Mitä teki vehtari?

[Laardi]

Tällainen ammattinimike kuin vehtari löytyi esi-isän tiedoista. Mitähän se on mahtanut käytännössä tarkoittaa? Ei liene (toivottavasti) mitään tekemistä nykyajan vehtaamisen kanssa...

[Laardi]

Jahas ja vastaan itse, kun keksin käyttää "vehtarin" kaverina oikeaa hakusanaa: vehtari oli kirkonvartija, jolle kuului mm. järjestyksen ylläpito, kolehdin kanto ja unilukkarin velvollisuudet.

[kkylakos]

Nykyajan ihmiselle termi suntio ehkä tutuin vastine.

Sivulta http://www.kirkonpalvelijat.fi/?page=artikkelit&sub=kokonaisuus (http://www.kirkonpalvelijat.fi/?page=artikkelit&sub=kokonaisuus)
Lukkarin aseman kohoaminen johti puolestaan suntion tehtävien muuttumiseen, sillä monet lukkarin velvollisuudet siirtyivät vähitellen hänelle. Suntiosta tuli kirkonvartija eli vähtäri tai vehtari (väktare), jolle kuului järjestyksen ylläpitäminen, mutta myös monet palvelutehtävät. Hän sai tehtävikseen mm. kolehdin kannon ja unilukkarin eli väkkärin (väckare) velvollisuudet.

Luottamusmies-suntiosta oli siis aikojen saatossa tullut kirkonvartija-suntio. Tehtävä ei ollut aina kiitollinen, sillä siihen liittyi kirkkokurin ylläpitämisvelvollisuuksia. Entisten yleisluottamusta nauttivien talollisten asemesta valittiinkin suntioksi usein entisiä sotilaita tai muita köyhiä ja karskeja järjestyksen ylläpitoon luontuvia miehiä. He eivät enää olleet seurakunnan luottamusmiehiä, vaan toimihenkilöitä, joille palkkakin saatettiin ottaa .jalkapuusta päästämisrahoista., kuten Maskussa sovittiin 1669. Muuten suntion palkkaus muodostui yleensä viljakapasta taloa kohden. Luottamusta osoitti se, että tämän palkan lisäksi suntio sai toisinaan vapaaehtoisia lahjoja viljapalkan lisäksi. Tosin paikkakunnittain tilanne vaihteli, esimerkiksi Nivalassa vielä 1900-luvun alkupuolella suntio kantoi joulukirkossa toisen haavin itselleen. Tulos oli joskus niin runsas, että suntion piti välillä käydä sakastissa tyhjentämässä kukkaro. Mutta useimmiten kyse oli perin arkisesta työstä. Suntion tuli pitää silmällä niitä, jotka jumalanpalveluksen aikana nukkuivat, juorusivat, menivät ulos kirkosta, seisoskelivat ulkona ja juopottelivat. Hänen velvollisuuksiinsa kuului panna rikolliset jalkapuuhun. Halikosta tiedetään, että hänen tehtäviinsä kuului tuoda piiskat eli raipat kirkon ovelle. Tehtävistä johtuen suntiota helposti halveksittiin. Muun muassa Houtskarin piispantarkastuksessa 1709 varoitettiin seurakuntalaisia pilkkaamasta väkkäriä. Pilkkatieto suntion pätevyysvaatimuksista kiersi suusta suuhun: hänen oli osattava potkaista koiraa yhtaikaa molemmin jaloin. Koirien kirkosta karkottaminen kuuluikin suntion velvollisuuksiin.