Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Mikä innostaa sukututkimukseen?
Päivihannele
31.03.09, 16:38
Heippa, olisi kiva kuulla niin pitkän linjan sukututkijoilta, kuin vasta-alkajilta, mikä innostaa kaivamaan sukujuuria jopa vuosisatojen päähän?
Ja sitten kun suku on selvitetty niin pitkälle kuin se on ollut mahdollista selvittää, minkälaisia fiiliksiä on tullut?
Itse olen tässä hommassa ihan keltanokka; vasta herännyt mielenkiinto tietää, kuka olen ja mistä olen tullut :oo:.
Ja vaikka sanotaan, ettei sukulaisiaan voi valita, ystävät sentään voi, on ainakin minun kohdalla ehkä ikä ja se, ettei juurikaan ole ns. lähisukulaisia, ruvennut mietityttämään, että mistähän sitä oikein on "kotoisin".
Kaikenlaisia kommentteja asian tiimoilta olisi kiva kuulla ;).
Kai tässä on yhdenlaista keräilyharrastusta, sukulaisten keräilyä, kun kerään kaikkea muutakin.
Minulla on ollut aina aika tarkka kuva äidin puoleisesta suvusta, ensimmäisen kerran aloin piirtää sukupuuta 13-vuotiaana, se oli koulutehtävä, mutta siinä missä muut piirsivät lähinnä vanhemmat, isovanhemmat ja sisarukset, minun sukupuussani oli ihmisiä jopa kuuden sukupolven takaa ja ties kuinka monensia serkkuja. Isomummon isovanhemmat oli helppo saada selville, kun isomummo oli vielä elossa. Luovutin kuitenkin lopulta sen paperiversion teon, kun olin teipannut kymmenen A4-liuskaa yhteen ja silti tila tahtoi loppua kun "puu" haarautui ylös, alas ja sivulle.
Näinollen olikin luontevaa jatkaa yli 15v. myöhemmin, kun appiukko näytti minulle sukututkimusohjelman johon sain kirjata kaiken ihan helposti...
Erkki Järvinen
31.03.09, 17:26
Keräilyvietti on käsittääkseni eräs merkittävä innoittaja, yleensä kaikki ihmiset jotakin keräävät ja monilla on hyvinkin laajoja kokoelmia olivat ne sitten mitä hyvänsä; kaikkea kerätään ja sukututkimuksessa on myös kysymys keräilystä siinä kuin esimerkiksi postimerkeissä tai vanhoissa valokuvissa.
Minulle sysäys tuli todella kaukaisen isän puoleisen sukulaisen otettua yhteyttä että onko se ja se henkilö ollut minulle sukua. Toki nimet tiesin mutta enpä juuri muuta koska olin jäänyt jo lapsena orvoksi ja tietojani jo edesmenneistä sukulaisista ei kukaan voinut päivittää. Piti itse alkaa etsimään ns. juuriaan. Ainut sen puolen elossaoleva sukulaiseni vanha tätini piti suunsa tiukasti supussa ja mutisi vaan vastaukseksi kysymyksiini ettei hän tiedä.. kaikki on kuolleet..ja kadonneet.
No enhän sitä ihan purematta tässä iässä niele joten tässä sitä nyt puuhastellaan ja keräillään ja ihmetellään monessa kohtaa ja odotellaan jos niitä kadonneita sukulaisia jostain vaikka elossakin löytyisi ainakin heidän lapsiaan tai lasten lapsiaan. Olisi kiva vaihtaa kuulumisia ja jos ei löydy eläviä niin sitten ainakin kuolleita se on varmaa!
Keväällä 2005 aloin tutkimaan juuriani. Aluksi hutiloiden , mutta pikkuhiljaa kehittyen.
Kai tämä tosiaan on keräilyviettiä, keräilen myös erikoisrahoja ja postimerkkejä.
Onhan se mukava tietää esivanhempansa. Perfektionistina pyrin sukupuussani täydellisyyteen, enkä kaihda kaidalta polulta harhautuneitakaan.
Nurkissa on myös aikakauslehtiä. Minun on vaikea heittää pois muita kuin roskia ja mainoslehtiä.
Tutkimuksistani on toivottovasti apua sukulaisilleni, jotka ovat kiinnostuneita juuristaan, ja kiinnostuneita on ollut.
