Asevelipalstat

[Annere]

Pyytäisin apuanne, mitä yleisesti tiedätte asevelipalstoista?

Itse saamani tiedon mukaan niitä annettiin taloista omiksi tiloiksi
köyhemmille perheille, joilla ei ollut maata viime sodan aikoihin 1939-1945 ja joiden mies tai miehet olivat sodassa? Saaneet saivat pitää palstat, mutta tehtiinkö niistä mitään papereita, oletteko joutuneet selvittämään ja mistä olette niitä saaneet? Olen myös kuullut, ettei asiasta välttämättä tehty mitään paperia. Toinen kysymys, milloin noita palstoja tarkalleen
annettiin? Onko kukaan joutunut selvittämään?

[Eppu K]

Kyllähän sitä tietoa netistä löytyy runsaasti tästä aiheesta, esim:
Eemil Luukka / Maanhankinlaki 1945, ym (http://www.saunalahti.fi/ptoukkar/lumuut.htm), josta löytyy tekstiä musiikin säestyksellä, mm. tällaista:
"...Jos jollakin siirtolaisella oli jotain valittamista, ei ollut saanut rintamamies- tai muuta maanhankinta-tilaa, ...".

Netistä kannattaa etsiskellä tietoa vaikkapa sanoilla "rintamamies" ja "Vennamo". Veikko Vennamo oli keskeinen henkilö rintamamiesten ja siirtoväen asuttamisessa. Samalla löytyy myös mehevää tekstiä "asian vierestäkin".

Ehkä "asevelipalstaa" yleisempi nimitys on "rintamamiestila".

[Annere]

Selvennykseksi omaan kysymykseeni kertoisin, ettei näissä minun
tapauksissa olllut kyse siirtolaisten asuttamisesta, vaan aivan paikkakunnalla asuvista henkilöistä. Paikka on Savossa.

[Erkki]

Pyytäisin apuanne, mitä yleisesti tiedätte asevelipalstoista?
. . . . .
Olen myös kuullut, ettei asiasta välttämättä tehty mitään paperia. Toinen kysymys, milloin noita palstoja tarkalleen
annettiin? Onko kukaan joutunut selvittämään?

Ota aluksi huomioon, että Suomen maakamarasta ja vesialueista jokainen neliömetri on aina jonkun omistuksessa. Omistuksista on huolelliset rekisterit ja niiden ajantasalla pysyminen on aina työllistänyt suuren virkakunnan. Näin on ollut vuosisatoja.

Suurimmillaan tämä maan uudelleen jakaminen oli jatkosodan jälkeen, asutettavana oli ensinnäkin evakkoon lähtemään joutunut väki, mutta samalla huolehdittiin mm. niistä perheellisistä rintamamiehistä, joilla ei ollut omaa maata ja joiden asunto-olot kaipasivat pikaista parannusta.

Mm. omat vanhempani saivat tätä tarkoittavan tontin, koska kukaan paikkakunnan maanomistajista ei ollut aikaisemmin omastaan luovuttanut. Lopullinen luovuttaja oli seurakunta kunnan toimiessa välittäjänä ja rahastajana. Huomaa, että sota laukaisi myös melkoisen maareformin.

Kaupunkien ja asutuskeskusten liepeille nousi suuria omakotialueita, joita voit vieläkin nähdä missä tahansa. Maaseudulla on sinne tänne siroteltuna omakotitaloja, joiden ympärillä oli omatarveviljelyyn riittävä tontti.

Surkein sivu tässä historiassa on ne pikaisesti asuinkelvottomiksi osoittautuneet "kylmät tilat" jonne mentiin suuren toiveen kanssa, mutta pian palattiin ihmisten ilmoille, usein Ruotsiin asti.

Olisi muuten mielenkiintoista kuulla tontista, joka on saatu tai otettu haltuun ilman dokumentointia.

[Annere]

Luulen minäkin (sen verran noita maakirjoja tutkiskeltuani ja maakunta-arkistoon soittaneena), että omistuksista on pidetty huolta ja jostainhan
tieto löytyy. Maakunta-arkistosta vain ei löytynyt aivan heti asiakirjaa ja
kyselenkin, mikä muu paikka voisi olla ko. asioiden arkisto? Tai sitten tieto on "syvemmällä" maakunta-arkistossa.

Se mainintani asiakirjattomuudesta perustui vain erään henkilön omaan
arveluun jonkin tilan tilanteesta.

[Essimi]

Katso vaikkapa hakusanoilla kiinteistörekisteri tai maanmittauslaitos joko hakukoneilla tai wikipediasta. Löydät perustietoa. Kiinteistörekisteri on julkinen, mutta maksullinen.

