Boberg-suku

[Heikki Koskela]

ÄSF kertoo, että Sigtrygg Bengtinpoika (Boberg), joka tunnetaan vuodesta 1219 alkaen, oli otaksuttavasti naimissa kaksi kertaa. Hänellä on siis jälkeläsiä olemassa. Mainitsen yhden, joka minua kiinnostaa. Hän on Ulfhild Sigtryggintytär (Boberg), joka nai 9.4.1263 Karl Ingeborginpojan (Lejonbjälke).

Heille olen löytänyt mm. jälkeläisen N.N. Karlintytär (Lejonbjälke), joka puolestaan jatkaisi sukua eteen päin. N.N. oli naimisissa Ulf Karlinpojan kanssa (noin 1248-1281). Onkohan minun tietoni yhtään oikea? Epäilyttää tuo N.N. (Lejonbjälke) enkä ole laittanut ylös hänen tietolähdettään.

[Ossian]

ÄSF kertoo, että Sigtrygg Bengtinpoika (Boberg), joka tunnetaan vuodesta 1219 alkaen, oli otaksuttavasti naimissa kaksi kertaa. Hänellä on siis jälkeläsiä olemassa. Mainitsen yhden, joka minua kiinnostaa. Hän on Ulfhild Sigtryggintytär (Boberg), joka nai 9.4.1263 Karl Ingeborginpojan (Lejonbjälke).

Heille olen löytänyt mm. jälkeläisen N.N. Karlintytär (Lejonbjälke), joka puolestaan jatkaisi sukua eteen päin. N.N. oli naimisissa Ulf Karlinpojan kanssa (noin 1248-1281). Onkohan minun tietoni yhtään oikea? Epäilyttää tuo N.N. (Lejonbjälke) enkä ole laittanut ylös hänen tietolähdettään.

Hei,

En tiedä tietojen oikeellisuudesta mitään, mutta

ÄSF I:1 s. 24 mainitaan Ulfhild Sigtryggsdotter, jonka puoliso oli Karl Ingeborgason (Lejonbalk). Sukua Lejonbalk on esitetty osassa ÄSF I:2, s. 163-166, jossa ko pariskunnalla mainitaan olleen lapset: Folke, ?Holmger, Filip, Ingeborg, Katarina ja Magnus.

Ossian Mesterton

[Ossian]

Hei,

En tiedä tietojen oikeellisuudesta mitään, mutta

ÄSF I:1 s. 24 mainitaan Ulfhild Sigtryggsdotter, jonka puoliso oli Karl Ingeborgason (Lejonbalk). Sukua Lejonbalk on esitetty osassa ÄSF I:2, s. 163-166, jossa ko pariskunnalla mainitaan olleen lapset: Folke, ?Holmger, Filip, Ingeborg, Katarina ja Magnus.

Ossian Mesterton

Hei,

Jatkan vielä samasta aiheesta.
ÄSF I:3:ssa on mm Pontus Möllerin ja Hans Gillingstamin artkkeli suvusta Ulv, jossa erään Ulv Karlssonin yhteydessä mainitaan sivulla 297 mm: "Möjligen var gift med en dotter till lagmannen i Tiohärad Karl Ingeborgason (Lejonbalk).
Lejonbalk-artikkelissa ei kuitenkaan Ulv Karlssonia mainita.

Ossian Mesterton

[Ossian]

Hei,

Jatkan vielä samasta aiheesta.
ÄSF I:3:ssa on mm Pontus Möllerin ja Hans Gillingstamin artkkeli suvusta Ulv, jossa erään Ulv Karlssonin yhteydessä mainitaan sivulla 297 mm: "Möjligen var gift med en dotter till lagmannen i Tiohärad Karl Ingeborgason (Lejonbalk).
Lejonbalk-artikkelissa ei kuitenkaan Ulv Karlssonia mainita.

Ossian Mesterton

Hei taas ;-))

Edellisen viestin Ulv Karlssonin tytär oli ko artikkelin mukaan Ingeborg Ulfsdotter, jonka 1. puoliso oli Knut Matsson (Lejonbjälke) ja 2. puoliso drotsi Abjörn Sixtensson (Sparre av Tofta).

