rotf. pigan ?

[oneida]

Tarkoittanee rotfattig eli tosi köyhä? Mainittu 1700-1800 luvun kirkonkirjoissa, osaako joku määritellä sen tarkemmin, tuohon aikaan kai kaikki piiat olivat melko köyhiä, vain vaatteet päällä? Mielenkiintoinen merkintä, joka piristää sukututkimusta.

[Juha]

Ruotuvaivainen piika. Hän ei siis pystynyt huolehtimaan itse itsestään ja hän sai ylläpitonsa tietyistä taloista muodostetun ruodun eli köyhäinhoitopiirin kautta.

Nämä ruotuvaivaiset saattoivat joutua vaihtamaan majaa tuon tuosta, aina sen mukaan, kuka halvimmalla heidät huoli.


Juha

[Jouni Kaleva]

Tarkoittanee rotfattig eli tosi köyhä? Mainittu 1700-1800 luvun kirkonkirjoissa, osaako joku määritellä sen tarkemmin, tuohon aikaan kai kaikki piiat olivat melko köyhiä, vain vaatteet päällä? Mielenkiintoinen merkintä, joka piristää sukututkimusta.
Rotfattig on sananmukaisesti ruotuköyhä, josta enemmänkin käytetään suomeksi termiä ruotuvaivainen.

Köyhäinhoito oli järjestetty ruotujärjestelmällä, josta helposti löydät lisätietoa netistäkin. Aikansa perustoimeentuloturvajärjestelmä.

Käsittääkseni tästä sanasta rotfattig on myös muunnos rutiköyhä.

[eeva häkkinen]

Ja "pigan" saattaisi olla tässä pikemminkin kertomassa, että ruotuköyhä oli naimaton, siis ei "hustru" eikä "enka". Palveluspiikaa en ole koskaan nähnyt ruotuvaivaisten listoilla. Nämä ovat monista seurakunnista tallessa ja niissä yleensä myös kerrotaan, miksi ihminen on otettu ruotuun (ikivanha, sokea, vammainen, mielenvikainen, orpolapsi). Ihmistä, joka kykeni ansioon, ei ruotuihin otettu.

[Woodland]

Kyrkfattig ja rotfattig-nimityksiä olen nähnyt kirkonkirjoissa. Oheisen linkin mukaan oli kirkonköyhille eri kassa - pitäjän ylläpitämä - kuin ruodun köyhille. Ruotu vastasi omista köyhistään.
Sana rutiköyhä olisi hyvä suomennos linkin sanaan utfattig.
t. Woodland

http://finlander.genealogia.fi/archive/index.php/t-4266.html

[esteri]

Eikos tämä perunkirjoissa 1970 luvulle asti oliut "vaivaismaksu" ollut juuri korvamerkitty näille kirkonköyhille.
Katselin kerran jostain näitä avun myöntöpäätöksiä ja moni oli ehtinyt kuolla ennenkuin tämä apu häntä edes saavutti.

[Jouni Kaleva]

Ruotuvaivainen piika. Hän ei siis pystynyt huolehtimaan itse itsestään ja hän sai ylläpitonsa tietyistä taloista muodostetun ruodun eli köyhäinhoitopiirin kautta.

Nämä ruotuvaivaiset saattoivat joutua vaihtamaan majaa tuon tuosta, aina sen mukaan, kuka halvimmalla heidät huoli.


Juha
Taisi jo tulla keskustelussa esiin, mutta tässä taisi olla kahta erilaista järjestelmää:

Ruotujärjestelmässä ao. ruodun talot yhteisvastuullisesti vastasivat omista vaivaisistaan, taisivat kiertää esim. vuosittain talosta taloon. Rahaa ei tässä järjestelmässä liikutettu. Sitä en tiedä, millä perusteella kukakin vaivainen kuului mihinkin ruotuun.

Oliko sitten hieman nuorempi järjestelmä huutolaisjärjestelmä, jossa seurakunnan/kunnan vastuulla olevat vaivaiset annettiin huutokaupassa siihen taloon, joka tarjosi ylöspidon pienimmällä korvauksella?

