Klöfverblad, Klöfversköld | Johan Ottenpoika toinen puoliso

[Sami Lehtonen]

Ramsayn mukaan Johan Ottenpoika Klöfverbladin toinen puoliso oli Elisabeth Hansintytär. Joidenkin tietojen mukaan ratsumestari Stålhandsken ja jonkun Nödingin tytär, mutta Ramsay tulkitsee näiden olleen "icke trovärdig". Samainen teos Stålhandske-suvun osalta ei tunne sopivaa Elisabeth Hansintytär Stålhandskea. Hans Joenpoika Stålhandskella ja Elin Henrikintytär Wildemanilla ei tällaista tytärtä mainita olleen.

Onko joku löytänyt jotakin lisätietoa tästä?

[Antti Järvenpää]

Kun Hans Joensson on ainakin Ruotsin ritarihuoneen mukaan avioitunut ensi kerran 1615 kesällä Viipurissa Helena Wildemanin kanssa, niin tuskin noin 1597 Johan Ottosonin kanssa avioitunut Elisabet Hanssintytär voi olla tytär edellä mainitusta aviosta tai ylipäätään Hans Joenssonin tytär.

[Sami Lehtonen]

Kun Hans Joensson on ainakin Ruotsin ritarihuoneen mukaan avioitunut ensi kerran 1615 kesällä Viipurissa Helena Wildemanin kanssa, niin tuskin noin 1597 Johan Ottosonin kanssa avioitunut Elisabet Hanssintytär voi olla tytär edellä mainitusta aviosta tai ylipäätään Hans Joenssonin tytär.

Enpä ollut noita vuosia tullut edes tarkistaneeksi, kun jo edellä mainitsemani seikat Ramsayssa osoittavat tämän filiaation vääräksi - silti sitä välillä näkee jonkun näin merkinneen. Peräänkuulutan edelleen mahdollisia lisätietoja Elisabeth Hansintyttärestä, joka siis edelleen mainitaan joissakin aikalaislähteissä 'hustru':ksi, jota ei siis tavan mukaan aatelisesta kyllä käytetty.

[Timo W]

Stålhandske ?, Elisabet
Gender: Female
Death : 4 February 1642 in Uppland, Jurby

Puoliso: Kleblatt, Johan
Gender: Male
Birth : about 1560 in Holstein, Saksa
Death : 19 February 1641 in Uppland, Djurby

http://www.pp.htv.fi/lkivinie/pelto/dat16.htm#6


XIV Hans Joesson Stålhandske ståthållare, k. 1624.
Vanhemmat Joen Tyrilsson Stålhandske ja Brita Eriksdotter Rääf (Taulusta 501) (http://koti.japo.fi/%7Ejkhpuro/jorma.htm#Taulu%20501).


Puoliso: Elin Tonnesdotter Wildeman. (Taulu 498) (http://koti.japo.fi/%7Ejkhpuro/jorma.htm#Taulu%20498)
Vanhemmat Tonne Olofsson Wildeman ja Brita Henrikintytär Risbit (Taulusta 508) (http://koti.japo.fi/%7Ejkhpuro/jorma.htm#Taulu%20508)
Lapset:Elisabet Hansdotter Stålhandske, s. . Tauluun 498 (http://koti.japo.fi/%7Ejkhpuro/jorma.htm#Taulu%20498)
XIII Johan Ottenpoika Klebladt-Klöfverblad kamreeri Suomessa, Käkisalmen läänintuomari 1620, s. Holstein, k. 19.2.1641 Uppland, Djurby.
Vanhemmat Otte Klebladt ja Puoliso (Taulusta 499) (http://koti.japo.fi/%7Ejkhpuro/jorma.htm#Taulu%20499).


1. Puoliso: Puoliso
Lapset:Otte Johaninpoika Klöfverblad, komissari Anna Johansdotter Klöfversköld, k. 1688 2. Puoliso: Elisabet Hansdotter Stålhandske. (Taulu 496) (http://koti.japo.fi/%7Ejkhpuro/jorma.htm#Taulu%20496) k. 4.2.1642 Uppland, Jurby.
Vanhemmat Hans Joesson Stålhandske ja Elin Tonnesdotter Wildeman (Taulusta 500) (http://koti.japo.fi/%7Ejkhpuro/jorma.htm#Taulu%20500).
Lapset:Erik Johansson Klöfverblad, Klöfversköld, kamarirevision asessori, s. 1600 Käkisalmelta, k. 5.11.1675 Tukholma Aron Johansson Klöfverblad-Klöfversköld, Viipurin ja Olavinlinnan päällikkö, maamarsalkka, s. 1605, k. 1666 Viipuri Elisabet Johanintytär Klöfverblad, s. . Tauluun 496 (http://koti.japo.fi/%7Ejkhpuro/jorma.htm#Taulu%20496)http://koti.japo.fi/~jkhpuro/jorma.htm#Taulu%20498 (http://koti.japo.fi/%7Ejkhpuro/jorma.htm#Taulu%20498)

[Sami Lehtonen]

Timo,

tuo on juuri se filiaatio, joka ei ole edes mahdollinen. Hans Joeninpoika Stålhandske avioitui todellakin 1615 viipurissa - "då han anhöll att efter adliga privilegier få tullfritt införa sidenvaror till sin brudgumsskrud." Ramsayn käyttämä lähde: Waaranen. Urk. V.

Toisaalta Hans Joeninpoika Stålhandsken isoisällä Tyril Haraldinpojalla mainitaan poika Hans. (Lähde Sv. Riddarhuset. Palmskölds samling.) Ajallisesti tämä voisi jopa olla Elisabet Hansintyttären isä. Elisabet Hansintytär muuten avioitui Johan Ottenpoika Klöfverbladin kanssa n.1597. Hänen täytyisi olla syntynyt ehdottoman viimeistään 1584, kun taas Hans Joeninpoika Stålhandsken ja Elin Henrikintytär Wildemanin poika Johan oli syntynyt 1620. Jos Elin olisi vuonna 1584 ollut edes 14-vuotias, olisi hän saanut Johanin 50-vuotiaana, joka ei enää ole uskottavaa. Itse asiassa kaikki neljä lasta Hans Joeninpojan kanssa olisivat syntyneet 45v paremmalla puolen.

[Antti Järvenpää]

HISTORIALLISIA TUTKIMUKSIA LI.
Yrjö Blomstedt: Laamannin- ja kihlakunnantuomarinvirkojen läänittäminen ja hoito Suomessa 1500-ja 1600-luvuilla. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1958.

Klöfverblad (Kleblatt),Juhana Ottenpoika

"Karannut tanskalainen kihlakunnantuomari". Trögdin ja Åsundan lainlukija 1599-1607, Hagundan 1602-04, Lagundan 1603-07, Hagundan kihlakunnantuomari 1617-20, Käkisalmen läänin 1620-21, Linden ja Noran 1621-27. Turun hovioikeuden kanneviskaali 1623-31. K. 1641.

Blomstedin lähteet: Westerlund, Åbo hovrätt, s. 513. Almquist, Lagsagor och domsagor II, s. 72. Melander, Juhana Otonpoika (Kleeblatt), KE III, ss. 29-30. VA: 1712: 282.Klöfverblad (Kleblatt),Juhana Ottenpoika.

Jos nyt tuon Blomstedin pohjalta pitäisi arvata jotakin Juhana Ottenpojan vaimosta, voisi epäillä että vaimo oli Tanskasta. Tosin tuolle ruotsiin karkaamiselle ei taida löytyä vuotta?

[Timo W]

Olof Andersson, adlad Strömsköld, f. 1601 29/7 i Halsby. Lärde sig först hantverk och blev 1617 underfogde vid Leufsta bruk i Öster Löfsta socken i Upsala län; inspektor och kommissarie vid »Kongl. Maj:ts och Crononäs drätzell och Intrader» 1625; användes 1629 att för kronans räkning skattlägga och taxera ett stort antal kvarnar i riket; bokhållare hos riksrådet, sedermera fältmarskalken Åke Tott 1630 4/8; följde med honom till Tyskland, där han var med vid Wolgast, Greifswald, Rostock, Weimar m. fl. orter, och fick därunder åtskilliga kommissioner för kronans räkning, till dess han med fältmarskalken lämnade armén; adlad 1653 10/6 (introducerad 1654 under N:r 590); inspektor över greve Klas Totts gods 1655 5/7; † 1664 21/5 i Stockholm och begrafven i Klara kyrka. Ägde hemmanet Djurby i Litslena socken i Upsala län, för vilket han 1629 2/9 förklarades fri från rotering och utskrivning. Genom skrivelse från landshövdingen friherre Gustaf Baner, dat. Upsala 1655 3/1, fick han bruka detta sitt hemman såsom säteri. - Gift 1637 30/7 med Helena Johansdotter Klöfverblad (http://www.adelsvapen.com/genealogi/Helena_Johansdotter_Kl%F6fverblad), f. 1617 17/10 i Stockholm, † där 1698 27/2 (begrafven i Klara kyrka 4/6 s. å.), dotter av konung Karl IX:s trotjänare och generalkamrerare i Finland Johan Ottosson Klebladt (Klöfverblad), av en adlig släkt i Holstein, († 1641), och Elisabet Stålhandske, N:r 98.

http://runeberg.org/display.pl?mode=facsimile&work=pht/1899&page=0031

[Antti Järvenpää]

Olisiko tämä Johan Ottoson Klöfverbladin vaimon juuri lähtöisin seuraavasta teoksesta.
http://books.google.com/books?id=YLkDAAAAYAAJ&pg=PA491&dq=Klöfverblad&lr=&as_brr=1&as_pt=ALLTYPES&hl=fi

Ramsay viittaa tiedoissaan Fryxelin ilmeisesti Berått. ur Sv: Hist. 4:279 teokseen tuon Tanskasta karkauksen suhteen. En löydä teosta Googlen teos haulla, mutta tuo Ramsayn maininta Stålhanskeen ja fru Nödingiin on melko suoraan edellä linkitsemästäni teoksesta.

Kun tämä Johan Ottoson on etäinen esi-isäni, luonnollisesti tuon vaimonkin juuret kiinnostaisi, mutta kuten jo aiemmin mainitsin Hans Joensson ja Helena Wildeman eivät ajallisesti voi mitenkään sopia vaimon vanhemmiksi. Sen sijaan tuo maininta, joka on 1754 Anders Ant. von Stiernmannin Swean valtakunnan ritarikunnan ja aateliston matrikkelissa voi pitää paikkansa, vaikkakin Ramsay sitä epäilee. Tällöin kyseeseen tulisi ilmeisesti Ruotsin ritarihiuoneen aatelinen suku STÅLHANDSKE I VÄSTERGÖTLAND (nr 66). Suvun juuret ovat sopivasti länsi-göötanmaalla lähellä tanskaa. Valitettavasti kuitenkaaan Ruotsin ritarihuoneen nykyiset matrikkelit eivät tunne ketään sellaista Stålhandskea, johon tuo Ramsayn tai Stiernmanin kuvaus sopisi.

[Sami Lehtonen]

Olisiko tämä Johan Ottoson Klöfverbladin vaimon juuri lähtöisin seuraavasta teoksesta.
http://books.google.com/books?id=YLkDAAAAYAAJ&pg=PA491&dq=Klöfverblad&lr=&as_brr=1&as_pt=ALLTYPES&hl=fi (http://books.google.com/books?id=YLkDAAAAYAAJ&pg=PA491&dq=Kl%C3%B6fverblad&lr=&as_brr=1&as_pt=ALLTYPES&hl=fi)

Ramsay viittaa tiedoissaan Fryxelin ilmeisesti Berått. ur Sv: Hist. 4:279 teokseen tuon Tanskasta karkauksen suhteen. En löydä teosta Googlen teos haulla, mutta tuo Ramsayn maininta Stålhanskeen ja fru Nödingiin on melko suoraan edellä linkitsemästäni teoksesta.

Kun tämä Johan Ottoson on etäinen esi-isäni, luonnollisesti tuon vaimonkin juuret kiinnostaisi, mutta kuten jo aiemmin mainitsin Hans Joensson ja Helena Wildeman eivät ajallisesti voi mitenkään sopia vaimon vanhemmiksi. Sen sijaan tuo maininta, joka on 1754 Anders Ant. von Stiernmannin Swean valtakunnan ritarikunnan ja aateliston matrikkelissa voi pitää paikkansa, vaikkakin Ramsay sitä epäilee. Tällöin kyseeseen tulisi ilmeisesti Ruotsin ritarihiuoneen aatelinen suku STÅLHANDSKE I VÄSTERGÖTLAND (nr 66). Suvun juuret ovat sopivasti länsi-göötanmaalla lähellä tanskaa. Valitettavasti kuitenkaaan Ruotsin ritarihuoneen nykyiset matrikkelit eivät tunne ketään sellaista Stålhandskea, johon tuo Ramsayn tai Stiernmanin kuvaus sopisi.

