miksei naimattomia sisaria henkikirjoissa/henkiverotettuina ?

[M.Sjostrom]

onko minulle sattunut vain jotenkin erityisiä otoksia, vai onko jokin systemaattinen syy ?

Tiedän nimittäin, että usein taloissa oli isäntien naimattomia sisaria, jopa läpi koko elämänkaaren, nuoresta neitsyestä iäkkääksi vanhapiiaksi.
Tällaisia en kuitenkaan -yleisesti ottaen- näe esim Vehkalahden henkikirjoista.

Myös otaksun, että oli kaiken aikaa 20-25-vuotiaita naisia, isäntien tyttäriä tai sisaria, vaikka menivätkin sitten joskus parin-kolmenkympin välillä avioon, olivat kuitenkin monia vuosia täysi-ikäisiä naimattomia. Miksei yleisesti ottaen tällaisiakaan ole henkiverolla, henkikirjoissa ?

Emäntiä noihin henkikirjoihin kyllä sisältyy, siis naimisissa olevia naisia, jotka näkyvät miehensä kanssa parivaljakkona (2 maksettua veroa) henkikirjoissa.

Olivatko naimattomat naiset, vaikka kuinkakin aikuisia, vapautettuja henkiveron maksamisesta ?

[TerhiA]

onko minulle sattunut vain jotenkin erityisiä otoksia, vai onko jokin systemaattinen syy ?
Tiedän nimittäin, että usein taloissa oli isäntien naimattomia sisaria, jopa läpi koko elämänkaaren, nuoresta neitsyestä iäkkääksi vanhapiiaksi.
Tällaisia en kuitenkaan -yleisesti ottaen- näe esim Vehkalahden henkikirjoista.
Myös otaksun, että oli kaiken aikaa 20-25-vuotiaita naisia, isäntien tyttäriä tai sisaria, vaikka menivätkin sitten joskus parin-kolmenkympin välillä avioon, olivat kuitenkin monia vuosia täysi-ikäisiä naimattomia. Miksei yleisesti ottaen tällaisiakaan ole henkiverolla, henkikirjoissa ?
Emäntiä noihin henkikirjoihin kyllä sisältyy, siis naimisissa olevia naisia, jotka näkyvät miehensä kanssa parivaljakkona (2 maksettua veroa) henkikirjoissa.
Olivatko naimattomat naiset, vaikka kuinkakin aikuisia, vapautettuja henkiveron maksamisesta ?

Katsastin vertailun vuoksi Suur-Rautalammin henkikirjoista tilanteen vuosilta 1662, 1694 ja 1735 - jokaisessa löytyi tyttäriä ja sisaria.

[M.Sjostrom]

Katsastin vertailun vuoksi Suur-Rautalammin henkikirjoista tilanteen vuosilta 1662, 1694 ja 1735 - jokaisessa löytyi tyttäriä ja sisaria.



minulla taas on tällaisia:

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/lt/vehkalahti_1700/2.jpg

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/lt/vehkalahti_1712/1.jpg

* suurin osa, tai jopa kaikkikin talot ao sivulla, sisältävät vain miehiä ja heidän vaimojaan.

* naimattomia tyttäriä/sisaria ei juurikaan näy, naimaton naine tai muutama löytyy enempikin palvelusväkevä (jos siis 'piga' -joka vain ihan muutamasta talosta löytyy noissa vaikka taloja kymmeniä- tarkoittaa ao talon suhteen palvelusnaista eikä talontytärtä...)

[eeva häkkinen]

Samanlaisia ovat omat havaintoni (lähinnä Suur-Savon alueelta), naiset tosi vähissä. Muistan joskus ajatelleeni, että jos väestösuhteet olisivat todella olleet tuollaiset, olisivat suomalaiset kuolleet sukupuuttoon kauan sitten.

Olisi mielenkiintoista tehdä vertailua kirjaustarkkuuden vaihtelusta eri aikoina ja eri alueilla. Muistaakseni Voipio käynnisti joskus, ehkä neljännesvuosisata sitten, vertailun henkikirjojen ja vastaavan ajan rippikirjojen välillä, muistaako kukaan kuulleensa siitä mitään? Vaikka kyllähän sukututkijan arkikokemus on se, että vanhoissa rippikirjoissa on merkittävästi enemmän väkeä kuin vastaavan ajan henkikirjoissa - eikä vain "virallisesti" poisjätettäviä.

