Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Kelpaamaton asevelvollisuuteen?
Tuli tässä mieleen käytyäni eilen kirkkoherranvirastossa katselemassa mikrokortteja ja huomatessani joidenkin henkilöiden kohdalla asevelvollisuus kohdassa lukevan "kelpaamaton". Itse asiassa suhteellisen monelle on pappi suonut tämän "lisätiedon". Kyseessä on siis 1900 luvun molemmin puolin olevat kirjat. Toivonkin siis selventäviä vastauksia siitä millä perustein on pappi tämän "kelpaamaton" merkin antanut?
Heikki Särkkä
13.06.09, 13:13
Mahdollisia esteita olivat ikä, sairaus ja pysyvä vamma. Kun kelpaamattomia kuitenkin oli hämmästyttävän paljon, tulee mieleen ajatus, että merkintä 'kelpaamaton' oli osa suomalaisten passiivista vastarintataistelua.
eeva häkkinen
13.06.09, 15:02
Ei kai pappi sentään päättänyt, kuka kelpasi tykinruoaksi ja kuka ei? Eikö asia selvitetty kutsunnoissa tai vastaavassa? Sensijaan papit näyttävät laatineen todistuksia siitä, että nuorukainen oli talon ainoa mies, eikä siis joutanut sotapalvelukseen, jos tila haluttiin pitää viljeltynä - samoinkuin tietysti luettelot asevelvollisuusikäisistä.
Kutsuntojen tai vastaavien asiakirjoja ei ole osunut tielleni, mahtaako niitä olla jossakin? Lienevät ainoat dokumentit, joista paljastuisi raakkaamisen syy. Samaan tulokseen olen tullut kuin Heikki, että hylättyjä näyttäisi olevan jopa selvästi enemmän kuin hyväksyttyjä, mutta en tiedä, miten tässä yhteydessä voisi harrastaa passiivista vastarintaa - nilkuttamalla tutkintaan?
Heljä Habermann
13.06.09, 15:26
Milloin loppui arvanvetäminen?
Miehen/pojan pienikokoisuus oli varmaan yksi hylkäyksen syy.
Moni huonolla ruualla ja kovassa työssä ollut poika ei ollut kasvanut isoksi.
1900 luvulla oma isäni hylättiin pienikokoisuuden takia. Hän oli painanut kutsunnoissa 34 kg. Kasvoi kyllä miehen mittaan ajastaan, kun pääsi parempiruokaiseen ja vähän helpompaan renkipaikkaan. Sitten sota-aikana nostomiehenä joutui kyllä sotaan.
Tietävimmät teistä osaa vastata minkäikäisenä joutuivat arvanvetoon ja joutuiko uudestaan jos oli "kelpaamaton" tai "hylätty", nämä termit on minulle tulleet vastaan.
Erkki Kiuru
14.06.09, 09:19
Nuo merkinnät "Arpa XX" tai "Kelpaamaton/Hylätty/tms" liittyvät kutsuntatilaisuudessa saatuun määritykseen seuraavasti:
-henkilöt, jotka saivat arpanumeron otettiin numerojärjestyksessä varusmiespalvelukseen, joka kesti kolme vuotta
-henkilöt, joilla on merkintä "Kelpaamaton tai vast.", kuuluivat reservikomppanioihin, joissa palvelusaika oli kolmena peräkkäisenä kesänä 45+30+15 päivää, yhteensä 90 päivää
-kutsunnoissa saattoi toki tulla myös hylätyksi palveluksesta jonkin vamman tai sairauden vuoksi, mutta tiedossani ei ole mitä näiden henkilöiden kohdalle rippikirjaan merkittiin. Todennäköisesti rippikirjassa ei ole mitään merkintää tässä tapauksessa
Lisäksi miehiä oli värvättyinä, tarjokkaina tai vakinaisina palveluksessa.
Kutsuntaluetteloita löytyy Sota-arkistosta. Kutsuntapiirit jakautuivat kutsunta-alueisiin ja nämä taas arvanheittoalueisiin. Asetuksista 31/1879, 10/1880, 31/1886, 41/1896 ja 35/1902 selviää aluejaot, Sota-arkiston luettelosta ”Kunnat ja niiden jakaantuminen kutsuntapiireihin 1879-1902” em, jako selviää parhaiten
Mies joutui kutsuntaan yleensä 22-vuotiaana.
