Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Arkistolaitoksen aukioloajat 1.4.2009
Lauantaipäivystys loppuu. Kansallisarkisto ja maakunta-arkistot suljettu lauantaisin.
Aukioloajat ma-pe 8.30-18.00. Pe 8.30-16.15.
Täytynee varata ulkopaikkakuntalaisena aikoja Kansallisarkistoon heinäkuulle 2009 ja 2010 + talvilomille.
Surkea juttu. Eikä mitään perusteluita sille, että huonontavat palveluitaan melkoisesti. miten ihmeessä me työssä käyvät voimme enää käydä tutkimassa, kun ei tilallekaan tullut mitään uusi a sähköisiä palveluita?
M.Sjostrom
03.03.09, 20:18
Surkea juttu. Eikä mitään perusteluita sille, että huonontavat palveluitaan melkoisesti. miten ihmeessä me työssä käyvät voimme enää käydä tutkimassa, kun ei tilallekaan tullut mitään uusi a sähköisiä palveluita?
Kaipa se sitten on ma-to klo 17-18.....
Supistavatko he tosiaan myös arki-iltojen aukiolon pysyvästi ?
että ei enää voi tutkia klo 20 saakka ?
Seppo Niinioja
03.03.09, 20:24
Surkea juttu. Eikä mitään perusteluita sille, että huonontavat palveluitaan melkoisesti. miten ihmeessä me työssä käyvät voimme enää käydä tutkimassa, kun ei tilallekaan tullut mitään uusi a sähköisiä palveluita?
Pakottava syy on tietenkin yksinkertaisesti raha, tai paremminkin sen puute. Kansallisarkistossa on jokavuotinen ongelma siinäkin, miten saadaan sähkölaskut maksetuiksi, kertoi tutkija Pertti Vuorinen viimeksi. Urheilu- ja kulttuuuriministeri Wallinilla on tärkeämpiä ja seksikkäämpiä menokohteita huippu-urheilun yms. jonnin joutavan tukemisessa.
Toivottavasti uutinen on kuitenkin aprillia.
Ihan näin huonosti asiat eivät sentään ole:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Kaupunginarkiston+rakennus+romahti+K%C3%B6lniss%C3 %A4/1135243992656
Seppo Niinioja
Toivottavasti uutinen on kuitenkin aprillia.Näin seisoo narc (http://www.narc.fi/Arkistolaitos/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote_030309.htm)in sivulla:
Kansallisarkisto tiedottaa 3.3.2009:
Arkistolaitoksen tutkijasalien aukioloajat muuttuvat huhtikuussa
Kansallisarkiston tutkijasalien uudet aukioloajat ovat 1.4.2009 lukien seuraavat:
Rauhankatu maanantai-perjantai klo 9.00 - 18.00
Sörnäinen maanantaina ja perjantaina klo 9.00 - 16.30 sekä tiistaista torstaihin klo 9.00 - 18.00 Lauantaisin tutkijasalit ovat kiinni.
Maakunta-arkistojen tutkijasalien aukioloajat löytyvät maakunta-arkistojen omilta sivuilta. (http://www.narc.fi/Arkistolaitos/maakunta/)
Seppo Niinioja
03.03.09, 21:30
Kyllä minä sen uskoin, kunhan vekutin. Lähivuosina vaan valtion kukkaron nauhat eivät taida yleensäkään olla kovin löysällä, jos Kataista ja talousihmisiä on uskominen.
Sami Lehtonen
03.03.09, 21:38
Onko sitten SSS:n ja KA:n luentosarjan loput luennot säännöllisesti kansallisarkiston sulkemisajan jälkeen?
Kyllä minä sen uskoin, kunhan vekutin.
Lainasinkin tuolta sivulta lähinnä siksi, että siinä on hieman eri ajat kuin eka viestissä.
:) Jaska
Sami Lehtonen
03.03.09, 21:57
Pakottava syy on tietenkin yksinkertaisesti raha, tai paremminkin sen puute. Kansallisarkistossa on jokavuotinen ongelma siinäkin, miten saadaan sähkölaskut maksetuiksi, kertoi tutkija Pertti Vuorinen viimeksi. Urheilu- ja kulttuuuriministeri Wallinilla on tärkeämpiä ja seksikkäämpiä menokohteita huippu-urheilun yms. jonnin joutavan tukemisessa.
Vielä kun saadaan puolet yliopistojen hallinnosta yritysmaailmasta (rahaahan ei kenenkään tarvitse luvata sen enempää kuin ennenkään - tokkopa sitä olisi tarjollakaan), niin loppuu kaiken maailman humpuukitutkimukset humanisteilta. Historian laitoksellakin voidaan jatkossa keskittyä yrityshistoriikkeihin ja muuhun tuottavaan työhön.
Lauantaipäivystys loppuu. Kansallisarkisto ja maakunta-arkistot suljettu lauantaisin.
Aukioloajat ma-pe 8.30-18.00. Pe 8.30-16.15.
Täytynee varata ulkopaikkakuntalaisena aikoja Kansallisarkistoon heinäkuulle 2009 ja 2010 + talvilomille.
Suomen Sukututkimus Seura on tässä asiassa valmistelemassa lausuntoa ja omaa esitystä aukioloajoista. Ko. lausuntoa on tarkoitus jättää Kansallisarkistolle tämän viikon aikana, eli yritämme vaikuttaa asiassa siten että aukioloajoissa huomioitaisiin myöskin ulkopaikkakuntaisten sukututkioitten tarpeita.
Lasse
Hei!
Ilmoittamani aukioloajat ovat TMa:n tulevat ajat. Lisäksi kesäisin arkisto on auki 8.30-16.15. Käytännössä arkistossa käynti vaikeutuu dramaattisesti.
Jos työpäivä päättyy esim klo 16, niin siirtymäaika työmaalta arkistoon ja läppärin avaaminen ym:t toimet vie sen verran aikaa, ettei illalla ehdi tutkia kuin 1 1/2 tuntia. Perjantaisin arkisto sulkee jo 16.15 ja tulee olemaan siis lauantaisin kiinni. Ne tutkijat, jotka tulevat työpäivän jälkeen hiemankin pidemmältä, joutuvat käytännössä lopettamaan arkistossa käynnin tai tutkivat vain lomilla.
Voi luoja,
olin jo henkisesti valmistautunut kesällä heikentyviin aukioloihin, mutta rävähti nyt sitten pysyväksi. Se sitten tuomiokirjojen selailusta! Taivaan kiitos, että SSHY:n rippikirjatarjonta on jo niinkin hyvä kuin on.
Työaikani joustaa (kun aloitan aamu seitsemältä) niin, että pääsen lähtemään (toistaiseksi) keskustassa sijaitsevasta toimistosta kolmelta eli olen noin puoli neljä arkistolla. Kahdessa ja puolessa tunnissa ei paljon tee.
Täysin ymmärrettäväähään tämä tässä taloustilanteessa on, mutta tekee kyllä sukututkimuksesta taas työstä tavalla tai toisella "vapautettujen" puuhaa. Nyt täytyy suunnitella pääsiäisen jälkeinen loma tosi tarkasti. Tulee stressi.