Ossian Mesterton

[M.Sjostrom]

ÄSF kertoo, että Sigtrygg Bengtinpoika (Boberg), joka tunnetaan vuodesta 1219 alkaen, oli otaksuttavasti naimissa kaksi kertaa. Hänellä on siis jälkeläsiä olemassa. Mainitsen yhden, joka minua kiinnostaa. Hän on Ulfhild Sigtryggintytär (Boberg), joka nai 9.4.1263 Karl Ingeborginpojan (Lejonbjälke).

Heille olen löytänyt mm. jälkeläisen N.N. Karlintytär (Lejonbjälke), joka puolestaan jatkaisi sukua eteen päin. N.N. oli naimisissa Ulf Karlinpojan kanssa (noin 1248-1281). Onkohan minun tietoni yhtään oikea? Epäilyttää tuo N.N. (Lejonbjälke) enkä ole laittanut ylös hänen tietolähdettään.


Olet aivan oikeassa siinä, että tuon pitääkin epäilyttää.
Tuo koko Langanaes-suvun polveutuminen Ulvhild Sigtrygsdotterin kautta maailman mahtavista (tai sitten ei) on huteranpuoleinen genealoginen rekonstruktio. Se siis ei ollenkaan välttämättä pidä vettä, mutta toisaalta rekonstruktio on sellainen, että voihan se niinkin olla ollut.... Eli varmuutta ei ole. *Varauksen asettaminen* pitää aina muistaa, kun tuota genealogista rekonstruktiota käyttää.
Avainsanoihin tuossa sinun kirjoituksessasi kuuluu tuo 'otaksuttavasti'.

Tuo Sigtrygg Bengtson av Boberg'in kaksi avioliittoa perustuu lähinnä vain siihen, että se on *rekonstruktio* sille, miksi osa hänen lapsistaan käytti Boberg-vaakunaa ja osa leijonavaakunaa.

Ja koko tuo genealoginen rekonstruktio *toisen* vaimon osalta on vastaus siihen tarpeeseen, että on kyhätty selitys sille, kuinka nkl folkungien leijona olisi vaakunatunnuksena levinnyt 1200-luvun edetessä erinäisille muuten aika irrallisille korkearälssin perheille - joiden joistain jäsenistä on myös tantalisoivia mainintoja että olisivat Birger jaarlin poikien sukulaisia. Selitysmalli on kyhännyt Birger-jaarlille sisaren, joka olisi nainut tuon Sigtryggin (jälkimmäisenä vaimona), ja sitten saanut lapsia joista joku oilisi tullut Torkkeli Knuutinpojan äidiksi, joku toinen jonkun muun leijonavaakunaisen äidiksi, joku taas isäksi sille perheelle joka käytti leijonaa ja tuli pyhän Birgitan aviomiehen esivanhemmiksi...
Uskoo tuon rekontruktion ken tahtoo - se on siis lähinnä leijonavaakunasta johtuvaa, ja sitä voi miettiä onko yksi vaakunateema nyt sitten kuitenkaan se ihan niin väistämätön periytymisen perintökalu. On sitä samakaltaista vaakunakuviota syntynyt eri tahoilla ihan jopa toisistaan riippumatta, ja kyseessä oleva leijonateema ei kuitenkaan ole mikään harvinaisuus...

Nyt tuo Ulvhild Sigtrygsdotter av Boberg sinänsä on useimmiten *arvailtu* ensimmäisen avion tuotteeksi, eikä siis Birger-jaarlin verisukuiseksi ollenkaan.

Se, että hänelle on sitten rekonstruoitu sellainenkin tytär, joka olisi tullut tillbakaseende ulv -suvun esiäidiksi (Ulf Karlsson av Langnes'in vaimona), on taas yksi näistä huteralla pohjalla olevista rekonstruktioista.
Tämä on yksi niistä pointeista, joka on havaittu vastakkaiseksi sen kanssa että naisen mahdollinen äidinäidinisä (jos siis Ulvhild olisi ollut Birger-jaarlin sisarentytär eikä Birger-jaarlin langin edellisen vaimon tytär), Bjellbon Magnus minnesköld, olisi ollut jaarli Kaarle kuuron veli. Ulf Karlsson nimittäin oli kyllä Kaarle-jaarlin pojanpoika.
Tämä ei kuitenkaan ole kohtalokasta: joku noista rekonstruoiduista sukulinkeistä vaan ei pidä vettä, mutta niitä linkkejähän matkan varrella oli useampi, ja yhden pettäminen ei vielä sano muista huterista linkeistä mitään kohtalokasta...

