Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Fogelhufvud (Linnunpää)
Paimion kirkkoherran Martinus Johanniksen tytär Carin avioituu 1500-luvun lopulla Piikkiön Linnunpäähän Nils Henrikssonin vaimoksi. Samassa paikassa myöhemmin Nilsin jälkeen mainitaan SAY:ssa Mickel Nilsson (Fogelhufvud) ja puolisonsa Elisabet Peersdotter Bock, joilla lapsia ainakin: Klas, Nils ja Arvid. Olisin kiinnostunut tietämään ovatko nämä Fogelhufvudit Nils Henrikssonin jälkeläisiä, tai mistä tämä suku on lähtöisin?
IT
Paimion kirkkoherran Martinus Johanniksen tytär Carin avioituu 1500-luvun lopulla Piikkiön Linnunpäähän Nils Henrikssonin vaimoksi. Samassa paikassa myöhemmin Nilsin jälkeen mainitaan SAY:ssa Mickel Nilsson (Fogelhufvud) ja puolisonsa Elisabet Peersdotter Bock, joilla lapsia ainakin: Klas, Nils ja Arvid. Olisin kiinnostunut tietämään ovatko nämä Fogelhufvudit Nils Henrikssonin jälkeläisiä, tai mistä tämä suku on lähtöisin?
IT
Hei,
Kyseessä on isä ja poika. Nils Henriksson oli kahdesti avioliitossa ja on epäselvää, kumpi vaimoista on Michelin äiti.
Tarkempia tietoja Fogelhufvud-suvusta on Jully Ramsayn teoksessa Frälsesläkter i Finland intill Stora Ofreden ja Elgenstiernassa
Ossian Mesterton
Kiitos tiedoista! En tiennyt Linnunpään Nils Henrikssonin kahdesta avioliitosta ja SAY:sta ei näihin vaimoihin löydy näin varhaisina aikoina tietoja :)
Kaivoin tämän vanhan otsikon esiin, koska minua kiinnostaa mm. tämän suvun naisten elämänkaari. Nils Henriksson sai Piikkiön Linnunpään v. 1572 äitinsä Annan testamentilla. Kuka tämä Anna mahtoi alunperin olla? Ja entäpä Nilsin sisaret Karin (till Ellesby) ja Brita (till Kovala)? Tuo Brita sopisi SAY:n perusteella Paimion Kovalan isännän, nimismies Jöns Marcussonin vaimoksi.
Nilsin poika Michael oli naimisissa Elisabeth Persdotterin (Bock af Bukkila) kanssa. Elisabethin veljellä Fransilla oli SAY:n mukaan ainakin kaksi tytärtä, Lisbet ja Walborg. Merkinnät heistä loppuvat v. 1638. Mitä heille mahtoi jatkossa käydä? Heidän äitinsä Anna Jöransdotter on haudattu Piikkiön kirkkoon 1650-luvulla. Mistä tämä Anna Jöransdotter mahtoi olla kotoisin?
Sitten Nilsin sedällä Måns Sigfridssonilla oli kaksi tytärtä, Anna ja Brita. Annan puoliso oli Tammisaaren kirkkoherra Arvidus Thomae, mutta Britasta löytyy vain maininta Piikkiön käräjiltä v. 1624. Muuta tietoa hänestä ei liene.
Fogelhufvud- ja Bock af Bukkila-suvut sammuivat mieskantaisesti jo 1700-luvulla, mutta epäilemättä ne jatkuivat naislinjoilta pitempään jossain tai sitten ei.
______________
Matti Pesola
Tervehdys,
Kyllä se varmaan naislinjoilla jatkui.
Tuolla Michaelin Arvid-pojalla oli ymmärtääkseni Helena-niminen tytär, joka avioitui Lorenz Ekenbergin kanssa. Tästä suku on laajentunut melkoisesti ja vuonna 2002 Ekenbergin suvusta julkaistiin myös sukukirja. Yhtenä näistä Fogelhufvudin Michaelin jälkeläisistä voisin mainita vaimoni.
Terv
Topi
Näin ollen Arvid Fogelhufvudin tyttären avioiduttua aatelismiehen kanssa hänen kauttaan jatkuivat sekä Fogelhufvud- että Bock af Bukkila-suku. Aatelissukuja (mieslinjalta periytyviä) on varsin tarkkaan tutkittu, mikä on helpottanut säätyynsä avioituneiden aatelisneitojen jälkipolvien löytämistä. Mutta rälssimiesten tyttäriä avioitui myös säätynsä ulkopuolelle, esim. pappien ja tilanomistajien kanssa. Jossain määrin varmaan myös kaupunkien porvarien kanssa. Valitettavasti näiden aatelisneitojen sukujohtoja ei aateliskalentereissa ja muissa aateliston sukuteoksissa ole näkynyt.
Kyselin tuossa aiemmin mm. Brita Månsdotterin perään. Brita mainittiin ohimennen äitinsä Karin Knutsdotterin perinnönjaon yhteydessä v. 1624, jolloin häntä edusti Anna-sisaren aviomies Tammisaaren pappi Arvidus Thomae. Tästä perinnönjaosta kirjoiteltiin Abrahamin kronikka (omakätinen)-viestiketjussa. Mitään mainintaa Britan perhesuhteista ei tuossa yhteydessä ilmennyt.