Asian tiimoilla: aina kannattaa tarkistaa kotisivuja kun suunnittelee tulevaisuutta. Hämeenlinnan maakunta-arkisto on kiinni käytännöllisesti katsoen koko kesän: http://www.narc.fi/Arkistolaitos/hma/ajankohtaista.htm
Täysin ymmärrettäväähään tämä tässä taloustilanteessa on, mutta tekee kyllä sukututkimuksesta taas työstä tavalla tai toisella "vapautettujen" puuhaa. Nyt täytyy suunnitella pääsiäisen jälkeinen loma tosi tarkasti. Tulee stressi.
Uutisten perusteella voi olla, että sukututkijoita on kohta paljon lisää....
Juha
Uutisten perusteella voi olla, että sukututkijoita on kohta paljon lisää....
Mukaanlukien arkiston päivystäjät!
Jari Nykänen
04.03.09, 09:51
Uutisten perusteella voi olla, että sukututkijoita on kohta paljon lisää....
Mutta eläkeläisten osuus siitä joukosta vähenee ...
Matti Lund
04.03.09, 11:16
Voi luoja,
olin jo henkisesti valmistautunut kesällä heikentyviin aukioloihin, mutta rävähti nyt sitten pysyväksi. Se sitten tuomiokirjojen selailusta! Taivaan kiitos, että SSHY:n rippikirjatarjonta on jo niinkin hyvä kuin on.
Työaikani joustaa (kun aloitan aamu seitsemältä) niin, että pääsen lähtemään (toistaiseksi) keskustassa sijaitsevasta toimistosta kolmelta eli olen noin puoli neljä arkistolla. Kahdessa ja puolessa tunnissa ei paljon tee.
Täysin ymmärrettäväähään tämä tässä taloustilanteessa on, mutta tekee kyllä sukututkimuksesta taas työstä tavalla tai toisella "vapautettujen" puuhaa. Nyt täytyy suunnitella pääsiäisen jälkeinen loma tosi tarkasti. Tulee stressi.
Asian tiimoilla: aina kannattaa tarkistaa kotisivuja kun suunnittelee tulevaisuutta. Hämeenlinnan maakunta-arkisto on kiinni käytännöllisesti katsoen koko kesän: http://www.narc.fi/Arkistolaitos/hma/ajankohtaista.htm
Hei,
Tästä muistuu mieleeni tuntemuksia vajaan 20 vuoden takaa.
Silloinhan alkoi asteittainen arkistojen aukioloaikojen lyhentäminen. Ennen sitä arkistot olivat auki kaikkina arkipäivänä klo 20:een ja lauantainakin klo 16:een.
Itselläni tapahtui arkistossa "asumiseen" hurahdus 80 -luvun puolivälissä. Minulla ei ollut töissä silloin suuria haasteita ja saatoin keskittyä arkistotutkimuksiin niin, että saatoin käyttää liukuvaa työaikaa maksimoidakseni arkistoajan. Normaalina työpäivänäkin pääsi arkistossa istumaan aina klo 15:30-20:00. Joskus pääsi arkistossa istumaan noin tunnin aamutuimaankin siinä työmatkan varrella, jolloin oli hauskempaa aloittaa työpäiväkin.
Sitten elämässäni tuli kaksi sattumaa: arkistojen aukioloajat lyhenivät, klo 19:een ja perjantaina vain klo 16:een. Lauantai klo 14:een. Myös aamusta napattiin tunti pois. Samalla sain työelämässäkin haasteita niin, että työpäivät tahtoivat melkein joka päivä venyä 10 -tuntisiksi. Tästä tuli "vieroitusoireita" epätoivon huokauksineen, kun työmatkalla joutui useimmiten toteamaan, aina kun työmatkalla porhalsin maakunta-arkiston vierestä, että se on jo sulkenut ovensa ja valot ovat ikkunoista sammuneet.
Muuten yhdyn Sinun kommentteihisi, mutten ymmärryksestä tähän taloustilanteeseen. Tämä ei ole mielestäni riippuvaista taloustilanteesta. Niinhän perusteltiin kaikenlaisia supistuksia silloin vuoden 1990 tienoilla, mutta kun tultiin ennennäkemättömään kasvun ja yltäkylläisyyden aikaan sen jälkeen, ei arkistolaitokselle saatu lisää tarvittavia voimavaroja, vaan lama jatkui arkistossa ilman, että ulkomaailman yltäkylläisyys olisi näkynyt ja heijastunut arkistojen toiminnassa. Siis talouslama ei ole arkistojen voimavarojen supistamisen syy, vaan veruke. Laman varjolla voidaan aina verukkeita markkinoida menestyksellisemmin.
Ajatelkaa 1950 -lukua: silloin, kun kahvit ja sokerit olivat kortilla ja kansakunta uurasti hiki hatussa sotakorvaustavaroiden tuotannon kimpussa, arkistolaitokseen kyettiin satsaamaan kummasti ja toteutettiin raskaita projekteja, joihin verraten nykyiset digitointiprojektit ovat halpaa nappikauppaa.
Kysymyshän on arvovalinnoista ja kaikki muut arvovalinnat ovat joutuneet romukoppaan paitsi "pisnekset".
"Pisnes" on kaiken nykyisen elämänmenon ymmärtämisessä se A ja O. Rahoitus arkistolaitokselle tulee opetusministeriöstä. Arvovalinnat rahoituksen saamiseksi opetusministeriölle ja opetusministeriön budjetin allokoimiseksi olivat 1950 -luvulla vielä sivistyksellisiä, mutta ovat vaihtuneet 1980 -luvulla "pisneksellisiksi". Eduskunta ja Suomen hallitus tekevät nämä arvovalinnat ja nyt niiden johtavaksi periaatteeksi on vakiintunut "pisneksen" tekeminen. Mikään, jolle ei ole tiedossa varmuudella suoranaista liiketauloudellista vastineellisuutta, ei ole kannatettavaa.
Tämä tilanne on asettanut meidät sivistysharrastajat tilanteeseen, jossa harrastuspohjiemme resurssointi on lohkoutumassa kahteen suuntaan. Tätä menoa julkinen valta ei viitsi enää huolehtia mistään muusta arkistoissa kuin niiden paloturvallisuudesta, jotta ne eivät olisi uhkana ympäröivälle "pisnekselliselle" rakennuskannalle. Kaikki mahdollinen palvelu pyritään ulkoistamaan ja kaupallistamaan "pisneksiksi". Koska sellainen meininki ei voi turvata harrastuksemme resursseja, jää tämä resurssointi vapaaehtoisuustyön varaan, siis erilaisiin talkooprojekteihin, joihin pitää kerätä varoja kolehdeilla ja jäsenmaksuilla. Toinen vaihtoehto on harrastuksemme täydellinen mukauttaminen vallitsevaan "pisnestrendiin" eli suuntautuisimme etsimään harrastuksemme pohjasta markkinarakoja, taksoittamaan niitä ja toteuttamaan "pisnesideoita", joilla viemme harrastustamme eteenpäin. "Pisnestämällä" eli markkinoimalla kaupallisilla lausekkeilla voimme saada harrastuksemme resurssoinnille myös jonkinlaista tukea julkiselta vallalta, muttei muuten.
