Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Talvisota päättyi 13.3.1940 klo 11
Tänään on talvisodan päättymisestä kulunut 69 vuotta.
Vaikka olin tuolloin Lopen kirkonkylän kansakoulun 3. luokalla, en muista tuosta tapahtumasta alituista lentokoneiden pelkoa lukuunottamatta mitään.
Sankareiden muistoa kunnioittaen
Ossian Mesterton
"Siellä lepäävät sankarit Suomussalmen, Summan, Raatteen ja Kollaajoen..."
Seppo Niinioja
13.03.09, 13:34
Tänään on talvisodan päättymisestä kulunut 69 vuotta.
Vaikka olin tuolloin Lopen kirkonkylän kansakoulun 3. luokalla, en muista tuosta tapahtumasta alituista lentokoneiden pelkoa lukuunottamatta mitään.
Sankareiden muistoa kunnioittaen
Ossian Mesterton
"Siellä lepäävät sankarit Suomussalmen, Summan, Raatteen ja Kollaajoen..."
Minä synnyin 1941, joten vasta jatkosodasta on joitakin muistoja. Riihimäen asemalla ilmahälytyksen tullessa kaikki kiiruhtivat valtavan kuusen alle suojaan. Äitini suku on Lopen kirkonkylän Pietilästä, mutta äitini syntyi Läyliäisissä. Kylän kansakoulu tuhoutui talvisodassa ja se toimi äitini kotitalon isossa salissa aina vuoteen 1950. Äiti oli sairaanhoitajana kenttäsairaaloissa talvisodan aikana ja oli hiuskarvan varassa, että hänkään selvisi hengissä. Vihollinen ei juuri punaista ristiä kunnioittanut.
Myös sankareiden muistoa kunnioittaen
Seppo Niinioja
Heikki Koskela
13.03.09, 13:52
Tänään on talvisodan päättymisestä kulunut 69 vuotta.
Vaikka olin tuolloin Lopen kirkonkylän kansakoulun 3. luokalla, en muista tuosta tapahtumasta alituista lentokoneiden pelkoa lukuunottamatta mitään.
Sankareiden muistoa kunnioittaen
Ossian Mesterton
"Siellä lepäävät sankarit Suomussalmen, Summan, Raatteen ja Kollaajoen..."
Kunnioituksella.
Minä synnyin 1941, joten vasta jatkosodasta on joitakin muistoja. Riihimäen asemalla ilmahälytyksen tullessa kaikki kiiruhtivat valtavan kuusen alle suojaan. Äitini suku on Lopen kirkonkylän Pietilästä, mutta äitini syntyi Läyliäisissä. Kylän kansakoulu tuhoutui talvisodassa ja se toimi äitini kotitalon isossa salissa aina vuoteen 1950. Äiti oli sairaanhoitajana kenttäsairaaloissa talvisodan aikana ja oli hiuskarvan varassa, että hänkään selvisi hengissä. Vihollinen ei juuri punaista ristiä kunnioittanut.
Myös sankareiden muistoa kunnioittaen
Seppo Niinioja
Mielenkiintoista Seppo,
Vaikka minun melkein kaikki ikävuosien 2-12 lapsuusmuistoni ovatkin Lopella, en muista/tiedä paljoakaan sieltä.
Isäni jälkeenjääneistä papereista saatan nyt lukea, että hän oli rakennusmestarina mm "Lopen ja Rengon nimismiespiirissä maanteiden kunnossapito-, perusparannus-, ja siltarakennustöissä".
Äitipuoleni Kerttu Katarina Neffling, jota minä koko Lopellaoloajan luulin oikeaksi äidikseni, oli ns. "kunnankirjurina" työpaikkanaan yhä pystyssä, mutta autiona oleva kunnantalo.
Isä rakensi 1935-1936 vuosien aikana Lopelle talon, josta on sittemmin vuosikymmenien aikana muodostunut ikäänkuin pyhiinvaelluspaikka, jossa minä olen käynyt jälkikasvulle kertomassa muistojani sieltä. Ennätin esitellä lapsilleni myöskin Lopen kirkonkylän kansakoulun ennen sen purkamista.
Sota-ajan muisteluksiini muuluu myöskin se, kun minut Riihimäen asemaravintolassa luovutettiin äitipuolelta toiselle äitipuolelle.
Ossian Mesterton
Erkki Järvinen
13.03.09, 16:43
Tänään on talvisodan päättymisestä kulunut 69 vuotta.
Vaikka olin tuolloin Lopen kirkonkylän kansakoulun 3. luokalla, en muista tuosta tapahtumasta alituista lentokoneiden pelkoa lukuunottamatta mitään.
Sankareiden muistoa kunnioittaen
Ossian Mesterton
"Siellä lepäävät sankarit Suomussalmen, Summan, Raatteen ja Kollaajoen..."
Talvisodan päättyessä olin niin pieni etten voi itse muistaa siitä mitään.