Kaiken kaikkiaan, nämä nyt vaan ovat kovin kovin huteria.
Ei noista kannata itselleen mitään korkeita juuria johtaa, vaan näiden sukulinjojen kautta tulevat esivanhemmat ovat kirjaimellisesti kovin monen varauksen takana.
Johtuu lähinnä siitä, että 1200-luku oli vielä hyvin puuttoisaa aikaa lähteiden säilymisen (tai syntymisen) kannalta. Juuri tuollaisten fragmentoitujen huteruuksien ollessa se, mitä useimmiten voidaan tietää, sukujuuret juuri näillä kohdin 'tulevat muinaisuuden hämärästä'
1300-luku oli jo paljon parempaa lähteiden ja lujien sukujohtojen kannalta.

[Ossian]

Hei taas ;-))

Edellisen viestin Ulv Karlssonin tytär oli ko artikkelin mukaan Ingeborg Ulfsdotter, jonka 1. puoliso oli Knut Matsson (Lejonbjälke) ja 2. puoliso drotsi Abjörn Sixtensson (Sparre av Tofta).

Ossian Mesterton

Hei,

ÄSF I:2, Bengt Bossons ätt, s. 114: Magnus Bengtsson...... blev senast 1322 gift med Birgitta Knutsdotter, dotter till riksrådet och lagmannen i Närke, riddaren Knut Matsson (Lejonbjälke) i äktenskap med Ingeborg Ulfsdotter (Ulv)....

Enempää en kerro ;-))
Ossian Mesterton

[M.Sjostrom]

Langnes-suvun (taaksekurkkiva susi) jälkeläisiä:
http://genealogics.org/descend.php?personID=I00280476&tree=LEO

Magnus minnesköld'ille kyhätyn (rekonstruoidun) tyttären rekonstruoituja jälkeläisiä, eli tuo leijonakuvion levitys....
http://genealogics.org/descend.php?personID=I00490846&tree=LEO

mainitun 'Minnesköldimtyttären' oletetun aviomiehen, Bobergin, jälkeläisiä:
http://genealogics.org/descend.php?personID=I00490844&tree=LEO

Bobergin tuon tyttären (kuka äitinä olikaan) eli Ulvhildin (jonka mies oli Kaarle Ingeborganpoika) jälkeläisiä, lähinnä Puke-rekonstruktion mukaisia jälkeläisiä:
http://genealogics.org/descend.php?personID=I00490843&tree=LEO

[Heikki Koskela]

Kiitokset vinkeistä!

Ossianin antamat vihjeet kykenin varmistamaan samoiksi. Ne viittavat siihen seikkaan, etten ainakaan vielä ole valmis muuttamaan omia tietojani, koska ne perustuvat samoihin lähteisiin kuin Ossianin antamat lähteet.

Sjostromin antamat osoitteet olivat uusia tiedon lähteitä. Kiinnostavia tietojahan sieltä löytyy. Mutta lähdetiedot käytännössä puuttuvat. Tosin tiedot ovat äkkiä katsoen yhtenevät ÄSF:n kanssa.

Täytyy odotella löytyykö uusia selvityksiä N.N. Karlintyttärelle (Lejonbjälke).

[Erkki A Tikkanen]

Leo van de Pasin sivuston tiedot perustuvat yleensä pelkästään painettuihin lähteisiin. Esim. Elgenstierna ja ÄSF kuuluvat niihin. Hän ei itse tutki aikalaislähteitä lainkaan.
Kävin joku vuosi sitten hänen kanssaan kirjeenvaihtoa koskien laulaja Carola Standertkjöldin sukua.

Viimeisimpiä painettuja teoksia keskiaikaisista suvuista on Bo J Theutenbergin selvitykset. Niissä on käsitelty mm. Folkunga/Bjälbo-suvun vaiheita ja heidän jälkeläisiään. Mm. kirja "Folkungar & Korsriddare" vuodelta 2006 kertoo Sigtrygg Bobergin suvun vaiheita, jopa hänen vaimolleen on kehitelty nimi erilaisten maaomistusten ja perimysten selvittelyjen perusteella.
Nimittäin eräs ritari Magnus Kristinasson olisi Theutenbergin mukaan Sigtryggin poika, joka olisi syntynyt mahdollisesti Sigtryggin kuoleman jälkeen, posthumus ja siksi häntä olisi kutsuttu hänen äitinsä mukaan Kristinasson. Tämä ei ollut tuohon aikaan lainkaan epätavallista, varsinkin jos äidin suku oli mahtavampi kuin isän.

