asiantuntemus on melko heikko tässä asiassa, mutta näin minä ajattelen. Nykyaikana ei tarvita ainakaan Suomessa kenekään lupaa avioliitonkaltaisen suhteen muodostamiseksi.
Mm tässä osoitteessa kerrotaan avioliiton olemuksesta enemmän: http://www.tsasouna.net/avioliiton_sakramentti.htm
Kihlaus ja avioliittoon vihkiminen ovat kyllä eri asioita, vaikka kihlauksella käsittääkseni vieläkin on juridisia vaikutuksia. Kirkollisen vihkimisen tulo pakolliseksi evankelis-luterilaisessa kirkossamme vuoden 1734 laissa on esitetty niin monessa lähteessä, että uskon niihin. Aikanaan ihmettelin, miten se vasta silloin tuli pakolliseksi. Siviiliavioliittoon on voitu mennä vuodesta 1917 (Kirkko ja kaupunki 8.6.2009,
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=11634&deptid=124&languageid=3&NEWS=1 (http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=11634&deptid=124&languageid=3&NEWS=1) )
Evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkkokunnan lisäksi Suomessa on nykyään kymmeniä uskonnollisia yhdyskuntia, joilla on vihkimisoikeus.
Tässäkin on mielenkiintoista perinne- ja muuta tietoa: (http://www.amoriini.com/Sivusto/Haaopas/haaperinteet/suomalaisethaat.php (http://www.amoriini.com/Sivusto/Haaopas/haaperinteet/suomalaisethaat.php) )
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, avioeroa on käsitelty täällä kai viimeksi huhtikuussa viestiketjussa Avioero entiseen tapaan, http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=6775 (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=6775&highlight=avioero) .
Juha viittasi tuossa ketjussa Katja Tuomaalan opinnäytetyöhön, joka käsittelee lasten tuntemuksia vanhempien avioerosta ja sisältää katsauksen avioeron historiasta ja kehityksestä. Tuomaala siteeraa Francoise Dolton puhuttelevaa lausetta "Erolapsi on kuin lintu, jonka pitää lähteä lentoon silloin kun siivet eivät vielä kanna."
Pieni Tietosanakirja 1925-1928 avioerosta:
http://runeberg.org/pieni/1/0165.html (http://runeberg.org/pieni/1/0165.html)
Tuolloin oli valmisteilla vuoden 1930 avioliittolaki, jonka voimaanpanolaissa 13.6.1929/235 mainitaan mm., että sillä kumotaan 1734 vuoden lain naimiskaari, mikäli se vielä on voimassa.
Katolinen kirkko voi kiertää avioerokiellon avioliiton mitätöinnillä, joka on kirkon päätös siitä, että mitään avioliittoa ei koskaan ollutkaan:
http://hyviauutisia.wordpress.com/sakramentit/avioliitto/ (http://hyviauutisia.wordpress.com/sakramentit/avioliitto/) .
Tätä takaporttia on käytetty muistaakseni joidenkin elokuvakuuluisuuksien kohdalla. Käsittääkseni tämä oli Italiassa maallinenkin laki, mutta nykytilanne EU-maiden osalta on tässä:
http://ec.europa.eu/civiljustice/divorce/divorce_ita_fi.htm (http://ec.europa.eu/civiljustice/divorce/divorce_ita_fi.htm) .
Varhaisista ja uudemmistakin avioliiton mitätöinneistä jalosukuisten harrastajille vielä pari esimerkkiä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Charles_Brandon (http://fi.wikipedia.org/wiki/Charles_Brandon)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Catherine_Grey (http://fi.wikipedia.org/wiki/Catherine_Grey)
http://wapedia.mobi/fi/Kaarle_II_(Romania) (http://wapedia.mobi/fi/Kaarle_II_(Romania))
http://www.mtv3.fi/helmi/arkisto.shtml/857863 (http://www.mtv3.fi/helmi/arkisto.shtml/857863)
Yhteenvetona Suomen oloista luterilaisten osalta käsittääkseni
- kirkollinen vihkiminen on ollut pakollinen aikana 1734-1917, sen jälkeen tuli rinnalle siviilivihkiminen. Molemmilla on kaiketi samat oikeudelliset vaikutukset.
- avioeroon on tuominnut oikeuslaitos
- avioerot olivat 1800-luvun puoliväliin asti erittäin harvinaisia
Seppo Niinioja
Heikki Koskela
29.08.09, 13:46
Kihlaus ja avioliittoon vihkiminen ovat kyllä eri asioita, vaikka kihlauksella käsittääkseni vieläkin on juridisia vaikutuksia. Kirkollisen vihkimisen tulo pakolliseksi evankelis-luterilaisessa kirkossamme vuoden 1734 laissa on esitetty niin monessa lähteessä, että uskon niihin.
Seppo Niinioja
Niinhän se on kuten kirjoitit. Mutta seuraavassa lainauksessa on hieman miettimistä:
Tärkeimmät kirkolliset tapahtumat ihmisen elämässä olivat 1600-luvullakin kaste, avioliittoon vihkiminen ja hautaus. Kaste toimitettiin yleensä kirkossa ennen jumalanpalveluksen alkua. Se suoritettiin, kun lapsi oli kahdeksan päivän ikäinen.