Mutta Anrepin aatelismatrikkeli antoi tähän oivan vastauksen. Nimittäin siinä mainittiin Måns Sigfridssonin kohdalla "två döttrar, som ingingo ofrälse giften". Näin ollen sekä Annalla että Britalla oli rälssiin kuulumaton aviomies. Annan puolison nimi tiedetään, mutta Britan ei. Ehkäpä sekin jossain vaiheessa selviää ja Britalle löytyy jälkeläispolvia. Anrep mainitsee, että nämä tyttäret olisivat menettäneet omaisuuttaan Johan-veljelleen (till Kalmusnäs) juuri näiden epäsäätyisten avioliittojensa vuoksi. Ja sehän ei ollut mitenkään tavatonta aatelispiireissä, että joku suvun vahva mies syrji suvun naisia tällaisissa tapauksissa.
Annan ja Britan tapauksesta voisi tehdä sellaisia johtopäätöksiä, että Piikkiön Pukkilan Frans Perssonin Lisbeta- ja Walborg-tyttäretkin olisivat avioituneet rälssin ulkopuolelle. Toki he saattoivat jäädä naimattomiksikin, mutta "katoaminen" asiakirjoista ja matrikkeleista voi olla merkki juuri epäsäätyisestä aviosta.
____________________
Matti Pesola
Benedictus
27.01.12, 18:57
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1027982
Beata Henrikintytär, pso I Hämeenlinnan linnansihteerin, sittemmin Turun proviantin kamarikirjuri, Lemmittylän isäntä 1626-44 Iisak Antinpoika ja tämän kuoltua, pso II n. 1633 Hollolan vouti Matti Eerikinpoika.
"Lapsia I aviosta:
Juhana Iisakinpoika, vouti 1643-45 ylisessä Sääksmäen, 1649-52 Ylisessä Hollolan ja 1652-54 koko Hollolan kihlakunnassa, Lemmittylän isäntä 1645-55, pso Marketta Juhontytär, Lemmittylän leski emäntä 1656-1664
Iisak Iisakinpoika, vouti Ylisessä Sääksmäen kihlakunnassa 1659-64, poika Johannes Bock (1700) mainitaan ylioppilaana /Hämeen historia II 2 s.443/.
Abraham Iisakinpoika Bock, näyttää siltä että Johan Henriksson i Wirmaila on ostanut Kouvalan von Hauseneilta. Mutta veli Carl Henriksson on siellä kuitenkin sen jälkeen asunut. Hän tosiaan antaa ymmärtää olevansa sukua Kouvalaa ennen von Hauseneja asuneelle Abraham Isaksson Bockille. Puhutaan sukuoikeuksista maahan. Toistaiseksi meillä on aukko siinä minne Kaarle perheineen Kouvalasta hävisi, sillä 1600-luvun lopulla siellä asuu taas Bockeja. Abraham Isakssonin vaimo oli Margareta Andersdotter, joka myi leskenä talon von Hausenille vuonna 1662. Abrahamin vanhemmat olivat Isak Andersson Bock ja Beata Henriksdr (isä Henrik Jesperinpoika, joka mestattiin Viipurissa 1599)
"Hollolan ylisen kihlakunnan voutina 1649-52 ja koko Hollolan voutina 1652-54 toimi Luopioisten Lemmettylässä asunut Johan Iisakinp Bock. Hänen veljensä Iisak toimi puolestaan Ylisen Sääksmäen voutina. Suku polveutui naislinjaisesti 1590-luvulla eläneestä lainlukijasta Henrik Jesperinpojasta, joka oli toiminut tuomari Arvid Henrikp Tawastin kirjurina. Veljesten isä, turkulainen Iisak Andersinp Bock oli Turun proviantti eli kruunun varaston kirjuri ja Hämeen linnankirjuri. Luopioisten Lemmettylän rusthollin hän sai haltuunsa avioitumalla Henrik Jesperinp:n tyttären Beatan kanssa.Hollolan voudeista siis suuri osa asui 1600-luvulla Hauholla tai aivan sen lähialueilla.
Hauhon historia, 2009
- s. 36:
"Linnankirjurin poika Joakim Eerikinpoika toimi Hattulan kihlakunnan voutina (HV: isä Eerik Henrikinpoika, alkujaan Hollolan kihlakunnan apulainen, osti Lehdesmäen ja 1606 Jokioisen) ja hänen sisarensa oli avioliitossa Hauhon kappalaisen Daniel Abrahaminpojan (HV: kappalaisena 1616-36/37, 2. pso Anna Thomasintytär) kanssa. Lehdesmäen ja Jokioisten muodostama tila oli lähes kartanoiden veroinen 1624. Se oli kylvöluetteloiden mukaan Hämeen yhdeksänneksi suurin tila, mikä kuvastaa omistajansa hauholaista asemaa ja valtaa. Täsmälleen samansuuruinen oli vouti ja linnankirjuri Iisak Anderssinpoika Bockin omistama Luopioisten Kouvala. (33: Jutikkala 1957, s. 448-449)"
http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-7599.html
YLLÄ MAINITAAN LUOPIOISTEN KOUVALAN TILAN OMISTAJIA, JOIHIN LIITTYY BOCK SUKUISIA.
Nils Henriksson sai Piikkiön Linnunpään v. 1572 äitinsä Annan testamentilla. Kuka tämä Anna mahtoi alunperin olla? Ja entäpä Nilsin sisaret Karin (till Ellesby) ja Brita (till Kovala)? Tuo Brita sopisi SAY:n perusteella Paimion Kovalan isännän, nimismies Jöns Marcussonin vaimoksi.
