Timo W
26.01.09, 19:40
Kauppo tai Turaidan Kauppo, viroksi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Viron_kieli) ja latviaksi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Latvian_kieli) Kaupo (syntymävuosi tuntematon; kuoli 21. syyskuuta (http://fi.wikipedia.org/wiki/21._syyskuuta) 1217 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1217)) oli liiviläisten (http://fi.wikipedia.org/wiki/Liivil%C3%A4iset) johtajia 1200-luvun alussa nykyisen Latvian (http://fi.wikipedia.org/wiki/Latvia) alueella. Toisinaan Kauppoa kutsutaan Liivinmaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Liivinmaa) kuninkaaksi: Henrik Liivinmaalaisen kronikka (http://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Liivinmaalaisen_kronikka) kutsuu häntä nimikkeellä quasi rex, ’kuninkaan kaltainen’.
Kauppo oli ensimmäinen merkittävä liiviläinen, joka kastettiin kristinuskoon (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinusko). Hänen kasteensa ajoittuu luultavasti suunnilleen vuodelle 1191 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1191) ja kasteen toimitti pappi nimeltä Theoderic. Kauposta tuli kiivas kristitty ja Riian (http://fi.wikipedia.org/wiki/Riika) piispa Albert von Buxhövdenin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Albert_von_Buxh%C3%B6vden) ystävä. Albert otti hänet mukaansa 1203 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1203)-1204 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1204) matkalle Roomaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Rooma), jossa hän esitteli Kaupon silloiselle paaville (http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavi) Innocentius III (http://fi.wikipedia.org/wiki/Innocentius_III):lle. Paavi oli vaikuttunut kääntyneestä pakanapäälliköstä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakana) ja lahjoitti tälle käsin kirjoitetun raamatun.
Kun Kauppo palasi matkalta kotimaahansa, oli hänen heimonsa kapinoinut häntä vastaan ja syössyt hänet perheinensä vallasta. Niinpä Kauppo avusti valloittamaan ja hävittämään oman entisen linnansa Turaidan (http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Turaida&action=edit&redlink=1) vuonna 1212 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1212). Linnoitus jälleenrakennettiin pari vuotta myöhemmin kivilinnaksi, joka on hyvin säilynyt jopa nykypäivään saakka.
Kauppo osallistui Pohjolan ristiretkiin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjoiset_ristiretket) osallistumalla sotaretkeen yhä pakanallisia virolaisia (http://fi.wikipedia.org/wiki/Virolaiset) vastaan. Hänet surmattiin vuonna 1217 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1217) pyhän Matiaksen päivän taistelussa, jonka kristityt kävivät virolaispäällikkö Leholan (http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lehola&action=edit&redlink=1) Lembitun (http://fi.wikipedia.org/wiki/Lembitu) (’Lemmity’) joukkoja vastaan.
Kaupolta ei jäänyt miespuolisia perillisiä, koska hänen poikansa Bertold oli surmattu vuonna 1210 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1210) Ymeran (Ümera) taistelussa virolaisia vastaan (tyttäriä on voinut jäädä; muista pojista lähteet eivät puhu). Kauppo jätti perintönsä kirkolle.
Myöhempinä aikoina Lievenin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Lieven) suku, joista lopulta tuli liivien ruhtinaita, väitti olevansa Kaupon jälkeläisiä.
Nykyajan virolaiset, latvialaiset (http://fi.wikipedia.org/wiki/Latvialaiset) ja vähät jäljellä olevat liiviläiset eivät ole yhtä mieltä Kaupon historiallisesta roolista: ei ole yksimielisyyttä siitä, oliko hän maanpetturi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Maanpetturi), vihollisen agentti vaiko visionääri johtaja, joka tahtoi kansansa olevan osa länsieurooppalaista kulttuuria.
