Eva Catharina von Birckholtz

[Timo W]

"Kaarle XII:n sodissa kuoli eräs Blåfield, jolta jäi alaikäinen poika Hindrik. Tämän alaikäisyyden aikana Judikkalan osti muudan von Birckholtz, hänkin vanhaa, mutta nykyään sukupuuttoon kuollutta hämäläistä sukua. Täysi-ikäiseksi tultuaan nuori Blåfield saapui (noin vuonna 1725) Birckholtzin luo lunastaakseen takaisin isänperintönsä. Rikas von Birckholtz vastasi ensin lyhyesti, ettei hän aikonut ilman oikeudenkäyntiä suostua tähän. Mutta mietittyään asiaa hän sanoi: "Jos haluatte naida tyttäreni, annan teille kaikki maatilani". Nuorella luutnantilla ei ollut mitään ehdotusta vastaan. Oli talvi. Eva Catharina, talon ainoa, kaksitoistavuotias tytär, joka oli ulkona laskemassa mäkeä jääkelkalla, kutsuttiin sisään ja esiteltiin sulhaselleen. Punaposkinen tyttö kiitti, niiasi ja lähti takaisin kelkkamäkeen. Kolmetoistavuotiaana Eva von Birckholtz meni naimisiin Hindrik Blåfieldin kanssa; neljäntoista ikäisenä hän synnytti ensimmäisen 14 lapsestaan, jotka jokainen perivät maatilan."Ei tiedetä, mistä Topelius oli saanut tietonsa, mutta tarina pikkutytöstä, joka joutui kauppatavaraksi ja valtavien maaomaisuuksien pantiksi, on pääosiltaan täyttä totta.


Lähde:
http://www.sci.fi/~s151036j/rydman/birckeva.htm (http://www.sci.fi/%7Es151036j/rydman/birckeva.htm)

[Ossian]

"Kaarle XII:n sodissa kuoli eräs Blåfield, jolta jäi alaikäinen poika Hindrik. Tämän alaikäisyyden aikana Judikkalan osti muudan von Birckholtz, hänkin vanhaa, mutta nykyään sukupuuttoon kuollutta hämäläistä sukua. Täysi-ikäiseksi tultuaan nuori Blåfield saapui (noin vuonna 1725) Birckholtzin luo lunastaakseen takaisin isänperintönsä. Rikas von Birckholtz vastasi ensin lyhyesti, ettei hän aikonut ilman oikeudenkäyntiä suostua tähän. Mutta mietittyään asiaa hän sanoi: "Jos haluatte naida tyttäreni, annan teille kaikki maatilani". Nuorella luutnantilla ei ollut mitään ehdotusta vastaan. Oli talvi. Eva Catharina, talon ainoa, kaksitoistavuotias tytär, joka oli ulkona laskemassa mäkeä jääkelkalla, kutsuttiin sisään ja esiteltiin sulhaselleen. Punaposkinen tyttö kiitti, niiasi ja lähti takaisin kelkkamäkeen. Kolmetoistavuotiaana Eva von Birckholtz meni naimisiin Hindrik Blåfieldin kanssa; neljäntoista ikäisenä hän synnytti ensimmäisen 14 lapsestaan, jotka jokainen perivät maatilan."Ei tiedetä, mistä Topelius oli saanut tietonsa, mutta tarina pikkutytöstä, joka joutui kauppatavaraksi ja valtavien maaomaisuuksien pantiksi, on pääosiltaan täyttä totta.


Lähde:
http://www.sci.fi/~s151036j/rydman/birckeva.htm (http://www.sci.fi/%7Es151036j/rydman/birckeva.htm)

Hei,

En ole tiennytkään, että von Birckholz on hämäläistä sukua.