Mika J
Innostukseen vaikutta minulla ainakin seuraavat seikat:
- Oma tietämättömyys, tiedon jyvän löytyminen ja tiedon lisääntyessä kyky esittää itselleen jatkokysymyksiä ja etenkin tietojen monipuolinen sekä todisteellinen varmentaminen vievät eteen päin, vaikka tiedon löytyminen saattaa olla enemmän kuin haasteellista. ( Luulin tietäväni isovanhempieni syntymäpaikkakunnat, mutta erehdyin ! Tuleva eläkeharrastukseni muuttui heti harastuksekseni. Ja kun kaikki asioista perillä olevat tahot ovat poistuneet keskuudestamme , kaduttaa, että en aikanani viitsinyt kuunnella isoäitin kertomuksia isänsä Helsinkiin tekemistä perunanmyyntimatkoista yms. )
- Haastteellisuus palkitsee myös, varsinkin jos päämääränä on saada aikaan ao.aikakauteen kuuluva kuvaus perheen/ perheiden :eek: elämästä esim. perukirjojen ja rikoslueteloiden yms. avulla eikä vaan pelkkä henkilönimiluetelo asuinpaikkakuntineen. Samalla herää kiinnostus yhteikunnalliseen kehitykseen, ainkain jos talollisten. lampuotien, torpparien , muonatorpparien, piikojen ja renkien elämää seuraa pelkästään rippikirjojen perusteella.
- Käsityöläisten ottamien sukunimien historia maaseutupaikkakunnilla on kiinnostavaa. En vielä tiedä, miten selvitän tiettyjen sukunimien esiintymisen 1700- luvulta alkaen. Eli keinojen selvittäminen lisää intoa.
- Osa sukulaisistani on sotilashenkilöitä, heidän kartoituksensa metodit käytännössä toteutettuina ovat vasta hakusessa. Sotilashenkilöt ei taida näkyä rippikirjoisa, mutta heidän vaimonsa ja tai lapsensa näkyvät. Eli miten varmuudella voi kytkeä oikeat ihmiset toisiinsa, rippikirjat ei tähän riitä. Tälläkin saralla tiedon hankinnan vaikeus innostaa.
- Hallussani on kymmenittäin valokuvia sukulaisistani, mutta en edes tiedä ovatko isoäitini vai isoisäni puolen sukulaisia. Toivon saavani selvyyttä, ketä kuvat esittävät.
Oman osan sukujen selvittämisen haasteelisuudessa tuo se, että ei asu KA:n tai muunkaan ao. paikkakuntien tietoja hallitsevien arkistojen lähialueella, eli pitäisi olla tutkumussuunnitelma eri haaroja varten, jotta voisi rationaalisesti edetä heitä tutkiessa eri arkistoissa.
Vastaus kysymykseen: Innostus riippuu em seikoista ottaen huomioon omat resurssit ja kiinnostuksen kohteet. Onneksi kaikki ei selviä kerralla muuten kiinnostus saattaisi lopahtaai heti.
terveisin alli
.
Enpä viitsi uudelleen kirjoittaa, vaan viittaan tähän taannoin avaamaani ketjuun, josta löytyy näemmä 27 vastausta asiaan :)
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=3889
Lisäksi useassa "esittelyketjussa" on kuvattu samaa aihetta.
t. Make
PS. Varmuuden vuoksi: tämä ei ollut "syyte" uuden ketjun avauksesta. Täällä on viestejä ja ketjuja niin paljon, ettei kukaan voi muistaa mitä kaikkea on auki.
tellervoranta
01.04.09, 09:38
Tässä myös vanhat pominat :)
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=1891&highlight=Miksi+kiinnostuit+sukuhistoriasta
Seppo Niinioja
01.04.09, 09:53
Enpä viitsi uudelleen kirjoittaa, vaan viittaan tähän taannoin avaamaani ketjuun, josta löytyy näemmä 27 vastausta asiaan :)
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=3889
Lisäksi useassa "esittelyketjussa" on kuvattu samaa aihetta.
t. Make
PS. Varmuuden vuoksi: tämä ei ollut "syyte" uuden ketjun avauksesta. Täällä on viestejä ja ketjuja niin paljon, ettei kukaan voi muistaa mitä kaikkea on auki.