Suurin todiste tästä, että Magnus olisi Sigtryggin poika, on asiakirja DS 892, jossa Magnus lahjoittaa erään kartanonsa osia Fogdön luostarille ja asiakirja on vahvistettu hänen sinetillään, joka on täsmälleen samanlainen kuin oli Sigtryggilläkin. Näin ollen Sigtryggin toisen puolison nimi olisi ollut Kristina Magnusdotter, (Magnus Minnesköldin tytär). Nimensä Magnus olisi saanut äitinsä isältä. Magnuksella oli poika nimeltään Sigge, joka olisi nimivariaatio hänen isänsä nimestä.

Tässä kirjassa mainitaan Heikin kysymä Ulfhild, mutta ainoastaan, että hänen puolisonsa oli Karl Ingeborgasson (lejonbalk). Heidän jälkeläisistään ei ikävä kyllä ole mitään tietoa.

Eräs varhaisempi Theutenbergin kirja, "Biskopen och Törntaggen", vuodelta 2004, sisältää pitkän selvityksen erään toisen kuuluisan keskiaikaissuvun, Algotin poikien, vaiheita, "Västergotlands lagmän - Algotssöner och Folkungar".

Viimeisin hänen julkaisustaan on "Mellan liljan och sjöbladet 1:1, gamla släkter i Västergotland". Tämä juuri ilmestynyt ensimmäinen osa on tuhti annos, lähes 800 sivua, keskiaikaisia sukuja Västergotlandin alueelta, lähinnä koskien hänen omia esivanhempiaan.
Suvuista mainittakoon Vinstorpa- ja Forstena-suvut ja yksittäisenä sukuna Tysk-suvun vaiheita.

Kaikissa näissä kirjoissa on mainiot sukutaulut ja lähdemerkinnät, suosittelen.
Vaikka tämä nyt menikin kirjasuositteluksi, kirjat ovat aiheiltaan äärimmäisen mielenkiintoisia lisiä esim. ÄSF-sarjan tietoihin. :cool:

[M.Sjostrom]

Viimeisimpiä painettuja teoksia keskiaikaisista suvuista on Bo J Theutenbergin selvitykset. Niissä on käsitelty mm. Folkunga/Bjälbo-suvun vaiheita ja heidän jälkeläisiään. Mm. kirja "Folkungar & Korsriddare" vuodelta 2006 kertoo Sigtrygg Bobergin suvun vaiheita, jopa hänen vaimolleen on kehitelty nimi erilaisten maaomistusten ja perimysten selvittelyjen perusteella.
Nimittäin eräs ritari Magnus Kristinasson olisi Theutenbergin mukaan Sigtryggin poika, joka olisi syntynyt mahdollisesti Sigtryggin kuoleman jälkeen, posthumus ja siksi häntä olisi kutsuttu hänen äitinsä mukaan Kristinasson. Tämä ei ollut tuohon aikaan lainkaan epätavallista, varsinkin jos äidin suku oli mahtavampi kuin isän.

Suurin todiste tästä, että Magnus olisi Sigtryggin poika, on asiakirja DS 892, jossa Magnus lahjoittaa erään kartanonsa osia Fogdön luostarille ja asiakirja on vahvistettu hänen sinetillään, joka on täsmälleen samanlainen kuin oli Sigtryggilläkin. Näin ollen Sigtryggin toisen puolison nimi olisi ollut Kristina Magnusdotter, (Magnus Minnesköldin tytär). Nimensä Magnus olisi saanut äitinsä isältä. Magnuksella oli poika nimeltään Sigge, joka olisi nimivariaatio hänen isänsä nimestä.


Kannattaa olla varovainen.

Se ritari Magnus Kristinason (herra Vartoftasta, tapettu taistelussa 1309), jonka minä tiedän, eleli ehkä vähän myöhemmin kuin mitä Sigtryggin kuinkakin postuumi poika olisi elänyt.

