Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Kaksoisnimet
Jully Ramsayn opusta pikaisesti selaamalla löysin esimerkkejä 1600-luvun
kaksoisnimistä aatelisnaisilla.
Rahvaannanaisilla ei kahta etunimeä ole osunut silmiini tuolta ajalta.
Kaksiosainen etunimi v. 1688 syntyneellä on paras osoitus hänen kuulumisestaan säätyläisiin.
(Lihavointi allekirjoittaneen)
Siirsin tuon lainauksen ja kaksoisnimikeskustelun tänne omaan ketjuun, etten sotke Cajanus -ketjua.
Kysyn itseäni paremmilta asiantuntijoita (= ei-aloittelijoilta) voidaanko tuota lihavoimaani lausuntoa pitää ehdottoman paikkansa pitävänä? Asia kiinnostaa minua, koska sen perusteella taidan olla nainut säätyläissukuun, vaikka rippikirjat puhuvatkin torpparista ja itsellisestä.
Ei, en linkitä nyt mitään rippikirjoja (tai ei ajattelemaani edes ole netissä, vaan maakunta-arkistossa) enkä iske todisteita pöytään kummankaan näkökannan puolesta, vaan haluan yleisempää keskustelua. Varmaan monen teistä selvitykset/tutkimukset ovat 1600-luvulla syntyneissä.
Kysyn itseäni paremmilta asiantuntijoita (= ei-aloittelijoilta) voidaanko tuota lihavoimaani lausuntoa pitää ehdottoman paikkansa pitävänä? Asia kiinnostaa minua, koska sen perusteella taidan olla nainut säätyläissukuun, vaikka rippikirjat puhuvatkin torpparista ja itsellisestä.
Omasta tutkimuksestani (ulkomuistista) voin sanoa, että pappien ja professorien tyttärillä oli 1600-luvun lopulla tuplanimiä. Säätyläisiä, muttei mitään "Gyllenhjertoja".
Mitä kainostelet? 1600-luvun rippikirjoja onkin mielenkiintoista tavailla?
Kutsuttiinko "loisia" silloin "inhys."-tittelillä?
Heikki Koskela
21.01.09, 15:28
Lainaan omasta suvustani (aatelinen) muutamia näytteitä. Kyseessä on Gyllenbögel-suku.
Lähtöhenkilö on David Sigfridsson, joka aatelotiin nimellä Gyllenbögel, syntynyt 1613 ja kuollut 1677:
lapset Axel, Samuel, Beata, Johan. Kaikki lapset ovat siis syntyneet 1600-luvulla. Ei yhtään kaksoisnimeä.
Sitten vielä Samuelin lapset: Anna Margareta, David, Elisabeth ja Johan. Yksi kaksoisnimi.
Vielä voin kertoa toisesta suvusta Jägerhorn af Spurila yleikuvana sen, että 1600-luvulla pääosa etunimistä on yksiosaisia ja 1700-luvulla, jolloin kaksoisnimet muutoinkin yleistyivät, alettiin käyttää enenevässä määrin kahta etunimeä. Näin kävi myös maalaisväestön piirissä. Kaksoisnimen käyttö 1600-luvulla ei varmista edes tilastollisesti sitä kyseessä olisi aatelinen.
Korostan, etten ole kovin hyvä sukututkija mutta tosiasioille osaan antaa painoarvoa.
Mitä kainostelet?
En mitään. Halusin vain keskustelua kaksoisnimistä enkä kinastelua. Joku sen näyttää huomanneenkin. Onneksi.
1600-luvun rippikirjoja onkin mielenkiintoista tavailla?
Niin on. Kuten myös 1700- ja 1800- ja 1900-luvun. Kysymysmerkkisi tarkoitus ei avaudu.
Kutsuttiinko "loisia" silloin "inhys."-tittelillä?
Siltä näyttää rippikirjoissa. Kuulemassa en ollut. Tosin en tiedä mitä tarkoitat sanalla "silloin". Puhutaan 1600-luvulla syntyneistä (esim. 1688), joita esiintyy vielä 1700- luvun kirjoissakin.
Laitoimme Helsingin syntyneisiin hakuvuosiksi 1688-1692 ja saimme useamman kahden etunimen kantajan Hiskin kautta. Kyllä todellakin kaksi nimeä havaintojemme mukaan osoittaa jonkinasteista säätyläisyyttä, löytyi ammatiksi isällä esim. seppää ja monilla oli sukunimi. Mutta eikös jo tuo sukunimi Cajanuskin kerro säätyläistaustasta? :cool:
t. Olavi A. joka uskaltaa vastata, vaikkei ilmoittaudukaan ketjun aloittajaa paremmaksi tutkijaksi - joku luonnehtisi hutkijaksi ja jonkun mielestä en kai saisi kirjoittaa tänne ollenkaan?
Asiantuntijoita riittää!
Jully Ramsay listaa Frälsesläkter-opuksessan melkoisen määrän aatelisia,
joilla oli kaksi etunimeä 1600-luvun puolella.
Koskelan todistelun mukaan "Walborg Barbro" Cajanus (s.1688)
ei hänen otantansa mukaan voi kuulua aatelisiin; oliko rahvas siis kerrankin edellä aatelisia (nimiasiassa)? Uskokaamme siis Koskelaa!
Kun nyt vielä näkisin ne 1600-luvun rippikirjat, joista edellinen asiantuntija
oli sukupuuhunsa kaksiosaisen nimenhaltijan poiminut, hopeakannutodisteiden kohdalla olen jo menettänyt toivoni..
Pidetäänkö esimerkiksi nimeä Maria Christina kahtena nimenä? Siis noin kirjoitettuna esimerkiksi kastettujen luetteloon (1600-luvun lopulla) ja rippikirjaan sama henkilö (1700-luvulla). Myöhemmin 1700-luvulla on sama henkilö kirjoitettu myös Maria Stina tai Maijastina. Siis tarkoitan, että voiko olla kyseessä toive Maijastiinasta, jonka pappi on kirjoittanut "hienommin".
Entä Maria Lovisa? Siitä on vaikeampi saada em. tulkintaa.
Omasta tutkimuksestani (ulkomuistista) voin sanoa, että pappien ja professorien tyttärillä oli 1600-luvun lopulla tuplanimiä. Säätyläisiä, muttei mitään "Gyllenhjertoja".
Juhani Pesu kommentoi siis toisessa ketjussa (http://suku.genealogia.fi/showpost.php?p=30228&postcount=92) "on käsissämme selvästikin
aatelisnainen, rahvaan piioilla ei kahta etunimeä (ja Cajanus-sukunimeä) v. 1688 kertakaikkiaan ollut." En uskaltaisi itse väittää, että kaksi etunimeä on aatelisuuden merkki, mutta voi olla että oli huomattavasti yleisempää pitkään ylemmissä säädyissä.