OLISIKO MAHDOLLISTA, ETTÄ TUO BRITA NILSDOTTER LIITTYISIKIN LUOPIOISTEN KOUVALAAN, EIKÄ PAIMION KOVALAAN.
-Olisiko mahdollisesti Brita ollut Henrik Jesperssonin puoliso?
BOCK NIMEN NÄKYMINEN LUOPIOISISSA VOISI OLLA VIITE SIITÄ.
TÄMÄ ON VAIN AJATUSHEITTO ILMAN TUTKIMUSTA.
En tiedä kuuluvatko mainitsemasi Bockit tähän Piikkiön Bock af Bukkila-sukuun. 1600-luvun alkupuolella Pukkilan tilan puolikkaat olivat serkusten Matts Henrikssonin ja Frans Perssonin hallussa. Matts avioitui Karin Mickelsdotterin (Anckarfjäll) kanssa. Karin oli äitinsä kautta sisarpuoli Johan Månsson till Kalmusnäsin, Erik Månsson till Ispoisen sekä aatelittomien miesten kanssa avioituneiden Anna Månsdotterin ja Brita Månsdotterin kanssa. Fransin vaimo oli nimeltään Anna Jöransdotter (SAY/Piikkiö), mutta hänen mahdollisesta rälssitaustastaan ei ole havaintoa, kuten ei hänestä oikeastaan muutenkaan. Ramsay taitaa mainita hänen hautaamisensa Piikkiön kirkkoon.
Ja mitä tuohon Kovalan Britan tulee, niin hänen isänsä oli Henrik Sigfridsson till Ispois, ei Nils. Piikkiön Linnunpään isäntä Nils Henriksson (Fogelhufvud) oli Britan veli. Anrepin mukaan tämä Brita Henriksdotter oli leski v. 1594.
______________
Matti Pesola
Benedictus
01.02.12, 09:43
Brita till Kouvala oli siis sopimaton tuohon Luopioisten Kouvalaan, mutta Linnunpäitä lähempänä on toinenkin Kouvala, joka tuli esille tuossa Sven Bucht ketjussa, mistä tuo lainaus.
TAULU 3
III Hans Thomasson Boose, Taulusta 2, isäntä Sauvo Hemböle rälssitila 1664-80, k. 1680 Sauvo Hemböle.
Puoliso: Sara Nilsdr. Fogelhuvud, Hembölen leski-isäntä 1680-1703, k. 1703 Sauvo Hemböle.
Puolison vanhempia:
(i) Nils Michelsson Fogelhuvud, aatelissukua, k. 1683 Piikkiö Berttala.
Nils Mickelsson Fogelhufvud till Linnunpää i Pikis sn. Företedde vid riksdagen 1634 en "släktlinea" bevittnad af
fem adelsmän, enligt hvilken han i femte led skulle härstamma från Magnus Torstensson, som 1407 blef adlad af
konung Erik XIII. Kallas i detta intyg Nils "Lindenberg". Försålde 1651 sin hustrus arfgods Kouvola (Kovela) i
Lojo. Egde Berttala i Pikis sn. Bevistade bland adeln landskapsmötet i Åbo 1657. Af brist på medel till begrafningen
låg hans lik ännu 1685 ofvan jord.
(ä) Anna Bertilsdr. von Nieroth, k. 1692 Piikkiö Berttala.
(äi) Bertil von Nieroth, ratsumestari, s. 1582, k. 1652 Sauvo Karuna Gård.
Lohjan historia I s. 82. Juhana Boosen nuorin tytär Kerstin meni (toisessa aviossaan) naimisiin ratsumestari Pärttyli
Neurodtin eli Nierohtin kanssa. Tämä oli liiviläinen, jonka aatelisarvo oli epäilyksenalainen. Vaimonsa myötäjäisinä
hän sai Ventelän. Kerrotaan, että kun hänet useiden rikkomusten tähden oli mestattava Turussa (n.
1606) Kerstin Boose rukoili hänen puolestaan ja vihitytti itsensä hänen kanssaan; Nieroht sai armon. Kysymys
Nierohtin aatelisarvosta oli tutkittavana Turun hovioikeudessa 1626. V. 1618 hänet mainitaan sellaisten aatelittomain
joukossa, jotka avioliitollaan olivat saaneet aatelistiloja haltuunsa. S. 106 Lohjan Kovela (Kouvola) mainitaan
Juhana Boosen vävyjen Klaus Slangin ja Pärttyli Nierohtin talona vv. 1631-37. Viimeksimainitun vävy
Niilo Mikonpoika, aateloitu Fogelhufvud, omisti Kovelan (Kouvola) v:een 1651.
(ää) Kerstin Johansdr. Boose, s. 1576, k. 1646 Sauvo Karuna Gård.
Lohjan (Nummen) Kovela oli 1500-luvun lopulla Johan Boosen omistuksessa. Yhteys Piikkiön Linnunpään ja Oorlahden omistajan Nils Henrikssonin sisareen Britaan (till Kofvala) ei ilmene mistään suoraan. Mutta yhteyksiä Fogelhufvud-sukuun tai niiden maanomistuksiin löytyy. Nilsin ja Britan Henrik-isän omistama Kaarinan Ispoisten kartanohan oli vuosina 1586-1611 pantattuna Johan Boosen vävyn Claes Eriksson Slangin suvulle. Ja sitten em. Nilsin pojanpoika Nils Michelsson Fogelhufvud näkyy tämän Lohjan (Nummen) Kovelan isäntänä 1600-luvun puoliväliin tultaessa. Nils Michelsson omisti myös Piikkiön Berttalan eli saman kartanon, jonka aiempana omistajana oli mm. Sigfrid Mattsonin (till Ispois) Walborg-leski.
