Arkistonäkymässä ei tällä hetkellä lainaus erotu varsinaisesta viestistä. Suosittelemme että vilkaisette ns. täydellistä versiota: : Sukuseuran sukututkimus ja tietojen anto
Sukuseurassa toimiminen on hieno asia, sukua koskevaa tietoa ja tutkimusta voidaan kerätä yhteen, mutta minkä takia sukuseurat luovuttavat kovin nihkeästi tietojaan sukuaan tutkivalle aloittaville sukuharrastajille? Pikemmin kaupataan ehkä painettua sukukirjaa – ja mikä tärkeintä – oman sukuseuran jäsenyyttä ja tilinumeroa, jonne maksun voi suorittaa. Kuitenkin samaan aikaan yleisillä sukututkimusfoorumeilla sukututkijat kertovat pyyteettömästi omat tietonsa pihtailematta ja korvauksetta.
Heikki Koskela
23.12.08, 10:27
Oikeastaan sinä itse jo vastasit tekemääsi kysymykseen. Sukuseurat mielellään myyvät seuran talouden kannalta tärkeitä kirjoja ja kaupittelevat samalla muitakin tuotteita ja haalivat maksavia jäseniä. Kysymys on pääosin taloudellinen.
Sen sijaan yksittäiset sukuseuran tutkijat eivät mielestäni poikkea juurikaan tavallisesta itsenäisestä tutkijasta. He auttavat oman taitonsa mukaan. Minulla on esim. koneellani oman sukuseuran tiedostoa (Keisarin sukuseura) eikä minua sido omalta osaltani tiedon levittäminen, koska tiedosto sisältää kaiken tutkimani tiedon mukaanlukien osia oman sukuseuran tiedoista.
Sukuseurojen osalta asia on tietenkin kiusallinen taloudellisten syiden takia.
Sukuseuran hallituksen jäsen
Eikö sukuseurojen kannattaisi käyttää vähän markkinapsykologiaa tietojen jakamisessa: vain olemalla avoin, julkaisemalla netti sivuilla laajat sukukirjat jne. auttaisi se paitsi oman suvun asiaa, kaikkia alan harrastajia, toisi lisää asiasta kiinnostuneita ja tietojen täydentäjiä ja korjaajia. Kun sukuseurat kääntyvät sisäänpäin ajatuksella ”...että kyllä me tiedetään, mutta ei kerrota koska et ole jäsen”, on se pois avoimuuden filosofiasta, jota ainakin SSS ajaa. Eipä silti, samaan syyllistyvät useat muutkin alan puuhastelijat: toiset sukututkijat julkaisevat sivuillaan hyvinkin laajoja sukukirjoja, auttavat, ovat avoimia – toiset eivät kerro mitään. Siten esim. Suomessa ei ole laajaa RootsWebin hakutietokantaakaan?!? Ei kai tietojen pimittäminen ole keneltäkään pois, vai onko? Ajattelen, että mitä enemmän sukututkimusharrastuksen parissa on toimijoita, riittää siitä jäseniä vielä ”ukkoutuville” ja ”akkatutuville” tekohammassukuseurojen aktiiveillekin.
Heikki Koskela
23.12.08, 12:18
Eikö sukuseurojen kannattaisi käyttää vähän markkinapsykologiaa tietojen jakamisessa: vain olemalla avoin, julkaisemalla netti sivuilla laajat sukukirjat jne. auttaisi se paitsi oman suvun asiaa, kaikkia alan harrastajia, toisi lisää asiasta kiinnostuneita ja tietojen täydentäjiä ja korjaajia. Kun sukuseurat kääntyvät sisäänpäin ajatuksella ”...että kyllä me tiedetään, mutta ei kerrota koska et ole jäsen”, on se pois avoimuuden filosofiasta, jota ainakin SSS ajaa. Eipä silti, samaan syyllistyvät useat muutkin alan puuhastelijat: toiset sukututkijat julkaisevat sivuillaan hyvinkin laajoja sukukirjoja, auttavat, ovat avoimia – toiset eivät kerro mitään. Siten esim. Suomessa ei ole laajaa RootsWebin hakutietokantaakaan?!? Ei kai tietojen pimittäminen ole keneltäkään pois, vai onko? Ajattelen, että mitä enemmän sukututkimusharrastuksen parissa on toimijoita, riittää siitä jäseniä vielä ”ukkoutuville” ja ”akkatutuville” tekohammassukuseurojen aktiiveillekin.
Olen pääosin samaa mieltä kanssasi. Itse esitin hallituksen jäsenille tämäntapaista avointa tiedonjakoa, mutta enemmistö oli sitä mieltä, että on kuitenkin viisainta olla tekemättä niin. En nyt kuitenkaan usko esittämääsi ajatusta, että tarkoitus olisi suorastaan boikotoida heitä, jotka eivät ole jäseniä. Sukuseuroilla on tietty suojamuuri ulospäin tässä asiassa, mutta mikään ei estäisi seuroja hieman avoimempaan kanssakäymiseen sukututkimuksen alalla.
Kirjaa tehdessäni eräälle toiselle sukuseuralle sain kirjatoimikunnan puheenjohtajalta jopa henkilökohtaisen "varoituksen" tietojen levittämisestä julkisuuteen.
Miten teidän seurassa tämä enemmistö perusteli näkemystään olla jakamatta tietoa? Oliko se tämä talousasiat (jos/kun kaikki tieto jaetaan ilmaiseksi, seuralta loppuu loputkin maksavat jäsenet) vaiko joku muu? Mainitset suojamuurista...hmm..voi olla. Ihmeellistä näiden ”suojamuurien” olemassa olo ihmisiltä, jotka kuitenkin toimivat sukuseuroissa. Sinällään varmaan oikea havainto sinulta. Luulen, että tietosuojakäytännöt yleisemminkin sukututkijoiden ja –seurojen joissakin jäsenissä tarjoavat verukkeen, jonka taakse voi mennä kun omaa sukua koskevaa tietoa ei haluta kertoa laajemmin ja julkisemmin.
Itse olen noudattanut periaatetta, että kerron kaikki kun joku sitä kysyy ehtona, että saan itse tietoon mahd. kysyjän tiedot. Hyöty on silloin molemmin puolinen: minä saan ”uutta tietoa”, kysyjä saa vastauksen. Miten sukututkijaksi itseään nimittävä voi edes tietojaan pantata: eikö varsinainen tehtävä ole kertoa ja dokumentoida suvun tarina, poistaa patoumat ja paljastaa jokin, joka on ehkä aiheuttanut hankauksia – ei peitellä, salailla, yms.. Kyse on julkisista asioista.
ristojohannes
23.12.08, 14:59
Minusta Janne Kärki moittii aiheettomasti meitä sukuseurojen jäseniä.
Suurin osa sukuseurojen jäsenistä ei ole mitään sukututkijoita. Me olemme tavallisia ihmisiä jotka osallistuvat jonkun järjestämiin sukujuhliin ja meistä on mukava tavata ihmisiä joilla samat sukujuuret.
Suomessa on luultavasti satoja sukuseuroja, iso osa on nukkuvia seuroja ja osalla toiminta on sukujuhlien järjestäminen joka kolmas vuosi.
Lähes kaikkien toiminta on yhden-kolmen aktiivin varassa. Useimmat ovat sitä sukupolvea joille kotisivujen tekeminen ja niiden ylläpito ei ole itsestään selvyys.
On selvää, ettei läheskään joka seurasta löydy vastaajaa innokkaille "janneille" joilla on kova kiire saada oma tutkimus valmiiksi netin avulla.
Ymmärrän senkin ettei jonkun seuran vetäjä laita tekemäänsä/ teettämäänsä sukukirjaa nettiin ensimmäiseksi, etenkin jos komerot on täynnä myymättömiä kirjoja. Usein seurojen aktiivit ovat ottaneet taloudellisen vastuun kirjan tekemisestä, kai kohtuus on , että he saavat ainakin painatuskustannukset takaisin.
Janne moitti sukuseuroja avoimuuden puutteesta, muuten, mistä osoitteesta löytyy oma sukutaulusi.
Risto Saarinen
"tekohammasseuran jäsen.
Heikki Koskela
23.12.08, 15:26
Minusta Janne Kärki moittii aiheettomasti meitä sukuseurojen jäseniä.
Suurin osa sukuseurojen jäsenistä ei ole mitään sukututkijoita. Me olemme tavallisia ihmisiä jotka osallistuvat jonkun järjestämiin sukujuhliin ja meistä on mukava tavata ihmisiä joilla samat sukujuuret.
Suomessa on luultavasti satoja sukuseuroja, iso osa on nukkuvia seuroja ja osalla toiminta on sukujuhlien järjestäminen joka kolmas vuosi.
Lähes kaikkien toiminta on yhden-kolmen aktiivin varassa. Useimmat ovat sitä sukupolvea joille kotisivujen tekeminen ja niiden ylläpito ei ole itsestään selvyys.
On selvää, ettei läheskään joka seurasta löydy vastaajaa innokkaille "janneille" joilla on kova kiire saada oma tutkimus valmiiksi netin avulla.
Ymmärrän senkin ettei jonkun seuran vetäjä laita tekemäänsä/ teettämäänsä sukukirjaa nettiin ensimmäiseksi, etenkin jos komerot on täynnä myymättömiä kirjoja. Usein seurojen aktiivit ovat ottaneet taloudellisen vastuun kirjan tekemisestä, kai kohtuus on , että he saavat ainakin painatuskustannukset takaisin.
Janne moitti sukuseuroja avoimuuden puutteesta, muuten, mistä osoitteesta löytyy oma sukutaulusi.
Risto Saarinen
"tekohammasseuran jäsen.
Jokaisella asialla on omat perustelunsa. En minä enää muista asialle peusteluja vajaan 20 vuoden takaa, mutta ne perustelut riittivät minulle.
On totta, että vain harvat sukuseuran jäsenistä ovat aktiivisia sukututkijoita. Tahtoo käydä niin, että muodostuu sukuseurassa ydinryhmä, joka vetää raskaimman työn eli kerää tiedot ja kirja sitten julkaistaan sukuseuran toimeksiannosta. Vetovastuu siirtyy talodellisesti kokonaan sukuseuralle. Ei ole toisaalta mikään kummajainen asia, jos seura pyrkii tavoittelemaan tuloja omaan kassaan. Kirjan painattaminen ei ole ihan halpaa.
En edelleenkään usko ajatukseen, että seurat pihtaisivat tietoja muista syistä kuin taloudellisista.
Tiedoksi Jannelle: minun sukuni löytyy "Järviradion" sivustolta ja Google-haulla: Heikki Koskela. Sivut siis sisältävät aineistoa, jota on koottu myös Keisarin suksueuran julkaisuihin.
