Miksi sukunimiä muutettiin 1935-1950?

[Laardi]

Osaisiko joku valoittaa asiaa hieman, kun en keksi, miksi mm. entisten Keski-Suomen ja Savon maakuntien rajamailla ynnä Pohjanmaalla asti muutettiin täysin suomenkielisiä -nen-päätteisiä sukunimiä toisiksi suomenkielisiksi nimiksi?

Kotuksen sivuilta (http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2849) en mielestäni vastausta tähän saanut, poislukien ruotsinkieliset nimet, joita näkyy Suomalaisia nimenmuutoksia -tietokannan mukaan juuri 1935 muutettaneen paljon.

Ulottuivatko Kalevalan riemujuhlavuoden (ks. Kotus) vaikutukset vielä 1940-luvulle? Jos sukunimi oli Venäläinen, niin syyt voivat olla ymmärrettävät, että painostuksen alla se piti muuttaa, mutta entä Halttunen ja muut viattomamman oloiset nimet?

[vikmapi]

Tietoa ei ole, mutta yksi syy saattaisi olla runsas samannimisten henkilöiden määrä.

[Erkki Järvinen]

Tietoa ei ole, mutta yksi syy saattaisi olla runsas samannimisten henkilöiden määrä.

.....nen -päätteisiä nimiä / lähes kaikki nimethän täyttävät tuon saman ehdon ja saman nimisiä henkilöitä; meitähän on jokapuolella tänäänkin!

[zappa]

Hei, ehkä syynä oli se , että tuolloin nimen muuttaminen ei maksuton, kun muulloin siitä joutui maksamaan.

[Laardi]

Entä onko ollut kuinka yleistä 1940-luvulla vielä, että veljekset muuttavat samaan aikaan sukunimensä, mutta muutoksen jälkeen heillä on eri sukunimet, eivätkä ne edes muistuta mitenkään toisiaan? Jotenkin olettaisi, että jos perhepiirissä sukunimeä muutetaan, niin muutettu nimi olisi sama...

[JaMaHa]

Hei!

En usko, että se kovin yleistä on ollut, että veljekset ovat valinneet eri sukunimen. Varsinkaan, jos on suomalaisista sukunimistä kyse. Mutta, jos ei ole yhteisymmärykseen päästy, nimestä on voitu valita itselleen se mieluinen.

Mieheni suvussa on ollut venjänkielinen sukunimi, jonka osa suvusta piti, mutta esim. veljekset halusivat suomenkielisen sukunimen ja vieläpä tyystin erilaiset.

Terv. Jaana

[Tuiju Olsio]

Entä onko ollut kuinka yleistä 1940-luvulla vielä, että veljekset muuttavat samaan aikaan sukunimensä, mutta muutoksen jälkeen heillä on eri sukunimet, eivätkä ne edes muistuta mitenkään toisiaan? Jotenkin olettaisi, että jos perhepiirissä sukunimeä muutetaan, niin muutettu nimi olisi sama... Isäni "suomensi" sukunimensä vuonna 1945, veljensä sukunimi jäi entiseksi (Öhrnberg). Isäni serkku muutti nimensä vuonna 1947 ja tämänkin veli piti entisen nimen.

[Kirsi Rannikko]

Appeni isä ja veljet suomensivat sukunimensä Sjöblom vuosina 1896-1906 nimiksi; Rannnikko, Järviö ja Salmela. Yksi veljeksistä jäi Sjöblomiksi. Jokainen heistä otti sen nimen, joka sattui miellyttämään;)

[Matti Lund]

Appeni isä ja veljet suomensivat sukunimensä Sjöblom vuosina 1896-1906 nimiksi; Rannnikko, Järviö ja Salmela. Yksi veljeksistä jäi Sjöblomiksi. Jokainen heistä otti sen nimen, joka sattui miellyttämään;)


Hei

Ylläoleva esimerkki on ennen sukunimilakia, joka vasta antoi yksilölle lopullisesti määräysvallan sukunimeen. Mutta samalla periaatteella kuin siinä ehkä enimmäkseen meneteltiin sukunimilain astuttua voimaan.

Uskon, että 1930 -luvulla, kun sukunimilaki oli ehtinyt olla voimassa jo vähän aikaa, tulivat mukaan kuvaan uudet sukupolvet, jotka hoksasivat, että kun lisänimistä oli nyt siirrytty sukunimiin, niin nyt yksilöllä oli pitävä määräysvalta omaan sukunimeensä. Siten määritellessään itselle oman nimen, henkilö koki jonkilaista määräysvaltaa, josta hän ehkä halusi nauttia. Tässä oli ehkä perusvaikutin.

Lisäksi 1930 -luvun ympäristössä oli kosolti virikkeitä, jotka helposti heittivät yksilön tilanteeseen, jossa nimen muuttaminen vaikutti kannattavalta ja palkitsevalta.

Eräs tekijä, joka vaikutti joihinkin nimenmuutoksiin, oli se, että aikaisemmassa nimenmuutosbuumissa heti sukunimilain voimaanastuttua, monet ottivat itselleen muotinimiä, mikä synnytti sitten paljon täydellisiä nimikaimoja.

Kun tähän suureen nimiyhtäläisyyksien määrään liitetään ajankohdan poliittinen kuohunta, tullaan yhteen ilmiöön, joka on saattanut olla joidenkin nimenmuutosten vaikuttimena.