_________________
Matti Pesola
Sen verran sotkeennun asiaan, että Nummen (Lohjan kappeliseurakunta aikoinaan) Kovela ja Lohjan Kouvola ovat kaksi täysin eri paikkaa, joita ei pidä sotkea keskenään.
Kovelassa asui aikojen kuluessa vaikka ketä "kuuluisuuksia" sukututkimusmielessä, mutta Kouvola taisi olla siltä osin vaatimattomampi ratsutila.
Juha
Minun kirjoitukseni tarkoitti nimenomaan Nummen Kovelaa. Tuosta toisesta tilasta minulla ei ole tietoa. Mutta sinulla Juha voi olla tarkempaa tietoa tuosta Paimion Kovalasta, jonka emännäksi olen Linnunpään Nils-isännän Brita-sisarta ajatellut.
_______________
Matti Pesola
Eipä ole sen enempää kuin mitä Paimion Historia-teoksessa on kerrottu.
Voin referoida huomenissa jos on tarvetta
Juha
Kylllähän sille referoinnille olisi tarvetta. Kiitos jo etukäteen.
______________
Matti Pesola
En lukenut tarkemmin, mutta tässä kopio suurin piirtein siltä ajalta, mitä tässä ketjussa on käsitelty
Kiitos Juha. Eli saattaapi olla, että tuo Kovalan Pirjo-leski on Linnunpää-sukuinen Brita Henriksdotter till Kowala. Tämä Kowala on Anrepin aatelismatrikkelissa esitetty nimimuoto. Tällaisten rälssin ulkopuolelle avioituneiden aatelisneitojen etsiminen ja mahdollinen löytäminen on mielestäni sukututkimuksellisesti tärkeää. Jospa jostain löytyisi vielä lisätietoja sekä tästä Britasta että hänen sukulaisestaan Brita Månsdotterista, joka sisarensa lailla rälssin ulkopuolelle avioiduttuaan koki Anrepin mukaan seuraavanlaisen kohtalon: "två döttrar, som ingingo ofrälse giften, hvarföre deras gods fråntoga dem af brodern Johan" (till Kalmusnäs).
____________
Matti Pesola
Näyttää kuitenkin siltä, että Anna Månsdotter olisi saanut (isän)perintönä Kemiön Engelbyn tilan, vaikka Anrepin matrikkeli viittasi Annan ja Brita-sisaren jääneen perinnöttä avioliittojensa vuoksi. Toisaalta eivätkö nämä maanomistukset Kemiössä olleet pikemminkin Annan Karin-äidin suvun omistuksia?
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=857
Sama tila näyttää liittyneen myös Stiernkors-suvun (nuor.) liepeille.
http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssisn.htm
______________
Matti Pesola
Fogelhufvud-suvun vaakunakuvio näyttää perustuvan aika lailla Bengt Lydekassonin (Djäkn) sinettikuvioon. Samanlaista kuviota käytti myös ruotsalainen hallintomies Lydeke Olofsson, joka vaikutti Itä-Göötanmaalla ainakin vv. 1456-1488. Erik Anthoni epäilee hänen olleen em. Bengtin pojanpoika (ÄSF I:2, s. 131). Tuollainen linnunpäinen (kotka?) ihmishahmo oli sittemmin myös mm. tallimestari Måns Sigridssonin sinetissä. Hänen isänsä Sigfrid Mattsonin sinettikuviossa oli pelkkä linnun pää kolmen tähden kera, mutta kyseinen lintu näyttää pikemminkin kyyhkyseltä (Dufva) kuin kotkalta.
Mitenkähän tuo Sigfrid Mattsonin sukujohto mahtaa mennä tuohon Djäkn-sukuun?
Laitan tähän oheen Juha Sinivaaran sinettisivuilta nappaamani Bengt Lydekassonin, Sigfrid Mattsonin ja Måns Sigfridssonin sinetit.
Kun tästäkin keskusteluketjusta katosi aika lailla tarinaa bittiavaruuteen, niin nostan pari asiaa uudelleen esiin. Ensiksi Turun pormestarin ja porvarin Olof Jakobssonin sinettikuva (FMS 218). Siinä on kuvattuna pitkäkaulainen linnunpää ja kaulan pituuden suhteen se eroaa Sigfrid Mattsonin sinettikuvan linnunpäästä. Koska kumpikin oli rälssimies eikä tuon kaltaisia linnunpää-aiheita liiemmälti ollut sinettikäytössä, niin jotenkin tuntuu siltä, että heidän välillään oli sukuyhteys.
Olen miettinyt josko Olof Jakobsson olisi ollut sen alkuperäisen (1300-luvun) Linnunpään omistajasuvun jälkeläinen ja johtanut sieltä tuon tunnuskuvion. Tässä kohden olisi tietysti mielenkiintoista tietää hänen veljensä (tukholmalaisporvari Matts Jakobsson) mahdollinen sinettikuvio.
Hausenin kirjassa näkyy eräs muukin aihetta sivuava sinetti. Nimittäin Jöns Ingosella oli sinetissään jonkinlainen joutsenkaulaa kuvaava aihe (FMS 115).
