Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Myrskyn jälkeen; emigranttien tie
Romanov-suvun pää, titulaarinen keisari, Venäjän kruununtavoittelija Vladimir Kirilovich syntyi Porvoossa 30.8.1917 ja kuoli Floridassa 21.4.1992 74-vuotiaana.
Hänen tarkka synnyinpaikkansa on eri lähteitten mukaan, joko Haikon kartano Porvoon edustalla, tai sitten ns. Eklöfin-talo itse kaupungissa, Porvoonjoen varrella.
Vladimirin vanhemmat olivat Venäjän keisariksi vuonna 1924 julistautunut suuriruhtinas Kirill Vladimirovitsh ja Victoria Melita, Saxe-Goburgin & Gothan prinsessa. Hieman ennen kuolemaansa suuriruhtinas Vladimir perheineen oli tilaisuudessa toteuttamaan unelmansa ja vierailla syynnyinseudullaan, vaikkakaan varsinaisen Venäjän maaperälle hän ei elämänsä aikana koskaan voinut astua.
Porvoon-seutu muodostui monelle venäläisemigrantille välietapiksi matkalle länteen. Jotkut jäivät paikkakunnalle pysyvästi. Porvoon Gammelbackan kartanossa toimi ns. venäläisemigranttien “Aurinkokoti” aina 1900-luvun loppuvuosikymmenille asti.
Osasyynä itäisellä-Uudellamaalla viihtymiseen oli sen maantieteellinen läheisyys vanhaan keisarilliseen pääkaupunkiin, mutta myös se fakta, että viimeistä keisariparia lähellä olleet von Etter- ja von Kraemer-suvut omistivat tiluksia tienoolla.
Kruunutavoittelijan lisäksi mm. tsaarittaren tunnettu & vaikutusvaltainen hovinainen Anna Virubova sai turvapaikan Suomesta.
Hän asettui ensin Viipuriin ja muutti sieltä sitten Helsinkiin, jossa vihkiytyi Venäjän ortodoksisen kirkon nunnaksi.
Hänelle suotiin erivapaus asua luostarin ulkopuolella, liikuntavaikeuksiensa tähden. Anna Virubova kuoli Helsingissä 20.7.1964 ja on haudattuna Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle Hietaniemessä.
Ingeborg Palmén
26.01.09, 14:59
Lisää emigrantteja:
Dagmar Ruin Ramsay kirjoittaa kirjassaan "Mina ryska år" (1962):
-Borgå var den stad vi kom till. Medvetandet att äntligen vara hemma, att få andas ut efter alla de faror som hotat oss . . . Ett gammalt hus vid den smala Ågatan . . . blev vår bostad. Jag minns hur vi unga flickoe kände oss avskilda från hela världen, hur föga de vänliga invånarna i den lilla staden hade intresse för oss. -
Ei ole ollut helppoa edes tulla omaan kotimaahan silloin.
Monet keisarillisella Venäjällä palvelleet suomalaiset upseerit ja siviilivirkamiehet todella kokivat olevansa ikäänkuin emigrantteja omassa
synnyinmaassaan.
Vain harva upseereista (Mannerheim loistavana poikkeuksena) pysytyi
jatkamaan uraansa Suomessa.
Mannerheimin valitonhoitajuus-ajanjakso osuu Venäjältä Suomeen suuntatuvan emigraation huippuvuosiin. Oletettiinko pakolaispiireissä ehkä, että Mannerheim, keisari Nikolaille uskollisuudenvalan vannoneena,
ajaisi esim. Romanoveihin linkittyvää monarkiaa Suomeen, tai jopa harkitsisi itse kuninkuutta?
Omalla tiedostollani esiintyvät mm. Giöslingeistä moninkertaisesti polveutuvat Nordmannit, jotka loivat loistavaa uraa Venäjän laivastossa (kaksi amiraalia; Fredrik Nikolai & Boris).
Jälkimmäisen tytär oli Natalia Nordmann, Ilja Repinin ystävänä parhaiten
tunnettu. Repinin maalaama muotokuva hänestä on nähtävänä osoitteessa
http://de.wikipedia.org/wiki/Natalia_Nordman
Natalian isoäiti oli Maria Katarina Giösling (1779-1839).
Nordmann (Nordman), Bernhard (Boris)
amiraali
S 29.9.1808 Ruotsinsalmen linnoitus, Kymi, K 25.6.1877 Pietari
Vanhemmat
everstiluutnantti David Anton Nordman (Nordman, Nordmanis) S 22.9.1769 Lappeenranta, K 5.7.1827 Karkkila ja Maria Katariina Giösling S 13.11.1779 Hamina, K 25.9.1839 Hamina.
Puoliso(t) vanhempineen
1857: tykistön eversti Ellertin leski Maria Arbusova S 1823, K 23.4.1898 Pietari. PV H. M. Keisarin kenraaliadjutantti, kenraaliluutnantti Arbusov.
Lapset
Fredrik Leonard S 21.7.1859, K 1920-luvulla, Pariisi, valtioneuvos; Alexander David S 23.8.1861, K 13.6.1872; Natalia S 14.12.1863 Helsinki, K 28.6.1914 Locarno, Sveitsi, kirjailija, filantrooppi.