Kiitos Antti, tästä linkistä! Noista pienistä osasista saattaa joskus vielä olla hyötyä palapelin kasaamiseen. Itse polveudun Elisabet Ottentytär Klöfverbladista, joten minulle tämän toisen vaimon henkilöydellä ei ole suoraa merkitystä. Tietysti olisi mukava tuntea paremmin tuo sukupiiri. Varsinkin, kun mikään ei tunnu selittävän sitä, miten tuo mainittu Elisabet - Johan Ottenpoika Klöfverbladin pojantytär - päätyi puolisoksi Akaan kirkkoherralle Jacobus Matthiae Ichtydiukselle, jonka hänenkään juurensa eivät ole selvinneet.

[Pekka Hellemaa]

Ramsay viittaa tiedoissaan Fryxelin ilmeisesti Berått. ur Sv: Hist. 4:279 teokseen tuon Tanskasta karkauksen suhteen. En löydä teosta Googlen teos haulla, mutta tuo Ramsayn maininta Stålhanskeen ja fru Nödingiin on melko suoraan edellä linkitsemästäni teoksesta.

Juhana Ottenpojan Tanskasta karkaamiseen en osaa ottaa kantaa, mutta hautakivensä mukaan hän oli ainakin kotoisin siltä suunnalta (Holsteinista).

Juhana Ottenpojan hautakivi on Litslenan kirkon alttarin edessä. Kiven tekstityksessä kiinnittää huomiota se, että siihen on varattu paikat sekä Juhana Ottenpojan kuolinajalle että -iälle. Paikat on kuitenkin jätetty tyhjiksi. Tästä olen päätellyt, että kivi on vainajan itsensä teettämä ja että perilliset eivät ole hoitaneet omaa osuuttaan meidän suureksi harmiksemme. Iästä kun olisi saanut laskettua synnyinajan. Toinen huomionarvoinen seikka kivessä on sen keskusta, joka näkemykseni mukaan sisältää seuraavaa:
Enkeli, joka näyttää soittavan harppua.
Vaakunakilpi, jossa aiheena on kolmilehtinen apila juurineen.
Apilan kukka vaakunakilven oikealla puolella.
Epäselvä kuva vaakunakilven vasemmalla puolella enkelin siipien alla vaikeampi hahmottaa. Olen näkevinäni siinä kaksi talon kattoa ja kolme kirkon tms. tornia. Voisiko se olla jonkinlainen viite Juhana Ottenpojan synnyinseutuun, kotikaupungin kuva?Olisin todella halukas lukemaan, mitä te muut kuvassa näette.

Olav Rundt kertoi jokunen vuosi sitten, että Juhana Ottenpoika on karkaamisen sijaan saattanut tulla Ruotsiin kuningas Kaarle IX uuden puolison, Christina av Holstein-Gottorpin, seurueessa. Teoria selittäisi kätevästi mm. sen, että Juhana Ottenpoika pääsi lainlukijaksi Kaarlen hallinnoimalle Sveanmaalle ja että hän näytteli niin merkittävää roolia vuonden 1600 Linköpingin valtiopäivillä.

Myös molemmat Juhana Ottenpojan puolisot kiinnostavat minua. Elgenstiernan mukaan he olivat "1:o m. N. N.; 2:o omkr. 1597, då barnen ur 1:a giftet blevo avvittrade, m. Elisabet Hansdotter, d. 4.2.1645 på Djurby och begr. s. å. 19.2. i Litslena kyrka." Elgenstierna, joka varmasti on tuntenut vanhemmat aatelismatrikkelit, on pudottanut toisen vaimon sukunimen pois joko luotettavan lähteen puuttumisen tai tiedon virheellisyyden vuoksi.

Pekka Hellemaa

[Antti Järvenpää]

Kiitoksia Pekka mielenkiintoisista valokuvista hautakivestä.

Keskellä olevasta kuvasta en osaa esittää juuri muuta. Ainoa joka askarruttaa, voisi olla tuo harppu. Tuossa alla on Ramsayssä esitetty Klöfversköldin vaakuna kilpi, jonka kypäräkoristeet ovat tuon nk. harpun kaltaisia.

Kun en tiedä heraldiikasta juuri mitään, niin kenties joku aihetta tunteva, voisi kertoa, mitä nuo Klöfversköld suvun vaakunan kypäräkoristeet esittävät.

[Sami Lehtonen]

Myös molemmat Juhana Ottenpojan puolisot kiinnostavat minua. Elgenstiernan mukaan he olivat "1:o m. N. N.; 2:o omkr. 1597, då barnen ur 1:a giftet blevo avvittrade, m. Elisabet Hansdotter, d. 4.2.1645 på Djurby och begr. s. å. 19.2. i Litslena kyrka." Elgenstierna, joka varmasti on tuntenut vanhemmat aatelismatrikkelit, on pudottanut toisen vaimon sukunimen pois joko luotettavan lähteen puuttumisen tai tiedon virheellisyyden vuoksi.

Pekka Hellemaa

Korostaisin vielä, että Ramsay on lisännyt paljon merkitsevät "icke trovärdig" sanat tuon toisen vaimon vanhempien kohdalle. Mielestäni aikalaisdokumenttina tuo hautakivi on ehkä tärkein todiste. Oikeastaan on vain hyvä, että kuolinaika ja -ikä puuttuvat. Näin tiedämme varmuudella, että kivi on tehty jo Juhana Ottenpojan elinaikana - ei sen jälkeen jonkun muun toimesta.

Olav Rundt saattaa hyvinkin olla oikeassa otaksuessaan, että Juhana olisi tullut Christina av Hollstein-Gottorpin seurueessa. Tuo karkaaminen olisi teko, minkä luulisi tavalla tai toisella jossakin muualla näkyvän. Itse en pitäisi sitä myöskään minkäänlaisena meriittinä, joten tuskin sellaisella CV:llä lainlukijaksi yleensä pääsisikään. Poislukien tietysti sellaiset tapaukset, joissa korkea virkamies toisen valtion lukuun vehkeilisi ja sitä kautta tulisi hankkineeksi itselleen syyn poistua maasta. Tällaisestakin pitäisi jäädä sitten taas jonkinlaisia "tilastomerkintöjä".

Koska Hollstein alkukotina on ilmeinen, onko kukaan ollut yhteydessä G-gruppeniin Klöfverbladien tiimoilta? Kyseessä on monikielinen yhdistys, jonka jäsenet toimivat eri puolilla Itämerta.

[Olli-Pekka Sorma]

Palaan vielä näin 6 vuoden jälkeen ylläolevaan keskusteluun ja kysymykseen Johan Ottenpojan ensimmäisestä vaimosta. Jully Ramsayn mukaan "Otte Johaninpoika peri äitinsä puolelta Persholmin tilan". Onko kenelläkään tietoa olisiko joku selvittänyt Ruotsin maakirjoista Litslenan Persholmin tilan historiaa, jossa mahdollisesti perukirjankin sisältö selviää?
terv OPS

[Pekka Hellemaa]

Persholmin tila näyttäisi olevan avain Johan Ottessonin ensimmäisen vaimon jäljille pääsemiseksi. Siksipä yritin jokunen vuosi sitten selvittää Persholmin sijaintia, mutta tuloksetta. Kirjoitin silloin mm. Uppsalan maakunta-arkistoon. Sieltä Astrid Sandström vastasi seuraavasti:
"I have not been able to find Persholm in the south part of Uppland. I have contacted SOFI, Institute for Dialectology, Onomastics and Folklore Research, but noone were able to find this place. You can search in www.sofi.se (http://www.sofi.se). I have also searched in the old taxation books (jordeböcker) from this area before 1700 but not found Persholm. In a register I found Pettersholm in Simtuna but I could not find this place in old churchrecords or old taxation rolls."
Jully Ramsay kirjoitti, että Johan Ottessonin poika Otto sai Persholmin tilan äidinperinnöksi. Kuitenkin hän oleskeli vaimoineen ja lapsineen isänsä luona Jurbyn tilalla - ja kuolikin siellä. Ramsayn tekstissä ei mikään viittaa siihen, että Persholmin olisi sijainnut Jurbyn lähistöllä. Sehän on yhtä hyvin voinut olla vaikka Suomessa (esimerkiksi Paraisilla on Persholm-niminen saari).

Persholmin tietojen puuttuessa kannattaisi ehkä tutkia voudintilejä Jurbyn osalta. Tileistä voisi löytyä moniakin tiedonmurusia:
milloin ja miten pitkään Otte asui isänsä luona,
mikä oli hänen vaimonsa nimi ja jäikö tämä vaimo leskeksi ja
miten monta lasta Otten perheessä oli (tunnen vain Elisabetin)

[Antti Järvenpää]

Luin vuoden lopussa Mirka Lappalaisen 2014 Tieto-Finlandian Kustaa II Aadolfin ajasta, joka tosin meni vähän aiempaankin aikaan.

Luin krjan kiinnittämättä huomiota sen enempää yksityisiin henkilöihin, mutta kirjassa on useampi mainita Johan Ottesonista ja hänen roolistaan Suomessa.

En nyt lähde kommentoimaan enempää, kun en lukenut kirjaa tämä asia mielessäni, mutta opuksesta voisi löytyä myös jokin vinkki. Lisäksi M Lappalainen on mitä ilmesemmin käynyt läpi melkoisen määrän asiakirjoja, jotka koskevat tavalla tai toisella Johan Ottesonia.

[olanyk]

Katsoin kirjabn henkilöviitteen mukaa. Kunigas lähetti hänet 1607 pitämään autiotila tarkistusta ja laittamaan omavaltaisia vouteja ja yleensäkkin maan oikeustoimia järjestykseen. Toiminta näytti jatkuvan liki 20 v. Mitä sitten Lappalaisen luettelemista lähteistä voisi löytyä. Hän teki kruunulle suuria hankintoja Turun suurimmilta porvareilta Wolle ja Knape.
Olavi

[Benedictus]

Persholmin tila näyttäisi olevan avain Johan Ottessonin ensimmäisen vaimon jäljille pääsemiseksi. Siksipä yritin jokunen vuosi sitten selvittää Persholmin sijaintia, mutta tuloksetta. Kirjoitin silloin mm. Uppsalan maakunta-arkistoon. Sieltä Astrid Sandström vastasi seuraavasti: "I have not been able to find Persholm in the south part of Uppland. I have contacted SOFI, Institute for Dialectology, Onomastics and Folklore Research, but noone were able to find this place. You can search in www.sofi.se (http://www.sofi.se). I have also searched in the old taxation books (jordeböcker) from this area before 1700 but not found Persholm. In a register I found Pettersholm in Simtuna but I could not find this place in old churchrecords or old taxation rolls."
Jully Ramsay kirjoitti, että Johan Ottessonin poika Otto sai Persholmin tilan äidinperinnöksi. Kuitenkin hän oleskeli vaimoineen ja lapsineen isänsä luona Jurbyn tilalla - ja kuolikin siellä. Ramsayn tekstissä ei mikään viittaa siihen, että Persholmin olisi sijainnut Jurbyn lähistöllä. Sehän on yhtä hyvin voinut olla vaikka Suomessa (esimerkiksi Paraisilla on Persholm-niminen saari).

Lainaus Pekka Hellemaa

Haen eräitä sukujohteita, ja siinä tuntuu tulevan outo kiemura, joka voisi liittyä Otte Klöfverbladin vaimoon.

Tässä kiinnostava Persholm paikka. sinänsä pieni saari, mutta sijainniltaan voi olla nimenantaja jollekin läheiselle maatilalle.
Kannattaa huomata, että ollaan hyvin lähellä Tukholmaa. Aiemmin vaikuttaa ulkomaankauppaa käyvillä porvareilla olleen tapana, että he hankkivat kaupunkien läheltä saarimaatiloja, joihin heidän oli helppo tuoda meritse tavaraa, ehkäpä tullien ohitse.
-Valburg Innamaa -Kakskerta
-Henrik Myllar-Kakskerta
-Hans Skotte- Kulho
Noin Suomenpuolelta pikaisesti.

Olisiko tuo Klöverbladin 1. vaimo joku Tukholman porvarin tytär ja tuon satamatilan omistaja sukua.

http://www.bygdeband.se/plats/344647//stora-persholmen/

Toisaalta alla todella kiinnostaa kiemura.

Kamreeri Otten Klöfverblad 2. vaimo oli Elisabeth Hansdotter, avio 1597.

Otten Klöfverbladin tytär Sara Ottesdotter Klöfverblad nai inspektor Thomas Thomasson Leijonbergin, joka omisti Paraisten Bläsnäsin tilan Kivalteri Anders Erikssonin jälkeen.