Sukuseuran sekä tekohammasseuran jäsen :D:
"Hyvä kello kauas kuuluu” on vanha sanonta joka pätee myös tähän. Mielestäni jos on niin, että mikäli sukuseura haluaa edistää sukututkimusta ja haluaa olla menestyvä sukuseura, se pyrkii kaikenpuolisen tiedon lisäämiseen, ei niinkään rahastamiseen, jäsenmäärän kasvattamiseen tms.. Mikäli on, kuten R.Saarinen kuvailee, että suuri osa sukuseurojen jäsenistä ei ole sukututkijoita, on kovin lyhytnäköistä vastustaa sukutietojen jakamista meille muille, jotka ko. harrastusta teemme.
Ymmärrän, että kaikilla sukuseuroilla ei ole valmiuksia tehdä omia www-sivuja, mutta silloinkin se voi pyrikiä em. sukutiedon edistämiseen. Apuun voisi pyytää esim. täällä SSS:n foorumilla alan spesialisteja, ajatuksella että seurallamme on runsaasti tietoa joka voisi julkaista esim. netissä, olisiko saatavilla (ilmaista) apua - tuskin kukaan SSS:n aktiivi tätä vastustaisi. Kaikkien tyhmintä seuralla, on vastustaa H.Koskelan tapaisia aktiiveja.
Ymmärrän myös, että mikäli kaappi on täynnä sukukirjoja, olisi niistä päästävä eroon varsinkin, jos/kun omaa rahaa on niissä kiinni. Tällöin harrastuksen talousasiat ovat kuitenkin mitoitettu alunpitäenkin väärin.
Jos minulla olisi jotakin omaa tutkimusta, kertoisin siitä ilomielin. Laitoinkin koskien "von" aatelisia Excel-taulukon tänne SSS:n sivulle, josta "aatelis-" ja aatelissukujentutkijat voivat niitä vertailla. No, se ei kuitenkaan ole mitään sukututkimus, pikemmin ”sukuhutkimusta”, eikä taidotkaan riitä vielä oikean sukututkimuksen tekoon. On vain näitä toisilta kopioijia, kuten minäkin…http://suku.genealogia.fi/images/icons/icon13.gifKaikille halukkaille, kuten lupasin, annan omat tietoni käyttöön. Nm. Tekohammasseuralainen ja muut: lähetä omat tietosi/nimilistasi minulle, niin saat haluamasi tiedot minulta esim. nimiluettelon, josta tulostan haluamasi sukukirjan. Vastavuoroisesti, jos lähetät oman GEDCOM-tiedostosi, lähetän omani – reilu deal? Koska mitään uutta en ole löytänyt, vaan samat tiedot ovat jo netissä, kerron tietolähteeni ilman vastapalvelusta(kin) ks. alla.
Kaikki tutkijat eivät ole pelkureita, raha-ahneita tai tiedon pihtareita. Seuraavat sivut, sukuseurat ja -tutkijat ovat osoittaneet kiitettävää kansalaisrohkeutta, esimerkillistä sukututkija-asennetta, josta kaikkien sukututkijoiden tulisi ottaa mallia (vain muutamia mainitakseni) http://suku.genealogia.fi/images/icons/icon14.gifhttp://suku.genealogia.fi/images/icons/icon14.gifhttp://suku.genealogia.fi/images/icons/icon14.gif
-Leo Mirala, http://www.kolumbus.fi/leo.mirala/index.htm
-Esa J. Lahtomaa http://www.lahtomaa.fi/suku/family.html
-Anneli Kotisaari http://www.annelikotisaari.net/
-Ruuskasen sukuseura http://suku.1g.fi/suku_1/EskelRuuska.htm
-Oinas Jurvansuu http://www.jurvansuu.net/
-Kärjen sukua http://koti.mbnet.fi/sukusi/sukusivu_files/karki.htm
-David Pulkkinen http://home.metrocast.net/~dcpulkinen/surnames.html (http://home.metrocast.net/%7Edcpulkinen/surnames.html)
-Pyykkö http://www.pyykko.fi (http://www.pyykko.fi/)
-Utriainen http://www.utriainen.net/
-Lauri Kiviniemi http://sukupuu.org/
-Urho Virkkunen http://personal.inet.fi/koti/urho.virkkunen/
-Juha Vuorela http://www.varola.fi/
-Vilppula http://www.vilppula.com/
-Matti Strang http://www.strang.ch/
-Heikki Koskela http://koti.japo.fi/~clovis/sivut/suomi/fin_idx.htm (http://koti.japo.fi/%7Eclovis/sivut/suomi/fin_idx.htm)
Kaikkien em. sivulla on sukututkimustietoa, syntymäajat reilusti ja asianmukaisesti esillä jne. – ilman tilinumeroa! Mikäli seura tai henkilö toimii avoimesti, tuskin siitä on heille tai heidän harjoittamalleen taloudelle haittaa ollut. Luulen, että em. linkkien takaa olevat henkilöt ja seurat ovat saaneet paitsi kiitosta sivuistaan ja tiedoistaan, runsaasti lisää julkisuutta omalle tutkimukselleen ja harrastukselleen, korjauksia ja täydennyksiä yms..
Toisenlaisiakin l. huonoja esimerkkejä en halua edes mainita kun joulukin on jo tulossa...
ristojohannes
23.12.08, 19:16
Uskon että, me "pelkurit, rahanahneet ja pihtari"-sukuharrastajat tunsimme piston sydämissämme jos nimemme puuttui Jannen tekemästä listasta.
Hyvää Joulua kuitenkin tasapuolisesti sekä esimerkillisille tutkijoille että pihtari-harrastelijoille.
http://suku.genealogia.fi/images/icons/icon12.gif Vaikeroikaa tunnontuskissanne jos nimenne (vielä) puuttui. Rauhallista Joulua Ristollekin...
PS: SSHY:n maksun ymmärän, mutta että sukuseuratkin ja vielä "kunnialliset sukututkijatkin"... http://suku.genealogia.fi/images/icons/icon6.gif
Sukuseuroilla hyvin pienet resurssit ja puuhaihmiset vähissä. Omassa sukuseurassani, jos saan mainostaa Joulun kunniaksi
http://suvut.genealogia.fi/silventoinen-silvennoinen/ (http://suvut.genealogia.fi/silventoinen-silvennoinen)
ei tahdo löytyä kirveelläkään sukuseuran kotisivujen päivittäjäksi.
Ideoita olisi vaikka muille jakaa ja monesti "vakoilemalla" ideat kehittyy.
Hienompi sana taitaa olla plagiointi. Hyvä kun saataisiin sukuseuroihin
nuorta polvea mukaan. " Nettitutkimustahan" joidenkin mielestä ole minkään arvoista. Minusta nuorempien polvien saamiseksi mukaan nettitutkimuksella on oma arvonsa.
Jos forumilta löytyy sukuseuran sivujemme ylläpitäjää otamme vastaan
vapaaehtoisia.
Hyvää Joulua Kaikille
Mika Silventoinen
Olen samaa mieltä Mikan kanssa, että sukuseuroilla ei ole resurssia, ja puuhaihmiset ovat vähissä.
Tämän saman asian kanssa pohdiskellaan Calamnius sukuseurassa, pitäisi löytää lisää aktiivisia jäseniä, jotka voisivat esim. hoitaa webbisivujen ylläpidon, ja vaikkapa sukurekisteriä.
Olemme kuitenkin siinä mielessä vapaamielisiä että olemme julkaissut sukumme sukupuut, tosin vain nimet, jotta ei tulisi kauheasti ongelmaa yksityisyydensuojan kanssa. Syy miksi me niitä julkaisemme on hyvin yksinkertaisesti se että sivustojen kautta ollaan saatu yhteyksiä muihiin jotka kuuluvat sukuun, mutta emme sitä tienneet, ja kun suku on varsin laaja, niin meidän resurssit ei millään riitä että itse saisimme kaikkia sukulaisia selvitetty, kun ollaan suurinpirtein kaikilla mantereilla.
Sivustomme on tässä http://www.calamnius.fi
Kaaviot löytyvät Historia sivulta.
Lasse
Erkki A Tikkanen
23.12.08, 20:56
...On vain näitä toisilta kopioijia, kuten minäkin…http://suku.genealogia.fi/images/icons/icon13.gifKaikille halukkaille, kuten lupasin, annan omat tietoni käyttöön...
Aikamoisia vaatimuksia henkilöltä, joka tunnustaa olevansa kopioija :eek:
Mitähän tietoja olet valmis jakamaan, niitä kopioitujako :D:
Provosoiva tapasi esittää vaatimuksia saada toisilta tutkimustuloksia on suorastaan pökerryttävä, hiukan sivistystä kehiin näin joulun alla, please!
Itse olen tutkinut sukuja kohta 30 vuotta, olen toiminut sukututkimuksen opettajana ja pyrkinyt aikani sallimissa rajoissa auttamaan ja neuvomaan aloittelijoita ja pitemmällekin ehtineitä milloin vain olen jotain tiennyt.
Ensimmäistä kertaa törmään tällaisiin vaatimuksiin, että tietoja pitäisi luovuttaa tuosta noin vain, kunhan vain esittää vaatimuksen.
Kehottaisin aloittamaan rakkaan harrastuksemme sukututkimuskurssilla, jotta tiedot karttuisivat sen verran, että voisit oikeasti tutkia sukujasi ja saada niitä ahaa-elämyksiä löytäessäsi edes yhden henkilön tiedot kerrallaan. Nythän vaadit peräti kokonaisia sukuseuran tietoja tuosta noin vain itsellesi. Enpä voi muuta kuin ihmetellä perustelujasi :eek:
Hyvää Joulua kuitenkin kaikille!
Oletko Erkki A. koskaan käyttänyt maksutonta Hiski-tietokantaa, SSHY:n kuvia, RootWeb-tietokantoja tai joutunut kysymään neuvoa toisilta sukututkijoilta sukufoorumeilla yms.? Mikäli vastasit kyllä, etkä vaivautunut tutkimaan ihan itse esim. historiankirjoista ehkä huomaat, kun sukututkimuksen kurssejakin olet pitänyt, ristiriidan, että nehän ovat (yleensä) toisten alan harrastajien maksuttomasti, kaikkien vapaasti luettavaksi annettuja tietoja – ei ehkä niinkään rahastusmielessä tehtyjä.