25. päivänä maaliskuuta 1940 isäni kirjoitti;
"Täällä jossakin
xxx hyvä
No heipä hei vain täältä kaukaa. Otin punaisen kynän käteeni ja rupesin sinulle piirteleen. Kyllä kai minä täältä pian pääsenkin pois kun tuli rauha eikä enää tapella. Veljestäni en tiedä yhtään mitään. Minä en ole nähnyt pitkään aikaan ketään tuttua miestä, kaikki on tuntemattomia miehiä. Kyllä kai sinä sait sen kirjeen kun lähetin sinullen rahaa 100 markkaa, kyllä se on hupaisa hetki kun täältä pääsen siviiliin. Nyt on sitten pitkät pääsiäisten pyhät on vielä ihan täysi talvi ja kova pakkanen. Sano xxx terveisiä, että kyllä xxxx pian kotiin tulee terveenä miehenä. Minä sain sen paketin jonka lähetit 16. päivä, siinä oli työmiestä ja tulitikkuja ja pullaa Mutta sitä pakettia en ole vielä saanut jossa on se kypärän suojustin. Vaikken minä sitä enää tarvitse mutta kyllä se on terve tuloa kun saa paketin tänne. Mutta ei enää tarvitse lähettää pakettia luulen, että pääsen pian poiskin täältä kirjoita taas minullen kun luet tämän. Sano kaikille tutuille terveisiä hyväs ja hyvää vointia toivoo xxxx.
(Osoite on) Kpk 27 P 8790 Res stm xxxxx."
Rauhan tultua hän vapautui sitten 3. huhtikuuta 1940
- - -
Eihän tuo rauha sitten muodostunut pysyväksi; xxxx astui uudelleen Isänmaan palvelukseen 22. päivä kesäkuuta 1941 ja tällä kertaa 8. komp. II/JR 13 joka sotilaskantakortin tietojen mukaan oli 22.7.-13.8.1941 Petroskoin suunnalla. xxx otti osaa taisteluihin kk. ampujana kunnes hän sitten 13. päivänä elokuuta 1941 haavoittui Lökissä ja kuoli samana päivänä ja haudattiin Salmin sankarihautaan.
(tilanne rintamalla oli kesän ja syksyn 1941 aikana sellainen, ettei kaikkia kaatuneita voitu toimittaa kotiseudulleen haudattavaksi vaan jouduttiin perustamaan erityisiä tilapäisiä sotilashautausmaita jollainen siis myös edellä mainittu Salmin sankarihautausmaa oli, näitä vastaavanlaisia hautausmaita jouduttiin perustaan eri puolille - ei siis yksin Salmiin, tällä Salmin sotilashautausmaalla ei ollut mitään tekemistä Salmin Seurakunnan oman hautausmaan kanssa.... Kun tilanne sitten rintamalla jonkun verran rauhoittui niin talvikauden 1941 - 1942 aikana nämä mainitut hautausmaat tyhjennettiin ja vainajat toimitettiin kukin kotiseudulleen haudattavaksi.)
Ruovesi Lehti keskiviikkona syyskuun 10 pnä N:o 37 - 1941 kirjoittaa:
"KAATUNEITTEN RUUMIITTEN SIIRTO JA HAKEMINEN.
Kotijoukkojen esikunta tiedoittaa:
Kotijoukkojen tiedoitus omaisille annettavasta sotilaskuljetustodistuksesta kaatuneiden ruumiita hakemaan ei toistaiseksi koske jo haudattuja vainajia. Näiden siirrosta kotipaikkakunnilleen päätetään myöhemmin ja tulee se tapahtumaan sotilasviranomaisten toimesta. Samalla tiedoitetaan, että sotilaskuljetustodistus matkaa varten hakemaan vielä hautaamattomia ruumiita sellaiselta alueelta, jolle matkustamiseen päämajan antamien määräysten mukaan tarvitaan erityinen matkustuslupa samoin kuin hautaustilaisuuteen tai tapaamaan haavoittunutta tällaisella alueella, voidaan antaa vain, jos asianomainen voi esittää matkaa varten annetun, määräysten mukaisen matkustusluvan."
- - - - - -
Ruovesi Lehti keskiviikkona helmikuun 4 pnä, 2 - 1942 N:o 5 kirjoittaa:
"SANKARIHAUTAUS
RUOVEDELLÄ VIIME SUNNUNTAINA
Ruoveden sankarihautaan siunattiin viime sunnuntaina sotamiehet xxx xxx, xxx xxx, xxx xxx ja xxx xxx. Hautauspuheen piti kirkkoherra R. Soini ja ruumiitten siunauksen toimitti pastori R. Jaatinen. Hautaa peitettäessä lauloi Ruoveden naiskuoro op. Lyyli Mielosen johdolla. Omaisten ja ystävien seppelten jälkeen laskivat rouva Ingrid Björnberg ja maanviljelijä Eetu Pöytäniemi seppeleen Ruoveden suojeluskunnan ja lottien puolesta. Pöytäniemen pitäessä puheen sankarivainajille. Ruoveden aseveljien seppeleen laskivat metsänhoidonneuvoja Kauppinen ja maanvilj. Ensio Tarkki. Eri kukkaisrahastojen kautta oli vainajien muistoa vielä kunnioitettu. Sankarihautaus päättyi virteen "Sun haltuus, rakas Isäni".