Viitteen kanssa esimerkkejä... Genoksen artikkeli (http://genealogia.fi/genos/43/43_61.htm) manitsee esi-äitini Anna (He)Lenan, joka on syntynyt aatelittomasta Bock perheestä 1600-luvun lopulla.
Kansalliskirjaston henkilörunoista (http://www.kansalliskirjasto.fi/attachments/5l4vZtpBt/5s18GARSb/Files/CurrentFile/Mikrofilmiluetteloita_runomuotoiset_henkilokirjase t.pdf) osuu silmiin seuraavat, joita en näppituntumalta yhdistä aatelistoon:
Alm, Magdalena Christina, s. Svenonius, 1693. [hautaus, avioliitto 1690]
Blåfield, Lorentz & Bäck, Ebba Margareta, 1692. [avioliitto]
Dahlberg, Charlotta Juliana, 1699.
Festing, Anna Christina, s. Banck, 1694.
Forsenius, Johannes & Molsdorffer, Anna Johanna, 1684.
Giös, Beata Margareta, s. Uggla, 1690.
Kellner, Christian & Feuchting, Anna Christina, 1688.
Kårp, Anders & Hof, Elisabet Johanna, 1687.
Mellin, Elsa Margareta, 1679.
Roslin, Jonas & Schultz, Maria Elisabet, 1679.
Ross, Herman & Schaefer, Anna Margareta, 1698.
Sundenius, Anna Margareta, 1696.
Tolpo, Anna Christina, 1691.
Wanochius, Andreas & Svenonius, Susanna Juliana, 1680.
Wickenberg, Jonas & Banck, Anna Christina, 1690.
Witte, Herman & Wittmach, Catharina Margaretha, 1697.Tengströmin matrikkelista (http://books.google.com/books?id=HkABAAAAYAAJ) (s. 167) löytyy professorin tytär Margareta Elisabet, joka on syntynyt 1600-luvun puolella. Matrikkelia selaamalla kaksoisnimien esiintyminen on selvästi yleisempää 1700-luvulla.
Heikki Koskela
21.01.09, 16:08
Asiantuntijoita riittää!
Koskelan todistelun mukaan "Walborg Barbro" Cajanus (s.1688)
ei hänen otantansa mukaan voi kuulua aatelisiin; oliko rahvas siis kerrankin edellä aatelisia (nimiasiassa)? Uskokaamme siis Koskelaa!
Minä en ole todistanut mitään Walborg Barbro Cajanuksesta. On pysyttävä kirjoitetun tekstin antamissa viitteissä.
Katsoinpa Arran ehdotuksesta Helsingin kastettuja minäkin. Kaksi etunimeä
on suuri harvinaisuus ennen vuotta 1688 (ei edes yksi sadasta).
Nimi on lähes yksinomaan säätyläisillä. Walborg Barbroa ei löydy valtakunnallisella haulla ainuttakaan. Se siitä!
Peräänkuulutan vielä kerran 1600-luvun rippikirjat, joihin eräs keskustelija
niin toiveikkaasti rakensi sukujohtonsa.
Eräille keskustelijoille jopa aateluuden olemus ei ole tuttu.
Eräille keskustelijoille jopa aateluuden olemus ei ole tuttu.
Minulle ainakin aateluus ja säätyläisyys ovat eri asioita ja olisi aika ymmärtää kumpaan Pesu viittaa Walborg Barbro -tapauksessa (jota toki käsitellään toisessa ketjussa eikä täällä). Että on oltava aatelinen vai, että on oltava (muu) säätyläinen. Lienee tullut selväksi jo edellä olevien esimerkkien valossa, että 1600-luvulla naisen kaksi etunimeä ei ole aatelin erioikeus.
Minulle ainakin aateluus ja säätyläisyys ovat eri asioita ja olisi aika ymmärtää kumpaan Pesu viittaa Walborg Barbro -tapauksessa (jota toki käsitellään toisessa ketjussa eikä täällä). Että on oltava aatelinen vai, että on oltava (muu) säätyläinen. Lienee tullut selväksi jo edellä olevien esimerkkien valossa, että 1600-luvulla naisen kaksi etunimeä ei ole aatelin erioikeus.
Sepustusten mukaan "Walborg Barbro" Cajana retkahtaa rahvaan alimpaan
kastiin, loisiin. Voi voi kuinka vaikeaa on ylösnousu!
Missä kummassa viipyvät ne 1600-luvun relevantit rippikirjat?
Heikki Koskela
21.01.09, 17:44
Minä pystyn tietokannastani poimimaan väliltä 1600-1699 kaikki siellä olevat naiset melko helposti käyttämäni ohjelman avulla. Heitä oli yhteensä 916 (henkilöitä on tiedostossa noin 147 000). Nämä poimitut nimet edustavat sekä aatelisiin kuuluvaa väkeä että pääosin säätyläisiä ja maalaisväestöä. Aatelisia poimitusta määrästä on noin 8,2 %. Kokonaismäärästä kaksoisnimiä käyttäviä oli siis 76 - kaikki aatelisia. Suomalaisia aatelisnimiä (syntyperä Suomessa) oli 16 eli 21 %. Kaikista laskennassa olevista nimistä yksinimisiä oli 91,7 %. Yksinimisten mukana ovat pääasiassa säätyläiset ja maalaisväestö mutta myös aatelisia.
Tilasto osoittaa ensinnäkin sen, että Suomessa mainittuna ajanjaksona (minun koneellani) on valtaosa tullut toimeen yhdellä etunimellä. Tämä viittaisi siihen, että silloin yksinimisyys oli aivan yleinen erityisesti "rahvaan" piirissä ja aatelisten piirissä kaksinimisyys esiintyy selvästi enemmän.
Toiseksi tilasto tukee ajatusta siitä että aateliset käyttivät enemmän kaksoisnimiä mutta ei tue väitettä, että heillä olisi sääntönä kaksoisnimet, joiden perusteella heidät voitaisiin lukea aateliseksi eikä väitettä, etteikö kaksoisnimi tuolloin voinut olla muillakin. Tällainen väite on perusteeton.
Valtaosa tilastoon tulleista kaksoinimistä aatelisten joukossa olivat kuitenkin ulkomaisia (erik. Saksasta). Joku toinen tutkija saa tietenkin hieman toisenlaisen tilaston aikaiseksi.
