isokenkäisiä

[Kataja]

Lempi Jääskeläinen sanoo Cröelleistä kertovissa romaaneissaan, että Juusteenit ovat suurijalkaista sukua. Mahtoiko hän itsekin olla Juusteen, vai oliko sanonnan takana jokin muu tieto?
Mitähän paljastuisi, jos Juusteenit ja Sursillit vertailisivat kengännumeroitaan?
Marjatta

[kkylakos]

Jääskeläinen kuvasi Croellien kodin Viipurissa myös hyvin yksityiskohtaisesti, mutta taisi perustua yleiseen ajan historiaan ja fikton lakeihin.

Lempi Jääskeläinen syntyi Wikipedian mukaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Lempi_J%C3%A4%C3%A4skel%C3%A4inen) Viipurissa 15.12.1900. KATIHAsta, löytyy vastaava kaste, jonka mukaan vanhemmat välikauppias Juhana Jääskeläinen ja vaimonsa Henrika. Lempi Jääskeläinen oli perustamassa Jääskeläisten sukuseuraa (http://jaaskelaiset.fi/main.site?action=siteupdate/view&id=19) eli on todennäköisesti ollut tietoinen juuristaan.

Kiinnostuksesta historiaan kerrotaan sukuseuran sivulla


Kirjailijan viehtymys historiaan on peräisin kouluajoilta. Hän kertoo jo yhteiskoulun viidennellä luokalla olleensa kiintynyt Viipurin historiaan.

"Luin historianläksyt vanhoilla kaduilla, samoilin vanhoja valleja, haaveilin vanhoista ajoista ja kaiversin pulpettini kanteen nimikirjaimet B.S. Jokaisella itseään kunnioittavalla tytöllä piti siihen aikaan olla jonkun pojan nimikirjaimet pulpettinsa kannessa. Vaikka minulla oli kaksi lyseolaista, kaiversin pulpettini kanteen kuitenkin nimikirjaimet B.S. - Bartholdus Simonis - 1600-luvulla elänyt Viipurin teini, joka vaihtoi sulkakynänsä miekkaan ja sai sankarikuoleman lipunkantajana Raudun taistelussa v. 1657. Nämä salaperäiset nimikirjaimet herättivät tietenkin paljon uteliaita kyselyjä, mutta minä olin vaiti."

[kkylakos]

Jos haluaa lukea fiktiota teinistä nimeltä BARTHOLDUS SIMONIS, niin voi suunnata sivulle http://www.gutenberg.org/etext/16584 . Näytelmä tapahtuu Viipurissa vuonna 1656.

[Kataja]

Kenkäasioista vielä lisää. Lempi Jääskeläisen kirjassa Äyräpään kirkkopappi kerrotaan punertavista kukista, joiden nimi on Jeesuksen kengännauhat. Ja tämäpä ei olekaan fiktiota, vaikka länsisuomalaisena en ollut sellaisesta kukasta ennen kuullut. Onkohan nimi vielä käytössä jossain päin Suomea? Olikohan tämä erikoinen nimi käännös jostain muusta kielestä?
Marjatta

[Olarra]

Jääskeläinen kuvasi Croellien kodin Viipurissa myös hyvin yksityiskohtaisesti

Tuon voisi lukaista, missähän hänen lukuisista teoksistaan se on? Katsoin pitkää kirjalistaa, olisiko esim. aatelisvaakuna, koska vaakunahan heille taisi tulla Juusteneilta, siis aateloituneena Rosencroelleille?

Itse olen ajoittain miettinyt, tiesikö isoisäni sukujuuristaan Juusteneihin toimiessaan pappina siinä Viipurin kirkossa jonka vieressä, Juusteninkadulla, oli muinainen Juustenien kivitalo. Toivottavasti Juusteneista kiinnostuneet huomasivat katsoa Lutherista kertovan elokuvan televisiosta pitkäperjantaina, kiinnostava ajankuva mm. Wittenbergistä. Juusten ei tainnut ehtiä Lutherin oppilaaksi, muistaakseni elossa oli vain Melanchton, vai mitenköhän se oli.

t. Olavi A. kenkä kokoa 46, kerran olen joutunut ostamaan koon 47, kun oli pienet koot tuolla kenkien valmistajalla.