Kerropa Erkki A. miten harrastuksena tapahtuva sukututkimustuloksilla rahastaminen edistää vapaata sukututkimusta? En osaa kuvitella minkälaista sukututkimusfilosofiaa olet pitämilläsi kursseilla opettanut. Meillä täällä Oulun suunnalla sukututkimuskurssilla, sillä ihan alkeiskurssilla vaan, puhuttiin avoimuudesta, tietojen saatavuuden puolesta, ”peittojen paljastamisesta” jne.. Vähemmällä kurssilla jäi sukukirjalla rahastaminen, sukututkimuksen taloudellinen hyödyntäminen ja sukututkimuslöydösten pitäminen sisäpiirissä – tai sitten en ehkä ymmärtänyt koko sukututkimuksen tarkoitusta, mikä sekään ei olisi tietenkään uutta. Ehkä en ole rajoittuneisuudessani ymmärtänyt sukuseuran tarkoitustakaan jos seurojen tarkoituksena on rahastaa sukukirjalla. Myös lukemani sukututkimusoppaat, ne SSS:n julkaisemat pamfletit, eivät mainitse mitään löydösten ”pimittämisestä”.
En ole vaatinut tietoja (pelkästään) itselleni vaan kaikille sukututkimuksen harrastajille. Minun pökerryttävässä, barbaarimaisessa sukututkimusmaailmakuvassani ei ole olemassa minun tietoja, toisen tietoja, maksettuja tietoja, seuran sukututkimustietoja jne. – on vain kaikille vapaita, yhteisesti tutkittuja, avoimia tietoja ja mikä olennaisinta, ilmaisia tietoja!
Sukututkimusta voi tehdä myös työkseen ja silloin on kohtuullista ja asianmukaista, että tehdystä työstä saa korvauksen. Jotkut sukuseurat, joissa puuhaavat yleensä tekohammasiässä olevat sukuveijarit, ovat tietenkin nähneet tässäkin missionsa. Näissä seuroissa ei yleensä nettiajan nuorempi sukuharrastaja turhaa esittele avoimuuden vaatimuksia vaan jää suosiolla kotiin niistä kokouksista. Muuta vaativilta sukututkijoilta ”laitetaan suut tukkoon” kuten aikaisemmin on tässä ketjussa kerrottu.
Toisaalta virkatodistukset eivät nekään ole ilmaisia vaan rahanahneet (sekä köyhät) seurakunnat rahastavat sukututkijoita nykyjään härskisti, kuten tekevät Kansallis-, maakunta ja tuomioistuinten kansliatkin. Näissä julkisissa yleishyödyllisissä laitoksissa, usein työllisyysvaroin, pienellä palkalla, niukkenevilla resursseilla, yritetään pitää kansallisomaisuudesta kiinni – ja keneltä muilta voisi rahastaa yhtä näppärästi kuin sukututkimuksen harrastajilta. Se on tietenkin väärin, eikä missään tapauksessa kannatettava menettelytapa.
Mika Silventoinen kaipaa nuoria mukaan sukututkimukseen mikä on aivan oikeutettu pyyntö. Mielestäni parhaiten uusia harrastajia saa mukaan olemalla mahdollisimman avoin, jakamalla kaikki tarvittava tieto maksuttomasti, mahdollisimman laajalla jakelulla (~Internet) kaikille harrastuksesta kiinnostuneille. Niinhän SSS:kin on tehnyt vaikka Hiskin maksullisuudestakin on käyty käsittämätöntä keskustelua. Sukuseuratutkimuksella ei Suomessa rikastu vaikka kaikkien sukuseurojen jäsenmäärä tuplaantuisi! Ymmärrän Lars J W Holm ym. huolen ”työvoimapulasta” mitä tulee nettisivujen ylläpitoon. Mainitun Calamnius-sukuseuran metodi on mielestäni kuitenkin ok ja hyvä: sivuilla kerrotaan laajasti seuran toiminnasta, sukututkimuksesta jne.. Mitään maksullisuutta ei korosteta. Mikäli omaa sukuani olisi sivuilla, löytäisin sivuilta myös jäsenhakemuksen – mikä sekin oli fiksusti piilotettu Muut-alasivun alle.
Oletko Erkki A. koskaan käyttänyt maksutonta Hiski-tietokantaa, SSHY:n kuvia, RootWeb-tietokantoja tai joutunut kysymään neuvoa toisilta sukututkijoilta sukufoorumeilla yms.? Mikäli vastasit kyllä, etkä vaivautunut tutkimaan ihan itse esim. historiankirjoista ehkä huomaat, kun sukututkimuksen kurssejakin olet pitänyt, ristiriidan, että nehän ovat (yleensä) toisten alan harrastajien maksuttomasti, kaikkien vapaasti luettavaksi annettuja tietoja – ei ehkä niinkään rahastusmielessä tehtyjä.
Kerropa Erkki A. miten harrastuksena tapahtuva sukututkimustuloksilla rahastaminen edistää vapaata sukututkimusta? En osaa kuvitella minkälaista sukututkimusfilosofiaa olet pitämilläsi kursseilla opettanut. Meillä täällä Oulun suunnalla sukututkimuskurssilla, sillä ihan alkeiskurssilla vaan, puhuttiin avoimuudesta, tietojen saatavuuden puolesta, ”peittojen paljastamisesta” jne.. Vähemmällä kurssilla jäi sukukirjalla rahastaminen, sukututkimuksen taloudellinen hyödyntäminen ja sukututkimuslöydösten pitäminen sisäpiirissä – tai sitten en ehkä ymmärtänyt koko sukututkimuksen tarkoitusta, mikä sekään ei olisi tietenkään uutta. Ehkä en ole rajoittuneisuudessani ymmärtänyt sukuseuran tarkoitustakaan jos seurojen tarkoituksena on rahastaa sukukirjalla. Myös lukemani sukututkimusoppaat, ne SSS:n julkaisemat pamfletit, eivät mainitse mitään löydösten ”pimittämisestä”.
En ole vaatinut tietoja (pelkästään) itselleni vaan kaikille sukututkimuksen harrastajille. Minun pökerryttävässä, barbaarimaisessa sukututkimusmaailmakuvassani ei ole olemassa minun tietoja, toisen tietoja, maksettuja tietoja, seuran sukututkimustietoja jne. – on vain kaikille vapaita, yhteisesti tutkittuja, avoimia tietoja ja mikä olennaisinta, ilmaisia tietoja!
Sukututkimusta voi tehdä myös työkseen ja silloin on kohtuullista ja asianmukaista, että tehdystä työstä saa korvauksen. Jotkut sukuseurat, joissa puuhaavat yleensä tekohammasiässä olevat sukuveijarit, ovat tietenkin nähneet tässäkin missionsa. Näissä seuroissa ei yleensä nettiajan nuorempi sukuharrastaja turhaa esittele avoimuuden vaatimuksia vaan jää suosiolla kotiin niistä kokouksista. Muuta vaativilta sukututkijoilta ”laitetaan suut tukkoon” kuten aikaisemmin on tässä ketjussa kerrottu.
Toisaalta virkatodistukset eivät nekään ole ilmaisia vaan rahanahneet (sekä köyhät) seurakunnat rahastavat sukututkijoita nykyjään härskisti, kuten tekevät Kansallis-, maakunta ja tuomioistuinten kansliatkin. Näissä julkisissa yleishyödyllisissä laitoksissa, usein työllisyysvaroin, pienellä palkalla, niukkenevilla resursseilla, yritetään pitää kansallisomaisuudesta kiinni – ja keneltä muilta voisi rahastaa yhtä näppärästi kuin sukututkimuksen harrastajilta. Se on tietenkin väärin, eikä missään tapauksessa kannatettava menettelytapa.
Mika Silventoinen kaipaa nuoria mukaan sukututkimukseen mikä on aivan oikeutettu pyyntö. Mielestäni parhaiten uusia harrastajia saa mukaan olemalla mahdollisimman avoin, jakamalla kaikki tarvittava tieto maksuttomasti, mahdollisimman laajalla jakelulla (~Internet) kaikille harrastuksesta kiinnostuneille. Niinhän SSS:kin on tehnyt vaikka Hiskin maksullisuudestakin on käyty käsittämätöntä keskustelua. Sukuseuratutkimuksella ei Suomessa rikastu vaikka kaikkien sukuseurojen jäsenmäärä tuplaantuisi! Ymmärrän Lars J W Holm ym. huolen ”työvoimapulasta” mitä tulee nettisivujen ylläpitoon. Mainitun Calamnius-sukuseuran metodi on mielestäni kuitenkin ok ja hyvä: sivuilla kerrotaan laajasti seuran toiminnasta, sukututkimuksesta jne.. Mitään maksullisuutta ei korosteta. Mikäli omaa sukuani olisi sivuilla, löytäisin sivuilta myös jäsenhakemuksen – mikä sekin oli fiksusti piilotettu Muut-alasivun alle.
Eiköhän nyt olisi jo aika herätä tähänkin päivään. Puhut tietojen saatavuudesta ja samaan aikaan vaadit sukuseuroja toimimaan avoimesti. Itse kannatan lähteitten avoimmuutta ja tietojen mahdollisimman helppoa saatavuutta, mutta sukuseurojen tai yksittäisten tutkijoiden ei tarvitse minulle mitään ilmaiseksi antaa, elleivät sitten hyvää hyvyyttään niin tee. Kaikkein tavallisin tapa kuitenkin (ainakin omalla kohdallani) on se, että vastineeksi toimitan jotain tietoa sille, jota itse saan ja sukuseurojen kohdalla yleensä paljon enemmän kuin takaisin saan. Kenenkään vain ei sinulle eikä kenellekään muulle tarvitse eikä pidä antaa yhtään mitään, jos he niin päättävät olla tekemättä. Ikäväähän se on, mutta heillä (ja minulla) on siihen täysi oikeus. :p:
Tilanne on jokseenkin sama kuin kirjailijalla: sukututkimuksen tekijällä on oikeus omiin teksteihinsä ja tutkimustuloksiinsa, joskin joku muukin voi päästä samoihin tuloksiin, käyttämällä samaa lähteistöä. Jos asian (=laajemman tekstin) vain kirjaa täsmälleen samoin, niin silloin kyse on plagioinnista. Kuten varmaan tiedät lähteitäkin saa kopioida, kunhan vain ilmoittaa sen lähteen asianmukaisesti.
Puhut tietojen saatavuudesta ja samaan aikaan vaadit sukuseuroja toimimaan avoimesti. Itse kannatan lähteitten avoimmuutta ja tietojen mahdollisimman helppoa saatavuutta, mutta sukuseurojen tai yksittäisten tutkijoiden ei tarvitse minulle mitään ilmaiseksi antaa, elleivät sitten hyvää hyvyyttään niin tee.Kyllä – mielestäni vaatimuksessani ei ole mitään ristiriitaa.
