Filosofinen kysymys

[Sami Lehtonen]

Pistetään näin illan ratoksi pieni pähkinä.

Mistä johtuu, että etsimäsi tavara löytyy aina paikasta, josta viimeiseksi katsot?

[Julle]

< Pistetään näin illan ratoksi pieni pähkinä.

Mistä johtuu, että etsimäsi tavara löytyy aina paikasta, josta viimeiseksi katsot?>

Jos näin ajattelet, voileipä pudotessasi kädestä lattialle jää sivelty puoli alaspäin. Mutta kun seuraavan kerran se putoaa, voit panna merkille, että se saattoi jäädäkin oikein päin, mutta ei jäänyt mieleen.
Tosiasia on, että se, minkä tunnet ja koet jää paremmin mieleen kuin se toinen tapaus.

Aprikoiden

[JaskaS]

Pistetään näin illan ratoksi pieni pähkinä.

Mistä johtuu, että etsimäsi tavara löytyy aina paikasta, josta viimeiseksi katsot?
Miksi ihmeessä jatkaisin etsimistä enää löytämisen jälkeen?

:) Jaska

[Tapani Kovalaine]

Mistä ihmeestä johtuu, että väärä puhelinnumero ei ole koskaan varattu? :oo:

[Seppo Niinioja]

Onhan näitä piippaavia avaimenperiä sun muita. Soitan omaan kännykkääni, jos se ei meinaa löytyä. Jonkin päällystakin taskusta tai autosta se yleensä löytyy, jos on auki eikä akku lopussa.

Kreikkalaiset filosofit eivät osanneet vastata kysymykseen, miksi esineen voi löytää vain sieltä missä se on. Olisi syytä säätää luonnonlaki, jonka nojalla jokaisen esineen voi milloin hyvänsä löytää ainakin kahdesta paikasta. Tyttärelläni on esisovellus jo käytössä: Hänellä on kylpyhuoneessa silmälasien etsintälasit.

Liikkeen filosofiasta vielä sofistien tunnettu todistelu: Jos esine liikkuu, se liikkuu joko a) siinä paikassa, jossa se on tai b) siinä, missä se ei ole. Onhan selvää a priori, jos ilmaisu tähän sopii, että kohta b) on mahdottomuus. Toisaalta kohdan a) tilanteessa esine on ehdottomasti lepotilassa. Tästä seuraa, että kaikkinainen liike on mahdotonta, m.o.t. (Lähde: Pikku Jättiläinen 1952).

Seppo Niinioja

[Seppo T.]

Aloittajan kysymys on selvästikin sukua seuraavalle havainnolle.

Kun odotan bussia pysäkillä, niin odottamani vuoro tulee aina viimeisenä. Syytä olen pitkään miettinyt. Onkohan joku taho korvausvelvollinen tästä, mihin voin valittaa?

S.T.

[Heikki Koskela]

Aloittajan kysymys on selvästikin sukua seuraavalle havainnolle.

Kun odotan bussia pysäkillä, niin odottamani vuoro tulee aina viimeisenä. Syytä olen pitkään miettinyt. Onkohan joku taho korvausvelvollinen tästä, mihin voin valittaa?

S.T.

Jatketaan melkein samalla linjalla:
1) Miksi vaimo sanoo aina viimeisen sanan?
2) Miksi pudotettu esine nostetaan vasta kolmannella yrittämällä?
3) Miksi puhutaan viimeisestä tipasta?

[Sami Lehtonen]

Mistä ihmeestä johtuu, että väärä puhelinnumero ei ole koskaan varattu? :oo:

Jos se olisi varattu, et tietäisi soittaneesi väärään numeroon. Josta tulikin mieleeni eräs tarina. Vielä lankapuhelinaikana tuttavani soitti ilmeisestikin väärään numeroon kun ei tunnistanut vastannutta ääntä ja luonnollisestikin tarkisti:
- Mihinkähän tämä tuli?
- Tämä tuli minun kotiini.

