Tulevaisuuden historiakirjat - onko niitä?

[Antti Järvenpää]

Olen miettinyt - toisaalta sukutukimuksen harrastajana ja toisaalta sen kautta, kun olen ollut tekemisissä kaikenlaisten ATK-järjestelmien kanssa - että Suomen sukutukimusseuran olisi hyvä pohtia, miten nykyajasta tulee säilymään tuleville sukutukijoille sellainen järjestetty aineisto, jonka varassa voidaan myös tulevaisuudessa tehdä sukutukimusta.

Se, miksi ajattelen tällaista asiaa, juontuu siitä, että nykyään tietojärjetelmiin kertyy valtava määrä dataa, ja tulevaisuuden ongelma ja miksei myös nykypäivän, on siinä, että tästä tiedon tulvasta erottaa oleellisen pitkäaikaista säilytystä varten. Sukututkimuksen harrastajana ei voi kuin ihastella piispa Rothoviuksen aikaan pystyyn laittamaa kirjanpitoa, jonka varassa pystymme suhteellisen luotettavasti selvittää esi-isämme. Toivoisin, että tulevilla sukupolvilla olisi vähintäänkin yhtä yksikäsitteinen aineisto.

Toivoisin, että tästä asiasta syntyisi keskustelu, jonka perusteella SSS toimisi aloitteellisti siten, että SSS:lla olisi tulevaisuudessa tarjota sukutukijoille järjellinen aineisto, jonka varassa voisi tehdä sukutukimusta. En osaa ehdottaa juuri mitään viisaampaa kuin tuo piispan alkuunpanema, joten pohja-ajatuksena itsellani on se, että tästä ajasta säilyisi ainakin syntyneiden, kuolleiden ja vihittyjen luettelot. Rippikirjoja ei enään nykyisin synny, mutta sen sijaan väestörekisteri sisältää osoite- ja muuttotiedot, joita edelsi talokirjojen ylläpito, jossa piti ilmoittaa kuka talossa asui milloinkin.

Ajattelen siis sitä, että SSS valtakunnallisena sukutukijoiden etujärjestönä edellyttäisi, että kaikenlaisista rekistereistä ajettaisiin ainakin vuosittain tämäntyyppiset yhteenvedot, jotka säilyisivät tuleville vuosille sukututkimustarpeita varten. SSS:lla voisi olla tässä hankkeessa oma roolinsa vaikkapa arkistonpitäjänä tms., mutta pääasia olisi että perusaineisto luotaisiin vuosittain ja sen säilymisestä huolehdittaisiin.

[Antti Järvenpää]

Aiheeseen liittyvä uutinen

85 prosenttia suomalaisesta historiasta katoaa
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/50347-85-prosenttia-suomalaisesta-historiasta-katoaa

tai
http://www.turunsanomat.fi/?ts=1,3:1000:0:0,4:1:0:1:2009-02-16,104:1:593806,1:0:0:0:0:0:
tai tarkemmin
http://ts.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2009-02-16,104:2:593805,1:0:0:0:0:0:

Epäilisin kyllä, että prosenttiluku on liian pieni.

[mika68]

ainakin seurakunnilla on perustiedot seurakuntalaisistaan, ja on kai maistraateillakin perustiedot kuntien väestöstä.
seurakunnilla siis ainakin sotu ja mistä on muuttanut ja minne on muuttanut.

[Antti Järvenpää]

Kyllähän tietoa nykyisin on yllin kyllin, jopa niin, että sitä pursuaa.

Se mistä olen huolissani, onko se sukututkijalle käyttökelpoisessa muodossa. Ajattelen nyt niitä 2300-luvun ihmisiä, jotka yrittävät selvittää 300-4000 vuotta vanhoja asioita.

Nykyisiin atk-järjestelmiin syntyy valtavasti tapahtuma tietoja, joita kaikkea ei voida säilyttää pysyvästi tai jos säilytetään, jää ne sellaisille medioille, joiden aukaisu ei ole mitenkään yksinkertaista tulevaisuudessa.

Eri toimijat, niin yritykset kuin viranomaiset, tekevät kaikenlaisia aineistojen tiivistämisiä, ja loput heitetään menemään tai niiden säilyminen jää sattuman varaan. Kuka siis miettii sukututkijoiden tulevia tarpeita ja muotoja.

Rothoviuksen alkuperäinen kirkonkirjojen idea on pitkälti se seikka, joka on mahdollistanut sukutukimuksen nykymuodossaan. Näiden kirkonkirjojen avulla pystymme erittäin luotettavasti selvittää esi-isämme, tiedämme yksityiskohtia sakoista, sairauksista ja lukutaidosta. Näemme useissa tapauksissa, mistä he ovat tulleet ja minne menneet. Tiedämme myös karkeasti, mihin sairauksiin he ovat kuolleet, puhumatta siitä, että tiedämme kaikenlaisia päivänmääriä.