On myös totta, että sukuseuroilla ja -tutkijoilla on täysi oikeus olla antamatta ja kertomatta mitään: kaikella tiedolla saa tässä kapitalistisessa markkinatalousjärjestelmässä kysyä mitä hintaa tahansa. Silloin ei kuitenkaan mielestäni toimita laajempaa sukututkimusta edistävästi. Kuten itsekin toteat ”ikäväähän se on” ja siksi kaikkinainen toiminta kuvattuun suuntaan on mielestäni ei-kannatettavaa, vastustettavaa ja jopa "häpeällistä".
Sukututkimusharrastus on parhaimmillaan yhteisöllistä toimintaa, jossa kaikki löydetty tietoaines tuodaan muiden tutkijoiden tietoon ja arvioitavaksi, aivan kuten tieteellisessä tutkimuksessakin. Myös tieteellä, samoin kuin sukututkimuksellakin, voidaan tehdä liiketoimintaa. Tiedeyhteisöt, samoin kuin oikein toimivat sukututkijat ja –seurat, eivät piilota tutkimustuloksiaan, lähteet kerrotaan avoimesti jne.. Kuten tiedetään, taloudellisuusvaatimukset eivät ole vieraita yliopistomaailmassakaan ja sinnekin on tullut ei toivottavaa ajattelutapaa tiedon jakamisen maksullisuudesta jne.. Professorit, tutkijat tai yliopistolehtorit kuitenkin vastaavat esitettyyn kysymykseen avoimesti vaikka kysyjä olisi maallikko, ei yliopisto-opiskelija – ilmaiseksi.
Kirjailija, joka tuottaa hengentuotoksia usein mielikuvitustaan hyväksikäyttäen, omaa luonnollisesti omistusoikeuden hengen tuotoksiinsa, jotka hän usein myy korvausta vastaan kustantajalle. Sukututkija käyttää omaa mielivaltaansa siihen, mitä sukua hän tutkii, mitä lähteitä käyttää, eikä kenelläkään ole oikeutta vaatia, että sukua ei saisi tutkia. Kuten todettua, harrastuksensa omaava sukututkija tuo tuotoksensa esille sukukirjoissa, Internetissä, käy keskustelua lähteistä jne. muiden ao. harrastajien kanssa – pääsääntöisesti maksutta ja ilmaiseksi – ja rahallinen hyödyntäminen pääosin unohtaen. En ole esittänyt, että painetut sukukirjat pitäisi olla ilmaisia: jokainenhan saa sukukirjat kirjastosta ilmaiseksi käyttöönsä. Pikemmin olen yrittänyt haastaa sukuseuroja avoimeen tiedonjakoon, jolloin sukuseurojen jäsenmäärä kasvaisi, sukututkimusharrasteen pariin tulisi lisää (nuoria) uusia jäseniä, kaikkinainen kiinnostus sukuharrastukseen lisääntyisi ja …ehkäpä niiden maksavien jäsentenkin määrä paitsi SSS:ssä lisääntyisi, siitä riittäisi myös ukkoutuville tekohammassukuseuroillekin.
Erkki A Tikkanen
26.12.08, 15:15
Oletko Erkki A. koskaan käyttänyt maksutonta Hiski-tietokantaa, SSHY:n kuvia, RootWeb-tietokantoja tai joutunut kysymään neuvoa toisilta sukututkijoilta sukufoorumeilla yms.? Mikäli vastasit kyllä, etkä vaivautunut tutkimaan ihan itse esim. historiankirjoista ehkä huomaat, kun sukututkimuksen kurssejakin olet pitänyt, ristiriidan, että nehän ovat (yleensä) toisten alan harrastajien maksuttomasti, kaikkien vapaasti luettavaksi annettuja tietoja – ei ehkä niinkään rahastusmielessä tehtyjä.
Olen ollut jäsen SSS:ssa vajaat 30 vuotta, olen omalla osallani osallistunut "maksuttoman" HisKin mahdollistamiseen jäsenmaksullani teille ilmaisen palvelun perään kaipaaville. Olen jäsen myös SSHY:ssä, myös mahdollistaakseni osaltani digitoivien laitteiden hankintaa ja "ilmaisen" palvelun tarjoamisen teille edelleen ilmaisen palvelun perään huutaville. Kaikki maksaa, ei ole ilmaisia lounaita!
Kerropa Erkki A. miten harrastuksena tapahtuva sukututkimustuloksilla rahastaminen edistää vapaata sukututkimusta? En osaa kuvitella minkälaista sukututkimusfilosofiaa olet pitämilläsi kursseilla opettanut. Meillä täällä Oulun suunnalla sukututkimuskurssilla, sillä ihan alkeiskurssilla vaan, puhuttiin avoimuudesta, tietojen saatavuuden puolesta, ”peittojen paljastamisesta” jne.. Vähemmällä kurssilla jäi sukukirjalla rahastaminen, sukututkimuksen taloudellinen hyödyntäminen ja sukututkimuslöydösten pitäminen sisäpiirissä – tai sitten en ehkä ymmärtänyt koko sukututkimuksen tarkoitusta, mikä sekään ei olisi tietenkään uutta.
Jos olet ollut Markun kursseilla, en usko hänen kertoneen, että sen jälkeen kun olet käynyt kurssin, voit alkaa vaatimaan, toistan, vaatimaan muilta tietoja vapaan tiedonjaon perusteella. Eihän näin yksinkertaisesti tehdä. Tietojen pitää olla mahdollisimman vapaasti hankittavissa virastoista, laitoksista jne. mutta, että siihen kuuluisivat myös sukuseuratkin, sallinet minun olla eri mieltä. Markku tai joku muu opettaja, on varmaankin kertonut sukututkimuksen perusteet. Kysellään sukulaisilta, mennään kirkkoherranvirastoon, arkistoon jne. Ei ensimmisenä oteta yhteyttä johonkin/kaikkiin sukuyhdistyksiin ja aleta vaatimaan niitä tietoja sieltä. Eihän se ole sukututkimusta, se on jotain aivan muuta!
Sukuseurojen jäsensäännöissä kerrotaan yleensä, että siihen sukuun tavalla tai toisella kuuluva voi siihen liittyä ja nauttia seuran tai yhdistyksen etuja, piste. Ei yhdistyksiä perusteta sen vuoksi, että tietoja alettaisiin jakamaan heti niitä vaativille.
En ole vaatinut tietoja (pelkästään) itselleni vaan kaikille sukututkimuksen harrastajille. Minun pökerryttävässä, barbaarimaisessa sukututkimusmaailmakuvassani ei ole olemassa minun tietoja, toisen tietoja, maksettuja tietoja, seuran sukututkimustietoja jne. – on vain kaikille vapaita, yhteisesti tutkittuja, avoimia tietoja ja mikä olennaisinta, ilmaisia tietoja!
Tiedothan ovat ilmaisia, ja varmaan sellaisina pysyvätkin. Esimerkkinä voisin mainita tästä maksullisesta puolesta oman sukuseurani erään haaran tutkimustuloksen julkaisemisen. Ammattitutkija tutki sukua, laskutti muutaman kymmenen tuhatta silloista markkaa, painatuskustannukset päälle. Kirjaa myytiin sekä jäsenille että ei-jäsenille. Miksi nämä samat kalliilla tavalla kokoon kerätyt tiedot pitäisi antaa sinulle, kun sinä niin vaadit:eek: Osta kirja, niinkuin omat jäsenemmekin ovat tehneet!
Sukututkimusta voi tehdä myös työkseen ja silloin on kohtuullista ja asianmukaista, että tehdystä työstä saa korvauksen. Jotkut sukuseurat, joissa puuhaavat yleensä tekohammasiässä olevat sukuveijarit, ovat tietenkin nähneet tässäkin missionsa. Näissä seuroissa ei yleensä nettiajan nuorempi sukuharrastaja turhaa esittele avoimuuden vaatimuksia vaan jää suosiolla kotiin niistä kokouksista. Muuta vaativilta sukututkijoilta ”laitetaan suut tukkoon” kuten aikaisemmin on tässä ketjussa kerrottu.
Sinä puhut juuri tällä nettiajan nuoremmman "sukuharrastajan" suulla. Herjaavaa kielenkäyttöä pitkään harrastuksensa parissa työskennelleitä kohtaan, ei tällä tavalla edistetä mitään hyvää yhteistyötä, päinvastoin.
Juuri tällaisia "nettisukuharrastajia" ei sukuseurat haluakaan riveihinsä, sukuseuran toiminta on kaikkea muuta kuin sukututkimuksen tekemistä. Siellä tavataan sukua, keskustellaan milloin mistäkin, tehdään mukavia reissuja samanhenkisten ihmisten kanssa, tämä on sitä sukuseuratoimintaa parhaimmillaan. Jos intoa riittää, saatetaan tehdä jopa sukukirjakin yhteisistä juurista. Tämä ei vaan ole se pääsyy, jonka vuoksi yhdistys alunperin on perustettu.
Toisaalta virkatodistukset eivät nekään ole ilmaisia vaan rahanahneet (sekä köyhät) seurakunnat rahastavat sukututkijoita nykyjään härskisti, kuten tekevät Kansallis-, maakunta ja tuomioistuinten kansliatkin. Näissä julkisissa yleishyödyllisissä laitoksissa, usein työllisyysvaroin, pienellä palkalla, niukkenevilla resursseilla, yritetään pitää kansallisomaisuudesta kiinni – ja keneltä muilta voisi rahastaa yhtä näppärästi kuin sukututkimuksen harrastajilta. Se on tietenkin väärin, eikä missään tapauksessa kannatettava menettelytapa.
Mikäli nämä "rahanahneet laitokset" eivät rahastaisi edes sitä vaatimatonta summaa, minkä jostain tulosteesta tai kopiosta joutuu maksamaan, pian ei ole sitäkään palvelua saatavana. Toistan edelleen, kaikki maksaa, mikään ei kuitenkaan ole ilmaista. Realiteetit on otettava kuitenkin huomioon vaatimuksissakin.
Mika Silventoinen kaipaa nuoria mukaan sukututkimukseen mikä on aivan oikeutettu pyyntö. Mielestäni parhaiten uusia harrastajia saa mukaan olemalla mahdollisimman avoin, jakamalla kaikki tarvittava tieto maksuttomasti, mahdollisimman laajalla jakelulla (~Internet) kaikille harrastuksesta kiinnostuneille. Niinhän SSS:kin on tehnyt vaikka Hiskin maksullisuudestakin on käyty käsittämätöntä keskustelua.
