Lasten suusta

[Seppo Niinioja]

Tyttärenpoika, 6 v kysyi: Äiti, oliko maailma ennen ruskea? Olivat katselemassa vanhoja valokuvia.
Tottahan se on. Kuvassa isäni veljessarja noin vuonna 1920 vähän lisää ruskistettuna. Arvatkaa kuka on isäni!

Seppo Niinioja

[Helena V.]

Hei,

Pahan pistit, mutta veikataan 3. oikealta?

t. Helena V.

[pirkko hagman]

Heippa Seppo,

hauska väijyntä--
minä puolestani ehdotas 3. vasemmalta?!
t. Pirkko

[Erkki Järvinen]

Tyttärenpoika, 6 v kysyi: Äiti, oliko maailma ennen ruskea? Olivat katselemassa vanhoja valokuvia.
Tottahan se on. Kuvassa isäni veljessarja noin vuonna 1920 vähän lisää ruskistettuna. Arvatkaa kuka on isäni!

Seppo Niinioja

Hän on tuo pisin eli vanhin poika oikealla.

[Heikki Koskela]

Ilman muuta se poika, jolla on koiranpenikka sylissä, on Sepon isä.

[Seppo Niinioja]

Ilman muuta se poika, jolla on koiranpenikka sylissä, on Sepon isä.

Meinaatko että siksi kun minullakin on usein ketunhäntä kainalossa?:)

[Heikki Koskela]

Meinaatko että siksi kun minullakin on usein ketunhäntä kainalossa?:)

Täytyyhän sitä jotakin johtolankaa käyttää, kun on ero vain pituuskasvussa. :D:

[Seppo Niinioja]

Pirkolla ja Helenalla on kotikenttäetu, kun tunnemme luonnossakin. Tällä kertaa papukaijamerkki meni tarkkasilmäisimmälle Helenalle. Veljekset olivat syntyneet välillä 1898-1916. Lisäksi isoisälläni oli/on seitsemän tytärtä kahden vaimon kanssa, jotka olivat sisaruksia.

Kiitokset osallistumisesta!

Seppo N.

[Helena V.]

Kiitos Seppo!

Papukaijamerkkejä ei koskaan ole liikaa.:p:

Kyllä olet ilmetty isäsi, siksi ei ollut kovin vaikea arvata kuka hän kuvassa oli. Tosin vähän epäilin mahdolliseksi Pirkonkin ehdottamaa veljeä, jossa on myös samoja piirteitä. Lisäksi karkea todennäköisyyslaskema ikien suhteen puolsi myös keskimmäisiä veljeksiä.

t. Helena V.

[Seppo Niinioja]

Jatkan saman tyttärenpojan (6 v) toteamuksia. On taas ollut yökylässä. Viime kerralla äitinsä tultua hakemaan hän oli todennut takapenkiltä: Mitenkähän isoäidistä onkin kehittynyt niin hyvä leikkijä? Se kyllä pitää paikkansa ja eläkkeelle päästyään hänellä on hyvin aikaakin leikkiä. Kierrätyksessä oleva Muumitalo on vallan mainio ja metsän eläimille laitetaan ruokaa. Erityisesti ne tykkäävät hernekeitosta.

Minä pilasin pojan musiikkimakua soittamalla Spike Jonesin tulkintoja. Pitäneeköhän ottaa Susan Boyle ohjelmaan, jotta hän oppii tuntemaan todistetusti hyvääkin musiikkia.

Näytöllä on jonkun lapsenlapsen kämmenen jälki, nähtästi ikäluokasta 2-3 vuotta.

Seppo Niinioja

[Päivi H]

Kuuteen ikävuoteen asti (siis lapsen) sitä saakin hämmästellä ja joskus pidätellä nauruaan - sen jälkeen alkaa vakavampi kausi kouluineen ym. Ne olivat hauskoja aikoja. Minulla on jo niin isot lapsenlapset, että sen kaltaista hupia ei enää saa.
Mutta eräässä seurassa kuulin isoisän kertovan, miten hänen taaperoisensa oli kehuskellut: "Meidän vaarilla onkin sellainen tietokone, joka tulostaa HETI!"
Vaari taisi käyttää vanhaa Underwoodia.
ph

[Juha]

Kun poikamme oli sellainen kolme tai neljävuotias, innostuin kerran selittämään hänelle jotain sukututkimusjuttujani.