"Pisneksiä" aina tuetaan, se on nähdäkseni vakiintunut vallitsevaksi periaatteeksi, josta pidetään kiinni.
Nykymeno on eräänlaista "piilokulttuurivandalismia", joka nakertaa sivistyspohjaamme ja sen kostautuvuudesta on jo merkkejä ilmassa.
terveisin Matti Lund
Pakottava syy on tietenkin yksinkertaisesti raha, tai paremminkin sen puute. Kansallisarkistossa on jokavuotinen ongelma siinäkin, miten saadaan sähkölaskut maksetuiksi, kertoi tutkija Pertti Vuorinen viimeksi. Urheilu- ja kulttuuuriministeri Wallinilla on tärkeämpiä ja seksikkäämpiä menokohteita huippu-urheilun yms. jonnin joutavan tukemisessa.
Raha on todellakin syynä tähän palveluiden huonontamiseen. Syynä ei kuitenkaan taida olla ministeri tai valtioneuvosto tai mikään muu. Pikemminkin syynä on se, että arkistolaitoksen taloudenpito on ollut jo vuosia holtitonta ja nyt on rahat vihdoin loppu. Nyt sitten yritetään keksiä paniikissa säästökohteita, vaikka oikeasti asia on lähtenyt menemään pahasti pieleen jo vuosia sitten.
Seppo Niinioja
04.03.09, 11:54
Raha on todellakin syynä tähän palveluiden huonontamiseen. Syynä ei kuitenkaan taida olla ministeri tai valtioneuvosto tai mikään muu. Pikemminkin syynä on se, että arkistolaitoksen taloudenpito on ollut jo vuosia holtitonta ja nyt on rahat vihdoin loppu. Nyt sitten yritetään keksiä paniikissa säästökohteita, vaikka oikeasti asia on lähtenyt menemään pahasti pieleen jo vuosia sitten.
Olisi mukava nähdä numeerisia todisteita tästä holtittomuudesta verrattuna budjettivarojen kehitykseen. Kuten tulin jo sanoneeksi, huippu-urheilun tukemisesta on kyllä varaa säästää. Jollakin toisella on eri priorisointiperiaattet. Jo roomalaiset kyllä tiesivät, että kansa kaipaa leipää ja sirkushuveja.
Seppo Niinioja
Matti Lund
04.03.09, 12:07
Raha on todellakin syynä tähän palveluiden huonontamiseen. Syynä ei kuitenkaan taida olla ministeri tai valtioneuvosto tai mikään muu. Pikemminkin syynä on se, että arkistolaitoksen taloudenpito on ollut jo vuosia holtitonta ja nyt on rahat vihdoin loppu. Nyt sitten yritetään keksiä paniikissa säästökohteita, vaikka oikeasti asia on lähtenyt menemään pahasti pieleen jo vuosia sitten.
Hei,
En tiedä, miten arkistolaitoksen yksiköt ovat käyttäneet rahoja kiinteistönhoidossa ja muissa sen sellaisissa aputoiminnoissa, jotka ovat välttämättömiä, mutteivät ole varsinaista arkistolaitoksen palvelufunktioiden hoitoa. (Esimerkiksi onko siellä tehty ylläpitosopimuksia, jotka vuotavat kolmansille osapuolille rahaa kuin seula??? - Ja olisiko tämä edes merkitsevää, koska eräät funktiot näyttäisivät olevan vielä ulkoistamatta.)
Mutta ei meitä yksinomaan kiinnostavan tietopalvelufunktion hoitamisessa ole voinut olla mielestäni kovin holtitonta taloudenpitoa, koska määrärahoissa on koko ajan ollut tämän toimen osalta ankaraa niukkuutta. Toisin sanoen ei ole annettu mahdollisuutta holtittomuudelle. Lisäksi arkistolaitos on nähdäkseni yrittänyt tulla toimistokehityksen "resiinalla perässä" saadakseen hoidettua viranomaispalvelutehtäviään vallitseviin standardeihin nähden vähemmän häpeällisesti, jolloin uskon, että sisäisessä rahanjaossa on esimerkiksi jouduttu suuntaamaan vähiä varoja viranomaistehtävien hoidon tietotekniikkaan tutkijain tietopalvelun kustannuksella, jossa ei ole kyetty seuraamaan alkuunkaan toimistotekniikan kehitystä.
Holtittomuus ja kurjistaminen johtavat usein samaan lopputulokseen ja arkistolaitoksen tapauksessa uskon kurjistamisen vaikutukseen enemmän.
terv Matti Lund
Ongelmana lienee ollut tähän saakka se, että rahaa ei ole käytetty arkistolaitoksen perustehtäviin, vaan johonkin ihan muuhun. Sen on nähnyt tietopalvelun asiakkaana vuosien ajan. Samalla ilmeisesti kulujen ja menojen seuranta on pettänyt pahasti.
Tässä keskustelussa aikaisemmin on mainittu myös mm. sähkölaskujen maksamisvaikeudet. Nämä kaikki kiinteät menoerät eivät ole voineet tulla yllätyksenä arkistolaitokselle. Kuitenkin näitä ei ole kyetty ilmeisesti ottamaan budjetissa huomioon, kun rahat ovat loppuneet jo heti alkuvuodesta. Yleensä rahat ovat kuulemani mukaan loppuneet syksyllä, jolloin on tehty paniikkijarrutus. Koska tämänkään tilanteen ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, olisi pitänyt ryhtyä toimiin jo paljon aikaisemmin ja puuttua menorakenteeseen.
Amatöörien puuhastelua, kuten takavuosina sanottiin hiihtäjien dopingista.
Matti Lund
04.03.09, 12:26
Hei,
Holtittomuus ja kurjistaminen johtavat usein samaan lopputulokseen ja arkistolaitoksen tapauksessa uskon kurjistamisen vaikutukseen enemmän.
terv Matti Lund
Tämän näkemykseni synnystä, että arkistolaitosta on pitkään jäytävästi kurjistettu, haluan vielä todeta, että se perustuu eräänlaiseen "suhdannebarometriin" sisälläni siitä kuulemisesta, minkä olen kokenut satojen tuntien aikana Turun maakunta-arkiston toimihenkilöiden keskinäisistä keskusteluista ja valitteluista asiakkaille, kun palvelujen tuottamisessa on ollut kitkaa ja ongelmia resussien puuttuessa. Tavallaanhan tämä olisi salakuuntelua, jos olisin opetusministeriön reviisori in cognito.
Tämä on siis "mutu" -tuntumaista ja perustuu uskoon, että osa vuosien saatossa kuulemastani päivittelystä on todenperäistä. Mielestäni tämän kuulon perusteella palvelun toimihenkilöt kokivat vielä 1980 -luvulla, että heille suunnattiin aika oikeudenmukaisesti resursseja, mutta ei tämän oikeudenmukaisuuden kaikuja enää kuule toimihenkilöiden parista (johtajan erottaa muista siitä, että hän pidättäytyy vielä purnaamasta).
terv Matti Lund
Tuli mieleen, että onnistuisiko päivystys arkistoilla vapaaehtoisvoimin. Eli vaikka parina arki-iltana ja lauantaisin päivystysvuorolistan mukaan päivystysringissä mukana olevat sukututkijat olisivat paikalla tutkijasalissa, jolloin tila olisi auki myöhempään.