Ura
Bernhard Nordmann otettiin oppilaaksi Pietarin merikadettikouluun 30.9.1821 ja ylennettiin gardemariniksi 27.5.1822. Hän palveli 1824 linjalaiva Tri Svjatiteljan purjehduksella Kronstadtista Islantiin ja takaisin. Nordmann ylennettiin midshipsmaniksi 3. meriekipaasiin 11.3.1826. Kreikan ja Turkin välisen sodan sytyttyä Nordmann komennettiin palvelukseen kontra-amiraali, kreivi Heydenin eskaaderiin kuuluneelle fregatti Jelenalle. Hän purjehti Kronstadtista Portsmouthin kautta Välimerelle ja oli mukana Navarinon meritaistelussa 20.10.1827. Seuraavana vuonna Nordman osallistui Jelenalla Dardanellien saartoon ja palasi eskaaderin mukana takaisin Kronstadtiin elokuussa 1830. Hänet määrättiin 1. Suomen meriekipaasin 4. komppanian päälliköksi 11.9.1830 ja ylennettiin luutnantiksi 23.3.1831, jolloin hän toimi tykkiveneosaston päällikkönä Suomenlahdella. Nordmann palveli 1833 - 1835 Itämerellä linjalaivoilla Imperatritsa Alexandra, Poltava ja Georgij Pobedonosets.
Nordman siirrettiin 9.4.1836 1. Suomen meriekipaasin 1. komppanian päälliköksi sekä 1.2.1837 palvelukseen 5. meriekipaasiin. Hänet oli 1837 komennettu sotaministeriön höyrylaiva Otvasnoštjin päälliköksi H. M. Keisarin kenraaliadjutantti, vara-amiraali Schilderin alaisuuteen. Nordmann palveli 1838 aluksi höyrylaiva Alexandrialla ja osallistui kruununperillinen Aleksandr Nikolajevitšin matkaan Ruotsiin, minkä jälkeen hänet määrättiin höyrylaiva Nevkan päälliköksi Pietarin ja Kronstadtin välille. Nordmann toimi Venäjän laivaston pääesikunnan päällikön ruhtinas, amiraali A. S. Menschikoffin adjutanttina 3.4.1839 - 26.1.1853. Hänet ylennettiin kapteeniluutnantiksi 18.12.1839 ja nimitettiin 1843 Suomen luotsilaitoksen järjestämistä varten asetettuun komiteaan.
Nordmann sai 1846 luottamustehtävän purjehtia kuljetusalus Åbolla Kronstadtista Napoliin viemään keisari Nikolai I:n lahjoittamia veistoksia Napolin kuningas Ferdinand II:lle. Matkan jälkeen hänet ylennettiin 28.10.1846 2. luokan kapteeniksi ja 11.9.1848 1. luokan kapteeniksi, jolloin hänet komennettiin laivaston pääesikunnan päällikön erikoiskäyttöön. Nordmann nimitettiin Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen ylihallituksen ylitirehtööriksi 26.1.1853, missä asemassa hän yli kahdenkymmenen vuoden ajan edisti merimajakoiden, luotsiasemien ja johtoloistojen rakennuttamista Suomen suuriruhtinaskunnan aluevesille. Ylitirehtöörin viran ohella Nordmann toimi itämaisen sodan aikana 1854 - 1855 myös itäisen ja läntisen tykkivenelaivaston reservin päällikkönä sekä soutulaivaston 1. ja 2. prikaatin päällikkönä. Hänet ylennettiin kontra-amiraaliksi 7.9.1856.
Nordmann komennettiin 1861 Tukholmaan tutustumaan Ruotsin luotsi- ja majakkalaitoksen organisaatioon ja toimintaan, ja komennus uusittiin kymmenen vuotta myöhemmin. Hänet ylennettiin vara-amiraaliksi 13.1.1866. Nordmann siirrettiin 13.1.1874 palvelukseen Venäjän meriministeriöön ja ylennettiin amiraaliksi 10.3.1876. Nordman kuoli meriministeriön palveluksessa.
Veljekset Bernhard ja Fredrik Nikolai Nordmann aateloitiin 29.7.1858, ja heidän sukunsa kirjattiin introduktiossa 18.10.1861 Suomen ritarihuoneeseen aatelissukuna 231. Bernhard Nordmann toimi sukunsa edustajana valtiopäivillä 1863 - 1864.
Veljekset Nordmann olivat merkittävimpiä suomalaisia meriupseereita autonomian ajan keisarillisessa laivastossa. Pitkän ja monipuolisen uransa vaiheita amiraali Nordmann on eloisasti kuvannut muistelmissaan Några minnen och utkast af Boris Nordmann (1870).
Kunnia- ja ansiomerkit:
VenA 4 urh. 1827; sodan 1828 - 1829 vaalea pr. mm. 1829; VenSt 3 21.1.1835; KreikVapahtR R 31.5.1836; RuotsMR R 1838; kruununperillisen brilj. sormus 1838; Ruotsin kuninkaan brilj. sormus 1840; Leuchtenbergin herttua Maximilien de Beauharnais’n brilj. sormus 1840; VenA 3 28.4.1841; PrPKR 4 25.7.1842; VenVl 4 22.4.1843; Mecklenburg-Schwerinin suurherttuan Friedrich Franz II:n brilj. nuuskarasia 1844; Leuchtenbergin herttuan Maximilien de Beauharnais’n brilj. sormus 1844; VenA 2 15.4.1846; NapFrIR K 1 1846; RuotsMR K 1848; TanskDR R 1848; suuriruhtinas Konstantin Nikolajevitšin brilj. sormus 1848; VenA 2 kkr. 30.1.1850; PortKR K 1850; VenY 4 25 v. palv. 1850; VenVl 3 18.12.1854; VenVl 3 mk. 2.9.1855; VenSt 1 20.9.1859; VenA 1 29.4.1862; VenA 1 kkr. 13.1.1864; VenVl 2 srk. 20.4.1873.
http://www.kansallisbiografia.fi/kenraalit/?gid=301
Monet keisarillisella Venäjällä palvelleet suomalaiset upseerit ja siviilivirkamiehet todella kokivat olevansa ikäänkuin emigrantteja omassa synnyinmaassaan.
