Harvinaisempia ammatteja

[JaskaS]

On aina mukavaa törmätä tutkimuksissaan hieman harvinaisempiin ammatteihin.
Viimeksi tuli vastaan lumppuri (lumpsamlare, lumphandlare):
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pertteli/rippikirja_1854-1860_jk1061/337.htm
Kyseinen lumppuri Gustaf Zeitz oli Åvikin lasitehtaalla työskennelleen lasinpuhaltaja Johan Petter Zeitzin poika ja saksalaissyntyisen lasinpuhaltaja Johan Georg (Jürgen) Zeitzin pojanpoika, vaimonsa puolestaan esiäitini sisar.

Lumppuahan kerättiin aikanaan paperinvalmistusta varten. Lyhyesti asiasta kertoo: http://inter9.tampere.fi/tehdas/akseli/tuotteet/lumppu.htm

:) Jaska

[Seppo Niinioja]

On aina mukavaa törmätä tutkimuksissaan hieman harvinaisempiin ammatteihin.
Viimeksi tuli vastaan lumppuri (lumpsamlare, lumphandlare):
http://www.digiarkisto.org/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/pertteli/rippikirja_1854-1860_jk1061/337.htm
Kyseinen lumppuri Gustaf Zeitz oli Åvikin lasitehtaalla työskennelleen lasinpuhaltaja Johan Petter Zeitzin poika ja saksalaissyntyisen lasinpuhaltaja Johan Georg (Jürgen) Zeitzin pojanpoika, vaimonsa puolestaan esiäitini sisar.

Lumppuahan kerättiin aikanaan paperinvalmistusta varten. Lyhyesti asiasta kertoo: http://inter9.tampere.fi/tehdas/akseli/tuotteet/lumppu.htm

:) Jaska

Tietosanakirja vuodelta 1915 kertoo, että paperia valmistettiin 19. vuosisadan alkuun yksinomaan käsin pienissä paperimyllyissä, raaka-aineena käytettiin ryysyjä. Suomen ensimmäinen paperimylly lienee ollut Tuomasbölen mylly Pohjan pitäjässä. Sen omisti piispa Juhana Gezelius vanhempi n. vuonna 1660.

Vaimo tuuletti pakkasella pihalla garderobia, josta saisi varmaan raaka-ainetta paperimyllyyn, kun useampikin puku on vyötärön kohdalta kutistunut...

Seppo N.

[Seppo Niinioja]

Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkelissa on 2.10.1784 Lars Johan Hultin, jonka isä oli rajaratsastaja, ylipäällysmies Karl Johan Hultin. Toimipaikka oli Mikkelin rajatullikamarissa, kuinkas muuten. Lars Johan kävi Rantasalmen triviaalikoulua n. 1777 – 1781 ja ansaitsee siis paikan samassa matrikkelissa kuin vanhemman polven ehkä vielä muistama prinssieversti Pekka Lipponen.

Seppo Niinioja

[Juha]

Kotiseutuneuvos Kalervo Mäkinen Tarvasjoelta on vahvasti sitä mieltä, että maamme ensimmäinen paperimylly oli Tomasbölen sijaan nykyisen Tarvasjoen Juvankoskessa

http://tarvasjoki.blogspot.com/2007/05/juvankoski.html

[Sari H]

Laitanpa tämän kysymykseni tänne, vaikkei tämä ehkä ihan harvinaisimmista ammateista olekaan. Eteeni vasta sattui tämä valantehnyt koskenlaskumies, niin osaisiko joku kertoa mistä lähteistä voisin alkaa etsimään Pohjois-Pohjanmaan koskenlaskumiehistä lisätietoa?

[Päivi H]

Johonkin Kivijärven kastekirjaan oli kylmästi kirjattu äidin ammatiksi "portto". Eipä se niin harvinainen ammatti ole, mutta jotenkin se hätkähdytti, varsinkin kun ei ole ehtinyt vielä nähdä ihan kaikkea, mitä kirjoissa voi lukea. Kivijärvi lienee herännäisseutua, ehkä siksi tuo karmeahko kirjaus.
ph

[Terho Asikainen]

Löysin äskettäin esi-isäni Juhana Siljanderin, joka mainitaan 1700-luvun lopulla Rantasalmen Voinsalmella räätälinä. Kun hän muutti vuosisadan vaihteessa Kolkontaipaleelle, hänelle alkoi lähteisiin ilmaantua ammattinimikkeitä tract., traktör ja tracteuren.

http://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/rantasalmi/lastenkirja_1801-1818_uk893-894/143.htm

Hetken kyllä ihmettelin, mikä tällainenkin ammatti mahtaa olla. Ehdin jo säälitellä esi-isää, joka joutui elättämään perheensä traktorina ennen traktorien keksimistä! Oliko hevosista ehkä pulaa?

