Salajuonen uhri

[Heikki Koskela]

Mitä tarkemmin jaksaa syynätä rippikirjoja sitä varmemmin löytää ajoittain hyvin mielenkiintoisia asioita. Tässä yksi sellainen tapahtuma. Nimiä en tahdo mainita, koska kuolinvuosi saattaa ulottua pitkälle 1900-luvun puolelle.

Muuan renki N.M. Lehtimäellä oli tukalassa paikassa. Hänen kohdallaan luki: ""Ei saa mennä naimisiin muun kuin S.H:n kanssa." S.H. oli piikana eräässä talossa. Syykin löytyi rippikirjasta S.H:n sarakkeesta eri kohdasta: "S.H. s. 1.4.1865 Lehtimäellä: "Kirkotettu renki N.M:n morsiamena. Todistajat: R.S ja N.S."

Todistajat olivat miehiä - kas kummaa! Joutuiko renki-parka salajuonen uhriksi?
Olipahan ainakin tiedossa varmistettu morsian itselle.

[tellervoranta]

Uhriko :confused:


Muuan renki N.M. Lehtimäellä oli tukalassa paikassa. Hänen kohdallaan luki: ""Ei saa mennä naimisiin muun kuin S.H:n kanssa." S.H. oli piikana eräässä talossa. Syykin löytyi rippikirjasta S.H:n sarakkeesta eri kohdasta: "S.H. s. 1.4.1865 Lehtimäellä: "Kirkotettu renki N.M:n morsiamena. Todistajat: R.S ja N.S.

Jospa oli parasta, mitä renkille saattoi tapahtua....jos ei itse olisi saanut aikaiseksi......kaikesta pitää hakea positiivisin asia, vai ....;):D::rolleyes:

[Heikki Koskela]

Jatkan vielä minulle mystisiä merkintöjä. Älkää siis hermostuko tietämttömyyteni takia! Löysin jälleen samanlaatuisen kirjoituksen kuin edellä. Laitan sen tähän ja nyt toivoisin asiaatutuntevilta selvitystä tämälaatuiseen menettelyyn. Kyseessä täytyy olla jokin kirkkoherran käyttämä menettely tai peräti kirkkojärjestykseen liittyvä. Teksti on seuraavanlainen ilman henkilönimiä: " W. E:npoika T:n kihlattu morsian. Todistajat K.J:npoika P. ja vaimo."

Edellleva teksti oli kirjoitettu leskeksi jääneen talon emännän nimen jälkeen. Kyseinen emäntä meni naimisiin W. E:npoika T:n kanssa ja lapsiakin syntyi. Olisiko syy se yksinkertainen ja perinteinen, että lesken ensimmäinen lapsi syntyi hyvissä ajoin ennen toista vihkimistä ja lapsen isäksi merkittiin kyseinen W. E:npoika T., jonka tapahtuman sitten pari todistajaa vahvisti.

[Juha]

Pusulan pitäjässä 1800-luvun puolivälin tienoilla paikallinen kirkkoherra on käyttänyt (på svenska) samanlaisia ilmauksia. Kyse on silloin ollut pariskunnasta, jotka ovat luvanneet mennä naimisiin, mutta lapsi onkin päättänyt ilmestyä maailmaan etukäteen.

Kirkolle oli tietysti tärkeää, että asiat menivät mahdollisimman kunniallisesti, jos eivät menneet täysin oikein.

Törmäsin tähän asiaan (http://juhansuku.blogspot.com/2009/01/oivallinen-pankkiiri-abel-landen.html) pari viikkoa sitten ja näin minä sen tulkitsen.




Juha

[Heikki Koskela]

Pusulan pitäjässä 1800-luvun puolivälin tienoilla paikallinen kirkkoherra on käyttänyt (på svenska) samanlaisia ilmauksia. Kyse on silloin ollut pariskunnasta, jotka ovat luvanneet mennä naimisiin, mutta lapsi onkin päättänyt ilmestyä maailmaan etukäteen.

Kirkolle oli tietysti tärkeää, että asiat menivät mahdollisimman kunniallisesti, jos eivät menneet täysin oikein.

Törmäsin tähän asiaan (http://juhansuku.blogspot.com/2009/01/oivallinen-pankkiiri-abel-landen.html) pari viikkoa sitten ja näin minä sen tulkitsen.