Näin varmaan oli, pitkä oleskelu Venäjällä oli tehnyt heistä muukalaisia. Sortovuosina keisari nimitti näitä venäläistyneitä suomalaisia senaattoreiksi Suomen senaattiin edistämään venäläispolitiikkaa, tämäkin varmaan lisäsi epäluuloja tätä ryhmää kohtaan suomalaisten parissa. Sitten ovat tietysti metropolin ja periaferian näkökulmat ja varmasti Suomi näyttäytyi jälkimmäisenä.
Neuvostoaikana venäläiset käyttivät Venäjällä asuneita virolaisia venäläistämispolitiikan edistäjinä Viron hallituksessa ja KGB:n johdossa. Moni näistä puhui murtaen viroa ja siksi heitä kutsuttiin halventavasti "jeestiläisiksi". Kiinnostavaa on havaita, että Neuvostoliiton hajottua moni näistä jeestiläisistä asettui mielummin Moskovaan kuin jäi itsenäistyneeseen Viroon.
Vallankumouksen melskeissä Suomeen palanneilla ei tätä mahdollisuutta ollut, paluu Venäjälle olisi merkinnyt varmaa kuolemaa. Osa nuoremmista saattoi ryhtyä itsenäisen Suomen armeijan palvelukseen, vain kohdatakseen jääkäreinä Saksassa koulutuksensa saaneiden syvän halveksunnan. Tämän päivän työelämässä moni suomalainen tekee pitkiä komennuksia ulkomailla, usein kuulee palaajien valittavan, ettei palvelusta ulkomailla arvosteta ja että paluu on ollut vaikea. Monen on myös vaikea ymmärtää (ja hyväksyä) sitä kehitystä ja muutosta, joka väistämättä aina tapahtuu lähtömaassa poissaolon vuosina. 1800-luvulla Pietari avasi mahdollisuuksia yksilön virkauralle ja jopa kansalliselle liikkeelle fennomanialle - 1900-luvun alussa tuo kaikki oli passé. Muinaiset kreikkalaiset sanoivat "et voi astua samaan virtaan kahdesti". Moni palaakin ulkomaille takaisin. Samanlaista se oli jo sata vuotta sitten ja varmaan jo sitä ennenkin.
t. Olavi A.
Oivaltavaa tekstiä.
Mannerheimin onnistuminen on poikkeus säännöstä ja sitäkin suurempi riemuvoitto!
Mitä hän sisimmässään lopulta ajatteli, ei varmaankaan taltioitunut "virallisten" muistelmien lehdille.
Monet keisarillisella Venäjällä palvelleet suomalaiset upseerit ja siviilivirkamiehet todella kokivat olevansa ikäänkuin emigrantteja omassa
synnyinmaassaan.
Vain harva upseereista (Mannerheim loistavana poikkeuksena) pysytyi
jatkamaan uraansa Suomessa.
Mannerheimin valitonhoitajuus-ajanjakso osuu Venäjältä Suomeen suuntatuvan emigraation huippuvuosiin. Oletettiinko pakolaispiireissä ehkä, että Mannerheim, keisari Nikolaille uskollisuudenvalan vannoneena,
ajaisi esim. Romanoveihin linkittyvää monarkiaa Suomeen, tai jopa harkitsisi itse kuninkuutta?
Omalla tiedostollani esiintyvät mm. Giöslingeistä moninkertaisesti polveutuvat Nordmannit, jotka loivat loistavaa uraa Venäjän laivastossa (kaksi amiraalia; Fredrik Nikolai & Boris).
Jälkimmäisen tytär oli Natalia Nordmann, Ilja Repinin ystävänä parhaiten
tunnettu. Repinin maalaama muotokuva hänestä on nähtävänä osoitteessa
http://de.wikipedia.org/wiki/Natalia_Nordman
Natalian isoäiti oli Maria Katarina Giösling (1779-1839).
Joissain nettilinkeissä Natalia Nordmannia kutsutaan jopa Ilja Repinin
"vaimoksi", näin ei kuitenkaan virallisesti ollut:
In 1900, during a trip to Paris, Repin met Natalia Nordman, the "love of his life" (Repin was separated from his wife), and moved to her home, Penaty (Penates), in Kuokkala (Finland), located about an hour's train ride from St. Petersburg. Together, they organized the famous Wednesdays at the Penaty which attracted the creative elite of Russia. When Nordman died in 1914, she left the estate to the Academy, but Repin occupied it for the next sixteen years.
Penatysta kuvia osoitteessa:
http://www.russianmuseums.info/M267images
Joissain nettilinkeissä Natalia Nordmannia kutsutaan jopa Ilja Repinin
"vaimoksi", näin ei kuitenkaan virallisesti ollut:
In 1900, during a trip to Paris, Repin met Natalia Nordman, the "love of his life" (Repin was separated from his wife), and moved to her home, Penaty (Penates), in Kuokkala (Finland), located about an hour's train ride from St. Petersburg. Together, they organized the famous Wednesdays at the Penaty which attracted the creative elite of Russia. When Nordman died in 1914, she left the estate to the Academy, but Repin occupied it for the next sixteen years.