Ei nuoria kiinnosta sukuseuratyö. Suurin osa siitä on puisevaa kahvistelua ja vanhojen asioiden jaarittelua, :D: miten se voisi tätä nuorta nettisukupolvea kiinnostaa. Kaikki tiedothan pitää saada heti, ei edes ensi viikolla. Saati sitten, että siihen kuluisi jopa kuukausia, tai peräti vuosia!
Sukuseuratoiminta ja sukututkimusharrastus ovat kaksi eri asiaa. En tiedä olisiko Suomessa montaakaan pelkästää sukututkimusharrastuksen perusteella toimivaa yhdistystä. Sukututkimusyrityksiä sen sijaan on, ja nehän tietysti laskuttavat tehdystä työstä.
Sukuseuratutkimuksella ei Suomessa rikastu vaikka kaikkien sukuseurojen jäsenmäärä tuplaantuisi! Ymmärrän Lars J W Holm ym. huolen ”työvoimapulasta” mitä tulee nettisivujen ylläpitoon. Mainitun Calamnius-sukuseuran metodi on mielestäni kuitenkin ok ja hyvä: sivuilla kerrotaan laajasti seuran toiminnasta, sukututkimuksesta jne.. Mitään maksullisuutta ei korosteta. Mikäli omaa sukuani olisi sivuilla, löytäisin sivuilta myös jäsenhakemuksen – mikä sekin oli fiksusti piilotettu Muut-alasivun alle.
Niinkuin vastasit jo itsekin, sukututkimuksella ei rikastu. Yhtäkään yhdistystä ei ole perustettu rikastumaan sukututkimuksella, mutta kulut olisi hyvä saada peitettyä.
Näin lopuksi voisin todeta, että itse aloitin harrastuksen varsin nuorena, reilusti alle kolmikymppisenä, kävin kurssit ja liityin yhdistyksiin. Koskaan ei mieleeni ole tullut vaatia tietoja keneltäkään. Vuosien varrella olen saanut kokeneemmilta tutkijoilta apua, aina pyyteettömästi, sitä kysyessäni.
Olen saanut olla yhteydessä muutamiin todellisiin sukututkijoihin, alan grand old maneihin, ja huomannut, miten se todellinen sitoutuminen ja intohimo tähän rakkaaseen harrastukseemme avartaa myös sitä muutakin elämää, omilla ehdoilla.
Omalta osaltani keskustelu tästä aiheesta loppuu tähän, halusin vain ilmaista oman mielipiteeni tällaiseen tietojen jakamisvaatimuksiin. Mielelläni itse autan edelleen kaikkia, joita voin tiedoillani auttaa.
Lopuksi näin joulun aikaan pieni vertaus. Katujen varsilla oli joulun alla joulupatoja vähävaraisten perheiden auttamiseksi. Moni ihminen antoi hyvästä sydämestä roponsa asian hyväksi.
Jos se sama padanvartija olisi käynyt jokaisen ohikulkijan hihaan kiinni ja vaatinut osallistumaan, tuskin tulos olisi ollut niin hyvä :)
No niin ajattelin tulla hieman kommentoimaan itsekin nyt joulunpyhinä lukemaani keskusteluketjua. Onneksi nyt luin Erkin alla olevan vastauksen ennen kuin aloin itse kirjoittaa. En olisi samaa asiaa osannut noin hyvin ja selkeästi ilmaista.
Jotenkin tuntuu, että ketjun aloittajalla on nyt jollain tavalla todellakin käsitteet sukuseura ja sukututkimusharrastus sekaisin.
Olen itse 57-vuotias ja kiinnostuin sukuasioista osin sattumankin kautta vasta muutama vuosi sitten (halukkaat voivat katsoa syitä avaamastani ketjusta tällä foorumilla http://suku.genealogia.fi/showthread.php?t=3889 ). Aluksi tutustuin HisKiin onkimalla ns. kaiken mahdollisen, lisäksi googletin sukuja ja törmäsin muutamaan sukuseuraankin, sitten muutamia maakunta-arkostokäyntejä, sitten SSHY:n digiarkisto, digitaaliarkiston henkikirjat yms.
Kertaakaan mieleeni ei ole tullut alkaa vaatimaan keneltäkään toiselta hänen keräämiään tietoja tai vaatia niiden julkaisemista netissä. Olen toki löytänyt netistä joitain sukupuita ja saanut muutaman henkilön tiedostoihini. Mutta enemmän olen sukuseurojen kautta löytänyt henkilöitä, joilta olen kysellyt ja saanut apua lähteiden hakemisessa yms. Yhtälailla olen saanut ongelmiini apua tältä palstalta. Parin sukuseuran julkaiseman kirjan olen ostanut netistä tilaamalla tai kotiseutumuseosta.
Sukututkimus on harrastuksena mitä mielenkiintoisinta puuhaa. Jatkuvaa etsimistä ja jatkuvaa löytämisen iloa. Miten pidemmän ajan haet, sitä suurempi on löytämisen elämys. En ymmärrä mitä iloa harrastuksesta olisi tuollaisella "mulle kaikki heti" -menttaliteetilla. Jos ja kun käytän hyväkseni muiden tietoja, olen poikkeuksetta pyrkinyt myös tietojen vaihtoon ja lähes aina tässä on ollut kaksi kiitollista osapuolta.
Yhden erityisen paksun sukukirjan olen myös ostanut lehtiartikkelin perusteella suoraan tekijältä. Sain siitä paljon. Mutta sain myös pahan mielen. Isäni on merkitty "pahan äitipuolensa" lapseksi (ajoi isäni kotoa 7-vuotiaana), isäni sisaruksina ovat vain hänen kaksi sisarpuoltaan ja varsinaiset 5 sisarusta puuttuvat, oma syntymäpaikkani on väärin jne... Lisäksi kirjassa on äitini suvussa jäänyt yksi sukupolvi kokonaan väliin. Eli oikeasta tyttärentyttärestä oli tullut isänsä vaimo jne... Paha mieli tuli, mutta ystävällisesti ilmoitin virheet tekijälle - saamatta kuitenkaan edes pahoittelua tai kiitosta. Pahimmillaan "sukututkimus" kuulo- ja huhupuheiden tahi tarkistamattomien - mahdollisesti kullattujen - lähteiden varassa on juuri tätä. Virheitä virheiden perään.
Jotta ei edellä mainittu tapaus yleistyisi, kerron kuitenkin että toisen ostamani sukukirjan tekijä lähestyi asiaa juuir niin, että pyysi palautetta ja mahdollisten virheiden oikaisua jne. Se oli minusta mukavaa palautteen antoa ja tietojen vaihtoa.
Omat selvitykseni ovat vapaasti kenen tahansa sukuun kuuluvan saatavissa minulta. Tutkimani suvut löytyvä esimerkiksi tämän foorumin profiilitiedoistani. Jos jokin suku kiinnostaa, niin kerro itsestäsi ja mahdollisesta sukulaisuudesta vaikka yv:llä tai sähköpostilla. Näin toimii mielestäni hedelmällinen tietojen vaihto.
Tartun vain yhteen kohtaa pääosin ok. olevasta viestistä.
--kaikki maksaa, mikään ei kuitenkaan ole ilmaista. Realiteetit on otettava kuitenkin huomioon vaatimuksissakin. Kaikki maksaa, näinpä. Siten vaatimukset tietojen vapaasta luovuttamisesta kaikuvatkin kuuroille korville. On totta, että maailma, missä kaiken saa netistä, valmiiksi kaivettuna, helposti, yleensä ilmaiseksi, tympii 1700-lukujen maakirjojen ym. parissa puuhailleita, suuntaa harrastusta johonkin toisenlaiseen kuin mihin harrastusta joskus 30-vuotta sitten aloittaneena ehkä mielsitte. Maailma on kuitenkin muuttunut. Meillä pullamössösukupolven ”kaikki, tänne, mulle, heti, nyt –sukupolven” sukuharrastelijoiden apuna on Hiskit, sukukirjoja täynnä olevat kirjastot, wepit ja wapit, digitoitua ja sähköistä aineistoa on enempi kuin koskaan aikaisemmin jne... Miksi pitäisi antaa kaikki ilmaiseksi toisille, koska itselläkin sukututkimus on vienyt aikaa, vaivaa, rahaa, ehkä verta ja kyyneliäkin?
No, sen takia vastaan itselleni, palaan taas taaksepäin ajatuksissani, että sukututkimus on ainakin minun barbaarimaisessa maailmankuvassani jalo harrastus (~jaloimpia harrastuksia), johon ei liity tiedolla rahastaminen. Jos/kun rahastaminen on realismia, en halua sellaista realismia ja realiteettia hyväksyä – siksi voin vaatia maksuttomuutta laitoksilta, kirjastoilta, sukuseuroilta, arkistoilta, sukututkimuksen harrastajilta – samoin kun vaadin maksuttomuutta terveyspalveluilta, koulutukselta, yliopistoilta, seurakunnilta, viranomaisilta jne.. Olen maksuttoman hyvinvointiyhteiskunnan kannattaja, jossa varat kerätään yleishyödyllisiin tarkoituksiin verovaroin; sukututkimuksen tiedot ovat yleishyödyllisiä. Kun ne kerätään harrastusmielessä, ei-ammattimaisesti, on realistista vaatia ne kaikkien luettavaksi ilmaiseksi.
Kuten todettua, sellainen sukuseura, joka haluaa edistää vapaata sukututkimusta ja kiinnostusta ko. sukua kohtaa, luovuttaa kaiken yleiseen tietouteen ja mitoittaa mahdollisen painetun sukukirjan taloudelliset kustannukset niin, että se mahdollistaa edellisen. Kuten listallani edellä esitin, näitä jaloja ihmisiä vielä löytyy, eivätkä kaikki ajattele puhtaan markkinataloudellisesti tätä harrastusta. Kysykään heiltä miten he ovat sukukollektiivinsa talousasiat järjestäneet kun eivät siitä maksua kysele. Ammattisukututkijalla teetetty 10.000 EUR/mk sukututkimus ja sen kustannukset ovat tietenkin jokaisen sukuseuran työtä tilattaessa pohdittava, miten em. kustannus katetaan. Käsittääkseni useinkaan ammattitutkija ei anna tuotoksia GEDCOM-tiedostona tai vaan ne on poimittava sukutulosteista käsin. Tämä tietenkin hidastaa, joskaan ei estä tietojen siirtoa, mutta on sinällään täysin turha ja ilkeä toimenpide vapaiden tietojen luovuttamisen vaatimuksessa.