[M.Sjostrom]

Samanlaisia ovat omat havaintoni (lähinnä Suur-Savon alueelta), naiset tosi vähissä. Muistan joskus ajatelleeni, että jos väestösuhteet olisivat todella olleet tuollaiset, olisivat suomalaiset kuolleet sukupuuttoon kauan sitten.

Olisi mielenkiintoista tehdä vertailua kirjaustarkkuuden vaihtelusta eri aikoina ja eri alueilla. Muistaakseni Voipio käynnisti joskus, ehkä neljännesvuosisata sitten, vertailun henkikirjojen ja vastaavan ajan rippikirjojen välillä, muistaako kukaan kuulleensa siitä mitään? Vaikka kyllähän sukututkijan arkikokemus on se, että vanhoissa rippikirjoissa on merkittävästi enemmän väkeä kuin vastaavan ajan henkikirjoissa - eikä vain "virallisesti" poisjätettäviä.

Olisiko voinut olla, että olisi ollut monilla paikkakunnilla tapa, että naimattomista naisista kukaan ei tunnustanut olevansa verovastuussa ????
Ei ollut aviomiestä. Isät tai veljet olisivat katsoneet että on jo lähetetty pois kotoa, palvelukseen. Ja palveluspaikkaa ei löydykään, tai palveluspaikan isäntä ei suostu moisista maksamaan. Palkollissääntöhän edellytti käytännössä, että aikuiset naimattomat tyttäret eivät saaneet jäädä kotiinsa...
Naisilta kai ei suoraan peritty maksuja, vaan siinä näkyisi se tuonaikainen houhouksenalaisuus.

Harvinaiselta muuten noissa näyttää se, että perheet olisivat tyttäristään ikinä mitään maksaneet.... tyypillisin luku on kaksi: mies ja vaimo.

Ja tuollaisen ongelman takia eivät sitten papisto vaivautuneet kirjaamaan naimattomia naisia henkikirjaan mihinkään, tai suorastaan vouti olisi itsekin halunnut että luettelossa ei olisi väkeä joilta hän ei kuitenkaan todennäköisesti pystyisi maksua saamaan....

Tämä merkitsisi, että naimattoman naisen tilanne ennen aviota olisi ollut limbossa. Jotenkin niin, että ei virallista asuinpaikkaa....

Kaikkea ne tekivätkin veroja vältelläkseen.

[66SM]

Verottaja ei armahtanut ketään. Siitä voi lähteä. Verotettavat taas pyrkivät olemaan mahdollisimman ovelia, mutta ei verottaja varmasti sitä olisi uskonut ettei taloissa tyttäriä ole.

Ajankohdasta ja voimassaolevista laeista riippuu miten kirjattu. Tästä syystä ovat jossakin vaiheessa kirjattu piioiksi taloon. Varsinkin silloin kun ajat olivat ankeat naitettiin mahdollisimman nopeasti ettei talo joutunut maksamaan veroa. Jos he eivät olleet ottaneet perintöosuuttaan talosta, oli heillä oikeus palata takaisin. Usein perintöä vaativat vasta lapset, koska äiti oli halunnut säilyttää mahdollisuuden palata kotitaloon. Useita sellaisia tapauksia olen todennut jossa tytär tai poika on tullut takaisin taloon tavallaan eläkepäiviä viettämään.

[66SM]

Olisiko voinut olla, että olisi ollut monilla paikkakunnilla tapa, että naimattomista naisista kukaan ei tunnustanut olevansa verovastuussa ????
Ei ollut aviomiestä. Isät tai veljet olisivat katsoneet että on jo lähetetty pois kotoa, palvelukseen. Ja palveluspaikkaa ei löydykään, tai palveluspaikan isäntä ei suostu moisista maksamaan. Palkollissääntöhän edellytti käytännössä, että aikuiset naimattomat tyttäret eivät saaneet jäädä kotiinsa...
Naisilta kai ei suoraan peritty maksuja, vaan siinä näkyisi se tuonaikainen houhouksenalaisuus.

