Sukunimien synty

[Tapani Kovalaine]

Nyt uusimpana näyttää olevan kehittymässä Cajanus-sukunimen syntyä koskeva tarkka selonteko. Tavan takaa ja tuon tuosta Suku Forumissa pulppuaa kysymyksiä, miten on syntynyt tai saanut alkunsa tämä tai tuo sukunimi, tavallinen tai erikoiselta kuulostava, siis suvussa kulkeneiden tarinoiden mukaan tai muuten.

Darwin kirjoitti teoksen Lajien synty?

Kuka on kirjoittanut teoksen Sukunimien synty? Tuolle kirjalle olisi kysyntää viestiketjuista päätellen. Paikannimistähän on monta monituista Elimäen tarkoitusta ja vastaavaa kirjaa. Laajat sukunimikirjat eivät ole voineet mahduttaa sukunimitarinoita teoksiin, kun ne olisivat paisuttaneet teoksen kokoa.

Jos kukaan ei vielä ole Sukunimen synnystä kirjaa tehnyt, niin hänelle olisi hyvin arvokasta saada käyttöönsä tämän Suku Forumin jäsenten mietteet, tuotteet ja tutkimustulokset. Estradi on vapaa ja viestien yön yli säilyvyys on taattu. Aloitanpa siis omista esipolvinimistäni.

Noin 1300 henkeä käsittävä suku Kovalainen on kai saanut nimensä niin, että Kovainen/Kovanen -veljekset muuttivat 1550-luvulla tai heti sen jälkeen Paltamon Kivesjärven läntiseen niemeen, josta tuli Kovalanniemi. Vaino vei asukkaat ja tilalle tuli Kolehmainen ja hänen jälkeläisensä muuttuivat noin vuonna 1681 asiakirjoissa Kovalaisiksi.

Nois 200 henkeä käsittävä Matinlassien suku on syntynyt Lars Mattsson nimisen talollisen kautta. Kemin Karjalahdessa kutsuttiin Matin poikaa Lassia Matinlassiksi, oi miten kätevää! Haaparannan Seitenkarilla tapahtui aivan sama ilmiö, joten sielläkin on Matinlasseja.

Turunen on sukunimenä jollakin tavalla Turkuun liittyvä tai sitten nimi on syntynyt maailman turuilla?

Nyt muut saavat jatkaa tästä, jos löytävät jutun juurta...

[Juha]

Kyllähän asiasta on kirjoja tehty.

Perusesitys täältä http://www.genealogia.fi/nimet/nimi17s.htm

ja tuon kyseisen kirjoittajan kirjoja voi sitten etsiä vaikka kirjastoista.


Juha


ps. Turunen ja Turku eivät tietääkseni liity millään tavalla toisiinsa

[Heikki Koskela]

Sukunimien käyttö henkilön suvun identifioimiseen ei ole kovin hyvä keino. Oikeastaan sukunimi ei sano juuri mitään suvusta. Se on eräänlainen suvun tunnussana. Tämä pitää hyvin paikkansa tavallisen rahvaan piirissä. Vain harvoilla suvuilla oli aiemmin pysyvä sukunimi, siis sellainen jota suku käytti tunnuksenaan.

Ikivanhoilla aatelissuvuilla tilanne oli vähän parempi. Heitä voitiin pitää samaan sukuun kuuluvina jos henkilöillä oli sama sukunimi. Mutta löytyy poikkeuksia. Kyllä sukulaisuuden varmentaminen pitää olla muutakin kuin pelkkä sukunimi.

Huomasin sen omalta kohdaltani tutkisessani mainiota maatiaissukuani pidemmältä ajalta sukuni patrilineaarisella linjalla. Isäni=Koskela, isänisä=Koskela, isänisänisä=Tallbacka--->Sikkilä--->Koskela jne.

Tiettävästi en kuitenkaan ole siihen Koskelaan sukua joka "söi rautaa ja ....kettinkiä". Käypänen nimihän Koskela muutoin kyllä on.

"Herrat ne nimillä koreilee!" Vaikka olisihan se toisaalta kiva, jos sukunmi olisi kantajallaan semmoinen, että voisi kulkea takinnapit auki ja housunnapit kiinni kylän raitilla.

[Terho Asikainen]

Heikki on oikeassa Länsi-Suomessa, mutta ei idässä.