Kivalteri Anders Eriksson mainitaan asujana Turun Dirikkalan talossa, jossa asui myös Turun linna räntmestare Thomas Hansson, joka periaatteessa voisi olla Thomas Thomasson Leijonbergin isä.

Kiinnostavaa on, että tämä Räntmestare Thomas Hansson myös oli välikätena, kun kamreeri Sigfrid Sigfridssonin poikien perintöä selvitettiin Tukholmassa.

Vaikuttaisi, että räntmestare Thomas Hansson olisi ollut poikien setä, toisen Simon Hansson nimisen sedän lisäksi..

Sigfrid Sigfridssons söner Mårten och Matts begärde i Åbo rådstugurätt den 15 november 1623 redovisning av sina f.d. förmyndare, borgmästaren Bertel Mårtensson och lektorn i katedralskolan Gabriel Melartopaeus, beträffande försäljningen av en gård på Norrmalm i Stockholm. Thomas Hansson, räntmästare på Åbo slott efter 1608 och avliden 1620, hade haft hand om försäljningen. Det framgår att bröderna hade haft en farbror, Simon Hansson, som deras far inte hade velat ha som förmyndare för sina söner. Bröderna hade redan fått pengar av försäljningen, så det var tydligen ett arv.16 (http://www.genealogia.fi/genos-old/60/60_63.htm#16)

Ylläoleva panee ajattelemaan, että olisivatko Elisabeth, Thomas ja Simon Hansinlapset sisaruksia. Kamreeri Sigfrid Sigfridssonin äidin toisen puolison Hans N:n lapsia eli kamreerin sisaruspuolia. Äiti lienee asunut Tukholmassa, koska sieltä tuli tuo talo Sigfridin lapsille.

Lisä väria ajatukselle antaa se, että kamreeri Sigfrid Sigfridssonin poikien toinen holhooja oli piispa Gabriel Melartopaeus, jonka 2.vaimo oli Emerentia Ottesson Klöfverblad
Kamreeri Otte Klöfverbladin avioitumis aikaan Sigfrid Sigfridsson taisi olla Suomen kamreeri.

Aiemmin on pohdittu, miksi Gabriel Melartopaeus oli poikien(pormestari Mårten Sigfridssonin ja kirjuri Mats Sigfridssonin) holhooja Turun pormestari Bertill Mårtenssonin lisäksi. joka oli poikien äidin siskon? puoliso.
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1705

Tämän pohdinnan mukaan Melartopaeus olisi ollut poikien serkun Emerentia Klöferbladin puoliso, isän kamreeri Sigfrid Sigfridssonin puolelta.

[Timo W]

Tomas Tomasson, adlad Leijonberg


http://www.adelsvapen.com/genealogi/Leijonberg_nr_606


http://sok.riksarkivet.se/sbl/Presentation.aspx?id=11148

[Benedictus]

Kamreeri Sigfrid Sigfridssonilla oli velipuoli Simon Hansson.

Eräs Simon Hansson käräjöi 1639 professori Mårten Stodiukselta isänsä perintöjä.
Perinnöt oli jaettu 1592.

Lainaus:
Toropainen on kirjannut toisen samantapaisen tapauksen: TRO 31.8.1639: Simon Hansinpoika vaati isänsä Hans Börgelinpojan perintöä Martin Stodiukselta. Martinin isä Henrik Hansinpoika oli ollut Simonin ja hänen sisarustensa holhooja. Perinnönjako oli suoritettu 1.8.1592, jolloin Simon sisaruksineen oli saanut Stodiuksen mukaan koko perintönsä hänen isältään. TRO 9.9.1639: Simonin edesmennyt veli oli Nils Hansinpoika. Simonin äidin sisar oli vaimo Brita Nilsintytär.

Elisabeth Hansdotter, Johan Ottessonin puoliso kuoli noin 1645 eli vasta oheisen käräjän jälkeen.
Yllä mainitaan, että Sisarukset, siis monta lasta, olivat saaneet perintönsä 1592. Ketä noihin sisaruksiin kuuluu? Mahtaako oheisessa käräjäjutussa olla enempää tietoa?

Vaikuttaisi noin ajallisesti, että Simon Hansson olisi tuo Kamreeri Sigfrid Sigfridssonin velipuoli.

[Antti Järvenpää]

Kun tämä ketju aktivoitui, niin ajattelin kysellä hieman erään ristiriidan perään.

Jakob Ichtydius vaimoksi sanotaan Elisabet Klöfverbladia. Lähteestä riippuen hänet mainitaan joko Otten tai Aronin tyttäreksi.

Esim. Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli mainitsee Erik Ichtydius Ericus Jacobin vanhemmiksi Akaan kirkkoherra Jakob Ichtydius ja hänen 1. puolisonsa Elisabet Ottesdotter Klöfverblad

Ramsay samaten kuin Ruotsin ritarihuoneen uusimmat julkaisut pitävät Elisabethia Aronintyttärenä.

Onko joku perehtynyt tähän seikkaan. En ole itse etsinyt alkuperäisiä lähteitä joissa patronyymi ehkä mainitaan tai jopa isä. Mutta jos jollakin on tiedossa sellaisia lähteitä, niitä olisi ehkäpä hyvä käsitellä, samoin kuin sitä mistä nämä erillaiset tiedot ovat lähtöisin.

[Sami Lehtonen]

Muistelisin nähneeni patronyymin jossakin (henki?)veroluettelossa, mutta asiaa voi tarkastella toisestakin suunnasta. Elisabet Aronintytär avioitui 1657 Jakob Walleniuksen kanssa ja kuoli vasta 1693:
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=266

[Sami Lehtonen]

SAY:sta Akaan Pappilasta vuoden 1649 kohdalta löytyy Ottentytär:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6295

[Pekka Hellemaa]

Kiitos Antti siitä, että otit tämän epäselvän asian esille ja Samille tilanteen nopeasta ratkaisemisesta! Huomasin nimittäin itsekin olevani tällä kohtaa pelkästään toissijaisten lähteiden varassa.

[Antti Järvenpää]

Onkohan kukaan korjannut missään artikkelissa näitä Klöfverbladien alkupolvia.

Laitan muistin virkistämiseksi oheen sen, mitä Ramsay on kirjoittanut, ja toisaalta mitä on SvR:n nykyisissä tauluissa.

Jotenkin tuntisi, että jos jolla kulla olisi riittävästi mielenkiintoa, niin tässä olisi aihe laittaa sukutaulut ajantasalle.



Jully Ramsayn esitys
Johan Ottosson Kleeblatt eller Klöfverblad, bördig från Holstein. Kallas “en dansk förrymd häradshöfding" (1), uppträdde vid riksdagen i Linköping 1600, där han affattade det sedan af ständerna antagna förslaget till rådsherrarnes dödsdom (1). Kamrerare i Finland. Uppdrogs 1606 11/8 att vederkänna adelns förbrutna gods (2), och 1607 26/5 att ransaka om ödeshemman i Finland. Fullmäktigad 1608 28/7 att verkställa jordrefning och skattläggning i Österbotten (2). Afreste 1612 till Sverige med räkenskaper och fick 1614 tillstånd af konung Gustaf II Adolf att tillsvidare där kvarstanna "efter han icke är väl till pass" (3). Kallas 1615 i bref af konungen "vår troman och kamrerare". Var 1620 häradshöfding i Kexholms län. Advokatfiskal vid Åbo hofrätt 1623 - 1631. Egde Jurby i Uppland, Sverige, I Finland egde han Järvenperä i Töfsala, Heisala i Pargas och Petäjärvi i Sakkola socken. Fick 1627 23/4 evärdligt frälse på Koristo säteri i St. Karis socken; - d. 1641 19/2 på sin gård Jurby, begrafven i Litslena kyrka i Uppland, under en ännu bevarad grafsten på hvilken han kallas Klöfverblad-Holsteen (8). - Gift 1:o med . . . . . ; 2:o, omkring 1597 då barnen ur 1:a giftet blefvo afvittrade, med Elisabet Hansdotter, d. 1645 4/2 på Jurby, begrafven 19/2 i Litslena kyrka (4). Ättartaflornas uppgift att hon varit dotter af en ryttmästare Stålhandske och . . . . . Nöding är icke trovärdig, och motsäges dessutom af hennes ofrälse benämning hustre i samtida handlingar.

Barn (uppräknade i arfsinstrumentet efter föräldrarna):
1. Otto Johansson. Behöll sitt mödernearf, godset Persholm, vistades dock alltid med hustru och barn hos sin fader på Jurby; d. 1641 /10 (Anrep) på Jurby. Gift med som efterlefde (4 Sv. R. Biogr. Klöfversköld. ).
1. Anna; d. 1647 26/11, sinnessvag på Rådmansö. Gift i Sverige med Axel Ingemundsson, f. 1576. d. 1655. Stamfader för adliga ätten n:r 1101, Anckarklo.
1. Elin, d. 1655 (3). Gift 1:o med handlanden i Åbo, Villam Jämse; d. 1621; - 2:o med rådmannen Robert Rancken, d. 1666 i Åbo.
2. Brita, d. ung och ogift.
2. Erik, f. 1600, assessor, d. 1675. Tab. II.
2. Aron, f. 1605, underståthållare i Viborg, d. 1666. Tab. IV.
2. Emerentia, d. 1643. Gift med biskopen i Viborg, Gabriel Melartopaeus, d. 1641, i hans 2:a gifte.
2. Sofia, d. omkring 1681 (5). Gift med hauptmannen öfver grefskapet Vasaborg, Peter Plagman, d. 1651 (5).
2. Sara, begrafven 1688 i Pargas (9). Gift med öfverinspektorn Tomas Tomasson, adlad Lejonberg, n:r 606, d.1677 (9).
2. Helena. Gift med frälsekamreraren Olof Andersson, adlad Strömsköld, n:r 590, d. 1664. De inlöste 1652 godset Jurby af sina samarfva (4).
? "Johannes Cleverblad, svecus" inskrefs vid universitetet i Leyden 1631 (19), men någon sådan nämnes icke i arfskiftet efter föräldrarna, där äfven de aflidna barnen uppräknas.

. . . . .

Aron Johansson Klöfverblad, adlad Klöfversköld, f. 1605 (10). Kammarskrifvare i råknekammaren. Studerade därefter i Holland (4). Assessor vid Åbo hofrätt 1628, tillträdde denna beställning 10/9 (11). Slottslofven på Viborgs slott 1631 /12. Kallas 1634 slottshauptman och blef 1646 18/12 stadfästad i denna beställning (12). Fick 1635 22/10 lifstidsfrälse för sin sätersgård Lavola, samt för Koukallio och Vatukivi som han af öde upptagit, allt i Viborgs socken (12). Slottshauptman på Nyslott, afsked 1651 10/1 och ånyo 1651 20/12 förordnad till slottshauptman på Viborg. Kommissarie vid gränsregleringen rnellan Kexholms län mot Olonets och Novgorod 1652 24/3 - 1653 15/3 (13), med fullmakt af 1652 8/5. Har öfver kommissionens arbete efterlämnat en handskrifven berättelse. Adlad 1653 14/1 med namnet Klöfverskjöld. Fungerade såsom landtmarskalk vid landskapsmötet i Viborg 1657 /7. Närvar vid riksdagen 1660, och ledde vid konung Karl X Gustafs begrafning den bäst som följde efter Hallands fana; d. 1666, begrafven i Viborg (14). - Gift med . . . . . . d. begrafven 1652 27/5 i Viborg (15) dotter af biskopen i Åbo, Isak Rothovius, sannolikt ur hans 1:a gifte med Anna Eriksdotter (17).

Barn:
Johan. Student i Åbo 1645. Var måhända den sonen af Aron Klölversköld, hvilken d. i pest, och 1657 24/2 begrofs i Viborg med sina två systrar (18).
Aron. Furir vid öfverste Burghausens dragonreg:te 1673, sergeant 1674; fältväbel 1676; fänrik 1677; - d. 1677 /1 (13). Barnlös. - Gift med Abigaël Brennerfelt, f. 1653, lefde enka 1678, dotter af öfverstelöjtnanten Mårten Brennerfelt, n:r 520, och Elisabet von Göben, n:r 1692.
Anna, d. 1688 19/9 (20). - Gift med kyrkoherden i Helsingfors, Andreas Laurentii Nycopensis, d. 1688.
Elisabet, d. 1664 20/8. Gift med kyrkoherden i Akkas, Jakob Ichtydius, d. 1679 (16).
Emerentia, d. före 1680. Gift med kyrkoherden i Rantasalmi, Anders Kyander, d. 1692, i hans 1:a gifte (17),
Kristina, lefde efter fadern och anhöll hos kammarkollegium om hans resterande lön (13). Gift med hofrättsassessorn Jakob Valstenius, d. 1697, i han 2:o gifte.
Dotter, begrafd 1657 12/4 i Viborgs domkyrka (18). Gift med postmästaren i Viborg, Erik Djurman.
Dotter, anhöll med systern Kristina om faderns resterande lön (13). Gift med majoren Berend Piper (n:r 1058), d. 1710, i hans 1:a gifte.
Dotter, begrafd 1652 27/5 med sin modet (15).
Dotter, d. ung, begrafd 1656 24/8 i Viborgs domkyrka (18).
Två döttrar, d. i pest, begrafda 1657 24/2 i Viborgs domkyrka (18).