Juha

Niin se varmaan on. Lienee paljolti papin kurinpidosta kiinni, miten asia hoidettiin. Luullakseni menettely ei ole ihan tavanomaista kaikissa seurakunnissa.

Lopultkaan ei ihmettelylle jää tilaa muuta kuin todistajien osalta. Mitä he todistivat? Todistivako he kuulleensa sulhon ja morsiamen kihlauksesta vai todistivatko he tulevan lapsen olevan juuri tietyn sulhon jälkeläinen? :D: MIstä he tiesivät sen?:confused:

[Juha]

Kyllä kait kyse on juuri siitä, että todistajat todistivat "käsi piplialla" asian olleen niin kuin lapsen oletetut vanhemmat sanoivat.


Juha

[Seija Randell]

Ennen oli sellainen asia kuin avioliiton esteiden tutkinta. Minulla on se käsitys, että avioon ei saanut mennä, jos oli toinen "morsian" raskaana, eli että piti asiat selvittää ensin. Ja kihlaushan oli juridisesti sitova aivan eri tavoin kuin nyt, se myös tiedettiin yleensä eli oli todistettavissa. Olihan siellä laissa sellainenkin kohta, että jos mies on maannut kihlattunsa...
Minun isoisäni isosisaren kastemerkintä vuodelta 1870 on myös mielenkiintoinen. Siinä lapsen äiti on rusthollarin tytär M.S.J:ntytär, ja isä rusthollarin poika A.W.R., naapuritaloista Halikossa. Sanonta on että vm. sulho ja hänen vakaasti luvattu kihlattunsa (vai miten kääntäisi "hans trolovade fästmö"). Lapsi syntyi huhtikuussa, ja pari vihittiin kesäkuussa. - Tosin Turussa eli 45 km päässä, mikä hämmästyttää.
Ennen vanhaanhan kihlalapsi sai aviolapsen aseman, jos vanhemmat sittemmin menivät avioliittoon.

[Heikki Koskela]

Ennen oli sellainen asia kuin avioliiton esteiden tutkinta. Minulla on se käsitys, että avioon ei saanut mennä, jos oli toinen "morsian" raskaana, eli että piti asiat selvittää ensin. Ja kihlaushan oli juridisesti sitova aivan eri tavoin kuin nyt, se myös tiedettiin yleensä eli oli todistettavissa. Olihan siellä laissa sellainenkin kohta, että jos mies on maannut kihlattunsa...


Minun on kerrottava suuri salaisuus vaaristani (seuraavassa = A, silloinen kirkkoherra kertoo päiväkirjassaan):

"Sitten on A vielä alituinen yökulkija. Teki lapsen Huhtikankaan tytölle, joka kävi kieltämässä hänelle kuulutusta. Väärämäen piian luona hän myös kulki ja teki raskaaksi. Ensin kävi Väärämäen isäntä siirtämässä (?) piikansa S L myllärin päälle ja sanoi, että A tulee ottamaan kuulutukset hänen kanssaan. Minä sanoin: " Älkäät A tulko ennen 13.3., milloin hän täyttää 21 vuotta-minä en anna-sano heille, että he turhaan täällä käyvät ennen sitä. Sitten kävi A:n isä mylläri kysymässä, miksi ei hänen poikansa kuulutuksia saa. Minä: "Kuin on alaikäinen, ei hän saa." "Kyllä he tulevat pappilaan kuitenkin yrittämään.". Minä: " Sano heille, että se on turhaa!" A tuli kuitenkin S L:n ja puhemiehen kanssa. Minä sanoin ensin puhemiehelle:" Ei ennen 13.3.. Puhemies: "Morsian on raskaana ja synnyttää viikon (?) aikana." Minä: "Synnyttäköön vaan. Joskin he ovat väärin tehneet, en minä silti väärin tee. Sitten tulee vielä A: "Rovasti antaa vaan kuulutuskartan! Minä: "En ennen aikaa." Ja käskin ulos."

Kyseessä oli siis "kuulutuskartan" eli kuulutusten haku pappilasta. Tässä kerrottu haku ei tuottanut tulosta, koska siinä oli ainakin muodollinen este, nimittäin alaikäisyys. Kuulutusten hakeminen tarkoitti luullakseni sitä, kihlapari kuulutettiin kirkossa hyvissä ajoin ennen vihikimstä. Tuona aikana oli siis mahdillisuus "moittia" aiottua avioliittoa. Nykyinen käytäntö lienee aivan toinen. Olenko minä tulkinnut kuulutuksen merkityksen oikein?