Sitten minua askarruttaa tuo Linnunpään Trudan ja hänen miehensä Lasse Bertilssonin testamenttilahjoitus vuodelta 1451. Tuossa tekstissä mainitaan Aerla (Adhrelax), vaikka monissa lähteissä paikkaa on pidetty Oorlahtena. No joka tapauksessa tuosta ei nähdäkseni ilmene se, omistivatko he tuossa vaiheessa (enää) Linnunpään tilan. Sehän oli muutama vuosi aikaisemmin mennyt Turun porvari Wolter Bulckille, joka oli saanut siihen liittyvän rälssikirjeen v. 1442.
http://extranet.narc.fi/DF/detail.php?id=2878
_________________
Matti Pesola
Ennen Wolter Bulckia Linnunpää oli ollut turkulaisen porvarin Henrik Kölnaren omistuksessa. Näin ollen kallistun vahvasti siihen, että Linnunpään Truda ja puolisonsa Lasse Bertilsson eivät olleet enää pitkään aikaan omistaneet Linnunpäätä eivätkä myöskään siinä vaiheessa kun he testamenttasivat Oorlahden.
Ispoisten Sigfrid Mattsonin, joka ilmeisesti liittyi jonkinlaisilla sukusiteillä Linnunpään ja Oorlahden omistajiin, vaakunakuviossa oli linnunpää ja kolme tähteä. Kun tiedämme hänen olleen veljensä kanssa Kemiön Norrsundvikin Vestergårdin omistajia, niin minulle tuli mieleen josko hän olisi ollut naapuritalon eli Mellangårdin omistajan Valborg Ragvaldsdotterin sukua. Valborg peri maaomaisuutensa Svärd- ja Lydekenpoikain Djäkn-suvuilta. Edellisen suvun vaakunassa oli kolme tähteä ja jälkimmäisen suvun vaakunassa linnunpäinen hahmo.
________________
Matti Pesola
Piikkiön Linnunpään ja Oorlahden omistukset olivat aikanaan samojen sukujen hallussa. Mielenkiintoisena detaljina näyttäytyy se, että Turun raastuvanoikeus langetti v. 1488 52 markan sakon Johan Flemingille, koska hän oli pitänyt Oorlahtea laittomasti itsellään. Linnunpään Truda ja miehensä Lars Bertilsson olivat testamentanneet Oorlahden v. 1451 Naantalin luostarille, minkä omistuksen tuomioistuin tuossa Flemingin tapauksessa vahvistikin. (Piikkiön historia I, s. 103).
Herää kysymys miksi Johan Fleming katsoi Oorlahden kuuluneen itselleen. Oliko hänellä sukukytköksia Linnunpää-sukuun? No oli ainakin linnunpää-vaakunakuviota käyttäneeseen sukuun, sillä Johanin äidinäiti oli Lydekenpoikien Djäkn-sukua eli Marta Klasdotter. Huomasin myös sellaisen yksityiskohdan, että Johan Flemingin poikapuolella eli Turun tuomiorovasti Hans Petrillä oli sinettikuviossaan "poikkipalkin päällä jokin lintu ja palkin alla kolme tähteä" (Vähäkangas, Genos 51/1980). Hans Petrin aikalaisella, Oorlahtea omistaneella Sigfrid Mattsonilla (till Ispois) oli sinetissään linnunpää ja kolme tähteä.
Toisaalta Johan Flemingin äidinisä oli Jöns Olofsson (Tavast), jonka suvulla oli maita mm. juuri Piikkiössä. Joku erityinen syy Johan Flemingillä näyttää olleen Oorlahden omistukseen, vaikka se oli Naantalin luostarille testamentattu.
________________
Matti Pesola
Johan Fleming
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Fleming_nr_4#TAB_11
Isä: Henrik Fleming
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Fleming_nr_4#TAB_4
Benedictus
20.05.14, 22:19
Turkulainen porvari ja laivanvarustaja Pietari Simonpoika tavataan asiakirjoista varmuudella vuosilta 1488-1494, mutta hänet voitaneen kytkeä v. 1472 mainittuun samannimiseen lietolaiseen mieheen. Mikko ja Pietari Simonpojat Liedon Rähälän kylästä tunnustivat näet 26.2.1472 Turussa (FMU 3430) myyneensä 18 vuotta aikaisemmin 50 markasta Maarian Pitkämäessä sijainneen talon, jonka he olivat perineet enoltaan Henrik Skalenbergiltä. Eno tunnetaan vuosilta 1430 ja 1448 turkulaisena porvarina. Mikko Simonpoika näyttää jääneen asumaan Rähälään, sillä Suomen asutuksen yleisluettelosta ilmenee, että Mikko Simonpojan hallussa oli vuoteen 1545 saakka Rähälän suurin talo. Omistaja ei kuitenkaan voi olla v. 1472 mainittu Mikko Simonpoika, joka on syntynyt viimeistään 1430, vaan todennäköisesti hänen pojanpoikansa. Mikko Simonpoika on kuollut ennen vuosisadan, vaihtumista, koska hän ei ollut veljensä lasten holhooja. Pietari Simonpoika on ilmeisesti saanut omakseen enonsa kaupunkikiinteistön ja siirtynyt sen vuoksi porvariksi Turkuun, joten hänet voitaneen samastaa n. 15 vuotta myöhemmin Turussa tavattavaan Hans Petrin todennäköiseen isään.
http://www.genealogia.fi/genos/51/51_73.htm
Tuomiorovasti Hans Petrin äiti kuului ulkomaalaisperäisiin porvarissukuihin.