Ehkäpä ei kuitenkaan toteudu, vaikka sinänsä voisi olla toimiva ratkaisu?
M.Sjostrom
04.03.09, 12:50
niin, tämmöinen bisneksen suosiminen on vitsauksellista, ja on tyypillistä konservatiivishenkisille päättäjille.
Sitä voidaan kutsua yritysten saamaksi sosiaaliavuksi, kun julkinen valta niitä tukee.
Kyse on paljolti siitä että semmoiset yritykset eivät kykene seisomaan omilla jaloillaan, vaan haluavat apua veronmaksajilta. Siis, oikeastaan, epätervettä yritystoimintaa.
Ja sitähän se eivät saisi, jollei niillä olisi valtaa.
Pienyrityksillä ei pääsääntöisesti ole valtaa - ne ovat parhaimpiaesimerkkejä yrityksistä jotka ovat oikeita yrityksiä ja pärjäävät omillaan.
Mutta jotta saisi julkisen vallan tukiaistamaan yritystoimintaa, niillä täytyy olla jotakin valtaa - oli se sitten vaikka sitä että kiristävät 'ylläpitämiensä' työpaikkojen avulla: jos veronmaksajat eivät jatka tukemista, menee työpaikkoja.
Hei,
Tästä muistuu mieleeni tuntemuksia vajaan 20 vuoden takaa.
Silloinhan alkoi asteittainen arkistojen aukioloaikojen lyhentäminen. Ennen sitä arkistot olivat auki kaikkina arkipäivänä klo 20:een ja lauantainakin klo 16:een.
Itselläni tapahtui arkistossa "asumiseen" hurahdus 80 -luvun puolivälissä. Minulla ei ollut töissä silloin suuria haasteita ja saatoin keskittyä arkistotutkimuksiin niin, että saatoin käyttää liukuvaa työaikaa maksimoidakseni arkistoajan. Normaalina työpäivänäkin pääsi arkistossa istumaan aina klo 15:30-20:00. Joskus pääsi arkistossa istumaan noin tunnin aamutuimaankin siinä työmatkan varrella, jolloin oli hauskempaa aloittaa työpäiväkin.
Sitten elämässäni tuli kaksi sattumaa: arkistojen aukioloajat lyhenivät, klo 19:een ja perjantaina vain klo 16:een. Lauantai klo 14:een. Myös aamusta napattiin tunti pois. Samalla sain työelämässäkin haasteita niin, että työpäivät tahtoivat melkein joka päivä venyä 10 -tuntisiksi. Tästä tuli "vieroitusoireita" epätoivon huokauksineen, kun työmatkalla joutui useimmiten toteamaan, aina kun työmatkalla porhalsin maakunta-arkiston vierestä, että se on jo sulkenut ovensa ja valot ovat ikkunoista sammuneet.
Muuten yhdyn Sinun kommentteihisi, mutten ymmärryksestä tähän taloustilanteeseen. Tämä ei ole mielestäni riippuvaista taloustilanteesta. Niinhän perusteltiin kaikenlaisia supistuksia silloin vuoden 1990 tienoilla, mutta kun tultiin ennennäkemättömään kasvun ja yltäkylläisyyden aikaan sen jälkeen, ei arkistolaitokselle saatu lisää tarvittavia voimavaroja, vaan lama jatkui arkistossa ilman, että ulkomaailman yltäkylläisyys olisi näkynyt ja heijastunut arkistojen toiminnassa. Siis talouslama ei ole arkistojen voimavarojen supistamisen syy, vaan veruke. Laman varjolla voidaan aina verukkeita markkinoida menestyksellisemmin.
Ajatelkaa 1950 -lukua: silloin, kun kahvit ja sokerit olivat kortilla ja kansakunta uurasti hiki hatussa sotakorvaustavaroiden tuotannon kimpussa, arkistolaitokseen kyettiin satsaamaan kummasti ja toteutettiin raskaita projekteja, joihin verraten nykyiset digitointiprojektit ovat halpaa nappikauppaa.
Kysymyshän on arvovalinnoista ja kaikki muut arvovalinnat ovat joutuneet romukoppaan paitsi "pisnekset".
"Pisnes" on kaiken nykyisen elämänmenon ymmärtämisessä se A ja O. Rahoitus arkistolaitokselle tulee opetusministeriöstä. Arvovalinnat rahoituksen saamiseksi opetusministeriölle ja opetusministeriön budjetin allokoimiseksi olivat 1950 -luvulla vielä sivistyksellisiä, mutta ovat vaihtuneet 1980 -luvulla "pisneksellisiksi". Eduskunta ja Suomen hallitus tekevät nämä arvovalinnat ja nyt niiden johtavaksi periaatteeksi on vakiintunut "pisneksen" tekeminen. Mikään, jolle ei ole tiedossa varmuudella suoranaista liiketauloudellista vastineellisuutta, ei ole kannatettavaa.
Tämä tilanne on asettanut meidät sivistysharrastajat tilanteeseen, jossa harrastuspohjiemme resurssointi on lohkoutumassa kahteen suuntaan. Tätä menoa julkinen valta ei viitsi enää huolehtia mistään muusta arkistoissa kuin niiden paloturvallisuudesta, jotta ne eivät olisi uhkana ympäröivälle "pisnekselliselle" rakennuskannalle. Kaikki mahdollinen palvelu pyritään ulkoistamaan ja kaupallistamaan "pisneksiksi". Koska sellainen meininki ei voi turvata harrastuksemme resursseja, jää tämä resurssointi vapaaehtoisuustyön varaan, siis erilaisiin talkooprojekteihin, joihin pitää kerätä varoja kolehdeilla ja jäsenmaksuilla. Toinen vaihtoehto on harrastuksemme täydellinen mukauttaminen vallitsevaan "pisnestrendiin" eli suuntautuisimme etsimään harrastuksemme pohjasta markkinarakoja, taksoittamaan niitä ja toteuttamaan "pisnesideoita", joilla viemme harrastustamme eteenpäin. "Pisnestämällä" eli markkinoimalla kaupallisilla lausekkeilla voimme saada harrastuksemme resurssoinnille myös jonkinlaista tukea julkiselta vallalta, muttei muuten.
"Pisneksiä" aina tuetaan, se on nähdäkseni vakiintunut vallitsevaksi periaatteeksi, josta pidetään kiinni.
Nykymeno on eräänlaista "piilokulttuurivandalismia", joka nakertaa sivistyspohjaamme ja sen kostautuvuudesta on jo merkkejä ilmassa.
terveisin Matti Lund
Itse näen asian näin
Ruotsissa Riksarkivet skannaa joka päivä noin 20 000 asiakirjaa. Kyllä, heillä on suuremmat resurssit. Mutta palvelu on myös maksullinen. Minusta 995 kruunua eli 90 euroa vuodessa kymmenistä miljoonista asiakirjoista ja kymmenistä tietokannoista on kohtuullinen maksu. Lisäksi Ruotsissa toimii kaksi yksityistä toimijaa, Genline ja Arkiv Digital
Laskekaa kustannukset, paljonko menee nyt esim. KAssa aikaa ja rahaa arkistoon matkustamiseen, odotteluun, säätämiseen, rullien selaamiseen, kopioiden ottamiseen jne. Ja kun lauantait menevät kiinni, tämä ero vielä korostuu.