Taisin yrittää liikoja, kun mainitessani "sinun olevan kuninkaan jälkeläispoikia", tuli vastaukseksi napakka "mä haluan olla sun poika enkä minkään kuninkaan".


Niinpä olen sen jälkeen jättänyt sikseen nuo Natt och Dag -jutut :p:



Juha

[66SM]

Pari tapausta omista.

Vanhin tytär oli jo koulussa ja kysyimme häneltä (koska asiasta oli jo tietoa) haluaisiko pikkusiskon tai veljen. Vastasi ettei halua, pitää saada isosisko.

Opettaja kertoi seuraavan tapauksen. Nuorin tyttäreni joka aloitti koulun 6 vuotiaana (Tosiasiassa oli syksyllä vasta 5 v) oli tiukannut opettajalta miksi ennen oli niin paljon lapsia perheissä ja nyt niin vähän? (Sukututkimuksissa näkyi lasten määrä.) Opettajalle tuli vaikeuksia selittää asiaa, mutta jollakin pojista oli vähän tietoa asiasta ja hän hihkui "Siihen on joku keino, siihen on joku keino" Ei kylläkään tiennyt mikä.

[JaMaHa]

Itse koin eilen illasta yllätyksen, miten sadut saavat uuden merkityksen seuraavassa sukupolvessa. Nuorimmaiseni 5-v. tyttäreni pyysi kertomaan sadun Tuhkimosta. Olin valmistautunut kertomaan sen siten, kuin aikoinaan se on minulle kerrottu. Mutta sainkin tiukat ohjeet, että tässä sadussa Tuhkimo lemppaa prinssin.


Terv. Jaana

[Seppo Niinioja]

Pojantyttäremme, kohta 5 vuotta on oivaltanut, että elämä on vaarallista: Siihen kuolee.

Seppo Niinioja

[Heikki Koskela]

Pojantyttäremme, kohta 5 vuotta on oivaltanut, että elämä on vaarallista: Siihen kuolee.

Seppo Niinioja

Oivallus on hyvn looginen ja ennustaa hyvää tulevaisuudessa. Pojantyttären lausunto painii aivan eri kategoriassa kuin esim. maamme ministerien lausunnot, joista en logiikkaa löydä.

PS Kävin tänään juhannusajelulla vaimoni kanssa. Kilometrejä tuli 530 ja ajoin koko ajan kunnioittaen KAIKKIA tiekohtaisia nopeusrajoituksia. Koko matkalla takanani jonossa pysyivät vain heinähäkkiä vetävät traktorit. Kaikki muut kulkivat selvästi nopeammin kuin minä. Minkä loogisen päätelmän tästä voi tehdä?

[Jouni Kaleva]

PS Kävin tänään juhannusajelulla vaimoni kanssa. Kilometrejä tuli 530 ja ajoin koko ajan kunnioittaen KAIKKIA tiekohtaisia nopeusrajoituksia. Koko matkalla takanani jonossa pysyivät vain heinähäkkiä vetävät traktorit. Kaikki muut kulkivat selvästi nopeammin kuin minä. Minkä loogisen päätelmän tästä voi tehdä?
Ehkä kannattaisi tarkistaa autosi nopeusmittari.

[Heikki Koskela]

Ehkä kannattaisi tarkistaa autosi nopeusmittari.

Matkalla oli kaksi mittauspaikkaa ja ajoin niihin vakionopeussäädin päällä. Taulumittari näytti noin 1-2 km/t alle sallitun rajan. Oma mittari näytti noin 3 km/t yli sallitun, koska tiesin auton mittarin näyttävän liian pientä todellista nopeutta. Siitä oli helppo tehdä pieni korjaus.

Karvas totuus liikenteessä oli ainakin minun kohdallani: ohittajat ajoivat ylinopeutta.

Reissu oli hieno ja luonto kaunis ja vehmas ja Kalajoen hiekkasärkillä karmea tungos.

[66SM]

Lapsenlasten puutteessa tyydyttävä omien ajatuksiin.