Kansalliskirjaston digitoidusta lehtiarkistosta http://digi.lib.helsinki.fi/index.html löytyy kutsuntakuulutuksia, luetteloita pitäjittäin varusmiespalvelukseen määrätyistä sekä asevelvollisuuteen liittyviä Keisarin asetuksia.
Seppo Niinioja
14.06.09, 10:39
Ruotuväki-lehdessä 01/07 on kirjoitus Suomalaisen asevelvollisuuden synty (http://www.mil.fi/ruotuvaki/?action=read_page&pid=85&aid=1348 (http://www.mil.fi/ruotuvaki/?action=read_page&pid=85&aid=1348) ), joka valaisee vähän tarkemmin asiaa. Tässähän on kyseessä ns. Suomen vanha sotaväki, josta myös englantilainen historioitsija J.E.O. Screen on toimittanut kaksi kirjaa.
Ruotuväki-lehteä lainaten: "Kansalliset herättäjämme J. V. Snellman, Leo Mechelin, Agathon Meurman ja Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen puhuivat, kirjoittivat ja toimivat Suomen asevelvollisen armeijan hyväksi. Pitkällisten valmistelujen jälkeen - voimakkaan lehdistökirjoittelun tukemana - nämä itsenäisyysasiamme edustajat onnistuivat ja Suomelle valmisteltiin oma asevelvollisuuslaki. Keisari vahvisti lain joulukuussa 1878 ja se tuli voimaan 1.1.1881. Lakia voi edelleen pitää hyvin nykyaikaisena ja demokraattisena. Laki määritti tarkoin suomalaisten velvollisuudet ja oikeudet. Lakiin oli kirjattu Suomelle hyvin tärkeä kohta: suomalaista sotaväkeä ei saa käyttää Suomen alueen ulkopuolella. Perusta Suomen omalle kansalliselle sotaväelle oli näin rakennettu. --- He muodostivat Suomen sotavoiman, jolla oli tarkoituksena varjella valtaistuinta ja isänmaata."
Vanhan sotaväen päällikkönä toimi suomalainen kenraali Georg Edvard Ramsay. Tilanne muuttui totaalisesti ns. sortovuosien aikana, kun Suomen vanha sotaväki lakkautettiin asteittain 1900-luvun alussa ja keisari antoi vuonna 1901 julistuksen yleisvaltakunnallisen asevelvollisuuden toimeenpanemisesta Suomessa. Passiivinen vastarinta ja kutsuntalakot johtuivat tästä laittomaksi katsotusta julistuksesta.(ks. mm. kagaali). Sortokausien aikana pelko joutumisesta Venäjän armeijaan oli myös yksi siirtolaiseksi lähdön syy.
Seppo Niinioja
Isoisäni oli syntynyt 1874 ja joutui arvalla sotaväkeen. Syntymävuodesta selvinnee milloin. Sijoituspaikkana oli Ravani. Hän oli ainakin ainoa mies talossa, eikä se siis vapauttanut sotapalveluksesta. Hän kertoi että joka seitsämäs talollinen joutui sinne arvalla. Jos jotakuta kiinnostaa voisin kertoa hänen kepposistaan siellä.
Heikki Koskela
14.06.09, 18:36
Ei kai pappi sentään päättänyt, kuka kelpasi tykinruoaksi ja kuka ei? Eikö asia selvitetty kutsunnoissa tai vastaavassa? Sensijaan papit näyttävät laatineen todistuksia siitä, että nuorukainen oli talon ainoa mies, eikä siis joutanut sotapalvelukseen, jos tila haluttiin pitää viljeltynä - samoinkuin tietysti luettelot asevelvollisuusikäisistä.
Kutsuntojen tai vastaavien asiakirjoja ei ole osunut tielleni, mahtaako niitä olla jossakin? Lienevät ainoat dokumentit, joista paljastuisi raakkaamisen syy. Samaan tulokseen olen tullut kuin Heikki, että hylättyjä näyttäisi olevan jopa selvästi enemmän kuin hyväksyttyjä, mutta en tiedä, miten tässä yhteydessä voisi harrastaa passiivista vastarintaa - nilkuttamalla tutkintaan?