SSHY:n digitointityö on loistava osoitus kolmannen sektorin voimasta, mutta samalla se jättää avoimeksi kysymyksen Suomen valtion ja OPM:n roolista kansallisen muistin säilyttäjänä.
Mainittakoon vielä että Kansallisarkisto on minusta valinnut heikohkon ohjelman, jolla he esittävät digitoitua aineistoa. Jos vertaan niitä Genlinen ja SVAR (riksarkivet) käyttämiin ohjelmiin (zoomaus, sivujen selaus jne)
Siis kaikki vaatimaat parempaa palvelua, josta me olemme myös valmiita maksamaan. Tätä kautta saamme myös palvelut uuteen nousuun.
Harri
Matti Lund
18.03.09, 18:51
Itse näen asian näin
Ruotsissa Riksarkivet skannaa joka päivä noin 20 000 asiakirjaa. Kyllä, heillä on suuremmat resurssit. Mutta palvelu on myös maksullinen. Minusta 995 kruunua eli 90 euroa vuodessa kymmenistä miljoonista asiakirjoista ja kymmenistä tietokannoista on kohtuullinen maksu. Lisäksi Ruotsissa toimii kaksi yksityistä toimijaa, Genline ja Arkiv Digital
Laskekaa kustannukset, paljonko menee nyt esim. KAssa aikaa ja rahaa arkistoon matkustamiseen, odotteluun, säätämiseen, rullien selaamiseen, kopioiden ottamiseen jne. Ja kun lauantait menevät kiinni, tämä ero vielä korostuu.
SSHY:n digitointityö on loistava osoitus kolmannen sektorin voimasta, mutta samalla se jättää avoimeksi kysymyksen Suomen valtion ja OPM:n roolista kansallisen muistin säilyttäjänä.
Mainittakoon vielä että Kansallisarkisto on minusta valinnut heikohkon ohjelman, jolla he esittävät digitoitua aineistoa. Jos vertaan niitä Genlinen ja SVAR (riksarkivet) käyttämiin ohjelmiin (zoomaus, sivujen selaus jne)
Siis kaikki vaatimaat parempaa palvelua, josta me olemme myös valmiita maksamaan. Tätä kautta saamme myös palvelut uuteen nousuun.
Harri
Hei,
Minä näen asian sillä eri tavalla, että yhteiskunnan (valtion) velvollisuus olisi edelleenkin huolehtia vapaan tutkimuksen edellytyksistä ja tukea kansalaisten kouluttautumista ja lahjakkuusreservien esiintulemista siten, etteivät kansalaisten henkilökohtaiset varallisuuserot olisi merkittävä este lahjakkuuden esiin nostamisessa ja kansakunnan henkisen pääoman lisäämisessä.
Arkistolaitoksella on hyvin tärkeä rooli tämän tehtävän toteuttamisessa. Arkisto- ja kirjastolaitos ja opinahjot muodostavat yhteiskunnan kohtuullisilla yhteisillä panostuksilla sen tietoravinnon, jolla henkisen kasvun ja osaamisen puutarhat saadaan kukoistamaan ja tuottamaan hedelmää. Jos tämä henkinen kasvun ravinto "pistetään kortille" kauppataravaksi, jonka jokaisesta annoksesta täytyisi erikseen maksaa, on aivan varmaa, että henkisen kasvun ja osaamisen puutarhat alkavat tällaisessa sääntelysysteemissä kuivua ja kuihtua ja lopulta jäljelle jää vain muutamia pieniä korkeaan varallisuuteen perustuvia sponsorien intressejä palvelemaan rajattuja tietokeitaita, jotka viheriöivät vain harvoille siinä Saharassa, joka muinoin oli kauttaaltaan vehmas sivistyksen puutarha ja kehto ja viheriöi kaikille.
Vapaa tutkimus ja kaikenlainen yleishyödyllinen tutkimus, jonka tuotto ei ole yksinkertaisesti ja välittömästi perusteltavissa edullisilla ekonomistisilla kalkyyleillä, on pian vaarahyöhykkeellä, jos kaikkien arkistoivien laitosten hallinnoimat lähteet ovat erillismaksujen takana. Ei tutkimusprosessien sisään voida ympätä kaupallisia transaktioketjuja muuten kuin liikeyritysten sisään kapseloituina lisäarvoa tuottavina tietopalveluina ja tuotantoprosesseina. Liiketalouden soveltaminen yleishyödylliseen tutkimukseen voi olla vain sitä tuhoavaa, koska mitattavaa tuottoa ei siinä voida synnyttää.
Tässä tarkoitan arkistolaitoksen osalta sen ydintehtäviä ja ydinpalveluja. Arkistolaitoksen tulee kehittää ja ylläpitää vapaalle tutkimukselle saatavissa olevia lähteitä ja tietovarastoja tukien vapaan tutkimuksen prosessia ja asettamatta sille keinotekoisia rajoitteita, joita nimenomaan hinnoittelumekanismit aiheuttavat. Yhteiskunnan intressinä on panostaa kohtuullisesti näihin prosesseihin. Siis maksuttomuus yksittäisissä asioimisprosesseissa on ilman muuta yhteiskunnalle edullisempaa ja rationaalisempaa toimintaa kuin kaikkien asioimisaktien taksoittaminen ja tapahtumakohtainen perintä, joka vain synnyttää ylimääräisiä byrokraattisia kitkakustannuksia ja on tutkijalle ainoastaan tehokkuutta alentava lisärasitus, hiekkaa tutkimusprosessien rattaisiin.
Kun nyt tämän asian tarkastelu on perimmältään käynnistetty arkistokopioitten käytön näköalojen näkökulmasta, haluan jälleen kerran muistuttaa, että 1940 - ja 1950 -luvun arkistokopioitten kuvaus- ja monistusprojektit pulayhteiskunnan vallitessa olivat yhteiskunnalle (kumppaniavuista huolimatta) suhteellisesti moninverroin raskaampia kantaa kuin nykyajan kevyet digitointiprojektit. Jos 1950 -luvun kopiointien käyttö taksoitteittaisiin omakustannushintaperiaatteella, niin taksathan saattaisivat olla keskipalkkaisen ulottumattomissa: verratkaa mikä ero on henkilötyöpanoksena ottaa kuva perinteisellä laatikkokameralla 10000 arkistoniteen sivusta ja kehittää niistä manuaalisesti 1900 -luvun alkupuolen valokuvaamon laboratoriossa esimerkiksi 10000 arkistokopiota verrattuna vastaavaan digitaaliseen skannaamiseen 10000 kopiosivuksi.