”Kun jotakin saa ilmaiseksi, on haluaa sitä kannattaa, ja siitä voi jopa maksaa (~Internet, Linux, Hiski, osa SSHY:stä, KA, RootsWeb, kirjasto). Toisaalta kun jostakin peritään maksu, halutaan sitä vastustaa, hintaa alentaa ja maksuttomuuden poistaa (~piratismi, Microsoft, sukuseurat...) ”. Sukututkimusohjelman saa netistä ilmaiseksi, jolla ei yleensä tee mitään. Kunnollinen suomenkielinen ohjelma maksaa ja sen maksaa mielellään kun on kokeillut ilmaisen ohjelman. Hiski on ilmainen, mutta ilman alkuperäislähteitä, pelkkä apuväline (joka sillä kurssilla kerrottiinhttp://suku.genealogia.fi/images/icons/icon10.gif). Siten vertaus Pelastusarmeijaan on osuva.
En väitä, että vanhojen käsialojen tutkimus, historian tuntemus laajemmin, valokuvat, kertomukset jne. olisivat turhia – nehän ovat koko harrastuksen suola ja ydin. Syntymä-, kuolin- ja vihkiajat ilman mainittuja lisukkeita ovat jokseenkin puuduttavaa ja turhaa sukututkimusta, josta en ainakaan minä viitsi maksaa mitään ellei sitä saa ilmaiseksi.
Jonkinlainen kompromissi olisi luovuttaa syntymä- ja kuolinajat ilmaiseksi, mutta jos haluaa itse sisällön (valokuvat, lähteet, kertomukset, lisukkeet, tutkijan näkemykset, tulkinnat, lähteiden kuvia, jne.) pitäisi liittyä seuraan, maksaa jotakin, ostaa sukukirja jne.. Siten Hiski ollessaan ilmainen vaatii käytännössä aina maksullisen SSHY:n jotta tiedon voi tarkistaa, alkaa harrastamaan sukututkimusta – ja tämä on aivan oikein: annetaan pikahelpotus, ikään kuin makupala ja ainakin minut ilmainen makupala sai mukaansa – ehkäpä useimman muun.
Olen valmis ostamaan maksullisen sukukirjan valokuvineen ja kertomuksineen jos se laadukasta työtä: virheet on korjattu ennakolta, tiedot ovat tarkistettu, nimiluetteloon saan tutustua ennen kirjan ostamista jne.. Olen valmis maksamaan SSHY:lle, että pääsen kätevästi käsiksi haluamiini viitteisiin nopeasti ja milloin tahansa.
Käsittääkseni sukututkimus vasta alkaa silloin kun joku väittää/esittää. Syntymä- ja kuolinaika on irrallinen ellei sitä ole tarkistettu lähteestä, sanoin Markku K. kurssilla - ja tuskin oli väärässä tässä kohdin. Saanko jotakin ilmaiseksi, sehän vaan lisää kiinnostustani, haluani tarkistaa asia onko asia niin jne.. lisää alkuperäisiin lähteisiin palaamista, virheen etsimistä, lähdeteosten hankkimista jne.. Näin se näkyi käyvän myös nm. Makella yllä. Kun harrasteen parissa alkaisi pyöriä enempi ihmisiä, lisäisi se kaikkien hyötyä ja päinvastoin: mitä pienemmän porukan piirissä sukutiedot pyörivät, sen rajoittuneempaa on keskustelu.
Taidat oh7lua olla foorumilla lähinnä ajankuluksi ja provosoidaksesi, mutta vastaan nyt vielä kerran.
..... kuin mihin harrastusta joskus 30-vuotta sitten aloittaneena ehkä mielsitte.
Luit ehkä huonosti. Aloitin noin 4-5 vuotta sitten.
....sukututkimuksen tiedot ovat yleishyödyllisiä. Kun ne kerätään harrastusmielessä, ei-ammattimaisesti, on realistista vaatia ne kaikkien luettavaksi ilmaiseksi.
Siis olet sitä mieltä, että kun esimerkiksi minä - työssä käyvä sukututkimuksen harrastaja - olen 4-5 vuoden aikana maksanut tästä harrastuksesta noin 1 000 euroa erilaisina kopio-, matka-, puhelin- yms kuluina, niin minun pitäisi vielä maksaa esimerkiksi jostain nettisivupalvelusta tms., että saisin täysin ulkopuolisten vaatimuksesta harrastuksenani kerätyt tiedot kaikkien ulottuville. Ihanko totta? Kirjoitin jo aiemmin, että minulla on (luten monella muullakin palstalaisella) käyttäjätiedoissani suvut, joita tutkin. Jos jokin noista kiinnostaa, ota yhteyttä. Tuntemani ja tietämäni elossa olevat sukulaiset jo tietävätkin.
Kuten todettua, sellainen sukuseura, joka haluaa edistää vapaata sukututkimusta ja kiinnostusta ko. sukua kohtaa, luovuttaa kaiken yleiseen tietouteen
En tunne sukuseurojen periaatteita, mutta luulen, ettei niiden tavoitteena - ainakaan ensisijaisesti - ole ensikään sukututkimuksen edistäminen, vaan saman suvun jäsenten keskeisen kiinteän yhteisön luominen ja jäsenmaksuja kerätään yhteisten tapahtumien yms. järjestämiseen. Ja ehkä tiedon kerääjien kulujen peittämiseen ja maksajina ovat ne, joita nimenomaan se suku kiinnostaa.
Jonkinlainen kompromissi olisi luovuttaa syntymä- ja kuolinajat ilmaiseksi...
Kompromissi...? Luovuttaa ilmaiseksi kaikille halukkaille tietoja, joista on itse maksanut suoraan tai välillisesti?
Olen valmis maksamaan SSHY:lle, että pääsen kätevästi käsiksi haluamiini viitteisiin nopeasti ja milloin tahansa.
Niin minäkin maksan. Mutta tiedostan myös, ettei mikään tieto SSHYn arkistoon synny ilmaiseksi. Et taida olla sukututkimuksen harrastaja, vaan tiedonhaluinen, joka ei haluakaan nähdä vaivaa tietojen saamiseksi. Ilmoittaudu vaikka SSHY:lle tietojen digitoijaksi, niin edistätä sukututkimusharrastusta konkreettisemmin.
Käsittääkseni sukututkimus vasta alkaa silloin kun joku väittää/esittää.
En ymmärrä mitä haluat sanoa. Minulla se alkoi siitä, että halusin selvittää sukujuuriani, joista kukaan ei esittänyt tai väittänyt yhtään mitään.
Syntymä- ja kuolinaika on irrallinen ellei sitä ole tarkistettu lähteestä, sanoin Markku K. kurssilla - ja tuskin oli väärässä tässä kohdin. Saanko jotakin ilmaiseksi, sehän vaan lisää kiinnostustani, haluani tarkistaa asia onko asia niin jne.. lisää alkuperäisiin lähteisiin palaamista, virheen etsimistä, lähdeteosten hankkimista jne.. Näin se näkyi käyvän myös nm. Makella yllä. Kun harrasteen parissa alkaisi pyöriä enempi ihmisiä, lisäisi se kaikkien hyötyä ja päinvastoin: mitä pienemmän porukan piirissä sukutiedot pyörivät, sen rajoittuneempaa on keskustelu.
Nimenomaan. Haluat siis vain tarkistaa muiden tuotoksia ja siksi haluat kaikki itsellesi mahdollisimman helpolla. Eli joku muu esittää tai väittää kuten edellä kirjoitit.
Oletko ajatellut, että kun se iso porukka pyörii asiamme ympärillä ja jos kaikki ovat kuin sinä, niin kuka tekee sen perustyön, jota iso porukka tarkistaa (ilmaiseksi). Kyllä se kuule edellyttää aitoa kiinnostusta asioihin.
Lopetan turhaan kinaamisen tähän.
Erkki Järvinen
26.12.08, 21:28
Aivoni ajattelevi ja mieleni tekisi mutta katson viisaammaksi pitää suuni kiinni ylipäätään tähän keskusteluun nähden. - Rivien välistä voi jos kuka haluaa päätellä tyrmistykseni laajuuden ja määrän. -
Taidat oh7lua olla foorumilla lähinnä ajankuluksi ja provosoidaksesi, mutta vastaan nyt vielä kerran.
Onko sukututkimus jotakin muuta kuin ajann kulua - jos tarkemmin ajattelee?:)
Luit ehkä huonosti. Aloitin noin 4-5 vuotta sitten.
Luit ehkä itse huonosti aikaisemman Erkin viestin vai onko minulla huono sisälukutaito:
--Olen ollut jäsen SSS:ssa vajaat 30 vuotta, olen omalla osallani osallistunut "maksuttoman" HisKin
--että saisin täysin ulkopuolisten vaatimuksesta harrastuksenani kerätyt tiedot kaikkien ulottuville. Ihanko totta?
..johon itse kuitenkin tarjoat vastausta jatkaen...
Jos jokin noista kiinnostaa, ota yhteyttä.
Onko jokin ongelma? Sinähän toimit aivan oikein tarjoamalla tietojasi ilmeisesti ilmaiseksi kiinnostuneille. Minua ei valitettavasti kiinnosta, sillä mainitsemasi suvut eivät ole omaani. Oletko vaatimassa sukutuotteistasi rahallista korvausta vai mikä painaa?
En tunne sukuseurojen periaatteita, mutta luulen, ettei niiden tavoitteena - ainakaan ensisijaisesti - ole ensikään sukututkimuksen edistäminen, vaan saman suvun jäsenten keskeisen kiinteän yhteisön luominen ja jäsenmaksuja kerätään yhteisten tapahtumien yms. järjestämiseen. Ja ehkä tiedon kerääjien kulujen peittämiseen ja maksajina ovat ne, joita nimenomaan se suku kiinnostaa.
Näinpä ja se onkin valitettavaa. Siihen olekin vaatimassa muutosta, keskustelua ja avoimuutta, koska on niitäkin sukuseuroja jotka tietoja jakavat ja toimivat avoimesti.
Et taida olla sukututkimuksen harrastaja, vaan tiedonhaluinen, joka ei haluakaan nähdä vaivaa tietojen saamiseksi. Ilmoittaudu vaikka SSHY:lle tietojen digitoijaksi, niin edistätä sukututkimusharrastusta konkreettisemmin.
Saanko udella kuinka paljon olet SSHY:lle tietoja skannannut? Suurin osa SSHY:lle ei ole tehnyt mitään skannauksen eteen lukuunottamatta jäsenmaksua, samoin kuin Hiskin käyttäjistäkään, vai voitko osoittaa toista. Ettei vaan ne toisetkin olisi vain niitä kopioijia...http://suku.genealogia.fi/images/icons/icon6.gif
Alkuperäinen lähettäjä oh7lua http://suku.genealogia.fi/images_Suomi_1/viewpost.gif (http://suku.genealogia.fi/showthread.php?p=28123#post28123)
--Käsittääkseni sukututkimus vasta alkaa silloin kun joku väittää/esittää.
