Rikoksista

[mika68]

Olen pannut merkille, että ainakaan rippikirjoihin ei kai merkitty, oliko joku perheenjäsen syyllistynyt rikokseen. Lieviä rikoksia ei kai laitettu rippikirjoihin, mutta olen kuullut, että esim. murha merkittiin.
Omasta sukupuustani en ole löytänyt yhtään rikollista, jota on kyllä vaikea uskoa, kun suorien esivanhempien otantakin on jo yli 1100.
Käräjäpöytäkirjoista kai niitä löytyisi, jos jaksaisi alkaa plaraamaan läpi....

Mika J

[Heikki Koskela]

Olen pannut merkille, että ainakaan rippikirjoihin ei kai merkitty, oliko joku perheenjäsen syyllistynyt rikokseen. Lieviä rikoksia ei kai laitettu rippikirjoihin, mutta olen kuullut, että esim. murha merkittiin.
Omasta sukupuustani en ole löytänyt yhtään rikollista, jota on kyllä vaikea uskoa, kun suorien esivanhempien otantakin on jo yli 1100.
Käräjäpöytäkirjoista kai niitä löytyisi, jos jaksaisi alkaa plaraamaan läpi....

Mika J

Ei varmaan kaikissa seurakunnissa ole merkitty rikokisa. Muutamissa seurakunnissa näin tapahtui. Itse rikosta ei ole aina merkitty, mutta rikoksen numero on merkitty esim "RK N:o 25" Huomautussarakeeseen.Tällä numerolla sitten löytyy ko rikos seurakunnan (epävirallisesti) pitämässä riokskirjassa tarkempi merkintä rikoksen laadusta. Näin täällä Alajärvellä on merkitty viimeistään 1800-luvulla tapahtuneet rikokset. Valitettavasti pitää olla erikoiset perusteet päästäkseen itse rikoskirjaa tutkimaan.

Jos näitä merkintöjä on rippikirjassa, on syytä ottaa henkilön nimi ja rippikirjan vuosi talteen, koska näillä tiedoilla on helpompi etsiä tietoja käräjäpöytäkirjoista, joihin pääsee kyllä käsiksi.

Lisäksi on mahdollisuus, että joku aktiivinen tutkija on tehnyt valmiin kirjan esim. maakunnan tasolla. Jos tällaisen löytää, se on "aarre" sukutukijan käsissä. Näin on tehty täällä Etelä-Pohjanmaalla.

[hirvela]

Lieviä rikoksia ei kai laitettu rippikirjoihin, mutta olen kuullut, että esim. murha merkittiin.
Vaihtelee eri aikoina ja eri paikoissa. Esim. Orimattilassa viinanpolttorikos oli aika yleinen muutama vuosi 1866 jälkeen :) ja rippikirjaan merkitty. Iitissä seurasi henkilöä yleensä vain mustankirjan eli rikoskirjan rikosnumero. Mustankirjan tietojen saamiseksi seurakunnasta sukututkimusta varten todella tarvittiin erityispäätös, mutta ainakin 1800-luvun tapahtumista päätös on ollut aina myönteinen. Niillä tiedoilla pääsee lähes suoraan käsiksi oikeisiin käräjäpapereihin.

[kkylakos]

Ei varmaan kaikissa seurakunnissa ole merkitty rikokisa. Muutamissa seurakunnissa näin tapahtui. Itse rikosta ei ole aina merkitty, mutta rikoksen numero on merkitty esim "RK N:o 25" Huomautussarakeeseen.Tällä numerolla sitten löytyy ko rikos seurakunnan (epävirallisesti) pitämässä riokskirjassa tarkempi merkintä rikoksen laadusta. Näin täällä Alajärvellä on merkitty viimeistään 1800-luvulla tapahtuneet rikokset. Valitettavasti pitää olla erikoiset perusteet päästäkseen itse rikoskirjaa tutkimaan.

Kirkkoherran merkinnät eivät suinkaan olleet epävirallisia vaan heidät oli velvoitettu ylläpitämään rikosrekisteriä ja antamaan käräjille tiedot edellisistä rikkomuksista. (Yrjö Talan väitöskirjassa Kirkon vai valtion kirjat? aiheesta lisää)

[Heikki Koskela]

Kirkkoherran merkinnät eivät suinkaan olleet epävirallisia vaan heidät oli velvoitettu ylläpitämään rikosrekisteriä ja antamaan käräjille tiedot edellisistä rikkomuksista. (Yrjö Talan väitöskirjassa Kirkon vai valtion kirjat? aiheesta lisää)

Tämä asia olikin minlle hieman epävarma - siksi sulut. Olen päässyt aiemmin katsomaan kirkon pitämää rikoskirjaa, siis sitä asiaa, johon mainitsemani numero viittaa. Siihen kirjaan on merkitty kyllä mainitun henkilön rötökset, mutta ne ovat minusta "referaatteja" käräjätuomioista - siis oikeuden päätös lyhykäisesti.

Menettely on ollut erikoinen, koska edellinen tuomio on tietenkin ollut jo käräjäoikeuden tiedossa. Jos rikos tehtiin muualla kuin tekijän paikkakunnalla ja eri käräjäpiirissä tai tuomiokunnassa, asia tulee ymmärrettäväksi.

[Timo W]

Karkotetut suomalaiset Siperiassa autonomian aikana.



http://www.suku.fi/emi/siperia/siperiac.htm