Sukututkimusta eteläisessä Hämeessä

[Seppo Niinioja]

Tällaista oli sukututkimus eteläisessä Hämeessä Alceniuksen aikaan Kiven mukaan. Kun joitakin keskusteluja täällä forumilla lukee, voisi luulla, että ei se ole noista ajoista paljon kehittynyt.

Timo. ------
Juhani. Suus kiinni nyt ja kuultele. - Mitkä olivat Sepeteuksen poikain nimet?
Lukkari. Vilpitön kysymys. Mutta kysyi minulta kerran tuo entinen provastimme" mikä oli Sepetuksen poikain isän nimi?" ja arvaas, veli Juhani, kuinka hänelle vastasin, antaissani oikean vastauksen? Niin, suodaanko minun kysyä: Mikä oli Sepeteuksen poikain isän nimi?
Juhani. Jassoo ... jassoo ... vai niin. Löytyykö sekin nimi testamentissani?
Lukkari. Löytyy tosin, löytyy jo kysymyksessäni.
Juhani. Vai niin ... nonoh ... hm ... vai löytyy se testamentissani? - Mutta - niinhän juuri minäkin olin aikeissa kysyä teiltä, mutta kysyin malttamattomuudessa hieman toisin. Ongelman olen kuullut, mutta enpä ole viitsinyt kiehtoa siihen selkoa testamentistani. Minä en olekaan mikään korkea kirjanoppinut ja jupisteeri, en kuulu pappissäätyyn kuin esimerkiksi lukkari.

Seppo Niinioja

Tämä ei ole muuten netistä copypeistattu pätkä.

[kkylakos]

Tämä ei ole muuten netistä copypeistattu pätkä.

Mutta, jos joku haluaa lainata Kiven tekstiä käsiään väsyttämättä niin verkosta löytyy kyllä

Canzio; Selman juonet (http://www.gutenberg.org/etext/12906)
Karkurit (http://www.gutenberg.org/etext/11891)
Kihlaus; Yö ja päivä (http://www.gutenberg.org/etext/12795)
Kullervo (http://www.gutenberg.org/etext/11773)
Lea; Margareta (http://www.gutenberg.org/etext/12796)
Nummisuutarit (http://www.gutenberg.org/etext/11152)
Olviretki Schleusingenissä; Leo ja Liina; Alma (http://www.gutenberg.org/etext/12824)
Runot; Lyhyet kertomukset (http://www.gutenberg.org/etext/12907)
Seitsemän veljestä Kertomus (http://www.gutenberg.org/etext/11940)

[Leo Suomaa]

Noinhan kysymys usein asettuu! Minua esimerkiksi askarruttaa, kuka oli Jaakopin poikain isä.

Eteläisessä Hämeessä olevan Padasjoen Maakesken kylän Lohtarin talon isännäksi tuli 1726 Kalle Jaakonpoika. Sitä ennen hän oli vaimonsa Sofian kanssa merkittynä saman kylän Finnilään. Melko varmasti Finnilässä eli ja asui Kallen veli Filip Jaakonpoika joka on merkitty kirjoihin Anttilan kapteenin lampuodiksi; Filip Finnilän vaimo oli Beata Eliaantytär. Mahdollisesti oli vielä kolmaskin veli , Antti Jaakonpoika, joka oli Maakesken Tulppalassa vaimonsa Kirstin kanssa ainakin vuoteen 1713 asti.

Mutta kuka oli Jaakopin poikain isä? On arveltavissa, että veljesten vanhemmat olivat Anttilan virkatalossa 1600-luvun lopulla asuneet Jaakko ja Riitta, joista en (vielä) tiedä enempää. Joka tapauksessa Lohtarilla asui 1720-luvulla Riitta, joka on kirjoihin merkitty äidiksi tarkentamatta, onko hänen isännän vai emännän äiti.

Perimätieto muuten kertoo, että Aleksis Kivi olisi käynyt Padasjoella, ei ehkä Maakeskessä vaan Alhossa. Siellä hänen kerrotaan osallistuneen karhunkaatoon, jota nimismies helpottti juottamalla karhun viinanrankilla juovuksiin.

[Heikki Koskela]

Ei ole seuraavakaan copypastaa:

Autuaana (onnellisena) poisnukkunut äitini kertoi meille lapsille tarinan majatalon pitäjästä, jolla oli lähes yhtä monta lasta kuin meitä oli pirtissä. Majatalon pitäjä ja hänen vaimonsa olivat huumorintajuisia ihmisiä ja antoivat lapsille nimet seuraavassa järjestyksessä: Anna, Aina, Naima, Rauha, Matti, Kustaa ja Ville.

Sattui sopivasti olemaan sopiva määrä lapsia eikä tarvitse olla kovin vilkas mielikuvitus, kun lukee lapset ikäjärjestyksessä ja hieman muuntelee.

Ihan jees tämä sukututkimus.

Saattoi hyvinkin olla tämä majatalo eteläisessä Hämeessä Aleksis Kiven aikaan.

[Make]

Ei ole seuraavakaan copypastaa:

Autuaana (onnellisena) poisnukkunut äitini kertoi meille lapsille tarinan majatalon pitäjästä, jolla oli lähes yhtä monta lasta kuin meitä oli pirtissä. Majatalon pitäjä ja hänen vaimonsa olivat huumorintajuisia ihmisiä ja antoivat lapsille nimet seuraavassa järjestyksessä: Anna, Aina, Naima, Rauha, Matti, Kustaa ja Ville.

Sattui sopivasti olemaan sopiva määrä lapsia eikä tarvitse olla kovin vilkas mielikuvitus, kun lukee lapset ikäjärjestyksessä ja hieman muuntelee.

