Sukunimi Hämeessä?

[mar-le]

Miten sukunimen käyttöön sai oikeuden? Osaako joku kertoa miksi saman perheen lapsilla osalla sukunimi tuli isän mukaan osa taas jäi ilman? Esimerkkini: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/hartola/rippikirja_1857-1867_mko1-29/38.htm

Perheen tytär Eva Pynnönen ja poika kulki loppuelämänsä nimellä Johan Eriksson, vaikka jo kastettujen kirjan mukaan isällä oli tuolloin (1847) sukunimi.:rolleyes:

[Sami Lehtonen]

Miten sukunimen käyttöön sai oikeuden? Osaako joku kertoa miksi saman perheen lapsilla osalla sukunimi tuli isän mukaan osa taas jäi ilman? Esimerkkini: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/hartola/rippikirja_1857-1867_mko1-29/38.htm

Perheen tytär Eva Pynnönen ja poika kulki loppuelämänsä nimellä Johan Eriksson, vaikka jo kastettujen kirjan mukaan isällä oli tuolloin (1847) sukunimi.:rolleyes:

Ehkäpä hän ei tuntenut itseään Pynnöseksi. Sukunimilaki tuli vasta 1921 voimaan - sitä ennen sukunimen käyttö oli enempi vähempi jokaisen oma asia.

[Seppo Niinioja]

Ehkäpä hän ei tuntenut itseään Pynnöseksi. Sukunimilaki tuli vasta 1921 voimaan - sitä ennen sukunimen käyttö oli enempi vähempi jokaisen oma asia.

Itä-Suomessahan oikeita sukunimiä kyllä on käytetty vuosisatoja. Sirkka Paikkalan artikkelissa Sukunimet sukututkimuksessa (http://www.genealogia.fi/nimet/nimi17s.htm#Alku ) on muun muassa kartta itäsuomalaisen ja länsisuomalaisen nimikäytännön rajasta 1700-luvulla. Hartola on Päijät-Hämeessä lähellä kartan rajaa, joka ei tietysti ole jyrkkä. Täällä on paljon parempia alueen asiantuntijoita, mutta olen itsekin nähnyt sekä läntistä patronyymityyppiä että itäistä -nen-nimityyppiä samassa pitäjässä noilla main ja Keski-Suomessa.

Seppo Niinioja

[Veikko K]

Länsi-Suomessa on käytetty sukuniminä talojen ja torppien nimiä kansan keskuudessa ja välillä kirkonkirjoissa ja muissa asiakirjoissa. Timo Alalasen Someron ja Tammelan vanhin asutusnimistössä on paljon esimerkkejä miten kylän ja talon nimeä käytettiin asikirjoissa ennen 1700-luvun alkua.
Talon nimeä käyttiin yleisesti vielä 1900-luvun puolivälissä sukunimen tapaan. Isänikin tunnettiin talon nimen mukaan Kuuselan Heikkinä.
Minäkin oli Kuuselan Heikin poika.
Veikko K

[vikmapi]

Hei!

...ja jos henkilö siirtyi talosta toiseen, niin muuttui sukunimenä käytetty nimikin uuden talon mukaiseksi. Esimerkkejä löytyy. Mitä sitten tulee alkuperäiseen kysymykseen, niin poika ehkä käytti patromyymiä ja jäi asumaan taloa. Hän ei tarvinnut sukunimeä.T ytär käytti sukunimeä, koska muutti muualle piikomaan tai muuhun työhön. Käsityöläisethän käyttivät länsi-Suomessa sukunimiä.
Vikmapi

[Sami Lehtonen]

Hei!

...ja jos henkilö siirtyi talosta toiseen, niin muuttui sukunimenä käytetty nimikin uuden talon mukaiseksi. Esimerkkejä löytyy. Mitä sitten tulee alkuperäiseen kysymykseen, niin poika ehkä käytti patromyymiä ja jäi asumaan taloa. Hän ei tarvinnut sukunimeä.T ytär käytti sukunimeä, koska muutti muualle piikomaan tai muuhun työhön. Käsityöläisethän käyttivät länsi-Suomessa sukunimiä.
Vikmapi

Eipä ne käsityöläistenkään nimet aina seuraavalle sukupolvelle periytyneet. Samalla tavalla luulen tuon Pynnösen pudonneen pois. 1800-luvun lopulla nimi olisi varmaan pitänyt pitämällä pitää, jos sen olisi halunnut säilyvän. Esimerkkejä toisessa tai viimeistään kolmannessa polvessa kadonneista käsityöläis- ja sotilasnimistä on lukuisia. Samalla tavalla ulkopuolelta tulleen itäisen Suomen perinteen mukainen sukunimi todennäköisesti hävisi seuraavissa polvissa. Yksi varhaisimmista mieleen tulevista sukunimistä Kanta-Hämeessä on esimerkiksi Hattulan lukkarin David Bergelinin puoliso 1600-luvun lopusta: Esther Wallinen (k.1703).

[mar-le]

Itäisessä Hämeessä on todellakin näihin päiviin asti käytetty talon nimeä siinä määrin lisänimenä, ettei aina sukunimi puhekielessä ollut lainkaan käytössä.
Tässä ko. tapauksessa poika ei todellakaan jäänyt torppaan isännäksi paikkakunnan olosuhteet huomioiden vaihtoi torpasta toiseen.
Perheen asuessaan 1890-1899 rippikirjalla Hietamäki nimistä torppaa ei edelleenkään sukunimestä ole tietoa, mutta hänen lastenkirjalla oleva Johanna tyttärensä on saanut sukunimen Hietanen.
Kuka pyysi ketä kirjoittamaan rippikirjan päättyessä 7-vuotiaalle tyttärelle sukunimen? :confused:

[Sami Lehtonen]

Itäisessä Hämeessä on todellakin näihin päiviin asti käytetty talon nimeä siinä määrin lisänimenä, ettei aina sukunimi puhekielessä ollut lainkaan käytössä.
Tässä ko. tapauksessa poika ei todellakaan jäänyt torppaan isännäksi paikkakunnan olosuhteet huomioiden vaihtoi torpasta toiseen.
Perheen asuessaan 1890-1899 rippikirjalla Hietamäki nimistä torppaa ei edelleenkään sukunimestä ole tietoa, mutta hänen lastenkirjalla oleva Johanna tyttärensä on saanut sukunimen Hietanen.
Kuka pyysi ketä kirjoittamaan rippikirjan päättyessä 7-vuotiaalle tyttärelle sukunimen? :confused:

Saattoipa tuo olla ihan papinkin aloitteesta tuleva. Papithan ne käsityöläisnimetkin alunperin allokoivat - maaseudulla siis.