Vgl. Taube «Russische und litauische Fürsten an der Düna zur Zeit der deutschen Eroberung Livlands» (12. und 13. Jahrhundert), Jahrbücher für Kultur und Geschichte der Slawen, Jg. 1935, Heft 3/4. – Vgl. über die Heiraten zwischen Balten und nichtdeutschen Fürsten, 1. c. p. 467:
«Neben der urkundlich nicht bewiesenen, aber sehr wahrscheinlichen Eheverbindung des ersten Herrn ‹de Ungaria› (von Ungern) in Livland mit einer Tochter des Königs Kaupo stehen die gut beglaubigten Allianzen des Ritters Theodorius de Ropa (Buxhöveden), eines Stiefbruders des großen Begründers der deutschen Dünakolonie, mit der Tochter des Fürsten Vladimir von Pskow, bischöflichen Vogts von Autine-Adumäa, und wohl auch diejenige des ersten von Bardewis-Uexküll mit der Erbtochter des Vsevelod von Gerzike, Großtochter des Litauers Daugeruthe und Witwe des Ritters Konrad von Meyendorf-Uexküll. Kaum zu bezweifeln ist gleichfalls, wie oben ausgeführt, die Heirat des Theodericus de Kukenois mit Sophie Kukenois, Vjackos Tochter, welche Eheverbindung als Grundlage der späteren Macht der Tiesenhausen im Erzstifte anzusehen ist. Auf diesem genealogischen Wege führen uns die von der russisch-litauischen Welt ausgehenden Einschläge noch weiterhin zu einigen nicht unbedeutenden Rückschlüssen. Es handelt sich hier nämlich um gewisse Erscheinungen im sozialpolitischen Leben Altlivlands, die als Aussonderung einer Schicht des ältesten livländischen Vasallenadels zu einer Art hohen Adels charakterisiert werden kann. Diese Aussonderung der livländischen Großvasallen geschieht im Laufe des 13. bis 15. Jahrhunderts dank ihrem Großgrundbesitz, ihrer militärischen Macht (Schlösser, adelige Aftervasallen, gewisse Sonderrechte im Privatrecht, ‹samende Hand›, beginnende Ebenbürtigkeitsbegriffe im Konnubium), besonderen Ehrenrechten usw., nicht zuletzt aber auch dank der persönlichen Tatkraft einzelner hervorragender Persönlichkeiten unter den Eingewanderten. Diese sozialpolitische Entwicklung, also die Umwandlung kleiner Ritter und bescheidener Ministerialensöhne der deutschen Urheimat in mächtige Großvasallen des neuerschlossenen Kolonialstaates, geschieht – wie übrigens überall bei überseeischen Eroberungen der abendländischen Feudalwelt – teilweise im Zusammenhang mit der Nachfolge im Besitz, bzw. der Rechtsnachfolge (durch Heirat) der alten einheimischen Fürsten und Häuptlinge.»
http://www.schuledesrades.org/palme/schule/reise/?Q=4/7/44/0/0/1/4
http://mdz10.bib-bvb.de/~db/bsb00000600/images/index.html?seite=459 (http://mdz10.bib-bvb.de/%7Edb/bsb00000600/images/index.html?seite=459)
http://www.schoolofwisdom.com/count.html
http://www.mesterton.net/baltianaateli.htm
Kauppo oli ensimmäinen merkittävä liiviläinen, joka kastettiin kristinuskoon (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinusko). Hänen kasteensa ajoittuu luultavasti suunnilleen vuodelle 1191 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1191) ja kasteen toimitti pappi nimeltä Theoderic. Kauposta tuli kiivas kristitty ja Riian (http://fi.wikipedia.org/wiki/Riika) piispa Albert von Buxhövdenin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Albert_von_Buxh%C3%B6vden) ystävä. Albert otti hänet mukaansa 1203 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1203)-1204 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1204) matkalle Roomaan (http://fi.wikipedia.org/wiki/Rooma), jossa hän esitteli Kaupon silloiselle paaville (http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavi) Innocentius III (http://fi.wikipedia.org/wiki/Innocentius_III):lle. Paavi oli vaikuttunut kääntyneestä pakanapäälliköstä (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakana) ja lahjoitti tälle käsin kirjoitetun raamatun.
Kun Kauppo palasi matkalta kotimaahansa, oli hänen heimonsa kapinoinut häntä vastaan ja syössyt hänet perheinensä vallasta. Niinpä Kauppo avusti valloittamaan ja hävittämään oman entisen linnansa Turaidan (http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Turaida&action=edit&redlink=1) vuonna 1212 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1212). Linnoitus jälleenrakennettiin pari vuotta myöhemmin kivilinnaksi, joka on hyvin säilynyt jopa nykypäivään saakka.
Kauppo osallistui Pohjolan ristiretkiin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjoiset_ristiretket) osallistumalla sotaretkeen yhä pakanallisia virolaisia (http://fi.wikipedia.org/wiki/Virolaiset) vastaan. Hänet surmattiin vuonna 1217 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1217) pyhän Matiaksen päivän taistelussa, jonka kristityt kävivät virolaispäällikkö Leholan (http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lehola&action=edit&redlink=1) Lembitun (http://fi.wikipedia.org/wiki/Lembitu) (’Lemmity’) joukkoja vastaan.