[Ingeborg Palmén]

Eikö 1940-luvulla toiminut Asutushallitus (tms) niminen viranomainen ? Luulisi että siltä on jäänyt arkisto jonnekin.
terveisin
Ingeborg Palmén

[Erkki Järvinen]

Ota aluksi huomioon, että Suomen maakamarasta ja vesialueista jokainen neliömetri on aina jonkun omistuksessa. Omistuksista on huolelliset rekisterit ja niiden ajantasalla pysyminen on aina työllistänyt suuren virkakunnan. Näin on ollut vuosisatoja.

Suurimmillaan tämä maan uudelleen jakaminen oli jatkosodan jälkeen, asutettavana oli ensinnäkin evakkoon lähtemään joutunut väki, mutta samalla huolehdittiin mm. niistä perheellisistä rintamamiehistä, joilla ei ollut omaa maata ja joiden asunto-olot kaipasivat pikaista parannusta.

Mm. omat vanhempani saivat tätä tarkoittavan tontin, koska kukaan paikkakunnan maanomistajista ei ollut aikaisemmin omastaan luovuttanut. Lopullinen luovuttaja oli seurakunta kunnan toimiessa välittäjänä ja rahastajana. Huomaa, että sota laukaisi myös melkoisen maareformin.

Kaupunkien ja asutuskeskusten liepeille nousi suuria omakotialueita, joita voit vieläkin nähdä missä tahansa. Maaseudulla on sinne tänne siroteltuna omakotitaloja, joiden ympärillä oli omatarveviljelyyn riittävä tontti.

Surkein sivu tässä historiassa on ne pikaisesti asuinkelvottomiksi osoittautuneet "kylmät tilat" jonne mentiin suuren toiveen kanssa, mutta pian palattiin ihmisten ilmoille, usein Ruotsiin asti.

Olisi muuten mielenkiintoista kuulla tontista, joka on saatu tai otettu haltuun ilman dokumentointia.


Maaseudulla on sinne tänne siroteltuna omakotitaloja, joiden ympärillä oli omatarveviljelyyn riittävä tontti.


Olisi muuten mielenkiintoista kuulla tontista, joka on saatu tai otettu haltuun ilman dokumentointia.


Tuo on tuttu asia mitä noihin omakotitaloihin tulee rintamamiehet ja heidän leskensä niitä saivat ostaa ja rakennuttaa sitten.


Tuohon toiseen kohtaan totean ja tiedän erään tapauksen joka oli seuraavan kaltainen ehkä monimutkaisesti selitettynä:

Eräs henkilö perheineen asui aiemmin eräässä paikassa XXX omistamalla viljelystilalla ja kun vuokrasopimusta ei enää jatkettu joutui YYY:n perhe mainitulta tilalta pois.
- GGG:ssa oli tietty tila RN 000 ja tilan asuinrakennus jossa AAA ja BBB olivat asuneet ja joka sijaitsi TT:n maalla (ei siis GGG:n tilalla)
- BBB oli hoitanut AAA:n taloutta tämän kuolemaan saakka ja oli AAA testamentannut tuon GGG:n tilan RN 000 BBB:lle.
- Tämä BBB joka oli vanha ihminen kävi raihnaiseksi ja tällöin hänen sisarenpoikansa otti tämän hoitoonsa ja GGG:n tila RN 000 jäi autioksi.
- Tämä sisarenpoika ei vaimonsa kanssa pitkään tätiänsä pystynyt hoitamaan vaan tämä joutui kunnalliskotiin missä hän aikanaan kuoli.
- Tämä sisarenpoika joka tunsi ja tiesi häädön saaneen perheeen, sanoi sitten GGG:n tilan RN 000 jäätyä autioksi kesällä 1949, että mene sinne AAA:n ja BBB:n mökkiin ja kunnosta se perheellesi; ei sitä tätini enää tarvitse.

Silloin tämä XXX:n viljelystilalta häädön saanut ryhtyi näillä puhein hallitsemaan tuota GGG:n tilaa RN 000 vuonna 1949 ja muutti sinne perheensä kanssa syksyllä 1949, ensin siirrettyään mökin pois tuolta TTT:n maalta - Tila on siitä lähtien ollut tämän miehen ja perheen hallinnassa ja nykyisin perillisten omistuksessa.

Mutta ennenkuin tuon tilan omistussuhteet olivat selvät (sehän oli suupuheiden varassa niin kauan kuin nämä sinne muuttaneet vanhukset olivat elossa sillä mitään papereita ei ollut olemassakaan) minä jouduin sitten ajamaan tuota asiaa Kuulutuslainhuudolla ja sitä edeltäen hankkimaan melkoisen määrän asiapapereita ja selvityksiä. Jos nyt oikein muistan niin lainhuudatukset puuttuivat jostakin 1930 -luvulta saakka.

