Genos n:o 4/2008

[Heikki Koskela]

Otsikko riittää kertomaan tietolähteen.

Heidi Ahlström on referoinut pro gradu-työtään otsikolla "Onko meidän suvussa ollut rikollisia?"

Kirjoituksen alkuosa kertoo yleisestä oikeudenkäytöstä ja lainsäädännöstä 1800-luvun alkupuoliskolla. Siinä selvitetään muutamia oikeuskäytäntöön liittyviä asioita, jotka kannattaa kaikkien lukea. Voi olla tuttu useimmille tutkijoille ko. asia mutta kertaus on opintojen äiti. Suuri osa sukututkimuksesta painottuu juuri 1800-luvun tutkintaan, joten oikeuskäytännön tietämisellä on sevittävä vaikutus.

Hyvää luettavaa jälleen Genoksessa.

Ps. Tämä ei ole ostettu mainos.

[kkylakos]

Ehdin katsomaan tuota viimeistä juttua vasta niin kursorisesti, etten tajunnut pohjalla olevan gradun. Sääli, että Turun yliopisto tarjoaa verkossa vain tiivistelmän (http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/suomenhistoria/julkaisut/progradut/?id=4).

[Maisa M]

Minä luin suurella mielenkiinnolla tästä uudesta Genoksesta nro 4/2008 Tiina Miettisen artikkelin "Missä ovat esitädit?". Miettinen kirjoittaa, että "naisten naimattomuuden on oletettu ennen 1800-lukua olleen suhteellisen harvinaista, mutta nykytutkimuksen valossa olettamus ei välttämättä pidäkään paikkaansa. Mikäli naimisiinmeno lykkäytyi, saattoivat nuhteettomasti eläneiden naimattomien naisten jäljet jäädä lähteistä puuttumaan. Naimattoman tyttären uraksi tuli elää sukulaisperheissä palkattomana lasten- ja taloudenhoitajana. Pahimmillaan se oli toisten armoilla olemista, mistä naista jatkuvasti muistutettiin. Mutta oliko naimattomaksi jääneiden naisten elämä aina kurjaa?"

Ja Miettinen jatkaa : "Filosofian tohtori Anu Lahtinen kirjoittaa väitöskirjassaan Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset. Naiset toimijoina Flemingin sukupiirissä 1470-1620 (2007) Märta Stenbockista, joka oli valtakunnanmarsalkka Gustav Olofsson Stenbockin (k. 1571) naimattomaksi jäänyt tytär. Lahtinen toteaa Märtan roolin sukupiirissä tärkeäksi. Hän välitti suvun terveisiä ja pyyntöjä muun muassa sisarelleen leskikuningatar Katarinalle. Märta Stenbockin kohtalaisen vaikutusvaltaisesta asemasta kertoo sekin, että häntä muistettiin suvun keskinäisessä kirjeenvaihdossa. Arvid Stålarm nimittää kirjeessään neitsyt Märtaa "äitikullakseen". Nimitys kertoo arvostuksesta, vaikka sanoihin kätkeytyisikin leikkimielisyyttä."

Tästä tulee väistämättä mieleen Emerentia Tott, josta on paljonkin kerrottu täällä Suku Forumilla. Häntäkin nimitettiin Alftan-suvussa "äidiksi" , vaikka ei sitä todistettavasti ollutkaan ja hänkin "neuvotteli ylhäisten miesten kanssa", mistä sitten neuvottelikaan. Oliko hän tällainen esitäti?. Ei edes patronyymiä ole Emerentialle tiedossa, kummallista. Jälkiä lähteisiin ei ole pahemmin jäänyt.

terveisin Maisa M

[Maisa M]

Otsikko riittää kertomaan tietolähteen.

Heidi Ahlström on referoinut pro gradu-työtään otsikolla "Onko meidän suvussa ollut rikollisia?"

Kirjoituksen alkuosa kertoo yleisestä oikeudenkäytöstä ja lainsäädännöstä 1800-luvun alkupuoliskolla. Siinä selvitetään muutamia oikeuskäytäntöön liittyviä asioita, jotka kannattaa kaikkien lukea. Voi olla tuttu useimmille tutkijoille ko. asia mutta kertaus on opintojen äiti. Suuri osa sukututkimuksesta painottuu juuri 1800-luvun tutkintaan, joten oikeuskäytännön tietämisellä on sevittävä vaikutus.

Hyvää luettavaa jälleen Genoksessa.

Ps. Tämä ei ole ostettu mainos.

Heikki! Taisin pilata sinun aloituksesi suvun rikollisten käsittelyyn, kun tungin tähän omalla viestilläni suvun esitädeistä, kummatkin aiheet toki olivat viimeisestä Genoksesta nro 4/2008. Olisi pitänyt laittaa alaotsikko kumpaankin viestiin, siis esim. : Genos n:o 4/2008 /Suvun rikolliset? ja Genos n:o 4/2008 / Suvun tärkeät esitädit, Emerentia Tott?