Mutta TÄMÄ Magnus Kristinason on joka tapauksessa luokiteltu, niin tunnuskuvioiden kuin maaperintönsäkin puolesta, liljebalk-sukuihin, ja löytyy 'Vinstorpasläkter...'-artikkelista ÄSF I:1 opuksen loppusivuilta.
Hänen äitinsä, Kristiina (Tunadotter), olisi vallan muu ihminen kuin minnesköldin tytär. Ja elikin aikana jolloin ei minnesköldintyttären ehkä enää pitäisi.

Sitäpaitsi, kulttuurisesti melkeinpä kaikki olisi viturallaan, jos Magnus Kristinason olisi ollut tuon Sigtryggin poika. Postuumi poika olisi kastettu kuolleen isänsä kaimaksi - siis ei Magnus, vaan sitten olisi ollut Sigtryg Sigtrygson. postuumit pojat eivät tyypillisesti tulleet kutsutuiksi metronyymillä, vaan patronyymillä. Kristinason ei siten ole kovin uskottavasti selitetty tuolla. Tuon Sigtrygin muut lapset, mukaanlukien ne joilla oli leijonavaakuna, eivät olleet metronyymillä kutsuttujam, vaan Sigtrygin nimi kyllä heille kelpasi (vaikka, juuri leijonakuvio osoittaa että juri heidän olisi pitänyt olla minnesköldun tyttären lapsia). Siten, analogisesti tämä selitys olisi myös ontuva, epäuskottava. vielä on todettava, että jos koko minnesköldin tytär pohjaa ideaan että hänen kauttaan selittyy Sigtrygin lapsista osan leijonavaakunankäyttö, vaikka leijona ei ollut Sigtrygin itsensä vaakuna, niin miksi himputissa sitten juuri tuon leijona-perijänaisen poika olisi ollut Magnus jolla ei ainakaan ollut leijonavaakunaa - miksi Magnus olisi kantanut isänsä vaakunaa tuossa tilanteessa ?

Kaiken kaikkiaan, tuo Theutenbergin kyhäelmä maistuu kovin kovin ontuvalta ja huteralta, se ikäänkuin on mahdollisimman epäsopiva rekonstruktio siitä, mitä tosiasioista tiedetään.

Jotenkin epäilen koko Theutenbergin töiden uskottavuutta.

Miksi hänen kirjoillaan, muuten, on noin kaunokirjallisuuden omaisia nimiä ? onko kyseessä historiallista fiktiota sisältäviä romaaneja ?
Ihan niin kuin Jan Guilloun keksinnöt tämän folkungiromaaneissa...

[Erkki A Tikkanen]

Nämä Theutenbergin kirjat ovat hyvää luettavaa, se, että ovatko kaikki hänen konstruktionsa paikkansa pitäviä, onkin toinen juttu.

Olen samaa mieltä, että hänenkin kirjoituksiin pitää suhtautua suurella varovaisuudella, en niele itsekään hänen kaikkia sukujohtojansa, nehän eivät perustu kaikki edes mihinkään lähteisiin.
Keskiaikaiset lähteet jotka ovat säilyneet, tunnetaan varmaankin aika hyvin. Uusia tietoja niistä ei paljoakaan enää irrotella, ja ne ovat lähinnä joidenkin Theutenberginkin selvitysten omaisia spekulaatioita.

Iso osa hänen selvityksistään perustuu kuitenkin aikalaislähteisiin ja niitä on käsitelty laajemmin kuin esim. ÄSF:ssä. Eivät kaikki hänen selvityksensä ole ilmasta kehiteltyjä. Esim. kirjassaan "Biskopen och Törntaggen" hän kertoo piispa Brynolf Agotssonin elämän vaiheita, perustuen aikalaislähteisiin.

Hänen teoksiinsä voi tutustua osoitteessa:
http://www.theutenberg.com/

[M.Sjostrom]

Leo van de Pasin sivuston tiedot perustuvat yleensä pelkästään painettuihin lähteisiin. Esim. Elgenstierna ja ÄSF kuuluvat niihin...