Avioliiton solmimista edelsi kihlaus. Kihlaus oli sitova avioliittolupaus, jonka saattoi purkaa vain tuomiokapitulin päätöksellä. Vihkimistä edelsi myös kuulutus, kuten nykyisinkin. http://www.ouka.fi/aikamatkaoulu/lisatiedot/jumalanpalveluselama1600.htm#toimitukset_
Kihlaus oli juridisesti sitova lupaus avioliitosta - siis maallisen lain alainen. Mitä varten Tuomiokapitulin kautta piti kuitenkin hakea purkua kihlaukselle?
Tämä nyt ei ole minulle ihan yhtä suuri ongelma kuin Hamletilla oli: "Ollako vai eikö olla. Kas siinä pulma!"
Seppo Niinioja
29.08.09, 15:09
Niinhän se on kuten kirjoitit. Mutta seuraavassa lainauksessa on hieman miettimistä:
Tärkeimmät kirkolliset tapahtumat ihmisen elämässä olivat 1600-luvullakin kaste, avioliittoon vihkiminen ja hautaus. Kaste toimitettiin yleensä kirkossa ennen jumalanpalveluksen alkua. Se suoritettiin, kun lapsi oli kahdeksan päivän ikäinen.
Avioliiton solmimista edelsi kihlaus. Kihlaus oli sitova avioliittolupaus, jonka saattoi purkaa vain tuomiokapitulin päätöksellä. Vihkimistä edelsi myös kuulutus, kuten nykyisinkin. http://www.ouka.fi/aikamatkaoulu/lisatiedot/jumalanpalveluselama1600.htm#toimitukset_
Kihlaus oli juridisesti sitova lupaus avioliitosta - siis maallisen lain alainen. Mitä varten Tuomiokapitulin kautta piti kuitenkin hakea purkua kihlaukselle?
Tämä nyt ei ole minulle ihan yhtä suuri ongelma kuin Hamletilla oli: "Ollako vai eikö olla. Kas siinä pulma!"
Parempi naida kuin palaa, mitä sekin tarkoittanee...
Ehkä kyse oli siitä, että ennen vuoden 1734 lakia taisi olla voimassa Kristoffer-kuninkaan maanlaki 1300-luvulta(?) ja toisaalta Ruotsin valtakunnan ensimmäinen varsinainen kirkkolaki säädettiin 1686, siis aikaisemmin. Saattaisi olla, että ennen vuotta 1686 noudatettiin katoliselta ajalta periytyviä käytäntöjä. Olihan uskonpuhdistus aika lähellä.
Seppo Niinioja
1 Kor 7:8 Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin;
9. mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa.
Make
Kihlaus oli juridisesti sitova lupaus avioliitosta - siis maallisen lain alainen. Mitä varten Tuomiokapitulin kautta piti kuitenkin hakea purkua kihlaukselle?
Tämä nyt ei ole minulle ihan yhtä suuri ongelma kuin Hamletilla oli: "Ollako vai eikö olla. Kas siinä pulma!"
Kuten aiemmin tuolla totesin; juuri kihlauksen purkaminen kuului tuomiokapitulin tuomiovaltaan, näin siis valtakunnan lain mukaan (siis teoriassa vuodesta 1734 lähtien). Korvaukset ym. sitten kuuluivat maalliselle oikeudelle.
Make
Tiedoksenne:
Minulla on ortodoksiseurakunnan antama virkatodistus, jossa avioliitto on purettu. Tämä purku ei ole kovinkaan vanha tapahtuma, vaan se on ollut noin 25 vuotta sitten. Avioliitosta on lapsia, joten täällä mainittu eräs syy ei ainakaan tähän purkuun päde.
Asiasta en kirjoita tämän enempää, koska se on näinkin tuore, joten ei tarvitse mennä etsimään 1700-luvulle avioliiton purkua, vaan ihan 1900-lukukin riittää.
Lieneekö ortodoksikirkossa avioliiton purku ihan vakiintuneessa käytössä vastineena avioerolle?
Tapani Kovalaine
29.08.09, 19:03
Yleinen lainkuuliaisuus edellyttää, että meistä jokainen tuntee jokaisen lain, jotta osaa toimia oikein liikenteessä ja avioliitossa.
Niinpä avioliittolain 1 § sanoo: Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
3 §. Avioliitto purkautuu, kun toinen puoliso kuolee tai julistetaan kuolleeksi taikka kun puolisot tuomitaan avioeroon.
On siis olemassa mitätön vihkiminen, jolloin mitään avioliittoa ei ole syntynyt (esim. laivan kapteeni on pelleillessään vihkinyt, tms), AL 19 §.
On ollut joskus voimassa säännöksiä siitä, että avioliitto peruuntuu, kun on saatu liitto petollisella tavalla syntymään, tms.
Nykyisin on syyttäjän haettava avioeroa, jos ilmenee, että esimerkiksi sisarukset on vihitty avioliittoon, Al 27 §.