Hans Petrin isä oli porvari ja kuten yllä selviää Lietolaisperäinen.
Olisiko mahdollista, että Linnunpäät ja Simonpoikien isä tai äiti olivat samaa sukua?
Johan Flemingin huoltajuus ja omistus viittaisi, että yritti saada vaimonsa ensimmäisen miehen maat itselleen. Koska on saanut sakkotuomio laittomasta maanhallinnasta viittaisi tuo juuri vaimon lasten isän suvun omaisuuteen.
Benedictus
21.05.14, 07:37
Pohdintana, jos Linnunpään ja Orlahden omistaja Truda on lahjoittanut tilan luostarille ja Johan Fleming on katsonut sen itselleenkuuluvaksi vaimonsa isän peruja, niin ajallisesti tuo isä Per Simonsson olisi ehkä Trudan sisarenpoika.
Per Simonssonin eno Henrik Skalenberg ei voi kuitenkaan olla Trudan veli, vaan hänen pitäisi olla veliopuoli, koska muuten Linnunpää kuuluisi hänelle.
Jos Per Simonssonin äiti oli Trudan täyssisar ja Henrik Skalenbergin sisarpuoli, olisi sukuyhteys niin läheinen, että Johan Flemining selittyisi haltijana.
Ajallisestikin tuo Truda sopisi Per Simonssonin tädiksi?
Tapio Vähäkankaan artikkelin mukaan (Genos 51, s. 73-87) Johan Flemingin (2. avio) appi oli Turun raatimies Hans van Asken ja anoppi Greta von Meideburg, Tukholman pormestarin tytär. Eli nämä olivat tuomiorovasti Hans Petrin äidin vanhemmat. Hans Petrin isän (Turun porvari Peter Simonsson) äiti oli Turun porvari Henrik Skalenbergin sisar. Henrikin veljeksi sopiva Matthias Skalenberg oli pitkäaikainen Turun pormestari. Samaa veljessarjaa on saattanut olla myös Jakob Skalenberg, jonka leski Gertrud Lydekesdotter myi Naantalin luostarille v. 1446 2 tankoa lastensa isänperintömaata Piikkiön Aerlasta.
Nuo em. nimet viittaavat vahvasti Turun saksalaissukuihin, joiden edustajista pormestari Henrik Kölnare ja porvari Wolter Bulck vuorollaan saivat rälssikirjeen Piikkiön Linnunpään omistajina 1430- ja 40-luvuilla. Voi olla, että Oorlahden tapauksessa kyse oli Johan Flemingin vaimon suvun vanhoista omistuksista, sillä Turun saksalaistaustaiset porvarit näyttävät olleen rälssimaan omistajina Linnunpään kulmilla.
Kiitos Anu Johanssonille korjauksesta, sillä Ramsayn mukaan Oorlahden tapauksessa olikin kyse Hans Magnusson Flemingistä, ei Johanista. Tutkintalinja muuttuu sen myötä, joten Hansin perhesuhteita on syytä tarkastella tarkemmin. Ramsay ei kerro hänen puolisoaan, joka voisi olla ratkaiseva linkki tässä omistuskiistassa.
http://runeberg.org/frfinl/0131.html
________________
Matti Pesola
Piikkiön Oorlahtea havitelleen Hans Magnusson Flemingin vaimon nimeä ei ilmeisesti tunneta. Ramsayn mukaan Hansin äiti oli Elin Nilsdotter (vanhempaa Kurck-sukua). Toisaalta Erik Anthonin mukaan (ÄSF I:2, s. 163) Elinin isäksi sovitellun Nils Korken peri hänen veljenpoikansa Olof Pedersson Svärd. Saman teoksen Kurck-suvun esittelyssä Nils Korken tyttären nimeä ja mahdollista avioliittoa Magnus Flemingin kanssa ei mainita. Toisaalta puolisonsa kautta Magnus Fleming ilmeisesti tuli Louhisaaren omistajaksi ja Fleming till Villnäs-sukuhaaran kantaisäksi.
Ramsayn mukaan Hans Flemingillä oli kaksi tytärtä, Karin ja Cecilia, jotka avioituivat Hartikkala-sukuun (Görtzhagen). Karinin tyttärentytär avioitui Rekoisten Mårtenin kanssa. Heidän poikansa Per Mårtensson omisti rälssimaata Piikkiön Perttalassa ja Ootoisissa eli aivan Linnunpään ja Oorlahden naapurissa. Samaisessa Perttalassa vaikutti (Ramsayn mukaan) myös Ispoisten Sigfrid Mattsonin leski.
Em. Rekoisten Mårtenin kanssa oli oletettavasti (Impola, 299) jotain sukua Perniön Paarskylän Michel Ivarsson, jonka (tai puolison) sukuyhteyksistä Härkä-sukuun ja/tai Ispoisten Sigfridin Erik-poikaan Impolan kirjassa on mainintoja. Michelin poika myi sittemmin Perniöstä rälssimaata Melkkilän säterille. Melkkilän isäntä väitti ko. maiden olleen hänen Karin-vaimonsa (em. Erik Sigfridssonin tytär) perintöä.