Mitä tulee aatelinen-käsitteeseen, olen varma, että kaikki tähän kirjoittavat tietävät, mitä aateluudella tarkoitetaan. Ei pidä väheksyä kenenkään ymmärrystä.
Sami Lehtonen
21.01.09, 17:47
Kannanpa minäkin korteni tähän kekoon, vaikka aiemmat kontribuutiot on tyhjäksi julistettukin. Kaksiosaisia sukunimiä ei-aatelisilla tulee nyt heti vasemmalla kädellä mieleen:
Margareta Elisabet Hirn (s.1672)
Anna Kristina Herkepaeus (s.9.2.1693)
Ja Ahlmannin sisarukset:
Sofia Katarina Ahlmann (s.n.1673)
Anna Maria Ahlmann
Todistettavasti kukaan edellisistä ei ollut aatelinen, Hirn ja Herkepaeus säätyläisiä kylläkin. Ahlmannien tausta ei liene selvä, mutta avioissaan ainakin Sofia Katarina mm. 1. nimismies, 2. lasimestari ja raatimies, 3. kappalainen) tietysti varmasti nautti säätyläisen asemasta. Sofia Katarinaa tituleerattiin simppelisti hustruksi.
Missä kummassa viipyvät ne 1600-luvun relevantit rippikirjat?
Arvon herra Giösling, jos peräätte minulta rippikirjoja, niin luitte huonosti ketjun aloitukseni. Koska minä en väitä mitään enkä kiistä mitään, en näe tarpeelliseksi lähteä hakemaan tai tilaamaan noita rippikirjoja maakunta-arkistosta vain koska TE haluaisitte ne nähdä.
Minä halusin keskustelua asiasta "kaksoisnimet". Minä en halunnut todistella mitään kenellekään tai väittää kenenkään olettamuksia vääräksi. Teidän, hra Giösling, viestiänne lainasin aloitusketjussa vain siksi, että halusin kuulla muitakin mielipiteitä kaksoisnimen esiintymiseen liittyneen kirjoituksenne ohella. Siirryin myös tarkoituksella pois Cajanus-Gyllenhjerta -ketjusta. Johon aiheeseen Te nyt halusitte palata tässäkin ketjussa.
Minun kielenkäytössäni sana "keskustella" tarkoittaa mielipiteiden, ajatusten ja kokemusten vaihtoa ilman, että osapuolilla täytyy olla jokaisella asialle konkreettiset todisteet takataskussa.
Pidän myös erittäin kohtuuttomana, että käytätte sanoja "missä viipyvät..." Kuten näette aloitin ketjun tänään 21.1. klo 15:03 ja hyvin selvin sanoin ilmaisin mitä halusin keskusteluketjulla. Ja se EI suinkaan ollut se, että haluan kumota Teidän, hra Giösling, esittämänne ajatuksen että kaksoisnimiä ei voi olla kuin säätyläisillä. Klo 16.24 huudatte rippikirjojen perään ihmetellen missä ne viipyvät. Kerron teille, että tuon väliajan käytin kotimatkaan työpaikaltani sekä sen jälkeiseen ruokailuun.
Koska tämäkin ketju ajautui täysin minusta riippumatta taas joksikin akateemiseksi (jollainen toki itsekin olen) debatiksi tai paremminkin eipäs-juupas -leikiksi, voinee ketjun moderaattorien toimesta vaikka poistaa kokonaan.
Sain riittävästi asiallisiakin mielipiteitä. Kiitos teille ystävät niistä.
t. Markku
Kaksi etunimeä on suuri harvinaisuus ennen vuotta 1688 (ei edes yksi sadasta). Nimi on lähes yksinomaan säätyläisillä. Walborg Barbroa ei löydy valtakunnallisella haulla ainuttakaan. Se siitä!
Olen Juhanin kanssa tästä asiasta täsmälleen samaa mieltä, vaikka viimeinen toteamus onkin omanlaatuisensa. Tavallista kahden nimen antaminen ei todellakaan ollut. Toisaalta olen törmännyt myös tapauksiin, jossa syntyneihin on merkitty vain yksi nimi, vaikka myöhemmin käy ilmi, että henkilöllä on muitakin nimiä. Faktaksi jää, ettei kaksi nimeä ehdottomasti vuonna 1688 todista henkilön aatelisuudesta. Tässä osasivat siis vastanneet olla avuksi ja toivottavasti siten auttoivat tutkimuksiasi eteenpäin.
t. Olavi A. :cool:
Sami Lehtonen
21.01.09, 19:27
Olen mielessäni vienyt kysymyksen vielä vähän pitemmälle ja pohtinut juuri sitä, miksi näin on. Oliko kyse siitä, ettei rahvas perustanut nimistä, vai kenties siitä, ettei nimitieto suomenkieliseltä rahvaalta ollut niin helposti ymmärrettävissä ja käännettävissä ruotsinkielisen papin toimesta. Nimien diversiteettihän on todistettavasti hävinnyt tässä kielikonversiossa, miksei siis moniosaiset nimet voisi olla samoin redusoituneet?
Toinen selittävä tekijä voisi taas toisaalta olla se, etteivät papit olisi hyväksyneet kahta etunimeä rahvaalta. Tätä teoriaa tukee Olavin huomio siitä, että toinen nimi saattoi olla, mutta sitä ei kirjattu kasteeseen - olen itse pistänyt merkille saman asian - eli rahvaasta löytyy aika paljonkin henkilöitä, joilla kasteessa on yksi nimi, mutta myöhemmin ilmestyy toinenkin.
Tunnetusti aateliset alkoivat lisätä etunimiä entisestään, kun rahvaskin omaksui toisen etunimen. Loppuviimeksi - ja usein ruhtinassukujen osalta - tässä mentiinkin sitten jo ad absurdum.
Monille lienee tuttu Gösta Sundqvistin runosuonen tuottama Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla Jurvanen. Muuten olen sitä mieltä, että nykylaki, joka rajaa nimet kolmeen, on tolkun laki. Todettakoon vielä, että ne kolme nimeä saisivat kyllä olla kaksiosaisia, eli Esa-Pekka Hanu-Petteri Ykä-Martti olisi vielä lainmukainen.
Heikki Koskela
21.01.09, 19:56
Toinen selittävä tekijä voisi taas toisaalta olla se, etteivät papit olisi hyväksyneet kahta etunimeä rahvaalta. Tätä teoriaa tukee Olavin huomio siitä, että toinen nimi saattoi olla, mutta sitä ei kirjattu kasteeseen - olen itse pistänyt merkille saman asian - eli rahvaasta löytyy aika paljonkin henkilöitä, joilla kasteessa on yksi nimi, mutta myöhemmin ilmestyy toinenkin.