Harvinaiselta muuten noissa näyttää se, että perheet olisivat tyttäristään ikinä mitään maksaneet.... tyypillisin luku on kaksi: mies ja vaimo.

Ja tuollaisen ongelman takia eivät sitten papisto vaivautuneet kirjaamaan naimattomia naisia henkikirjaan mihinkään, tai suorastaan vouti olisi itsekin halunnut että luettelossa ei olisi väkeä joilta hän ei kuitenkaan todennäköisesti pystyisi maksua saamaan....

Tämä merkitsisi, että naimattoman naisen tilanne ennen aviota olisi ollut limbossa. Jotenkin niin, että ei virallista asuinpaikkaa....

Kaikkea ne tekivätkin veroja vältelläkseen.

Tässä on pieniä näkemyseroja. Naisilta ei kysytty mitään että haluavatko maksaa veroa, vaan isäntä oli vastuussa siitä, samoin kuin palkollisista. Häneltä kyllä saatiin rahat pois. Jos "unohti" joutui maksamaan kaksinkertaisen veron. (vrt ud mainintaan)

Aivan alussa verotus kohdistui vain miehiin ja verot kerättiin sotaväen ylläpitoon. Sitä missä vaiheessa naisetkin laskettiin veronalaisiksi en ole selvittänyt. Naisia ei laskettu jousiin.

Verottaja ei feminismistä piitannut, eikä ne naiset Suomessa ole koskaan olleet sellaisia Utrion romaanihahmoja. Taloudelliset realiteetit pyörittivät ihmisiä silloinkin. Kun joskus pystyy selvittämään jonkin tällaisen epäselvän kohdan niin ratkaisu on aina ollut yksinkertaisempi kuin aluksi oletettu ja aivan looginen. Verottajaa ei kannata pitää tyhmänä. Ellei veroja kertynyt riittävästi, tarvittiin tosi hyvät selitykset tai virka lähti. Hyvä muistaa että verottajalla ei ollut pääsyä rippikirjoihin. Manttaalikirjoituksissa oli kylläkin aina joku pappi rippikirjan kanssa mukana.

Tytär oli täytettyään 15 v verolla, mutta ennen vuotta 1686 ei ollut kastettujen kirja pakollinen, siksi pystyivät häivyttämään tyttäriään jossakin määrin. Talon talous ei huonoina aikoina kestänyt montaa verotettavaa ja tästä syystä tyttärien naittaminen äkkiä säästi veroja. Oletan että tässä tulee juuri se harmaa vyöhyke vastaan, onko täyttänyt 15 v ja vielä talossa.

[Tapani Kovalaine]

Lait on niinku ne luetaan, asiat männöö niinku ne ajetaan, vuan tottuus on toenen juttu!

Kannattaa pitää mielessä naimattomia naisia kaivattaessa seuraavia asioita:
Kirkonmiehet hoitivat henkikirjoituksen 1634-1653. Sen jälkeen maaherran nimittämät ja melko pian maaherran ehdotuksesta kamarikollegion nimittämät manttaalikomissaarit tekivät henkikirjat, jotka saivat pääosan sisällöstään seurakunnan pohjatiedoista. Kihlakunnankirjuri tarkasti henkikirjat ja poimi niistä veroluetteloihin tarvitsemansa tiedot.

Vuonna 1779 manttaalikomissaarien työ siirtyi kihlakunnankirjureille ja näistä tuli henkikirjoittajia.

Manttaalikomissaarit keksivät, että myymällä henkirahaa koskevan verovapauden myöntävän lanketin verovelvolliselle pystyi saamaan tulon itselleen ja se oli paljon suurempi kuin se yksi kuudeskymmenesosa henkirahasta, mikä taksan mukaan hänelle kuului kuluvähennysten tultua tehdyiksi. Jäi tällä tavoin monia pois henkikirjoista.