Pääasiahan on, että ei itse ole auki:p:. Teenkin tilanteen johdosta samantien taas kehittämisehdotuksen
Seppo Niinioja
Pääasiahan on, että ei itse ole auki:p:. Teenkin tilanteen johdosta samantien taas kehittämisehdotuksen
Seppo Niinioja
Juu, tee kehittämisehdotus, ettei minun tarvitse. Se liittynee tuohon auki olemiseen :confused:. Ja sitten minulle tyypillisesti off-topic: Tiedä sitten kuitenkaan kumpi on parempi olla auki vai pelti kiinni, mutta joka tapauksessa tuppaa olemaan niin että kun on jälkimmäinen niin on myös ensimmäinen. Mutta J.Kataista (onnitteli Mattia) siteeraten: Kännissä ja kihloissa on yleensä mukava olla (jälkimmäisestä kuitenkin oma kokemus vain 1972-1974).
Heidi Kivimäki
01.04.09, 11:13
Mun sukutkumis alkoi kiinnostuksesta juuriini ja huomasin lopukseni olevani tuusniemelle menevässä janassa/puussa, josta pappa ja papan sukulaiset ovat lähtöisin.
Koen sukututkimuksessa löytämisen ilon ja sen että joku sukulaisista on ehkä jossain vaiheessa kiinnostunut mun tutkimuksistani sukua kohtaan.
Vaikka nyttemin olenkin joiltakin sukulaisilta saanut jopa vihasia kommentteja tutkimuksistani ja vähättelyä, niin noi ei mua lannista vaan pegon lisää ja voin hyvällä omalla tunnolla olla ylpeä juuristani ja kertoa sit joskus omille lapsille mistä isoisäpappa oli kotoisin.
Päivihannele
01.04.09, 16:08
Hei Heidi, samanlaisia ajatuksia mullakin..
Ja tosiaan en ole katsonut, mitä tänne mahdollisesti aiemmin on kirjoiteltu; koin vaan asian tärkeäksi kysyä :); nostaa omaakin purjetta tästä alusta eteenpäin, kun kuulee toisten kommentteja, joten kiitoksia niistä kaikista.
Heipä hei.
Innostusta alkoi löytymään kun joku sukulainen teetti osaltaan omaa sukututkimusta ja sain käsiini siitä painetun version.
Pitähän siinä alkaa omia mammoja ja pappoja sitten etsimään ja.
Vasta-alkajia tässä vielä ollaan, mutta kiire olisi vanhemmalta suvulta kerätä perimätietoa talteen.
Välillä tuntuu että eksyy sen päiväiseen umpikujaan, mutta kyllä sitä taas jonkun kuukauden tai vuoden jälkeen jaksaa innostua :)
Lopulta kai sitä tekee enemmän omaksi ilokseen
J.Valo
jorma oksanen
02.04.09, 20:04
Heippa
Juttua näköjään tulee enemmän kuin kukaan jaksanee lukea.
Ei tämä tutkailu luonnistu eri syistä. Perhetilanne, kiinnostuksen ja ajan puute, sopivan kimmokeen puute ja sitten sen löytyminen kannustaa aloittamaan kuten minulla.
Isoäitini sisar kääntyi mormoonien huostaan - heidän tulee selvittää esipolvet siunausta varten. Sylvi kiersi ympäri maata kirkonkirjoja tutkimassa - ilman autoa.
Häneltä otin taulusta kopion kun työmäärä sen takana oivalsin. Se jäi unholaan kunnes vanhimmalle tyttärelle etsin toista nimeä. Se kun sovittiin minun puolelta.
Laskin tauluista naisten nimet ja yleisin oli Maria eli Susannan toinen nimi on Maria.
Sukutaulu jäi taas unholaan.
Jossain vaiheessa oltiin Sylviin taas yhteydessä ja hän näyttämään mormoonia varten tehtyjä sukututkimus papereita. Niissä oli kirkonkirjoista kerätyt irtolehdet saksalaisiin Rehbinderiin ja Delwigiin. Otin niistä kopiot.
Taas jäi paperit hyllyyn.
Kun paperit tulivat uudestaan vastaan ajattelin saisinko vastaavaa isäni ja vaimoni esivanhemmista. Kiersin onneksi työni puolesta eri puolella suomea ja eri esivanhempien kirkonkirjojen ääreen. Joutsan ja Luhangan kirkkoherran virastoista löysin vaimoni esiäidin. Hänta eivät Mänttärien tutkijat olleet löytäneet nimen vaihtelevuuden vuoksi - Reidin haara selvisi.
Sitten tuli tietokoneet ja kun olen sillä alalla - tosin ns. rautapuolella. Tietokoneen peruskäyttö tuli tutuksi.
Ostin sukututkimusohjelman ja aloin siirtää Sylvin tietoja kantaan. Nyt 10 vuoden jälkeen siellä on 24000 joista 10 % on lasteni esivanhempia.