Ketjun ensimmäisen viestin muunnelma puhelinliikenteeseen modifioituna:
Miksi aina saat tavoittelemasi henkilön puhelimeen vasta viimeisellä yrittämällä?

[Erkki Järvinen]

Jos se olisi varattu, et tietäisi soittaneesi väärään numeroon. Josta tulikin mieleeni eräs tarina. Vielä lankapuhelinaikana tuttavani soitti ilmeisestikin väärään numeroon kun ei tunnistanut vastannutta ääntä ja luonnollisestikin tarkisti:
- Mihinkähän tämä tuli?
- Tämä tuli minun kotiini.

Ketjun ensimmäisen viestin muunnelma puhelinliikenteeseen modifioituna:
Miksi aina saat tavoittelemasi henkilön puhelimeen vasta viimeisellä yrittämällä?

Onneksi ainakin meillä päin lankapuhelin on monille se tärkein puhelin! Eli siis ei lankapuhelin mihinkään ole kadonnut, siksi sanonta "vielä lankapuhelinaikaan" on yhtä huonosti valittu kuin valitettavan yleinen sanonta "mummonmarkasta".

[Sami Lehtonen]

Onneksi ainakin meillä päin lankapuhelin on monille se tärkein puhelin! Eli siis ei lankapuhelin mihinkään ole kadonnut, siksi sanonta "vielä lankapuhelinaikaan" on yhtä huonosti valittu kuin valitettavan yleinen sanonta "mummonmarkasta".

Lankapuhelinajalla tarkoitan aikaa, jolloin tärkein sähköinen viestintäväline oli langallinen puhelin. Langatonta viestintää edustivat vielä ARP ja NMT-verkot, joiden markkinaosuus oli melko marginaalinen. Nykypäivänäkin on toki lankapuhelimia olemassa ja jotkut niitä käyttävätkin, mutta nykypäivää ei missään mielessä enää voi pitää lankapuhelinaikana.

Jos oikein pohdit niin varmaan ymmärsit, että vitsin juju piilee siinä, että suuri osa lankapuhelimiin soitetuista puheluista menevät jonkun kotiin. Nykyisin ei tietysti voi enää sanoa muuta, kuin että se tuli minun puhelimeeni, joka tilanteesta riippuen voi sijaita milloin missäkin. Vastaamisen yhteydessä yleensä kädessä.

Vertauksesi mummonmarkkaan ontuu. lankapuhelin on käypä termi ja lankapuhelinajalla voidaan viitata aikaan, jolloin kyseinen laite oli pääsääntöinen viestintäväline. Mummonmarkkalta vastaava pohja puuttuu kokonaan - ainakin meilläpäin myös papat käyttivät muinoin samaa rahayksikköä.

Lisätäkseni soppaan vielä yhden puhelinaiheisen ehkä filosofisenkin kysymyksen:
Mitä saat, jos tilaat taksin lentokentälle?

[KimmoK2]

> Mistä johtuu, että etsimäsi tavara löytyy aina paikasta, josta viimeiseksi katsot?

Kyse ei ole sinänsä ilmiöstä vaan ihmisen kognitiivisesta havainnointitavasta. Eli asia on näin siksi, että ne etsiskelytapaukset, joissa löydät tavaran nopeasti, eivät jää mieleesi. Et siis miellä niiden hakemista etsimiseksi. Varsinaiseksi etsimiseksi ihminen kai käsittää haeskelun sitä vahvemmin, mitä kauemin löytäminen kestää. Siksi noilla viimeisillä paikoilla on vahvin merkitys tällaisen käsityksen muodostumisessa.

- kimmo -

[Erkki Järvinen]

....... Vertauksesi mummonmarkkaan ontuu. lankapuhelin on käypä termi ja lankapuhelinajalla voidaan viitata aikaan, jolloin kyseinen laite oli pääsääntöinen viestintäväline. Mummonmarkkalta vastaava pohja puuttuu kokonaan - ainakin meilläpäin myös papat käyttivät muinoin samaa rahayksikköä.