Papit olivat tietynlaisia vallankäyttäjiä nimenannossa. Heillä oli vaikutusta siihen missä muodossa nimi annetaan lapsille ja kirjataan kastekirjaan. Tämä koskee vallankin rahvaan piirissä annettuja nimiä. Itse en ole havainnut menettelyä, että lapselta olisi toinen nimi jätetty kirjaamatta kastekirjaan. Sen sijaan olen huomannut rippikirjoissa käytetyn vain toista nimeä. Jostain syystä rippikirjaan ei olekaan kirjattu kasteessa annettua kaksoisnimeä. Tämä saattaa johtua aivan käytännön syistä. On vähäisempi vaiva kirjoittaa vain ensimmäinen nimi, koska lapsi/aikuinen voidaan tunnistaa luotettavasti rippikirjasta toiseen siirryttäessä esimerkiksi pelkän syntymäajan perusteella.
Minä lähden siitä oletuksesta, että kaikki papit tai kirjurit ovat käytännöllisiä ja haluavat pelkistää ja tehdä työstään rutiinia. Jokatapauksessa rippikirjoja selatessani olen pannut merkille eroja kastekirjan ja rippikirjan välillä. Meidän havaintomme menevät hieman ristiin. Se osoittaisi ehkä kuitenkin sen, että eri seurakunnissa oli eri käytäntöjä. Nimen kirjoitusasukin saattoi muuttua kahden eri rippikirjasivun välillä.
Ritva Puomilahti
21.01.09, 20:14
Aarni Voipion kirjassa "Profeettoja ja valheprofeettoja" on seuraava maininta isomummostani Karoliina Utriaisesta:
Tytön nimeksi merkittiin kirkonkirjoihin Karoliina. Mutta oikeastaan hänen nimensä on Hilda Karoliina, sillä se annettiin hänelle hätäkasteessa. Mutta sitten, kun nimi oli ilmoitettava papille kasteen vahvistusta valmistettaessa ja tiedettiin, että papit toruivat, jos köyhätkin ihmiset tahtoivat antaa lapsilleen useampia nimiä, ei toista ristimänimeä papille sanottu. Se on kuitenkin tullut ikuistetuksi hänen kuuluisan unikirjansa ensi painoksen nimilehdellä.
Tämä tapahtui 1843 Rautalammilla. Voisi ehkä olettaa saman pitävän paikkansa jo aikaisemmin ja muuallakin kuin Rautalammilla. Ehkäpä kahta ristimänimeä pidettiin köyhillä koreiluna, joka oli tietysti syntiä.
Sami Lehtonen
21.01.09, 20:53
Aarni Voipion kirjassa "Profeettoja ja valheprofeettoja" on seuraava maininta isomummostani Karoliina Utriaisesta:
Tytön nimeksi merkittiin kirkonkirjoihin Karoliina. Mutta oikeastaan hänen nimensä on Hilda Karoliina, sillä se annettiin hänelle hätäkasteessa. Mutta sitten, kun nimi oli ilmoitettava papille kasteen vahvistusta valmistettaessa ja tiedettiin, että papit toruivat, jos köyhätkin ihmiset tahtoivat antaa lapsilleen useampia nimiä, ei toista ristimänimeä papille sanottu. Se on kuitenkin tullut ikuistetuksi hänen kuuluisan unikirjansa ensi painoksen nimilehdellä.
Tämä tapahtui 1843 Rautalammilla. Voisi ehkä olettaa saman pitävän paikkansa jo aikaisemmin ja muuallakin kuin Rautalammilla. Ehkäpä kahta ristimänimeä pidettiin köyhillä koreiluna, joka oli tietysti syntiä.
Mielenkiintoinen näkökulma. Tuo voisi selittää asian. Tähän hätään en nyt muista yhtään tapausta, joihin kuitenkin viittasin, mutta näin asia voisi selvästi olla.
Siitä, ettei nimi sellaisenaan kelvannut papille tulee mieleen legendaarinen Ilmari Kiannon nimenanto pojalleen. Hyrynsalmen kirkkoherran tiedusteltua, mikä pannaan pojalle nimeksi oli Kianto pamauttanut "Otso Piru Perkele". Nimi ei kelvannut Hildurille eikä kyllä kirkkoherrallekaan, joten pienen debatin päätteeksi nimi taipui muotoon "Otso Tähtivalo".
Otso käväisi aikanaan opettamassa myös Tervakosken yhteiskoulussa.
Kiitoksia vielä ketjun aloittajan toimesta kaikille keskusteluun osallistuneille . ja osallistuville. Katson käyneen itselleni riittävän selväksi, että käytäntö vaihteli ja mitään yksiselitteistä tulkintaa kaksoisnimen ja aateliuden/säätyläisyyden välille ei 1600-luvulla syntyneiden kohdalla voida vetää.
Käytäntö aivan ilmeisesti vaihteli eri puolilla maata jonkin verran. Ja papitkin olivat jo silloin myös ihmisiä; toinen saattoi inhimillisistä syitä tai periaatteesta hyväksyä meille rahvaankin edustajille kaksoisnimen ja toinen saattoi jättää vanhempien toivomuksen vastaisesti kaksoisnimen pois rahvaan lapselta.
On myös käynyt hyvin sleväksi, että säätyläisten keskuudessa kaksoisnimi oli verrattomasti yleisempi kuin rahvaan keskuudessa. Siis kun puhutaan 1600-luvulla syntyneistä.
Kuljen edelleen napit kiinni rahvaan nimissä :)
Tapani Kovalaine
21.01.09, 22:19
Nyt kun on eilen saatu erääseen maahan uusi presidentti, niin tähän ketjuun on syytä otaa maininta presidentti K.J. Ståhlbergistä. Hänen vuonna 1908 julkaisemassaan Henkikirjoitusta ... papintodistuksia ... ym koskevat asetukset -nimisessä kirjasessa sivulla 39 kerrotaan nimiasioista seuraavaa:
1894... uusista henkikirjojen kaavoista... henkikirjaan pitää se, jolla on isännyys, olkoonpa mies tai nainen, merkittämän sekä ristimä- että sukunimellä taikka, viimeksimainitun puuttuessa, isän nimellä, mutta vaimo merkitään ainoastaan yhdellä ristimänimellä. ... muut huonekunnan henkilöt merkitään yhdellä ristimänimellä ... isännän sukulaiset merkitään ristimä- ja sukunimellä...muut ... niinikään ristimä- ja sukunimellä. Kaikkien näitten vaimot merkitään ainoastaan yhdellä ristimänimellä...