Penatysta kuvia osoitteessa:
http://www.russianmuseums.info/M267images
Kysyn nyt suoraan: onko kukaan forumin lukijoista käynyt Kuokkalan
Repin-museossa, sehän osuu Viipuriin menijöiden matkan varteen?
Kyseessä on siis Nordmann-suvun residenssi, joka testamentin kautta
siirtyi (Venäjän Taide) Akatemialle. Repinillä ilmeisesti säilyi asuinoikeus.
Mikä mahtoi olla Penatyn status Suomen itsenäistyttyä? Kuka sen omisti?
Kysyn nyt suoraan: onko kukaan forumin lukijoista käynyt Kuokkalan Repin-museossa, sehän osuu Viipuriin menijöiden matkan varteen? Kyseessä on siis Nordmann-suvun residenssi, joka testamentin kautta siirtyi (Venäjän Taide) Akatemialle. Repinillä ilmeisesti säilyi asuinoikeus. Mikä mahtoi olla Penatyn status Suomen itsenäistyttyä? Kuka sen omisti?
Nykyinen museo on replika, alkuperäinen tuhoutui sodassa. Isäni oli sijoitettuna (RjP 1) Terijoelle kesällä-syksyllä 1941 (oli viettänyt kesänsä Kellomäen huvilalla 30-luvulla), jonne Kronstadtiin kuuluvan Todtledenin linnoitustykit lähettivät 305 millisiään Suomenlahdelta. Liekö huvila tuhoutunut niistä? Pataljoonan sotapäiväkirja ei Penatyä mainitse. Repinin perhe asui Penatyssä Suomen itsenäistyessä, omistus ei liene tuolloin muuttunut, jatkoihan perhe asumistaankin siellä. Linkin mukaan omistaja olisi ollut Iljan vaimo. Noista ajoistahan löytyy mm. Iljan pojan muistelmia. Kutsuvat nykyään Kuokkalaakin Repinoksi. Tässä kaksi linkkiä, toinen kotimainen ja toinen venäläinen:
http://www3.lappeenranta.fi/museot/verkkonayttelyt/kesa2006/repin/repin/penaty.htm
http://www.encspb.ru/en/article.php?kod=2804034414
t. Olavi A.
Nykyinen museo on replika, alkuperäinen tuhoutui sodassa. Isäni oli sijoitettuna (RjP 1) Terijoelle kesällä-syksyllä 1941 (oli viettänyt kesänsä Kellomäen huvilalla 30-luvulla), jonne Kronstadtiin kuuluvan Todtledenin linnoitustykit lähettivät 305 millisiään Suomenlahdelta. Liekö huvila tuhoutunut niistä? Pataljoonan sotapäiväkirja ei Penatyä mainitse. Repinin perhe asui Penatyssä Suomen itsenäistyessä, omistus ei liene tuolloin muuttunut, jatkoihan perhe asumistaankin siellä. Linkin mukaan omistaja olisi ollut Iljan vaimo. Noista ajoistahan löytyy mm. Iljan pojan muistelmia. Kutsuvat nykyään Kuokkalaakin Repinoksi. Tässä kaksi linkkiä, toinen kotimainen ja toinen venäläinen:
http://www3.lappeenranta.fi/museot/verkkonayttelyt/kesa2006/repin/repin/penaty.htm
http://www.encspb.ru/en/article.php?kod=2804034414
t. Olavi A.
Kiitos kommenteista. Natalia Nordmann ei ollut Repinin vihitty vaimo.
Repin asui Nordmannin omistamassa Penatyssa, jonka Natalia jätti
jälkisäädöksessään v. 1914 Pietarin/Venäjän Taideakatemialle.
Repinin "vaimo" ei siis voinut omistaa kiinteistöä, kuten nettilähteessä
mainitaan.
Kiitos kommenteista. Natalia Nordmann ei ollut Repinin vihitty vaimo. Repin asui Nordmannin omistamassa Penatyssa, jonka Natalia jätti jälkisäädöksessään v. 1914 Pietarin/Venäjän Taideakatemialle. Repinin "vaimo" ei siis voinut omistaa kiinteistöä, kuten nettilähteessä mainitaan.
Niin, tuosta en tiedä, kyllä kaikissa lähteissä puhutaan vaimosta:
http://www3.lappeenranta.fi/museot/verkkonayttelyt/kesa2006/repin/repin/elamakerta.htm
Jos pitäisi paikkansa, että omistaja olisi ollut Venäjän tiedeakatemia vuodesta 1914 alkaen, niin silloin olisi syytä tutkia valtioiden välisiä sopimuksia Tarton rauhan yhteydessä. Pääsääntöisesti sovittiin, että Suomen omistus esim. Pietarissa (rautatieasemat, ministerivaltiosihteerin virasto jne.) siirtyivät Venäjän valtiolle ja Venäjän omistukset Suomessa Suomen valtiolle. Tällöin mahdollisesti olisi voitu sopia myös Penatystä. Kenties Repinin muistelmateos Mennyt aika läheinen voisi tuoda valaistusta asiaan?
t. Olavi A.
Koska nettitietoihin ei ole luottamista, toivon, että joku ystävällinen lukija
tarkistaisi vanhanaikaisesta kovakantisesta tietosanakirjasta, mitä Repinin
vaimosta mainitaan? Missään tapauksessa hän ei ollut Natalia Nordmann,
vai onko vihkidokumentti kenties hiljattain löydetty?