Kaupolta ei jäänyt miespuolisia perillisiä, koska hänen poikansa Bertold oli surmattu vuonna 1210 (http://fi.wikipedia.org/wiki/1210) Ymeran (Ümera) taistelussa virolaisia vastaan (tyttäriä on voinut jäädä; muista pojista lähteet eivät puhu). Kauppo jätti perintönsä kirkolle.
Myöhempinä aikoina Lievenin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Lieven) suku, joista lopulta tuli liivien ruhtinaita, väitti olevansa Kaupon jälkeläisiä.
Nykyajan virolaiset, latvialaiset (http://fi.wikipedia.org/wiki/Latvialaiset) ja vähät jäljellä olevat liiviläiset eivät ole yhtä mieltä Kaupon historiallisesta roolista: ei ole yksimielisyyttä siitä, oliko hän maanpetturi (http://fi.wikipedia.org/wiki/Maanpetturi), vihollisen agentti vaiko visionääri johtaja, joka tahtoi kansansa olevan osa länsieurooppalaista kulttuuria.
Vgl. Taube «Russische und litauische Fürsten an der Düna zur Zeit der deutschen Eroberung Livlands» (12. und 13. Jahrhundert), Jahrbücher für Kultur und Geschichte der Slawen, Jg. 1935, Heft 3/4. – Vgl. über die Heiraten zwischen Balten und nichtdeutschen Fürsten, 1. c. p. 467:
«Neben der urkundlich nicht bewiesenen, aber sehr wahrscheinlichen Eheverbindung des ersten Herrn ‹de Ungaria› (von Ungern) in Livland mit einer Tochter des Königs Kaupo stehen die gut beglaubigten Allianzen des Ritters Theodorius de Ropa (Buxhöveden), eines Stiefbruders des großen Begründers der deutschen Dünakolonie, mit der Tochter des Fürsten Vladimir von Pskow, bischöflichen Vogts von Autine-Adumäa, und wohl auch diejenige des ersten von Bardewis-Uexküll mit der Erbtochter des Vsevelod von Gerzike, Großtochter des Litauers Daugeruthe und Witwe des Ritters Konrad von Meyendorf-Uexküll. Kaum zu bezweifeln ist gleichfalls, wie oben ausgeführt, die Heirat des Theodericus de Kukenois mit Sophie Kukenois, Vjackos Tochter, welche Eheverbindung als Grundlage der späteren Macht der Tiesenhausen im Erzstifte anzusehen ist. Auf diesem genealogischen Wege führen uns die von der russisch-litauischen Welt ausgehenden Einschläge noch weiterhin zu einigen nicht unbedeutenden Rückschlüssen. Es handelt sich hier nämlich um gewisse Erscheinungen im sozialpolitischen Leben Altlivlands, die als Aussonderung einer Schicht des ältesten livländischen Vasallenadels zu einer Art hohen Adels charakterisiert werden kann. Diese Aussonderung der livländischen Großvasallen geschieht im Laufe des 13. bis 15. Jahrhunderts dank ihrem Großgrundbesitz, ihrer militärischen Macht (Schlösser, adelige Aftervasallen, gewisse Sonderrechte im Privatrecht, ‹samende Hand›, beginnende Ebenbürtigkeitsbegriffe im Konnubium), besonderen Ehrenrechten usw., nicht zuletzt aber auch dank der persönlichen Tatkraft einzelner hervorragender Persönlichkeiten unter den Eingewanderten. Diese sozialpolitische Entwicklung, also die Umwandlung kleiner Ritter und bescheidener Ministerialensöhne der deutschen Urheimat in mächtige Großvasallen des neuerschlossenen Kolonialstaates, geschieht – wie übrigens überall bei überseeischen Eroberungen der abendländischen Feudalwelt – teilweise im Zusammenhang mit der Nachfolge im Besitz, bzw. der Rechtsnachfolge (durch Heirat) der alten einheimischen Fürsten und Häuptlinge.»
http://www.schuledesrades.org/palme/schule/reise/?Q=4/7/44/0/0/1/4
http://mdz10.bib-bvb.de/~db/bsb00000600/images/index.html?seite=459 (http://mdz10.bib-bvb.de/%7Edb/bsb00000600/images/index.html?seite=459)
http://www.schoolofwisdom.com/count.html
http://www.mesterton.net/baltianaateli.htm