Tytär oli n. 1 vuoden ikäinen, kuunteli radiota ja siellä kerrottiin että seuraavaksi tulee tietokoneen säveltämää musiikkia. Montaa sanaa ei tytärkään silloin osannut puhumattakaan että olisi ymmärtänyt mitä radiossa sanottiin. Kun tätä aika erikoista tietokonemusiikkia alkoi tulla, tuijotti tytär hetken radiota, sen jälkeen osoitti sormella ja sanoi "ikki" (rikki)

[pirkko hagman]

Jatkanpa tätä--lastenlpsia on iloksemme siunaantunut 11( joissa kahdet kaksoset) joten juttua riittäisi.
Itseasiassa olenkin pähkäillyt kirjoittaa näiden nassikoiden oivalluksista-- vanhempansa kun elävät kiireisimpiä ruuhkavuosiaan eivätkä näytä kovinkaan paljon muistavan tai kiinnittävän huomiotaan lastensa viisauksiin.
Paremmin taidamme muistaa lastelasten kuin omien lastemme nerokkaat leimaukset.
Seuraava liittyy tavallaan sukututkimukseen/sukupolviin joten uskaltaudun kertomaan.
Kolmisen vuotta sitten, silloin ekaluokkalainen, Jaakko palasi koulusta kertoen äidilleen, tyttärellemme, että opettaja oli toivonut jokaisen oppilaan tuovan kouluun esiteltäväksi jonkin vanhan esineen.
Tyttäremme soitti Tampereelta kysyen josko muistaisin antaneeni hänelle jotain vanhaa.
"kyllä sulta pitäisi löytyä jotain vanhoja kauhoja, vispilöitä tai kulhoja ja jollet löydä niin voisinhan minäkin tulla luokkaan näytille" vastasin.
Tytär kertoi Jaakolle sanomani.
Pojan ilme oli kuulemma kirkastunut ja hän vastasi:
"mutta jospa tuotais isomummo, niin siinä olis vasta oikein vanha esine".

Äitini, siis Jaakon isomummo, siirtyi rajan taakse 101- vuotiaana vna 2007-- vankaa kurulaista juurta.
t. Pirkko H:man

[Seppo Niinioja]

Pirkkoa emme saa kiinni, mutta ei meidän sukuun ole tainnut kaksosia syntyäkään kuin viimeksi 1734. Eppistä!:(:)

Tiedetäänhän, että lapsilukot yms. ovat yksi huonoimmin toteutettuja keksintöjä. Tässä kaksi todistetta Samin, 4 v neuvokkuudesta:

Sami oli isoäidin kanssa kodinkonekaupassa uutta liettä katsomassa.
- Sami: Tää uuni on vaikea avata.
- Toinen asiakas: Siinä onkin lapsilukko.
- Sami: Täytyypäs tutkia asia (ja avasi tuota pikaa lieden luukun).
Kaupassa seurasi kuulemma valtava naurunremahdus.

Autosta poistuttaessa:
- Oota, että mä saan tän lapsilukon auki! (Veivaa ikkunan auki ja avaa lapsilukon oven ulkopuolelta kahvasta).


Seppo Niinioja

[Seppo Niinioja]

Tuota liesijuttua pitää vielä täydentää, kun en äsken muistanut laittaa mukaan tärkeää repliikkiä:
Sami kajautti kuuluvasti:
- Kyllä sinä isoäiti voit tämän ostaa, minä sain jo lapsilukon auki!

[Heljä Habermann]

Minulla ei itselläni ole valitettavasti lapsia, joten ei juuri lastenlapsiakaan, mutta varsinkin näin kesäaikana saan nauttia sisarusteni lasten ja heidän lastensa käynneistä täällä Savon periferiassa.
Sanni, täytti juuri 6v, kertoi minulle suuren salaisuuden hampaiden pesusta: isiä on helppo pettää, antaa vaan veden juosta ja lipottelee siinä välillä kättä, mutta äitiä ei voi pettää, se tulee viereen katsomaan!
Sanni on muutenkin sitä mieltä, että "hän tietää kaikki maailman asiat". Ilmeisesti hän sai syntymäpäivälahjakseen jotain hyvää Jaska-sedältä, koska hän on nyt sitä mieltä, että "minä ja Jaska-setä tiedetään kaikki maailman asiat".
Sanni ei ole todellakaan aivan "blondi": Hän ei saa vielä taskurahaa, hän ei myöskään ano eikä kerjää; hän ottaa ennakkoa tuleviin taskurahoihinsa , tähän mennessä saadun ennakon suuruus on jo 25 euroa.

