Taikinakorvo / taikinatiinu

[Viinka]

Tervehdys,

Tää on nyt kyllä ihan asian vierestä, mutta ehkä täältä listoilta löytyy enemmän ihmisiä jotka ovat ainakin kuulleet taikinakorvosta/taikinatiinusta tai jopa käyttäneet niitä.
(nettiä olen kahlannut läpi, mutta vastausta ongelmaani ei vain ole löytynyt)

Anoppini hommasi juuri elämänsä ensimmäisen uuden korvon (kuten heilläpäin sanotaan), mutta sanoi ettei tiedä yhtään pitääkö korvolle tehdä jotain ennen käyttöä vai riittääkö pelkkä huuhtelu vedellä + liotus ?

Leipää tekisi jo kovasti mieli, joten jos joku osaa neuvoa niin kiitän ja kumarran !

Terveisin, Kaisa entisestä Joutsenon kaupungista

[Heikki Koskela]

Taikinakorvo oli lapuudessani tuttu kapine. Äitini teki poikkeuksetta leivän itse ja siihen tarvittiin taikinakorvo. Mutta jos korvo on täysin käyttämätön, täytyy tehdä ensin takinan juuri. Siitä on hyviä tietoja näköjään internetissä. Kannattaa perehtyä anopinkin asiaan ja onnistuminen on aina taattu.

[Viinka]

Juu. Juuri on jo tehtynäkin. Anoppi on leiponut pitkään leipiä, mutta on tehnyt aina jossain muissa astioissa. Nyt oli saanut kuulla että korvossa hiivaton leipäkin kohoaa paljon paremmin kun juuri pysyy lämpöisenä paremmin.

[esteri]

Ennen tehtiin yleensä hapanleipä ilman hiivaa ja sitä varoiteltiin, ettei saa laittaa sellaiseen hiivattomaan juureen hiivaa, tai leipä ei enää koskaan onnistu ilman hiivaa. Taikinajuuri säilyi taikinatiinussa viileässä paikassa, kun taikinasta tyhjentyneeseen tiinuun ripoteltiin jauhoja seinämille ja pohjaan, muuten se homehtui.

[TEN]

Heips!
... tiinut ovat kyllä nuoremmallekin polvelle :) toki tuttuja kapineita. Siinäpä minäkin vielä 1850-luvulla syntyneen isoisäni isoisän tekemässä tiinussa leipäni juurta kypsyttelen. Ainakin Nuijamaalla ko. tiinussa taikinaa hämmennettiin härkäimellä tai härkimellä, joka oli nuoresta männystä (iso härkä rankaselkä....) tehty kauhan korvike. Toimii erinomiasesti vielä tänäänkin ko kapine, onhan siinäkin vielä leivänjuuri mukana, kun en paljon sitä ole peseskellyt.

Ett' näin!
TEN

[Heikki Koskela]

Tuulalla on arvokas taikinatiinu. Mainiset härkimen eli härkäimen ja sanot sen olevan kauhan korvike. Olisiko mainitsemasi härkin semmoinen monihaarainen laite, jonka vahvemmassa päässä on 5-6 noin 5-8 cm pitkää oksantynkää kiinni. Varsi noin 40-60 cm pitkä.

Kuvaamani laite meillä täällä Järviseudun alueella Etelä-Pohjanmaalla on nimeltään hierin. Olisiko tämä sama laite kun härkin?

[Seppo Niinioja]

Tuulalla on arvokas taikinatiinu. Mainiset härkimen eli härkäimen ja sanot sen olevan kauhan korvike. Olisiko mainitsemasi härkin semmoinen monihaarainen laite, jonka vahvemmassa päässä on 5-6 noin 5-8 cm pitkää oksantynkää kiinni. Varsi noin 40-60 cm pitkä.

Kuvaamani laite meillä täällä Järviseudun alueella Etelä-Pohjanmaalla on nimeltään hierin. Olisiko tämä sama laite kun härkin?

Sama kone, ihan yleiskieltä molemmat Nykysuomen sanakirjan mukaan. Ehkä pikemmin vatkain kuin kauha olemukseltaan. Oli minunkin lasuudenkodissani sellainen, vaikka nimen opin vasta nyt. Taikinan sekoittamiseen sitä olen tosiaan nähnyt käytettävän. Sukutkimus avartaa!