Kun siis 1600-luvusta päästiin aina 1800-luvun lopulle, koitti aika, jolloin pyrittiin tehokkuuteen ja käytännöllisyyteen. Suomen Senaatti määräsi tuossa sen, keiden sukunimillä ja etunimillä on suurin informaatioarvo ja muut henkilöt saavat suppeammat tiedot henkikirjaan.
Tapani Kovalaine
21.01.09, 22:27
Pitää jatkaa seuraavassa viestissä sen takia, kun eylen eräs viesti lensi taivaisiin kohti bittiavaruutta eikä tullut enää sieltä takaisin.
Hyvät ystävät, papeilta ne muutkin kirjurit ovat oppineet, ettei mustetta kannattanut aikojen alussa tuhlata liikoihin etunimiin ja liikoihin kummeihin, vain säätyläisten kohdalla oli täysin luonnollista heidän asemansa huomioon ottaen, kirjoitella mustetta lainkaan säästelemättä moniaita etunimiä ja moninkertainen määrä kummeja titteleineen.
Nyt sitten ollan tässä dapljuumattomassa ajassa ja tasa-arvon nimissä on maksimina kolme etunimeä. Niidenkin on täytettävä erinäiset säännöt voidakseen tulla rekisteröidyiksi.
Olen vuosien varrella tavannut 1700-luvulta ja 1800-luvulta noin parikymmentä kertaa ilmiselviä tapauksia, joissa henkilön toinen etunimi on jäänyt tai on jätetty pois kastekirjasta tai henkilö on ryhtynyt käyttämään uutta etunimeä joko entisen rinnalla tai ihan vaan yksinään. Ei silloin tarvittu nimenmuutosviranomaisia.
Tapani Kovalaine
21.01.09, 22:31
Makelle jäi vielä sanomatta tämä: tuppasin tähän ketjuun mukaan, vaikka nämä kirjoittamani rivit kovin pieneltä osalta painottuvat nimenomaan kaksoisnimien käyttöä valaisemaan. Mutta yleisenä tietoiskuna ja henkikirjojen käyttäjien kannalta tällainen mainos oli mielestäni ihan paikallaan.
Makelle (suurelle huumorin ystävälle ja ymmärtäjälle) vielä lohdun sana:
Älä silitä petoa vastakarvaan, ties vaikka se pitäisi siitä! (Jerzy Lec, Puola)
Makelle (suurelle huumorin ystävälle ja ymmärtäjälle) vielä lohdun sana:
Älä silitä petoa vastakarvaan, ties vaikka se pitäisi siitä! (Jerzy Lec, Puola)
Osu ja uppos :D::D:
Ja keskusteluketjut eivät tietysti ole aloittajan omaisuutta, että ihan OK tuppautuminen. Tietysti silloin ottaa päähän, jos esimerkiksi pyrkii itse pois tietystä ketjusta nostamalla sieltä oman yleisen mielenkiintonsa vuoksi yhden sivuasian omaksi keskustelukseen ja sitten tulee joku joka taas siirtää uudenkin ketjun siihen vanhaan eipäs-juupas ketjuun. Tais mennä vastakarvaan tämäkin... prkl :eek:
Missä kummassa viipyvät ne 1600-luvun relevantit rippikirjat?
Eihän rippikirjoja ole 1600-luvulta kuin ihan harvassa seurakunnassa, esim. Hämeenkyrössä ja Teiskossa on, mutta ei Ruotsinpyhtäällä ainakaan. Siellä ne alkavat vasta 1745.
Katsoinpa Arran ehdotuksesta Helsingin kastettuja minäkin. Kaksi etunimeä
on suuri harvinaisuus ennen vuotta 1688 (ei edes yksi sadasta).
Nimi on lähes yksinomaan säätyläisillä. Walborg Barbroa ei löydy valtakunnallisella haulla ainuttakaan. Se siitä!
Valtakunnallisella HisKin haulla ei Walborg Barbroa löydy, mutta se ei todista, etteikö hän olisi syntynyt. :) Mutta ei löydy pelkällä Barbron nimelläkään, siis tätä Barbro Cajanaa, s. 1686, vai löytääkö joku hänet HisKistä?
HisKihän ei ole vielä täydellinen, mutta vaikka historiakirjat syntyneistä olisikin joka seurakunnasta siellä, ei se takaa, että kaikki esim. v. 1686 syntyneet sieltä löytyvät, sillä syntyneitten luetteloita on suurimmasta osasta seurakuntia ruvettu pitämään vasta noin v.1730. Ruotsinpyhtäälläkin vasta v.1744. (1744-1770), sitten on pitkä väli ja ne jatkuvat vasta 1778.
Terv. Maisa Martin
Kyllä kastettujen luetteloita on pidetty jo paljon kauemmin kuin vuodesta 1730 alkaen. Sotien, tulipalojen ja muiden syiden takia ne eivät vain ole säilyneet.
Juha
Kyllä kastettujen luetteloita on pidetty jo paljon kauemmin kuin vuodesta 1730 alkaen. Sotien, tulipalojen ja muiden syiden takia ne eivät vain ole säilyneet.
Juha
Niin, sitähän minä tarkoitinkin, kun sanoin, että suurimmasta osasta seurakuntia niitä on vasta 1730 lähtien, siis osassa seurakuntia kyllä löytyy tätä aikaisemmilta vuosilta syntyneitten luetteloita. Piti äsken myös huomauttaa noista kirkonarkistojen tuhoutumisista, mutta eihän sitä kaikkea huomaa vastaukseensa laittaa. :rolleyes:
terv. Maisa M
Kyllä kastettujen luetteloita on pidetty jo paljon kauemmin kuin vuodesta 1730 alkaen. Sotien, tulipalojen ja muiden syiden takia ne eivät vain ole säilyneet.Juha
Tästäkin on upea Genoksemme kirjoittanut jo ammoin: http://genealogia.fi/genos/52/52_41.htm Odottelenkin jo seuraavaa numeroa, sen saaminen postiluukkuun on aina ilo!
t. Olavi A.
tellervoranta
22.01.09, 19:25
Oikeastaan vastaan allaolevan kirjoituksen johdosta, vaikkakin esim Perniöstä löysin 1600-luvulla syntyneistä kaksoisnimiä.:)
Aarni Voipion kirjassa "Profeettoja ja valheprofeettoja" on seuraava maininta isomummostani Karoliina Utriaisesta:
Tytön nimeksi merkittiin kirkonkirjoihin Karoliina. Mutta oikeastaan hänen nimensä on Hilda Karoliina, sillä se annettiin hänelle hätäkasteessa. Mutta sitten, kun nimi oli ilmoitettava papille kasteen vahvistusta valmistettaessa ja tiedettiin, että papit toruivat, jos köyhätkin ihmiset tahtoivat antaa lapsilleen useampia nimiä, ei toista ristimänimeä papille sanottu. Se on kuitenkin tullut ikuistetuksi hänen kuuluisan unikirjansa ensi painoksen nimilehdellä.