[Martta]

Olimme 5 vuotiaan tyttäremme kanssa hautausmaalla, mukana oli myös mieheni iäkäs täti. Viivähdimme lukuisten sukulaisten haudoilla. Aikaa vierähti kohtalaisen kauan, joten täti ei retkemme jälkeen jaksanut tulla mukaamme sukulaistaloon. - Palattuamme tädin luo juoksi tytär oitis innokkaana kertomaan tädille: " Siellä oli kuule eläviä ihmisiä!"

[Seppo Niinioja]

Pojantyttäremme, 5 v oli toissapäivänä isoäidin kanssa mustikassa.
Totesi yht'äkkiä: Täällä tuoksuu kantarellille!
Isoäiti ei oikein uskonut, mutta tyttö huomasi, että tuossahan on vauvakantarelli.

Mustikoita on täällä päin hyvin, toivottavasti kohta tulee isompia kantarellejakin ja muita sieniä.

Seppo Niinioja

[Seppo Niinioja]

Samaisen tytön perheessä oli aamukiireet menossa. Vanhemmat keskustelivat jostakin vähän suurin kirjaimin ja päiväkotiinkin piti ehtiä. Tyttö tokaisi äidilleen: Koeta vaan keskittyä tukan kampaukseen!

Seppo Niinioja

[Seppo Niinioja]

Tällä kertaa olivat menossa postilaatikkoa tarkastamaan.
- Voi ei, ei kai vaan laskuja! Isi ei tykkää laskuista.

[JaMaHa]

Viime vuoden kesällä olimme Nilsiän hautausmaalla katsastamassa jokakesäiseen tapaamme sukulaisteni hautoja. Olin hetkeä aikaisemmin saanut selville pari uutta hautaa ja pyysin miestäni ottamaan hautakivistä digikameralla valokuvia.

Nuorimmainen tyttäreni oli silloin 4-vuotias ja kiinnostunut näkemään heti kamerasta ne kuvat, jotka oli otettu. Nytkin hän aneli isäänsä näyttämään, minkälaisia kuvia oli. Mieheni näytti hänelle viimeisintä hautakiven kuvaa, johon tyttäreni tokaisi: " Joo, kyll mä nään miten, setä siinä pötköttää." Mies siinä haudassa kyllä lepäsikin. Taitaa meillä olla vähän turhan tehokas kamera, ainakin hautausmaan kuvailuun ;)

Terv. Jaana

[Seppo Niinioja]

1) Vertailevaa kielitiedettä
- Pirskatti on hirskatin kehittyneempi versio (Aleksi, 6 v)

2) Tihutyö
Tikka on rikkonut linnunpöntön tyttöjen pihalla. Isoäiti arveli, että se oli varmaan käpytikka, kun niitä siellä usein pyörii.
- Ei, kyllä se oli normaalitikka, ornitologinalku (5 v) korjasi.

Terv. Seppo N.

[Seppo Niinioja]

Edellä mainittu ornitologinalku (5 v) oli päiväkodin kehityskeskustelussa. Kaikkea ne keksiikin! On muuten hyvä, mutta hidas syömään, koska puhuu paljon. Tädit tuovat kokemuksesta hänelle ruoan ensimmäisenä, mutta viimeisenä hän yleensä lopettaa. Äiti katsoi raporttia ja totesi, että sinun pitäisi syödä reippaammin. Siihen tyttö:
- Täytyyhän jonkun huolehtia pöytäkeskustelusta!

Olisikohan tullut isoisäänsä?

Seppo Niinioja

[66SM]

Vanhin tytär oli parivuotias ja radiosta tuli tietokoneen säveltämää musiikkia. Tyttö katseli hetken radiota, osoitti sitä sormella ja sanoi "ikki"

Isän näköisyydestä tuli mieleeni kun tuo yllämainittu tytär oli juuri syntynyt ja jonkun lapsen isän vanhemmat olivat tulleet katsomaan. Isoäiti katseli vauvaa lasin takaa ja sanoi ihastuneena "Juuri kuin meidän Matti" Tulivat sitten samaan huoneeseen missä minunkin tyttäreni äiti oli. Hämmästys oli suuri kun ilmeni ettei viereisessä sängyssä ollut samanniminen äiti ollutkaan oikea. Sukunimi oli aika tavallinen ja selvisi että oikea äiti olikin 5 kerroksessa.
Totesin vain että "siinä taitaa Matille tulla selittämistä."