Kyllä minun suvustani "rikollisia" löytyy. Yksikin oli esiintynyt juovuksissa kirkonmäellä kirkonmenojen aikaan ja yhdellä toisella oli avioton lapsi, oä, hui kauheata! Sitten oli vielä sellainen rikollinen, jota sakotettiin luvattomasta kaskenpoltosta. Kyllä ovat olleet kauheita, nuo esi-isät! :p::D::eek:

Entä teillä muilla?

yst.terv. Maisa M

[Antti Järvenpää]

Heikin aloituksen vuoksi tuli katseltua tuota oikeuskäytäntöön liittyvää juttua tarkemmalla silmällä. Kertaus on varmaankin opintojen äiti, mutta ainakin itselläni jopa perustiedot 1800-luvun oikeudenkäytöstä ovat lähinnä vain yleissivistyksen varassa, mikäli sitäkään nyt kauheasti olisi. Noin lähtökohtaisesti oikeudenkäytön muutoksesta sukutukijoilla on varmaankin karkea kuva, siitä miten oikeuden käyttö on muuttunut, mutta detaljitieto puutuu.

Mielenkiintoista tuossa tekstissä on esimerkiksi viinan kulutus 10,5 litraa Turun ja Porin läänissä 1830-luvulla. Luku ei varmaan ole suoraan verrannollinen nykyiseen absoluuttiseen alkoholin kulutukseen, mutta antaa kuitenkin jonkun vertailukohdan. Luku koskee ilmeisesti vain viinaa, jota nykyisestä alkoholinkulutuksesta on noin 25-30 %. Olutta ei noissa vanhoissa luvuissa ole mitenkään huomioitu. Jos nykyinen väkevien alkoholijuomien kulutus on runsaat 2 litraa absoluuttista alkoholia ja jos sen jakaa 0,35 tilavuusprosentilla, tullaan noin 6-7 litraan viinaa. 10,5 litraa on siis suuri luku.

Artikkelin lopussa liitteessä 1 oli lista niistä rikoksista, jotka alistettiin hovioikeuksille tarkastettaviksi. Lista antaa varmaankin kuvan siitä, mikä silloin koettiin tärkeäksi ja toisaalta siitä, missä oikeuden käytössä oli ongelmia. Itselleni oli aivan uusi asia se, että ehtoollisella käynti antoi erityistä suojaa solvauksia ja väkivaltarikoksia kohtaan ehtoollispäivän ajan. Sen sijaan kovin suuri yllätys ei ollut hallitsijan ja virkamiehen suoja - jota tosin en ole aiemmin nähnyt näin seikkaperäisesti esitettynä -, vaikka sotamies Sveikistä on jäänyt mieleen, että entisinä aikoina euroopassa pidätykseen riitti se, että sanoi kärpäsen paskantaneen keisarin kuvan päälle. Kun vielä nykypäivänäkin sanotaan, että virkamiehistön jäykkäniskaisuus ja suoja on perua venäjän vallan ajalta, antaa tämä artikkeli hiukan pohjaa tuolle ajatuskululle.

Artikkelia lukiessa alkaa myös pohtia, että on selkeitä talonpoikaisjärkeen käyviä rikoksia ja sitten sellaisia, jotka kumpuavat ajan normeista ja moraalista, jota toinen aikakausi ihmettelee, olivatko ne ylipäätänsä rikoksia. Tänä päivänä meidän vallanpitäjät ovat kovin herkkiä kriminalisoimaan kaikenlaisia sellaisiakin asioita, jotka talonpoikaisjärjen eivät kuulu mitenkään oikeuslaitoksen piiriin. En malta olla tässä yhteydessä viitaamatta sukukirjoihin ja henkilötietolakiin, kun oikea ongelma on siinä että virkamiehillä ja työnantajilla on potentiaalinen mahdollisuus henkilötietojen väärinkäyttöön. Sukututkija ei ole tässä suhteessa mikään uhka, mutta näyttää olevan se, joka kriminalisoidaan.

Kun tuosta 1800-luvun listasta käy selkeästi esille, että lakia käytettiin niin uskonnon kuin virkamiehistön suojaksi, alkaa artikkelia lukiessa miettimään ketä nykypäivän lainsäädännöllä suojellaan ja mitkä ovat motiivit. Kun lukee lehdistä, että hehkulamppuja ei kohta saa käyttää tai Helsingin kauppatorilla ei saa myydä kalaa ilman kylmälaitteita, alkaa miettimään monenmoisia asioita. Suomen kuvalehdessa oli myös mielenkiintoisia juttuja pohjanmaan nuuskakapinasta.

Nämä vaan esimerkkinä siitä, että meillä on iso tiedeuskovien yhteisö, joka suuressa viisaudessaan on onnistunut kriminalisoimaan monenmoista asiaa, jotka varmaankiin 150-200 vuoden jälkeen elävissä aiheuttaa ihmetyksen tunteita. Mieleen tulee, olisiko jo kohta aika tiedeuskon uskonpuhdistukselle. Luultavasti ei, vaan tulemme näkemään vielä mitä kummallisempia asioita, joita perusteellaan enemmän tai vähemmän haurailla tutkimuksilla tai teoriakuluilla. Merkit myös viittaavat siihen, että tiedeuskossa tulee yhä uusia ja uusia koulukuntia, jotka pitävät itseään toisia parempina ja haluavat julistaa omaa ilosanomaansa maailman parhaaksi.