Tämä tapahtui 1843 Rautalammilla. Voisi ehkä olettaa saman pitävän paikkansa jo aikaisemmin ja muuallakin kuin Rautalammilla. Ehkäpä kahta ristimänimeä pidettiin köyhillä koreiluna, joka oli tietysti syntiä.
Olen juuri lukenut kirjan Irma Sulkunen: Liisa Eerikintytär ja hurmosliikkeet 1700-1800-luvulla. Eniten teoksessa on Liisa Eerikintyttären herätyksestä pyhäinpäivänaikaan 1756 Uudenkirkon pitäjässä sekä Juliana Söderborgista, Anna Lagerbladista sekä Anna Rogelista. Mutta mainitaan myös Savosta esim. Karoliina Utriainen.
Anteeksi, etten malttanut olla kirjoittamatta.:oo:
Valtakunnallisella HisKin haulla ei Walborg Barbroa löydy, mutta se ei todista, etteikö hän olisi syntynyt. :) Mutta ei löydy pelkällä Barbron nimelläkään, siis tätä Barbro Cajanaa, s. 1686, vai löytääkö joku hänet HisKistä?
Terv. Maisa Martin
Piti palata tänne vielä kertomaan, että kyllä sittenkin Walborg Barbro Cajana löytyi HisKistä! Nimittäin hänen poikansa Johanin kastetiedoista:
Pyhtää - Pyttis - kastetut
Haetaan vuodet 1727 -
Isän etunimi: SIMON => Simon
Isän sukunimi: SCH => von Schultz, Schalin, Schiwers, Schiärbeck, Schiörbäck, Scharin, Schinberg, Schariin, Schjönberg, Schatelovits, Schvedin, Schulz, Schatolovits, Schatolovits f. Bruun, Schatelowits f. Bruun, Schatelovitz, Schatelovitz född Bruun, Schermer, Schathelovits, Scherffer, Schulptoria, Schiörbeck, SchuvalofSyntynyt Kastettu Kylä Talo Isä Äiti Lapsi
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/1hzqci?fi+0423+kastetut+1009)11.2.1727 12.2.1727 Swänskby Simon Schiärbeck Cajanus Margretha
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/1hzqci?fi+0423+kastetut+1370)14.1.1731 17.1.1731 Swänskby sold. Simon Schiörbäck Barbro Walborg Cajana Johan
2 tapahtumaa löytyi.
Kyllä HisKi on todella suurenmoinen! :p:
Terveisin, Maisa Martin
Piti palata tänne vielä kertomaan, että kyllä sittenkin Walborg Barbro Cajana löytyi HisKistä! Nimittäin hänen poikansa Johanin kastetiedoista:
Syntynyt Kastettu Kylä Talo Isä Äiti Lapsi
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/1hzqci?fi+0423+kastetut+1009)11.2.1727 12.2.1727 Swänskby Simon Schiärbeck Cajanus Margretha
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/1hzqci?fi+0423+kastetut+1370)14.1.1731 17.1.1731 Swänskby sold. Simon Schiörbäck Barbro Walborg Cajana Johan
2 tapahtumaa löytyi.
Kyllä HisKi on todella suurenmoinen! :p:
Bravo Maisa!
Niin se tieto voi olla kaikkien ulottuvilla mutta vain hakija löytää.
Papit olivat tietynlaisia vallankäyttäjiä nimenannossa. Heillä oli vaikutusta siihen missä muodossa nimi annetaan lapsille ja kirjataan kastekirjaan. .
Tähän yhtyen jatkan pohdiskelua, kuka itse asiassa ja viimekädessä valitsi ja päätti mikä nimi lapselle annetaan, olivatko he lapsen vanhemmat vai kummit vai kasteen suorittanut pappi? Ymmärtääkseni ei ollut lainkaan varmaa, että vanhemmat olisivat olleet kastetilaisuudessa paikalla, lapsen vienti annettiin kummien tehtäväksi.
P.S. Joka kylältä löytyy hupaisia tarinoita miten kummit muka unohtivat mikä nimi lapselle pitikään antaa . . . .
Sami Lehtonen
23.01.09, 16:54
P.S. Joka kylältä löytyy hupaisia tarinoita miten kummit muka unohtivat mikä nimi lapselle pitikään antaa . . . .
Ovatpa joskus unohtaneet myös syntymäpäivän. Siitä ei tietenkään ole olemassa todistavaa asiakirja-aineistoa, mutta maininnan arvoinen asia nyt tässä yhteydessä. Varsinkin kun yleensä kastemerkintää voinee pitää syntymäajan kannalta luotettavimpana lähteenä.
Bravo Maisa!
Niin se tieto voi olla kaikkien ulottuvilla mutta vain hakija löytää.
Piti palata tänne vielä kertomaan, että kyllä sittenkin Walborg Barbro Cajana löytyi HisKistä! Nimittäin hänen poikansa Johanin kastetiedoista:
Pyhtää - Pyttis - kastetut
Haetaan vuodet 1727 -
Isän etunimi: SIMON => Simon
Isän sukunimi: SCH => von Schultz, Schalin, Schiwers, Schiärbeck, Schiörbäck, Scharin, Schinberg, Schariin, Schjönberg, Schatelovits, Schvedin, Schulz, Schatolovits, Schatolovits f. Bruun, Schatelowits f. Bruun, Schatelovitz, Schatelovitz född Bruun, Schermer, Schathelovits, Scherffer, Schulptoria, Schiörbeck, SchuvalofSyntynyt Kastettu Kylä Talo Isä Äiti Lapsi
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/1hzqci?fi+0423+kastetut+1009)11.2.1727 12.2.1727 Swänskby Simon Schiärbeck Cajanus Margretha
http://hiski.genealogia.fi/historia/sl.gif (http://hiski.genealogia.fi/hiski/1hzqci?fi+0423+kastetut+1370)14.1.1731 17.1.1731 Swänskby sold. Simon Schiörbäck Barbro Walborg Cajana Johan
2 tapahtumaa löytyi.