SvR:n nykyinen esitys:
Johan Ottosson Kleeblatt eller Klöfverblad (översiktstab. 1), bördig från Holstein. Kallas »en förrymd dansk häradshövding», då han uppträdde vid riksdagen i Linköping 1600, där han avfattade det sedan av ständerna antagna förslaget till rådsherrarnas dödsdom. Fick 1606-08-11 i uppdrag att vederkänna adelns förbrutna gods och 1607-05-26 att rannsaka om ödehemman i Finland. Fullmäktigad 1608-07-28 att verkställa jordrevning och skattläggning i Österbotten. Var 1620 häradshövding i Kexholms län. Advokatfiskal i Åbo hovrätt 1623–1631. död 1641-02-19 på sin egendom Djurby i Litslena socken, Uppsala län och begraven i Litslena kyrka under en ännu bevarad gravsten, på vilken han kallas Klöfverblad-Holsteen. Han ägde dessutom Järvenperä i Töfsala socken, Heisala i Pargas socken och Petäjärvi i Sakkola socken samt fick 1627-04-23 evärdligt frälse på Koristo säteri i S:t Karis socken. Gift. 1:o med N N. Gift 2:0 omkring 1597, dä barnen ur 1:a giftet blevo avvittrade, med Elisabet Hansdotter, död 1645-02-04 på Djurby och begraven 1645-02-19 i Litslena kyrka.
Barn:
2. Erik Johansson Klöfverblad, adlad Klöfverskjöld, född. 1600, död 1675. Se Tab. 2.

2. Aron Johansson Klöfverblad, adlad Klöfverskjöld, född 1605, död 1666. Se Tab. 15.

Aron Johansson Klöfverblad, adlad Klöfverskjöld (översiktstab. 1, son av Johan Ottosson Kleeblatt eller Klöfverblad, Tab. 1), född 1605. Kammarskrivare i räkningekammaren. Studerade därefter i Holland. Assessor i Åbo hovrätt 1628-05-12, tillträdde tjänsten 1628-09-10. Slottsloven på Viborgs slott 1631 i December. Kallas 1634 Slottshauptman på Viborgs slott och blev 1646-12-18 stadfästad i denna beställning. Slottshauptman på Nyslott. Avsked 1651-05-10. Ånyo slottshauptman på Viborg 1651-12-20. Kommissarie vid gränsregleringen mellan Kexholms län mot Olonets och Novgorod 1652-03- 24–1653-02-15 med fullmäktige av 1652-05-08. Adlad 1653-01-14 jämte brodern (introducera 1654). Lantmarskalk vid landskapsmötet i Viborg 1657 i juli. Död 1666 kort före 772 och begraven i Viborg. Han fick 1635-10-22 livstidsfrälse för sin sätesgård Lavola samt för Koukallio och Vatukivi, alla i Viborgs socken. Närvar vid riksdagen 1660 och ledde vid konung Carl X Gustafs begravning den häst, som följde efter Hallands fana. Gift med Anna Rothovia, begraven 1652-05-27 i Viborg, dotter av biskopen i Åbo Isak Rothovius, sannolikt ur hans 1:a gifte med Anna Eriksdotter samt syster till revisionssekreteraren Jonas Rothof, adlad Rothåf, nr 882.
Barn:
Johan. Student i Åbo 1645. Sannolikt den son som död i pesten och begraven 1657-02-24 i Viborg jämte två sina systrar.
Aron. Furir vid Burghausens dragonregemente 1673.
Sergeant vid Burghausens dragonregemente 1674. Fältväbel 1676. Fänrik 1677. Död barnlös 1677 i jan. Gift med Abigaël Brennerfelt, född 1653, levde änka 1678, dotter av överstelöjtnanten Mårten Ingevaldsson Brennare, adlad Brennerfelt, nr 520, och Elisabet von Göben, nr 1962.
Anna, död 1688 1979 Gift med kyrkoherden i Helsingfors Andreas Laurentii Nycopensis, död 1688-05-15.
Christina, död 1664-08-20. Gift med kyrkoherden i Akkas församling Jakob Ichtydius, död 1679.
Emerentia, död före 1680. Gift med kyrkoherden i Rantasalmi församling Anders Kyander i hans 1:a gifte, död 1692.
Elisabet, begraven 1693-07-27 i Åbo domkyrka. Gift 1657-02-26 i Åbo med assessorn i Åbo hovrätt Jakob Valstenius i hans 2:a gifte (gift 1:o med Norra Norra Achrelius, dotter av med. professorn vid Åbo akademi Erik Danielsson Achrelius och Margareta Isaksdotter Rothovia) (Wå.), död 1694 och begraven 1694. 1694-6-11 i Åbo domkyrka.
En dotter, begraven 1657-04-12 i Viborgs domkyrka. Gift med postmästaren i Viborg Erik Djurman.
En dotter, Gift med majoren Berend Piper i hans 1:a gifte, död 1710. En dotter, begraven 1652-05-25 på samma gång som modern.
En dotter, död som ung och begraven 1656-08-24 i Viborgs domkyrka.
Två döttrar, döda i pesten och begravna 1657-02-24 i Viborgs domkyrka. 6. Sön. (fotnoten saknas i texten).

[sukutut642]

Luettuani edellisiä viestejä ja kun keskustelu on nyt lainehtinut puoleen ja toiseen, haluaisin sattuneesta syystä myös selvää eräästä asiasta, jos se yleensä on mahdollista.
Nimittäin: onko teidän mielestänne Jacob Ichtydiuksen puoliso Christina Aronintytär vai Elisabet Aronintytär? Vai onko peräti Elisabet Ottentytär, kuten ainakin tähän asti olen luullut.
terv.AA

[karisalm]

Hei

Luettuani edellisiä viestejä ja kun keskustelu on nyt lainehtinut puoleen ja toiseen, haluaisin sattuneesta syystä myös selvää eräästä asiasta, jos se yleensä on mahdollista.
Nimittäin: onko teidän mielestänne Jacob Ichtydiuksen puoliso Christina Aronintytär vai Elisabet Aronintytär? Vai onko peräti Elisabet Ottentytär, kuten ainakin tähän asti olen luullut.
terv.AATähän kysymykseen vastattiin jo tuossa aiemmin.

SAY:sta Akaan Pappilasta vuoden 1649 kohdalta löytyy Ottentytär:
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=6295

[Benedictus]

Sotkin tuossa aiemmin nimiä, piti puhua Johan Ottesson Klöfverbladista ja merkkasin Otteksi tämän isä Johanin. Sorry.
Virhe oli ajatus Gabriel Melartopaeuksesta avion kautta holhoojana, sillä hän avioitui vasta 1. vaimon kuoltua Klöfverbladin tyttären kanssa.

Johan Ottesson valtasi Kåkenhusin talon Luostari kadulta ja siitä käräjöitiin pitkään. Vastapuoli oli Michel Ryttar eli Reuter. Jonka vaimon N. Jacobsdr Swijken peruja se oli. Soppaan liittyi myös Kohman talo.

Kiinostava seikka on, että Johan Otteson hallitsi Paraisilla Jermon tilaa, joka meni Åke Tottille 1639.
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5204081

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4526701
Kumma, että tilalla 1627 mainitaan Simon Hansson ja 1629 Johan Ottesson.

Johan Ottesson hallitsi myös Kaarinan Koristoa.

Onkohan tullut esille, että Kaarinan Koristo kuului tätä ennen Hans Platzille.
Hans Platz mainitaan Koristossa jo 1595.
Johan Ottesson nai Elisabeth Hansdotterin 1597.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1166174

There seems to be positive proof, that Anna Hansdotter was the widow of the late Henrik Schaefer (died 1592). The crown owed Henrik substantial sums, which went to Anna. She then married Hans Platz, who had been in Schaefer´s service.

The wife of Hans Platz was buried in Turku in Oct. 8. 1595 with a costly ceremony. The name of the deceased is not mentioned, but it can not have been anybody but Anna. (Hausen R: Utdrag ur Åbo Domkyrkas räkenskaper 1553-1634. Hfors 1884. s. 137.)

Only after this, perhaps around 1596 or later, Hans Platz married his second wife Brita Henriksdr. Stork.

Elisabeth Hansdr. Platz was born around 1600, as far as I can see, thus her mother would be Brita and not Anna.

I add some text in Finnish of the same, including some source references.

Ensimmäisen miehensä kuollessa Anna Hannuntyttärellä oli kruunulle toimitetuista tavaroista saatavia 1000 taalaria, mikä oli vielä saamatta yhteensä 7 375 taalarin velasta. Saamistensa takuiksi Anna Hannuntytär ja Hans Platz saivat kaksi taloa, Koriston kylässä ja Kaarinan pitäjässä. Hans Platz ja hänen poikansa omistivat Koriston v:een 1625 saakka.(Turun kaupungin historia 1521-1600, Nide 1, Olavi Nikula; s.320-323)

Vuonna 1594 Henrik Skepparen leski Anna Hannuntytär sai tähän yksinäistaloon verovapauden korvaukseksi miesvainajansa kruununsaatavista. Seuraavasta vuodesta alkaen omisti näin syntynyttä rälssitaloa Annan uusi mies, turkulainen porvari Hans Platz. (REA,s. 504 ja 514. - VSM, s. 477. - VA 221, 1165, 1461, 1495, 1580 ja 1591.)(Kaarinan Pitäjän historia I, Aulis Oja, s. 238) __________________
Jouni Kaleva
Konnevesi

he Platz family was my first really difficult case when I began this wretched pass-time, which developped into a passion very fast. I came almost nowhere. This is what I have gathered up to now:
according to Carpelan HP had a wife buried 1587.
another wife buried 1595, 18.9
Then we know that one of his wives was the widow of Henrik Schefer. One wife`s name was Brita Henriksdotter Storck, one now has revealed herself as Anna.
Children according to Carpelan: 1) dead 1617, 2) Elisabet (died ab. 1661) 3) Hans 4) Berndt (was dead 1629) 5) Henrik (apprentice goldsmith with Hartwig Gullsmed)6) Gabriel (mentioned 1638) 7) Kirstin (m. 1) Alexander Brun, 2) 1641 Johan Somerus. I have one child buried 1618.
Hans Platz apparently married a third time 1595 after the wife dead the same year. "Brudpeng" is paid for HP:s wife to the church. If that is not for HP jr.
There is also a mention about a Kort Platz about 1625, in connection with a house in Mätäjärvi quarter.
according to Sylvi Möller (Suomen valtaporvaristo...) Berndt Platz was a merchant in foreign trade already 1616, so he must have been born before 1590, methinks. Hans Platz was a "bönhas" in 1924, wich means that he had to have some skill as a goldsmith already then. He is a "mästersven" in 1629, when defending his younger brother Henrik, who then was an apprentice.
The intresting thing is that this large family seems to vanish from Turku very fast.
I´m still very unsure of how many wives Hans Platz had, and in which order. Sometimes I even think that this mythical Brita might be Starck and not Storck. - Can anybody give me a clue to where exactly their names are given. - I have only found them as "wife of HP"
Sorry, this is rather muddled (or I´m) That is because I was yesterday at sea, in a small boat in the aftermath of thunderstorm. What one enjoyed 40, 50 years ago, is not exactly the optimal thing for one today.
Anyway I would be happy for all new information. (There was something about a stolen horse and a Platz - I´ll come back when I find that in the minutes).
Have a good summer, everybody !
Ingeborg


Oliskohan Johan Ottessonin vaimo Elisabeth Hansdotter Hans Paltzin tytär tämän aiemmasta aviosta?
Hans Platz lienee samoilta suunnilta Johan Ottessonin kanssa.
http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=11807&page=4

[Antti Järvenpää]

Luettuani edellisiä viestejä ja kun keskustelu on nyt lainehtinut puoleen ja toiseen, haluaisin sattuneesta syystä myös selvää eräästä asiasta, jos se yleensä on mahdollista.
Nimittäin: onko teidän mielestänne Jacob Ichtydiuksen puoliso Christina Aronintytär vai Elisabet Aronintytär? Vai onko peräti Elisabet Ottentytär, kuten ainakin tähän asti olen luullut.
terv.AA


Tuntuisi, että kyseessä on Otontytär. SAY ei kuitenkaan ole primäärilähde. Koitin katsella tuossa vastaavaa maakirjaa, mutta en löytänyt sieltä merkintää ja vastaavaa henkikirjaa en löytänyt. Maakirjat ko. vuodelta alkaa ko aluetta koskien jotakuinkin tuosta http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12305887 josta voisi katsella useimmilakin silmillä.