Jota useampi härkin, sitä huonompi huttu.
- Sananlasku

Seppo Niinioja

[Heikki Koskela]

Sama kone, ihan yleiskieltä molemmat Nykysuomen sanakirjan mukaan. Ehkä pikemmin vatkain kuin kauha olemukseltaan. Oli minunkin lasuudenkodissani sellainen, vaikka nimen opin vasta nyt. Taikinan sekoittamiseen sitä olen tosiaan nähnyt käytettävän. Sukutkimus avartaa!

Jota useampi härkin, sitä huonompi huttu.
- Sananlasku

Seppo Niinioja

Muuan tuntemani henkilö kauppasi kerran paikalliselle tuntemalleni henkilölle veneen perämoottoria. Ostaja halusi olla ihan varma tuotteesta, jonka aikoi ostaa. Tuntemani myyjä oli tunnettu "viistoonpuhumisen lahjastaan" ja kertoi ostajalle, että kyllä se ihan hyvä moottori on mutta yksi vika siinä kyllä on. Se putosi taikinatiinuun.

Kauppa jäi sillä kertaa tekemättä, koska ostaja halusi tietää tarkemmin asiasta. Hänpä meni ja tuttaviltaan kysyi, että meneeköhän veneen perämoottori pilalle, jos se putoaa taikinatiinuun.

Tämä tarina on tosi.

Sitten vakavan asian jälkeen kevennys: Millainen ruokalaji on mutti ja miten se tehdään?

[Kirsi Rannikko]

Mutti on ohrajauhovelliä.

Terveisin,

Kirsi

[Seppo Niinioja]

Sitten vakavan asian jälkeen kevennys: Millainen ruokalaji on mutti ja miten se tehdään?

Näyttäisi kuuluvan talkkunaruokalajien ryhmään, kuten maukas mustikkapöperökin. Ohut kerros viilin kerman päällä on myös herkullista. Talkkunajauhoja tulee ostetuksi kilo kesässä, ja seuraavana kesänä loput heitetään pois.

Finnfoodin ruokatieto-sivustolta otsikolla "Mikä on mutti? - perinneruokasanastoa" tuon löysin. Listassa on kyllä siksi kammottava menyy, että ei olisi tainnut Lipponenkaan rohjeta Berlusconille esitellä.

Mistähän muuten pesäpallon alkuseremonioihin kuuluva hutunkeitto on saanut nimensä?

Nyt Amerikan poliittisen historian tekemistä seuraamaan.

Seppo Niinioja

[Helena V.]

Kauppa jäi sillä kertaa tekemättä, koska ostaja halusi tietää tarkemmin asiasta. Hänpä meni ja tuttaviltaan kysyi, että meneeköhän veneen perämoottori pilalle, jos se putoaa taikinatiinuun.

Tämä tarina on tosi.



Hei Heikki & kumpp.,

Varmaan asia tuolloin(kin) selvisi, mutta nykylukijoille tiedoksi, että ei mene, kunhan laittaa - mielellään pian - (makea-)vesitynnyriin ja käyntiin. Sama pätee meriveteen pudonneeseen moottoriin.

t. entinen vene(kin)kauppias,
Helena V.

PS. Taisi olla viime sunnuntain Hesarissa erinäisiä perinneruokien reseptejä, mutti mukaan lukien.

[A.Salminen]

Vinkkinä:Härkimestä ( isosta sellaisesta ) saa myös hyvän tumppujen ja sukkien kuivaustelineen.
:) Otat ison männyn latvuksen ja jätät oksat pitkiksi ja sitten alaspäin tuvan katosta roikkumaan tai miksei eteisen.:)

[Heikki Koskela]

Kiitos vastauksista koskien härkintä (tulikohan taivutus oikein). Niin minäkin arvelin, että härkin ja hierin olisivat sama asia. Nimet varmaan ovat syntyneet siitä tapahtumasta, mitä niillä tehdään.

Se tarina siitä perämoottorin ostosta on vielä arvailujen varassa. Helenan arvaus on on asiantuntijan tieto hänen esittämässään tapauksessa. Mutta kertomassani tapauksessa asian ydin piilee kahdessa tekijässä. Kyseinen myyjä puhui vertauksin ja oli ajoittain vaikeasti ymmärrettävissä. "Viistoonpuhhmisella" tarkoitan tässä tapaa kertoa asia epäsuorin vertauksin. Ehkä vihjeet auttavat eteenpäin.