[Heikki Koskela]

Kenkäasioista vielä lisää. Lempi Jääskeläisen kirjassa Äyräpään kirkkopappi kerrotaan punertavista kukista, joiden nimi on Jeesuksen kengännauhat. Ja tämäpä ei olekaan fiktiota, vaikka länsisuomalaisena en ollut sellaisesta kukasta ennen kuullut. Onkohan nimi vielä käytössä jossain päin Suomea? Olikohan tämä erikoinen nimi käännös jostain muusta kielestä?
Marjatta

Laitan tähän osoitteen joka vie perille: http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=22233&lan=fi

[Olarra]

Toivottavasti Juusteneista kiinnostuneet huomasivat katsoa Lutherista kertovan elokuvan televisiosta pitkäperjantaina, kiinnostava ajankuva mm. Wittenbergistä. Juusten ei tainnut ehtiä Lutherin oppilaaksi, muistaakseni elossa oli vain Melanchton, vai mitenköhän se oli.

Taisin sotkea piispa Paavali Juustenin ja aikalaisensa piispa Eerik Härkäpään. Edellinenhän toki ehti nauttia itse Lutheruksen opastusta Wittenbergissä. Näin kertoo Juusten itse opinnoistaan laatimassaan Piispainkronikassa:

Sieltä hänet vähemmän kuin kahden vuoden kuluttua kutsuttiin ja lähetettiin Saksaan itse hankkimaan perusteellisemmat tiedot tieteissä ja jumaluusopissa, jotta hän sitten voisi jakaa tätä tietoa paremmin tuloksin ja taitavammin. Järjestettyään asiansa hän lähti tälle matkalle pyhien enkelien päivänä, jotka hän hartain huokauksin Jumalalle pyysi saada seuraajikseen vaaralliselle matkalle. Wittenbergiin hän saapui noin Martinpäivän vaiheilla, ja kahdeksan päivän kuluttua hänet otettiin ylioppilaskuntaan oppineiden ja etevien miesten, maisteri Simo Viipurilaisen ja maisteri Maunu Botvidinpojan sekä muun Ruotsista sinne opiskelemaan kokoontuneen maanmiesjoukkonsa läsnäollessa. Tämä tapahtui vuoden 1543 lopussa. Edellisenä vuonna sattui Ruotsissa se smoolantilaisten talonpoikien kapina, jota me nimitämme Dacken kapinaksi. Kaikkein armollisin ja lempein herra kuningas Jumalan avulla ja kuninkaallisella neuvokkuudellaan masensi ja lannisti sen suurella voimalla. Wittenbergissä oli tällöin kaikkien alojen hyvin taitavia miehiä, nimittäin tohtori Luther, Johannes Bugenhagen, Filip Melanchthon, Caspar Cruciger, Georg Major, Paul Eber, Erasmus Flavus ja Reinhold ym. Näitä hän kuunteli, kun he käsittelivät mitä tärkeimpiä aiheita. Siten lujittui hänen käsityksensä kristillisen uskonnon eri kiistakysymyksistä, ja hän hankki itselleen tieteiden paremman taidon ja harjoituksen. Hän oleskeli Wittenbergissä vain kolme vuotta, jonka ajan jälkeen siellä ei ollut tilaa runottarille sen sodan takia, joka puhkesi keisari Kaarlen ja Saksin hallitsijan sekä muiden evankelisten liittolaisten välillä. Kun siten koko yliopiston piiri hajautui, oleskeli hän tämän talven osittain Zerbstissä, osittain Magdeburgissa, ja seuraavana vuonna hän lähti Rostockiin ja sieltä Königsbergiin, jonne hän jäi koko kesäksi kuulemaan tohtori Georg Sabinusta sekä Staphylusta ja muita yliopiston professoreja. Tänä keväänä, vuonna 1547 Keisarillinen Majesteetti evankelista Markuksen päivänä [25/4] vangitsi Saksin hallitsijan Johanneksen (= Johann Fredrikin).
(koko kronikka löytyy Wirmailan sivuilta) t. Olavi A.