Tässä SAY:ssa ei näy olevan värikoodeja, joten mahdollisuuksia, missä veroasiakirjassa vaimo olisi mainittu on monia. Vuosi tosin on tarkka, joka helpottaa. Joka tapauksessa olisi hyvä löytää myös se alkuperäinen merkintä ja katsoa, että se on sama kuin SAY:ssa. SAY:n ongelma on sama kuin HISKI:n. Se ei ole alkuperäinen lähde, vaan pelkistetty kopio, jossa on jonkin verran virheitä.

Sukutukimustahan aina moititaan siitä, että se kopioi kritiikittömästi sukutauluja paikasta toiseen tarkastamatta asioita alkuperäisistä lähteistä.

Tämä on mielestäni mielenkiintoinen tapaus, koska tässä nyt on vastakkain aika arvovaltaisia julkaisijoita, jotka ovat päätyneet eri ratkaisuihin.

Itse en osaa vielä tällä perusteella kallistua puoleen enkä toiseen, vaikkakin SAY kallistaa vakaa Oton suuntaan. Mielestäni näitä esi-vanhempia ei voi äänestää esi-vanhemmiksi, joten en anna paljoa painoa mielipiteelle - en edes omalle. Parempi on aina varmistaa, sillä vastaan on tullut sen verran paljon väärä tulkintoja.

[Pekka Hellemaa]

Oliskohan Johan Ottessonin vaimo Elisabeth Hansdotter Hans Paltzin tytär tämän aiemmasta aviosta?

Vanhimmat Hans Platzia koskevat asiakirjamerkinnät, joihin minä olen törmännyt, ovat 1590-luvun loppupuolelta. Tuskinpa hänellä vielä tuolloin oli naimaikäistä tytärtä.

Kaikkea kannattaa silti yrittää, sillä konkreettiset vihjeet Elisabet Hansintyttären löytämiseksi tuntuvat olevan vähissä. Jotain kuitenkin löytyy. Veli Pekka Toropainen nimittäin referoi mielenkiintoista perintökiistaa seuraavasti:

TRO 2.4.1642: Petter Sågar halusi arviomiehet edesmenneen mestari Gabrielin vanhalle piispantontille Kroopille, jotta perilliset voisivat jakaa perinnön keskenään. Talon arvo oli 700 hopeataalaria. Osa talosta kuului raatimies Robert Ranckenin anopille.(Genos 1/2006, s. 40)
ja

TRO 15.10.1642: Herman Stamer oli ottanut vuonna 1633 lainan kälyltään Katarina Gabrielintyttäreltä. Katarinan nykyinen mies Henrik von Broken vaati sitä maksettavaksi. Katarinan veli mainitaan. Hänen isänsä oli edesmennyt Viipurin piispa Gabriel Melartopaeus. TRO 19.11.1642: Petter Såger ilmoitti, että piispan viimeisen vaimon perilliset halusivat saada piispan talon Kirkkokadulla Kroopin vieressä. Talo oli kuitenkin Sågerin vaimon isän- ja äidinperintöä. Thomas Thomasinpoika lupasi vastata asiaan lankonsa Petter Plagmaninkin puolesta. TRO 21.11.1642: Thomas Thomasinpojan lanko oli viipurilainen Aron Johaninpoika. Sågerin mukaan talo oli hänen anoppinsa huomenlahja. Sågerin vaimon sisar oli jo kuollut. TRO 23.11.1642: Piispan ensimmäinen vaimo oli Gunborg. Talo oli ostettu Nousiaisten herra Grelsiltä. Lapset Margareta ja Karin Gabrielintyttäret olivat saaneet äidinperinnön piispan toimesta 10.9.1626. TRO 10.12.1642: Gabriel Melartopaeus oli saanut tontin pormestari Petter Plagmanilta vuonna 1625 osuutenaan M. Markuksen [Helsingius] talosta. Piispan toinen vaimo oli Emerentia Juhanantytär [Klöfverblad].(Genos 1/2006, s. 41)
Turun raastuvassa siis selviteltiin piispan tontin/talon jakamista perillisten kesken. Asia oli tullut ajankohtaiseksi, kun tontin edelliset haltijat, Viipurin piispa Gabriel Melartopaeus ja tämän puoliso Emerentia Juhanantytär Klöfverblad, olivat juuri kuolleet (Gabriel 1641 ja Emerentia 1642).

Heti ensimmäisessä oikeuden istunnossa tuodaan esiin se, että Robert Ranckenin anoppi omisti osan talosta. Tämä anoppihan oli Juhana Ottenpojan toinen vaimo, Elisabet Hansintytär, joka tuolloin vielä eli leskenä Ruotsissa. Elisabetin omistusoikeutta ei (ainakaan referaatin mukaan) oikeudessa kyseenalaistettu vaan keskityttiin muun tontin jakamiseen.

Genoksessa (39/1968) julkaistusta Love Kurténin Plagman-artikkelista (http://www.genealogia.fi/genos-old/39/39_1.htm#5) saa lisää tietoa monien perintökiistaan osallistuneiden henkilöiden sukulaissuhteista, joiden vatulointi ei oikeastaan ole tämän ketjun asia. Sen sijaan on syytä keskittyä siihen, miten Elisabet Hansintytär oli saanut osan tonttia itselleen.

Palapeliin löytyy lisää palasia J. W. Ruuthilta (Ruuth, J. W.: Åbo stads historia under medeltiden och 1500-talet. Topografi. Första häftet. Helsingfors 1912. ss. 69–70.):

Gå vi sedan vidare, ha vi till vänster först en liten trädgård, en "hortus",(1) hvilken som en grönskande oas i detta eljest af byggnader så tätt uppfyllda kvarter åtskilde Allhelgonagården från det nya, redan omnämnda S:t Eriksresidenset vid Kyrkogatan, ett hus som troligen ej heller vanprydde sin plats. Den följande gården egdes åtminstone vid medeltidens slut för undantags skull af en privatman, Hans guldsmed, som emellertid genom byten och köp till de närliggande andliga stiftelsernas gårdar förlorat den ena biten efter den andra af sin tomt. Icke uuder då, om en af dess senare egare, Henrik Härkä, synes ha velat göra sig skadelös på bekostnad af den närmaste granngården på andra sidan åt torget till, hvilken senare var känd under namn af "Gildilä" eller "Kiltilä" gård. Vi våga ej afgöra, huruvida detta namn möjligen kunde härledas från det medeltida ordet "gilde" eller "gille", men vilja dock anmärka, att den gård, som Henrik Härkä hade lust att inkräkta och hvilken ju kan antagas ha varit just denna hans granngård, förut hade egts af S:t Erasmusgillet, i hvars hus bland annat Erik Axelsson Tott år 1466 höll landsting och utgaf sitt bekanta dombref angående Satakuntas och Tavastelands erämarker.(2)
(1) Denna trädgård spökar ännu i R. p. 1648, sid. 84-89. Den kallas då kålgård och lydde fortfarande under den närmaste åt torget till belägna granngården Härkälä, som då innehades af Peters Sågers änka Margareta Gabrielsdotter. Sigfrid klockare hade företagit sig att utan änkans hörande bygga en stuga på denna tomt, under förgivande, at den hörde under kyrkan, och att han hade kyrkoekonomens tillstånd därtill, hvilket dock motsades af ett vittne, som intygade, att tomten tillförene varit kålland och altid häfdats under Härkäsgården. Ej heller kyrkan gjorde vidare anspråk på densamma. Synbarligen var hä fråga om den forna S:t Eriksgården vid Kyrkogatan och dess mot det gamla allhelgonahuset vettande trädgård, hvilka båda numera förenats med förenämnda granngård Härkälä till en enda gård.
(2) Hausen: Bidrag III n:o 253. 7/3 1546. Härkä Heikkis gård låg icke långt ifrån torget. Därinvid fanns – se straxt nedan – en S:t Annas bod "vid torget i kyrkogatuhörnet, hardt vid Hercke Heikis gård." Gustaf Vasas Registratur maj 1553. (Wieselgren. De la Gardieska archivet III, 65–67.)
Härkälägården innehades vid slutet af 1500-talet af skolrektorn Markus Helsingius (död 1609) och efter honom af hans hustrus senare man, skolrektorn, slutligen biskopen i Viborg Gabriel Melartopaeus (död 1641). Därpå ärfdes den af Peter Såger, som var gift med Melartopaeus' dotter, och tillföll omsider häradshöfdingen Kluvensik, som sannolikt var gift med Sågers dotter. Han sålde den 1660 åt professor Erik Achrelius. (R. p. 1648, 84-89 och 1660, 40). Gården kallas på 1754 års karta "Achrelius". Till den hörde då ochså den fordna Gildilägården, hvilken i slutet af 1500-talet synes ha egts af en person, hvars släktnamn skrifves än Gilde eller Gille, än Gild eller Gildt. Observeras bör härvid att ordet Gilde eller Gille i medeltidsspråket ej blott betecknade ett gille som sådant utan äfven en person, som hörde till eller hade gemenskap med gillet, hvarför det ock lätt kunde öfvertgå till släktnamn för den, som bodde i en f. d. gillesgård.
Tässä sitaatissa Hans guldsmed herättää ajatuksia. Voisiko hän olla Elisabetin isä? Etunimi täsmää, mutta ikä epäilyttää. Tila kuului Hansille keskiajan lopulla ja keskiajan katsotaan määrittelijästä riippuen päättyneen viimeistään 1527, joten Hans guldsmed lienee syntynyt viimeistään 1505. Elisabet Hansintytär on syntynyt aikaisintaan noin 1570, sillä hän synnytti ainakin vielä 1617.

[Sami Lehtonen]

Tuntuisi, että kyseessä on Otontytär. SAY ei kuitenkaan ole primäärilähde. Koitin katsella tuossa vastaavaa maakirjaa, mutta en löytänyt sieltä merkintää ja vastaavaa henkikirjaa en löytänyt. Maakirjat ko. vuodelta alkaa ko aluetta koskien jotakuinkin tuosta http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12305887 josta voisi katsella useimmilakin silmillä.


SAY ei tietenkään ole primäärilähde, mutta sekundäärisenä se on kuitenkin siinä mielessä moneen muuhun lähteeseen verrattuna erinomainen, että se sisältää verrattain vähän tulkintaa ja suhteellisen hyvät viitteet alkuperäisiin tilikirjoihin.

Ainakin minun silmääni aiemmin linkkaamani SAY oli kyllä värikoodattu. Jostakin syystä Akaan kohdalla ensimmäisellä sivulla ei näytä olevan veroluetteloiden numeroita, mutta Kylmäkoskella on. Vuosien 1649 ja 1650 ao. luettelot ovat 7944 ja 7949. Ja niistä Elisabet löytyy:
Akaan Pappila 1649 444v
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12924784
Akaan Pappila 1650 542v
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11857978

Ensimmäisessä on varsin kauniisti kirjoitettu Ottesdr.

[Antti Järvenpää]

SAY ei tietenkään ole primäärilähde, mutta sekundäärisenä se on kuitenkin siinä mielessä moneen muuhun lähteeseen verrattuna erinomainen, että se sisältää verrattain vähän tulkintaa ja suhteellisen hyvät viitteet alkuperäisiin tilikirjoihin.

Ainakin minun silmääni aiemmin linkkaamani SAY oli kyllä värikoodattu. Jostakin syystä Akaan kohdalla ensimmäisellä sivulla ei näytä olevan veroluetteloiden numeroita, mutta Kylmäkoskella on. Vuosien 1649 ja 1650 ao. luettelot ovat 7944 ja 7949. Ja niistä Elisabet löytyy:
Akaan Pappila 1649 444v
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12924784
Akaan Pappila 1650 542v
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=11857978

Ensimmäisessä on varsin kauniisti kirjoitettu Ottesdr.

Kiitoksia näiden esille kaivamisesta!

Sattuneesta syystä tämä kiinnosti itseänikin. Selvästihän siinä on Ottentytär.

Onhan näiden alkuperäisten katsominen aina varmistus, ja samalla voi huomata jotakin mielenkiintoista, kuten, että Akaan maakirjassa näytti olevan Jyväskylän taloja. Eivät nyt koske itseäni, mutta jos joltakin sattuu olemaan esi-isät hukassa, niin ne voi löytyä yllättävästä suunnasta. Taustahan näissä on kaiketi vanhoissa erämaissa.