Tutkijan näkökulmasta nykymeininki on aivan järjetöntä enkä aio alistua siihen.
terv Matti Lund
Aikaisemmassa viestissäni antamani vuodatus bisnesmallien sisääntuomisesta arkistojen tietopalveluun ja tutkijoiden kohtelu kaupallisina asiakkaina vaatii sen tarkennuksen, ettei se tarkoita yleistä "bisneskielteisyyttä", vaan sitä, ettei bisnesmalleja voida soveltaa kaikkialle elämässä ja nykyään on vaarana, että niitä sovelletaan imbesillisti siellä, missä ne eivät lainkaan toimi myönteisesti, kuten arkistolaitoksen ydinprosesseissa. Siellä ne ovat kuin bensaa palokunnan sammutuskalustossa.
Sen sijaan esimerkiksi eri arkistoivien laitosten pienlogistiikka ja viranomaisfunktioita palvelevat tietojärjestelmät ovat havaintojeni mukaan kovin sekavat, tehottomat, eritasoiset ja jotkut keskenään onnettoman yhteensopimattomat, joten niiden järkevöittäminen ja integrointi olisi pikaisesti tarpeen bisneselämästä tutuilla menetelmillä.
M.Sjostrom
18.03.09, 19:17
.... yhteiskunnalle edullisempaa ja rationaalisempaa toimintaa kuin kaikkien asioimisaktien taksoittaminen ja tapahtumakohtainen perintä, joka vain synnyttää ylimääräisiä byrokraattisia kitkakustannuksia ja on tutkijalle ainoastaan tehokkuutta alentava lisärasitus, hiekkaa tutkimusprosessien rattaisiin.
Tällaisesta on toiminut erinomaisena esimerkkinä jo nyttemmin (sellaisena ja sennimisenä) lakkautettu leimavero.
Valtion erinomaisen hauskuuttava, vuosisataisen historiallisen kehityksen tuloksena pyörinyt (ja hieman 'tsaarinaikuinen') byrokratia keräsi jos vaikka minkälaisista pikku asioista suojelurahaa nk leimaveron nimikkeellä.
[historiallisesti, erinäiset suojelurahat ovat kehitystulosta siitä, että aina ja kaikissa yhteiskunnissa on ollut joitain roistoja, jotka hyökkäävät toisten omistamien esineiden ja asioiden kimppuun, ja sitten joitakin -ehkä vielä suurempia roistoja- jotka ovat hankkineet valta-aseman ('herra') ja ryhtyneet perimään suojelurahaa siitä, etteivät itse rosvoaisi ihan kaikkea (vaan verottavat ihan vaan 'kohtuullisesti') ja vieläpä vähäsen torjuskelevat muiden, pikkuisempien roistojen hyökkäyksiä, samaisten suojelurahan maksajien kimppuun...]
Leimaverot sitten olivat määriltään hyvin usein niin pieniä, että monasti niiden hallinnoimisen kustannukset (laskuasiakirjojen kirjoittamiset ja leimaamiset, virkailijoiden työ, maksusuoritusten pankkikustannukset, kirjanpito, tarkastukset, leimamerkkien painatukset ja turvallinen varastointi...)
saattoivat vaikkapa kaksinkertaistaa kuhunkin leimaveroon menevän (tai upottaa kaikki leimaverotuotot omaan byrokratiaansa - mutta onhan se hienoa että on ikiliikkuja: tarpeton systeemi joka luo työpaikat ja kerää rahat niille joita tarvitaan moisen pyörittämiseen)
Kaiken ilahduttavuuden huippu oli toki se, että leimasverosäännösten, kuten minkä tahansa kirjoitetun lain, soveltaminen oli aina joissakin kohdin tulkinnanvaraista. ja niihin leimaveron velvollisuutta tai määrää koskeviin ratkaisuihin sai hakea asianmukaisessa järjestksessä muutosta - aina korkeinta hallinto-oikeutta myöten.
Tällöin jonkin verran syntyi tilanteita, joissa melko pienestä leimaverosummasta käytiin pitkä oikeustaistelu, jossa myös paloi valtion hallintotuomioistuinjärjestelmän resursseja eräiden henkilötyöviikkojen verran - eli (näkymättömiä) kustannuksia kertyi tuollaiselle tärkeälle suojeluraha-asialle kymmeniätuhansia rahayksiköitä...
Hei !
Tutkijasalipalveluhan ovat edelleen asiakkaille ilmaisia. Sinne vain tutkimaan kuka ehtii. Sama koskee Ruotsin Riksarkivetia. Eivät he ole sulkeneet mitään aineistoa pois ilmaiskäytön piiristä sen vuoksi, että se on digitoitu. Jos ei halua maksaa Riksarkivetin SVAR palveluiden 90 euron vuosimaksua, voi mennä edelleen arkistoon tutustumaan asiakirjoihin. Yksi käynti maksanee enemmän kuin tuo 90 euroa. Kaikkea aineistoa ei sielläkään toki ole digitoitu. Suomen osalta kiintoisia digitointeja ovat mm. sotilas -ja laivastorullat.
Olen samaa mieltä siitä, että valtiovallan on lisättävä resursseja. Ehdottomasti. Olen myös sitä mieltä että aineistoa tulee tarjota tietoverkkojen välityksellä käyttäjille paljon nykyistä enemmän ja digitointiin tarvitaan lisää työvoimaa. Olen myös sitä mieltä että maksullisuus nopeuttaa tätä prosessia. Norjasta löytyy tosin päinvastainen esimerkki.
Taustaksi: Arkistolaitoksen vuosikertomuksessa 2007 (toukokuu 2008) pääjohtaja Nuorteva kirjoittaa aiheesta ottamatta sinänsä kantaa palveluiden maksullisuuteen.
"Sähköisten tietopalveluiden kysyntä on viime vuosina lisääntynyt
voimakkaasti Suomessa. Tarjonta ei kuitenkaan ole
pystynyt tyydyttämään tätä kasvavaa kysyntää. Arkistolaitoksen
asiakkaista erityisesti sukututkijat haluavat käyttää
keskeisiä tietoaineistoja digitaalisesti kotitietokoneistaan. Tämä on
hyvin kohtuullinen toivomus, asuuhan sukututkijoista vain osa paikkakunnilla, joilla he voivat helposti käyttää arkistojen tarjoamia palveluita. Monet harrastavat sukututkimusta vapaa-aikanaan. Silloin
mahdollisuudet käyttää arkistojen tai kirjastojen palveluita ovat entistä
rajoitetumpia."
ja jatkaa
"Arkistolaitoksen digitointitoiminta on viime vuosina voimakkaasti
lisääntynyt. Joulukuun 6. päivänä 2007 julkaistiin arkistolaitoksen
miljoonas digitoitu asiakirja, Suomen 90 vuotta aikaisemmin allekirjoitettu
itsenäisyysjulistus. Digitointiin käytettävissä olevat voimavarat
ovat silti hyvin pienet verrattuna muihin Pohjoismaihin. Kärkimaa
digitoinnissa on Ruotsi. Pelkästään sen arkistolaitos, Riksarkivet,
digitoi noin 20 miljoonaa kuvausyksikköä vuodessa. Suomen arkistolaitoksen useiden vuosien aikana digitoima aineisto ei siis vastaa
edes Ruotsin Riksarkivetin yhden kuukauden tuotosta."