[kkylakos]

Tuon voisi lukaista, missähän hänen lukuisista teoksistaan se on? Katsoin pitkää kirjalistaa, olisiko esim. aatelisvaakuna, koska vaakunahan heille taisi tulla Juusteneilta, siis aateloituneena Rosencroelleille?

Vanhaan blogitekstiini http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.com/2008/05/juusten-jlkelinen-tarinana.html olin lainannut tuota kotikuvausta ja siinä on myös mainittu mistä kirjasta oli kyse.

[Olarra]

Kiitos Kaisa tiedosta. Blogiasi olen useasti mielenkiinnolla lueskellut, vaan tuo oli livahtanut ohi. Kiitos myös Marjatalle Jääskeläisen tuotannon esiin tuomisesta.

Olen useasti pohtinut, kuinka lyhyt on meillä kirjan ikä. Uusia painoksia otetaan vain harvoista teoksista ja kovin moni kirja katoaa myös kirjastojen aktiivitarjonnasta. Isompien kielien maissa on toisin. Klassikoista tehdään useita hienoja filmatisointeja yhä uudelleen ja itse kirjat ovat saatavissa pokkareista parempiin painoksiin. Englanniksi tunnemme Henrikit ja Elisabetit, Stuartien vaiheet, Cromwellit jne. mutta omille Juusteneille ja Viipurille vihannalle jää vääjäämätön unholan osa. No, olihan sentään Agricolan juhlavuosi ja siihen liittyvä osin runsas ja laadukas kulttuuritarjonta hetki sitten.

Kustantajat arkailevat uusintapainosten kanssa ja tekijänoikeudet estävät muita julkaisemasta monien kaipaamia tekstejä. En kannata tekijänoikeuksien heikentämistä, mutta joskus tuntuu pienessä maassa siltä, että jollakin tavoin pitäisi saada kerran julkaistut teokset uudelleen esiin. Kehittyvä sähköinen ja netistä ladattava kirja tullee olemaan yksi ratkaisu asiaan, toivottavasti myös suomalaiset kustantajat kiinnostuvat asiasta aikanaan.
t. Olavi A.

[Tiina Miettinen]

Lempi Jääskeläinen oli toki hyvin tietoinen sukujuuristaan. Hän jopa itse tutki Parikkalan Jääskeläisten sukua ja selvitti sitä 1600-luvun alkuun asti. Esimerkiksi Hopeapeili nro 6 1949 julkaisi hänen artikkelinsa "Vanhan talonpoikaissuvun tarinaa...". Siinä Jääskeläinen kertoilee sukunsa vaiheista ja sukukokouksesta Pohjois-Savossa.

"On myös jollakinlailla turvallista olla vanhan suvun jäsen. Suurien koettelemusten tullen, niin surun kuin ilon päivinä on kummallinen tuntemus, että siellä jossakin takana päin on harmaiden viisaiden vaarien saatto, jotka Suvun ikikodin mahtavan honkaisen pöydän päästä antavat hyviä neuvojaan (...) Suku velvoittaa, suku kantaa, suku nostaa..."

Omasta sukututkimuksesta eli Parikkalan Jääskeläisten vaiheista syntyivät myös romaanit "Hovin vallat" (1956) ja "Talonpoika ja hovinherra" (1959). Omaelämänkerrallinen teos on "Tyttö vanhassa kaupungissa" (1961) ja ehkä hieman omaa elämäntarinaa sivutaan myös teoksessa "Idästä saapuu myrsky" (1942).