[Benedictus]

Kiitos jälleen Pekka Hellemaalle hienosta selvityksestä, se avaa taas paljon uutta pohdittavaa.
Yritän avata alla noita henkilöiden sukusuhteita, nutta on kimuranttia, koska ovat naineen totaalisen ristiin.
Hans Platz lienee tullut Turkuun 1590-luvun puolella

according to Carpelan HP had a wife buried 1587.
another wife buried 1595, 18.9
Then we know that one of his wives was the widow of Henrik Schefer. One wife`s name was Brita Henriksdotter Storck, one now has revealed herself as Anna.

Ylläolevan perusteella vaikuttaisi, että Hans Platz tuli Suomeen 1587 haudatun vaimonsa kanssa.
Koristossa 1623 mainittu Berendt Platz lienee 2. vaimon Anna Hansdotterin lapsi, mikä olisi uskottavampaa omistusten kannalta. Tällöin Berendt on perinyt tilan isänsä kuoltua.

Klöfverbladin vaimon Elisabeth Hansdotterin isäksi Hans Platz ei periaateessa sovi, sillä koska Elisabeth Hansdotter omisti osan talosta, johon myös piispa Gabriel Melartopaeuksen 1. vaimolla oli omistus, ei voida ajatella, että Ellibeth olisi Suomeen tulleen ulkomaalaisen tytär.
Avioliitto aika 1597 vielä estää tuon mahdollisuuden.
Hans Platzin vaimon Anna Hansdotterin ikä ja asema sitävastoin antaa vahvan viitteen, että Elisabeth Hansdotter saattaisi hyvinkin olla Annan sisar.
Tällöin Elisabeth tätinä on voinut periä myös Koriston omistuksen.

Lainaus:
Lainaa:
TRO 15.10.1642: Herman Stamer ( Helsingius tytär, pso I Turun pormestari Plagman Peter, haud.1626, pso II Stamer Herman) oli ottanut vuonna 1633 lainan kälyltään Katarina Gabrielintyttäreltä. Katarinan nykyinen mies Henrik von Broken vaati sitä maksettavaksi. Katarinan veli mainitaan. Hänen isänsä oli edesmennyt Viipurin piispa Gabriel Melartopaeus. TRO 19.11.1642:
Petter Såger( 1104 (http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=1104). Vht: turkulainen kauppias Petter Johansson Såger († 1646) ja Margareta Gabrielsdotter Melartopaeus tämän 1. avioliitossa.) ilmoitti, että piispan viimeisen vaimon(Emerentia Johansdotter Klöverblad) perilliset halusivat saada piispan talon Kirkkokadulla Kroopin vieressä. Talo oli kuitenkin Sågerin vaimon (Margareta Gabrielsdotter Melartoapeuksen)isän- ja äidin(Gunborg Påhlsdotter)perintöä. Thomas Thomasinpoika(vaimo Sara Johansdotter Klöfverblad begrafven 1688 i Pargas (9). Gift med öfverinspektorn Tomas Tomasson, adlad Lejonberg, n:r 606, d.1677 )(Helsingius Tuomas, mainitaan isänsä kuoleman jälkeen tonttiäyriluettelossa “skolmesters Tomas”. Helsingiuksen perijänä mainitaan Tomas Tomaksenpoika, joka kutsuu Peter II? Plagmania langokseen.).lupasi vastata asiaan lankonsa Petter Plagmaninkin(Sofia, d. omkring 1681 (5). Gift med hauptmannen öfver grefskapet Vasaborg, Peter II Plagman, d. 1651) puolesta. TRO 21.11.1642: Thomas Thomasinpojan lanko oli viipurilainen Aron Johaninpoika Klöfverblad. Sågerin mukaan talo oli hänen anoppinsa (Gunborg Påhlsdotter)huomenlahja. Sågerin vaimon sisar oli jo kuollut. TRO 23.11.1642: Piispan ensimmäinen vaimo oli Gunborg. Talo oli ostettu Nousiaisten herra Grelsiltä (Grels Henriksson
Nousiaisten (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5071) kirkkoherra
. Lapset Margareta ja Karin Gabrielintyttäret olivat saaneet äidinperinnön piispan toimesta 10.9.1626. TRO 10.12.1642: Gabriel Melartopaeus oli saanut tontin pormestari Petter I Plagmanilta vuonna 1625 (vaimonsa Gunborg Påhlssonin 1.puolison )osuutena M. Markuksen [Helsingius] talosta. Piispan toinen vaimo oli Emerentia Juhanantytär [Klöfverblad].(Genos 1/2006, s. 41)
Kysymys Gungorg Påhsldotter omisti maatilan mihin sai verovapauden 1.puolison kuoltua, tiedetäänkö missä tila oli?

Turun raastuvassa siis selviteltiin piispan tontin/talon jakamista perillisten kesken. Asia oli tullut ajankohtaiseksi, kun tontin edelliset haltijat, Viipurin piispa Gabriel Melartopaeus ja tämän puoliso Emerentia Juhanantytär Klöfverblad, olivat juuri kuolleet (Gabriel 1641 ja Emerentia 1642).

Heti ensimmäisessä oikeuden istunnossa tuodaan esiin se, että Robert Ranckenin anoppi omisti osan talosta. Tämä anoppihan oli Juhana Ottenpojan toinen vaimo, Elisabet Hansintytär, joka tuolloin vielä eli leskenä Ruotsissa. Elisabetin omistusoikeutta ei (ainakaan referaatin mukaan) oikeudessa kyseenalaistettu vaan keskityttiin muun tontin jakamiseen.

Helsingius Marcus Henrici 1595-1609

Syntyisin Uudeltamaalta, todennäk. Helsingistä.

Papiksi vihittynä apuopettajana Turun koulussa jo 1589. Kirjoittautui 14.3.1592 Wittenbergin yliopistoon. Väitteli siellä 10.8.1593, maisteriksi 17.3.1594. Palasi saman vuoden aikana kotimaahan. Teologian lehtori Turussa 1594. Koulumestari eli Turun katedraalikoulun rehtori 1595. Raamatunsuomennoskomitean jäsen 4.7.1602. Merkittävä kirjallinen tuotanto, tosin pääosin painamatonta. Kuoli 31.1.1609.

Pso 1596 Gunborg Paavalintytär, k. 7.4.1623, sai 16.7. 1609 kruunulta verovapauden omistamaansa tilaan korvaukseksi miesvainajansa rästiin jääneistä saatavista. Mainitaan leskenä vielä helmikuussa 1610, vmon II pso n.1610 rehtori, sittemmin Viipurin ja Inkerinmaan piispa Melartopaeus Gabriel Petri.

Lapsia:
Helsingius N.N., haud. 26.7.1598 Turun tuomiokirkon kuoriin.
Helsingius Tuomas, mainitaan isänsä kuoleman jälkeen tonttiäyriluettelossa “skolmesters Tomas”. Helsingiuksen perijänä mainitaan Tomas Tomaksenpoika, joka kutsuu Peter Plagmania langokseen.
?Helsingius Georgi, nimi päätelty seuraavien sukupolvien patronyymien mukaan, ei kuitenkaan löydy lähteistä.
Helsingius tytär, pso I Turun pormestari Plagman Peter, haud.1626, pso II Stamer Herman.
Helsingius N.N., haudattu tammikuu 1612
Helsingius N.N., haudattu joulukuu 1612
Helsingius Margareta, haud. 1.5.1614 Turun tuomiokirkkoon
Helsingius N.N., haudattu marraskuu 1621
Helsingius Johan, kirjoittautuu Upsalan yliopistoon 8.9.1625 Johan Marci Abamneus Finno, myy 1627 ylioppilaana isältään perimänsä raamatun ja käsinkirjoitetun laulukirjan tuomiokirkkon.

Ylläolevan olen lainannut joskus ajat sitten, enkä vanno, että se on oikein.

Gregorius Henrici (K 1630)

Grels Henriksson
Nousiaisten (http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?pid=5071) kirkkoherra valtakirjalla 18.12.1610, astui virkaan 1611.
K Nousiainen 1630.


Vaikka Markus Henrici Helsingius ja Gregorius Henricillä on sama isännimi, vaikkuttaisi, etteivät ole veljeksiä, vaikka Helsingius ostikin talon Grelsiltä.


Onko mahdollsita että Gunborg Påhsdotter oli piispa Paulus Juusteenin tytär?
http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=1257

[Benedictus]

Jatkan aamullista juttua Hellemaata Lainaamalla:
Palapeliin löytyy lisää palasia J. W. Ruuthilta (Ruuth, J. W.: Åbo stads historia under medeltiden och 1500-talet. Topografi. Första häftet. Helsingfors 1912. ss. 69–70.):
Lainaa:
Gå vi sedan vidare, ha vi till vänster först en liten trädgård, en "hortus",(1) hvilken som en grönskande oas i detta eljest af byggnader så tätt uppfyllda kvarter åtskilde Allhelgonagården från det nya, redan omnämnda S:t Eriksresidenset vid Kyrkogatan, ett hus som troligen ej heller vanprydde sin plats. Den följande gården egdes åtminstone vid medeltidens slut för undantags skull af en privatman, Hans guldsmed, som emellertid genom byten och köp till de närliggande andliga stiftelsernas gårdar förlorat den ena biten efter den andra af sin tomt. Icke uuder då, om en af dess senare egare, Henrik Härkä, synes ha velat göra sig skadelös på bekostnad af den närmaste granngården på andra sidan åt torget till, hvilken senare var känd under namn af "Gildilä" eller "Kiltilä" gård. Vi våga ej afgöra, huruvida detta namn möjligen kunde härledas från det medeltida ordet "gilde" eller "gille", men vilja dock anmärka, att den gård, som Henrik Härkä hade lust att inkräkta och hvilken ju kan antagas ha varit just denna hans granngård, förut hade egts af S:t Erasmusgillet, i hvars hus bland annat Erik Axelsson Tott år 1466 höll landsting och utgaf sitt bekanta dombref angående Satakuntas och Tavastelands erämarker.(2)
(1) Denna trädgård spökar ännu i R. p. 1648, sid. 84-89. Den kallas då kålgård och lydde fortfarande under den närmaste åt torget till belägna granngården Härkälä, som då innehades af Peters Sågers änka Margareta Gabrielsdotter. Sigfrid klockare hade företagit sig att utan änkans hörande bygga en stuga på denna tomt, under förgivande, at den hörde under kyrkan, och att han hade kyrkoekonomens tillstånd därtill, hvilket dock motsades af ett vittne, som intygade, att tomten tillförene varit kålland och altid häfdats under Härkäsgården. Ej heller kyrkan gjorde vidare anspråk på densamma. Synbarligen var hä fråga om den forna S:t Eriksgården vid Kyrkogatan och dess mot det gamla allhelgonahuset vettande trädgård, hvilka båda numera förenats med förenämnda granngård Härkälä till en enda gård.
(2) Hausen: Bidrag III n:o 253. 7/3 1546. Härkä Heikkis gård låg icke långt ifrån torget. Därinvid fanns – se straxt nedan – en S:t Annas bod "vid torget i kyrkogatuhörnet, hardt vid Hercke Heikis gård." Gustaf Vasas Registratur maj 1553. (Wieselgren. De la Gardieska archivet III, 65–67.)
Härkälägården innehades vid slutet af 1500-talet af skolrektorn Markus Helsingius (död 1609) och efter honom af hans hustrus senare man, skolrektorn, slutligen biskopen i Viborg Gabriel Melartopaeus (död 1641). Därpå ärfdes den af Peter Såger, som var gift med Melartopaeus' dotter, och tillföll omsider häradshöfdingen Kluvensik, som sannolikt var gift med Sågers dotter. Han sålde den 1660 åt professor Erik Achrelius. (R. p. 1648, 84-89 och 1660, 40). Gården kallas på 1754 års karta "Achrelius". Till den hörde då ochså den fordna Gildilägården, hvilken i slutet af 1500-talet synes ha egts af en person, hvars släktnamn skrifves än Gilde eller Gille, än Gild eller Gildt. Observeras bör härvid att ordet Gilde eller Gille i medeltidsspråket ej blott betecknade ett gille som sådant utan äfven en person, som hörde till eller hade gemenskap med gillet, hvarför det ock lätt kunde öfvertgå till släktnamn för den, som bodde i en f. d. gillesgård.
Tässä sitaatissa Hans guldsmed herättää ajatuksia. Voisiko hän olla Elisabetin isä? Etunimi täsmää, mutta ikä epäilyttää. Tila kuului Hansille keskiajan lopulla ja keskiajan katsotaan määrittelijästä riippuen päättyneen viimeistään 1527, joten Hans guldsmed lienee syntynyt viimeistään 1505. Elisabet Hansintytär on syntynyt aikaisintaan noin 1570, sillä hän synnytti ainakin vielä 1617.

en af dess senare egare, Henrik Härkä,
"vid torget i kyrkogatuhörnet, hardt vid Hercke Heikis gård.