Minulla edessäni itsenäisyyden ajan ensimmäisen kutsunnan henkilöluettelo (koipio tietenkin). Olen tainnut aiemminkin tästä jotain kirjoittaa. Se kertoo kutsunnassa olleen henkilön nimen ja syntymäajan sivilisäädyn (ammatin). Syyt hyväksymiseen ta hylkäämiseen on merkitty henkilön nimen perään. Otan yhden sivun syyt ilman nimeä: perheolot, kelpaamaton, kivuloisuus, pois, perheolot, perheolot kivuloinen, kivuloinen, kelpaamaton, perheolot, perheolot, kivuloinen huononäköinen, kivuloinen hermostunut, kivuloisus, perheolot, perheolot keplaamaton, perheolot ja kelpaamaton.
Oletan näitten syiden vaikuttaneen siihen, että heitä ei ole kelpuutettu sotapalvelukseen. Tuohon aikaan kutsuntoihin osallistui jo tsaarinajan armeijan käyneitä ja yläikäraja on ollut yli 40 vuotta. Vanhemmat ikäluokat olivat tietenkin jo hieman sairaalloisia ja perheellisiä jne. Hylkäysprosentti oli huomattavan korkea.
Nämä kutsunnat eivät ole aivan sellaiset kuin alkuperäinen kysyjä tarkoittaa mutta uskoisin hylätyksi tulleiden syiden olleen aivan samankaltaisia ennen vuotta 1900. Papit eviät olleet silloinkaan missään tekemisissä itse arvannostojen kanssa, jolloin määriteltiin henkilön kyky suorittaa sotapalvelus. Todistuksia seurakuntalaisista ovat saattaneet antaa kun ovat arvannostoon menneet. Pienimmän numeron saaneet joutuivat sitten 3-vuotiseen palvelukseen.
Minulle on jäänyt ikäänkuin takaraivoon semmoinen ennakkokäsitys, että arvannosto ei ollut aina kovin objektiivista touhua. Selatessa rippikirjamerkintöjä noilta ajoilta jää väkisinkin käsitys, että kelpaamaton-sana oli hyvin suhteellinen termi. Sitäpaitsi muutamat saattoivat sopivan ajan tullen hakea esteettömyystodistuksen Amerikkaan-lähtöä varten ja merkintä "esteettä pois arvannostosta" kielii mös jotain.
Tunnen eräänkin tapauksen, jolloin talon nuori mies haki estettömyystodistuksen näennäinen tarkoitus lähteä Amerikkaan. Hän matkustikin aina Turkuun saakka mutta sitten palasi takaisin välttäen armeijan vaikka olikin jo nostanut hyväksytyn arvan numero 4. Nähtävästi hänet merkittiin myöhemmin lähteneeksi Amerikkaan (oli yksi sen ajan aseistakieltäytyjä mutta ilman julkista meteliä).
En ole tutkinut juurikaan tuon ajan materiaalia ja kirjoitan soveltuvin kohdin sillä perusteella mitä minulle on selitetty näistä asioista.
Tsaarin aikana asevelvollisuus koski vain talollisia arvalla. Itsenäisyyden aikana oli yleinen asevelvollisuus. Suuri hylkäysprosentti itsenäisyyden aikana johtuu siitä ettei sellaisille, jotka pyrkivät kumoamaan yhteiskuntajärjestystä katsottu voitavan antaa sotilaskoulutusta. Myöhemmin rajattiin pois ainoastaan upseerikoulutus. Miten se toteutettiin saa minun puolestani häipyä historiaan.
Heikki Koskela
16.06.09, 09:17
En ole tutkinut juurikaan tuon ajan materiaalia ja kirjoitan soveltuvin kohdin sillä perusteella mitä minulle on selitetty näistä asioista.
Tsaarin aikana asevelvollisuus koski vain talollisia arvalla. Itsenäisyyden aikana oli yleinen asevelvollisuus. Suuri hylkäysprosentti itsenäisyyden aikana johtuu siitä ettei sellaisille, jotka pyrkivät kumoamaan yhteiskuntajärjestystä katsottu voitavan antaa sotilaskoulutusta. Myöhemmin rajattiin pois ainoastaan upseerikoulutus. Miten se toteutettiin saa minun puolestani häipyä historiaan.
Laitan ilman kommentteja lainauksen Ruotuväki-lehdestä 01/07 (vuosi 2007) arvannostoon liittyen:
Vanhan ajan kutsunnat pidettiin kevään ja alkukesän aikana. Asevelvollisuuslain tullessa voimaan aloittivat toimintansa myös sotaväen kutsuntalaitokseen kuuluvat kutsuntapiiritoimistot. Lain mukaan kutsunta-aika oli huhtikuun 15. päivästä kesäkuun 24. päivään. Näitä ”syynitilaisuuksia” järjestettiin kaikkiaan 80:llä paikkakunnalla.