--En ymmärrä mitä haluat sanoa. Minulla se alkoi siitä, että halusin selvittää sukujuuriani, joista kukaan ei esittänyt tai väittänyt yhtään mitään.
Yleensä tutkimukseen lähdettäessä on olemassa jotkin lähtötiedot (jotka joku esittää), olkoon se nyt vaikka oma Kela-kortti tai mummon jorinat, jonka tiedon oikellisuuden haluaa selvittää. Näin ainakin väittää Sukututkimus askel askeleelta (ISBN 951-5130-06-01) kirjanen s. 7...
Oletko ajatellut, että kun se iso porukka pyörii asiamme ympärillä ja jos kaikki ovat kuin sinä, niin kuka tekee sen perustyön, jota iso porukka tarkistaa (ilmaiseksi).
Olen ajatellut ja kaipaan näitä ei-rahanahneita työmyyriä lisää. Oletko ajatellut kuinka paljon sukuharrastuksen pariin on tullut lisää sukuseurojen sukukirjojen maksullisuuden myötä? Ehkäpä kuitenkin vähemmän kuin Hiskin maksuttomuuden...
Kyllä se kuule edellyttää aitoa kiinnostusta asioihin.
Eikö aitoa kiinnostusta ole valmiiden tuotosten tarkistaminen, täydentäminen, korjaaminen, värittäminen lisädokumentein, kuvaaminen jos on mainittujen tuotosten tekeminenkin.
Ehkä tämä oli tarkoitettu provoksi. Luulen niin.
Ensimmäinen kerta kun oikein PAHASTI särähti tällä forumilla.
Aina on autettu kun on apua asiallisesti pyydetty.
Tietosuojan piirissä olevia tietoja en koskaan luovuta eteenpäin. Ei elävien ihmisten tietoja, ym.
Kopioijiin on törmätty. Minullekin on lähetetty "uutena tietona" listauksia muhoslaisista suvuista, joista olen löytänyt jopa itseni. Kaikki kopioitu sukukirjastamme, surutta, ilman lähdeviittauksia, ilman lupaa.
Tekee hieman varovaiseksi.
Ehdotan että moderaattori sulkee tämän ketjun. Pysytään keskusteluissa asiassa kuten on tähänkin asti pysytty.
Hyvää Uutta Vuotta 2009, kaikille.
-Solja
Emme toistaiseksi näe syytä sulkea tätä keskustelua, mutta forumin sääntöjä on noudatettava. Asioista voidaan puhua, mutta henkilökohtaisuuksia ei ylläpito suvaitse.
Muistuttaisin tässä yhteydessä, että käyttäjä voi halutessaan raportoida ylläpitoa asiattomasta tai sääntöjen vastaisesta viestistä klikkaamalla tuossa yläpuolella näkyvää pientä "varoituskolmiota".
Suomen Sukututkimusseura
Juha Vuorela
Suku Forumin moderaattori
Hannu Hellsten
28.12.08, 00:02
Ehdotan että moderaattori sulkee tämän ketjun.-Solja
Eikä!
Miksi pitäisi sulkea?
Mielipiteet sallittakoon, niin tässä ketjussa ja muissakin.
Ei pidä provosoitua, jos vaikka provosoidaankin.
Olen samaa mieltä, että tämä ketju ei pidä sulkea.
Yhteenvetona voisi todeta että on tutkijoita jotka ei halua jakaa tietojaan, ja on tutkijoita jotka haluavat, molempien kannanotot pitää kunnioittaa.
Itse olen saanut hyvinkin paljon apua muilta ja olen antanut apua muille kun on pyydetty ja olen pystynyt, en halua nimetä ketään puolesta tai vastaan, mutta kannatan edelleen ajatuksen joka eräs tutkija aikanaan esitti, että koottaisiin kaikkien sukujen tulokset yhteiseen Suomi kantaan, koska miksi jokainen pitäisi vaivalla yrittää saada selville se mikä joku on jo saanut.
Olen täysin tietoinen että monella on kulunut erinäinen määrä rahaa selvityksien saamisessa, mutta vetämällä omansa kortensa kekoon niin voimme auttaa toisiamme moninkertaisesti vaivaamme nähden. Jos emme auta toisiamme, niin tuemme vain seurakuntien mahdollisuutta rahastaa meitä monta kertaa samoista asioista.
Sukuseurojien tehtävä on varmasti kuten jo on mainittu, pitää yllä jäsentensä yhteenkuuluvuutta ja järjestää tapahtumia missä jäsenet voivat tutustua toisiinsa. Lisääksi monilla sukuseuroilla on kunnianhimoinen tavoite saada aikaan sukujulkaisu suvun jäsenistä. Tämä ei kuitenkaan estä tietojen tutkijoiden yhteistyötä muitten sukututkijoiden kanssa, en millään usko että syntyy tilanetta että monta tutkijoita olisi julkaisemassa kirja juuri samasta suvusta samaan aikaan.
Itse kuulun moneen laajasti levinnesiin sukuihiin, mutta en ole kuullutkaan että niistä olisi teonalla sukukirjaa. Omasta isänpuoleisesta suvusta tulen varmastikin tekemään uuden kirjan joskus tulevaisuudessa, eka ilmestyi 2002. Kuten jo aiemmin on varmasti käynyt ilmi kuulun myöskin Calamnius sukuun, ja meillä on jatkuvana aktiviteettinä sukumme jäsenten keräilyä, tavoitteena että joskus meillä olisi "kaiken kattava" rekisteriä suvun jäsenistä, tässä vaiheessa meillä ei kuiteenkaan ole vielä käynyt pienessä mielessäkään minkäänmoista sukukirjaa muistuttavaa julkaisua, mutta haluamme tietää sukumme vaiheet ja jäseneet nykyaikaan asti.
Joten pieneä pyyntynä, kunnioittakaamme molempia mielipidettä jotka tässä ketjussa on esiintynyt.
Lasse
--mutta kannatan edelleen ajatuksen joka eräs tutkija aikanaan esitti, että koottaisiin kaikkien sukujen tulokset yhteiseen Suomi kantaan, koska miksi jokainen pitäisi vaivalla yrittää saada selville se mikä joku on jo saanut.
Olen myös kuullut/lukenut joskusta täsä. Menee ohi varsinaisen aiheen, mutta onko tietoa Lasse miten tämä hanke etenee, oliko tuolloin puhe SSS:stä moderaattorina vaiko jostkin muusta tahosta jonne sukutietonsa (GEDCOM) voisi luovuttaa? Tämä jos mikä vastaisi esittämääni tietojenlevitys tapaan, sillä mainittuja palveluja on ulkomailla...jos vielä joku taso säilyisi tietokannassa niin se olisi pitkään aikaan jotakin uutta suomalaisella sukututkimussaralla. Olisiko kanta maksuton, nimellinen maksu kuten SSHY:llä, kuinka paljon olisi alussa "halukkaita luovuttajia" jne. onko siitä käyty keskustelua?
Pysytäänpä asiassa ja puhutaanpa hieman näistä ”kopioijista”, koska Solja ja itsekin olen viitannut tähän aiemmin.
Sukututkimusmielessä kopioija-termi on epäselvä – kuka on kopioija? Tiukasti ajateltuna sukututkimuskopioija voisi olla henkilö, joka käyttää lähteinään muita kuin alkuperäislähteitä: Hiski, toisten sukututkijoiden sukutaulut, sukukirjat, sukuseurojen www-sivut, tietokannat, esim. SSS:n kirjastoon toimitetut sukuselvitykset jne.. Ei-kopioija, ”oikea sukututkija”, erottuu edellisistä, että hän käyttää tai pyrkii käyttämään vain alkuperäisiä lähteitä tai niistä tehtyjä jäljenteitä (kortit, filmit, kopiot..), ja kertoo lähteensä mikäli on joutunut poikkeamaan lähdeaineistovaatimuksesta. Erityisen törkeä kopioija on henkilö, joka ei kerro lähteitään vaan esittää ne omanaan: tähän näyttää syyllistyvän paitsi www-sivujen sukutaulujen esittäjät, myös vakavasti otettavat sukututkijatkin.
Mielestäni kopioinnissa ei sinällään ole mitään haittaa niin kauan kuin tietoja ei käytetä uudelleen hyväksi, julkaista, paineta, tehdä uusia www-sivuja, rahasteta jne.. Niinhän Hiski myös tekee: se antaa vain yhden esityksen asiasta, joka pitää kuitenkin tarkistaa. Sukukirjasta voisi mielestäni kuka tahansa kopioida oman tietokoneensa sukuohjelmaan mitä lystää – eihän se ole keneltäkään pois – niin kauan kuin ei esitä sitä omanaan, ilman viitteitä, tarkistuksia jne.. Tällöin tavallinen nettikopioija kuitenkin ”narahtaa” varsin pian: sukutaulut ovat täynnä virheitä, pelkällä kopioinnilla ei saa kuin jumalattomasti epämääräisiä nimiä, joita ei ehkä puutteellisin lähdemerkinnöin voi tarkistaa jne.. Pitää kuitenkin palata alkuun ja aloittaa sukututkimus alusta alkuperäislähteiden kanssa, tarkistaen, aikaa vievästi, hitaasti jne.. Ollaan jälleen alkutilanteessa. No, onko koko kopioinnista mitään hyötyä? Näin ajateltuna eipä juurikaan. Siten tietojen antaminen ja julkaiseminen on ”oikean sukututkijan” kannalta saman tekevää: kukaan vakavasti otettava sukututkija ei kopioi mitään ilman tarkistusta.
Väite: ”Sukutietokanta noudattaa ajatusta ”joukossa tyhmyys tiivistyy”: vielä enemmän tarkistamatonta tietoa”!
Kaiken sähköisen julkistamisen etuna on korjattavuus: nykyisellään samat virheet ovat julkistamattomina sukututkijoiden ja kopio-menetelmäveijareiden koneilla…eikä niitä korjaa kukaan ennen julkistamista. Sen takia avoimuus, että voisin (voisitte) korjata minun kopioimani virheet ja osoittaa, että minä/te olitte väärässä! Se pakottaa kopioijat alkuperäislähteille, oikean sukututkimuksen pariin. Tiukka lähdetietojen luovuttamisvaatimus puolestaa pakottaa "kovat sukututkijat" paljastamaan lähteensä muiden käyttöön.