Sanakirja sitten valisti, että traktör tarkoitti krouvaria eli majatalonisäntää.

t. Terho.

[Make]

Sanakirja sitten valisti, että traktör tarkoitti krouvaria eli majatalonisäntää.

t. Terho.

Varmaan ihan tuttu sana turun-, laitilan, uudenkaupungin- tai raumanmurretta taitaville. Siellä päin trahteerataan vieraille vieläkin :)

Alkoi muuten tuntua vanhalta kun luin ketjun avauksen. Muistan vielä 50-luvultakin (siis 1950) lumppureita.... tiedä sitten mihin he silloin lumppuja keräsivät, mutta kyllä niistä puhuttiin ja kai niitä silloinkin vielä kiersi, koska muistikuva on.

[Terho Asikainen]

Varmaan ihan tuttu sana turun-, laitilan, uudenkaupungin- tai raumanmurretta taitaville. Siellä päin trahteerataan vieraille vieläkin :)

Alkoi muuten tuntua vanhalta kun luin ketjun avauksen. Muistan vielä 50-luvultakin (siis 1950) lumppureita.... tiedä sitten mihin he silloin lumppuja keräsivät, mutta kyllä niistä puhuttiin ja kai niitä silloinkin vielä kiersi, koska muistikuva on.

Minulle on taas tuo savon murre tutumpi. Muistan kuulleeni sieltäpäin tarinan, jossa kauppaan kerran asteli vähän surkean näköinen ukko kysymään kauppiaalta: "Ostatko lumppuja ja luita?"

Kauppias vilkaisi kysyjän ulkomuotoa ja tokaisi: "Hyppee vuan vuakaan".

t. Terho.

[Seppo Niinioja]

Varmaan ihan tuttu sana turun-, laitilan, uudenkaupungin- tai raumanmurretta taitaville. Siellä päin trahteerataan vieraille vieläkin :)

Alkoi muuten tuntua vanhalta kun luin ketjun avauksen. Muistan vielä 50-luvultakin (siis 1950) lumppureita.... tiedä sitten mihin he silloin lumppuja keräsivät, mutta kyllä niistä puhuttiin ja kai niitä silloinkin vielä kiersi, koska muistikuva on.

Paikallislehden kirjapaino 1950-luvun kotikaupungissani osti usein puhtaita riepuja. Latojalle tuli silloin tällöin ilmoitukseen painovihre.

Kuningaskuluttaja kertoi 16.1.2003: Joillakin paikkakunnilla eri yhteisöt ja yritykset kuitenkin keräävät lumppuja hyötykäyttöön. Niistä voi valmistaa mm. öljynimeytysmattoja ja pyyhkeitä teollisuuden käyttöön. Pieni osa lumpuista poltetaan kaukolämpölaitoksissa.

Sarjassamme Laajenna sanavarastoasi mainittakoon vielä lumppurin synonyymi "rättiläinen" sivustolla http://www.ruokolahti-seura.fi/museo/lukemisto/aakkosissa.php?teksti=l&op=aihe

t. Seppo N.

[Heikki Koskela]

Minulle on taas tuo savon murre tutumpi. Muistan kuulleeni sieltäpäin tarinan, jossa kauppaan kerran asteli vähän surkean näköinen ukko kysymään kauppiaalta: "Ostatko lumppuja ja luita?"

Kauppias vilkaisi kysyjän ulkomuotoa ja tokaisi: "Hyppee vuan vuakaan".

t. Terho.

Tarvitsee selata internetin antia ja huomaa pian, että lumpulle on annettu myös hieman epäonnistunut ja loukkaava nimitys ihmisestä, joka ei ole välttämättä mieshenkilä. Sen merkitys on kyllä silloin moniselitteinen. Olisiko tarkoitettu ammatikkinimikkeeksi?