Juha on oikeassa siinä, että mainittu Paikkalan artikkeli ja muut teokset ovat erinomaisia johdatuksia sukunimien olemukseen. Ne ovat kuitenkin yleisteoksia.

Nimikirjassa voidaan vaikkapa kertoa, että Eronen-nimen taustalla on pohjoismainen pyhimysnimi Eerik, jonka kansanomaisia muotoja ovat olleet Eeron ja Erkin lisäksi myös Erkka, Era, Ere, Ero ja monet muut.

Tarvitaan kuitenkin sukututkija kertomaan, että savolainen Erosten suku polveutuu rantasalmelaisesta noin vuonna 1518 syntyneestä Matti Eerikinpoika (tai ehkä paremminkin Eronpoika) Eroisesta, joka ennen vuotta 1551 käytti sukunimeä Kiiskinen [Eroset, toim. Matias Eronen, Uusikaupunki 2001, sivut 31-34].

Nimikirjoissa ei kerrota myöskään sitä, että näyttelijä Ella Eronen ei kuitenkaan kuulunut tähän savolaissukuun, koska hänen aiemmin sukunimetön isoisänsä Erland Johaninpoika otti itselleen nimen Eronen ollessaan voutina pappilassa Mäntsälässä vuonna 1880 [Eroset, s. 686]

Nimikirjasta on myös turha hakea kertomusta siitä, miksi Eroset itse pitävät sukuaan maailman vanhimpana: onhan todistettu, että jo antiikin Kreikasta on löydetty Erosta esittävä patsas...;)

Tästä päästäänkin siihen, miksi Tapani on oikeassa: ei ole olemassa sellaista teosta, jossa sukunimien synty olisi viety henkilötasolle, jossa olisi kerrottu, missä, milloin ja minkälaisessa elämäntilanteessa joku on jotakin sukunimeä ensimmäisen kerran käyttänyt, ja kulkeeko suvussa nimen merkityksestä omia tarinoita.

Kannatankin Tapanin ehdotusta tällaisten tietojen ja tarinoiden kokoamisesta vaikka tähän viestiketjuun.

t. Terho

[Make]

Sukunimien käyttö henkilön suvun identifioimiseen ei ole kovin hyvä keino. Oikeastaan sukunimi ei sano juuri mitään suvusta. Se on eräänlainen suvun tunnussana. Tämä pitää hyvin paikkansa tavallisen rahvaan piirissä. Vain harvoilla suvuilla oli aiemmin pysyvä sukunimi, siis sellainen jota suku käytti tunnuksenaan.

Huomasin sen omalta kohdaltani tutkisessani mainiota maatiaissukuani pidemmältä ajalta sukuni patrilineaarisella linjalla. Isäni=Koskela, isänisä=Koskela, isänisänisä=Tallbacka--->Sikkilä--->Koskela jne.

Tiettävästi en kuitenkaan ole siihen Koskelaan sukua joka "söi rautaa ja ....kettinkiä". Käypänen nimihän Koskela muutoin kyllä on.

Samaa mieltä. Erityisesti näin patri- ja matriarkaalisena varsinaissuomalaisena maatiaisnimisekamelskan keskeltä tulleena. Äitini isän suvusta löytyy peräkkäisistä miehistä Pietsalo-Hakala-Saukola-Vuorinen.

Ikivanhoilla aatelissuvuilla tilanne oli vähän parempi. Heitä voitiin pitää samaan sukuun kuuluvina jos henkilöillä oli sama sukunimi. Mutta löytyy poikkeuksia. Kyllä sukulaisuuden varmentaminen pitää olla muutakin kuin pelkkä sukunimi...... "Herrat ne nimillä koreilee!" Vaikka olisihan se toisaalta kiva, jos sukunmi olisi kantajallaan semmoinen, että voisi kulkea takinnapit auki ja housunnapit kiinni kylän raitilla.

Tässä juuri aamulla tuli mieleen, ettei sitten älynnyt kukaan esipolvistani ottaa sukunimekseen ihan vaan joitain Alftan, Gyllenhjerta, Stiernseld tms.

Mahdollisille närkästyneille: en millään tavalla kritisoi noita mainittuja nimiä käsitteleviä ketjuja. Tulipa vaan mieleen.

Lisäys: Tarkemmin ajatellen näin on kuitenkin hyvä olla - ilman aatelisnimeä, minkä minustakin teksisivät parin sadan vuoden kuluttua.