[Tapani Kovalaine]

Suomen ensimmäinen verotarkastaja oli Antti Äimä Huittisten Äimälän talosta. Hän sai vuosina 1635-1637 (muistaakseni) tarkastaakseen Hämeen ja Satakunnan henkikirjoja ja pystyi osoittamaan, että noin 5000-7000 henkilöä puuttui henkirahan maksajien joukosta.

Antti Äimä sai kruunun kanssa tehtyä sopimuksen, että hän saa kolmasosan kaikesta siitä veronlisäyksestä, jotka hän toimillaan kykenee kruunulle saamaan. Antti rikastui, mutta sai paljon vihamiehiä. Syväkurkkujen avulla Antti Äimä osasi löytää sellaiset kohteet, joissa oli rutkasti vilppiä tehty. Syväkurkuille eli paikallisille ilmiantajille olisi aivan hyvin voitu antaa arvonimi: Äimän käki!. Kun joku ihmettelee, miten tuo verotarkastaja tänne osasi tulla, niin syväkurkku on ollut äimän käkenä...

Antti Äimä teki kirjelmän kruunulle ja pyysi, että hän saisi sivutoimenaan laatia henkikirjoja...

[Tapani Kovalaine]

Henkikirjojen kautta perittyjen henkirahojen suuruus vaihteli alueittain, säädyittäin ja ammattikunnittain. Alussa v. 1634 vero oli kolme markkaa ja sittemmin aika yleisesti 2 markkaa. Rengiltä perittiin tuplaten se mikä piioilta, koska jostain syystä oli 1600-luvulla sukupuolista palkkasyrjintää ja se heijastui veronmaksukykyyn.

Vaikka naisilta perittiin veroa/henkirahaa vähemmän kuin miehiltä, niin veronmaksajien mielestä siinäkin oli jo liikaa.

Vielä 1700-luvulla henkirahasta kertyvät tulot olivat kruunun tuloista viidenneksi suurin tuloerä ja ei siis yhtään samantekevä, vaan henkirahoilla saatiin maksettua monia kruunun kustannuksia.

Parhaat tiedot löytää tästä aihealueesta Gösta Lext'in kirjasta Mantalskrivningen i Sverige före 1860. Göteborg 1968. Kyllä Suomen oloistakin saa kirjan avulla paljon tietoa.

[66SM]

Näissä kirjoituksissa on asioita jotka eroavat aika paljon siitä mitä itse olen kaivellut. Lextinkin olen lukenut ja se antaa aika hyvän kuvan verotuksesta.

Ihmettelen vähän sitä kun papeilla oli nimenomainen kielto antaa mitään kirjojaan verottajan tutkittavaksi. Samoin ihmettelen näitä vapautuksien myymisiä. Verottajan oli mainittava aina syy jos joku vapautettiin verosta. Näitä selityksiä löytyy aika paljon manttaaliluetteloista. Myös syyt miksi sai vapauttaa verosta oli lueteltu. Tietyt ammatit ja muita syitä kuten sokeus jne.

Aika erikoiselta kuulostaa myös se että naisten pienemmät verot olisivat jotain syrjintää. Kun esim. salavuoteesta tuli sakkoja, niin nainen selvisi puolella miehen sakosta. Vai oliko tämäkin syrjintää.

[kkylakos]

Suomen ensimmäinen verotarkastaja oli Antti Äimä Huittisten Äimälän talosta. Hän sai vuosina 1635-1637 (muistaakseni) tarkastaakseen Hämeen ja Satakunnan henkikirjoja ja pystyi osoittamaan, että noin 5000-7000 henkilöä puuttui henkirahan maksajien joukosta.

Henkilö- ja sukuhistorian keskustelupalstalle toivottavasti sopii pieni nipotuskorjaus... Äimälä on Kokemäellä, ei Huittisissa. Antti Äimä asui lapsuudenkotitilansa jälkeen Näyhälässä ja Euran Vaanilla. Wikipedian Aejmelaeus-artikkeli (http://fi.wikipedia.org/wiki/Aejmelaeus) vaatisi pientä editointia, mutta ensimmäiset sukupolvet taitavat olla kohdallaan.