Pyydän kiinnittämään huomiota nettiosoitteessa:
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Nicolas_II_of_Russia_by_Iliya_Repin.jpg
olevaan Repinin keskeneräiseen muotokuvaan Nikolai II:sta.
Eikö taustalla selvästi ole aiemmin keisarillisessa palatsissa,
nykyisin Suomen Kansallismuseossa säilytetty/ säilytettävä valtaistuin?
Mikä sensitiivinen ja hieno muotokuva, harmi että se jäi kesken!
Repinin Nordmannista maalaamia kuvia on esim. täällä:
http://de.wikipedia.org/wiki/Natalia_Nordman
Edellinen linkki antaa Natalian syntymävuodeksi 1863 ja paikaksi Helsingin sekä patronyymiksi Boriksen. Toisaalta nettitiedot todella ovat usein soopaa, vai mitä on ajateltava tässä wiki-artikkelissa olevasta lauseesta:
"Seit der Kapitulation Finnlands gehört Kuokkala zu Russland..." Wiki-artikkelin lopussa on kuitenkin kiinnostava kirjavinkki vegetarismista kiinnostuneille - kuka muuten olikaan tunnetuin saksalainen vegetaristi kautta?
Edellinen linkki antaa Natalian syntymävuodeksi 1863 ja paikaksi Helsingin sekä patronyymiksi Boriksen. Toisaalta nettitiedot todella ovat usein soopaa, vai mitä on ajateltava tässä wiki-artikkelissa olevasta lauseesta:
"Seit der Kapitulation Finnlands gehört Kuokkala zu Russland..." Wiki-artikkelin lopussa on kuitenkin kiinnostava kirjavinkki vegetarismista kiinnostuneille - kuka muuten olikaan tunnetuin saksalainen vegetaristi kautta?
Olen esitellyt mainitsemasi nettilinkin aivan ketjun alussa.
Natalian syntymässä ei ole mitään epäselvää. Hän on amiraali Bernhard (Boris) Nordmannin tytär ja Maria Katarina Giöslingin pojantytär.
Ristiriita on "aviossa" Repiniin. Heillä oli pitkäaikainen suhde, mutta Repinin
virallinen vaimo hän ei tietääkseni ollut; eihän Repin ollut eronnut edellisestäkään, eli vain erillään.
On aika tyypillistä, että avioiden kautta "venäläistyneitä" Nordmanneja ei vieläkään mielletä "suomalaisiksi". Natalian vahvimmat kielet tosin taisivat olla venäjä ja ruotsi.. Toisaalta; naihan Mannerheimkin venakon!
No niinpä olikin, pahoittelen kaksinkertaista linkitystä, toisaalta repetitio mater studiorum est. Saksalaiseen vegetarismiin liittyvästä lauseestakin oli jäänyt jotain pois, piti olla "kautta aikain".
Suomenkielestä puuttuu ilmaisu "särbo", sekö siis olikin Repinin aviollinen status? Outoa, ettei siihen missään viitata - toisaalta en ole lukenut edes suuresti ihailemani kirjoittajan Tito Collianderin teosta Repinistä, omaelämäkerrallisia teoksiaan kylläkin. Collianderhan oli muuten itse ortodoksi. Olisiko ollut entisille ajoille tyypillistä hienotunteisuutta pidättyä asiasta, joka saattoi herättää pahennusta ajan ilmapiirissä. Edes edistyneestä ruotsista ei taida löytyä erillistä ilmaisua särbon avoliitolle? Sambo till en särbo?
Sama täällä! Luin nuoruudessani kaikki Tito Collianderin muistelmateokset, ahmien!
Näinkin hänet kerran sattumalta Uspenskin katedraalissa. En tohtinut mennä puheille! Tämä siis ennen "maanpakoani" v. 1978.
Seppo Niinioja
28.01.09, 15:40
Toisaalta; naihan Mannerheimkin venakon!
Se taisi olla luonnollinen ratkaisu, mutta avioliitto ei tunnetusti ollut kovin onnellinen. Mannerheim kirjoitti siitä muistelmiinsa kaksi virkettä: "Vuonna 1892 menin avioliittoon neiti Anastasie Arapovin kanssa. Häen isänsä oli edesmennyt keisarin seurueen kenraalimajuri Nikolai Arapov, tämäkin entinen chevalierkaartilainen." (Veijo Meri, Suomen marsalkka C.G. Mannerheim).
Latvian Kuuurinmaalla Lazasin kunnan Aprikin kylässä on 1700-luvulta peräisin oleva baltiansaksalainen kartano, joka tunnetaan Mannerheimin kartanona. Pietarilaisen Chevalier-kaartin ratsuväenupseeri Gustav Mannerheim isännöi Apprickenin tilaa vuosina 1898-1906.
Vapaaherra Gustav Mannerheimista tuli kartanonomistaja vaimonsa rahoilla. Hän avioitui toukokuussa 1892 varakkaan kenraalintyttären Anastasia Arapovan kanssa. Anastasia oli perinyt kaksi kartanoa: Uspenskojen Moskovan lähellä sekä Aleksandrovskojen Voronezhin seudulla. Mannerheimit myivät Uspenskojen vuonna 1894 ja ostivat tilalle Apprickenin.