Hautauksen jälkeen vietettiin sankarivainajien muistojuhlaa seurakuntatalossa. Aluksi veisattiin virsi 462: 1 - 4, jonka jälkeen maisteri Syvinki piti puheen. Ruoveden naiskuoro lauloi op. Lyyli Mielosen johdolla tilaisuuteen sopivia lauluja. Kun oli veisattu virrestä 436: 4 - 7, piti pastori R. Jaatinen juhlan lopettajaispuheen ja loppurukokouksen. Juhla lopetettiin virteen 371."
- - - - - -
Omat muistikuvani jatkosodan ajalta täällä maalla; pimennysverhot ikkunoissa ja lentokoneiden jyrinä taivaalla, linja-autoja ei ollut - oli sellaisia kuomullisia häkäpönttö kuorma-autoja joissa sitten ihmiset kulkivat jos kyytiin mahtui - sekä sitten kun olin tätini kanssa käymässä Tampereella sen, että tuli ilmahälytys ja riensimme pommisuojaan (missä se oli, en tiedä), se sireenien ulvonta on jäänyt mieleeni kuitenkin pysyvästi.
(Juho Lindsten, mummon isoisä, tuolloin 70v.)
"Päiväkirja Lahden pommituksista
13/3 pakkasta 20 as kirkas
julistettiin rauha
pommituksia 20-21
hälytyksiä 87"
(viimeinen selvästi kaikkien pommitusten ja hälytysten tilasto.)
...Löysin vain viikko sitten äidillä käydessä valokuva-albumin välistä päiväkirjan, jossa oli kertoiltu kaikki pommitukset, vauriot päivä päivältä, sää, hälytykset, havaitut lentokoneet ym. ja joistain päivistä tarkkoja kuvauksia tapahtumista. Joskus huvittikin, kuten nämä kalat:
" 21/2 Hälytys
putotti pommejaan vesijärveen tappo joukon kaloja jotka kuitenki koottiin ihmisten ruuaksi ja metsiin pudottivat pommejaan"
Tuli tuosta päiväkirjasta minulle hiukan ajankuvaa, olen vasta 70-luvulla syntynyt.
Äitini v1940 almanakassa 17.3.1940:
Kaunis, aurinkoinen maaliskuun sunnuntai. Rauha on taas maassa.
Sanotaan.
Vxxxx on vielä poissa. Ja monet ovat poissa ijäksi.
_________
/_ TerhiA _\
Ex-mieheni isän kirjekokoelmasta vaimolleen päivätty 14.3.1940, "jossakin sisä-Suomessa":
"Rakas xxx kulta!
Saat uskoa, että nyt minua harmittaa. On niin vaikea olla. Kun tulimme eilen tänne harjoituspaikkaan niin vastaan ottaja sanoi, että täällä harjoitellaan pari viikkoa "romuttamista" ja sitten päästään rintamalle. Olin iloinen kun niin pian luvattiin päästää Isänmaata puolustamaan vielä niin mielenkiintoiseen ja hauskaan hommaan.
Mutta kohta saimmekin kuulla, että on tehty rauha.
Ensin olin tietenkin iloinen, sillä eihän mikään ole sen parempi kuin rauha. Mutta rauhan ehdoista en tiennyt mitään. Kun sitten sain tietää, että mitä kaikkea on luovutettu, niin se oli kuin olisi kaatanut kylmää vettä päälle. En oikein tiennyt, että mitä olisin tehnyt. Kyllä sitä ennen olisin tapellut viimeiseen veripisaraan saakka ennenkuin olisi luopunut kodistaan ja rakkaimmasta osasta isänmaataan.
Nyt meillä ei kai kummallakaan ole minkäänlaista kotia. Sillä kyllä kai se Sinunkin kotisi jää ryssille. Rakas tyttöni, nyt täytyy aloittaa kaikki alusta. Mutta toivottavasti pian saamme kotikonnut takaisin. Sillä kyllä minusta ainakin tuntuu, ettei tämä rauha ole pysyvä. Mutta jos taas jäisikin, niin täytyy oppia tyytymään kohtaloonsa.
On vain niin vaikea olla kun ei tiedä, että mihin mennä ja miten alottaa uusi elämä vierailla paikkakunnilla.
Kyllä minä näin tieten olisin pysynyt kotona, enkä olisi lähtenyt mihinkään. Olisi edes saanut jotain tuotua poiskin. Vaikka raskaampaa se lähtö olisi sitten voinut olla.
Rakas vaimo kultani koetetaan katsoa rohkeina kohti tulevaisuutta, toipa se sitten tullessaan mitä hyvänsä. Kyllä kai täältä sitten pääsee pois kun tämä kurssi loppuu. Jos kerran rauha on pysyväinen. Harjoittelemme täällä hyökkäysvaunujen romuttamista. Homma on kyllä hyvin mielenkiintoinen ja hauska. Niin ettei tämä aika sentään hukkaan mene vaikka rauhakin tulisi. Sillä tuleehan täällä tuntemaan uuden aselajin.