Ossian Mesterton



Riddarhusets stamtavlor på CD-ROM:

Adliga ätten VON BIRCKHOLTZ, nr 94, utdöd.
Natural. och introd. 1625 med nr 62 i svenneklassen utdöd under förra hälften av 1700-talet.
Urgammal adelssläkt från Brandenburg, som framträder i urkunderna redan 1249. Släkten
har besuttit stora gods i Preussen och Sachsen och beklätt höga ämbeten därst., men är nu
utdöd. – Överjägmästaren Melchior von Birckholtz, död 1750-08-18 i Stockholm,
tillhörde sannolikt icke denna ätt. Hans rätta namn torde av vapnet att döma hava varit
von Bergholtz. Likaså löjtnanten och livdrabanten Christian (Christoffer?) Wilhelm von
Bergholtz (Birckholtz), som enligt domboken för Frötuna härad i Uppland var son till
överjägmästaren och enl. meritförteckning i RA. Född 1709-01-07 i Schwerin (död 1761 i
Helsingfors). [Brev från R. Nordenadler till fru J. Ramsay i Helsingfors statsarkiv.]

[Timo W]

1672/73 Gustaf Lorentz (myös Gustaf Johan) von Birckholtz Gustavus Laurentius, nobilis 2232 (http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2232). Vht: tilanomistaja Hauhon Kouvalassa, komppanianmajoitusmestari Uudenmaan ratsuväkirykmentissä Johan Fredrik von Birckholtz ja Kristina Katarina von Birckholtz. Ylioppilas Turussa 1672/73 Birchholtz Gust. Nobil. _ 110. Keskimmäisen luokan stipendiaatti kl. 1676 – sl. 1677. — Sihteeri. Heikkonäköinen, mainitaan sokeaksi jo 1687. Omisti Hauhon Kouvalan sekä vuodesta 1726 Sääksmäen Jutikkalan ja Kattilan. ‡ Sääksmäellä 26.4.1731. Pso: 1700 Beata Maria Sölfverarm († 1751).
Isän isä: kapteeni Gustaf von Birckholtz U37 (http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U37) († 1643).
Tyttärenpoika: tilanomistaja Sääksmäellä, vänrikki Johan Adolf Schrey 8907 (http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=8907) (yo 1770, † 1821).
Viittauksia: HYK ms., Index s. 24b. — V. Lagus, Studentmatrikel I (1889–91) s. 139 (XXXIII); Consistorii academici Aboensis protokoll IV 1671–1679 (utg. T. Carpelan, 1912) s. 302, 344, 362, 429; C. M. Schybergson (utg.), Per Brahes brevväxling rörande Åbo akademi I. Per Brahes brev. SSLS 164 (1922) s. 225–226 #247 (12.8.1675). — J. Ramsay, Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden (1909) s. 28 (von Birckholtz Tab. VIII); G. Elgenstierna, Den introducerade svenska adelns ättartavlor I (1925) s. 392 (von Birckholtz Tab. 5).


http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2232

[Ossian]

1672/73 Gustaf Lorentz (myös Gustaf Johan) von Birckholtz Gustavus Laurentius, nobilis 2232 (http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2232). Vht: tilanomistaja Hauhon Kouvalassa, komppanianmajoitusmestari Uudenmaan ratsuväkirykmentissä Johan Fredrik von Birckholtz ja Kristina Katarina von Birckholtz. Ylioppilas Turussa 1672/73 Birchholtz Gust. Nobil. _ 110. Keskimmäisen luokan stipendiaatti kl. 1676 – sl. 1677. — Sihteeri. Heikkonäköinen, mainitaan sokeaksi jo 1687. Omisti Hauhon Kouvalan sekä vuodesta 1726 Sääksmäen Jutikkalan ja Kattilan. ‡ Sääksmäellä 26.4.1731. Pso: 1700 Beata Maria Sölfverarm († 1751).
Isän isä: kapteeni Gustaf von Birckholtz U37 (http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=U37) († 1643).
Tyttärenpoika: tilanomistaja Sääksmäellä, vänrikki Johan Adolf Schrey 8907 (http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=8907) (yo 1770, † 1821).
Viittauksia: HYK ms., Index s. 24b. — V. Lagus, Studentmatrikel I (1889–91) s. 139 (XXXIII); Consistorii academici Aboensis protokoll IV 1671–1679 (utg. T. Carpelan, 1912) s. 302, 344, 362, 429; C. M. Schybergson (utg.), Per Brahes brevväxling rörande Åbo akademi I. Per Brahes brev. SSLS 164 (1922) s. 225–226 #247 (12.8.1675). — J. Ramsay, Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden (1909) s. 28 (von Birckholtz Tab. VIII); G. Elgenstierna, Den introducerade svenska adelns ättartavlor I (1925) s. 392 (von Birckholtz Tab. 5).


http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2232

Heh heh,

Minäkin olen syntynyt Riihimäellä mutta olen silti skotlantilaista sukua.