[Juha]

Taidat olla oikeassa Jouni - sekoitin faktoja faktoihin :)

Tutustuin äskettäin yhteen tapaukseen, jossa Marttilan pitäjässä tapahtui mm. seuraavaa;


Aikalaismuisteluissa Päärnin sokeaa Heikkiä muistellaan hyvin lämpimästi. Kun hän ja sisko Juliana oli lapsena otettu ruotuun, pääsi Juliana myöhemmin palaamaan kotiinsa. Sokea Heikki kulki sitten 70 vuotta ruodussa. Hän oli suhteellisen tyytyväinen oloihinsa, koska ei paremmastakaan tiennyt. Hänen kerrotaan olleen luonteeltaan levottoman, mutta samalla hilpeän. Tästä johtuen hänet oli kirkonkokouksen päätöksellä ruodutettu joka päivä eri taloon ruotunsa sisällä

Juha

[Woodland]

Nyt kun köyhät on ulkoistettu leipäjonoihin on mielenkiintoista katsoa milloin vaivaisten huutokauppaaminen vähiten rahaa pyytävälle lopetettiin.
Löytyikin linkki vuosilukuineen.
t. Woodland
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=5&t=79&a=1073

[esteri]

Tämä lukemani kirkon avustus oli mainittu, ruista, jäin miettimään kuinka sairas sen rukiin sitten nautti. Leipoiko kukaan leiväksi, kun ei itse pystynyt. Ei ne kokonaiset jyvät ja raaka jauhokaan kovin hyvää ruokaa ollut.
Käytännössä huutolaisjärjestelmä oli käytössä pitäjissä pitempään kuin tuo yllä mainittu vuosi 1922. Uskaltaisinkohan sanoa, vielä vuonna 1929 käytäntö oli tallella.

[eeva häkkinen]

Taisi jo tulla keskustelussa esiin, mutta tässä taisi olla kahta erilaista järjestelmää:

Ruotujärjestelmässä ao. ruodun talot yhteisvastuullisesti vastasivat omista vaivaisistaan, taisivat kiertää esim. vuosittain talosta taloon. Rahaa ei tässä järjestelmässä liikutettu. Sitä en tiedä, millä perusteella kukakin vaivainen kuului mihinkin ruotuun.

Oliko sitten hieman nuorempi järjestelmä huutolaisjärjestelmä, jossa seurakunnan/kunnan vastuulla olevat vaivaiset annettiin huutokaupassa siihen taloon, joka tarjosi ylöspidon pienimmällä korvauksella?

Luin joskus Kangasniemen seurakunnan sen pitäjänkokouksen pöytäkirjan, jossa siirryttiin vaivaishoidossa ruotujärjestelmään. Tarmokas Aron Molander oli tullut kirkkoherraksi 1788 ja tämä oli ensimmäisiä asioita, jonka hän pani ojennukseen (paitsi aiemmin sekavan kirkonarkiston, sukututkijoiden iloksi). Monta kertaa sai kirkkoherra muistuttaa kristillisen armeliaisuuden velvoitteista ennenkuin tunnetusti nuukat kangasniemeläisisännät lähtivät mukaan järjestelyyn. Taitava kirkkoherra aloittikin ylempää tulleesta vaatimuksesta rakentaa pitäjään köyhäintalo ja osoitti, kuinka edullisesti köyhäinhoito voidaan järjestää ruoduttamalla sekä lupasi itse näyttää esimerkkiä, niin että pappila hoitaisi yksin yhden vaivaisen. Muutoin jaettiin talot 4, 6 tai 8 talon ryppäisiin, niin että suurimmat ruodut vastasivat vaikeahoitoisimmista ruotilaisista, kuten pikkulapsista, vaikeasti mielisairaista tai "loppuun eläneistä" vanhuksista. Keskimmäisen ruodun hoidettavat pystyivät hoitamaan itsensä ilman apua ja pienimpien ruotujen hoidettavat kykenivät jopa tekemään kevyttä työtä, mutta eivät elättämään sillä itseänsä. Hoidettavat asuivat ruodun eri taloissa vuoroajoin, mutta talo saattoi vapautua hoitovelvollisuudesta maksamalla siitä ruodulle. Vaivaisten sijoitus ruotuihin näyttää käyneen ihan sovittelulla, aluksi pitäjänkokouksissa ja myöhemmin vaivaishoitolautakunnan toimesta. Jopa ruotilaisen mielipide otettiin ainakin joskus huomioon, koska pöytäkirjoissa on merkintöjä jonkun pyynnöstä päästä tiettyyn ruotuun. Ainakin alkuvaiheessa suhde oli Kangasniemellä sellainen, että kahdeksan talon ruotuja oli 4, kuuden talon ruotuja 14 ja neljän talon ruotuja 9.