Vuonna 1897 Mannerheim kutsuttiin Chevalier-kaarista keisarilliseen hovitallihallintoon, jossa hän erikoistui siitos- ja erikoishevosten hankintaan Venäjän armeijalle. Jokioisten kartanon tilanhoitajana toimineen Johan-veljensä kanssa Mannerheim kokeili myös yksityistä hevoskauppaa.
Apprickeniin Mannerheim havitteli hevossiittolaa. Hanke kuitenkin kaatui rahapulaan sekä siihen, että Mannerheimien avioliitto oli alkanut rakoilla.
Apprickenissa Mannerheim kokeili kalanviljelyä. Karpit kuitenkin kuolivat tuntemattomaan tautiin. Vielä vanhoilla päivilläänkin marski harmitteli kalanviljelyksen epäonnistumista Kuurinmaalla.
Tilanhoidossa Johan-veli oli Mannerheimin apuna, mutta ilman mainittavaa menestystä. Apprickenistä ei tullut Mannerheimin menestystarinaa.
Mannerheimien avioliitto kariutui, kun Anastasia lähti vuonna 1903 Anastasie- ja Sophie-tyttäriensä kanssa Ranskaan. Välirikon pesänselvityksessä Appricken meni myyntiin vuonna 1906. Laillisen avioeron Mannerheim sai vuonna 1919 Tornion raastuvanoikeudessa.
http://www.jormanmaailma.fi/index.php?juttuId=jutut/latvia/apriki.htm&menuId=latvia
http://www.nba.fi/fi/louhisaari_omistajat
tellervoranta
28.01.09, 20:03
Minulla on venäjänkielinen pieni kirjanen: Repinin museo "Penaty" vuodelta 1980; varmaankin Leningradin matkalla ostettu. En kuitenkaan ensi selaamalla löytänyt tietoja muusta kuin perheestä.
Heikki Koskela
28.01.09, 20:18
Minulla on venäjänkielinen pieni kirjanen: Repinin museo "Penaty" vuodelta 1980; varmaankin Leningradin matkalla ostettu. En kuitenkaan ensi selaamalla löytänyt tietoja muusta kuin perheestä.
Lisäyksenä Tellervon antamaan tietoon:
Häneen ihastunut 20 vuotta nuorempi Natalia Nordmann-Severova omisti huvilan Kuokkalassa Kannaksella, jonne huvilaan Repin asettui asumaan. Natalian kuoleman jälkeen huvila jäi Repinin omistukseen ja hänen lapsensa Vera ja Juri asuivat siellä myös.Hän antoi huvilalle nimeksi Penaty, joka tarkoittaa suomeksi Kotijumalat.
Nämä tiedot mainitaan hänen omaelämäkerrassaan, sen johdannossa, jonka on kirjoittanut Valdemar Melanko.
Latvian Kuuurinmaalla Lazasin kunnan Aprikin kylässä on 1700-luvulta peräisin oleva baltiansaksalainen kartano, joka tunnetaan Mannerheimin kartanona. Pietarilaisen Chevalier-kaartin ratsuväenupseeri Gustav Mannerheim isännöi Apprickenin tilaa vuosina 1898-1906.
Vapaaherra Gustav Mannerheimista tuli kartanonomistaja vaimonsa rahoilla. Hän avioitui toukokuussa 1892 varakkaan kenraalintyttären Anastasia Arapovan kanssa. Anastasia oli perinyt kaksi kartanoa: Uspenskojen Moskovan lähellä sekä Aleksandrovskojen Voronezhin seudulla. Mannerheimit myivät Uspenskojen vuonna 1894 ja ostivat tilalle Apprickenin.
Vuonna 1897 Mannerheim kutsuttiin Chevalier-kaarista keisarilliseen hovitallihallintoon, jossa hän erikoistui siitos- ja erikoishevosten hankintaan Venäjän armeijalle. Jokioisten kartanon tilanhoitajana toimineen Johan-veljensä kanssa Mannerheim kokeili myös yksityistä hevoskauppaa.
Apprickeniin Mannerheim havitteli hevossiittolaa. Hanke kuitenkin kaatui rahapulaan sekä siihen, että Mannerheimien avioliitto oli alkanut rakoilla.
Apprickenissa Mannerheim kokeili kalanviljelyä. Karpit kuitenkin kuolivat tuntemattomaan tautiin. Vielä vanhoilla päivilläänkin marski harmitteli kalanviljelyksen epäonnistumista Kuurinmaalla.
Tilanhoidossa Johan-veli oli Mannerheimin apuna, mutta ilman mainittavaa menestystä. Apprickenistä ei tullut Mannerheimin menestystarinaa.
Mannerheimien avioliitto kariutui, kun Anastasia lähti vuonna 1903 Anastasie- ja Sophie-tyttäriensä kanssa Ranskaan. Välirikon pesänselvityksessä Appricken meni myyntiin vuonna 1906. Laillisen avioeron Mannerheim sai vuonna 1919 Tornion raastuvanoikeudessa.
http://www.jormanmaailma.fi/index.php?juttuId=jutut/latvia/apriki.htm&menuId=latvia
http://www.nba.fi/fi/louhisaari_omistajat
Avioerojutussa toimi todistajana eversti August Bernhard Lindeman, jonka on täytynyt tuntea Mannerheim-perhe läheisesti. August Bernhard polveutuu Ruotsinpyhtään Lindeman-Barck-suvusta, joka tuotti myös Mannerheimin viimeisen adjutantin Carl Olof Lindemanin.
Onko forumin jäsenillä lisätietoja Lindeman-Mannerheim-suhteista?