Heippa,
rohkenen olla siinä asiassa oh7luan kanssa samaa mieltä, että nimet syntymä- ja kuolinaikoineen voisi tuoda sukututkijoiden saataville ilmaiseksi esimerkiksi webissä. Kaikki muu "liha" tuon nimi-syntymäaika-kuolinaika-paikka-luurangon ympärillä olisi sitten jokaisen henkilön/seuran harkinnan mukaan maksullista tai tutkijan oman vaivannäön takana. Lihaa olisivat juuri suvun muistitieto kuvineen ja muu eri dokumenteista ilmenevä tieto.
Mitä se muuten haittaa, jos nykyään on mahdollista saada tietoja/asioita nopeammin ja helpommin kuin ennen? Kullekin sukupolvelle on aina tarjoutunut asiassa jos toisessa helpotuksia entiseen verrattuna. Itseäni ei esimerkiksi haittaa se, että toisen käden tietoja kerättyäni marssin maakunta-arkistolle tekemään tietojen tarkistustyötä, vaikka sen voisi (turhana) tuplatyönä nähdäkin. Samalla löytää monesti itselle ihan uusia tietoja. Siis juuri sillä kunniallisella sukututkimustyöllä eli lukemalla digitoituja alkuperäislähteitä, kuten vanhan koulukunnan mukaan koko homma pitäisi toteuttaakin. :)
Minusta on mukava kotona iltaisin tutkia netin tarjoamia tiedonpalasia ja tehdä niistä hypoteeseja, joita sitten voin käydä arkistolla selvittämässä. Mutta asiasta vielä mainitakseni, nämä "luurangot" auttaisivat myös löytämään helpommin elossa olevia sukulaisia, olkoonkin sitten kuinka kaukaisia tahansa. Nämä sukulaiset kiinnostavat ihan omina itsenään, ja viime kesänä kävinkin tapaamassa sukukokouksissa ihmisiä, sukulaisiani, joita en ollut koskaan nähnyt. Heidät löysin puhtaasti netistä googlailemalla. :)
Löytämisen riemu on ihan yhtä vahva netissä ja arkistolla. ;)
On se hauskaa, kun edelleenkin jotkut vaativat toisia luovuttamaan tietonsa vastikkeetta. Koittakaa nyt ymmärtää: kenellekään (ei sen enempää sukuseuralla kuin yksittäisellä tutkijalla) ole minkäänlaista velvollisuutta (ei edes moraalista) luovuttaa yleideen käyttöön yhtään mitään, ei edes silloin kun se tulee yhteiseksi hyväksi.
On erittäin mahdollista, että luovuttamalla tietoja tutkija tai sukuseura saa vastaavasti lisää tietoja, aivan samoin sukuseura saattaa saada tietoja myös muutenkin. (esimerkiksi itsde olen valmistelemassa Gummerus-suvun käyttöön erään sukuhaaran täydennystä, aivan pro bono). Samoin Castrén-suvulle on toimitettu tiedoksi eräitä sukuhaaroja, vaikka nämä eivät heidän sääntöjensä mukaan seuraan toimintaan kuulukaan.
Tuossa edellä mainittiin "oikeaksi tutkijaksi" sellaisen, joka ei käytä mm. Hiskiä ja tutkimuskirjallisuutta, muuten kuin ne asiallisesti ilmoittamalla. Hiski on oiva apuväline, mutta edelleenkin sitä tulisi käyttää vain apuvälineenä, esim. hauissa. Se on mustista kirjoista kopioitu tietokanta ja mustissa kirjoissa on ainakin PIrkanmaan osalta pahojakin virheitä sen verran paljon, että itse tarkistan aina kaiken alkuperäisistä. Tämä tietenkin asettuu hieman outoon valoon, kun graduani tehdessäni kävi ilmi, että Jyväskylän historian ja etnologian laitos hyväksyi Hiskin käytön lähteenä. Alkeellista puuhastelua, sanon minä. Kaikki tiedot tulisi tarkistaa alkuperäisistä (myös skannatut käyvät), mikäli mahdollista.
Tämä kaskustelu menee vain helposti juupas-eipäs-väittelyksi ja vielä helpommin henkilökohtaisuuksiin. Asia kuitenkin on periaatteellisella tasolla tärkeä keskustelunaihe, joten sitä kannattaa käydä, mutta asiallisesti.
Otan tähän keskusteluun osaa sen verran, että itselleni sukututkimus sinänsä on se pointti. Ei se, että saisin jotain valmiiksi. Jotkut pitävät ristikoiden ratkaisemisesta, jotkut lukevat dekkareita jne jne jne.
Aina voi jossain pahassa ongelmakohdassa käyttää esim. Suku Forumia avun saamiseen, mutta kaikista tyydyttävintä on tietysti löytää ihan itse jotain. Ehkä en sitä vielä muuta vuosi sitten niin ymmärtänytkään, mutta tällä hetkellä kylläkin.
Koska vuosien mittaan olen saanut mahdottomasti pyyteetöntä apua, olen katsonut asialliseksi pistää nettiin esille kokoamiani tietoja. Sieltä niitä voi bongata, jos joku tarvitsee.
Tämä ratkaisu on omani eikä tarkoita sitä, että sukututkijalla olisi joku yleinen tiedonantovelvollisuus. Jokainen tekee omat ratkaisunsa enkä minä voi sanoa, mikä niistä olisi oikea tai väärä.
Juha
Antti Järvenpää
30.12.08, 10:00
Omasta kokemuksestani sanoisin, että sukuseura on yleensä sukukirjan kustantaja ei tutkija. Sukuseuralla ei siten ole mitään oikeuksia julkaista sukukirjaa netissä ilman sen sukukirjan tekijöiden lupaa, joilla on tekijänoikeus sukukirjan sisältöön. Erityisesti tälläinen ongelma tulee silloin vastaan, jos sukukirjan tekijänä on joku sukuun kuulumaton tai mahdollisesti jo edesmennyt, jonka tekijänoikeuksien haltiasta ei ole oikein tietoa. Sanon tämän siitäkin huolimatta, että sukukirjojen tekijänoikeuksista on joitakin oikeustapauksia ja linja tekijänoikeuksien suhteen on hiukan epämääräinen. Sukuseurat tapaavat kuitenkin olemaan kovin konservatiivisia ja mielummin noudattavat lakia, kaartaen kaukaa kaikki karikot, joista voisi tulla ongelmia.
Käytännössä kuitenkin sukututkija on yleensä aktiivisesti mukana sukuseurassa ja saattaa olla jopa sen perustaja ja mahdollisesti jopa nettisivujen ylläpitäjä.
Jos sitten mennään sukutietojen julkaisemiseen netissä, tullaan vastakkain monenmoisten asioiden kanssa. Ensimmäiseksi vastaan tulee henkilötietolaki. Ainakaan mitään sellaista ei pitäisi julkaista, mikä on ristiriidassa henkilötietolain kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että netissä ei pitäisi olla mitään tietoa elävistä henkilöistä. Tämä rajaa asian niin, että aikaraja kulkee noin 1900-luvun taitteessa.
Jos sitten menen omiin kokemuksiini, niin teimme aikoinaan päätöksen, että julkaisimme tietoisesti sukukirjaa tehtäessä tiedot eri sukuhaaroista 1800-luvulla tai sitä ennen syntyneistä. Tämän päätöksen takana oli ajatus, että näiden tietojen julkaisemisen kautta saisimme ihmiset tietoiseksi sukuun kuulumisesta ja vastapalveluksi tiedot jälkipolvista nykyaikaan.
Näin jälkeenpäin voisin kertoa, että valittu menettelytapa on toiminut kohtuullisen hyvin ja tuo netissä julkaistu aineisto on kymmenisen prosenttia lopullisen sukukirjan sisällöstä. Se loppu 9/10 osaa onkin sitten henkilötietolain alaista tietoa, jota ei nykyisen oikeuskäsityksen mukaan saisi missään tapauksessa julkaista netissä.
Jos sitten asiaa tarkastelee jonkin sukuseuran näkökulmasta, niin tuollaisen 500 kappaleen sukukirjan pelkät painatus kulut ovat noin 5000 €. Raha summa on suuri, vaikka kirjan tehneet sukututkijat eivät olisi saaneet pennin hyrrää työstään. Jos sukukirja on tehty, on se tarkoitus myös myydä, taikka vaihtoehtoisesti syntyneet kulut on katettava muualta tulevilla tuloilla tai viime kädessä sukuseuran vetäjien omasta pussista. Muita tulon lähteitä sukuseuroilla voi olla jäsenmaksujen kautta tai sukujuhlien kautta. Jäsenmaksutulot on sukuseuroille vaikea asia, sillä käytännössä ei ole oikein hyvin keinoja osoitetietojen jatkuvaan ylläpitoon. Sukujuhlat tuottavat yleensä 20-25 € per osallistuja, mutta nämä tulot menevät pääsääntöisesti tajoiluihin, tiloihin ja sukujuhlan muuhun rekvisiittaan.
Oman kokemukseni mukaan laajan sukuseuran näkökulmasta netti on pääsääntöisesti hyödyllinen asia. Netissä julkaistu varhainen sukuaineisto vie ehkäpä jonkun sellaisen sukukirjan ostajan, joka ostaisi kirjan vain sukutukimus tarkoituksiin, mutta vastapalveluksi netti tuo monia sellaisia sukukirjan ostajia, jotka haluavat kirjan kirjanhyllyynsä. Ilman nettiä he eivät kenties tietäisi edes kuuluvansa kyseiseen sukuun.
Toisaalta oma käsitykseni netissä julkaistuista sukutiedoista yleisesti, on hyvin varovainen. Kynnys tehdä kotivuja on hyvin alhainen. Sukutukimuksen osalta lisäksi tilanne on sellainen, että väärä tieto tuntuu jopa leviävän oikeaa tietoa tehokkaammin ja pahimmillaan se vääristyy vielä lisää kopiointi ketjun ollessa pitkä.
Käsitykseni netin käytöstä on eräällä tavalla skitsofreninen. Aloittavia sukutukijoija pitäisi varoitella ja hillitä netin käytöstä, mutta toisaalta ansioituneita sukutukijoita pitäisi yllyttää julkaisemaan tietojaan, että ne eivät hautautuisi jonnekin perikuntien paperien joukkoon sitten aikanaan. Se, että olen itse julkaissut jonkin verran tietoja netissä, on tuonut minulle monta uutta ennen tuntematonta sukulaista. Mikäpä on sen mukavampaa, kun löytää sähköpostistaan viesti joltakin etäiseltä sukulaiselta, joka myös harrastaa sukutukimusta ja jolla on osittain samat juuret.
vBulletin® v3.8.11, Copyright ©2000-2024, vBulletin Solutions Inc.