Kyllä HisKi on todella suurenmoinen! :p:
Terveisin, Maisa Martin
Kiitos Kaisa kiitoksestasi vaikka asia ei tainnut sinua lähemmin koskeakaan! Odotin kyllä, että kysymyksen aloittaja olisi jotenkin reagoinut saatuaan vastauksen kysymykseensä, mutta eipä mitään. Hänhän sanoi alkuviestissään, että "Kaikki lisävinkit Barbro Cajanan taustasta otetaan kiitollisena vastaan."
En odota mitään erityiskiitosta vastauksestani, mutta olisi kohteliasta edes vastata, onko tieto tavoittanut kysymyksen esittäjän. No niin, tämän olen huomannut monesti aikaisemminkin. :cool:
terveisin Maisa M
Sami Lehtonen
24.01.09, 23:06
Kiitos Kaisa kiitoksestasi vaikka asia ei tainnut sinua lähemmin koskeakaan! Odotin kyllä, että kysymyksen aloittaja olisi jotenkin reagoinut saatuaan vastauksen kysymykseensä, mutta eipä mitään. Hänhän sanoi alkuviestissään, että "Kaikki lisävinkit Barbro Cajanan taustasta otetaan kiitollisena vastaan."
En odota mitään erityiskiitosta vastauksestani, mutta olisi kohteliasta edes vastata, onko tieto tavoittanut kysymyksen esittäjän. No niin, tämän olen huomannut monesti aikaisemminkin. :cool:
terveisin Maisa M
Terve Maisa,
tämän ketjun aloittaja (Make) ei koko ketjussa ole puhunut mitään Cajanuksesta vaan esitti siitä geneerisen kysymyksen. Omalta osaltaan hän myös kiitti kaikkia vastanneita jo yli 10 viestiä sitten ja totesi saamansa vastaukset riittäviksi siltä osin - totesipa vielä, että hänen puolestaan ketjun voisi poistaa. Hän on siis aivan korrektisti omalta osaltaan päättänyt keskustelun, jonka itse aloittikin - tarkoituksella erikseen Cajanus-ketjusta.
Lisätietoja tuosta Cajanuksesta taisi kaivata muuan toinen kirjoittaja ja ilmeisesti vielä toisessa ketjussa. Jokaisen omalla vastuulla on ketjun aiheessa pysyminen. Ketjun aiheen määrittelee sen aloittanut kirjoittaja.
Tämäkään viesti ei niinkään liity ketjun aiheeseen, mutta halusin tuoda esiin, että ketjun avaaja (Make) ei kysynyt niin mitään Walborg Barbro Cajanuksesta, hän ei myöskään ole jättänyt kiittämättä, eikä ainakaan enää ole kiitosta kenellekään velkaa.
Terve Maisa,
tämän ketjun aloittaja (Make) ei koko ketjussa ole puhunut mitään Cajanuksesta vaan esitti siitä geneerisen kysymyksen. Omalta osaltaan hän myös kiitti kaikkia vastanneita jo yli 10 viestiä sitten ja totesi saamansa vastaukset riittäviksi siltä osin - totesipa vielä, että hänen puolestaan ketjun voisi poistaa. Hän on siis aivan korrektisti omalta osaltaan päättänyt keskustelun, jonka itse aloittikin - tarkoituksella erikseen Cajanus-ketjusta.
Lisätietoja tuosta Cajanuksesta taisi kaivata muuan toinen kirjoittaja ja ilmeisesti vielä toisessa ketjussa. Jokaisen omalla vastuulla on ketjun aiheessa pysyminen. Ketjun aiheen määrittelee sen aloittanut kirjoittaja.
Tämäkään viesti ei niinkään liity ketjun aiheeseen, mutta halusin tuoda esiin, että ketjun avaaja (Make) ei kysynyt niin mitään Walborg Barbro Cajanuksesta, hän ei myöskään ole jättänyt kiittämättä, eikä ainakaan enää ole kiitosta kenellekään velkaa.
Niinpä olikin, että vastaukseni tarkoitin toisen ketjun aloittajalle, jonka nimeä ei enää uskalla ääneen ilmoittaakaan, oliko joku JP, sekoittuu nämä, kun pitäisi mennä jo sänkyyn. Makea en missään nimessä tarkoittanut! Sorry! :)
yst.terv. Maisa M
Seppo Niinioja
25.01.09, 08:07
Niinpä olikin, että vastaukseni tarkoitin toisen ketjun aloittajalle, jonka nimeä ei enää uskalla ääneen ilmoittaakaan, oliko joku JP, sekoittuu nämä, kun pitäisi mennä jo sänkyyn. Makea en missään nimessä tarkoittanut! Sorry! :)
yst.terv. Maisa M
Oikeaan, siis Cajanus-Gyllenhjerta-ketjuun sitä ei nyt voi lähettääkään, koska ketjut suljetaan edellä mainitsemasi alkaessa jäädä häviölle.
Hyvää sunnuntaita!
Seppo Niinioja
Heikki Koskela
25.01.09, 08:53
Minä käännän asiaa hieman leudomman länsituulen puolelle ja lainaan tarinankertojan Kalle Päätalon yhdestä kokoomateoksesta (toim. Miisa Lindén) "Isäni Hermanni" yhden kohdan. Tämä liittyy kaksoisnimen käyttöön tai paremminkin sen käyttämättömyyteen. Kävi näet toisinkin päin. Unohdettiin kokonaan alkuperäiset nimet, jotka oli kastekirjaan merkitty ja kehiteltiin omat sopivat nimet.
Lainaus kuuluu: "Vaikka kumpaisellekin aviopuolisolle oli kasteessa tuplanimet ja vaikka kirkkoherra kirjoitti myös kenkkäämänsä vihkiraamattuun vaimon nimeksi Riitta-Stiina ja miehen kohdalle Lauri Herman, ei heitä ruvettu puhuttelemaan näin juhlallisesti. Riitta-Stiina lyheni Riituksi ja Lauri Herman muuttui peräti Herkoksi tai Hemmaksi. Ani harva kutsui Hermanniksi ja Laurista ei puhunut kukaan."
Rippikirjoja selatessaan 1800-luvun puolelta lukija huomaa, että on myös niissä muutettu nimiä aivan yleisesti. Ne on tavallaan käännetty alueella käytetyn puhekielen mukaisiksi. Esimerkiksi Sefyriina on muutettu Riinaksi, Elias on Ella, Kaarlo on Kalle ja paljon muuta. Myös toinen nimi on saatettu pudottaa pois vaikka se on merkitty kastekirjaan. Vaikuttaa siltä, että nimet ovat "suuntaa-antavia". Nimi on synymäajan jatke, jota on helpompi käyttää kuin syntymäaikaa puhekielessä. Nimi ei siis ole "fakta-homma".