No niin nyt täytyykin lopettaa, sillä oppitunti alkaa aivan heti. Rakas vaimo kultani voi hyvin ja toivottavasti Jumala järjestää elämämme parhain päin.
Näkemiin rakkaani saat monta suukkoa.
Sano terveisiä kaikille.
xxx
os: K p k.16
H
xxxx"
t. Helena V.
mummon veli kaatui 8.4.1940. Sen jälkeen päiväkirjasta löytyi myös paljon hänestä kertovaa tekstiä.
päiväkirja kertoi karua kieltä siitä, että monenlaista oli sodasta mielipidettä, poistakaa, ylläpito, kirjoittajan nimi jos täytyy tuolta alusta, mutta kuolemastaan on jo kulunut yli 60v. joten saa varmaan laittaa tännekin, etenkin kun uskon hänen halunneenkin saada äänensä kuuluviin (Työväen arkistossa on saman kirjoittajan vanhempia, 1918-vuoden päiväkirjoja). Minusta sen kaiken lukeminen tuntui siltä, kuin olisi avannut jonkin aikakapselin- en tiedä, oliko kukaan tässä välillä sitä lukenut. Kirjoittaja oli syntynyt 107 vuotta ennen minua!
Yritin jäljentää kirjoitusvirheineenkin samassa asussa kuin oli.
" näytti siltä niinkuin olisi ollu eri miehet jotka oli määrätty uhriksi ja
reservin aikanna siellä kaikenlaisilla tekosyillä vapautettiin miehiä pois muka tärkeisiin siviili tehtäviin pahempia renttuja joukossa eräskin siellä vapautettu joi ja tappeli niin että ei kyenny itse verstas työhön jota
tekemään oli pois laskettu ja puukotti muita työhön kykenemättömäksi - takasin vaan ei viety oli joukko miehiä joiden ei tarvinnu ollenkaan astua sotapalvelukseen sellaisille paikoille joissa oli henki vaarassa
Täällä Lahdessa oli nuoria miehiä joiden ei tarvinnu lähteä mihinkään siviilipuvuissa samoin suojeluskunta joiden olisi luullu menevän ensimmäisenä olihan he saanneet jatkuvaa koulutusta ja oli yhteiskunnan puolesta vaatteet ja reput aseet suuret omaisuudet puolustettavana- miten käytännössä poliisi tuli keskellä yötä työläisten asunnoille ilmoittaen röyhkeästi pojan on lähdettävä sota harjoituksiin kysymättä haluaako hään lähteä tai ei näin ollen on mielestäni väärin tietoittaa että kaikki läksi yksimielisesti tähän veri löylyy "
Päätin liittää kuitenkin koko tekstin. Sitä ei kuitenkaan voinut enää muuttaa, joten tässä osin kahteen kertaan kirjoitus, jota edelsi päiväkirjassa kopio kirjoittajan tyttärenpojan kaatumisilmoituksesta.
" edellä olevan saavuttua kaikille tuli itku silmiin vanha isoäiti jo 72 vuotias sai niin pahan kohtauksen että oli virotettava samoin silloin kun sota alko silloin ensi kerran kolmattatoista lokakuun päivää vasten yöllä kun polisi herätti anto pojalle lähtö käskyn muka reserviharjotuksiin 13 päivä läksi viimeisen kerran ei edes lomalle laskettu ei muka joutanu niin ikän ne tulilinjoilta joutunnu näytti siltä niinkuin olisi ollu eri miehet jotka oli määrätty uhriksi ja reservin aikanna siellä kaikenlaisilla tekosyillä vapautettiin miehiä pois muka tärkeisiin siviili tehtäviin pahempia renttuja joukossa eräskin siellä vapautettu joi ja tappeli niin että ei kyenny itse verstas työhön jota tekemään oli pois laskettu ja puukotti muita työhön kykenemättömäksi - takasin vaan ei viety oli joukko miehiä
joiden ei tarvinnu ollenkaan astua sotapalvelukseen sellaisille paikoille joissa oli henki vaarassa
Täällä Lahdessa oli nuoria miehiä joiden ei tarvinnu lähteä mihinkään siviilipuvuissa samoin suojeluskunta joiden olisi luullu menevän ensimmäisenä olihan he saanneet jatkuvaa koulutusta ja oli yhteiskunnan puolesta vaatteet ja reput aseet suuret omaisuudet puolustettavana- miten käytännössä poliisi tuli keskellä yötä työläisten asunnoille ilmoittaen röyhkeästi pojan on lähdettävä sota harjoituksiin kysymättä haluaako hään lähteä tai ei näin ollen on mielestäni väärin tietoittaa että kaikki läksi yksimielisesti tähän veri löylyy
Vielä rintamalla ollessaan poikamme huolehti meistä oli ahkerassa kirjeen vaihtossa varoitti meittiä suojaamaan itseämme pommituksilta ja lähetti meille päivä rahansa viellä viimeisellä viikolla sivillinä ollessaan toi
työnsä päätyttyä meille työpaikastaan kuorman halkoja mee puolestamme lähetimme hänelle ruoka ja vaate tavaraa mitä tiesimme häneltä puuttuvan joita ei hään kuitenkaan saannu kaikkia valitti sota rosvojen siellä tasaavan
varotti meittiäkin sota rosvoista kolme pakettia lähetettiin viellä hänen kuolemansa jälkeen joita ei palautettu takaisin ei olisi niitten kaikkien luullu pommituksissakaan häviävän joten jään siihen luuloon että kenttä postia ei hoidettu rehellisesti paketteihin nähden kirjeet kyllä tuli takasin eihän niitten pitättämisestä ollu kenellekkä hyötyä paketit kyllä olisi otettu takasin ne oli pienistä varoista koottuja toivossa että niiden avulla rakkaamme pelastuisi ja oli useamman satasen arvoisia
-vaan eihän rosvoissa ole säälijä.