[Ulla Kotinurmi]

Oikeaa asiaa ajat. Kuka tallettaa, mikrofilmaa tai kopioi esim lapsen rekisteriöintilomakkeet tiedostoihin? Sama vihittyjen lomakkeet. Toistaiseksi vielä kuolleiden ja haudattujen luettelot ovat kirjoissa ainakin seurakunnissa. Tulevaisuudessa tiedot todennäköisesti ovat saatavina väestörekisteristä. Mihin hintaan, ei ole tiedossa. Tietysti on epävarmaa, onko vuonna 2300 enää kukaan kiinnostunut sukututkimuksesta.
t.
UllaK

[mika68]

Oikeaa asiaa ajat. Kuka tallettaa, mikrofilmaa tai kopioi esim lapsen rekisteriöintilomakkeet tiedostoihin? Sama vihittyjen lomakkeet. Toistaiseksi vielä kuolleiden ja haudattujen luettelot ovat kirjoissa ainakin seurakunnissa. Tulevaisuudessa tiedot todennäköisesti ovat saatavina väestörekisteristä. Mihin hintaan, ei ole tiedossa. Tietysti on epävarmaa, onko vuonna 2300 enää kukaan kiinnostunut sukututkimuksesta.
t.
UllaK

Täytynee otta huomioon myös Suomen nopea kansainvälistyminen.
Täällähän asui ulkomaalaisia 1980-luvun lopussa noin 30000, nykyään jo 130000.
Suomessa taitaa olla ihan parhaasta päästä tuo väestönkirjanpito ollut jo 1600-luvun lopulta lähtien. Sukututkijalle yksi parhaimpia maita Suomi.

[Sami Lehtonen]

Tähän täytyy todeta, että ainakin katolisella kirkolla on edelleen käytössä perinteinen kastekirja, jonka pappi kiikuttaa kastepaikalle heti toimituksen jälkeen kauniilla käsialalla täydennettäväksi - perinteet velvoittavat. Ilmeisesti luterilaisissa piireissä tällaista ei ole nähty tarpeelliseksi.

[Juha]

Lisäksi on huomioitava se, että suinkaan kaikki henkilöt eivät ole seurakuntien jäseniä. Ei edes katolisissa maissa.




Juha

[Helena V.]

Sähköiset tietojärjestelmät tuntuvat kehittyvän niin nopeaan tahtiin, että ehkä tulevaisuuden sukututkijan pitää vanhojen käsialojen kurssin sijaan käydä “muinaisten tietojärjestelmien” kurssi? Ja kirja-aarteiden sijaan kerätään varastohuonekaupalla tekniikkarompetta ja vanhoja käyttiksiä ja ohjelmistoja tyyliin Nokian PC:n keskusyksikkö v:lta 1978, USB-korppuasema v:lta 1991 taikka Windows 98, Word 1.0, Photo Shop xx, sukututkimusohjelmista nyt puhumattakaan?

Ainakin, jollei tehdä jotain aivan muunlaista interventiota kehityksen vääjäämättömältä vaikuttavaan kulkuun?

Seuran resurssit ovat täysin seuran jäsenistä riippuvaisia ja alituiseen saamme kuulla niiden riittämättömyydestä hyviin ideoihin, mahtaviin projekteihin tai hyödyllisiin haaveisiin nähden. Pitäisikö nämä rajalliset resurssit kohdistaa määrällisesti harvempiin hankkeisiin? Pitäisikö tavoitteista ja niihin tähtäävistä hankkeista ainakin keskustella enemmän ja avoimemmin?

Voisiko meneillään olevaa kuohuntaa yliopistolaitokseen kohdistuvista muutospaineista koittaa hyödyntää? Voisiko sukututkimuksen saada yliopisto-opiskelun piiriin kuuluvaksi aineeksi? Auttaisiko se kautta rantain aineistojen kertymis- ja säilymisongelmaan?

Tai pitäisikö seuran puiteissa liikenevä tarmo kohdistaa sukukirjojen tekemisen tukemiseen (se lienee jo eräs painopiste toiminnassa) ja toisaalta suuren yleisön valistamiseen näiden säilytettävien sukukirjojen tulevasta kulttuuriperintöarvosta, jota heistä kukin olisi suorastaan velvoitettu omalta osaltaan ylläpitämään (vrt. “sukuraamattu“).

Sitten on tietenkin mm. nk. “Sukuwiki”-haave.

Jos arveltaisiin rouheasti yhden prosentin väestöstä tällä hetkellä olevan jotensakin sukututkimussuuntautunutta, niin mitä 1% väestöstä voi aikaansaada ja millä keinoin? Tein pikaisen googlauksen Suomen “+/-1% väestöistä“ (enkä linkitä tasapuolisuuden nimissä niistä yhtäkään):
- EU-alueen ainoata alkuperäiskansaa saamelaisia on n. 1,4%
- ortodokseja 1,1%
- naimattomia yli 95 v naisia on 1%, naimattomia 90-94 v miehiä 1%
- n. 1% on psykopaatteja kuin myös narsisteja taikka nivelreumaa sairastavia, kuuroja 1 promille ja kehitysvammaisia 0.6%
- v. 2006 rikkain 1% tienasi 20% tuloista (/v. 1976 9%)
- 1930-luvulla 0,9% aikuisväestöstä sairasti kroonista niveltulehdustautia
- 1% väestöstä ei ollut laajakaistan ulottuvissa (/v. 2007 suomalaisista 75% käytti internettiä vähintään kerran viikossa)
- 2,2% on rekisteröityneitä golfin harrastajia
- n. 1,4%:lle suomalaisista tärkein harrastus oli kalastus
- n. 1% on transvestiittejä