Asevelvollisille suoritettiin terveydentilan tarkastus ja kelvolliset osallistuivat arvannostoon.
Ikäluokasta määrättiin vakinaiseen palvelukseen joka kymmenes mies. Palvelusaika oli pisimmillään kolme vuotta. Suurin osa pojista pääsi palvelukseen lähimpään joukko-osastoon. Joka kolmas arvannostoon osallistuneista määrättiin palvelukseen lähimpään reservikomppaniaan. Niissä miehiä koulutettiin kolmena kesänä yhteensä 90 (45+30+15) päivää.
Kansa ja lehdistö ottivat sotaväen omakseen jo alusta alkaen. Kutsuntakuulutukset olivat esillä kaikissa lehdissä, ja itse kutsuntatilaisuuksia uutisoitiin ja esiteltiin. Lehdet julkaisivat kutsuntaan osallistuvien nimetkin ja selvittivät, miten pojat olivat asiaan suhtautuneet.
Kutsuntatilaisuuden arvannosto oli merkityksellinen. Pienimmät arpanumerot veivät nostajansa vakinaiseen palvelukseen. Suuremmilla mentiin reservikomppanioihin ja kaikkein suurimmat antoivat vapautuksen palveluksesta.
Itsenäisyyden ajan kutsunnoista voidaan olla monta eri mieltä. Mutta luulen kuitenkin, että ihan noin karkeaa jakoa tuskin tehtiin.
... omassa tutkimuksissani noita arvanvetäjiä on tullut useampi vastaan,. mutta kertokaapa, millainen yhteys näillä on ollut palvelusajan pituuteen vai onko niillä ja milloin joutui reserviin, sillä Vanhan Suomen aikana muistini mukaan arvassa ollut luku kertoi myös sen pääsikö suoraan ylösnostetuksi. Tuo kelpaamaton on omissa tutkimuksissa löytynyt usein termillä "kasserad" tai siihen suuntaan mihen nimen jäljessä rippikirjassa samalla tapaa kuin tuo arpa nrokin. Ja omassa sukuhistoriassani kelpaamattomaksi on joutunut juuri silloin, kun on ollut talossa vain yksi "aikuinen" mies, joka on pystynyt pitämää tilaa pystyssä.
Mielenkiintoista tietysti olisi, jos nyky ihminen pääsisi vastaavaan tilaisuuteen kärpäsenä katossa -tyyliin seuraamaa tätä jännitysnäytelmää. Sitähän se on tainut olla mitä parhaimmissa määrin. Sukuni vanhimpia kun olen matkani varrella kuunnellut.
Seppo Niinioja
16.06.09, 13:50
Laitan ilman kommentteja lainauksen Ruotuväki-lehdestä 01/07 (vuosi 2007) arvannostoon liittyen:
Vanhan ajan kutsunnat pidettiin kevään ja alkukesän aikana. Asevelvollisuuslain tullessa voimaan aloittivat toimintansa myös sotaväen kutsuntalaitokseen kuuluvat kutsuntapiiritoimistot. Lain mukaan kutsunta-aika oli huhtikuun 15. päivästä kesäkuun 24. päivään. Näitä ”syynitilaisuuksia” järjestettiin kaikkiaan 80:llä paikkakunnalla.
Asevelvollisille suoritettiin terveydentilan tarkastus ja kelvolliset osallistuivat arvannostoon.
Ikäluokasta määrättiin vakinaiseen palvelukseen joka kymmenes mies. Palvelusaika oli pisimmillään kolme vuotta. Suurin osa pojista pääsi palvelukseen lähimpään joukko-osastoon. Joka kolmas arvannostoon osallistuneista määrättiin palvelukseen lähimpään reservikomppaniaan. Niissä miehiä koulutettiin kolmena kesänä yhteensä 90 (45+30+15) päivää.
Kansa ja lehdistö ottivat sotaväen omakseen jo alusta alkaen. Kutsuntakuulutukset olivat esillä kaikissa lehdissä, ja itse kutsuntatilaisuuksia uutisoitiin ja esiteltiin. Lehdet julkaisivat kutsuntaan osallistuvien nimetkin ja selvittivät, miten pojat olivat asiaan suhtautuneet.