[Helena V.]

Hei,

Tämmöinen Pasi Saarimäen pro gradu v. 2005 löytyy verkosta,
Naimattomien ihmisten seksuaalisuus 1880- luvulla Keuruun käräjäkunnassa
Yksilöt sukupuolensa edustajina, osana paikallisyhteisöä ja
kirkon/oikeuslaitoksen normitettavina:

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/12013/URN_NBN_fi_jyu-200579.pdf?sequence=1

Mm. kuulutuksista:
"Lain mukaan piti kihlapari kolmena sunnuntaina ennen vihkimistä kuuluttaa morsiamen
seurakunnassa. Kuulutuksen tarkoituksena oli julkisella ilmoittamisella saada ennen
vihkimystä tieto mahdollisista avioliittoesteistä ja samalla pitää yhteinen rukous ja
siunauksen pyyntö seurakunnan toimesta.574"

ja kihlauksista:
"Kyseiset kihlaukset eivät olleet virallisia, koska lain mukaan kihlatapahtumassa olisi
pitänyt olla mukana naisen naittajan lisäksi kaksi todistajaa kummaltakin puolelta. Mitättömäksi
kihlaus olisi ilman tällaisia muotoja tullut toisaalta vain, jos naittaja olisi
vastustanut asiaa.242 Toisaalta vuonna 1864 oli säädetty naimattoman naisen täysivaltaisuusiäksi
25 vuotta, jonka jälkeen hän oli täysin vailla holhoojan/naittajan vaikutusta.
Kuitenkin 21 vuotta täyttänyt nainen sai mennä naimisiin ilman naittajan suostumista,
mikä tosin saattoi merkitä joutumista perinnöttömäksi.243 Kuitenkin, riippumatta siitä minkä ikäisiä naiset olivat eli mikä oli heidän juridinen tarpeensa kihlauksessa naittajan
läsnäololle, vaikuttaa siltä että kyseiset kihlaukset eivät olleet lainvoimaisia244.
Naiset olivat tietoisia kihlauksen epävirallisuudesta, sillä esimerkiksi Kristiina Handolin
kertoi, että kahden kesken kihlaamisesta johtuen hänellä ei kihlauksesta ole ”parempaakaan
todistusta, kuin puhe ja sormus, näin pitäen kantajaa morsiamenaan vietteli
vastaaja hänet luvattomaan sekaannukseen(…)”.245 Mutta vaikka juridisessa mielessä
kihlausta ei olisi tapahtunutkaan, kihlauksen esiintuominen toimi samalla perustalla
kuin aviolupauksetkin: miehet olivat avioliitosta puhumalla houkutelleet naiset sukupuoliyhteyteen.
Aviolupauksia ja miehen yksityisesti suorittamaa naisen kihlaamista ei monesti voidakaan
erottaa toisistaan. Kahdessa elatustapauksessa, joissa kantajat puhuivat aviolupauksista,
mainittiin myös sormukset kihlauksen merkkinä246. Lisäksi seksuaalisesta
kanssakäymisestä puhumisella aviolupausten ja kihlausten yhteydessä olisi pitänyt lain
mukaan olla samansuuntaisia juridisia seuraamuksia."

ja sen purkamisesta:
"Jotta kihlaus olisi voitu purkaa, kihlakumppanit eivät olisi saaneet olla sukupuolisessa
kanssa käymisessä keskenään. Lain mukaan ”Jos kihlakumppanit tahtovat erota, ja
eivät ole toisiinsa sekautuneet, ilmoittakoot asian kapitulille(tuomiokapituli) ja kihlaus
purettakoon”. Jos toinen kumppaneista pelkästään olisi halunnut erota, niin tällöin kihlaeron
olisi voinut antaa ainoastaan tuomioistuimen päätöksellä. Sukupuoliyhteys oli
juridisessa mielessä merkittävä, koska tällöin syntyi edellä mainittu ns. epätäydellinen
avioliitto, joka olisi voitu purkaa ainoastaan samoin kuin ’täydellinen avioliitto’.256"

t. Helena V.