Genealogicsia minä käytän esitettävän asian havainnollistamiseen: Genealogicsin tuottama illustrointi on oikein hyvä.
Ja siellä sitten näkyy esim jälkeläisjoukko 'kokonaan' tiettyyn polveen saakka (tai ainakin ne jälkeläiset jotka sinne on syötetty); ja esivanhemmat 'kokonaisuutena' - kuten sanottua, hyvä illustrointityökalu.
Tietenkään sen tiedot itsessään eivät voi olla lähteitään parempia.

Genealogicsin lähteet ovat pääsääntöisesti (ja ainakin tältä osin) hyviä - ÄSF, jne, ja joissakin pikku kohdissa vieläkin tuoreempaa tutkimustietoa.

---

Muistattehan, että kun laitan Genealogics-linkin, se on illustrointi, (kokonaisuuden) havainnollistaminen - ei suinkaan mikään väite että juuri siellä olisi viimeinen totuus asiasta.

[M.Sjostrom]

ÄSF kertoo, että Sigtrygg Bengtinpoika (Boberg), joka tunnetaan vuodesta 1219 alkaen, oli otaksuttavasti naimissa kaksi kertaa. Hänellä on siis jälkeläsiä olemassa. Mainitsen yhden, joka minua kiinnostaa. Hän on Ulfhild Sigtryggintytär (Boberg), joka nai 9.4.1263 Karl Ingeborginpojan (Lejonbjälke).

Heille olen löytänyt mm. jälkeläisen N.N. Karlintytär (Lejonbjälke), joka puolestaan jatkaisi sukua eteen päin. N.N. oli naimisissa Ulf Karlinpojan kanssa (noin 1248-1281). Onkohan minun tietoni yhtään oikea? Epäilyttää tuo N.N. (Lejonbjälke) enkä ole laittanut ylös hänen tietolähdettään.

Muutenpas, sinulla voi olla systemaattinen virhe noissa 'sukunimissä':
yllä ei pitäne olla sulutettua lejonbjälkeä, vaan sulutettu lejonbalk.

elikkä:

.... Ulfhild Sigtryggintytär (Boberg), joka nai 9.4.1263 Karl Ingeborginpojan (Lejonbalk).
Heille olen löytänyt mm. jälkeläisen N.N. Karlintytär (Lejonbalk), joka puolestaan jatkaisi sukua eteen päin. N.N. oli naimisissa Ulf Karlinpojan kanssa (noin 1248-1281). Onkohan minun tietoni yhtään oikea? Epäilyttää tuo N.N. (Lejonbalk) enkä ole laittanut ylös hänen tietolähdettään....

[Erkki A Tikkanen]

Se ritari Magnus Kristinason (herra Vartoftasta, tapettu taistelussa 1309), jonka minä tiedän, eleli ehkä vähän myöhemmin kuin mitä Sigtryggin kuinkakin postuumi poika olisi elänyt.

Jotenkin epäilen koko Theutenbergin töiden uskottavuutta.


Tässä lainaus em. Ruotsin Valtionarkiston digitoidusta asiakirjasta DS 892.


Svenskt diplomatariums huvudkartotek över medeltidsbreven

1200 - 1270-talet
DS 892 Utfärdare:Magnus Kristinasson Innehåll:M(agnus) Kristinasson kungör att han till nunnorna i Fogdö (Vårfruberga) sålt 1 öresland och 5 penningland i Husaby.

Extratext:På frånsidan: de vna ora & quinque denariis terre in hosaby. Med sednare hand: Magnus Bobergh.
...
1 Sigillet har en lilja mellan två hjorthorn, d.v.s. Bobergsättens märke (Sv. sig. fr. medelt., 1, 3, 24). Ang. Magnus Kristinassons identitet, vilken kan ha betydelse för dateringen av brevet, samt Bobergsättens och Husabys förbindelse med Vårfruberga kloster, se anteckning till DS 892 med referenser i Diplomatariets interfolierade exemplar.



Eli näin on tulkittu Ruotsin Valtionarkistossakin. En ota sen oikeellisuuteen sen enempää kantaa kuin mitä hekään ovat tehneet.


Miksi hänen kirjoillaan, muuten, on noin kaunokirjallisuuden omaisia nimiä ? onko kyseessä historiallista fiktiota sisältäviä romaaneja ?
Ihan niin kuin Jan Guilloun keksinnöt tämän folkungiromaaneissa.