Eräänlainen Linnunpää/Oorlahti/Ispoinen/Melkkilä-kuvio löytyy myös siitä, että Melkkilän Karinin äidin toinen aviomies oli Peder Spåre, joka oli yllä mainitun Cecilia Hansdotter Flemingin poika hänen toisesta avioliitostaan. Hajahuomiona mainittakoon vielä sekin, että Louhisaaren Fleming-sukuinen Margit omisti (SAY Kaarina 1540-59) maata mm. Kaarinan Haritussa, Ilpoisissa ja Kakkaraisissa, mitkä sijaitsivat aivan Ispoisten säterikartanon läheisyydessä.
Monenlaista sukusikermää tuossa on. Niiden taustalta voisi löytyä selityksiä myös 1400-1500-luvun Linnunpää/Oorlahti-omistuskuvioille.
_______________________
Matti Pesola
Mm. Kaarinassa Ispoisten liepeillä maita omistanut (Louhisaaren) Fleming-sukuinen Margit-leski oli monin säikein kiinnittynyt turkulaiseen porvaristoon. Hänen ensimmäinen aviomiehensä Didrik Hansson toimi Turun linnan johtotehtäviensä lisäksi myös pitkään porvarina ja jonkin aikaa myös Turun pormestarina. Pormestarina vaikutti myös Margitin veli Erik Hermansson Fleming. Margitin toisen aviomiehen Henrik Stenssonin isä Sten Henriksson (Renhuvud) oli aikanaan myös Turun raatimies.
1470-luvun Turun pormestari Olof Jakobsson käytti vaakunassaan linnunpää-kuviota, kuten myös Linnunpään ja Oorlahden omistajasukuun kytkeytynyt Turun pormestari ja raatimies Sigfrid Mattson (till Ispois). Harmi, ettei Oorlahden omistusta tavoitelleen Hans Magnusson Flemingin (em. Margitin setä) puolison nimeä ja sukutaustaa tunneta. Se tieto voisi hälventää Fogelhufvud- ja Ispoisten-suvun ympärillä edelleen olevaa epätietoisuutta.
_____________________
Matti Pesola
Mm. Kaarinassa Ispoisten liepeillä maita omistanut (Louhisaaren) Fleming-sukuinen Margit-leski oli monin säikein kiinnittynyt turkulaiseen porvaristoon. Hänen ensimmäinen aviomiehensä Didrik Hansson toimi Turun linnan johtotehtäviensä lisäksi myös pitkään porvarina ja jonkin aikaa myös Turun pormestarina. Pormestarina vaikutti myös Margitin veli Erik Hermansson Fleming. Margitin toisen aviomiehen Henrik Stenssonin isä Sten Henriksson (Renhuvud) oli aikanaan myös Turun raatimies.
1470-luvun Turun pormestari Olof Jakobsson käytti vaakunassaan linnunpää-kuviota, kuten myös Linnunpään ja Oorlahden omistajasukuun kytkeytynyt Turun pormestari ja raatimies Sigfrid Mattson (till Ispois). Harmi, ettei Oorlahden omistusta tavoitelleen Hans Magnusson Flemingin (em. Margitin setä) puolison nimeä ja sukutaustaa tunneta. Se tieto voisi hälventää Fogelhufvud- ja Ispoisten-suvun ympärillä edelleen olevaa epätietoisuutta.
_____________________
Matti Pesola
Pormestari Olof Jakobinpojan sinetissä linnulla on pitkä kaula, siis joku vesilintu. Sigfrid Matsinpojan sinetissä linnulla on lyhyt kaula. Näitä ei voi yhdistää. Sen sijaan 1400-luvun alkupuolella vaikuttaneella Jöns Inkosella oli samanlainen pitkäkaulainen lintu. Olof Jakobinpoika voi olla hänen jälkeläisensä tai jälkeläisen kanssa naimisissa.
T.V.
Pormestari Olof Jakobinpojan sinetissä linnulla on pitkä kaula, siis joku vesilintu. Sigfrid Matsinpojan sinetissä linnulla on lyhyt kaula. Näitä ei voi yhdistää. Sen sijaan 1400-luvun alkupuolella vaikuttaneella Jöns Inkosella oli samanlainen pitkäkaulainen lintu. Olof Jakobinpoika voi olla hänen jälkeläisensä tai jälkeläisen kanssa naimisissa.
T.V.
Vaikka Sigfrid Matsinpojan sinettilinnulla ei olekaan pitkää kaulaa, niin varovaisen tulkintani mukaan sekin voisi silti olla vesilinnun pää (liite). Siinä on enemmän yhdennäköisyyttä Olof Jakobinpojan linnun kanssa kuin esim. Sigfridin Måns-pojan (ja myöh. Fogelhufvud-suvun) sinetissä olleeseen kotkanpäiseen ihmishahmoon, mikä oli aikanaan Lydekenpoikien Djäkn-suvulla käytössä.
Sigfrid oli rälssimaanomistuksistaan huolimatta ainakin 1550-luvulta lähtien leimallisesti Turun porvari, joka toimi kaupunginkirjurina, kämnerinä, raatimiehenä ja pormestarina. Porvarisuran tekivät myös rälssimiestaustaiset veljekset Olof (Turussa) ja Mats (Tukholmassa) Jakobinpojat. Heidän sukutaustaansa voisi valottaa Sauvon Marjoen (Marike) omistushistoria ennen 1400-luvun puoltaväliä.
