Mantalslängd

[Heikki Koskela]

Sana on tullut esille rippikirjoissa (Lehtimäki) lukuisia kertoja. En ole ymmärtänyt asian sisältöä oikein hyvin. Mitä sana kertoo jos se on kirjoitettu paikan/talon nimen perään? Otan tähän esimerkin Lehtimäen rippikirjassa vuosilta 1855-61 sivulla 102 esiintyy Niittyperä-niminen tila tai asuinpaikka (rekisterinumeroa ei ole, joten päätila lienee nimeä edeltävä Paavolan tila, jolla on rekisterinumero 14). Niittyperä on mahdollisesti torppa? Nimen perässä lukee: "ej hör i mantalslängden". Suomentaminen on helppo, mutta mikä on tiedon merkitys?

[Tapani Kovalaine]

Pikainen arvaus:
Kyseessä voi olla enklaavien kohdalle kirkonkirjaan tehty merkintä ja sillä on tarkoitettu ehkä, että hallinnollisessa jaotuksessa tämä, tämä ja tämä tila eivät kuulu tämän pitäjän vaan jonkin toisen pitäjän henkikirjaan.

Enklaaveja oli erityisesti Pohjanmaalla hyvin runsaasti. Enklaavi on erillinen maa-alue, joka sijaitsee kunnan rajojen ulkopuolella toisen kunnan sisällä. Tai jos kylistä puhutaan, niin enklaavi on toisen nimisen maarekisterikylän alueen sisälle jäänyt.

Kirkollisessa suhteessa, hallinnollisessa ( mm. verotuksellisessa) suhteessa ja oikeudellisessa suhteessa on ollut melkoisia eroja aluejaoissa ja alueitten rajoissa. (Jopa niinkin, että kun RUK:ssa vänrikki joukkoa johtaessaan jonomuodossa sattui kaatumaan, hän tokaisi kompastuneensa kartan rajaan!)

[Heikki Koskela]

Kiitos Tapani!
Ei tainnut ihan arvauskaan olla julkisen prfiilisi perusteella. Olen luullakseni ymmärtänyt asian ytimen. Tällaisia tapauksia on tullut muissakin tilanteissa (mm Alajärvellä). En ole vain sisäistänyt asiaa. Hallinnollinen alue on siis kysymässäni asiassa eri kuin seurakunnallinen alue. Tila ei siis ole Lehtimäen kunnan alueella mutta Lehtimäen seurakunta hallinnoi hengellistä puolta kyseisen tilan/talon kohdalla, koska se on merkitty Lehtimäen rippikirjaan. Näinhän se vissiin menee?

[Helena V.]

Hei,

Voi ratkaisu olla noinkin yksinkertainen, ja miksei olisi, mutta…

Iki-ihanasta Sirkka Karskelan Sukututkijan tietokirjasta (2002) löytyy tähänkin ongelmaan lukuisia ratkaisuvaihtoehtoja (lue: lisätutkintavaihtoehtoja) mm. sivuilta 138-144/ Henkikirjat. Pikareferaattia:

Annetuilla lähtötiedoilla asiaan ei ole yhtäkaikkista (tai edes vaihtoehdot 1-10) ratkaisua. Riippuu paitsi ajankohdasta, tilan sijainnista ja siellä asuvien ihmisten ammateista, asemasta, joskus jopa kansalaisuudesta taikka lasten monilukuisuudesta, jne.. Niin ja paitsi eri aikoina vaihtelevat taloudelliset ja hallinnolliset määräykset ja suhdanteet, henkikirjamerkintöihin vaikuttivat tietenkin ao. virkamiesten tarkkuus ja harkinta. Enklaaveillakin voi asiaan olla vaikutusta ajankohdasta paikasta ja ties mistä milloin riippuen.

