Yhä rippikirjassa?

[JaMaHa]

Hei!

Olin tässä muutaman päivän Mikkelin maakunta-arkistossa etsimässä vastauksia kysymyksiin, mutta löysinkin lisää kysymyksiä.

Eräs sukulaisperheeni asusteli Jääskessä ja perheeseen syntyi nejä lasta, joista yksi kuoli pienenä. Vuonna 1906 sai sukulaismies aatoksen lähteä koittamaan onneaan Amerikkaan. Ilmeisesti onni oli siellä autuaampaa kuin täällä, koska takaisin ei tullut kuin ehkä kerran käymään.

Lapsista vanhin, poika seurasi isäänsä Amerikkaan vuonna 1910 ja vanhin tytär 1913. Perheen äiti ja nuorin tyttäristä jäivät asumaan Suomeen.

Seurasin tätä perhettä rippikirjoista niin pitkälle kuin kirjat yltivät eli 1940-1950 asti.

Minua jäi ihmetyttämään se, että miksi perheen isä ja kaksi lasta, jotka sinne Amerikkaan menivät, eivätkä takaisin tulleet, mainittiin yhä jokaisessa rippikirjassa.

Isän ammattinimikekin vaihteli siihen malliin kuin edelleen olisi tänne jääneen perheensä kanssa asustellut. Samoin Amerikkaan lähteneiden lasten nimet mainittiin jokaisessa rippikirjassa. Miksi? Oliko se joku tapa ja kuinka kauan näin merkittiin?

Terv. Jaana :confused:

[Ulla Kotinurmi]

hei!
Isä ja kaksi lasta eivät ilmoittaneet Suomeen liittyneensä muuhun seurakuntaan tai kirkkokuntaan. Eivät siis ottaneet muutokirjaa.
t.
UllaK

[Helena Heikkinen]

Seurakunnissa pidettiin kirjaa näistä poissaolevista. Monethan palasivat aikanaan takaisin.

[Tapani Kovalaine]

V. Forsman vuonna 1938 ilmestyneessä kirjassaan Kansliapapin käsikirja kertoo sivulla 47:

Muuttokirjan ulkomaille saa antaa vain sellaiselle henkilölle, joka on vapautunut Suomen kansalaisuudesta.

Suomen kansalaiset haluttiin pitää kirkonkirjoissa niin kauan kuin he ovat tämän maan kansalaisia, jotta he saisivat täysin määrin nauttia sen tarjoamia oikeuksia verojen maksamiseen, asevelvollisuuteen, vaaleissa äänestämiseen ja vastaavaan.

[Olarra]

Järjestelin kesätyönä joskus 1970-luvulla Vehmaan kihlakunnan henkikirjoittajan arkistoa ja muistelen siellä nähneeni pitkiä luetteloja kuolleeksi julistetuista. Taisi olla niin, että tuolloin teillä tietämättömillä olleet julistettiin kuolleiksi heidän täytettyään sata vuotta. Taisivat olla pitkälti juuri noita aikoinaan Amerikkaan menneitä. Sitä en tiedä kuulutettiinko heitä ensin jotenkin. Muistelen vain nähneeni noita listoja kuolleeksi julistetuista. Tapani varmaan osaisi tästä kertoa tarkemmin? Toinen kiinnostava asia olivat pitkät listat sota-aikana tuolle alueelle sijoitettuna olleista inkeriläisistä, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.
t. Olavi A.

[JaMaHa]

Kiitokset kaikille vastauksistanne.

[Julle]

< Taisi olla niin, että tuolloin teillä tietämättömillä olleet julistettiin kuolleiksi heidän täytettyään sata vuotta. Taisivat olla pitkälti juuri noita aikoinaan Amerikkaan menneitä. >

Tai siitten Venäjälle menneitä:
Näyttääpä olevan yksi omissakin Johanna Nousiainen, s. 16.8.1844 Pielavesi Sulkava ja saanut todistuksen avioliittoa varten Pietarissa 9.4.1871. Julistettu kuolleeksi 22.10.1962, jolloin kuolinpäiväksi on määrätty 1.1.1957.

Silleen

[Tapani Kovalaine]

Nyt vasta huomasin tuon Olavin maininnan kuolleeksi julistamista koskevista listoista. Menettely oli tämmöinen: henkikirjoittaja toimitti vuosittain yleiselle syyttäjälle luettelon henkilöistä, joista ei oltu viiteen vuoteen kuultu kerrassa mitään ja jotka olivat 90 vuotta täyttäneitä. Syyttäjän asiana oli hankkia tarpeellinen selvitys omaisilta tai mistä vaan, ovatko kyseiset henkilöt ehkä sittenkin elossa ja viedä sitten todennäköisesti kuolleita koskevat tapaukset alioikeuteen, joka kuulutti asiasta virallisessa lehdessä. Kun ei tullut minä elän-tyyppisiä reklamaatioita, niin sitten tehtiin päätös alioikeudessa ja lähetettiin se/ne väestörekistereihin merkittäväksi.

Väestörekisterikeskus lähetti vuodesta 1971 alkaen atk-listauksen henkilöistä, joiden kohdalla kriteerit näyttivät täyttyvän ja listojen perusteella asia lähti etenemään.

Nyt on lakeja muutettu ja nyt tuo moniportainen menettely hoituu helpommin, mutta vasta kun satasen ikäpyykki on ohitettu. Vanhan lain aikaan aina oli pari tapausta vuosittain, jolloin tuli kuolinilmoitus ulkomailta henkilöstä, joka oli jo ehditty julistaa kuolleeksi. Ikärajan nosto oli siten aiheellinen.