Katsotaanpas välillä TimoW:n omia, maailmalle levittämiä tietoja. Sivustolta http://timo54.suntuubi.com löytyy heti ensivilkaisulla

Lydeke Olofinpoika De Kyren s.n 1340 Saksa k.140
Vihitty ?
Sophie Eriksdotter Lovenbalk s.n 1340 Tanska k.1412


Ossian Mesterton

[Ossian]

Heh heh,

Minäkin olen syntynyt Riihimäellä mutta olen silti skotlantilaista sukua.

Katsotaanpas välillä TimoW:n omia, maailmalle levittämiä tietoja. Sivustolta http://timo54.suntuubi.com löytyy heti ensivilkaisulla

Lydeke Olofinpoika De Kyren s.n 1340 Saksa k.140
Vihitty ?
Sophie Eriksdotter Lovenbalk s.n 1340 Tanska k.1412


Ossian Mesterton

Voi voi,

Tein kopioidessani valtavan virheen. Tuon ainakin minulle täysin tuntemattoman Lydeken kuolinvuosi on 1409.

Ossian mesterton

[Timo W]

Blåfield - sotilassuku

Suomen vanhimpia aatelissukuja, jonka ensimmäinen tunnettu jäsen Jöns Pentinpoika oli Manskun tuomarina vuonna 1437 ja maaoikeuden jäsenenä vuonna 1442. Hänen poikansa Pentti Jönsinpoika (Bengt Jönsson), sai marraskuun 12 pnä 1476 valtionhoitaja Sten Sturelta aateliskirjeen, missä rälssivapauden ohessa -ensimmäisiä kertoja Suomessa- annettiin myös perittävä vaakuna, jonka muoto ja värit kirjeessä tarkoin kuvattiin. Pentti Jönsinpojan kirjeessä "sinisellä pohjalla leijonanpää kieli ulkona ja kaksi lippua kypärässä ja vesilehti kummassakin lipussa". Vuonna 1638 suku merkittiin Ruotsin ritarihuoneen kirjoihin.

Suvun jäsenet olivat Ruotsin-vallan aikana pääasiallisesti sotilaita. Omistettuaan maatiloja alkuaan etupäässä Lounais-Suomessa suku joutui suurelta osalta Hämeeseen, kun luutnantti Henrik Blåfild meni naimisiin Sääksmäen Judikkalan herran tyttären, vasta 13-vuotiaan Eeva Katariina von Birckholtzin kanssa ja näiden neljätoista lasta sai kukin osansa von Birckholtz-suvun suuresta maaomaisuudesta. Sen jälkeen oli Blåfieldeilla lähes parin vuosisadan ajan kartanoita erityisesti Vanajaveden molemmin puolin olevissa pitäjissä: Sääksmäellä, Akaassa, Hattulassa, Hauholla jne.
Suomen tultua Ruotsista erotetuksi on Blåfield-suku toiminut paitsi sotilasuralla -suurelta osalta Venäjän joukoissa, edeten aina eversteiksi ja kenraaleiksi saakka- myös siviiliviroissa sekä oikeuslaitoksen alalla. Lakimiehistä mainittakoon Valfrid August Vilhelm Blåfield (s. 26.8.1866 Pälkäneen Myttäälässä), joka 1904 tuli oikeusosaston protokollasihteeriksi, oli kaksilla viimeisillä säätyvaltiopäivillä pappissäädyn sihteerinä, eduskunnan uudistuskomitean sihteerinä 1905-06 ja oppivelvollisuuskomitean jäsenenä 1906-07, hoiti kesällä 1907 Mikkelin lääninkuvernöörinvirkaa nimitettiin 1908 Hauhon tuomiokunnan tuomariksi, 1917 senaattoriksi oikeusosastoon.