Eri aikoina henkikirjoja tekivät luonnollisesti eri virkamiehet. 1652 tehtävä siirtyi papistolta manttaalikomissaareille ja edelleen 1779 kihlakunnankirjureille (henkikirjoittaja). Tosin kirjaaminen jatkui eri paikoissa käytännössä eri tavoin. Papiston oli kuitenkin mm. 1752 lähtien lähetettävä rippikirjat henkikirjojen tarkistustilaisuuteen (aiemminkin oli tarkistettava merkittäviksi aiottuja tietoja eri kriteerein). Kirkkoherrat ovat ylipäätään joutuneet eri tavoin aikojen kuluessa tarkistamaan henkikirjoihin talletettavia tietoja. Kirjallisiin (henk. koht.) ilmoituksiin siirryttiin vasta 1880-luvulla ja silloinkin tietyin poikkeuksin.

Siispä, kun kyse on rippikirjamerkinnöistä 1855-61, uskaltaisin tulkita, että on kyse aivan paikallisesta kirkollisesta merkintätavasta, jolle ei ole varsinaista säännöspohjaa olemassa.

Monipuolista tämä sukututkimus!

Helena V.

[eeva häkkinen]

Tuotatuota ... Karskelani on kyllä huomattavasti vanhempi (1987), mutta samoilta sivuilta löytyvät henkikirjojen kuvaukset - eikä minusta niissä ole juuri tähän ongelmaan selitystä. Minusta Tapanin ehdotus (tila tai torppa sijaitsee eri kirkko- kuin hallintopitäjässä) on luultavasti oikein, mutta kun "luulemisesta ei pidetä", olisi helpoin ratkaisu tarkistaa, missä nämä ihmiset on henkikirjoitettu. Tähän aikaan ei ihmisiä enää jätetty pois henkikirjasta ilman selitystä.
En tiedä, missä Lehtimäki sijaitsee, mutta ainakin täällä kaskialueella talojen maat olivat hajallaan eri pitäjissä, jonka vuoksi monien tilojen asukkaat on merkitty yhden pitäjän kirkonkirjoihin ja toisen henkikirjoihin. Tosin papit ovat yleensä helpottaneet asiaa kirjaamalla erikseen esim. "Joroisten torppia Pieksämäen pitäjässä" tai "St Michels åboen i Kangasniemi" , mutta jonkun pitäjän pappi on saattanut merkitä asian omaksi tiedokseen Heikin mainitsemalla tavalla.
1800-luvulla "kaksoiskansalaisuudesta" pyrittiin aktiivisesti eroon, ensin isossajaossa ja sen jälkeenkin, perustamalla näistä hajatiluksista itsenäisiä kantatiloja. Vuoden 1865 kunnallisasetus sitten määräsikin kunnat muodostettaviksi kirkkopitäjien alueista. Tästä sanoo Karskela: "Kylien ja talojen seikkailut lähteistössä päättyvät" (Paikallinen itsehallinto s. 133).

[Heikki Koskela]

Hyvää huomenta!

Varmaan tämän asian tiimoilta olikin erilaisia ratkaisuja eri puolilla Suomea - varsinkin vielä tuohon aikaan - mutta Lehtimäen osalta voisi asia olla Tapanin kuvailema. Kun nyt tiedän perusajatuksen, niin voin asiaa paremmin käsitellä.

Lehtimäki eli "lampaanruokamaa" sijaitsee Suomenselän alueella, mistä Samuli Paulaharjukin kuvailee ihmisiä ja kohtaloita eräässä teoksessaan. Lehtimäen naapurina on muunmuassa Alajärvi. Noina aikoina 1800-luvulla keskinäinen kanssakäyminen oli vilkasta. Varsinkin avioliittoja solmittiin pitäjän rajan yli runsaasti.

Nykyisin kysymäni asia on jokatapauksessa järjestymässä lopullisesti. Lehtimäki näet liitetään vuoden vaihteessa Alajärveen. Aikanaan se oli kappeliseurakuntana samoin kuin oli Soini, joka on sekä Lehtimäen että Alajärven rajanaapuri.