[Terho Asikainen]

Sanonta on että vm. sulho ja hänen vakaasti luvattu kihlattunsa (vai miten kääntäisi "hans trolovade fästmö").

Ruotsin verbi trolova tarkoittaa kihlaamista, joten kyllä käännös on yksinkertaisesti "hänen kihlattu morsiamensa".

Avioliiton esteiden tutkinta on edelleen nykypäivää. Naimisiin tahtova pariskunta hakee esteiden tutkintaa seurakunnasta tai maistraatista. Prosessi kestää viikon, ja sen aikana selvitetään mahdolliset esteet, joita voivat olla esim. alaikäisyys, pariskunnan liian läheinen sukulaisuus tai se, että jompikumpi tai molemmat ovat jo avioliitossa jonkun muun kanssa.

Avioliiton esteiden tutkinnan pyytämistä nimitetään käytännössä edelleen usein "kuulutusten hakemiseksi", ja jos kyseessä on kirkkoon kuuluva pariskunta, kuulutus myös luetaan kirkossa, jos pariskunta niin haluaa, välttämätöntä se ei ole.

Jos pariskunta ei haluakaan mennä naimisiin, kuulutus vain raukeaa puolen vuoden kuluttua. Sitä ei siis tarvitse nykyisin enää missään tuomiokapitulissa purkaa.

Joskus käy niinkin, että ollaan jo alttarilla asti, jolloin jompikumpi pariskunnasta vastaakin papin kysymykseen "en tahdo". Silloin pappi ei tietenkään saa pariskuntaa vihkiä, vaan hänen on vain käytettävä mielikuvitustaan, miten tilanteesta mennään eteenpäin.

t. Terho

[Terho Asikainen]

Jos pariskunta ei haluakaan mennä naimisiin, kuulutus vain raukeaa puolen vuoden kuluttua.

Eipäs sittenkään puolen vuoden, vaan jo neljän kuukauden kuluttua. Tällaista tämä on, kun kirjoittaa ulkomuistista.

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DD9DF26C990EE54CC225708400437210?openDocument&lang=FI

t. Terho

[Seija Randell]

Jatkan vielä. Siinä kastemerkinnässä luki siis se "hans trolovade fästmö", mutta morsiamen kotitalon rippikirjassa on mielenkiintoinen merkintä sulhasmiehestä, joka ilmeisesti asui siellä. Hänestä sanotaan "den äntfästom", eli sulhanen, mutta onko tarkempaa merkitystä ?
Kaipa se sitten oli entisajan avoliitto tavallaan. Asiaa selittää ehkä se, että sulhasen vanhemmat olivat kuolleet pari vuotta aiemmin, ja talon oli ostanut hänen jo aiemmin avioitunut veljensä, ja vain alaikäisille sisaruksille oli siellä asumisoikeus. Eli sulhaspoika on siirtynyt pellon toiselle puolelle nukkumaan, kaipa morsiamensa viereen.
Sitä en sitten ymmärrä, miksei naimisiin menty, kun raskaus huomattiin. Kyllä appiukko ainakin myöhemmin pariskunnan talonostolainat takasi, eikä muutenkaan syytä epäsuosioon liene ollut. Turussa vihkiminen oli myös erikoinen piirre.

Ihan muu, minulle vieraan tapaus on se, että näin äskettäin 1800-lopun rippikirjassa kuulutusten peruutuksen. Se lienee ollut melkoinen prosessi, johon papin valtuudet eivät riittäneet.

[66SM]

Joskus, muistaakseni ennen vuotta 1950 oli oikeudessa esillä juttu joka päätyi lehtiinkin. (Satakunnan Kansa)

Eräs mies oli vastaamassa kolmen eri naisen lapsenelatusvaatimukseen, kaikki eri pitäjistä ja väittivät tulleensa raskaaksi samana yönä. Tilanne vaikutti naisten kannalta ongelmalliselta, mutta selvisi että miehellä oli moottoripyörä, mikä oli silloin aika harvinaista ja oli käynyt kaikkien kolmen luona samana yönä.


Idea oli hyvä, vaikkei toiminutkaan. Sitä ihmettelen että miten kaikilla kolmella saattoi olla H-hetki samana päivänä, vai oliko toistanut saman kiertoajelun joka yö.