[Seppo Niinioja]

Vanhin tytär oli parivuotias ja radiosta tuli tietokoneen säveltämää musiikkia. Tyttö katseli hetken radiota, osoitti sitä sormella ja sanoi "ikki"

Isän näköisyydestä tuli mieleeni kun tuo yllämainittu tytär oli juuri syntynyt ja jonkun lapsen isän vanhemmat olivat tulleet katsomaan. Isoäiti katseli vauvaa lasin takaa ja sanoi ihastuneena "Juuri kuin meidän Matti" Tulivat sitten samaan huoneeseen missä minunkin tyttäreni äiti oli. Hämmästys oli suuri kun ilmeni ettei viereisessä sängyssä ollut samanniminen äiti ollutkaan oikea. Sukunimi oli aika tavallinen ja selvisi että oikea äiti olikin 5 kerroksessa.
Totesin vain että "siinä taitaa Matille tulla selittämistä."

Pieni muunnelma tästä, ei liene varsinaisesti tosijuttu, vaikka tällä asialla sukututkijat aina spekuloivat:
Naapurin rouva näki uuden vauvan vaunuissa.
- Kylläpä on isänsä näköinen!
- Niin on. Toivottavasti mieheni ei huomaa sitä.

[Seppo Niinioja]

Jatkan tätä muistiin merkitsemistä toivottavasti muidenkin iloksi.

Prinsessat, 5 ja 4 v olivat äskettäin Teneriffalla mm. flamencoa katsomassa, mitä uimiselta ja muilta huveilta ehtivät. Pikkusisko kysyi:
- Äiti, onko nuo nyt ne teppikengät?
Naapurinpöydän suomalaismies purskahti nauruun, niin että viiniä tuli ulos nenästä. Tähän isosisko:
- Kyllä meidän äiti osaa juoda viiniä kunnolla!

Seppo Niinioja

[pirkko hagman]

Juttuni liittyy sukututkimukseen, joten:

Nukuttelin 4-vuotiasta Milja-tyttärentytärtäni lauleskellen marisevalla mummonänelläni.
Varastossani olleet laulut oli jo laulettu ja nukutettava pyysi jotain "uutta".
Niinpä keksasinkin käyttää esiäitiketjua( 12 henkeä alk. n. 1677 syntyneestä hämeenkyröläisestä Annasta lähtien).
Sävelenä käytin "tuku, tuku lampaitani..."
Ja se meni näin: "Anna hän synnytti Marian ja Maria sitten Marketan , Marketta Huuhkajan Helenan ja Helena Myllymäen Hedwigin...." naispolvia tuli lisää ja pääsin vihdoin itseeni, tyttäreeni ja lopuksi..." ja sitten putkahti Milja"
Milloinkaan aiemmin eikä missään muodossa esitykseni ole saaneet suurempaa suosiota kuin tämänkertainen.
Jouduin uusimaan kerta toisensa jälkeen.
Vihdoin huomasin, että lapsen silmäluomet alkoivat lerpahtaa-- hiljensin ääntäni ja lopetin , mutta lapsipa räväyttikin silmänsä auki ja ponnahti istumaan" en mää vielä nukukaan"-- uudestaan!"
Kotiuduimme lastenhoidosta --ja parin päivän päästä,illalla tyttäremme soitti kysyen mikä liekään Viviikka- laulu?
Selitin asian, tytär kaivoi piirongistaan sukupaperit ja yritteli niiden turvin samaa, mutta minua selvästikin huonommin tuloksin:
Miljan tuomio oli ollut karu:
"et osaa mielenkiintoisesti"!!
Ihan tässä muutama päivä sitten tytär soitteli jälleen ja kertoi Miljan esittäneen toivomuksenaan saada olla päiväkodissa ko. päivän ajan Vivikka Pauliina( muuan esiäideistämme).
Päiväkodin tädit olivat olleet ajatukselle myönteiset ja puhutelleet Miljaa koko päivän Viviikka Pauliinaksi.
Huomioitava seikka tässä on se, että Milja on toiselta nimeltää Viviikka.

Pirkko