"Opetusministeriö osoitti vuonna 2007 Museovirastolle noin kaksi miljoonaa euroa ja Kansalliskirjastolle 1,8 miljoonaa euroa digitoinnin tehostamiseen.
Arkistoaineistojen digitointiin lisäpanostusta ei osoitettu."
"Jotta digitointiin ja sähköisessä toimintaympäristössä tapahtuvaan tietopalveluun voidaan panostaa, tulee muista toiminnoista tinkiä. Pitkällä
aikavälillä panostus koituu asiakkaiden hyödyksi. Sähköisten aineistojen
käytössä on muutamassa vuodessa tapahtunut jo todellinen
vallankumous. Sen ovat aiheuttaneet asiakkaiden käyttötottumusten
muutokset, eivät viranomaisten toimenpiteet."
Tässäpä on miettimisen aihetta
Seppo Niinioja
18.03.09, 23:10
Matti Lundin kanssa olen ihan samaa mieltä siitä, että varojen allokointi erityisesti humanistiseen tutkimukseen kaipaa kohennusta. Ihminen ei elä pelkästään leivästä, sanoivat ehkä jo roomalaiset, lisäksi tarvitaan ainakin sirkushuveja, vapaasti omaa ns. "sivistystäni" siteeraten.
Ihan loppuun kaluttu fraasi on sekin, että ilmaisia lounaita ei ole. Kansan- ja globaalinen talous on (valitettavasti) kokonaisuus. On todella hyvä, että Suomi pystyy nyt lainaamaan kymmeniä miljardeja euroja kiinalaisilta tai muilta, mutta me veronmaksajathan nekin lainat taas takaisin maksamme, kuten viimeksi 1990-luvun lamassa.
Juuri eilen yliopistojen edustajat esittivät osittain kai jo toteutuneita pelkojaan siitä, että kohta voimaan tulevan uuden yliopistolain myötä tekniikan ja talouden alat ovat vahvoilla ulkopuolisten lahjoitusten saannissa. Onhan Aalto-yliopistoon tosin ympätty TKK:n ja KKK:n lisäksi Taideteollinen korkeakoulukin, mutta sekin käsittääkseni tähtää myymiskelpoisten taidetuotteiden valmistuksen oppimiseen, horribile visu.
Leimaveron kaltaisesta Charta Sigillata -maksusta on kyllä sukututkijalle joskus hyötyä, vaikka kruunun tulot olisivatkin uponneet ehkä byrokratiaan. Näitä maksujahan perittiin ainakin kuulutuksista jonkin aikaa 1700-luvulla ja ketjussa Char. sigl. 20, Grahn (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=5402&highlight=charta) tammikuussa esittämäni vastauksten #2 ja #4 mukaan nähtävästi yksittäistapauksissa vielä 1800-luvullakin. Kuten tiedetään, näistä luetteloista voi olla apua, jos vihittyjen luettelot puuttuvat.
Leimavero, myöhemmin varainsiirtovero on asunnon- erityisesti omakotitalon tai muun kiinteistön ostajille ollut pitkiä aikoja kaikkea muuta kuin pieni. Vuonna 1982, kun ostimme ensimmäisen omakotitalomme, leimavero oli kiinteistökaupasta 6 % ja irtaimistoksi katsottujen asunto-osakeyhtiön osakkeiden kaupasta 4 %. Nykyisin on kai edes kiinteistökaupan varainsiirtovero pudotettu 4 prosenttiin ja ehkä muutakin järkeistämistä on tapahtunut. Ei ole meillä ajankohtainen asia.
Pörssiosakkeiden kaupasta varainsiirtoveroa ei nykyään peritä lainkaan, myyntivoitosta tietenkin kyllä. Pankit ja muut pörssimeklarit toki veloittavat palveluistaan. Miksi ne muuten niitä tarjoaisivat?
Melkein vieläkin itkettää se 34 800 silloista markkaa, minkä leimamerkit tuosta vuoden 1982 kiinteistökaupasta maksoivat. Liimailin ne kauppakirjan päällyssivun alaosaan KAUPPAKIRJA-sanan alle, mihin ne mahtuivat juuri ja juuri, vaikka ostin tietysti mahdollisimman suuria merkkejä postista vai mistä niitä nyt saikaan.
En muista enkä viitsi kaivaa esiin, minkälaisen veron nykyisestä talostamme jouduimme maksamaan. Välillä olemme tehneet kaksi muutakin asuntokauppaa sitä mukaa kuin neljä lastamme ovat lentäneet pesästä. Toivottavasti meidän panostuksemme on mennyt edes osaksi kulttuurinkin hyväksi, vaikka sitä ei korvamerkitä ole voinutkaan.
Tähän liittyvä asia on myös sosiologien käyttämä käsite Cargo-kultti, mutta siitä ehkä tuonnempama.
Oli henkilökohtaista tai ei, sanon silti että en kaipaa tähän inputiin ideologisväritteisiä kommentteja nimimerkiltä M.S. Asialliseen keskusteluun olen valmis, vaikka tämä aihe ei ole erityisen korkealla omissa prioriteeteissani.
Seppo Niinioja
Seppo Niinioja
18.03.09, 23:42
Unohtui sanoa, että me artefaktien eli tekotuotteiden suunnittelijat ja tekijät, niin turhilta kuin nuo vimpaimet nykyään jo usein vaikuttavat viime kädessä tuotamme sen lisäarvon, joka tekee jalompaan filosofiseen komtemplaatioon, kuten sukututkimukseen antautumisen mahdolliseksi.
Artefakti-sanan opin Buckminster Fullerin esitelmästä muutamia vuosikymmeniä sitten. Siltä varalta että jotakuta sattuisi kiinnostamaan (itseäni ainakin), tässä hänen virtuaalisen instituuttinsa osoite:
http://www.buckminster.info/
Täss kotimaista filosofiaa aiheen tiimoilta: http://filosofia.fi/node/4121 .
Seppo Niinioja
Sami Lehtonen
24.03.09, 21:23
Unohtui sanoa, että me artefaktien eli tekotuotteiden suunnittelijat ja tekijät, niin turhilta kuin nuo vimpaimet nykyään jo usein vaikuttavat viime kädessä tuotamme sen lisäarvon, joka tekee jalompaan filosofiseen komtemplaatioon, kuten sukututkimukseen antautumisen mahdolliseksi.
Artefakti-sanan opin Buckminster Fullerin esitelmästä muutamia vuosikymmeniä sitten. Siltä varalta että jotakuta sattuisi kiinnostamaan (itseäni ainakin), tässä hänen virtuaalisen instituuttinsa osoite:
http://www.buckminster.info/
Täss kotimaista filosofiaa aiheen tiimoilta: http://filosofia.fi/node/4121 .
Seppo Niinioja
Todettakoon, että graafisella puolella lähinnä pakkausalgoritmien kohdalla tunnetaan myös artefakti, mutta siellä se ei missään nimessä ole toivottu ominaisuus.
