P. T. Kuusiluoma
29.08.07, 22:38
Marjaana Kauppinen ehdotti viime viikolla seuraavaa:
"Yhteistyötä tarvitaan myös SSHY:n ja SSS:n välille. Olisi hyvä, jos selvitettäisiin mahdollisuudet digitoitujen historiakirjojen toimittamisesta SSHY:lle. Molempien seurojen voimavaroja säästyisi, kun HisKi-tallentajat voisivat verkon välityksellä suoraan kotikoneeltaan kopioida tietoja. SSS säästyisi tallennettavan aineiston lähettämiseltä, urakat voisi paloitella pienemmiksi palasiksi ja skannaajat säästyisivät sitten noiden kirjojen uudelleen digitoinnilta ja voisivat keskittyä muuhun aineistoon, esim. rippikirjoihin."
Suomen Sukututkimusseura on ilman muuta valmis kaikkeen yhteistyöhön Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen kanssa ja keskusteluja asiasta on käyty jo viime keväänä. Samoin ehdotus Seuran digitoiman HisKi-tallennusaineiston luovuttamisesta Digiarkistoon on luonnollisesti hyvä ja kannatettava ajatus, koska se säästäisi runsaasti päällekkäistä työtä. Valitettavasti se on tällä hetkellä käytännössä mahdotonta toteuttaa.
Jo aiemmin Suku-postituslistalla olen kertonut, että Seuraa sitoo Mikkelin maakunta-arkiston kanssa tehty sopimus, joka kieltää digitoidun aineiston luovuttamisen kolmannelle osapuolelle.
Olin tänään rutiiniluontoisessa tapaamisessa arkistolaitoksen pääjohtajan Jussi Nuortevan luona ja muiden sukututkijoita ja arkistolaitosta koskevien seikkojen joukossa otin esille tämän kysymyksen. Arkistolaitoksen kanta on se, että alkuperäisen asiakirjan omistaja päättää sen verkossa julkaisemisesta. Suomessa seurakunnat omistavat kirkonkirjansa, joten edellä esitetyn ajatusmallin mukaan kirkonkirjojen julkaisemiselle internetissä on saatava lupa ao. seurakunnalta.
Tämä näkemys on ollut tiedossa jo kaksi vuotta, sillä se on esitetty Kansallisarkiston 1.9.2005 julkaisemassa tiedotteessa "Kuvattujen asiakirjojen asettaminen asiakkaiden toimesta saataville internetiin".
Näin ollen Suomen Sukututkimusseuralla ei ole mahdollisuutta luovuttaa digitoimiaan kirkonkirjoja niitä internetissä julkaisevalle Suomen Sukuhistorialliselle Yhdistykselle.
Tämänpäiväinen keskustelu ei johtanut toivottuun lopputulokseen, joten asian hyväksi ei ole muuta tehtävissä kuin yrittää edelleen neuvotteluteitse saada edellä esitetty näkemys uuteen harkintaan.
"Yhteistyötä tarvitaan myös SSHY:n ja SSS:n välille. Olisi hyvä, jos selvitettäisiin mahdollisuudet digitoitujen historiakirjojen toimittamisesta SSHY:lle. Molempien seurojen voimavaroja säästyisi, kun HisKi-tallentajat voisivat verkon välityksellä suoraan kotikoneeltaan kopioida tietoja. SSS säästyisi tallennettavan aineiston lähettämiseltä, urakat voisi paloitella pienemmiksi palasiksi ja skannaajat säästyisivät sitten noiden kirjojen uudelleen digitoinnilta ja voisivat keskittyä muuhun aineistoon, esim. rippikirjoihin."
Suomen Sukututkimusseura on ilman muuta valmis kaikkeen yhteistyöhön Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen kanssa ja keskusteluja asiasta on käyty jo viime keväänä. Samoin ehdotus Seuran digitoiman HisKi-tallennusaineiston luovuttamisesta Digiarkistoon on luonnollisesti hyvä ja kannatettava ajatus, koska se säästäisi runsaasti päällekkäistä työtä. Valitettavasti se on tällä hetkellä käytännössä mahdotonta toteuttaa.
Jo aiemmin Suku-postituslistalla olen kertonut, että Seuraa sitoo Mikkelin maakunta-arkiston kanssa tehty sopimus, joka kieltää digitoidun aineiston luovuttamisen kolmannelle osapuolelle.
Olin tänään rutiiniluontoisessa tapaamisessa arkistolaitoksen pääjohtajan Jussi Nuortevan luona ja muiden sukututkijoita ja arkistolaitosta koskevien seikkojen joukossa otin esille tämän kysymyksen. Arkistolaitoksen kanta on se, että alkuperäisen asiakirjan omistaja päättää sen verkossa julkaisemisesta. Suomessa seurakunnat omistavat kirkonkirjansa, joten edellä esitetyn ajatusmallin mukaan kirkonkirjojen julkaisemiselle internetissä on saatava lupa ao. seurakunnalta.
Tämä näkemys on ollut tiedossa jo kaksi vuotta, sillä se on esitetty Kansallisarkiston 1.9.2005 julkaisemassa tiedotteessa "Kuvattujen asiakirjojen asettaminen asiakkaiden toimesta saataville internetiin".
Näin ollen Suomen Sukututkimusseuralla ei ole mahdollisuutta luovuttaa digitoimiaan kirkonkirjoja niitä internetissä julkaisevalle Suomen Sukuhistorialliselle Yhdistykselle.
Tämänpäiväinen keskustelu ei johtanut toivottuun lopputulokseen, joten asian hyväksi ei ole muuta tehtävissä kuin yrittää edelleen neuvotteluteitse saada edellä esitetty näkemys uuteen harkintaan.