Mitä tulee Theutenbergin kirjojen nimiin, "Folkungar och Korsriddare" kertoo mahdollisista ristiritareista, jotka olivat lähtöisin Ruotsista ja heidän sukulaisuudestaan Folkungiin. Minusta aika kuvaava nimi sen sisällölle.

Kirja "Biskopen och Törntaggen" kertoo piispa Brynolf Algotssonista ja sen lisäksi eräästä pyhäinjäännöksen noutamisesta vuodelta 1304, Norjan kuningas Haakon V luovutti pyhäinjäännöksen piispa Brynolfille.

"Mellan liljan och sjöbladet" kertoo länsigöötanmaalaisista suvuista, jotka käyttivät vaakunassaan näitä kuvioita. Sekin minusta hyvin kuvaava kirjan sisältöä ajatellen.

Suosittelen kirjoihin tutustumista.

[Heikki Koskela]

Muutenpas, sinulla voi olla systemaattinen virhe noissa 'sukunimissä':
yllä ei pitäne olla sulutettua lejonbjälkeä, vaan sulutettu lejonbalk.

elikkä:

.... Ulfhild Sigtryggintytär (Boberg), joka nai 9.4.1263 Karl Ingeborginpojan (Lejonbalk).
Heille olen löytänyt mm. jälkeläisen N.N. Karlintytär (Lejonbalk), joka puolestaan jatkaisi sukua eteen päin. N.N. oli naimisissa Ulf Karlinpojan kanssa (noin 1248-1281). Onkohan minun tietoni yhtään oikea? Epäilyttää tuo N.N. (Lejonbalk) enkä ole laittanut ylös hänen tietolähdettään....

Niinpä näyttää olevan virhe. Lejonbalk se on. Voisi tietenkin olla ilman sulkujakin.

[Heikki Koskela]

Miksi hänen kirjoillaan, muuten, on noin kaunokirjallisuuden omaisia nimiä ? onko kyseessä historiallista fiktiota sisältäviä romaaneja ?
Ihan niin kuin Jan Guilloun keksinnöt tämän folkungiromaaneissa...

Luullakseni kirjoille annetaan nimi, joka tekee sen avaamisen kiinnostavammaksi. Nimi on siis melko irrallinen asia itse kirjan sisällöstä. Tarkoitus on saada lukija kiinnostumaan ja myntiluvut kasvamaan.

Muutamat väitöskirjat, jotka ennen saivat joskus jopa kammottavia nimiä suomennettuina, ovat uudistuneet melko lailla. Niille annetaan nimiä, jotka kelpaisivat minkä tahansa hyvän lukuromaanin nimeksi.

[Seppo Niinioja]

Asiasta mitään tietämättä kysyn asiattomasti, miksi suvulla oli noin arkisen tuntuinen nimi, "Puuperi"?

Kaikesta huolimatta, hyvää maaliskuun alkua.

Seppo Niinioja

[Erkki A Tikkanen]

Asiasta mitään tietämättä kysyn asiattomasti, miksi suvulla oli noin arkisen tuntuinen nimi, "Puuperi"?

Kaikesta huolimatta, hyvää maaliskuun alkua.

Seppo Niinioja

Monella vanhalla rälssisuvulla oli kovin arkinen nimi. Tai sitten lisänimeä ei ole ollut ollenkaan. Bobergin suku Ruotsissa on yksi niistä harvoista, jonka vanhin polvi voidaan johtaa 1100-luvulle saakka.

Boberg lisänimi on ollut käytössä 1280-luvulta alkaen. ÄSF antaa siihen kaksikin selitystä. Utter Boberg niminen kylä sijaitsi Bobergin kihlakunnassa Itägöötanmaalla, jonka läheisyydessä eräs suvun jäsen omisti maata. Toinen vaihtoehto oli Dingtungan pitäjässä ollut Bogerga niminen kylä, jossa kaksikin suvun jäsentä omisti maata.

[M.Sjostrom]

Asiasta mitään tietämättä kysyn asiattomasti, miksi suvulla oli noin arkisen tuntuinen nimi, "Puuperi"?

Seppo Niinioja

Monella vanhalla rälssisuvulla oli kovin arkinen nimi. Tai sitten lisänimeä ei ole ollut ollenkaan. Bobergin suku Ruotsissa on yksi niistä harvoista, jonka vanhin polvi voidaan johtaa 1100-luvulle saakka.