Joten kyllä on saatu ja otettu haltuun ilman dokumentointia. Josta sitten aiheutui melkoinen paperisota joskin asia kyllä hoitui kuntoon. - Ei ole muuten osaa eikä arpaa tässä asiassa kuin, että hoidin sen.

[kkylakos]

Luulen minäkin (sen verran noita maakirjoja tutkiskeltuani ja maakunta-arkistoon soittaneena), että omistuksista on pidetty huolta ja jostainhan tieto löytyy. Maakunta-arkistosta vain ei löytynyt aivan heti asiakirjaa ja kyselenkin, mikä muu paikka voisi olla ko. asioiden arkisto? Tai sitten tieto on "syvemmällä" maakunta-arkistossa.

Oliko kyse siitä, ettei maakunta-arkistossa ollut näin tuoreita asiakirjoja? Mutta eivät osanneet neuvoa eteenpäin? Olisikohan maanmittaustoimistosta apua? Yhteystietoja: http://www.maanmittauslaitos.fi/default.asp?id=839

Arkistolaitoksen sähköisessä luettelossa (Vakka) surffatessa löytyi sanat "asutustoimikunnat", "maanlunastuslautakunnat". Haku jälkimmäisellä tuotti joitakin lupaavia löytöjä ainakin Turun ja Porin läänistä sekä Kuopion läänistä. Vakka avautuu arkistolaitoksen etusivulta www.narc.fi (http://www.narc.fi) . Voit kokeilla vaikka hakua paikkakunnan nimellä ja aikarajauksella 1940-1960.

Kuten huomaat, en tiedä asiasta mitään, mutta kun pitää jotain päästä kirjoittamaan...

[Annere]

Kiitos tiedosta. Selailin niitä, mutta ymmärtääkseni näitä tutkittiin
jo pikaisesti maakunta-arkistossa. Etsiminen on kallista, joten tässä vaiheessa ei lähdetty tutkimaan tarkemmin. Käyn vielä maanmittaus-
toimistossa; sinnekin soitin ja koska puhelimessa on vaikea kertoa paikkaa
tarkalleen, se kuulemma onnistuu paremmin käymällä paikan päällä. Kyllä
arkistoissa vastanneet ovat hyvin opastaneet eteenpäin muihin kohteisiin,
mutta löytöä ei ole tapahtunut vielä.

[asalovaara]

En ole laajemmin perehtynyt asiaan, mutta hallussani on asiakirjat, jotka kertovat miten isoisäni oli saanut rintamamiestonttinsa Janakkalassa.

Ote Janakkalan kunnanvaltuuston pöytäkirjasta 28.3.1945: 29§ Päätettiin yksimielisesti lahjoittaa XX:lle Janakkalan kunnan omistamasta XX tilasta noin 1500 neliömetrin suuruinen asuntotontti lahjakirjassa tarkemmin mainituilla ehdoilla.

Erikseen hän oli saanut kunnalta allekirjoitettavakseen sekä ehdot, joilla kunta asuntotontin lahjoittaa että väliaikaisen lahjakirjan.

Lahjakirja oli väliaikainen ilmeisesti siksi, että omaisuuden luovutusveroa ja maanhankintaa säätelevät lait annettin vasta 5.5.1945. Maanhankintalain mukaan maata annettiin siirtoväkeen kuuluvalle henkilölle, sotainvalidille, sotaleskelle, sotaorvoille ja rintamasotilaille. Rintamasotilas, joka vuonna 1939 tai sen jälkeen oli osallistunut reserviläisenä, nostomiehenä, vapaaehtoisena tai vakinaiseen väkeen kuuluvana, oli oikeutettu tietyin ehdoin maansaantiin. Maata otettiin lähinnä valtion maasta tai vapaaehtoisilla luovutuksilla. Janakkalassa maista saatiin lunastettua vapaaehtoisesti 83,5%, loput pakkolunastettiin.

[Seija Randell]

Käsitykseni mukaan asevelipalstat olisivat niitä, joita annettiin esim sodassa mukana olleelle talon pojalle, luullakseni koska talossa oli vain pieni metsä. Tämä esimerkkini metsäpalsta oli noin 10 km päässä itse talosta. - Asutustoiminta on minusta eri asia.
- Kyllä joka pala tätä maata löytyy kirjoista ja kansista. Maanmittauskonttorissa asiat selviävät, mutta tulisi tietää edes suunnilleen ko. rekisteritilan numero, tai sitten se mistä se on lohkaistu. Kyllä peruskartassakin nuo numerot usein näkyvät.