Ei saanu valtiolta vaatehista muuta kuin lakin ja takin mitään hänen tavaroistaa ei palautettu joilla oli jotain arvoa kävin täkäläisessä suojelus kunnassa tiedustelemassa sainkin sieltä jonkun ajan perästä kortin
jossa kutsuttiin hakemaan poika vainajan tavara jäämistösiä sainkin harmaassa paperi pussissa vanhan rikkinäisen kamman ja rauta xxxx eli (määrlyn)
pussiin oli tekstattu N: 968 XX 751235 Stm Linsten Veikko Erik Sisältönä kampa Lahti Savonkatu ----------------
Katsoin sen pilan teoksi kuin tiesin hänellä olleen parempiakin tavaroita
Kimpaantuneena kirjoitin tästä sille komppanian päällikölle joka lähetti kuolin ilmoituksen luettelon hänen tavaroistaan ja tietustelun mihin ne joutu samoin sille papille joka lähetti valittelu kirjelmän Viimeksi mainittu vastasikin pijan selitteli sodan kauheutta joden ei voinnu toimia normaalisesti kehotti kääntymään tekijöiden suojelus kunnan puoleen joka maksaa rahoissa vaatteista
Käännyinki sen puoleen vaan ei sielläkään ei sitä suoralla kädelle maksettu 40 otettiin vain päivässä vastaan liput jaettiin aamulla kävin kesäkuulla useinna aamuina lipua tavoittelemassa heinäkuun 4 päi sain sen
joden sain 600 smk korvaukseksi vainajan omista vaatteista Lappeenrannan suojeluskunnan suosituksela joka oli vain murto osa ainellisesta menetyksistä jos laskemme työpalkat vaate ruoka paketit ynnä muut niin tuli meitän perhelle maksamaa vähintäin 10.000 Smk vaikkemme laske sitä mitä hään olisi voinnu tienata
Vaikka suuremman murheen meille jätti hänen kaatumisensa joka ei ole rahalla korvattavissa
sattui vielä muitakin väli kohtauksia ruumis saatiin tänne ja hautattiin sankari hautaan Vaan pantiin toinen kerros päälle valitimme tästä olimme sitä mieltä että niiden henki edes maksaisi yhden metrin maata kuoltuaan
vaikka eläissään omistaneet sitäkään koetin saata asiasta huomautusta Suomen sosiaalidemokraattiin vaan kuin olin köyhä ei siihen otettu --
Kuidenki parin viikon kuluttu siirrettiin toinen kerros pois selitettiin sitä
muka väliaikaiseksi
Toinen väli kohtaus sattui Lahden torilla eräs tuttavani kysyi onkos poikasi kaatunu olin juuri itsekkin saanu siitä tiedon olin kovin järkytetty vastasin täytyhän viattomien väsyäkkin kuin herrat kaikellaisilla pysyttelivät poissa että ei edes menneet vuoroamaanko samojen miesten täyty olla tuli linjoilla koko talvi, vaikka heillä olisi ollu velvollisuus kun omistavat taloja ja tavaroita Saanneet monivuotisen sotilas koulutuksen ja yhteiskunnan vaatteet, ne sinne ajettiin kuolemaan joille ei ollu antaa edes vaatteita ei
joutannu meidän poika edes päiväksikään lomalle Tämän kuuli eräs suojellus pomo tuli haukkumaan ja haki poliisin viemään rikos osastolle ei ollu poliisikaan tehtävään tasalla haukku nalkutteli sinne viedessään koko matkan vaikka luulin että ei hänelle kuulu muu kuin sinne vieminen vaikka enhän ennemmin olle ollu poliisin talutettavana että tietäsin
Vielä poliisi laitoksella pikku piskit nalkutteli vaan suuret herrat oli asiallisempia kyselivät vain mitä olin puhunnu, kysyin heiltä voiko herrat neuvoa kenen puoleen voi kääntyä että saisin jotai korvausta menetetystä vanhuuen päiväin turvastani neuvoivat jonkun Viigrenin puheille, sain luvan poistua
Päätin liittää kuitenkin koko tekstin. Sitä ei kuitenkaan voinut enää muuttaa, joten tässä osin kahteen kertaan kirjoitus, jota edelsi päiväkirjassa kopio kirjoittajan tyttärenpojan kaatumisilmoituksesta.