Härkälägården innehades vid slutet af 1500-talet af skolrektorn Markus Helsingius (död 1609) och efter honom af hans hustrus senare man, skolrektorn, slutligen biskopen i Viborg Gabriel Melartopaeus (död 1641). Därpå ärfdes den af Peter Såger, som var gift med Melartopaeus' dotter

Aiemman tiedon mukaan Marcus Henriksson Helsingius ja vaimonsa Gunborg Påhlsdotter olivat ostaneet talon Nousiaisten khr Gregorius Henriciltä. Koska talo oli Gunborgin huomenlahja kauppa oli siis tehty jo 1596.
P 1596 Gunborg Påhlsdotter hänen 1. avioliitossaan, K Turku 7.4.1623.

Gregorius Henricistä ei ole paljoa tietoa, sinetti on outo?
Gregorius Henrici (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies79.jpg), Nousiaisten kirkkoherra 1629. (1882; 62.).
http://www.juhasinivaara.fi/siniv/allen.htm
http://juhansuku.blogspot.fi/2011/05/laukka-l-allenius-nousiaista.html

Tästä talon myyjä Grels Henrikssonista löytyy hyvin vähän tietoa.

Ajallisesti on pohdittavaa, olisiko hän yllämainitun Henrik Härän poika. Talon myyjänä 1596 oli jo tuolloin aikuinen.

Rälssimies Olof (Henriksson) Härkä omisti rälssimaata Kemiön Makilassa ja Perniön Laitelassa. Juuri näiden samojen maiden ja mantujen aiempana omistajana oli mm. Olof Kirveen Elin-tytär. Elinin äiti oli Stiernkors-sukua. Suvun tunnusta käytti myös Perniön Melkkilän Karin Eriksdotter (Ispoisten Sigfridin pojantytär).

Ps. Härkä-nimisistä mainittakoon myös porvari ja raatimies Henrik Härkä, joka vaikutti Turussa ainakin vuosina 1532-62.
___________________
Matti Pesola

Peter Såger erinrade sig nu, att en summa pengar hade varit nedsatt i rätten till denna gälds avbetalning. Häremot opponerade sig Casper Ekman och Hans Plagman (förmyndare för borgmästarens barn) att »de 100 daler kmt, som insatte varit hava ... ej vore till den ända hitsatta, att denna gäld därmed skulle betalas, utan för den tvist som varit mellan Herman Stamer och unge Peter Plagmans barn.» Här görs således äntligen en klar distinktion: det var Peter Plagman d.ä., som hade haft Meldola i förläning, och hans son Peter Plagman d.y., som hade varit borgmästare. På allehanda uppgörelser mellan den sistnämndas barn och Herman Stamer finns flere belägg,[12 (http://www.genealogia.fi/genos-old/39/39_1.htm#12)] och redan 1633 hade Stamer f.ö. lovat ställa nödig kaution.
Tydligen var det Plagman d.ä. som jordfästes 14.1.1627.
Den mest besvärande punkten blir samtidigt utredd: Elin Plagman, gift Såger, var inte syster utan faster till Helena Plagman, omyndig 1633.

Kysymys yllä olevan perusteella kuuluu: miten Elisabeth Hansdotter omisti osan Härkälän talosta, jonka toisen osan oli Nousiaisten khr Grels myynyt Marcus Helsingiukselle.

Koska ajallisesti Grels Henriksson ei oikein sovi porvari Henrik Härän pojaksi voisi ajatella, että Henrik Härällä oli poika Henrik, jonka poika Grels ja tytär, joka nai jonkun Hansin, jonka tytär oli Elisabeth Hansdotter.

[Kivipää]

Gregorius Henricistä ei ole paljoa tietoa, sinetti on outo?
Gregorius Henrici (http://www.juhasinivaara.fi/ralssi/ralssimies79.jpg), Nousiaisten kirkkoherra 1629. (1882; 62.).
http://www.juhasinivaara.fi/siniv/allen.htm
http://juhansuku.blogspot.fi/2011/05/laukka-l-allenius-nousiaista.html

Tästä talon myyjä Grels Henrikssonista löytyy hyvin vähän tietoa.

Ajallisesti on pohdittavaa, olisiko hän yllämainitun Henrik Härän poika. Talon myyjänä 1596 oli jo tuolloin aikuinen.

Rälssimies Olof (Henriksson) Härkä omisti rälssimaata Kemiön Makilassa ja Perniön Laitelassa. Juuri näiden samojen maiden ja mantujen aiempana omistajana oli mm. Olof Kirveen Elin-tytär. Elinin äiti oli Stiernkors-sukua. Suvun tunnusta käytti myös Perniön Melkkilän Karin Eriksdotter (Ispoisten Sigfridin pojantytär).

Ps. Härkä-nimisistä mainittakoon myös porvari ja raatimies Henrik Härkä, joka vaikutti Turussa ainakin vuosina 1532-62.
___________________
Matti Pesola

Kysymys yllä olevan perusteella kuuluu: miten Elisabeth Hansdotter omisti osan Härkälän talosta, jonka toisen osan oli Nousiaisten khr Grels myynyt Marcus Helsingiukselle.

Koska ajallisesti Grels Henriksson ei oikein sovi porvari Henrik Härän pojaksi voisi ajatella, että Henrik Härällä oli poika Henrik, jonka poika Grels ja tytär, joka nai jonkun Hansin, jonka tytär oli Elisabeth Hansdotter.

Nousiaisten kirkkoherran pojaksi arvioitu Henrik Georgii käytti Lauck-nimeä. Joidenkin arvioiden mukaan se voisi viitata Perniön Laukkaan. Tämä avaa muutamia mielenkiintoisia ajatuspolkuja. Nimittäin Ispoisten Sigfridinä tunnettu mies omisti (Ramsayn mukaan) ensimmäisen avionsa myötä rälssimaata juuri Perniön Laukassa.

Samoihin aikoihin Perniön Paarskylässä vaikutti rälssimies Matts Henriksson Härkä ("Härkä Mattis"), jonka vävyn (?) Michel Ivarinpojan poika Thomas myi v. 1574 Paarskylästä (äidin)perintömaataan Perniön Melkkilän Erik Bertilinpojalle, joka väitti sen olleen Karin-vaimonsa perintöä. Ja kuinka ollakaan, niin Karin oli Ispoisten/Laukan Sigfridin pojantytär ja isänäitinsä puolelta Laukan omistajasukua.

Saattaa olla, että Turun porvari Henrik Härkä ja Perniön Matts Härkä olivat veljeksiä, joilla oli sukuyhteyksiä sekä Ispoisten/Laukan Sigfridin ensimmäiseen vaimoon että myöhempään Nousiaisten kirkkoherraan Gregorius Henriciin. Em. Paarskylän Michel Ivarinpoika oli oletettavasti sukua Rekoisten Mårten Perinpojan kanssa. Mårtenin poika Per omisti mm. Piikkiön Perttalan, jossa Ramsayn mukaan Ispoisten Sigfridin leski vaikutti.
_____________
Matti Pesola

[OSTFRESEWESTFRESE]

Eikös tämä Petter Plagman den yngre ole Petter Plagman den äldren veljen Hans Plagmannin poika ja tällä nuoremmalla Petterillä on myös veli Hans?

[Ritvany]

Palaan vielä tähän viestiketjuun muutaman tarkentavan kysymyksen verran:
Kaivoin kirjaston varastoista Eino Jutikkalan Sääksmäen historian, p. 1934, ja siellä hän arvelee ratsumies, suurmaanomistaja Yrjänä Juhananpojan taustoista seuraavaa:
1. Hän oli mahdollisesti lähtöisin Kyän kylästä (s. 263), aviossa Sillantaan Israel Paavalinpojan (Särkilahti) nimeltä tuntemattoman tyttären kanssa
2. "Yrjänä Juhananpoikaa, jota sukukirjat eivät mainitse, mainitaan Kirstin veljeksi". Tämä Kirsti oli naimisissa Harvialan kirjurin Pietari Olavinpojan kanssa, ja hänen isänsä oli kirkkoherra Paavali Niilonpoika Särkilahden nuoremman pojan, Israelin veljen Timoteuksen poika Juhana. Miten mahtaa ajankohdallisesti sopia tilanteeseen, että Yrjänä olisi ollut aviossa isänsä sedän tyttären kanssa? "Joka tapauksessa eli pitäjässä tämän niminen Särkilahtien kanssa sukulaisuussuhteessa oleva ratsumies, jonka tilat olivat kartanoiden edelläkävijöitä " , toteaa Suvantokin. (s. 570).

Yrjö Blomstedt (Kankaroinen suku) ei esitä mitään arveluja Yrjö Jönssinpojan taustasta. http://www.genealogia.fi/genos-old/30/30_33.htm

Onko tämä nyt viimeisin ja paras tieto asiasta?

Toinen kysymys koskee Akaan kirkkoherra Jacob Ichtydiusta. Seppo Suvannon Akaan historia I (p. 1954) mainitsee hänen olleen todennäköisesti vouti Matti Pertinpojan poika ja toimi Akaassa papistonapulaisena jo Johannes Michaëlis Iliuksen aikana (1614 - 45), kappalaisena 1645-57, ja kirkkoherrana 1658-1678, osteli itselleen tiloja Akaassa, mutta vailla menestystä ja jätti leskensä Ingeborg Antintytär Härkepaeuksen ja lukuisat lapsensa täysin köyhäksi ja suuriin velkoihin. (ss. 348-349)

Ensimmäisestä puolisosta (Elisabet Klöfverbladista) en löytänyt mainintaa.

Ja sitä myöden palaan viimeiseksi siihen kysymykseen, joka tällä palstalla on näyttävät askarruttavan monia muitakin. Tiedän, että SAY:n luettelossa (1649) on selvästi kirjoitettu, että Elisabet on Otten tytär. Miksi eivät Ramsay tai "uusin ruotsalainen tutkimus" ole huomioineet näin selvää juttua, vaan kantana on, että Ichtydiuksen puoliso olisi ollut Aronin tytär, Elisabet tai Christina? Vai onko tämä edelleen ns. viimeinen tieto sieltä päin?

Itsekseni olen pohtinut vain sitä, miten Ichtydius ja Elisabet Otentytär ovat toisensa kohdanneet, jos Otte perheineen asui Ruotsin Djurbyssä, ja Jacob olisi ollut ehkä sääksmäkeläisen voudin poika. Onko Ichtydius mahdollisesti opiskellut Uppsalassa? Vai olisiko mahdollisen isän voutius heidät mahdollisesti saattanut yhteen, olihan Johan Ottesson voutien tarkastaja Suomessa ja poika Otte hänen apunaan maanmittarina. Tietääkö kukaan, onko Uppsalassa vastaavaa matrikkelia kuin Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli ja jos on, kuten luulisin, miten siihen pääsee käsiksi?

Aron sentään asui perheineen Suomessa ...

En siis väitä mitään, kysyn vain, kun asia mietityttää, ja jokunen sukupuunsa netissä julkaissut on tuon Aronin esi-isäkseen valinnut. Ehkä ymmärrettävistä syistä. Ottehan oli "vain" Klöfverblad, käsittääkseni vailla ruotsalaista aatelisarvoa. Kuten aiemmin mainitsin, tämä Elisabet on mieheni etäinen esi-äiti, ja olisi kiva tietää kaikki mahdollinen asiaan liittyvä. Ensi viikolla Litslenan kirkkoon ...kiitos tästäkin tiedosta keskustelijoille!

Kiitos mahdollisista kommenteistanne
Ritva Nyman

[Timo W]

Henrik Scheffer, född i Mainz av samma gamla patriciska släkt som adl. och frih. ätterna von Scheffer och Scheffer, men utan känt samband med dem. Kom till Sverige och blev konung Johan III:s faktor eller agent i Finland. Gift med Brita Henriksdotter Storck i hennes 1:a gifte (gift 2:o med borgmästaren i Åbo Hans Platz i hans 2:a gifte, död 1620), död 1621

https://www.adelsvapen.com/genealogi/Heerdhielm_nr_1258

https://sv.wikipedia.org/wiki/Heerdhielm


P1 noin 1634 Anna Kristoffersdotter (Bylow?), K noin 1643; P2 Kristina (Kirstin) Hansdotter Platz hänen 2. avioliitossaan, K Kemi 1664 jälkeen, P2 V Turun kaupungin hollantilaissyntyiseksi arveltu pormestari Hans Platz ja hänen 2. puolisonsa Brita Henriksdotter Stork

http://www.kansallisbiografia.fi/paimenmuisto/?eid=2348

[Antti Järvenpää]

Palaan vielä tähän viestiketjuun muutaman tarkentavan kysymyksen verran:

...