Tänään projektipäällikkö Pertti Hakala kertoi meille kuulijoille, että KA:n ja SSS:n sukututkijan jatkokurssi jatkuu myös 1.4. jälkeen normaalisti klo 18 samassa tilassa. Ilmeisesti sitten KA:ssa on luukut muuten kiinni, mutta tuo tila siis käytettävissä.
Seppo Niinioja
26.03.09, 08:09
Todettakoon, että graafisella puolella lähinnä pakkausalgoritmien kohdalla tunnetaan myös artefakti, mutta siellä se ei missään nimessä ole toivottu ominaisuus.
Tänään projektipäällikkö Pertti Hakala kertoi meille kuulijoille, että KA:n ja SSS:n sukututkijan jatkokurssi jatkuu myös 1.4. jälkeen normaalisti klo 18 samassa tilassa. Ilmeisesti sitten KA:ssa on luukut muuten kiinni, mutta tuo tila siis käytettävissä.
Eikä infarkti missään nimessä toivottu tapahtuma.
Siis viimeinen sammuttaa valot.
Muistui mieleen Leif Metherin junailema antoisa Seuran sukututkimusristeily Tukholmaan 14.-16.12.2004. Terveisiä vaan Gunillalle ja Tarjalle, jotka myötävaikuttivat ansiokkaasti sen onnistumiseen. Laivalla oli esitelmiä ja lauantaina ohjelmassa oli vierailu Tukholman kaupunginarkistossa, todella mielenkiintoinen ja hyödyllinen paikka, jahka sinne ehtii.
Henkilökunta oli päättänyt pitää ulkoilupäivän ja paikalla oli vain yksi ystävällinen ja asiantunteva henkilö, ehkä se, joka oli vähiten pistänyt hanttiin. Leif ihmetteli, miten henkilökunta voi noin vain päättää pitää vapaapäivän. "Det är bara så", oppaamme vastasi. Tämä on kai kuuluisaa ruotsalaista medbestämmanderättiä. Makasiinit tuli kierrettyä ja tänkeböcker selväksi. Arkistossa on erittäin hyviä kortistoja vähän TMA:n tapaan, mutta paljon kattavammin. Oppaamme valitteli, että koska Tukholmassa oli iso tulipalo 1400-luvulla, niin sitä vanhempia asiakirjoja ei ole säilynyt. Noita 1400-luvun tänkeböcker'eitä on painettuina lähdejulkaisuina KA:ssakin.
Vaimoni bongasi vielä tavaratalosta metrin pituisen pehmohewoisen lapsenlapsellemme numero 2. Laivalla syötiin illallinen meille varatussa pitkässä pöydässä.
Joku mainitsikin, että Helsingin seurakuntien keskusrekisterissä tutkijapaikkojen määrä oli vähennetty kahteen. Aukioloaika päättyy nykyään klo 15 aikaisemman 15.30:n sijasta. Kirkkoherranvirastojen ja keskusrekisterien aukioloajoista en ole jostakin syystä nähnyt valitettavan. Viimeksi käydessäni kolmaskin kone oli taas paikalla, mutta niin hankalasti kulmittain toisen kanssa, että molempien takana ei voinut samanaikaisesti istua. Irene Hurri, joka hoitaa erittäin ystävällisesti sukututkijoiden asioita kertoi että tilaa oli jouduttu pienentämään. Ehdotin että nurkassa turhan panttina oleva tyhjä hylly siirretään pois ja kolmas kone sen tilalle vinoon lähelle paikkaa, jossa se olikin. Irene Hurri kiitteli palautteesta ja ehkä tuo ihan ilmainen pikku muutos on jo toteutettu.
Vuoden 2004 eistelmätarjonta oli harvinaisen runsasta: http://www.genealogia.fi/sss/tiedotus/tk2004s.htm . Runsaasti uusia aiheita kaipaan edelleen, että ei menisi kovin virtuaaliseksi tämä harrastus. Netissä altistuu niin helposti tuolle flamingille (ei pidä sotkea Flemingeihin).
Seppo Niinioja
___________________________
Ei mikään ole niin viisas kuin esmes Sami...
Tarjoan luettavaksi faktaa - kirjoittajana Pekka Henttonen
Kuvittelin, että arkistojen käyttäjämäärät ovat laskussa. Paneutuminen tilastoihin paljasti, että se on enintään osatotuus.
http://reunamerkintoja.wordpress.com/2009/04/09/lama-ja-arkistot/
Arkistolaitoksen blogijuttu otsikolla "Lama ja arkistot"
Juha
Seppo Niinioja
09.04.09, 13:44
Tarjoan luettavaksi faktaa - kirjoittajana Pekka Henttonen
http://reunamerkintoja.wordpress.com/2009/04/09/lama-ja-arkistot/
Arkistolaitoksen blogijuttu otsikolla "Lama ja arkistot"
Juha
Voi olla faktaa tuokin, mutta kuulin viime viikolla Kansallisarkiston tunnetulta päivystäjältä "Pertsalta", että vuotuiset käynnit Kansallisarkistossa ovat 2000-luvulla vähentyneet 18000:lla (kahdeksallatoistatuhannella). Eilen klo 16.30:een mennessä vieraskirjaan oli kertynyt n. 50 nimeä, kun jokunen vuosi sitten normaali kävijämäärä päivässä oli yli 200. Tämä perustuu omiin keskimäärin kaksi-kolme kertaa viikossa tehtyihin havaintoihin. Eiliseen tilanteeseen vaikutti varmaan pääsiäisenalusviikko, mutta juurikaan yli sataa kävijää en ole tämän vuoden puolella huomannut. Vieraskirja onkin siirretty aulasta luettelohuoneeseen päivystäjien silmien alle ns. "väijyyn", jossa koetetaan valvoa, että kaikki kirjoittavat nimensä. Kyse on päivystäjienkin työpaikoista.
Muistaakseni jokin maakunta-arkisto mainitsee kotisivullaan, että kävijöistä 80 % on sukututkijoita ja että nämä ovat arkistolle tärkeitä (vrt henkilökunta yrityksen tärkeimpänä voimavarana, jos joku vielä tuollaisen puppupuheen muistaa). Nyt KA:n vieraskirjassa on sarakkeet tieteellistä tutkimusta, sukututkimusta ja muuta varten. Tieteellistä tutkimusta harjoittavia näyttää yllättäen olevan miltei saman verran kuin meitä sukututkijoita, harrastelijoita.
Valtiontalouden tehostamisohjelmasta (en muista nyt ehkä oikeaa nimeä) voidaan olla perustellusti eri mieltä myös tässä asiassa. Kun aukioloaikojen supistus harmittaa monia, minä mukaan lukien, voisimme ruveta talkoilla käymään arkistoissa useammin. Sehän on ilmaista huvia, paitsi tietysti matkakulut ja ehkä majoituskin pitkämatkalaisille. Seuralla on Liisankadulla vierashuone, jota voi vuokrata olisikohan ollut 20 eurolla yö, joten kalliiseen hotelliinkaan ei tarvitse ainakaan Helsingissä mennä. Ainahan matkalla olo kuitenkin kotiolot voittaa, väitetään. Ja matkakulut, niin kuin verotkin on tietenkin siirrettävä valtion maksettaviksi.
Seppo Niinioja
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.