Lähde:
http://www.eskoff.net/BlSuku/Bld.htm

[Erkki A Tikkanen]

1672/73 Gustaf Lorentz (myös Gustaf Johan) von Birckholtz Gustavus Laurentius, nobilis 2232 (http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=2232). Vht: tilanomistaja Hauhon Kouvalassa, komppanianmajoitusmestari Uudenmaan ratsuväkirykmentissä Johan Fredrik von Birckholtz ja Kristina Katarina von Birckholtz. Ylioppilas Turussa 1672/73 Birchholtz Gust. Nobil. _ 110. Keskimmäisen luokan stipendiaatti kl. 1676 – sl. 1677. — Sihteeri. Heikkonäköinen, mainitaan sokeaksi jo 1687. Omisti Hauhon Kouvalan sekä vuodesta 1726 Sääksmäen Jutikkalan ja Kattilan. ‡ Sääksmäellä 26.4.1731. Pso: 1700 Beata Maria Sölfverarm († 1751).

Esi-isäni kävi lähes kolmesataa vuotta sitten oikeustaistelua tätä Gustafia vastaan, epäonnekseen Gustaf hävisi asiansa, sai vielä kunnianloukkauksesta sakkojakin. :cool:


-Sakkoluettelo Ylisen ja Alisen Hollolan kihlakuntien syyskäräjiltä 1724.

"Wälborne Herr Gustaf Johan Birchholtz för det han in för Rätta med smädefull och ährerörig beskyllning angripit sin Contrapart Fendrich Leps hwarföre Fändrichen på behörig ort Blifwit öppet lämnat at sökia reconvention fältes till 10 dalar silvermynt."

[Olarra]

En ole tiennytkään, että von Birckholz on hämäläistä sukua.

Suomea peitti 10.000 vuotta sitten mannerjää, oikeastaan mikään suku ei siis ole suomalaista tai hämäläistä... Onko muuten vaimoväellä mitään merkitystä sille mistä suku on kotoisin, vai lasketaanko suku edelleen vain miepuolista linjaa pitkin? Kuollaanko meillä edelleen sukupuuttoon, vai sanoisinko, että suku sammuu? Miksi toisessa ketjussa esille nostamaani Finska Fru Annaa sanottiin suomalaiseksi, vaikka hänhän oli Ruotsissa tanskalainen?
t. Olavi A.

[TapioV]

Blåfield - sotilassuku

Suomen vanhimpia aatelissukuja, jonka ensimmäinen tunnettu jäsen Jöns Pentinpoika oli Manskun tuomarina vuonna 1437 ja maaoikeuden jäsenenä vuonna 1442. Hänen poikansa Pentti Jönsinpoika (Bengt Jönsson)




Lähde:
http://www.eskoff.net/BlSuku/Bld.htm

Tältä väitteeltä puuttuu näyttö. Pelkkä nimiyhdistelmä ei riitä. Genos 2007:59 esitin paremman vaihtoehdon: kihlakunnantuomari Jöns Bengtinpoika oli Bengt Lydekenpojan (Djäkn) vaimon Valborg Jönsintyttären ja Olof Svärdin vaimon Elin Jönsintyttären isä. Blåfield-suvun aloittaja Bengt Jönsinpoika ei olisi tarvinnut aatelointia, jos hän olisi ollut kihlakunnantuomari Jöns Bengtinpojan poika
Tapio Vähäkangas.

[M.Sjostrom]

Katsotaanpas välillä TimoW:n omia, maailmalle levittämiä tietoja. Sivustolta http://timo54.suntuubi.com löytyy heti ensivilkaisulla

Lydeke Olofinpoika De Kyren s.n 1340 Saksa k.140
Vihitty ?
Sophie Eriksdotter Lovenbalk s.n 1340 Tanska k.1412



Tuo filiaatio on jälleen noita puppuja ja tutkimuksellisesti silkkaa huttua. Valitettavasti.
Muutenkin tämä palsta on alkanut täyttyä hutusta tässä viime aikoina. En nyt puutu siihen hyvin tiedettyyn, täällä jo pitkäaikaisesti esiteltyyn sukulinjaan jossa muistojen sukujuuri on ulkokullattu. Mutta ihan viimeaikaiseen puppuun mennäkseni, tuo 'Lovenbalk' on valitettavasti ihan anakronistinen noihin vuosilukuihin nähden. Melkoista akrobatiasa, että se vaimoihminen olisi pystynyt tuottamaan poikia jo 1300-luvulla, ollessaan itse yhä vielä ihan syntymättä.