[Heljä Habermann]

Uskalla vaan, Esteri, sanoa! Vaikka näitä ihmisparkoja ei enää huutokaupattukaan, maksoi kunta niille, jotka olivat valmiit ottamaan tällaisen henkilön luokseen. Olen vuosimallia -46 (1900-luvulta) ja muistan lapsuudestani Eemelin, joka asui maalaistalossa, josta sai ruoan, makuupaikan ym. välttämättömän; siitä hyvästä hän suoritti töitä. joihin pystyi, kuten puun pilkkominen, saunan lämmittäminen jne. Ja kunta suoritti hänestä maksun.
En ole oikein ymmärtänyt esim. rippikirjoissa esiintyvää käsitettä "fattighjon". Onko kysymyksessä vaivaistalo? Joutuivatko sinne sitten ne rutiköyhät, joita kukaan ei huolinut nurkkiinsa?

[esteri]

Tuon vuoden 1929 mainitsin siksi, koska isäni sisarusparvi jäi silloin täysin orvoksi ja nuorin oli 10 vuotta. Hän olisi joutunut huutolaiseksi, mutta eräs naimaton itsellinen nainen otti hänet kasvatikseen. Tämä poika sitten taas hoiti tämän kasvatusäitinsä vanhana. Huutolaiseksi joutumista lapset pelkäsi, jos suinkin huolittiin rengiksi, niin sinne pyrittiin.

Lapsia ilmeisesti otettiin mieluusti taloihin - työvoimaksi - työkyvytöntä vanhusta huonosti. Kyllä tässäkin kyseessäolevassa kunnassa oli jo vaivaistalo ja siellä rippikirjassa mainitaan paljonkin asiakkaita.
Huutolaisena olostaan on kirjoittanut omakustanteen mm Aino Kinnunen, TÄMÄ EI UNOHDU, ISBN 952-91-7109-9 ilmestynyt vuonna 2004

Vähänkin sukua tutkineet ovat huomanneet miten paljon ennen pieniäkin lapsia jäi täysorvoiksi, puoliorpoja nyt oli joka toisessa perheessä, heidän kohtelunsa oli, jollei löytynyt sukulaisia, täysin vieraiden ihmisten inhimillisyyden ja vallitsevien olosuhteiden armoilla, olosuhteilla tarkoitan esim katovuosia, kun lähes kaikilla oli ruuasta kova pula. Suvustani en vielä ole löytänyt yhtään vuonna 1868 eloonjäänyttä syntynyttä, niin kovaa oli aika niinäkin katovuosina.

[oneida]

Mistä kirkonkirjoista voisi tarkentaa henkilöt ja heille tai heistä suoritetut maksut?
Oneida




Rotfattig on sananmukaisesti ruotuköyhä, josta enemmänkin käytetään suomeksi termiä ruotuvaivainen.

Köyhäinhoito oli järjestetty ruotujärjestelmällä, josta helposti löydät lisätietoa netistäkin. Aikansa perustoimeentuloturvajärjestelmä.

Käsittääkseni tästä sanasta rotfattig on myös muunnos rutiköyhä.

[eeva häkkinen]

Kylläpä tässä on paras aloittaa kirkonarkiston hakemistosta. Ainakin jo 1830 oli pitäjissä yleensä vaivaishoitolautakunta, jonka pöytäkirjoista näkyy, miten varoja on sosiaalimenoihin käytetty, Yleensä pitäjänkokous päätti, kuka otettiin ruotilaiseksi ja ketä ei. Aikaisemmalta ajalta on kirkonarkistossa yleensä jotain "köyhäinkassan" tilinpitoa ja mahdollisesti ruotuluetteloita. Laaditut ja tallennetut lähteet vaihtelevat pitäjittäin.