Suomen kielen rikkaaseen sanavarastoon kuuluu, että puhutaan avioliiton purkamisesta, peruuntumisesta, avioeron tuomitsemisesta. Näiden termien sisältö on joskus yhtä kimurantti kuin kihlauksen. Kihlaus ei ole enää pakollinen kellekään avioliittoon aikovalle. Silti avioesteiden tutkinta kohdistuu kihlakumppaneihin. Siltikin vaikka he eivät ole juhlineet kihlausta. Ovat tulleet pyytämään vihkimistä, jolloin on pakko tutkia avioesteet.
Kihlauksen oikeusvaikutukset ovat 1988 lainmuutoksen jälkeen minimaaliset. Toki sormuksia voi antaa ja myös pyytää takaisin. Ja kihlalahjoja voi antaa. Mutta kihlalapsi kuuluu vanhan lainsäädännön piiriin.
Tapani Kovalaine
29.08.09, 19:41
Lokakuussa 2003 Korkein hallinto-oikeus antoi päätöksen asiassa, jossa vahvasti puhutaan avioliiton peruutumisesta:
http://www.kho.fi/paatokset/21823.htm
Erkki Järvinen
29.08.09, 20:22
Lokakuussa 2003 Korkein hallinto-oikeus antoi päätöksen asiassa, jossa vahvasti puhutaan avioliiton peruutumisesta:
http://www.kho.fi/paatokset/21823.htm
voisiko tuota selvemmin sanoa:D:
P. Pihlman
27.12.09, 11:22
Minä tulkitsen tämän monimutkaiselta vaikuttavan lain sillä tavalla, että kihlauksen aikana tapahtunut (avioliiton alla = ennen avioliiittoa) tai ennen kihlausta salavuoteus (avioliiton ulkopuolinen suhde), jonka seurauksena syntyy lapsi, on vaimolla avioliiton mukaiset oikeudet. Laki siis antaa vaimolle ja lapselle lainmukaiset oikeudet vihkimisen jälkeen.
Pelkkä kihlauksen purkaminenkin oli kuitenkin prosessi, joka saattoi johtaa jopa käräjätupaan, kuten kävi eräälle esivanhemmalleni: " Kihlakunnakirjuri Benjamin Östling oli kyllä Magdalenan kihlannut, mutta ei halunnut mennä tämän kanssa naimisiin. Woivalenius haastoi nyt kirjurin käräjille, ja näin alkoi kaksi vuotta kestänyt oikeusjuttu, joka päättyi siten, ettei avioliittoa syntynyt, mutta Östling joutui maksamaan huomattavia korvauksia Woivaleniukselle. Saman Magdalenan nai lopulta muuan Jakob Ticcander, josta Woivaleniuksen jälkeen tuli Kauton isäntä ja Viitasaaren nimismies. (Reino Kallio: Vanhan Saaijärven historia).
Onko lain tulkinnoissa olut eriarvoisuutta?
Sotilashenkilö aatelis matrikkelissa, jäänyt leskeksi Hartolassa 1787. Siittänyt
Sysmässä itseään 30 vuotta nuoremman naisen, maanmitt. tytär herrasväkeä.
Poika syntyi 1790 ennen avioitumista, mutta ei avioton merkintää. Vihitty
jälkeen. 1798 naiselle syntynyt toinen poika, isää ei merkitty Hiskissä eikä
avioton merkintää. Naisnen merkitty vaimoksi edellisen sukunimellä. Kumpikin
poika lastenkirjassa miehen sukunimellä. Mies häviää Sysmästä. Nainen
poikineen muuttanut isänsä kanssa Hollola Lahti Niemen kartano 1800. Siellä
nainen on joko kihloissa tai "avoliitossa" kirjurin kanssa. Heille syntyy kolme
lasta Niemessä. Sysmän mies löytyy kuolleista leskenä Hartolassa 1814.
Sukunimi on kirjoitettu Hiskiin väärin. Hartolassa mies oli jäänyt leskeksi ensim-
mäisestä av.liitosta, jossa oli siellä syntynyt poika 1781.
Nainen vihitään Hollolan Lahden Niemessä mainitun kirjurin kanssa Sysmän mie-
hen kuoltua 1815. Sysmässä syntynyt ensimmäinen poika avioituu kersanttina
Lahden Leikkolassa esisäni sisaren kanssa. Mies ja heidän jälkeläisiä aatelis
matrikkelissa.
Opettaja Willehard Vuorinen on kirjoittanut vanhan Lahden historiikkiin suvun
sammuneeksi, mikä ei pidä paikkaansa. Jälkeläisissä on parin pojan poika
Wilhelm vihitty Hollolassa ja muuttanut Mänsälään, missä suku on jatkunut
nykypäiviin. Wilhelmin sisar on olut isosiäni sisaren kummi. vaikuttaa kuin asioita olisi hoideltu "silkkihansikkain". Kirjathan eivät kerro onko kyseessä
ollut väkisinmakaaminen. Suvun alkujuuret Hauhossa.
P.P.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.