Markka on minun mielestäni ollut niin vähän aikaa pois käytöstä, ettei ole oikein antaa sellaista viestiä kuin, että se olisi ollut käytössä vain muinoin tai vain mummon aikaan? (esim. 1883 - 1968 / tai 1877 - 1956 ovat minulle mummon aikaa ja muinoin taas, niin se täytynee olla kaukaisempi asia.)

Euro, sehän otettiin käyttöön vasta 2000 -luvulla!!

[Sami Lehtonen]

> Mistä johtuu, että etsimäsi tavara löytyy aina paikasta, josta viimeiseksi katsot?

Kyse ei ole sinänsä ilmiöstä vaan ihmisen kognitiivisesta havainnointitavasta. Eli asia on näin siksi, että ne etsiskelytapaukset, joissa löydät tavaran nopeasti, eivät jää mieleesi. Et siis miellä niiden hakemista etsimiseksi. Varsinaiseksi etsimiseksi ihminen kai käsittää haeskelun sitä vahvemmin, mitä kauemin löytäminen kestää. Siksi noilla viimeisillä paikoilla on vahvin merkitys tällaisen käsityksen muodostumisessa.

- kimmo -

Kimmollekin tiedoksi, että JaskaS osui oikeaan. Kun esineen löytää, ei tarvitse enää katsoa muualta, joten se löytyy aina paikasta, josta viimeiseksi katsoo. Lause ei sisältänyt väitettä siitä, että tavaraa olisi sitä ennen jo etsitty kaikista muista paikoista. Julle meni tähän samaan naruun.

[Kataja]

Pistetään näin illan ratoksi pieni pähkinä.

Mistä johtuu, että etsimäsi tavara löytyy aina paikasta, josta viimeiseksi katsot?

Ei se aina noin mene. Käytännön esimerkki:
Hiski antaa vihjeen, että tietyn pitäjän tietystä kylästä löytyisi tietty henkilö, Matti. Henkikirjasta löytyy kylä, siinä on 187 talonnumeroa. Mietittävä, olisiko henkilö alkupään vai loppupään väkeä. En osaa sanoa, siksi katson keskiosan. Teoriassa tämä voisi säästää kaksi kolmasosaa työstä. Keskiosassa ei ole, joten katson loppuosan. Loppuosassa ei ole. Ei enää jaksaisi, mutta...katson alkuosan. Siis viimeksi katson alkuosan. Mutta siinä EI OLE.
Marjatta

[KimmoK2]

Hmm. Samin ratkaisu esitys on mainio mutta sinänsä puutteellinen, että en ainakaan minä löydä etsimääni tavaraa edes siitä viimeisestä paikasta, josta katson. En varsinkaan aina. Usein jää peräti löytymättä...

;-) Kimmo

[Sami Lehtonen]

Hmm. Samin ratkaisu esitys on mainio mutta sinänsä puutteellinen, että en ainakaan minä löydä etsimääni tavaraa edes siitä viimeisestä paikasta, josta katson. En varsinkaan aina. Usein jää peräti löytymättä...

;-) Kimmo

Tai sitten olet vain keskimääräistä herkempi luovuttamaan :D

Nimim. "etsii koko ikänsä - milloin mitäkin"

[Sami Lehtonen]

Markka on minun mielestäni ollut niin vähän aikaa pois käytöstä, ettei ole oikein antaa sellaista viestiä kuin, että se olisi ollut käytössä vain muinoin tai vain mummon aikaan? (esim. 1883 - 1968 / tai 1877 - 1956 ovat minulle mummon aikaa ja muinoin taas, niin se täytynee olla kaukaisempi asia.)

Euro, sehän otettiin käyttöön vasta 2000 -luvulla!!

Maa, jossa käsin istutetusta metsästä tulee aarniometsää istuttajan elinaikana voinee käyttää markasta myös termiä muinainen. Suomihan liittyi itse asiassa EMU:un jo 90-luvulla, joten periaatteessa ne tekijät, jotka tekivät markasta itsenäisen valuutan lakkasivat olemasta jo viime vuosisadalla.