Boberg lisänimi on ollut käytössä 1280-luvulta alkaen. ÄSF antaa siihen kaksikin selitystä. Utter Boberg niminen kylä sijaitsi Bobergin kihlakunnassa Itägöötanmaalla, jonka läheisyydessä eräs suvun jäsen omisti maata. Toinen vaihtoehto oli Dingtungan pitäjässä ollut Bogerga niminen kylä, jossa kaksikin suvun jäsentä omisti maata.


hienolta kuulostavat, kilisevät aatelisnimet ovat pikemminkin 1600-luvun vasta-aateloitujen satoa. Kuten erilaiset sköldit ja silfver-jotakin ja muut kling-klangelit.

Vanhimmilla aatelissuvuilla sitävastoin on tyypillisesti varsin proosallisia nimiä. Eihän esim Sparre ole mitään kovin komeata....

Eräs suvun lisänimi joka oli jo keskiajalla todistetussa käytössä, oli Bonde. Se tarkoitti lähinnä 'isäntää'. Eipä siis kovin kullanhohteista eikä kimaltelevaa, vaan melkoisen arkista.

Keskiaikainen eräiden rälssimiesten ja jopa ritareiden lisänimi Puke tarkoitti pirulaista, ja siinähän jo onkin kimallusta kerrakseen :)
[tosin, nykypäivän englanninosaajat tulevat ajatelleeksi oksennusta]

[M.Sjostrom]

Niinpä näyttää olevan virhe. Lejonbalk se on. Voisi tietenkin olla ilman sulkujakin.

Ilman sulkuja se olisi vakava virhe.

Muistakaa että tuota nimeä ei ikinä oikeasti ollut olemassa, eikä sitä ikinä käytetty sukunimenä.
Se on nimi, jonka myöhemmät kehittelijät ovat kyhänneet ko suvun vaakunakuvion perusteella. Suku kuoli paljon ennen kuin vaakunoista kehitetyt sukunimet tulivat mihinkään käyttöön.

Useat ko suvun jäsenet (monet miehet etenkin) käyttivät sellaista vaakunakuviota, josta tuo nimi on paljon myöhemmin johdettu. Mutta ei suinkaan ole todisteita edes siitä että kaikki ko suvun jäsenet olisivat ko vaakunakuviota käyttäneet.

Kun tämä on tilanne ko 'nimeä' koskien, standardikäytäntö on ollut että ko nimi on sulkeissa. Sulut ilmaisevat, että se ei ollut käytössä noiden aikana.

Eli, ei voi olla ilman sulkuja.

[Heikki Koskela]

Ilman sulkuja se olisi vakava virhe.

Muistakaa että tuota nimeä ei ikinä oikeasti ollut olemassa, eikä sitä ikinä käytetty sukunimenä.
Se on nimi, jonka myöhemmät kehittelijät ovat kyhänneet ko suvun vaakunakuvion perusteella. Suku kuoli paljon ennen kuin vaakunoista kehitetyt sukunimet tulivat mihinkään käyttöön.

Useat ko suvun jäsenet (monet miehet etenkin) käyttivät sellaista vaakunakuviota, josta tuo nimi on paljon myöhemmin johdettu. Mutta ei suinkaan ole todisteita edes siitä että kaikki ko suvun jäsenet olisivat ko vaakunakuviota käyttäneet.

Kun tämä on tilanne ko 'nimeä' koskien, standardikäytäntö on ollut että ko nimi on sulkeissa. Sulut ilmaisevat, että se ei ollut käytössä noiden aikana.

Eli, ei voi olla ilman sulkuja.

Jätän kuitenkin sulut pois olipa virhe kuinka vakava tahansa. Hans Gillingstam käsittelee sukua otskon alla "Lejonbalk".

[M.Sjostrom]

Jätän kuitenkin sulut pois olipa virhe kuinka vakava tahansa. Hans Gillingstam käsittelee sukua otskon alla "Lejonbalk".

Näin ne väärintulkinnat syntyvät ja leviävät.

Olen varma, että Gillingstam ei ole käyttänyt tuota ilman sulkeita kenenkään henkilön nimessä.
Artikkelien otsikot ovat eri asia.

Huokaus.
Itsepäisyydelle ei kai minkään mahda.