Muutoin lumpun käyttö paperin valmistukseen oli aikanaan yleisempää kuin nyt. Tänäänkin sitä valmistetaan erikoistarkoituksiin jonkin verran. Ihan kaikki "lumput eivät sovi tähän tarkoitukseen. Kuidun tulee olla luonnosta saatua kasviperäistä. Parhaiten tarkoitukseen sopii sekä hamppu että pellava.

[Tapani Kovalaine]

Sataman lumppu kuulostaa ammattinimikkeenä kovin vanhanaikaiselta.
Mutta kun olen satojen muiden kanssa Susanna Lumbus -nimisen henkilön (1764-1833) jälkeläinen ja ihmettelin tuollaisen sukunimen alkuperää, niin löysin etymologian ja murteiden sanakirjoista vain merkityksen: lumpustella, käydä yöjalassa. Ilmeisesti yösuunnistuksessa mitaleille sijoittuminen on ollut osaksi sukuvika?

[Heikki Koskela]

Elähän Tapani hättäile!

Kerkesin selata taas nettiä ja löysin Lumbus-sanalle toisen merkityksen:
"lanne, vyötärö, rintakehän ja lantion välinen selän osa". Taitaa tulla lääketiede tähän väliin sotkemaan hienoja viritelmiä. Olen myös kuullut lääkärien puhuvan lumbaali-punktiosta. Mahtaako olla puudutusmenetelmä?

Taitaa olla niin, että Lumbus ja lumppu eivät ole läheskään synonyymejä.

[Seppo Niinioja]

Elähän Tapani hättäile!

Kerkesin selata taas nettiä ja löysin Lumbus-sanalle toisen merkityksen:
"lanne, vyötärö, rintakehän ja lantion välinen selän osa". Taitaa tulla lääketiede tähän väliin sotkemaan hienoja viritelmiä. Olen myös kuullut lääkärien puhuvan lumbaali-punktiosta. Mahtaako olla puudutusmenetelmä?

Taitaa olla niin, että Lumbus ja lumppu eivät ole läheskään synonyymejä.

Tässä on potilasohje lumbaalipunktiosta: http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/2879/5442 . Sen mukaan se on turvallinen toimenpide, mutta kieltämättä vähän pelotti, kun minulle kerran sellainen tehtiin. Kyse ei onneksi ollut pahemmasta asiasta kuin korvan eteishermon tulehduksesta, joka aiheutti inhottavaa kiertohuimausta, mutta parani täysin. Tässä havainnekuva: Kim Novak ja James Stewart Hitchockin elokuvassa Vertigo vuonna 1958: http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/2879/5442 .

Seppo Niinioja

[Erkki]

Laitanpa tämän kysymykseni tänne, vaikkei tämä ehkä ihan harvinaisimmista ammateista olekaan. Eteeni vasta sattui tämä valantehnyt koskenlaskumies, niin osaisiko joku kertoa mistä lähteistä voisin alkaa etsimään Pohjois-Pohjanmaan koskenlaskumiehistä lisätietoa?

Tuon täytyy liittyä tervan kuljetukseen veneillä jokisuulle.

Mutta miten koskenlaskutaito parani valan vannomisella? Arvelen, että jokainen teki omaa henkeään säästääkseen koskenlaskun parhaalla tietämällään osaamisella ja koetulla taidolla.

[tellervoranta]

Ei taida kaikilla Tervolan Lumbuksilla olla ko sukuvikaa :D: (tellervo ubi)


Mutta kun olen satojen muiden kanssa Susanna Lumbus -nimisen henkilön (1764-1833) jälkeläinen ja ihmettelin tuollaisen sukunimen alkuperää, niin löysin etymologian ja murteiden sanakirjoista vain merkityksen: lumpustella, käydä yöjalassa. Ilmeisesti yösuunnistuksessa mitaleille sijoittuminen on ollut osaksi sukuvika?