Sitten tuli netti ja siihen HISKI ja sukututkijan sivuja. Maailma avautui. GHBR ym.
Löysin itseni netin keskustelukerhosta ja OSSIAN oli kuulolla.
Ossian huomasi minulla olevan samoja Sparreja kuin hänellä ja lähetti monta sukupolvea lisää - nämä olivat äidin puolen esivanhempia. Moni muukin vastasi ja moneen haaran löytyi jatkoa: Sursill, Junttila, Lauren, Agrikolan sisaret ym.
SSS:n kirjastosta tulivat TAUBE ja REHBINDER sekä helsingin pääkirjastosta SURSILL sukukirjat vastaan. Niiden kopioiden tutkiessa ja naputtaessa konelle meni pari vuotta. GHBR sivustoilta löytyi jatkoa ao. kirjojen sukulaisiin lisää esivanhempia - ja taas meni muutama vuosi niitä tutkiessa.
Isäni haarat jäivät kesken heti alkuvaiheessa isättömän lapsen pulman kanssa eli kuka on kirkonkirjoissa mainittu Taube?
Maaliskuussa oli sivuilla kysely Petter Tauben aviottamasta pojasta (HISKI). Selvisi että olemme kyselijän kanssa sukulaisia ao. aviottoman pojan lapsista. Minulla on ollut ao. kirkonkirjasta valokuva ( sen olen kuvannut lauantaina kansallisarkiston rullilta. AUKIOLOAIKA ).
Kun olen tämän 10 vuoden aikana kirjannut koneelle myös esivanhempieni sisarusten tietoja niin
Petter Johan Tauben esivanhempia oli valmiina tietokannassa.
Kannasta löytyi kymmenkunta äitini ja isäni yhteistä pariskuntaa. Eli pariskunnan lapsista toinen äidin ja toinen isän puolelta. Ja yksi nainen jonka toisen aviomiehen lapsi on äidin ja toisen aviomiehin lapsi isän puolen esivanhempi - tämä kymmenen sukupolven takaa. Vanhemmat pariskunnat ovat 22 sukupolven takaa.
Talvella aika kuluu sukua tutkiessa ja kesät golfia pelatessa.
Jos jaksoit lukea loppuun asti olet sukututkijaainesta tai jo sellainen sillä seuraavalla sivulla voi olla etsimäsi tieto.
Heippa, olisi kiva kuulla niin pitkän linjan sukututkijoilta, kuin vasta-alkajilta, mikä innostaa kaivamaan sukujuuria jopa vuosisatojen päähän?
Ja sitten kun suku on selvitetty niin pitkälle kuin se on ollut mahdollista selvittää, minkälaisia fiiliksiä on tullut?
Itse olen tässä hommassa ihan keltanokka; vasta herännyt mielenkiinto tietää, kuka olen ja mistä olen tullut :oo:.
Ja vaikka sanotaan, ettei sukulaisiaan voi valita, ystävät sentään voi, on ainakin minun kohdalla ehkä ikä ja se, ettei juurikaan ole ns. lähisukulaisia, ruvennut mietityttämään, että mistähän sitä oikein on "kotoisin".
Kaikenlaisia kommentteja asian tiimoilta olisi kiva kuulla ;).
Hei alli,vieläkö olet kiinnostunut Röhkölän Samuelista,minulla on sukulaisija
sieltä.Terveisin.Olavi.
Hannu Numminen
20.03.10, 10:55
Innostuksen syy oli yksinkertaisesti halu tietää mistä on lähtöisin. Ne juuret... Mutta kyllä se keräilyviettikin varmasti siellä taustalla vaikutti, vaikkakin tiedostamattomasti.
Ja onhan tässä parissa vuodessa (olen siis edelleen vasta-alkaja) tullut tuloksiakin: olen löytänyt tukun uusia ja ihan eläviä sukulaisia! Ja tietenkin ison tukun kuolleita... Eikä kukaan enää pääse sanomaan, etten ole mistään kotoisin. ;)
Eiväthän kaikki "uudet ja vanhat" sukulaiseni ole kiinnostuneita sukututkimuksesta tai sen tuloksista, mutta mitä siitä sitten? Mutta joukossa on myös kovasti innostuneita ja sitäpaitsi itsekin sukuaan tutkivia. Kyllähän kannustus aina lämmittää, turha sitä on kiistää.
Sukututkimus kaikkiaan on laji, josta voi täydellä sydämellä käyttää vanhaa fraasia "päivääkään en vaihtaisi pois".
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.