/satunnaisia vertailulukuja:
- yli 1% USA:n väestöstä istuu vankilassa
- 5,5% suomalaisista on ruotsinkielisiä
- Zimbabwessa n. 1% väestöstä on valkoisia
- Intiassa 1% väestöstä maksoi tuloveroa v. 2006

Siis ihan hakuammuntaa, joka kuitenkin vähän sijoittaa meitä (ihan arviolta) 1%:n sukukiinnostunutta porukkaa Suomen väestöön vaikkapa sillä mielellä, mitä tämmöinen porukka voisi saada aikaiseksi.

t. Helena V.
Nimimerkillä: ihan vaan ärsykkeeksi

PS. Eri uskontojen jäsenmääristä:
http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/AA8A8618DEF0C1B0C2257295002ED129?OpenDocument&lang=FI

http://evl.fi/EVLUutiset.nsf/Documents/501581C6A288659AC225755F00495716?OpenDocument&lang=FI

[Antti Järvenpää]

Sähköiset tietojärjestelmät tuntuvat kehittyvän niin nopeaan tahtiin, että ehkä tulevaisuuden sukututkijan pitää vanhojen käsialojen kurssin sijaan käydä “muinaisten tietojärjestelmien” kurssi? .....

Helena kiteyttää tuossa aika hyvin, mitä itse pohdin. Kun ensimmäiset PC:t tulivat 80-luvun alusssa, niin itselläni on noita silloin kirjoitettuja tiedostoja tallessa, mutta ei välineitä niiden aukaisemiseen. Esimerkiksi varhaiset excel-filet eivät ole enään tuettuja nykyisillä exceleillä ja samoin on wordin laita.

Ajattelen itse niin, että tulevaisuuden sukutukimusta tukevien aineisto yhteenvetojen ajaminen olisi jonkinlainen viranomaistehtävä, mutta epäilen vahvasti, ettei kukaan ole koskaan määritellyt tällaista tehtävää kennellekkään. Operaationa sukutukimusta tukevien aineistojen yhteenvetoajot eivät olisi kovinkaan vaativa operaatio nykyisistä tietokannoista.

Lisäisin vielä sen näkökulman, että vaikka nykyiset viranomaisrekisterit tallennettaisiin kaikkine päivineen joihinkin holveihin, nykyisten muistimedioiden ikä on rajoitettu. Lisäksi, jos nämä aineistot on vain yhdessä paikassa, on vaarana että suuri osa historiallista tietoa katoaa yhdessä katstrofissa, jos sellainen iskee tuollaiseen holviin.

Jos mitään ei tehdä, epäilen, että tulevat sukupolvet ovat aikatavalla julkaistujen sukukirjojen varassa. Kuten tiedämme, on näiden sukukirjojenkin tekemistä vaikeutettu, erityisesti elävistä henkilöistä, jotka ovat näissä nykyisissä ATK-rekistereissä.

[Juha]

YLE:n uutiset 20.3.2009;

Arkistojen tallentaminen sähköiseen muotoon saa uutta vauhtia. Eduskunnassa perjantaina hyväksyttävässä lisäbudjetissa arkistojen digitointiin on tulossa rahaa lähes 6 miljoonaa euroa.

Koko uutinen löytyy YLE:n nettisivujen kotimaan uutiset -osiosta


Juha

[Antti Järvenpää]

Sama uutinen osui silmääni. Laskeskelin , että teollisuustyöntekijän palkkatasolla tuolla palkkaisi noin 130 -140 digitoijaa, kun palkka per tunti työnantajan sivukuineen on nykyisin noin 28 euroa. Sinällänsä ihan hyvä asia arkistojen käyttäjien kannalta. Digitointi parantaa arkistojen käytettävyyttä, mutta tuo luultavasti lisäkustannuksia arkistointilaitoksille tulevaisuudessa, kun aineistoa pitää siirtää ohjelmistoilta toisille tai vähintäänkin varmistella aika ajoin, sillä nykyiset muistimediat eivät ole ikuisia.

TV:ssä oli kuvaa elokuvien digitoinnista. Toivoisin itse, että aina jotakin tuosta summasta kohdistuisi Kotukselle kerättyjen historiallisten ääniarkistojen digitointiin. Hyvä kysymys olisi kai sekin, voisiko tuosta summasta päätyä jotakin myös siihen, että nykyisistä viranomaisrekistereistä ajettaisiin tulevaisuuden sukututkijoita varten digiaineistot tämän päivän tiedoista, josta olin huolestunut tuossa aloituksessani.

Olisihan SSS:n kirjastossakin luultavasti jonkin verran digitoimisen arvoista materiaalia. Joutaisiko tuosta summasta 1 tai useampi tekijä Liisankadullekin.