Lydeke tai Lyder van Kürnen, aatelismies ja ritari ilmeisesti Holsteinista, oli (kuten ÄSF valottaa hieman laajemmin) eräs de Kyrnen/von Kyren... suvun vesa, joka serkkujensa tms tavoin kulkeutui Ruotsin valtakuntaan. Hänen isäkseen on arveltu Gotskalkia. Ja joka tapauksessa on erätyisen epätodennäköistä että hänen isänään olisi ollut Olavi. Onomastiikka ei juurikaan sovi holsteinilaiseen kulttuuripiiriin.

No, sitten, tuo Lydeke van Kyren ei *todellakaan* ollut Klaus Djeknin isä. Ei ollut, vaikka jotkut sitä niin kovasti siihen kaipaavat. Klaus Djeknin isä, Lyder 'jonkunpoika' oli nähtävästi Westfalenista kotoisin, kuten Klaus oletettavasti syntyään itsekin.
Tuohonkaan onomastiikkaan ei oikein tuommoinen nimi Olavi sovi.

Lyder tai Lydeke Olavinpoika (1400-luvun ihan lopulla) ei näyttäisi olleen suomalainen vaikuttaja ollenksaan - vaan tehnyt koko uransa voutina Ruotsissa itärannikolla, kuten Itä-Göötassa.
Ja juuri hän olisi ollut, 1400-luvun lopussa, se joka nai Sofie Eriksdatterin, Aunsbjergin sukua, Tanskanmaalta.
Mutta hän ei ollenkaan sovi Turun linnanherran, Klaus Djeknin isäksi - hän näyttäisi ehkä olleen Klausin nuorempi (pari sukupolvea myöhäisempi) sivusukulainen.

Tuo Sofie Eriksdatter sinänsä isälinjaa pitkin polveutui herra Niels Eriksenistä, Aunsbjergin herrasta Jyllannista, jonka jokin traditio liittää Tanskan kuningas Kristoffer IIn äpäräpojan pojaksi. Mutta kuningas Kristofferin väitettyä äpäräpoikaa eivät historialliset, aikalaistodisteet mainitse ollenkaan. Kuninkaan äpärä saattaa olla vain tarinaa.
Kun tuo äpäräpoika on noin epävarma eksistenssi, näkisin joutavaksi kyhätä kuninkaallista sukujuurta itselleen tuon polveutumisen kautta.
Mutta vaikka hän olisikin ollut kuninkaan äpärä, ihmettelenpä mitä iloa siitä polveutumisesta kultaajille olisi: Kristoffer II oli erityisen tyhmä tuhlari, joka tuhlailussaan kävi Tanskan itsenäisyydelle, eheydelle ja dynastialle vakavaksi riskinaiheuttajaksi.
Ja kuten jo sanottua, eipä tuosta Sofiesta oikein mitään hyvää tule suomalaisiin sukuihin, hänen lapsiaan eivät olleet nuo jotka asustelivat suomessa 1300-luvulla ja 1400-luvun alussa.
Yksinkertaisesti: Sofie lähinnä saadaan joidenkin esiäidiksi sillä, että vastoin historiallisia tosiasioita, sekoitetaan kaksi miestä toisiinsa.
Niin ei pitäisi tehdä: kaikesta päätellen he olivat molemmat erillisiä, itsenäisiä ihmisiä.