" edellä olevan saavuttua kaikille tuli itku silmiin vanha isoäiti jo 72 vuotias sai niin pahan kohtauksen että oli virotettava samoin silloin kun sota alko silloin ensi kerran kolmattatoista lokakuun päivää vasten yöllä kun polisi herätti anto pojalle lähtö käskyn muka reserviharjotuksiin 13 päivä läksi viimeisen kerran ei edes lomalle laskettu ei muka joutanu niin ikän ne tulilinjoilta joutunnu näytti siltä niinkuin olisi ollu eri miehet jotka oli määrätty uhriksi ja reservin aikanna siellä kaikenlaisilla tekosyillä vapautettiin miehiä pois muka tärkeisiin siviili tehtäviin pahempia renttuja joukossa eräskin siellä vapautettu joi ja tappeli niin että ei kyenny itse verstas työhön jota tekemään oli pois laskettu ja puukotti muita työhön kykenemättömäksi - takasin vaan ei viety oli joukko miehiä joiden ei tarvinnu ollenkaan astua sotapalvelukseen sellaisille paikoille joissa oli henki vaarassa
Täällä Lahdessa oli nuoria miehiä joiden ei tarvinnu lähteä mihinkään siviilipuvuissa samoin suojeluskunta joiden olisi luullu menevän ensimmäisenä olihan he saanneet jatkuvaa koulutusta ja oli yhteiskunnan puolesta vaatteet ja reput aseet suuret omaisuudet puolustettavana- miten käytännössä poliisi tuli keskellä yötä työläisten asunnoille ilmoittaen röyhkeästi pojan on lähdettävä sota harjoituksiin kysymättä haluaako hään lähteä tai ei näin ollen on mielestäni väärin tietoittaa että kaikki läksi yksimielisesti tähän veri löylyy
Vielä rintamalla ollessaan poikamme huolehti meistä oli ahkerassa kirjeen vaihtossa varoitti meittiä suojaamaan itseämme pommituksilta ja lähetti meille päivä rahansa viellä viimeisellä viikolla sivillinä ollessaan toi työnsä päätyttyä meille työpaikastaan kuorman halkoja mee puolestamme lähetimme hänelle ruoka ja vaate tavaraa mitä tiesimme häneltä puuttuvan joita ei hään kuitenkaan saannu kaikkia valitti sota rosvojen siellä tasaavan
varotti meittiäkin sota rosvoista kolme pakettia lähetettiin viellä hänen kuolemansa jälkeen joita ei palautettu takaisin ei olisi niitten kaikkien luullu pommituksissakaan häviävän joten jään siihen luuloon että kenttä postia ei hoidettu rehellisesti paketteihin nähden kirjeet kyllä tuli takasin eihän niitten pitättämisestä ollu kenellekkä hyötyä paketit kyllä olisi otettu takasin ne oli pienistä varoista koottuja toivossa että niiden avulla rakkaamme pelastuisi ja oli useamman satasen arvoisia
-vaan eihän rosvoissa ole säälijä.
Ei saanu valtiolta vaatehista muuta kuin lakin ja takin mitään hänen tavaroistaa ei palautettu joilla oli jotain arvoa kävin täkäläisessä suojelus kunnassa tiedustelemassa sainkin sieltä jonkun ajan perästä kortin jossa kutsuttiin hakemaan poika vainajan tavara jäämistösiä sainkin harmaassa paperi pussissa vanhan rikkinäisen kamman ja rauta xxxx eli (määrlyn)
pussiin oli tekstattu N: XXX XX XXXXXX Stm (NIMIXXX) Sisältönä kampa Lahti Savonkatu ----------------
Katsoin sen pilan teoksi kuin tiesin hänellä olleen parempiakin tavaroita
Kimpaantuneena kirjoitin tästä sille komppanian päällikölle joka lähetti kuolin ilmoituksen luettelon hänen tavaroistaan ja tietustelun mihin ne joutu samoin sille papille joka lähetti valittelu kirjelmän Viimeksi mainittu vastasikin pijan selitteli sodan kauheutta joden ei voinnu toimia normaalisesti kehotti kääntymään tekijöiden suojelus kunnan puoleen joka maksaa rahoissa vaatteista
Käännyinki sen puoleen vaan ei sielläkään ei sitä suoralla kädelle maksettu 40 otettiin vain päivässä vastaan liput jaettiin aamulla kävin kesäkuulla useinna aamuina lipua tavoittelemassa heinäkuun 4 päi sain sen joden sain 600 smk korvaukseksi vainajan omista vaatteista Lappeenrannan suojeluskunnan suosituksela joka oli vain murto osa ainellisesta menetyksistä jos laskemme työpalkat vaate ruoka paketit ynnä muut niin tuli meitän perhelle maksamaa vähintäin 10.000 Smk vaikkemme laske sitä mitä hään olisi voinnu tienata
Vaikka suuremman murheen meille jätti hänen kaatumisensa joka ei ole rahalla korvattavissa