Kutsuntatilaisuuden arvannosto oli merkityksellinen. Pienimmät arpanumerot veivät nostajansa vakinaiseen palvelukseen. Suuremmilla mentiin reservikomppanioihin ja kaikkein suurimmat antoivat vapautuksen palveluksesta.
Itsenäisyyden ajan kutsunnoista voidaan olla monta eri mieltä. Mutta luulen kuitenkin, että ihan noin karkeaa jakoa tuskin tehtiin.
Kertaus on opintojen, mutta ei välttämättä ymmärtämisen äiti. Viestissäni #7 14.6. viittasin juuri tuohon Ruotuväki-lehden aika tuoreeseen kirjoitukseen, jonka voi linkin takaa lukea kokonaankin. Screenin kirja ja yleensä Suomen historiaa käsittelevät teokset antavat varmaan myös monipuolisemman kuvan Suomen vanhasta sotaväestä kuin isoisien kertomukset. Ruotuväkeä tietysti voidaan pitää puolustusvoimien "äänenkannattajana."
Sanotaan että jokainen sukupolvi kirjoittaa oman historiansa, niin kai jokainen foorumi tai listakin, sitä syvemmällä vakaumuksen rintaäänellä, mitä pintapuolisempia tiedot ovat ja mitä suurempi tendenssi on todistaa omat käsityksensä oikeiksi. (Tämä nyt ei koske Heikkiä).
Vanha sotaväkihän ei joutunut lainkaan taisteluihin. Siellä sen sijaan moni oppi jotakin muuta hyödyllistä.
Kaikkine heikkouksiseen, kuten kommunistien syrjimisineen itsenäisyyden ajan puolustusvoimat sentään pelastivat (sanavalinta minun) Suomen jakamasta vuosikymmeniksi sosialistimaiden kohtaloa. Suomalaisia toki meni silti Neuvostoliittoon 1930-luvulla parempien olojen toivossa. Luulen että he katuivat katkerasti, ennen kuin Stalin heidät teloitutti. Ei siinä rehabilitointi paljon lohduta.
Tämän voi vapaasti poistaa ja antaa vaikka varoituksen.
Seppo Niinioja
Heikki Koskela
16.06.09, 14:41
Kertaus on opintojen, mutta ei välttämättä ymmärtämisen äiti. Viestissäni #7 14.6. viittasin juuri tuohon Ruotuväki-lehden aika tuoreeseen kirjoitukseen, jonka voi linkin takaa lukea kokonaankin. Screenin kirja ja yleensä Suomen historiaa käsittelevät teokset antavat varmaan myös monipuolisemman kuvan Suomen vanhasta sotaväestä kuin isoisien kertomukset. Ruotuväkeä tietysti voidaan pitää puolustusvoimien "äänenkannattajana."
Sanotaan että jokainen sukupolvi kirjoittaa oman historiansa, niin kai jokainen foorumi tai listakin, sitä syvemmällä vakaumuksen rintaäänellä, mitä pintapuolisempia tiedot ovat ja mitä suurempi tendenssi on todistaa omat käsityksensä oikeiksi. (Tämä nyt ei koske Heikkiä).
Vanha sotaväkihän ei joutunut lainkaan taisteluihin. Siellä sen sijaan moni oppi jotakin muuta hyödyllistä.
Seppo Niinioja
Niinhän se on. Kertaus on opintojen äiti. Onneksi me tavoittelimme hieman eri näkökulmaa, joten suurta vahinkoa ei ole tapahtunut.
Kaiken uhallakin minä vielä paneudun asiaan TEN-nimimerkin innoittamana. Minä yritän olla objektiivinen ja tendessini itseisarvo on nolla. Lainaan siis pääasiassa minua viisaampien kirjoittamia tietoja:
Arvannostolautakuntaan kuului nk. sotakomissarius (armeijan edustaja) sekä lainoppinut sihteeri ja sotaväen upseeri virka-asuisena. Lisäksi lautakuntaan kuului kunnallislautakunnan määräämät kolme jäsentä sekä nimismies. Kutsuntaan kuulutettavat nuoret 21 vuotta täyttäneet miehet kokosi seurakunnan kirkkoherra luetteloksi, jota sitten käytettiin kutsunnan pohjana. Kirkon edustajan ei siis tarvinnut olla läsnä. Kutsunta oli pitäjäkohtainen kuten nykyäänkin.