[Timo W]

http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/otsikot/ralot1.gif
Suvun ensimmäinen tunnettu jäsen oli Jöns Bengtinpoika, josta polveutuu eräs Suomen vanhimpia vielä eläviä aatelissukuja. Hänen poikansa Bengtin saamassa rälssikirjeessä 12.11.1476, kuvataan vaakunakilpi, joka ensimmäisiä kertoja Suomessa annetaan periytyväksi, "sinisellä pohjalla leijonanpää, kieli ulkona, ja kaksi lippua kypärissä ja vesilehti kummassakin lipussa". Mutta ainakin 1500-luvun puolivälistä 1600-luvun alkupuolelle suku kuitenkin käytti vaakunassaan liljaa ja sarvea. 1634 pari suvun jäsentä sai alkuperäisen vaakunakilven uudelleen vahvistetuksi, ja 1638 suku merkittiin Ruotsin ritarihuoneen kirjoihin.1
TAULU 1
Jöns Bengtinpoika, kihlakunnantuomari Maskussa 27.6.1437, 1439, 1440, 2 3; sinettitodistaja Turussa 9.7.1442 4 ja maaoikeuden jäsenenä 1437.
Poika:
Bengt Jönsinpoika, taulu 2 (http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssibl.htm#taulu2).TAULU 2
Bengt Jönsinpoika (http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssibl.htm#taulu1), asemies; porvari Turussa; valtiohoitaja Sten Sturen aateloima 12.11.1476 5; lahjoitti 1479 vaimonsa kanssa Poutun tilan Nousiaisten pitäjässä Naantalin luostarille saaden kivitalon Turusta. - Puoliso Beata Erikintytär, vanhemmat asemies Erik Abjörninpoika ja Margit Jönsintytär Tavast (Katso Tavast-suku, taulu 6 (http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssita.htm#taulu6)). 2
Poika:
Michel Bengtinpoika, taulu 3 (http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssibl.htm#taulu3).TAULU 32
Michel Bengtinpoika (http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssibl.htm#taulu2), Sauvon Liesniemen herra; asemies 1514; mainitaan 1530, mutta oli kuolleena 1536. - Puoliso (2.) Brita (Beata?), hänen ensimmäisessä aviossaan; laamanni Olof Erikinpojan (Katso Stålarm-suku, taulu 2 (http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssisl.htm#taulu2)) sisarentytär; eli vielä 1570; 2. puoliso kirjuri Per Mattsinpoika, jolta hän sai huomenlahjana Kaarinan pitäjästä Kosken tilan, ja joka omisti Sauvon Martbölen 1565-68.
Lapset:
Nils Michelinpoika, Liesniemen herra; sai 27.6.1556 rälssin ikuisiksi ajoiksi Sauvon Saustilaan, jonka hän sai vastineeksi kruunulta Ulvilan Holmasta, jonka oli saanut vaimonsa kanssa 1553; kuoli juuri ennen 7.2.1562. - Puoliso Ingeborg Broke, rälssimies Lars Pederinpoika Brokentytär.
Anna Michelintytär, taulu 4 (http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssibl.htm#taulu4).TAULU 42
Anna Michelintytär (http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssibl.htm#taulu3). - Puoliso 1546 Gustaf Nilsinpoika (Katso Stiernkors, nuorempi suku, taulu 2 (http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssisn.htm#taulu2)), jolta Anna sai huomenlahjana Taivassalon Vuoren; puolisoiden jälkeen suoritettiin perinnönjako 12.8.1588.
Lähteet:

Kansallinen Elämäkerrasto I, Porvoo 1927, s 273.
Den introducerade svenska adelns ättärtavlor. Med tillägg och rättelser. I, Gustaf Elgenstierna, Tukholma 1925, s. 447.
DF/FMU 2227, 2334, REA 477, 487
REA 511
DF/FMU 3663Lähde: http://www.juhasinivaara.fi/ralssis/ralssibl.htm

http://www.weavesoft.com/blafield/puhe530.html

[Timo W]

Lisäys.

Blåfield 525 (1476-2001) juhlakirja

Kirjassa on perustiedot suvun vaiheista ja siten se kuuluu jokaisen Blåfieldin käteen.

Finlands äldsta adelssläkt 525 år
Suomen vanhin aatelissuku 525 vuotta.

Torsten G. Aminoff: ”Ätten Blåfields äldsta led och dess vapen” kertoo suvun ensimmäisistä sukupolvista ja suvun vaakunasta .Blåfield-suvulle 1476 myönnetty aateliskirja on Suomen Ritarihuoneen elossa oleville suvuille annetuista vanhin.