Muttikin on vielä jonkin verran hakusessa mutta jäljillä ollaan. Tosin on sanottava, että eri puolilla Suomea kysiesellä ruokalajilla tarkoitetaan mahdollisesti hieman eri asioita.

Sattuu muuten olemaan niin, että minä olen tehnyt talkkunaa "ammatikseni" kaksi kesää naapurin talon talkkunamyllyssä 1950-luvulla. Joten kysykää talkkunasta mitä vain ja minä vastaan mitä vain.

Mukavaa tämä sukututkimus.

[JaskaS]

Tuosta talkkunasta vaan sen verran, että tunnetteko sanan piapo?
No sehän on talkkunajauho somerolaisittain. Paikalliset pientuottajat tekevät vissiin nykyisin jopa "luamupiapoo".

:) Jaska

[khanhisalo]

Hei!


Kyllä meillä mutti on kaukana vellistä, se tehdään kyllä vedestä ja ohrajauhoista, mutta sitä voi kyllä ottaa vaikka pussissa evääksi.
Ennen meillä kotipuolessa oli sanontakin että "muttia pussissa".

Mutti on kuivaa ja rakeista, parasta on voissa paistettu mutti, se oli lapsena oikein herkkuruokaa.

terv. khanhisalo


Mutti on ohrajauhovelliä.

Terveisin,

Kirsi

[Heikki Koskela]

Hei!


Kyllä meillä mutti on kaukana vellistä, se tehdään kyllä vedestä ja ohrajauhoista, mutta sitä voi kyllä ottaa vaikka pussissa evääksi.
Ennen meillä kotipuolessa oli sanontakin että "muttia pussissa".

Mutti on kuivaa ja rakeista, parasta on voissa paistettu mutti, se oli lapsena oikein herkkuruokaa.

terv. khanhisalo

Keijolle onnittelut ja papukaijamerkki! Asut sen verran keskellä muttiseutua, että asia on tuttu. Mutti on niin kuivaa, että sitä sai todella ottaa vaikka paperipussiin kun lähti metsätöihin. Se tehtiin aina pyöreäpohjaisessa valurautapadassa, joka ennen mutin tekoa todella voideltiin voilla tai pantiin voikokkareita sekaan. Mutista tuli oikein valmistettuna rakeista ja hyvältä maistuvaa. Raaka-aineina vesi ohrajauhot ja mausteeksi suolaa.

En enää muista millaisia seuraamuksia mutin syöminen aiheutti. Mahdollisesti siinä vilkuiltiin ajoittain mutinsyöjän päälle päivän mittaan. Ydinpommin voima mutissa kuitenkin oli.

Voipi olla muitakin nimityksiä vastaavalle ruokalajille eri puolilla Suomea.

[tellervoranta]

Minäpäs kysyn: oletkos oleskellut ainakin osittain uunissa jyviä kääntelemässä kuin minä piiperö :p::p:.....Kummako henki vielä pihisee miljuunien erilaisten töiden tekemisestä...... :confused::rolleyes:

[quote=Heikki Koskela;30146

Sattuu muuten olemaan niin, että minä olen tehnyt talkkunaa "ammatikseni" kaksi kesää naapurin talon talkkunamyllyssä 1950-luvulla. Joten kysykää talkkunasta mitä vain ja minä vastaan mitä vain.

Mukavaa tämä sukututkimus.[/quote]

[Sami Lehtonen]

Kiitos vastauksista koskien härkintä (tulikohan taivutus oikein). Niin minäkin arvelin, että härkin ja hierin olisivat sama asia. Nimet varmaan ovat syntyneet siitä tapahtumasta, mitä niillä tehdään.

Ainakin meilläpäin - joka ei välttämättä ole siellä missä nyt asun - puhutaan, "ettei pidä mennä härkkimään" toisten asioihin/kupille/mitävaan. Herää tietty kysymys, kumpa sana tulee kummasta. Eli onko härkin saanut nimensä härkkimisestä vai härkkiminen härkimestä?