Kiertohuimausta tavattu lähipiirissä.:)
Tässä on potilasohje lumbaalipunktiosta: http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/2879/5442 . Sen mukaan se on turvallinen toimenpide, mutta kieltämättä vähän pelotti, kun minulle kerran sellainen tehtiin. Kyse ei onneksi ollut pahemmasta asiasta kuin korvan eteishermon tulehduksesta, joka aiheutti inhottavaa kiertohuimausta

Kiertohuimaukselle yksinkertaisempikin syy, vai :confused::rolleyes:

[Seppo Niinioja]

Ei taida kaikilla Tervolan Lumbuksilla olla ko sukuvikaa :D: (tellervo ubi)




Kiertohuimausta tavattu lähipiirissä.:)


Kiertohuimaukselle yksinkertaisempikin syy, vai :confused::rolleyes:

Lannehan se lumbus näkyy olevan Salmi-Linkomiehen latinalais-suomalaisen sanakirjankin mukaan.

Jatkaakseni itseoppineesti, minulla oli vestibulaarineuriitti, jonka oireena oli vertigo labyrinthica. Tämä toinen huimaushan on vertigo rotatoria ipse provocatus vai olisiko provocata. Sitä oppii varomaan iän myötä, kielien rääkkäämistä ei...

[Seppo Niinioja]

Tuon täytyy liittyä tervan kuljetukseen veneillä jokisuulle.

Mutta miten koskenlaskutaito parani valan vannomisella? Arvelen, että jokainen teki omaa henkeään säästääkseen koskenlaskun parhaalla tietämällään osaamisella ja koetulla taidolla.

Varmaan näin. Olisikohan kyse tukkilaiskisoihin edelleen kuuluvasta tukkilaisvalasta, ks. esim. http://www.tukkilaiset.com/saannot/SUOMEN%20TUKKILAISMESTARUUSKILPAILUJEN%20S%C4%C4NN %D6T.pdf ja http://www.mm.helsinki.fi/hyytiala/smul/. Kilpailutoiminnan tavoitteita on mm. aikaisemmin metsätyöhön oleellisesti liittyneen uittotyöperinteen säilyttäminen. Tukkilaisvalaa ei kylläkään suoriteta koskessa, mutta se olisi voinut olla yksi näyttökoe tukkilaistaitojen osaamisesta.

Seppo Niinioja

[Nina]

Alkoi muuten tuntua vanhalta kun luin ketjun avauksen. Muistan vielä 50-luvultakin (siis 1950) lumppureita.... tiedä sitten mihin he silloin lumppuja keräsivät, mutta kyllä niistä puhuttiin ja kai niitä silloinkin vielä kiersi, koska muistikuva on.

Niin alkoi minustakin: muistan Tampereen Nekalassa pikkulikkana ihmetelleeni lumpunkerääjää rattaineen vuodelta 1966.....:D:
Ei meinannut pieneen mieleen mahtua, että vaatteista saadaan paperia....

[Tillander]

Joskus oltiin niin hienoja ettei pelkkä lumppuri riittänyt, oli peräti "Lumppukomissaari", esim. http://hiski.genealogia.fi/hiski?se+t4726882

terveisin

[Ahma]

Kukapa se arvaa millä alalla on ammatit: Reikämies ja Kellistäjä?

[Heikki Koskela]

Kukapa se arvaa millä alalla on ammatit: Reikämies ja Kellistäjä?

Minä arvaan: Molemmat ammatit ovat tekemisissä jollain tavalla masuunin ja konvertterin kanssa.

[Veera]

Minä arvaan: Molemmat ammatit ovat tekemisissä jollain tavalla masuunin ja konvertterin kanssa.

Kyllä Heikki, sanat olivat tuttuja, nyt kun valaisit masuunista, niin tuli mieleeni.

Reikämies päästi kuuman metaliseoksen padan pohjassa olevan reijän kautta kukileihin eli valumuotteihin ja seoksen jäähdyttyä kellistäjä käänsi kukilin 180 astetta saadakseen teelmän ulos kukilista.

"Ja tämä tarina on tosi"

Kari Ojamaa korjausmiehenä masuunilla kesätyössä joskus

[Ahma]

Reikämies on sulanlaskija ja kellistäjä "kippaa" teräsrullan "kötälleen" elikkä reikä ylöspäin. Tässä on varmasti tehdaskohtasia eroavaisuuksia ja eikös suksitehtaallaki työskentele "parittaja"?