Toinen kysymys koskee Akaan kirkkoherra Jacob Ichtydiusta. Seppo Suvannon Akaan historia I (p. 1954) mainitsee hänen olleen todennäköisesti vouti Matti Pertinpojan poika ja toimi Akaassa papistonapulaisena jo Johannes Michaëlis Iliuksen aikana (1614 - 45), kappalaisena 1645-57, ja kirkkoherrana 1658-1678, osteli itselleen tiloja Akaassa, mutta vailla menestystä ja jätti leskensä Ingeborg Antintytär Härkepaeuksen ja lukuisat lapsensa täysin köyhäksi ja suuriin velkoihin. (ss. 348-349)

Ensimmäisestä puolisosta (Elisabet Klöfverbladista) en löytänyt mainintaa.

Ja sitä myöden palaan viimeiseksi siihen kysymykseen, joka tällä palstalla on näyttävät askarruttavan monia muitakin. Tiedän, että SAY:n luettelossa (1649) on selvästi kirjoitettu, että Elisabet on Otten tytär. Miksi eivät Ramsay tai "uusin ruotsalainen tutkimus" ole huomioineet näin selvää juttua, vaan kantana on, että Ichtydiuksen puoliso olisi ollut Aronin tytär, Elisabet tai Christina? Vai onko tämä edelleen ns. viimeinen tieto sieltä päin?

Itsekseni olen pohtinut vain sitä, miten Ichtydius ja Elisabet Otentytär ovat toisensa kohdanneet, jos Otte perheineen asui Ruotsin Djurbyssä, ja Jacob olisi ollut ehkä sääksmäkeläisen voudin poika. Onko Ichtydius mahdollisesti opiskellut Uppsalassa? Vai olisiko mahdollisen isän voutius heidät mahdollisesti saattanut yhteen, olihan Johan Ottesson voutien tarkastaja Suomessa ja poika Otte hänen apunaan maanmittarina. Tietääkö kukaan, onko Uppsalassa vastaavaa matrikkelia kuin Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkeli ja jos on, kuten luulisin, miten siihen pääsee käsiksi?

Aron sentään asui perheineen Suomessa ...

En siis väitä mitään, kysyn vain, kun asia mietityttää, ja jokunen sukupuunsa netissä julkaissut on tuon Aronin esi-isäkseen valinnut. Ehkä ymmärrettävistä syistä. Ottehan oli "vain" Klöfverblad, käsittääkseni vailla ruotsalaista aatelisarvoa. Kuten aiemmin mainitsin, tämä Elisabet on mieheni etäinen esi-äiti, ja olisi kiva tietää kaikki mahdollinen asiaan liittyvä. Ensi viikolla Litslenan kirkkoon ...kiitos tästäkin tiedosta keskustelijoille!

Kiitos mahdollisista kommenteistanne
Ritva Nyman

Jos tähän Ritvan ihmettelyyn toteaisi, niin Samin kaivamien veroluetteloiden pohjalta patronyymi olisi Ottentytär, joten ei tämä aivan SAY:n varassa ole, vaan on myös se primäärilähde.

Toinen kysymys, joka itseäni on askarruttanut, on se, että esiintyykö Elisabet missään primäärilähteessä sukunimellä, vai vain patronyymillä. Jos näin on, hyvä kysymys olisi, kuka ja milloin ja millä perusteella on yhdistänyt Jacob Ichtydiuksen puolison Klöfverblad sukunimeen.

Lähteiden jäljet ovat karkeasti seuraavat:

1) 1909 Ramsayn mukaan Elisabet oli Aronin tytär ja Ichtydiuksen puoliso - Lähde: (16) F S. Biogr. Wallenius.

2) 1928 Elgenstiernan mukaan Aronin tytär Elisabet (haud. 27.7.1693 Turun tuomiokirkkoon) avioitui 26.2.1657 Turun hovioikeuden asessorin Jakob Valsteniuksen kanssa ja toinen tytär. Hänen mukaansa Aronin toinen tytär Christina olisi ollut Jakob Ichtydiuksen puoliso ja kuollut 20.8.1664 Akaassa. - Tämä sama tieto toistuu nykyisissä Ruotsin ritarihuoneen dokumenteissa ilman lähdettä.

3) 1963 Blomstedt & Matinolli esittää paimenmuistossaan, että Elisabet Ottentytär Klöfverblad (k. Akaassa 20.8.1664) oli Jakob Ichtydiuksen puoliso ja Erik Ichtydiuksen äiti. - Tässä paimenmuistiossa ei ole lähteitä

HY matrikkelissa pojan Erik kohdalla lähde - I. R. Wallenius, En gammal urkund om slägten Wallenius i Finland (1862) s. 11 (katso 660), 12, 13 (1664. 20 aug. Uxor past. D:ni Jacobi Ichtydii, Elisabeta Klöfverbladh exspiravit. 1 Novemb. humata)


Siis onko tuo sukunimi lähtöisin tästä vanhasta Wallenius suvun tiedonannosta, vai löytyykö jokin primäärilähde?

[Sami Lehtonen]

Jacobus Matthiae Ichtydiuksen tausta on melko tyhjentävästi käyty läpi Genokseen kirjoittamassani tiedonantoja-osaston artikkelissa, jonka tiedot oleellisilta osin on myös tämän forumin ao. ketjussa esitetty. Suvannon havaitsema yhteys perustuu tietoon, että Jacobus oli Matti Pertunpojan lähin miespuolinen sukulainen (Lautsian tilaa koskevassa asiassa - aika outo tapa ilmaista poika). Matti Pertunpojan puoliso Margareta Riggertintytär (von Munster) oli Jacobuksen toisen puolison Ingeborg Herkepaeuksen sisarpuoli. Matti Pertunpojalla ja Margaretalla ei ollut omia lapsia.

Jacobus Matthiae Ichtydiuksen äidinisä oli varsin varakas Paimion kirkkoherra, joten aivan vähäpätöinen ei ole hänkään taustaltaan.

[Sami Lehtonen]

Tuo vanha Walleniuksen sukua koskeva tieto lienee jokseenkin kokonaisuudessaan (ja tarvittavine viitetietoineen) tässä ylioppilasmatrikkelin Josef Walleniusta koskevalla sivulla:
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=660

[Antti Järvenpää]

Tuo vanha Walleniuksen sukua koskeva tieto lienee jokseenkin kokonaisuudessaan (ja tarvittavine viitetietoineen) tässä ylioppilasmatrikkelin Josef Walleniusta koskevalla sivulla:
http://www.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=660

Niin tuossa viitataan samaan I. R. Wallenius, En gammal urkund om slägten Wallenius i Finland (1862), mutta ei samaan kohtaan, jossa olisi tuo maininta Klöfverblad sukunimestä.

Imanuel Robert Wallenius on ajallisesti julkaissut tuon suvun esityksen ollessaan Jämsän kappalaisena 1855-1864. Ja kun katselee näitä viittauksia siihen, olen ymmärtävinäni, että se on latinaksi kirjoitettu luettelo suvun henkilöitä koskevista tapahtumista ilman sen kummempia lähdemainintoja. Varmaankin jos sen näkisi vaikkapa digitoituna, mielikuva voisi muuttua.

Tämä viitattu lähde on Wallenius suvun arkistossa, jota ei käsitykseni mukaan ole digitoitu. Vakassa se mainitaan Wallenius suvun arkistona, ja kuvailutietona on seuraavaa: Imm. Rob. Wallenius, Genealogi öfver Walleniuska Slägten i Finland, Wiborg 1852. Imm. Rob. Wallenius, En gammal urkund om slägten Wallenius i Finland, Tavastehus 1862.

[Sami Lehtonen]

Olet oikeassa. Katsoin tuota ehkä turhan nopeasti. Kaikesta päättäen ko. teos on ollut Yrjö Kotivuorella edessään. Osaisikohan hän avata asiaa enemmän? Tuon Walleniuksen teoksen julkaisuhetkellä Elisabeth Ottentytär on ollut kuitenkin kuolleena jo 200 vuotta ja näin ollen kukaan tuskin on ulkomuistista osannut luetella mm. hänen kuolinpäiväänsä, joka tuossa on kuitenkin ilmaistu tarkasti.

[Antti Järvenpää]

Olisiko niin, että I.R. Walleniukselle on päätynyt edellisten sukupolvien muistiinpanoja muodossa tai toisessa, josta hän sitten on toimittanut nuo opuksensa jälkipolvia varten.

Mielenkiintoista olisi tietenkin pohtia, mitä kautta tieto on hänelle päätynyt ja kenen tekemiä ne alunperin ovat.

[kaarina]

Tyttäreni esi-äiti oli Sofia Johansdotter Klöverblad , d. omkring 1681 (5). Gift med hauptmannen öfver grefskapet Vasaborg, Peter Plagman, d. 1651

Hänen poikansa Jacob s.n. 1640 k. 1716 Strömstad Ruotsi.

http://forum.arkivguiden.net/agf/disk/27/15969.shtml

Kiinnostaa myös Johan Klebladt'in vaimon Elisabet Hansdotterin sukutausta joka on hämärässä.

[kaarina]

Tyttäreni esi-äiti oli Sofia Johansdotter Klöverblad , d. omkring 1681 (5). Gift med hauptmannen öfver grefskapet Vasaborg, Peter Plagman, d. 1651

Hänen poikansa Jacob s.n. 1640 k. 1716 Strömstad Ruotsi.

http://forum.arkivguiden.net/agf/disk/27/15969.shtml

Kiinnostaa myös Johan Klebladt'in vaimon Elisabet Hansdotterin sukutausta joka on hämärässä.

https://www.geni.com/people/Jakob-Plagman/6000000012900928606

[Antti Järvenpää]

Palaan tähän Immanuel Robert Walleniuksen arkistoon. Näyttäisi liityvän Wallenius suvun 1,56m pitkään arkistoon, hakemistot arkistoluettelo 602:63

Eli tässä on tuo mistä luultavasti edellä mainittu tieto on kaivettu. Jospa jollakin olisi sopivasti aikaa kahlata tämä esille. Imm. Rob. aineisto on luettelon mukaan pääsääntöisesti kirjeitä.

Vuodelle 1862 liittyy seuraavat kirjeet Imm.Robertin arkistossa:
- Eurén G. E. 1862 KAY:31 Wallenius suvun arkisto
- Hausen W. von 1862 KAY:40
- Johansson C. J. 1862 KAY:46
- Jägerhorn J.1862 KAY:46
- Lindeqvist 1862 KAY:50
- Wallenius Augusta 1862 KAY:74

[Pekka Hiltunen]

Tanskalaisia aiemmin kihlakunnantuomarina palvellut Klöfverblad on tultuaan Ruotsissa aateloiduksi nainut uuden säätynsä mukaisen vaimon tuntemattomaksi jääneen 1. vaimonsa (NN) jälkeen. Kun aateloitu Klövfersköld avioitui uudelleen noin 1597, oli hänellä ainakin 3 tunnettua lasta, joitten äidinperintö oli Paraisten Persholmissa, kun pojan, Otto Johansson Klöfverbladin tiedetään hallinneen sitä, vaikkakin asui vaimoineen ja lapsineen Isänsä mailla Ruotsin Upplannin Jurbyssä (Ramsay). Tässä tarkoitettu Persholm näyttää olevan saari, joka sijaitsee Nauvon Prostvikin eli nykyisen lauttarannan eteläpuolella, vaikkakin Paraislta tietenkin löytyy pari muutakin Persholm- nimistä saarta tai niemeä. Kun Kuusistoon on Keskiajalla nähtävästi navigoitu Turun saaristomeren vaarallisuuden takia Nauvon eteläpuolitse, ja kun k.o. saari on riittävän suuri elättämään vähintään yhden ruokakunnan, päädyin valitsemaan juuri tämän Persholmin.

Kuinka Holsteinista lähtöisin ollut Tanskan "Kleeblad" on voinut kohdata 1. puolisonsa? Appi on saattanut olla ruotsalaistaustainen talollinen, jonka voisi kuvitella toimineen vaikkapa luotsina, ja joka mahdollisesti on vaimoineen ja lapsineen asunut Turussa ainakin talvikausina. Kuninkaanmiehiä luotsannut, Turun edustan kivikot tuntenut henkilö on kyllä ollut arvossaan, ja tällainen "henkivakuutus" on perheineen jopa saattanut asua Turun linnassa tai ainakin sen lähistöllä.

1. avion lapsissa oli Otto Johanssonin lisäksi ainakin Anna ja Elin. 2. avion lapsia tunnetaan enemmän ja näitten joukosa on m.m. "Helena", joka tietääkseni on "Elinin" eräs muoto. Vaikka myöhemmissä avioissa ent. puolison nimi harvemmin esiintyykin, saattaisi tässä kuitenkin olla kyseessä kompromissi. On tietenkin yhden tekevää, minkä arvauksen heittää 1. vaimon nimestä, mutta pidän "Eliniä" ainakin varteenotettavana vaihtoehtona, vaikka tauluihinsa onkin syytä kirjata NN ("nomen nescio" - nimi tuntematon).
PH