sattui vielä muitakin väli kohtauksia ruumis saatiin tänne ja hautattiin sankari hautaan Vaan pantiin toinen kerros päälle valitimme tästä olimme sitä mieltä että niiden henki edes maksaisi yhden metrin maata kuoltuaan vaikka eläissään omistaneet sitäkään koetin saata asiasta huomautusta Suomen sosiaalidemokraattiin vaan kuin olin köyhä ei siihen otettu --
Kuidenki parin viikon kuluttu siirrettiin toinen kerros pois selitettiin sitä muka väliaikaiseksi
Toinen väli kohtaus sattui Lahden torilla eräs tuttavani kysyi onkos poikasi kaatunu olin juuri itsekkin saanu siitä tiedon olin kovin järkytetty vastasin täytyhän viattomien väsyäkkin kuin herrat kaikellaisilla pysyttelivät poissa että ei edes menneet vuoroamaanko samojen miesten täyty olla tuli linjoilla koko talvi, vaikka heillä olisi ollu velvollisuus kun omistavat taloja ja tavaroita Saanneet monivuotisen sotilas koulutuksen ja yhteiskunnan vaatteet, ne sinne ajettiin kuolemaan joille ei ollu antaa edes vaatteita ei joutannu meidän poika edes päiväksikään lomalle Tämän kuuli eräs suojellus pomo tuli haukkumaan ja haki poliisin viemään rikos osastolle ei ollu poliisikaan tehtävään tasalla haukku nalkutteli sinne viedessään koko matkan vaikka luulin että ei hänelle kuulu muu kuin sinne vieminen vaikka enhän ennemmin olle ollu poliisin talutettavana että tietäsin
Vielä poliisi laitoksella pikku piskit nalkutteli vaan suuret herrat oli asiallisempia kyselivät vain mitä olin puhunnu, kysyin heiltä voiko herrat neuvoa kenen puoleen voi kääntyä että saisin jotai korvausta menetetystä vanhuuen päiväin turvastani neuvoivat jonkun Viigrenin puheille, sain luvan poistua"
mikä muuten on määrly? en saanut selvää sanasta jossa oli rauta (jotain) ja sitten selvityksenä määrly.
Jäi vahingossa tuo kaatuneen nimi, tuli viesti kahteen kertaan jostain syystä sekä korjattuna että ei, voi poistaa. Kopioin suoraan koneelta johon olin kirjoittanut koko vihkon puhtaaksi. Taas myöhästyin editoinnissa, näkyy.
Hänellä ei kyllä ole jälkeläisiä jotka voisivat loukkantua ja sisaruksillakaan ei muita jälkeläisiää kuin äiti ja minä, joten sikäli ok.
Hei vielä,
Halusin kiihkotta ja puolueettomasti siteerata yhtä hallussani olevaa aikalaiskertomusta talvisodan päättymistunnoista monen muun joukkoon kertomaan siitä, että tarinoita oli monta kuten kertojiakin.
Kuten moni varmaan arvaa, siteeraukseni kertoi Karjalan ensimenetyksen tunnoista. Lapseni isoisän (s. 1915) kertomus on Kirvussa ainakin 1600-luvun puolivälistä isälinjaisesti asuneen suvun vesasta ja vaimonsa (s. 1920) oli isälinjaisesti Viipurin maalaiskunnnasta Tervajoelta.
Omat äidinpuoleiset sukujuureni ovat Lahden lähistöltä ja vaikka äitini (s. 1938) oli sodan sitten vielä kestäessäkin kovin pieni, hän muistaa hyvin, miten juostiin puiden alle ja minne vaan pommituksia pakoon - maaseudulla ei ollut pommisuojia.
Rauha kaikkien sodissa menehtyneiden omaisille.
t. Helena V.
pirkko hagman
13.03.09, 19:58
Minäkin muistan:
Olen sotaa paossa Kolhossa sukulaisperheessä.
Kaunis, aurinkoinen,kevättalven päivä.
Istun pallilla radion ääressä, Markus-sedän ääni toistelee suunnilleen tähän tapaan " odottelemme edelleen tietoa"--- musiikkia... ja jälleen Markus sedän rauhoittava ääni ja sama sanoma... sitten vieras ääni ( jonka vasta paljon myöhemmin olen tiedostanut Väinö Tanneriksi) kertoo sodan päättymisestä.
Mummo parahtaa kovaääniseen itkuun.. "miksi ihmeessä" muistan ajatelleeni" nythän sota päättyi".
Näen ikkunan läpi, miten n. parinsadan metrin päässä olevan Kolhon Sahan konttorin pihalla olevaan lipputankoon nostetaan Suomen lippu, joka samantien lasketaan puolitankoon.
muistoissaan Pirkko
Miten arvokkaita ja sydämeenkäyviä muistoja, kiitos.
Isäni haavoittui talvisodan alkuviikkoina (niin olen käsittänyt) Kuolemanjärvellä, ja siihen jäi sotainvalidin sotiminen. Olin silloin kenties vuoden vanha.
Mutta tämän muistan, vaikka äitini sanoi ettei se ole mahdollista, puhut puuta heinää.