Nimittäin poliittinen vastakkainasettelu synnytti mustia listoja, joissa oli suuri määrä nimiä ja monet tahot käyttivät näitä mustia listoja aivan irrallisesti.

Perusmustalista oli tietysti kansalaissodan punavankien lista. Kaikki siinä listassa olevat olivat rikollisiksi leimattuja ja nimi oli sitä kautta raskas taakka kantaa. Lisäksi lakkoon menneitten ammattiliittojen työläisistä oli laadittu lukuisia mustialistoja. Aika jolloin nimiä innokkaasti muutettiin, oli siis myös mustien listojen luvattua aikaa.

Luulen, että suurempi osa niistä, jotka muuttivat nimensä sen huonomaisuuden takia, olivat niitä, joilla ei ollut osallisuutta mustiin listoihin joutumiseksi, vaan sattuivat olemaan näissä listoissa olevien nimien kaimoja ja olivat joutuneet jotenkin kiusallisesti sen seikan eteen. Esimerkiksi viranomaisen virkamiehillä on melkein aina 100 %:sti taipumus pitää asiakasta juuri sinä huonomaiseisimpana henkilönä, joka listoista löytyy, ennen kuin hän saa asiakkaasta parempaa ja tarkempaa tietoa; ja asiakas voi joutua kovasti tappelemaan, jotta saa virkamiehen ryhtymään ottamaan henkilöllisyydestä parempaa selkoa.

Toiseksi luulen, että jotkut mustille listoille joutuneet ammattimiehet joutuivat muuttamaan toiselle paikkakunnalle ja muuttivat nimensäkin uuden työpaikan toivossa. Tuskinpa vaivauduttiin jäljittämään erityisesti henkilön alkuperää, jos ammattitaitoisesta työvoimasta sattui olemaan pulaa ja nimeä ei sattumoisin löytynyt työhönottajan mustastalistasta.

Mutta jos joku on muuttanut ikivanhasta savolaisesta lisänimestä periytyneen sukunimen toiseksi, tulee mieleen, että yllykkeenä sellaiseen on saattanut olla suvun piirissä riehuneet riidat, varsinkin perintöriidat, jolloin muista sukulaisista irtisanoutumista on haluttu perisuomalaiseen tapaan vahvistaa nimiäkin muuttamalla.

terv Matti Lund

[Pauli]

Yksi näkökulma on vielä se, että ihmisillä oli asuinpaikasta tai muusta johtuvia lisänimiä, jotka haluttiin virallistaa, kun paikkakuntalaiset niitä joka tapauksessa virallisen sukunimen sijasta käyttivät. Esimerkiksi eräällä pohjalaispaikkakunnalla erästä entisen mylllärin talossa asunutta miestä kutsuttiin "Myllärin Jussiksi", vaikka hänen virallinen sukunimensä oli aivan toinen.

Vanha länsisuomalainen tapa ymmärtää talonnimi myös talossa asuvan väen nimeksi varsinaisen sukunimen sijaan eli joillain paikkakunnilla pitkälle 1900-luvulle. Myös oma isänisänisäni vaihtoi sukunimemme ostamansa talon mukaiseksi niinkin myöhään kuin 1920-luvun taitteessa. Kerrottakoon vielä, että sukunimensä vaihtoi samalla hänen jo leskeksi jäänyt äitinsä. Näin ollen iiii:ni on haudattu suvun vanhalla, mutta iiiä uudella sukunimellä.

[Pauli]

Ja myös iii:n sisaruksille jäi sukunimeksi vanhan talon nimi, joten eri nimisiä olivat hekin, vaikka täyssisaruksia olivat.

[Orvokki W]

Äitini kertoman mukaan hänen kansakouluaikanaan 30 -luvulla silloinen opettaja halusi luokkaansa vain sukunimiltään suomenkielisiä oppilaita. Niinpä äitini (Nyberg) ja Sandberg, Holmberg, Hällström, Helenius, Falk jne. -nimiset oppilaat istuivat luokan sivussa muurin takana olevassa rivissä. Mäntsälä oli täysin suomenkielinen pitäjä, joten siinä mielessä ajatus oli paikallaan, mutta oppilaitten vanhemmille tuo oli kuitenkin sen verran henkilökohtainen asia, ettei tietääkseni kukaan vaihtanut nimeään painostuksesta huolimatta.

Isäni puolella (Pornaisissa) hänen serkkunsa ovat Viravuoria. Muutos lienee tapahtunut juuri tuolla 30-luvulla, todennäköisesti kuitenkin vapaaehtoisesti.

Orvokki Willberg

[Laardi]

Kiitos vastauksista!

On tää kyllä mahdoton harrastus, kun koko ajan oppii paljon uutta ja asioista, joista ei muutama vuosi sitten piitannut, on yhtäkkiä tullut hurjan mielenkiintoisia. :D:

[66SM]

Kerron tapauksen -30 luvulta. Eräs suvun jäsen (ei minun) oli muuttanut nimensä silloin kun oli muotia suomalaistaa nimiä. Vanha huonokuuloinen täti luuli kuiskaavansa kun sanoikin ääneen. "Mitä hän on tehnyt" Täti oletti että oli vaihtanut nimensä jäätyään kiinni jostakin rikoksesta.