Timo W
30.01.09, 20:28
Prof. Zhitkoville nimetyn VNIOZ:in ekologian ja etologian osaston johtaja, biologian tohtori, professori.
Susien hyökkäykset ihmisten kimppuun ovat Venäjällä olleet ammoisista ajoista yksi kauheimmista vitsauksista. Niinpä vain kolmen vuoden aikana (1849 – 1851) susien takia menehtyi 260 aikuista ihmistä ja 110 lasta (Lazarevskii, 1876). Tapauksista pidettiin virallista tilastoa. Vuosittaisissa kuvernöörien raporteissa tämä informaatio keskitettiin väestön kuolinsyistä kertovassa taulukossa sarakkeeseen ”Villipetojen tappamia”. Vallankumouksen jälkeen ei tilastollisia tietoja susivahingoista maassamme julkaistu, mutta irralliset tiedot pääsivät silti joskus tihkumaan lehtien palstoille (Kuzmich, 1925; Barabash-Nikiforov, 1928; Timofejev, 1949; Kornejev, 1950; Serzhanin, 1955; Shnitnikov; 1957; Marvin, 1959; Nazarova, 1978; Peskov, 1979; Zhumadilov, Mahmutov, 1979; Osmolovskaja, Priklonskii, 1979; Boldenkov, 1980; Janshin, 1980; Garbuzov, Janshin, 1980; Cherkasskii, 1985).
Todellisuudessa näiden tapahtumien määrä on paljon suurempi: M.P.Pavlov (1965, 1989) julkaisi ne ennen tuntemattomat faktat susien hyökkäyksistä ihmisten kimppuun, joita itse tekijän lisäksi olivat keränneet P.A. Manteifel, G.P. Kamenskii. Pääasiassa aineistossa oli lapsiin kohdistuneita susivahinkoja maamme eri puolilla toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeisinä vuosina. Todistettuja tapauksia oli 103. Länsimaisten biologien keskuudessa vallitsee sellainen mielipide että ihmisen kimppuun hyökkäävät ainoastaan rabiestartunnan saaneet sudet. Tällä kannalla ovat myös monet meidän eläintieteilijöistämme ja riistabiologeista. Asia on kuitenkin niin, että rabiessuden purema ei aina johda taudin puhkeamiseen ihmisellä. Toisaalta kaadetut agressivisesti käyttäytyvät sudet pääyvät aniharvoin tutkimuksiin eläinlääketieteellisiin laboratorioihin. Lisäksi nämäkään tutkimukset eivät aina anna täydellista kuvaa eläimen tilasta.
Tutkittuamme terveiden ja sairaiden susien agressiivisuutta olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että kenttäoloissa terveiden ja raivotautisten susien erot näkyvät käyttäytymisessä seuraavin tavoin:
Lähde: http://personal.inet.fi/luonto/mikael.broo/Sudet.htm
Susien hyökkäykset ihmisten kimppuun ovat Venäjällä olleet ammoisista ajoista yksi kauheimmista vitsauksista. Niinpä vain kolmen vuoden aikana (1849 – 1851) susien takia menehtyi 260 aikuista ihmistä ja 110 lasta (Lazarevskii, 1876). Tapauksista pidettiin virallista tilastoa. Vuosittaisissa kuvernöörien raporteissa tämä informaatio keskitettiin väestön kuolinsyistä kertovassa taulukossa sarakkeeseen ”Villipetojen tappamia”. Vallankumouksen jälkeen ei tilastollisia tietoja susivahingoista maassamme julkaistu, mutta irralliset tiedot pääsivät silti joskus tihkumaan lehtien palstoille (Kuzmich, 1925; Barabash-Nikiforov, 1928; Timofejev, 1949; Kornejev, 1950; Serzhanin, 1955; Shnitnikov; 1957; Marvin, 1959; Nazarova, 1978; Peskov, 1979; Zhumadilov, Mahmutov, 1979; Osmolovskaja, Priklonskii, 1979; Boldenkov, 1980; Janshin, 1980; Garbuzov, Janshin, 1980; Cherkasskii, 1985).
Todellisuudessa näiden tapahtumien määrä on paljon suurempi: M.P.Pavlov (1965, 1989) julkaisi ne ennen tuntemattomat faktat susien hyökkäyksistä ihmisten kimppuun, joita itse tekijän lisäksi olivat keränneet P.A. Manteifel, G.P. Kamenskii. Pääasiassa aineistossa oli lapsiin kohdistuneita susivahinkoja maamme eri puolilla toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeisinä vuosina. Todistettuja tapauksia oli 103. Länsimaisten biologien keskuudessa vallitsee sellainen mielipide että ihmisen kimppuun hyökkäävät ainoastaan rabiestartunnan saaneet sudet. Tällä kannalla ovat myös monet meidän eläintieteilijöistämme ja riistabiologeista. Asia on kuitenkin niin, että rabiessuden purema ei aina johda taudin puhkeamiseen ihmisellä. Toisaalta kaadetut agressivisesti käyttäytyvät sudet pääyvät aniharvoin tutkimuksiin eläinlääketieteellisiin laboratorioihin. Lisäksi nämäkään tutkimukset eivät aina anna täydellista kuvaa eläimen tilasta.
Tutkittuamme terveiden ja sairaiden susien agressiivisuutta olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että kenttäoloissa terveiden ja raivotautisten susien erot näkyvät käyttäytymisessä seuraavin tavoin:
Lähde: http://personal.inet.fi/luonto/mikael.broo/Sudet.htm