[TapioV]

Timo W.
Koska minulla ei ole Blåfield-kirjaa, voitko vastata, miten siellä perustellaan, että Bengt Jönsinpoika olisi Jöns Bengtinpojan poika? Ja miksi piti aateloida, jos hän oli rälssimies ennestään?
Tapio Vähäkangas

[Heikki Koskela]

Lainaus (O. Wasastjerna): "Ättens första kända stamfader är Bengt Jönsson, en infödd finne, som för troskap och välvillig tjenst anno 1476 af Riksföreståndaren Sten Sture den äldre, fick fö sig och afkomma, frihet och frälse till evighet, med sköld och hjelm."

Sitten mainitaan, että hänen lähimpiä jälkeläisiään ei tunneta edes nimeltä. Vasta hänen pojanpojan poika Gösta Blåfield (Blåfjeld) tunnetaan nimeltä. Näinollen Sinivaaran tieto on erilainen kuin kirjoittamani lainaus.

[Timo W]

Kruunun tileissä selitetään 1553, että Holmgårdh on entinen
kirkontila, joka on viimeksi ollut läänityksenä Kokemäenkartanon
voudilla Lasse Brokella. Läänitys oli annettu ilmeisesti sillä
ehdolla, että sen saavat vielä Broken lapsetkin, koska 1553 sitä ei
ollut vielä lapsilta peruutettu. Kartanossa oli kaksi lampuotia. VA
1955 f. 32.
Vuoden 1552 tileissä sanotaan, että talonpojat viljelevät Holm
Gårdia, mutta kruunulla oli kuitenkin Holm gårdz engar nimeltään
Holmzlandh ja Koijuist holm, VA 1948 f. 38, 1946 f. 16.
Talonpojilla tarkoitettaneen tilan vuokraajia.
Vuonna 1557 on kuninkaan perinnön ja oman tileissä selostus,
jonka mukaan Holmgården vdj Vlffsby sokn oli ollut rälssimies Niilo
Mikonpojalla (Blåfield), Lasse Broken vävyllä. Niilon asuinkartano
oli Sauvon Liesniemi. Kuningas sai Holmgårdin itselleen
vaihtokaupassa, jossa hän antoi Niilolle Sauvosta kuninkaan
perintöön ja omaan otetun Saustilan. VA 60a f. 72. Lampuoteja oli
edelleen kaksi. Kartano oli 1571 kuninkaan perintöä ja omaa, VA
2239 f. 49.
s.122
Lähde: http://www.narc.fi/suvanto/sivut_1506-1709_ULVILA.pdf

[TapioV]

En ole saanut vastausta tiedusteluuni, mihin perustuu väite, että Maskun tuomari Jöns Bengtinpoika olisi Blåfield suvun aloittajan Bengt Jönsinpojan isä. Siis se perustuu vain luuloon. Merkillistä olisikin, että rälssimiehen poika olisi aateloitu. 1500-luvulla jotkut aikaisemmin rälssimiehiksi katsotut hankkivat aateloinnin, koska he eivät isän puolelta polveutuneet aatelista, esim. Mårten Hansinpoika (Lax). 1400-luvulla ei oltu yhtä tarkkoja.Tapio Vähäkangas

[Heikki Koskela]

Tarkemmin tutkien Timo W:n lainaus ei sanokaan, että poika Bengt Jösinpojan isä Jöns Bengtinpoika olisi aateloitu. Hänet mainitaan vain olleen
"Suvun ensimmäinen tunnettu jäsen oli Jöns Bengtinpoika, josta polveutuu eräs Suomen vanhimpia vielä eläviä aatelissukuja."

Rälssikirjan sai siis hänen poikansa Bengt Jösinpoika: "Hänen poikansa Bengtin saamassa rälssikirjeessä 12.11.1476, kuvataan vaakunakilpi, joka ensimmäisiä kertoja Suomessa annetaan periytyväksi, "sinisellä pohjalla leijonanpää, kieli ulkona, ja kaksi lippua kypärissä ja vesilehti kummassakin lipussa".

Saman asian kertoo Wasastjerna. Epäselväksi jää vain Bengt Jönsinpojan isä.