Se tarina siitä perämoottorin ostosta on vielä arvailujen varassa. Helenan arvaus on on asiantuntijan tieto hänen esittämässään tapauksessa. Mutta kertomassani tapauksessa asian ydin piilee kahdessa tekijässä. Kyseinen myyjä puhui vertauksin ja oli ajoittain vaikeasti ymmärrettävissä. "Viistoonpuhhmisella" tarkoitan tässä tapaa kertoa asia epäsuorin vertauksin. Ehkä vihjeet auttavat eteenpäin.

Nyt kyllä sait uteliaisuuden heräämään. En kerta kaikkiaan voi kuvitella, mihin "taikinatiinuun" se perämoottori olisi voinut pudota. Ei vertaudu mun ajukopassani.

[Heikki Koskela]

Nyt kyllä sait uteliaisuuden heräämään. En kerta kaikkiaan voi kuvitella, mihin "taikinatiinuun" se perämoottori olisi voinut pudota. Ei vertaudu mun ajukopassani..

Ehkä tässä tapauksessa pitäisi kyseinen kertoja tuntea henkilökohtaisesti ennenkuin ydin aukeaa. Kyseinen henkilö oli ajoittain vailla töitä ja perhe oli silloin tällöin vailla jokapäiväistä leipää. Ruokapuoli oli siis vähissä ajoittain ja "taikinatiinu tyhjä". Hän halusi kiertoilmaisulla kertoa ostajalle, että myynti oli sillä hetkellä pakon sanelema. Moottori oli kyllä virheetön.

Ostajakandidaattikaan (vaikka oli poliisi) ei saanut selventävää vastausta. Hänelle kävi niinkuin Larin-Kyöstin runon soittajalle, joka haki säveltä huiluunsa (Itkevä huilu).

[Heikki Koskela]

Tellervolle terveisiä! Ei ole ollut edes mahdollisuuksia mahtua uuniin. On sen verran leveät hartiat, meinaan.

Nuoruuteni aikana oli minun taikinatiinuni niin monen talon pirtissä, että en osaa laskea. Pitänee lopettaa ja palata sukututkimuksen piiriin.

[Helena V.]

Hei,

Sattui löytymään tuo HS:n perinneruoka-artikkeli:
http://www.hs.fi/nyt/20090122/artikkeli/P%C3%B6per%C3%B6+on+perinneherkku/1135242750927

Oikein mutin kuvan kera. (Pakko sanoa, ettei kyllä vesi herahda kielelle...)
..."Talkkuna on inspiroinut myös pöllöhilloon eli pöpöröön, jossa sitä on sekoitettu kalaliemeen tai marjoihin. Kuivattuna seos on saanut nimen mutti tai pepu. Jos talkkuna sekoitetaan piimään, siitä on käytetty nimitystä piepo."

Pienenä Päijät-Hämeessä mummu syötti talkkunaa mehukeiton ja piimänkin kera, mutta ei sitä siellä piepoksi sanottu vaan talkuna pöpEröksi.

t. Helena V.

[Heikki Koskela]

Hei,

Sattui löytymään tuo HS:n perinneruoka-artikkeli:
http://www.hs.fi/nyt/20090122/artikkeli/P%C3%B6per%C3%B6+on+perinneherkku/1135242750927

Oikein mutin kuvan kera. (Pakko sanoa, ettei kyllä vesi herahda kielelle...)
..."Talkkuna on inspiroinut myös pöllöhilloon eli pöpöröön, jossa sitä on sekoitettu kalaliemeen tai marjoihin. Kuivattuna seos on saanut nimen mutti tai pepu. Jos talkkuna sekoitetaan piimään, siitä on käytetty nimitystä piepo."

Pienenä Päijät-Hämeessä mummu syötti talkkunaa mehukeiton ja piimänkin kera, mutta ei sitä siellä piepoksi sanottu vaan talkuna pöpEröksi.

t. Helena V.

Pakko on sanoa, että kuva on hyvin epäonnistunut mutin mainos. Minullekin tulee mieleen paremminkin porsaalle tehty annos (anteeksi vertaus). Mutta voin vakuutta muttia syöneenä sen olevan aivan kelvollista ruokaa myös ihmisille. Mutti on nyt historiallinen ruoka eikä ketään tietenkään kiinnosta tällä pizzojen vuosituhannella edes ajatella mutin syöntiä.

Nimen synty on minulle vielä arvoitus.

Mukavaa tämä sukututkimus!