Ihan jees tämä sukututkimus.

Saattoi hyvinkin olla tämä majatalo eteläisessä Hämeessä Aleksis Kiven aikaan.

Samaa legendaa kerrottiin minulle pienenä Varsinais-Suomessa. Tosin silloin alku oli: Anna, Aina, Onni, Naima....

Siis anna aina onni ja naimarauha matkustaville. :)

Ja sitten oli tämä tulepas Kalle Kustaan ikkunan alle. Ja Kustaa oli tietysti Ylitalon Kustu. :):D:

[Sami Lehtonen]

Tuosta Sepeteuksen poikain isän nimestä tuli mieleen, että eikös joku joskus tälläkin forumilla esitellyt erään herrasmiehen, jonka lapsettomuutta ihmeteltiin ja herran oma vastaus kuului: "Se on perinnöllistä, isoisänikin kuoli lapsettomana". Taisi olla Seppo, kun meitä valaisi.

[Juha]

ja vielä vanhempi juttu;

olen vannoutunut poikamies, kuten isäni ja isoisänikin



Juha

[Seppo Niinioja]

Tuosta Sepeteuksen poikain isän nimestä tuli mieleen, että eikös joku joskus tälläkin forumilla esitellyt erään herrasmiehen, jonka lapsettomuutta ihmeteltiin ja herran oma vastaus kuului: "Se on perinnöllistä, isoisänikin kuoli lapsettomana". Taisi olla Seppo, kun meitä valaisi.

Tunnustan, ja väitetään perustuvan tositapaukseen. Kyseinen herra oli matemaatikko Evert Johannes Nyström (1895-1960), erittäin omaperäinen professori, jolle Hesari kertoo naapurien ja tuttavien antaneen lempinimen Tonttu, vaikka luulen kyllä, että se oli teekkarien keksintöä.

Tonttu paljastui varakkaaksi mieheksi ja lahjoitti testamentillaan huomattavan arvokkaan maaomaisuuden Oulunkylästä (HS. 13.4.2008,
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Professori+EJ+Nystr%C3%B6m+lahjoitti++tieteelle+pe rint%C3%B6maansa+Oulunkyl%C3%A4st%C3%A4/HS20080413SI1KA04ejp . Lapsettomuusjuttu on siinä kyllä esitetty ihan vesitetyssä muodossa.

Vuonna 2006 kuollut akateemikko Eino Jutikkala lahjoitti niin ikään huomattavan omaisuuden tieteelle. Jutikkalankaan perhettä en löytänyt, mutta ansioluettelo on kyllä niin pitkä, että olisi saattanut jäädä huomaamatta.

Kai näistä testamenteista sukututkijat 500-600 vuoden kuluttua käyvät kiivasta debattia.

Seppo Niinioja

[Seppo Niinioja]

Evert "Tonttu" Nyströmistä vielä ilmeisesti tosijuttu syyslukukaudelta 1959, jolloin hän opetti viimeistä kertaa mm. minulle deskriptiivistä geometriaa.

Pitkä jono teekkareita oli hakemassa opintokirjaan suoritusmerkintöjä. Tonttu katsoi kelloa ja sanoi: "Assistentti, mitatkaa kaksi metriä jonoa". Kun nämä olivat saaneet merkintänsä, Tonttu ilmoitti huoneensa ovelta: "Arvosanat ovat loppuneet. Kiintiö on täysi."

Silloin en vielä arvannut, että asuskelen puoli vuosisataa myöhemmin sukututkimukseen uppoutuneena esi-isieni tanhuvilla eteläisessä Hämeessä.

Seppo Niinioja

[Sami Lehtonen]

Evert "Tonttu" Nyströmistä vielä ilmeisesti tosijuttu syyslukukaudelta 1959, jolloin hän opetti viimeistä kertaa mm. minulle deskriptiivistä geometriaa.

Pitkä jono teekkareita oli hakemassa opintokirjaan suoritusmerkintöjä. Tonttu katsoi kelloa ja sanoi: "Assistentti, mitatkaa kaksi metriä jonoa". Kun nämä olivat saaneet merkintänsä, Tonttu ilmoitti huoneensa ovelta: "Arvosanat ovat loppuneet. Kiintiö on täysi."

Silloin en vielä arvannut, että asuskelen puoli vuosisataa myöhemmin sukututkimukseen uppoutuneena esi-isieni tanhuvilla eteläisessä Hämeessä.

Seppo Niinioja

Olitko ensimmäisen 2 metrin joukossa vai menikö seuraavaan kertaan?

[Seppo Niinioja]

Olitko ensimmäisen 2 metrin joukossa vai menikö seuraavaan kertaan?

En ollut samassa jonossa, muutenhan ei olisi tarvinnut kirjoittaa, että "ilmeisesti tosijuttu". Ihan mukava aine ja taisin saada siitä erittäin hyvän.

Nyström ehkä kuoli onnellisena saappaat jalassa Oulunkylän tilallaan v. 1960, koska numeronmurskaimet (ks. toisaalta) eivät olleet vielä läheskään syrjäyttäneet mitä taidokkaimpia mekaanisia ja manuaalisia laskenta- ja piirustusvälineitä.

Tietokoneiden sukututkimuksessa tulee vastaan mm. laskutikku 1600-luvulta alkaen ja mekaaninen diffrerentiaalianalysaattori, jonka kehitti Vannevar Bush 1927. En ole varma, oliko tämä se Kehruu-Jennyn ja kalanviljelylaitoksen yhdistelmää muistuttava iso kone, jonka kuva oli jo pois heittämässäni 1950-luvun Tietojen kirjassa. Silloin se oli viimeistä huutoa.

Seppo Niinioja