Keväällä -40 kävimme katsomassa isää Kuusankosken sotasairaalassa. Ohitseni työnnettiin jotain, jonka päällä oli jotain mielenkiintoisen väristä. Ehkä en ollut nähnyt sellaista väriä koskaan ennen. Nappasin käteeni sellaisen tuoksuvan värikkään pallon, mutta se otettiin pois ja minulta taisi päästä itku.
Isä antoi sitten osan siitä pallosta minulle. Siitä lähtien olen rakastanut mandariineja, mutten välttämättä oranssia väriä.
Amerikasta ne pallot varmasti olivat - lahja sairaaloille.
ph
Laitanpa muutaman sanan talvisodan syttymisestä ja päättymisestä tähän minäkin, sellaisena äitini sen näki.
Talvisodan syttymistä pelättiin, mutta siihen ei uskottu. Helsingissä sota alkoi venäläisten pommikoneiden tulolla kaupungin ylle ilman varoitusta. Äitini oli koulussa, kun sireenit alkoivat soida. Opettaja rauhoitteli ja sanoi, että kyseessä on vain harjoitus. Oppilaat kertoivat kuulleensa, ettei harjoituksia ei enää ole, vaan seuraava hälytys on oikea. Tämän kuultuaan opettaja sanoi, että voitte mennä kotiin. Koti oli Katajanokalla ja pommien pelossa äitini (tuolloin 15-vuotias tyttö) ja hänen siskonsa päättivät lähteä oman äitinsä kanssa mökille Herttoniemeen.
Matkalla Herttoniemeen he kuitenkin Sörnäisissä näkivät pommin osuneen autoon, joka paloi. Herttoniemen sijasta päätettiin suunnata maalle Korsoon, jossa heidän tätinsä oli opettajana. Matkaa taitettiin lentokoneitten pelossa tien vieressä metsässä kävellen. Näin päästiinkin Korsoon, jossa majoituttiin kansakoululle.
Korsossa liikuttaessa kannettiin mukana valkoista lakanaa, jonka alle mentiin maate lentokoneitten tullessa päälle, sillä lentokoneet ampuivat kaikkea liikkuvaa, lapset mukaan lukien. Evakossa oli myös serkkupoikia ja eräällä kerralla yhdeltä serkkupojalta oli lakana unohtunut. Muiden piiloutuessa hankeen lakanan alle päätti serkkupoika jähmettyä paikalleen esittäen pylvästä. Lentokone ei sillä kertaa ampunut. Mieleeni tuli se Lindmanin kohtaus Tuntemattomasta.
Kuunneltuani kaikki tarinat sellaisina kuin ne tuolloin 15-vuotias äitini oli kokenut , kysyin häneltä olivatko ihmiset iloisia rauhan palatessa. Äitini oli hiljaa ja vastasi, että kaikki olivat surullisia, kun ne menetykset olivat niin suuret ja Karjalakin menetettiin. Kukaan ei iloinnut. Sisaren poikaystävä ja tämän velikin olivat kaatuneet. Jääkööt heidän nimensä tästä pois. Veljeksistä sotaan oli ensin lähtenyt vanhempi, nuoremman lähtiessä tämä toivoi pääsevänsä veljensä kanssa samaan paikkaan. Karmea tarina.
t. Olavi A.
Sami Lehtonen
13.03.09, 22:09
Kiitokset myös minun puolestani muisteluille. Edes vanhempani eivät olleet syntyneet sota-aikaan - toinen isoisäni sentään osallistui jatkosotaan. En voi kuin kuvitella tuon ajan oloja - saati sitten sota-ajan.
Ei taida voida kuin kiittää onneaan siitä, ettei ole koskaan tarvinnut moista kokea; toivottavasti ei myöskään lasteni tai tulevien (toivottavasti) lastenlasten tarvitse sitä koskaan kokea.
Syvä kumarrus ja kunnioitus veteraaneille - samoin kuin kotirintaman uurastajille; ei sovi unohtaa heitäkään.
Kerronpa kokemukseni Talvisodan syttymisestä. Kesällä olin ollut mummulassa Toholammilla. Kirkon edessä oli Vapaussodassa kaatuneiden musitomerkki. Täti selitti minulle, että siihen on haudattu sodassa kaatuneet. Sellaista en ymmärtänyt ja keskeytin :"Oon määkin monta kertaa kaatunnu mutta oon aina noussu pystyyn." Täti jatkoi selitystä: "Sota on semmosta kun ny esimerkiks tuolta kalliolta ammuttas tänne ja sää kuolisit." Selostus muistui mieleeni Talvisodan syttymispäivänä, kun isä tuli illalla kotiin ja kertoi, että sota on syttynyt. Isä ei ollut sodassa, hän oli kruununraakki, koska hän ei ollut suorittanut asevelvollisuutta sairastellessaan nuorena. "Ny ne on alakannu ampuhun sieltä kalliolta Lampin kirkolle," ajattelin ja kuljeskelin levottoman edestakaisin, kun huomasin miten huolestuneita vanhempani olivat.TV
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.