[Jouni Kaleva]

Laitanpa tämän kysymykseni tänne, vaikkei tämä ehkä ihan harvinaisimmista ammateista olekaan. Eteeni vasta sattui tämä valantehnyt koskenlaskumies, niin osaisiko joku kertoa mistä lähteistä voisin alkaa etsimään Pohjois-Pohjanmaan koskenlaskumiehistä lisätietoa?
Hei Sari

Nyt huomasin tämän kysymyksesi, kolmisen vuotta myöhässä.
Esim. Iijoella laskettiin tukkilauttoja ja tervetynnyrilauttoja joen latvavesiltä alas. Alajuoksun suurimmat kosket olivat vaarallisia ja niihin tarvittiin tämmöinen erikoisammattimies, joka oli pätevyytensä osoittanut ja saanut toimiluvan. Vähän niinkuin luotsi.

Esim. Suur-Iin historiassa on ainakin jotakin juttua näistä.

[tellervoranta]

http://www.oulujarvi.fi/?q=fi/ouluj%C3%A4rvi/koskenlaskijoita

[Sari H]

Hei Sari

Nyt huomasin tämän kysymyksesi, kolmisen vuotta myöhässä.
Esim. Iijoella laskettiin tukkilauttoja ja tervetynnyrilauttoja joen latvavesiltä alas. Alajuoksun suurimmat kosket olivat vaarallisia ja niihin tarvittiin tämmöinen erikoisammattimies, joka oli pätevyytensä osoittanut ja saanut toimiluvan. Vähän niinkuin luotsi.

Esim. Suur-Iin historiassa on ainakin jotakin juttua näistä.

Parempi Jouni myöhään kuin ei milloinkaan :) Kiitokset vinkistä!
Kiitokset myös Tellervolle.

[antti pohjois-satakunnasta]

Merikarvian vanhoja rippikirjoja selaillessani silmiini osui ammatti pärlefiskiaren.
http://hiski.genealogia.fi/hiski/3dn9b7

Mietein kyllä kaksikin kertaa onko kyseessä helmenkalastaja! Kovin erikoinen ammatti olisi ja pitkälti erikoistunut jo noihin aikoihin, 1740-luku. Askarrutti myös miten tuolla ammatilla oikein tuli toimeen. Ehkä sitten noita jokiraakkuja oli, ja joskus sitten onnistuikin myytäväksikin asti löytämään joitakin helmiä.

[Sari H]

Merikarvian vanhoja rippikirjoja selaillessani silmiini osui ammatti pärlefiskiaren.
http://hiski.genealogia.fi/hiski/3dn9b7

Mietein kyllä kaksikin kertaa onko kyseessä helmenkalastaja! Kovin erikoinen ammatti olisi ja pitkälti erikoistunut jo noihin aikoihin, 1740-luku. Askarrutti myös miten tuolla ammatilla oikein tuli toimeen. Ehkä sitten noita jokiraakkuja oli, ja joskus sitten onnistuikin myytäväksikin asti löytämään joitakin helmiä.

Vienassa tämä helmenkalastajan ammatti oli aikoinaan tunnettu. I K Ihnakin on ottanut kuvia Suolahden Ontipasta ( Ontippa Lesonen) joka kalastaa lautalta helmiä. Lautassa oli sellainen "katseluaukko" ja eräänlaisella varrellisella kupilla onkivat pohjasta jokisimpukoita.

[TerhiA]

Martti Santavuoren kirjasta "Merikarvian historia" (ss254-255) käy ilmi mm seuraavaa:
Merikarvianjoki saavutti eräiden muiden jokien ohella 1700-luvulla erikoislaatuisen kuuluisuuden tuottavana helmijokena.
Helmenkalastukseen piti hankkia viranomaisten lupa, sillä ainakin 1749 tiedetään nimismies Enholmin hätyyttäneen Stupilan miehiä helmenpyytämisestä ilman kruununnimismieheltä hankittua lupaa.
Svenska Vetenskaps Akademiens Handlingar kertoo (1750) hyvin seikkaperäisessä artikkelissaan helmenpyynnistä Merikarvian joessa. Kirjoittaja käyttää nimimerkkiä Iproclis.
Ja sitten seurasi pitkä yksityiskohtainen kertomus. Kannattaa lukea, jos pärlefiskaren Matts Mårtensson osuu juuristoon.