Tämä näin pöytäkirjan ulkopuolelta kerrottuna.
Koska aikaisemmin kukaan ei ole viitannut kaksoisnimiin liittyviin tutkimuksiin, tuon esiin, että kirjaani Alpiini ja Otteljaana. Kangasniemeläisten eunimet 1684-1899 sisältyy tilastoa kaksoisnimen leviämisestä kaikkien paikkakunnan säätyryhmien keskuudesta. Opinnäytetöinä on olemassa myös tutkimus Jyväskylän ja Kokkolan seudulta.
Muutenkin kirjassani on tilastotietoa etunimien yleisyydestä yhden pitäjän alueella.
Äskettäin on ilmestynyt vätöskirja yhden suvun nimistön perusteista. Sitä en ole vielä ehtinyt nähdä, mutta tekijä on Sofia Kotilainen.
Hellevi Arjava
tellervoranta
25.01.09, 09:44
:) Minulla on edellä mainittu kirja Sofia Kotilainen: Suvun nimissä tuossa vieressä. Sain sen joululahjaksi, vaan en ole vielä ehtinyt siihen kovin tarkoin syventyä.
Seppo Niinioja
25.01.09, 12:55
Lähinnä Heikin viestiin liittyen:
Sirkka Paikkalan artikkelissa Etunimet sukututkimuksessa, Sukutieto 1997:1, s. 19-24, http://www.genealogia.fi/nimet/nimi15s.htm - Alku (http://www.genealogia.fi/nimet/nimi15s.htm#Alku) on hyödyllistä tietoa myös 1800-luvun lopun ja 1900-luvun puolelta ruotsinkielisistä vs. suomenkielisistä nimimuodoista ja niiden normaalistamisesta. Ohje, jota olen koettanut noudattaa, on että ensisijainen nimi on henkilön viimeksi käyttämä.
Varsinaisesti nimet vakiintuivat väestöluetteloissa vasta 20.12.1945 annetulla etunimilailla 1265/1945. Vuoden 1946 kuluessa voitiin rekisteriviranomaiselta laissa säädetyllä tavalla hakea etunimen muuttamista toisen muotoiseksi muunnokseksi ilmeisesti samasta nimestä. Samana vuonna annetun etunimiasetuksen mukaan väestöluettelon nojalla annettavassa todistuksessa on mainittava sulkumerkeissä myös entinen nimi. Tämä ei liene enää voimassa.
Suuresti kunnioittamani isäni serkut Lauri Aleksanteri (1883-1962) ja hänen sisarensa Maija (1892-1972) oli kastettu Vaasassa Lars Alexanderiksi ja Maria Johannaksi, mutta käyttivät alussa mainittuja nimiä kaikissa virallisissakin yhteyksissä. Isäni pitäytyi koko ikänsä vuonna 1902 annettuun veljessarjan lapsuudessani mielestäni komeimpaan nimeen Hugo Emil.
Ortodoksit, jotka väittävät kasteessa annetun nimen olevan ainoa oikea, ovat kyllä väärässä.
Seppo Niinioja
Tapani Kovalaine
25.01.09, 13:22
KOLMOISNIMISTÄ SE LYHYKÄINEN OPPIMÄÄRÄ
Mielestäni eläkeläisten päällimmäinen tehtävä on siirtää hiljaista tietoaan nuoremmilleen. Mutta voin olla väärässäkin. Silti kerron kaksoisnimistä sen verran, että niistä ei ole sanottavasti haittaa, mutta kolmoisnimistä on! Otan yhden esimerkin.
Joskus 1980-luvun alkuvuosina alettiin työpaikallani ihmetellä eräiden henkilöiden puuttumista henkikirjan aakkosluettelosta, vaikka henkilöt olivat ilmiselvästi varsinaisessa henkikirjassa oikealla paikallaan ja oikeilla tiedoilla. Tapauksia alkoi löytyä useampia ja huomattiin, että kaikille tapauksille oli yhteistä se, että näillä henkilöillä oli kolme etunimeä.
Joku viksu keksi lopulta syyn. Silloinen tuotevalmistaja eli henkikirjojen tulostaja Valtion Tietokonetehdas VTKK oli laadunvalvonnassa ihan vaan pikkuisen laistanut. Oli joku ohjelmoija laittanut bitit sellaiseen järjestykseen, että aina jos henkilön sukunimessä on kirjaimia enemmän kuin yhdeksän ja jos tällaisen sukunimen omaavalla henkilöllä on etunimiä enemmän kuin kaksi, niin aina nämä tämmöiset henkilöt sijoitetaan koko maan kaikkien henkikirjojen aakkosluetteloihin kyseisen sukunimen omanneiden henkilöiden jälkeen omaksi keskenään aakkostetuksi ryhmäkseen (= kolmoisetunimiset!), omaan kotikuntaansa toki!
Arvoisa sukujen tutkijat. Kun etsitte 1980-luvun alun henkikirjojen aakkosluettelosta jotakin henkilöä ettekä meinaa löytää, muistakaa aina nämä kahdet aakkoset. Virheen kokoluokka arvioitiin byrokratiassa sen verran pieneksi, että uusiksi ei tulosteita laitettu, vaan annettiin vahingon kiertää ja päätyä tulevien innokkaiden tutkijoiden pähkäilyn kohteeksi...
En viitsi sanoa, onko kyseessä vuosi 1981, 1982 vai 1983. Syynä on joko a) en heti muista, mikä vuosi se oli, tai b) ohjelmointivirheen tehnyt henkilö on elossa.
Koska itse kuulun niihin (onnettomiin), joilla kutsumanimi on kolmantena, olen kiinnittänyt kksoisnimi-ilmiöön paljonkin huomiota. Askarrellessani viime aikoina Pohjanmaan pappissukujen kirjeenvaihdossa, olen saanut mutu-tuntuman, että kutsumanimenä, jolla kirjeet allekirjoitettiin, käytettiin pikemminkin toista kuin ensimmäistä nimeä. Jos pyrkii ääntämään esim. Carl Gustaf, painokin automaattisesti asettuu jälkimmäiselle. Esimerkkejä Suomen kulttuurihistoriasta löytää pilvin pimein, vaikkapa sitten Carl Gustaf Emil Mannerheim, joka allekirjoitti myös nimellä Kustaa Mannerheim.
Varmuuden vuoksi vanhemmat historian kirjoittajat merkitsevät näkymiin molemmat ja tietokonesukupolvi sitten pudottaa sen jälkimmäisen pois.
Oman identiteettinsä hävittämisestä ärsyyntynyt Hellevi Arjava
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.