Huomaan, että lainaamani Timo Winterin viesti on suoraan Jorma Virtasen
nettisivuilta.
Minusta pitäisi ehdottomasti lainausten yhteydessä mainita, että kyseessä
on suora ote jonkun toisen tekstistä. Ei riitä, että annetaan netilinkki hännässä. Monet eivät avaa näitä viitteitä ja väärinkäsitys on valmis!
Virtasen teksti ja kuvat ovat mitä mielenkiintoisimpia! Kannattaa lukaista.
Merja Ylismäki-N
29.01.09, 16:58
Koska nettitietoihin ei ole luottamista, toivon, että joku ystävällinen lukija
tarkistaisi vanhanaikaisesta kovakantisesta tietosanakirjasta, mitä Repinin
vaimosta mainitaan? Missään tapauksessa hän ei ollut Natalia Nordmann,
vai onko vihkidokumentti kenties hiljattain löydetty?
Sakari Saarikiven 1949 kirjoittamassa Suuret Taiteilijat
Kuvataiteen mestarien elämäkertoja II osa Goyasta Picassoon ,
löytyy Ilja Repinistä mm seuraavaa, koskien hänen naisiaan:
"Eräänä aamuna ystävät näkivät Iljan maalaavan tauluaan frakkiin pukeutuneena: hänen oli kesken työtään poikettava kirkkoon omiin vihkiäisiinsä! Suuret tilaukset olivat tehneet hänelle vihdoinkin taloudellisesti mahdolliseksi avioliiton solmimisen. Helmikuun 11. päivänä 1872 hänet vihittiin seitsemäntoista vuotiaan Vera Svetsovin puolisoksi."
" Seuraelämä alkoi vaatia myös yhä enemmän hänen aikaansa. Hän ihastui helposti uusiin tuttavuuksiin, ja kaikki kuuluisuudet - etenkin naiset ihastuivat häneen. Jokainen kuuluisuus, jonkamuotokuvan Repin maalasi, tuli myös hänen jumalointinsa kohteeksi. Hän käyttäytyi kuin rakastunut narri, juoksi runoilijoiden perässä, istui jokaisessa näytännössä kuuluisan näyttelijän esiintyessä ja ylisti kulloistakin ihastusta vaimolleen niin, että tämä ei voinut olla inhoamatta heitä. Repin vartioi tarkasti vaimoaan muilta miehiltä, mutta salli itselleen kaikenlaisia vapauksia. Vera Aleksejevna yritti ymmärtää suurta miestään, mutta kun tämä lisäksi tuli kiihottavan ja väsyttävän elämänsä vaikiutuksesta hermosairaaksi, ei räjähdystä voitu välttää. 1866 Repin
mustasukkaisuuden puuskassa ajoi erään nuoren taiteilijanalun ulos kodistaan,
ja siitä tuli eron aihe. Repin osti vaimolleen huoneiston ja siirtyi itse kahden vanhimman tyttärensä kanssa toiseen asuntoon. Hän tunsi kyllä menettäneensä paljon kodin rikkouduttua, mutta se ei estänyt häntä antautumasta uusiin suhteisiin malliensa kanssa.
Hän istui hurmaavan paronitar Yxkullin salongissa joka torstai-ilta,
piirtäen silloiselle valtiattarelleen vieraiden muotokuvia, hylkäsi tämän sitten nuoren oppilaansa Zvantsevan takia, jota hän vainosi rakkauden tunnustuksillaan vuodesta toiseen.
Kun Repin siirtyi Suomeen tuli hänen valtiattareekseen kirjailijatar Natalia Nordman, joka kirjaimellisesti kietoi maalarivanhuksen pikkusormensa ympärille."
" Nordman-Severova, jonka kautta hän oli saanut Kuokkalan huvilan , kuoli ennen sodan puhkeamista, ja vanhusta odotti iloton emigrantin elämä vieraalla maalla."
Tarkistin myös monesta vanhasta tietosakirjasta, mm 1917 Suuri tietosanakirja, missään ei kerrottu hänen vaimostaa mitään.
Mutta Elisabeth Gaynor and Kirsi Haavisto: Russian Houses
mainitsee
" Determined to leave the bustle of St. Petersburg behind,
painter and sculptor Ilya Efimovich Repin bought a tract of
forested land near the Gulf of Finland. He designed a home for himself around a small single-storey house that had been previously built there."
" On wednesdays , the artist and his wife, writer Natalya Nordman -Severova, hosted large dinner parties around the table of his design."
Vastauksena Juhanin kysymykseen, onko kukaan listalla kirjoittajista käynyt Penatyssä, kyllä olen käynyt siellä. Se on mielenkiintoinen, viehättävä museo, luonnonkauniilla paikalla. Vähän nuhjuisen oloinen, joka sinänsä ei haitannut
museon muuten rikasta antia. Opastetun kierroksen aikana ei muuten mainittu sen olevan uudelleen rakennetun kopion alkuperäisestä. Osan esineiden kohdalla mainittiin, mm maalausten kohdalla, niiden olevan kopioita.
Olen ollut kiinnostunut Ilja Repinistä mm sen takia, että minulla on maalaus, jossa ei ole signeerausta, mutta sen on oletettu olevan hänen tekemänsä.
Se on mielenkiintoinen maalaus munkista, joka istuu barokkituolissa ja katsoo sylissään olevaa pääkalloa. Toivoin löytäväni vaikka sieltä jotain lisätietoa työstä tai varmuutta sen maalarista. Ei löytynyt, mutta vierailu museossa kannatti silti. Taulu on aikoinaan tuotu Venäjältä Suomeen, muuta en siitä tiedä.