Fogelhufvud nr 227
http://www.adelsvapen.com/wiki/images/d/d1/0227.jpg
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Fogelhufvud_nr_227
Ekenberg nr 476
http://www.adelsvapen.com/wiki/images/4/4a/0476.jpg
http://www.adelsvapen.com/genealogi/Ekenberg_nr_476
Pitkän tauon jälkeen palaan uudelleen Piikkiön Linnunpään omistuskuvioihin 1400-luvulla. Magnus Torstensson (Djäkn), joka sai rälssikirjan v. 1407, omisti Linnunpään ilmeisesti 1420-luvulle saakka. Sen jälkeinen omistusketju on nähdäkseni varsin epäselvää, vaikka lähes järjestään on pidetty selviönä, että Magnus lahjoitti Linnunpään sisarentyttärelleen Trudalle.
Onkohan missään asiakirjassa mainintaa juuri tämän omistuksen siirtymisestä? Nimittäin Erik Anthonin kirjassa (1970, s. 323) sanotaan, että "1451. Lasse Bertilsson o. Truda av L(innunpää), Magnus Djäkn systerd., tidigare g.m. Hakon Skytte nämnas". Toisaalta hän sivulla 110 mainitsee Magnusin lahjoittaneen Linnunpään Trudalle. Siinä yhteydessä ilmenee, että Trudan aviomies Hakon Skyttestä löytyy maininta vuodelta 1424.
Vuonna 1451 Truda ja miehensä lahjoittivat Piikkiön Oorlahden Naantalin luostarille. Linnunpäästä ei siinä yhteydessä ollut mainintaa, mutta asiakirjoista tiedämme, että Turun porvari Wolter Bulck sai Linnunpään omistuksen vahvistavan rälssikirjeen v. 1442. Sitä ennen Linnunpään omisti Turun pormestari Henrik Kölnare.
1440-luvulla Turun porvari Wolter Bollikilla oli yhtiö Lyypekin porvari Heyno Bolzenin kanssa. Bollik oli velkaa Bolzenille 1240 Lyypekinmarkkaa. Mitä luultavimmin Linnunpään omistaja Wolter Bulck oli tämä Wolter Bollik. Turun raatimiehenä mainitaan v. 1471 Jurgen Bolke, joka ilmeisesti oli Wolterin sukua (poika?). Oliko Jurgen myös Linnunpään omistaja vai oliko tila myyty jo aiemmin Wolterin suurten velkojen takia?
Linnunpään omistussuhteissa on epäselvä ajanjakso aina 1500-luvun puoliväliin saakka. Miten silloinen omistaja Henrik Henriksson ja hänen vaimonsa Anna, joka testamenttasi tilan pojalleen, mahtoivat liittyä aiempiin omistajiin?
_________________
Matti Pesola
Benedictus
18.05.16, 07:25
Vuonna 1451 Truda ja miehensä lahjoittivat Piikkiön Oorlahden Naantalin luostarille. Linnunpäästä ei siinä yhteydessä ollut mainintaa, mutta asiakirjoista tiedämme, että Turun porvari Wolter Bulck sai Linnunpään omistuksen vahvistavan rälssikirjeen v. 1442. Sitä ennen Linnunpään omisti Turun pormestari Henrik Kölnare.
En näistä muinais omistuksista tiedä mitään, mutta tuli mieleen tuo Ispoisten nimittäminen myös Linnunpääksi.
Onko pohdittu, josko olisi ollut 2 Linnunpäätä, joiden omistajia on sotkettu toisiinsa?
Henrik Impolan arvion mukaan Piikkiön Linnunpään Nils Henriksson olisi ollut Ispoisten Sigfrid Mattsonin vävy. Nilsin Anna-äiti testamenttasi Linnunpään pojalleen v. 1572, joten se lienee ollut joko hänen huomenlahjansa tai perintönsä. Linnunpään naapurissa Oorlahdessa oli sekä Ispoisten että Linnunpään omistuksia. Oliko kytkös jo Sigfridiä aiempaa perua, on edelleen epäselvää. Mutta jostain Kaarinan Ispoinen sai Linnunpää-nimen, mikä vielä tänäkin päivänä näkyy Turun Ispoisten kaupunginosassa Linnunpääntienä.
Benedictus
18.05.16, 20:45
Olisiko mahdollista, että on kaksi eri Linnunpäätä, joilla on sama nimi mahdollisesti maantieteellisen seikan jhdosta. Esim suuri kalliomuodostelma.
Nuo Pää loppuiset asuinpaikat vaikuttaisivat olevan jotain merkitystä tarkoittavia, koska paikat ovat vanhoja ja usein niistä on muodostunut kartanoita.
Olisivatko tähystys ja vartiointi paikkoja.
Vaikka Linnunpäät ovatkin kohtuullisen lähellä toisiaan, ne silti voisivat olla omia yksiköitään ilman yhteistä nimijuurta.
Niinpä. Piikkiön Linnunpää oli jo 1300-luvulla, mutta Kaarinan Ispoisten Linnunpää lienee myöhempää perua (1500-1600-luvulta ?). Jos oikein muistan, niin esim. Kaarinan keskiajan historiassa ei Linnunpäätä mainita Ispoisten synonyyminä. Olisi mielenkiintoista tietää mitä perusteluja Turun kaupungin katujennimeämistoimikunnalla on ollut Linnunpääntietä nimettäessä. Kyseinen toimielin aloitti työnsä v. 1950. Sen pitkäaikaisia jäseniä olivat mm. professorit Niilo Ikola ja Svante Dahlström. Esittelijänä oli vuosikymmeniä apulaisasemakaava-arkkitehti Hilkka Junnila.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.