Arvannosto oli järjestetty siten, ettei kukaan voinut saada nostosta mitään etua. Lautakunta valvoi arvannostoa koko ajan. Arpa oli kooltaan 115 mm leveä ja 95 mm korkea pahvilappu, johon oli painettu numero kirjapainossa.
Lopullinen tieto arvannoston tuloksista annettin syksyllä (tarkkaa aikaa en löytänyt), jolloin selvisi kuinka monta pienintä numeroa kultakin kutsunta-alueelta jouti 3-vuotiseen palveluun. Arpominen koski vain jalkaväen muodostamista (laki astui voimaan 1881.
Sosiaalinen tausta saattoi vaikuttaa esim palveluksesta vapauttamiseen samoin jo aiemmin luettelemani syyt (vaikka ne olivatkin jo itsenäisyyden ajalta).
Edellä kirjoitettu tieto on koottu Martti Pänkälän toimittamasta kirjasta "Arvalla armeijaan". MIelestäni selkeä teos arpa-armeijan kokoamisesta.
Muutoin olen sitä mieltä, että.... No jääköön sanomatta, etten joudu liemeen! :D:
PS Jäi vielä mainitsematta, että varsinainen reserviaika kesti vain viisi vuotta.
Erkki Kiuru
16.06.09, 15:14
Viittasin jo viestissä 6 Sanomalehtiarkiston antiin asevelvollisuusasioissa. Hyvä esimerkki löytyy Hämäläinen-lehdestä nro 43 31.5.1899, josta löytyy ehdotus asevelvollisuuslain muutoksesta, http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?action=page&type=lq&conversationId=7&id=520904&pageFrame_currPage=3
Muutosehdotus jatkuu seuraavissa kesäkuun numeroissa ja tästä on helppo tutkia, millainen asevelvollisuuslain viimeinen versio oli. 1900-luvun alussahan alkoi armeijan venäläistäminen ja kutsuntalakot, kuten aikaisemmissa viesteissä on jo ansiokkaasti kerrottu.
Sanotaan että jokainen sukupolvi kirjoittaa oman historiansa, niin kai jokainen foorumi tai listakin, sitä syvemmällä vakaumuksen rintaäänellä, mitä pintapuolisempia tiedot ovat ja mitä suurempi tendenssi on todistaa omat käsityksensä oikeiksi. (Tämä nyt ei koske Heikkiä).
Seppo Niinioja
Jos lähdetään tutkimaan, niin arvioni on että sieltä löytyy myös se joka seitsämäs. Siksi tarkaan tunnen kertojan. Jos se ei pitäisi paikkaansa niin vika on silloin minun muistissani eikä hänen.
Minulla on myös täsmällinen kuvaus siitä miten itsenäisyyden ajan kutsunnoissa toimittiin ja miten se oli organisoitu. Sisältäen myös syyt tähän toimintamalliin. Mainitsin aikaisemmin asiasta ja kun jo etukäteen tuli epäasiallisia kommentteja jotka eivät perustuneet mihinkään, päätin että kukin tulkoon uskollaan autuaaksi.
Minulle on substanssi mielenkiintoisempaa kuin kirjoittajien persoonat.
Kylkirauta-lehden vanhassa numerossa sivulla 14 on majuri Kuuselan valaiseva artikkeli kutsunnoista armeijaan 1800-luvulla. Artikkelissa on hyvin listattuna myös termin ”kelpaamaton” aiheuttaneita syitä:
https://kylkirauta.fi/wp-content/uploads/2020/01/kr1_1963.pdf
https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=12794&pnum=180
Toiseksi viimeinen rivi, isoisoisäni Jalmari Fabian:
lukeeko nimen päällä "Karkuri" ja liittyykö asevelvollisuuteen?
Vieressä samanikäisten miesten kohdalla kirjauksia "arpa" tai "sotapalvelukseen kelpaamaton".
https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=12794&pnum=180 Toiseksi viimeinen rivi, isoisoisäni Jalmari Fabian:
lukeeko nimen päällä "Karkuri" ja liittyykö asevelvollisuuteen?
Vieressä samanikäisten miesten kohdalla kirjauksia "arpa" tai "sotapalvelukseen kelpaamaton".