Terveisin
Merja
Monet keisarillisella Venäjällä palvelleet suomalaiset upseerit ja siviilivirkamiehet todella kokivat olevansa ikäänkuin emigrantteja omassa
synnyinmaassaan.
Vain harva upseereista (Mannerheim loistavana poikkeuksena) pysytyi
jatkamaan uraansa Suomessa.
Sitten on tietenkin muistettava ne, jotka jäivät Neuvostoliiton palvelukseen esim. Axel Berg (1893-1979):
http://fi.wikipedia.org/wiki/Axel_Berg
http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/7435/
http://ohjelmat.yle.fi/tositarina/aksel_berg
Terveisin Johannes Hissa
Selailin Äitini vanhoja valokuvia, löytyi kuva Vihtori Ahosvaarasta, jouluna 25,12,38 muistoksi tädille Suojärvi, ilmeisesti tädillä tarkoitetaan Mummiani
Kuvassa musta risti otsassa. viittaan keskustelun alkupuoleen jossa mainitaan Ahosvaara
Nimen muutoksista löysin että Arbusov nimi muutettu Ahosvaaraksi
Nimen muutoksista löysin että Arbusov nimi muutettu Ahosvaaraksi
Mielenkiintoista!
Oletko löytänyt mitään linkkiä Boris Nordmannin puolisoon Maria Arbusovaan, joka Carpelanin mukaan oli myös eversti Ehlertsin leski?
Tuo Ehlerts voisi mahdollisesti viitata Ehler-sukuun. Esim Johan Adolf Freyn äti oli Margareta Elisabet Ehler. Fey oli ammattiupseei (kenraalimajuri) ja tunnettu venäjänkielentutkija. Oireellisesti hän nai juuri tähän Nordmannien sukupiiriin avioitumalla Natalia Katarina Bruunin ja tämän sisaren Caroline Sofie Pauline Bruunin kanssa.
Bodniemi37
21.05.11, 09:53
Tuo Ehlerts voisi mahdollisesti viitata Ehler-sukuun. Esim Johan Adolf Freyn äti oli Margareta Elisabet Ehler. Fey oli ammattiupseei (kenraalimajuri) ja tunnettu venäjänkielentutkija. Oireellisesti hän nai juuri tähän Nordmannien sukupiiriin avioitumalla Natalia Katarina Bruunin ja tämän sisaren Caroline Sofie Pauline Bruunin kanssa.
Margareta Elisabet Ehlersin vanhemmat löytyvät sukukirjasta Kierrä kivi älä kiroa. Hoffrénien sukuhistoria. Suku savolaistuu. Hoffrénien sukuyhdistyksen julkaisuja (Saarijärvi 2003), tekijä Antti Soini.
Margareta Elisabetin vanhemmat olivat viipurilainen peruukintekijä Leonhard Gottfried Ehlers ja Margareta Hoffrén (vht viipurilainen kauppias Jakob Hoffrén ja Kristina Stråhlman). Margareta Hoffrén polveutui isänäitinsä kautta myös Kuopion Argillandereista. Hänen isoäitinsä Valborg Argillander oli esiäitini sisarpuolen Helena Kyandran apen sisar (ylioppilasmatrikkelissa Kuopion kirkkoherran Henrik Argillanderin patronyymi on tosin varustettu kysymysmerkillä, vrt. http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=3489).
[Bure-sukua sivuten: Helena Kyandran ja Zacharias Argillanderin, http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=5507, kolmas vävy, maanmittari Mattias Mellin ei ilmeisesti ollut ylioppilas. Hän oli Lövångerin kirkkoherran poika, joka polveutui äitinsä puolelta myös Bure-suvusta, vrt. vaikkapa Jan Eureniuksen verkkotiedosto http://wc.rootsweb.ancestry.com/cgi-bin/igm.cgi?op=GET&db=janeur&id=I3399. Mattias Mellinin äidinäiti Anna Nilsintytär Plantin näyttää olleen kapteeniksi ylenneen ja Säämingin Varparannan säteritilan omistaneen Abraham Falckin puolison Margareta Erikintytär Plantinin täysserkku (viimeksi mainitun 3. avio).]
Terveisin,
Mummini oli omaa sukua Vetrof/Vetrov Annantehtaalta, Nadesha oli Mummini sisko s. 1881,vanhemmat Ivan Mihailov Vetrov ja Jelena Petrova. 1901 kast Mihail vanhemmat Petr Feodorov Vetrov ja Jevdogia Vasiljeva, hänen kummit oli Aleksander Vasiljev Arbusov ja Natalia Vasiljeva Tsemenski, ja Petr s. 1899 vanh. Jelisei Feodor Vetrov ja Jevgenia kummit Ioan Aleksijv Aleksandr Narlov Tsermakint. Agrippa Aleksanandrova Tsermak sen verran minulla on tietoa että Vetrofit ovat siirretty joskus Moskovan läheltä, ns maaorjia. mummini ensimmäinen mies oli puolalainen Vaivod joka hirtettiin vuotta en tiedä, sen jäleen mummini meni naimisiin Uuksulle Vasili kosmin Berega/Beroga.
Vielä luulisin että Nadesha meni naimisiin 1902 Nikita Vasiljev Arbusovin kanssa
Siis Mummini Jekaterina meni naimisiin Ivan berogan Vasili Kosmin Berogan pojan kanssa
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.