[Seppo Niinioja]

Hei,

Sattui löytymään tuo HS:n perinneruoka-artikkeli:
http://www.hs.fi/nyt/20090122/artikkeli/P%C3%B6per%C3%B6+on+perinneherkku/1135242750927

Oikein mutin kuvan kera. (Pakko sanoa, ettei kyllä vesi herahda kielelle...)
..."Talkkuna on inspiroinut myös pöllöhilloon eli pöpöröön, jossa sitä on sekoitettu kalaliemeen tai marjoihin. Kuivattuna seos on saanut nimen mutti tai pepu. Jos talkkuna sekoitetaan piimään, siitä on käytetty nimitystä piepo."

Pienenä Päijät-Hämeessä mummu syötti talkkunaa mehukeiton ja piimänkin kera, mutta ei sitä siellä piepoksi sanottu vaan talkuna pöpEröksi.

t. Helena V.

Tiedoksi:
Pupulla on pitkät korvat
ja pöperö pää.

Edellä mainitsemani perinneruokasanasto löytyy helposti samanaikaisella google-haulla |mutti ruokatieto|, koska suora linkki on varsin pitkä.

Muutamia makupaloja:

Kapuuni
Kuohittu syöttökukko (mikä osa siitä käytetään?)

Klimppi
Näyttää muistuttavan Baijerissa yleisesti tarjottavaa Knödeliä. Paikallisissa korealaisravintoloissa rohkeimmat voivat tilata Pudel mit Knödel.


Mutti
myös 1. Keittotalkkuna, joka valmistettaan keittämällä talkkunajauhot vedessä paksuksi tahnaksi.


Tappaiskeitto
Tärkein osio perinneruokien syönnin pro gradu-tutkinnossa.

Pirana
Nimestään huolimatta tuskin Välimeren ruokavalioon rantautunut.

Räätikkäputsi, rössykeitto ja rössypottu = rössy kuulostavat pahemmilta kuin ovatkaan.

Syltty eli tytinä.
Valinnainen tappaiskeiton kanssa perinneruokien syönnin pro gradu-tutkinnossa.

Useimmat lajit täyttävät erinomaiseti tyydyttyneen rasvan saantisuositukset.

Hyvää ruokahalua!


Seppo

[TEN]

Just samanlainen vehje =) käyttökelpoinen kuin mikä!

[Alapo]

Täällä "meilläpäin" taikinatiinua sanotaan juurisaaviksi. Tuli tässä aikaisemmin käytettyä ihan ammatiksi asti ruisleivän juuren teossa.
Ja talkkunaksia tein omaan käyttöön viimeksi pari kuukautta sitten. Oli kyllä ensimmäinenkin kerta.
Nimittäin näitä pohjoisen "talakkunaksia", jotka tehdään ohrasta keittämällä ja sen jälkeen uunin arinalla paahtamalla.
Täytyy yrittää pitää vanhaa ruokaperinnettä voimassa, kun on muutenkin niin vanhanaikainen.

Alapo

[tellervoranta]

Kyllä se taikinatiinu ja taikinajuuren hakukin on tuttuja.
Mutta kun otsikon asian vierestä mukaisesti puhun edelleen talkkunasta, mitä meillä Oulun seudulla se syötiin niin, että laitettiin voita talkkunan keskelle, yleensä kahvikuppiin. :)
Pyhän Stefanuksen ( Tapanin) päivänä Savossa on syöty saunan ja kylvyn jälkeen seremoniallinen TALKKUNA, joka muuallakin tunnettiin Tapanin ruokana.
Koska Tapani on erityisesti hevosten ja hevosmiesten päivä, joku nuorimies ratsasti Tapanina hevosella tupaan. Isännät kokoontuivat hevostalliin juhlimaan Tapania, jonne kannettiin jo varhain huomenissa "
tahvanaskakkara " ja lihapaisti. Sitten Tapanin aamuna ylösnoustua miehet menivät talliin syömään. mutta naiset eivät kelvanneet mukaan.Jos ruokia jäi yli, saivat miehet syödä milloin tahtoivat...Tahvanaskakkaraakaan ei saanut tupaan viedä....Ryypättävän tähde viskattiin hevosten silmille...:rolleyes::cool::eek:

Juttu Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto kirjasta mukaellen piirsi allekirioittanu