En osaa ottaa kantaa tuohon sanaan, mutta hieman pohdintaa. Miksi siinä lukisi juuri karkuri? Moni jonkin tekijää kuvaava sana päättyy ...kuri, kuten vaikkapa nahkuri, kankuri, kulkuri jne. Kyseessä voi myös olla jokin tuolle ajalle ominainen sana, jota nykyään ei enää käytetä tai jonka merkitys on muuttunut.
Viittaako ko. henkilön elämässä jokin muu asia karkuriin? Pinnallisemmalla paneutumisella en löydä mitään. Henkilön työpaikat ja asuinkunnat kyllä vaihtuvat, mutta niin tekevät monen muunkin rengin.
Karkuriksi arveltu kirjaus on henkilön nimen yhteydessä rippikirjan vasemmassa reunassa, paikassa, jossa yleensä on ammattia ja siviilisäätyä koskevia merkintöjä. Huomautukset ja asepalvelua koskevat maininnat ovat oikealla. Jos kyse olisi asepalveluun liittyvästä karkuruudesta, niin eikö maininta olisi siellä. Työpaikkaan liittyvää karkailua en muista nähneeni rippikirjoissa.
Henkilön siirtymiset ja muuttokirjat on laadittu normaalilla tavalla, eikä niistä tule ilmi mitään poikkeavaa siltä osin kuin niitä katsoin.
Rippikirjoista huomaa, että henkilö on käynyt kansakoulun ja osasi siis varmaan hieman enemmän kukn moni ikätoverinsa. Tästä oli varmaan hyötyä vaikkapa armeijassa. Ks. rippikirja kahdeksas alhaalta:
https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=12794&pnum=484
Vuonna 1895 henkilö siirtyi Hattulaan muonarengiksi ja hänelle tulee vaimo sekä lapsi. Rippikirjassa on oikealla (sic.) hänestä jokin maininta siitä, että hän ”on palvellu kaartissa, mutta sitte...”. Mitä sitte, en saa selvää. Saako joku muu? Mainitaan kuitenkin sotaan kelpaavaksi, jos oikein tulkitsen.
Ks. kahdeksas ylhäältä:
https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=17875&pnum=25
Nyt kannattaa varmaan tarkasti perata rippikirjat, milloin olisi ollut kaartissa ja löytyisikö sieltä jokin maininta hänestä. Esim. SSHY:llähän on kaartin rippikirjoja ym.
Rippikirjoista huomaa, että henkilö on käynyt kansakoulun ja osasi siis varmaan hieman enemmän kukn moni ikätoverinsa. Tästä oli varmaan hyötyä vaikkapa armeijassa. Ks. rippikirja kahdeksas alhaalta:
https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=12794&pnum=484
Vuonna 1895 henkilö siirtyi Hattulaan muonarengiksi ja hänelle tulee vaimo sekä lapsi. Rippikirjassa on oikealla (sic.) hänestä jokin maininta siitä, että hän ”on palvellu kaartissa, mutta sitte...”. Mitä sitte, en saa selvää. Saako joku muu? Mainitaan kuitenkin sotaan kelpaavaksi, jos oikein tulkitsen.
Ks. kahdeksas ylhäältä:
https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=17875&pnum=25
Nyt kannattaa varmaan tarkasti perata rippikirjat, milloin olisi ollut kaartissa ja löytyisikö sieltä jokin maininta hänestä. Esim. SSHY:llähän on kaartin rippikirjoja ym.
Tuttuja kohtia nuo ja tuo papin kirjaama kysymysmerkki osoittaa, että jotain epätietoisuutta oli asioiden tilasta.
Kulkuri voisi sopia, Karkku-Tampere-Kalvola-...
Koulunkäynnistä mainitaan mielestäni peräti "ylhäisemmän kansakoulun".
Tein hiskillä haun isän ammateista vuoden 1860 jälkeen ja laitoin hakusanaksi *kuri. Miltei kaikki tulokset olivat nahkureita, jokunen urkuri ja oliko yksi turkkuri sekä tosiaankin yksi kulkuri Raivolan ortodokseissa. Muita ei sitten ollutkaan. Uskoisin, että pohtimasi sana on nahkuri. Kenties teki noitakin töitä? Vahvistaisiko mikään muu elämänvaihe asiaa (ammatti, asuinpaikka tms.)? En oikein usko karkuriin tai kulkuriin, sillä ihan jämptiltä kaveriltahan mies vaikuttaa pappien merkinnöissä.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.